RAKKAUS JA VAPAUS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

28.10.2018

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakkaus on tuo seitsemänkirjaiminen sana, joka on joutunut melko kovaan prässiin. Sitä on käytetty ja väärinkäytetty, enimmäkseen henkilökohtaiseen agendaan niiden toimesta, joilla ei ole aavistustakaan, mitä rakkaus oikeasti on.

Sitä on käytetty manipuloimiseen sellaisilla julistuksilla kuin: "Jos rakastat minua, sinä … Jos välittäisit, sinun olisi pitänyt, sinun ei pitäisi …" (Täytä puuttuvat kohdat.)

Rakkauteen on yhdistetty sellaisia asioita, kuin toisista huolehtiminen ennen itseä, uhrautuminen toisten puolesta, velvollisuus toisia kohtaan tunteellisesti ja vastuu heidän tunteistaan. Varmistaen, että heillä on mukavasti tiedostamattomassa tilassaan. Eikä vain perheen ja ystävien osalta, vaan ihmisten yleisesti.

Niille jotka ovat ylösnousemusprosessissaan, voi olla hyvin hämmentävää yrittää sovittaa vihansa, kärsimättömyytensä ja irrallisuudentunteensa vanhaan vaatimukseen rakastaa kaikkia.

Tämä uusi paikka josta löydämme itsemme, tuntuu olevan vastoin vanhaa refleksiämme mukautua ja olla toisten käytettävissä. Ei, tämä ei ole uusi aihe, mutta se on tärkeä. Monet ihmiset ympyröissämme tottuivat tuohon vanhaan reaktioomme. Jotkut yrittävät nytkin vetää meidät takaisin siihen. Ja silloinkin kun pysymme uskollisena itsellemme emmekä anna periksi, on jäämäsyyllisyyttä ja -häpeää.

LANKAAN MENEMINEN

Muutama vuosi sitten annoin periksi syyllisyydelle ja menin päivälliselle ystävän kanssa, kun oikeasti halusin jättää sen väliin. Oli kiitospäivä, ja työstin todella uutterasti sitä, etten olisi käytettävissä pyhäpäivien juhliin. Kerroin myös tälle ystävälle, että jättäisin sen mieluummin väliin, mutta annoin periksi.

Ennen kuin istuuduimme syömään, putosin ravintolassa matalat portaat alas ja nyrjäytin nilkkani. Tiesin välittömästi, mitä tapahtui. Nilkutin tuskissani, mutta jäisin ainakin päivälliselle.

Jälkeenpäin ystävä itse asiassa kiitti minua lähtemisestä päivälliselle hänen kanssaan ja sanoi arvostavansa sitä, että tiesin, miten paljon se merkitsi hänelle, vaikken oikeasti halunnut tehdä sitä. Periaatteessa hän kiitti minua uhrautumisesta rakkauden nimissä.

Se on vaarallinen viesti kumppanillemme, lapsillemme ja ystävillemme. Eikä se ole uusi viesti, sitä on käytetty aioneita. Uhrautuminen rakkauden nimissä. Pieniä uhrautumisia ja suuria.

Mutta tuo kokemus auttoi minua näkemään, missä kohtaa pidin vielä kiinni syyllisyydestä ja että siitä oli tulossa liian vaarallista minulle.

EI ENÄÄ RUOKKIMISTA

Kun menemme valaistumiseemme, tulee aina vain tärkeämmäksi olla uskollinen omalle itsellemme, pienillä ja suurilla tavoilla. Koska jos jatkamme periksiantamista pienillä tavoilla, se johtaa suuriin tapoihin.

On niitä vähemmän tietoisia ihmisiä, jotka käyttävät hyväksi tarvettamme mukautua. Ja se on portti energioidemme syömiseen. Sitä ei ole aina helppoa paikantaa, koska se tulee usein melko mukavilta ihmisiltä.

Eikä sitä ole vain paikallisesti perheen, ystävien ja naapurien kanssa. Kyse on ihmiskunnasta laajemmin. Se on mukautumista kaikkiin ajatuksiin ja tunteisiin, joita lentelee. Tuskaan ja kärsimykseen. Se on viettelevää energiaa varmasti. Ja enimmäkseen me olemme siirtyneet jo sen yli, ja meillä on myötätuntoa ihmisiä kohtaan, muttemme sorru sympatiaan tai empatiaan heidän kanssaan.

Myötätunto määritellään ymmärrykseksi siitä, missä he ovat, ottamatta itselleen tuskaa heidän rinnallaan. Koska heti kun yhdistymme heidän haavoihinsa, ja myös omiin vanhoihin haavoihimme, emme ole vapaudessamme.

