ITSESTÄ IRTIPÄÄSTÄMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
27.9.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Puhumme pitkään siitä, miten tärkeää on päästää irti tietyistä toimista tai suhteista tai ryhmistä elämässämme. Mutta ei ole mitään tärkeämpää kuin itsestämme irtipäästäminen.

Ja se itse josta puhun, on ihmispersoonamme tarina. Koko historiamme Mariana tai Frankina tai millä tahansa nimellä kutsummekin itseämme.

Ainoa tapa jolla voimme siirtyä omaan vapautemme tässä kehossa valaistuneena ihmisenä, on päästää irti, rakkaudella ja kunnioittaen, koko sukulinjastamme ja kaikista niistä tarinoista ja haavoista, joita on tullut sen myötä.

Se ei merkitse, että historiaamme ei enää ole, mutta sielumme tiivistää kaiken viisauden kaikista noista kokemuksista meille.

Emme ihmisenä tee mitään tuosta tiivistämisestä. Emme voisi, vaikka haluaisimme. Pikemminkin ihmispersoona haluaa pitää kiinni tuosta menneisyydestä. Se samaistuu siihen syvällä tasolla.

Niin paljon kuin tunnemme taakaksi esi-isiltä perityn kehomme ja kaiken tuon perityn roskan, ja niin paljon kuin haluamme siirtyä monien haavojemme yli, joita on tästä ja muista elämistä, meissä on edelleen osa, joka ei ole halukas päästämään siitä irti.

Joskus olemme haluton päästämään irti työpaikasta tai ystävyydestä, koska pelkäämme yksinäisyyttä. Tarkoitan, miten monesta ihmisestä voimme päästää irti, ennen kuin olemme kirjaimellisesti yksin tässä maailmassa. Emmekö jo aika ajoin tunne kovasti tuota yksinäisyyttä?

Siis tarve päästää irti koko sukulinjastamme, joka jatkuu vuosituhansien taakse, tuntuu vaikealta tehtävältä. Se merkitsee, että olemme kirjaimellisesti yksin tässä maailmassa. Se on pelottava ajatus.

Mutta sen vuoksi olemme täällä, uskomattoman kokemuksen pioneereina. Ruumiillistamme tietoisuutemme, pysyen täällä ja kulkien planeetalla ihmisinä, jotka ovat sulautuneet yhteen Kristus-itsensä, "minä olen" -olemuksensa kanssa.

Ja olemme tehneet juuri sen. Olemme päästäneet irti menneisyydestämme. Siitä syystä meistä tuntuu usein tyhjältä. Siitä syystä emme pysty samaistumaan kovin paljon ulkoiseen maailmaan, tai toisinaan omaan perheeseemme ja ystäviimme.

Mutta sen sijaan, että näemme nämä oireet negatiivisena kokemuksena, miksi emme näkisi niitä merkkinä, että päästämme todellakin irti tarinoistamme ja kaikista niihin liittyvistä haavoista?

Kaikesta traumasta ja kaikista fyysisistä ongelmista, jotka eivät koskaan edes olleet meidän. Ja se on seuraava pointtini.

Kaikki nuo tarinat kaikissa noissa elämissä, ja kaikki nuo haavat, masennukset, riippuvuudet, pelot, epäilykset … mikään siitä ei ole meidän. Ei ole koskaan ollut. Olet kuullut kaiken tämän aiemmin. Mutta tällä hetkellä on tärkeää muistuttaa itsellemme, että nuo kokemukset, nuo tunteet ja nuo fyysiset vaivat, joita näytämme jossain määrin edelleen kanniskelevan … eivät ole meidän. Ja niiden aika on tullut.

Se ei tietenkään merkitse, että pääsemme eroon kaikista jutuistamme. Emme voi odottaa sitä tapahtuvan. Varjoihin jää aina juttuja. Myös oivaltamisen jälkeen on juttuja, mutta erona on, etteivät ne enää laukaise tunteitamme.

Mutta ihmisessä on surua, jota täytyy kunnioittaa. Hän päästää irti siitä, kuka hän luuli olevansa. On suremista. On myös koko joukko häiriötekijöitä, jottei hän tunne tuota surua.

Mutta ennemmin tai myöhemmin ihmisitsemme täytyy tuntea se, mitä tulee esiin, kunnioittaa sitä ja päästää siitä irti.

Mutta hyvä uutinen on, että kun vapautamme vanhat esi-isiltä perityt kaavat olemuksestamme, viitoitamme tietä sille, että esi-isämme ja myös lähiperheemme jäsenet tekevät samoin. Vapauttavat myös itsensä.

Mitään ei oikeasti menetetä. Se on vain suuri illuusio, että menetämme ihmisiä. Päästämme irti vanhasta yhteydestämme heidän kanssaan, joka sisälsi toimimattomia kaavoja. Kaavoja jotka eivät palvelleet heitä tai meitä.

Mutta osa siirtymistä täysivaltaisuuteemme on luoda fyysinen keho, joka on vapaa vanhoista uskomuksista ja ajatusmalleista, jotta siitä voi tulla todellinen kehomme. Keho joka heijastaa todellista tietoisuuttamme.

On taipumusta päästää irti joistain jutuista, mutta roikkua sukulinjamme muissa asioissa. Sori, sitä ei voi tehdä. Se on kaikki tai ei mitään. Toisin sanoen, emme voi mennä omaan vapauteemme, jos roikumme edelleen menneisyydessämme.

Taas kerran, se ei merkitse, ettemme voi olla ylpeä perinnöstämme ja nauttia perheemme tavoista ja perinteistä. Itse asiassa voimme nauttia niistä vielä enemmän, sitten kun olemme vapaa.

En ole koskaan erityisemmin nauttinut joulusta. Se tuntui surulliselta ajalta minusta. Ja vain yhdeltä velvollisuudelta. Ja niin oli, koska olin sellainen empaatti, että sisäistin toisten surun. Mutta kun päästin irti menneisyydestäni kaikkine suruineen ja kaikesta velvollisuudentunteesta sen juhlimiseen, voin nyt nauttia joulun ydinolemuksesta enemmän kuin koskaan.

Rakastan koristeita ja joulumusiikkia. Mutta näin on, koska enää ei ole sitä mielleyhtymää, että ne ovat surullisia tai tuntuu yksinäiseltä ja masentuneelta.

Monin tavoin olen vapautunut oman menneisyyteni ja perheeni menneisyyden raskaudesta. Erityisesti perheen naisiin liittyen.

Mutta minun täytyy kunnioittaa sitä prosessina, jossa on aikoja, jolloin tunteeni laukaistaan ja tunnen nuo haavat.

Emme yritä päästä eroon ihmiskokemuksistamme. Ei lainkaan, mutta kun siirrymme Oivaltamiseemme, nuo kokemukset ovat paljon vapaampia menneisyytemme raskaudesta ja rikastetumpia sielumme iloilla.

Ja kokemuksemme oivaltaneena ihmisenä enemmän kuin korvaavat sen menetyksentunteen, jota meillä saattaa olla nyt. Aito, ikuinen itsemme tietää, että nuo tunteet, pelot, yksinäisyys, tylsyys ja epäily ovat illuusioita. Ne eivät ole meidän, ja niistä päästetään irti juuri tälläkin hetkellä, kun silmäsi ovat tällä sivulla.

Mutta muista, että ennen jokaista suurta muutosta tietoisuudessa, on ollut isoja pelkoja ja epäilyjä.

Siis pidä hauskaa päästäen irti SINUSTA. Ja pidä hauskaa, kun oivallat, ettei mitään ole todellisuudessa menetetty.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.