YLÖSNOUSEMUS – YKSINÄINEN VAI PELKÄSTÄÄN IRTI?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

27.2.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Istuin tänään kahvilassa parin ihmisen kanssa, jotka olen nähnyt siellä melko säännöllisesti. Pitäisin heitä melko juurtuneena 3D-todellisuuteen. Ensin vastustin paljon enemmän istumista heidän kanssaan ja pidin muiden seuraa vaikeana, erityisesti kun siirryn enemmän ja enemmän täysivaltaisuuteeni.

Mutta kun aikaa kului, huomasin, että oli ok olla heidän kanssaan aina silloin tällöin jonkin aikaa. En lakkaa kysymästä, miksen vedä puoleeni muita, jotka ovat enemmän linjassa sen kanssa, missä minä olen. Yhteisössäni ei ole kovin monia, joiden kanssa voin istua vastakkain kahvikupin kanssa.

Tuo nainen jonka kanssa istuin tänään, puhui menneensä ostoskeskukseen oleskelemaan pienen ihmisryhmän kanssa, mutta jälkeenpäin hänestä tuntui aina masentuneelta. He käyttivät liikaa aikaa kaikkien kritisoimiseen. Hän jatkoi, ettei enää ole tekemisissä tuon ryhmän kanssa, mutta oli aiemmin, koska tunsi yksinäisyyttä.

Ja tuolla hetkellä oivalsin, että meille oli yhteistä yksinäisyys. Oivalsin, että ihmistasolla voi olla hyvin yksinäistä, kun ei ole yhteydessä omaan sieluunsa. Ja samalla kun siirryn mestaruuteeni enemmän ja enemmän ja tunnen enemmän yhteyttä sieluuni, tunnen syvästi kuilun itseni ja muiden ihmisten välillä.

Yksinäisyydessä jota tunnen aika ajoin, ei ole samaa raskautta, kuin ennen. Niinpä kenties parempi sana olisi "yksinoleminen". Irrallinen. Ja sanoisin, että se on tervettä irrallisuutta. Se on tervettä irrallisuutta vanhan energian maailmasta. Siinä ei ole suru- tai vihakerroksia.

Tosiasia on, etten pysty enää samaistumaan tuon maailman tietoisuuteen, joka on oveni takana. Mihin tämä laittaa minut?

No, onneksi luon toisten rinnalla uutta todellisuutta, jossa voin asua. Se on todellisuus, johon ikuinen itseni osallistuu. Se on todellisuus, jossa sieluni elää. Ja tässä muodostuvassa todellisuudessa minulla on pääsy fyysiseen maailmaan ja kaikkiin sen "objekteihin". Kaikki kaunis luonto on edelleen siellä. Ja voin olla vuorovaikutuksessa tuon maailman kanssa tavalla, johon en kyennyt koskaan ennen. Sieluni läsnäolon avulla.

Kaikki fyysiset ja moniulotteiset aistini ovat heränneet tässä uudessa todellisuudessa. Niinpä voin nauttia päiväni hetkistä todella aistillisesti. Yksi tapa kuvata sitä: on kaksi eri asiaa, että taitelija tekee veistoksen tai sarjan veistoksia ja maalauksia tai sukeltaa noihin luomuksiin ja kokee ne sisältäpäin hyvin intiimillä tasolla.

Ja tämä on tapahtumassa nyt ruumiillistuneessa valaistumisessamme.

Sielumme sukeltaa omiin luomuksiinsa. Eikä vain se fyysinen biologia, johon se on uppoutunut. Tämä sisältää myös fyysisen ympäristön, mistä se löytää itsensä.

Elämä tuntuu uudelta

Jos katsot ympärille, huomaat, että useimmat ihmiset eivät ole oikeasti läsnä kehossaan. He eivät arvosta oikeasti kehoaan, nauti kehostaan eivätkä yleensä tiedosta aistillisella tunnetasolla ympäristöään. Mutta tämä on odotettavissa, erityisesti jos he eivät ole yhteydessä omaan Jumalitseensä, vaan asuvat enemmän tai vähemmän mielessään.

Ja mitä tulee terveeseen irrottautumiseen, mieli jää viimeiseksi rajaksi.

Aivan kuten irrottaudumme ovemme ulkopuolisesta maailmasta, teemme saman myös tunteille, joita generoidaan mielestämme. Ihmispersoonallisuutemme huolille, epäilyille ja murheille. Tämä on oleellinen askel ruumiillistuneessa valaistumisessamme. Se ei merkitse, ettei noita tunteita ole, vaikka ne vähenevätkin ajan kuluessa. Mutta alamme samaistua enemmän ja enemmän aitoon itseemme, ja kun tämä tapahtuu, tunteemme ovat paljon enemmän linjassa tuon itsen kanssa.

Meistä alkaa tuntua rennommalta, huolettomammalta. Syntyy uutta intohimoa pelkkää elämästä nauttimista kohtaan. Huomaamme elävämme enemmän hetkessä ja tekevämme asioita, jotka antavat meille ilon tunnetta, vaikkeivät ne sopisi odotuksiin siitä, minkä meille opetettiin olevan tärkeää. Mielestämme se ei ehkä näytä tuottavalta, mutta tämä on kuitenkin uuden energian tapa.

Vähitellen tylsyys ja yksinolemisen tunne häviää ja elämässä on uusi laatu.

Niin kauan kun olemme ihmismuodossa, meillä on mieli, jota vastaan kamppailla, mutta sen vaikutus häiritsee vähemmän ja vähemmän. Olemme siirtymässä merkittävään paikkaan, jossa olemme integroitunut olento. Se ei merkitse, että kadotamme ihmisyytemme. Emme hävitä egoamme tai tuhoa persoonallisuuttamme. Siitä kaikesta tulee paljon tasapainoisempaa ja harmonisempaa energiaa. Maskuliinisuutemme ja feminiinisyytemme, ihmisyytemme ja jumaluutemme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.