Vapaus ei tule meille, jos haluamme välttämättä jatkaa uhrautumista ja kärsimistä. Valotyöntekijöinä tai naisina. Tarve hoivata niitä, jotka eivät ole kiinnostuneita hoivaamaan itseään, viivyttää vain omaa vapauttamme.

Meistä tulee herkkä toisten tunnepuolen läheisriippuvuudelle ja tarvitsevuudelle. Ennen olemme ehkä toivottaneet tuon riippuvuuden tervetulleeksi merkkinä, että olimme tärkeä ja toteutimme rooliamme valotyöntekijänä ja naisena.

Mutta nyt se ei ole kovin hyvä tunne, kun se tulee esiin. Ja tämä on hyvä merkki. Se on merkki, että olemme pääsemässä lähemmäs sitä ymmärrystä, mistä rakkaudessa on kyse ja mitä merkitsee omistaa vapautemme. Rakkaudessa on kyse ennen kaikkea itsen hyväksymisestä ja myötätunnosta itseä kohtaan.

Kyse ei ole siitä, että "rakastan kaikkia muita ensin ja käytän sen, mitä jää, itseni rakastamiseen". Kyse on itsemme rakastamisesta ensin, itsemme hoivaamisesta ensin, ja sitten – ja vasta sitten – jäljellä olevan rakkauden jakamista niin, kuin tuntuu sopivalta. Tämä on tietysti vastoin kaikkea, mitä meille on opetettu rakkaudesta.

Emme ole täällä toistamassa vanhoja olemis- ja tuntemistapoja. Valitsimme tämän työlään polun syystä. Monet meistä halusivat kokea todellisen rakkauden ja todellisen vapauden – vapauden joka on syntymäoikeutemme. Mutta tuon vapauden ja tuon rakkauden vaatimiseen tarvittiin urheimpia sieluja.

Laajentunut itsemme, sielumme, ikuinen itsemme … miten tahansa haluat nimetä sen … on jo vapaa, ja se on rakastunut itseensä ja rakastunut meihin, ihmisvastineeseensa.

SE ON TURVALLISTA

Ihmisenä emme ehkä koskaan täysin päästä irti niistä vanhoista haavoista, jotka johtivat meidät tarpeeseen ylihoivata ja ottaa itsellemme ne tunteet, joita toiset eivät ole valmiita ottamaan itselleen.

Mutta hyvä uutinen on, ettei meidän tarvitse olla täysin vapaa entisistä tavoistamme. Voimme kuitenkin harmonisoitua enemmän ja enemmän ikuisen vastineemme kanssa. Ja tuo osamme osaa huolehtia noista haavoista meidän puolestamme.

Sielun salliminen tehdä omaa juttuaan enemmän ja enemmän, ei ole vaarallista. Se ei satuta meitä. Se tekee elämästämme itse asiassa helpompaa, koska sielumme ei ole valmis tekemään myönnytyksiä omassa ilossaan ja vapaudessaan kenenkään tai minkään vuoksi.

Ihmiselle jonka elämä on suurelta osin rakennettu kompromisseille, se tuntuu kaukaa haetulta ehdotukselta. Tämä vapausjuttu kuulostaa epärealistiselta maailmassa, jossa rakkaus ja kompromissi ovat synonyymejä.

Mutta tässä kohtaa tuntuu olevan liikevoimaa, joka vetää meitä enemmän ja enemmän tekemään vähemmän sitä, mikä ei tuo meille iloa. Vaikka tuo vaihtoehto olisi tylsyyttä. Monet meistä ottavat intohimottomuuden riskin sen sijaan, että tingimme energioissamme kenenkään tai minkään vuoksi, mikä ei ole linjassa sielumme kanssa.

Ja elämässämme nekin joiden kanssa olemme muodostaneet suhteita, tuntevat jotain erilaista meissä. Se on hyvä. Älä ota sitä huonona merkkinä. Vaikutamme ympärillämme oleviin. Se ei merkitse, ettemme rakasta heitä tai välitä heistä, vaan se merkitsee, että löydämme ja otamme käytäntöön uuden ja paremman perspektiivimme rakkauteen.

Se miten he reagoivat siihen, ei ole meidän ongelmamme. Lopputuloksista irrottautuminen on hyvä asia. Olemme nyt turvallisessa paikassa, koska luomme viidennen ulottuvuuden todellisuutta itsellemme. Emme toisille. Myös heidän täytyy tehdä se itse, omana aikanaan.

Meitä houkutellaan uuteen tapaan hahmottaa todellisuus. Jokaiselle meistä se on hyvin henkilökohtainen kokemus. On kuitenkin yhteisiä nimittäjiä, jotka yhdistävät meitä kaikkia. Yksi niistä on, ettemme voi venyä sekä itsensä uhraamisen vanhaan tapaan että itsensä äärettömän rakastamisen uuteen tapaan.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.