ULOS TULEMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

26.9.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

(Kirjoittajan huomautus: olet ehkä pannut merkille, että olen julkaissut tavallista useammin. Ollessani "lomalla" viime kuussa, tunsin inspiraatiota ja päädyin kirjoittamaan odotettua enemmän. Sen seurauksena minulla on muutama postaus jonossa.)

Minulla on rakas ystävä, jonka olen tuntenut melkein 50 vuotta. Olen nähnyt hänen käyvän elämässään rankkoja aikoja läpi ja auttanut häntä siinä. Aika jolloin hän alkoi hyväksyä homoseksuaalisuutensa. Se ei voinut olla helppoa – purkaa 5-vuotinen avioliitto naisen kanssa ja olla lähimpien väärinymmärtämä, jopa torjuma. Ja elää kaikki nuo vuodet vain varjona siitä, kuka hän oikeasti on.

Useiden vuosikymmenien jälkeen hän on nyt onnellisempi kuin koskaan, hän ja miehensä. Heillä on rakastava ja tukeva suhde.

Kaikkina noina vuosina en oivaltanut, että minäkin "tulisin ulos". Koko elämäni olen tiennyt, että minussa oli jotain erilaista. Tiesin, etten sopinut "normiin" tässä maailmassa sellaisena, kuin se oli. Tiesin, että se oli olemassa, tämä osani, mutta yritin tukahduttaa sen, koska tunsin, että toiset eivät ymmärtäneet ja he pilkkaisivat minua ja torjuisivat minut. Mahdollisesti vahingoittaisivat minua.

Niinpä yritin sopia joukkoon. Yritin käyttäytyä kuin kaikki muut. Tein kovasti töitä tehdäkseni toisten olon mukavaksi, ja toiset rakastivat seuraani, koska olin niin avoin ja hyväksyin, keitä he olivat.

Mutta tästä osastani, tästä kasvavasta oivalluksestani, tuli pakottavampi. En voinut teeskennellä, ettei sitä ollut. Se oli osani, jota tarvitsi ilmaista. En voinut enää ottaa varman päälle. Niinpä löysin kirjoja ja pieniä ihmisryhmiä, jotka ymmärsivät, mitä minä aloin ymmärtää.

Huomasin, että mitä enemmän aloin hyväksyä tämän osani, sitä vähemmän ja vähemmän oli ihmisiä, jotka voivat samaistua elämääni ja kuulua lähiyhteisööni, ainakaan haluamallani tavalla. Edes perhe ja läheiset ystävät. Minun täytyi antaa hyvin monien heistä mennä. Ei vihasta, vaan koska tiesin, että oli aika siirtyä eteenpäin.

Samaan aikaan näytti siltä, että oli enemmän ja enemmän ryhmiä, kirjoja ja nettisivuja, jotka oli omistettu tälle uudelle tietoisuudelle. Ja se oli rohkaisevaa. En saanut tarpeekseni niistä. Tarvitsin niin kovasti vahvistusta. Koska maailma jossa elin, ei voinut ymmärtää, vielä vähemmän tukea, tätä uutta tietoisuutta, joka alkoi ilmestyä esiin sisälläni.

Mutta sitten taas aloin tunnistaa itseni eräänlaiseksi pioneeriksi muiden joukossa, muutospioneeriksi. Ja se polku on tavallisesti yksinäinen.

Kuten ystäväni kohdalla, se ei ole sellaista, minkä päätin vain puolihuolimattomasti hyväksyä. Se minä olen. Se on ytimeni.

Ja on mielenkiintoista, että myös jotkut joita olen auttanut ja jotka tunsivat, että heitä on käytetty hyväksi ja heidät on ymmärretty väärin siksi, että he hyväksyivät muiden "epänormaalina" pitämän elämäntyylin, torjuivat oman väärinymmärryksensä vuoksi sen, mitä pidin omana totuutenani. Tuon totuuden ollessa sielun olemassaolo ja sen ikuinen elämä.

Se on ironista, koska he kaikista ihmisistä olisivat herkkiä sille, miltä se tuntuu. Miltä tuntuu olla sivuutettu ja jopa halveksittu itsenään olemisen vuoksi.

Ymmärrän sen. Uusi tietoisuus niputetaan aivan liian usein järjestyneiden uskontojen kanssa, jotka tekivät mahtavaa työtä homoseksuaalisuuden torjumisessa. Ei siis ole mikään yllätys, etteivät nuo syrjityt haluaisi hyväksyä edes keskustelua sielusta tai mistään luonteeltaan henkisestä.

Mutta ironista kyllä, uudessa tietoisuudessa olevilla on sama paha maku suussa torjumisesta ja tulemisesta kirkkojen haastamaksi new agessa "puuhastelun" vuoksi. Demonit riivaavat meitä hyväksyessämme käsityksen sielusta, joka asuu meissä. Ollen antamatta voimaamme jollekin kopealle, tuomitsevalle, ulkopuoliselle miesjumalalle.

OLEN TÄSSÄ, OLEN SELKEÄ, PÄÄSE YLI SIITÄ!

Siis myös minulle ulos tuleminen on ollut prosessi. Astuen ulos mukavuusalueilta, joilla tunsin olevani turvassa. Päästäen enemmän ja enemmän irti peloista ja epäilyistä, jotka pitivät minut kiinni perheessä ja kulttuurin määrittelemissä rooleissa.

Ja vaikka olen enemmän ja enemmän Itseni, toisiaan se on edelleen haastavaa. On niin helppoa luiskahtaa takaisin vanhaan rooliin. Sen kätkemiseen, kuka olen. Toisinaan se ei tunnu täysin turvalliselta.

Minusta näytti tuntuvan turvalliselta sieluni ilmaiseminen taiteen ja musiikin kautta ja noiden luovien ilmaisujen jakaminen. Myös joidenkin torjuessa, jotka eivät pystyneet samaistumaan niihin tai tunsivat ne uhkaksi.

Naiset joita kuvasin taiteessani, olivat voimakkaita, täysivaltaisia olentoja, ja se tuntui tekevän joidenkin olon hyvin epämukavaksi. He eivät olleet tyypillisiä naisia kulttuurimme määrittelemällä tavalla. Yllätyin löytäessäni tukea enimmäkseen homoyhteisöstä, ja tämä johtui siitä, että kuvaamani olennot olivat androgyynejä, jotka ruumiillistivat mies- ja naisolemustaan harmonisessa tasapainossa.

NÖYRIÄ ALOITUKSIA

Aloitin tämän blogin, koska halusin ilmaista sieluani ja saavuttaa laajemman yleisön, kuin oli mahdollista taidenäyttelyiden kautta ja esittämällä musiikkia paikallisissa ravintoloissa ja kahviloissa.

Ja aluksi tämä blogi näytti olevan piilossa. Käytännöllisesti katsoen olin netissä, mutta siihen ei reagoitu isosti. Ensisijaisesti sen vuoksi, että se oli uusi, ja toiseksi minussa oli osa, joka edelleen pidätteli. Olin epävarma ilmaisemaan sitä, minkä tunsin sydämessäni.

Minulta vei tovin sallia koko Itseni ilmaiseminen. Mutta kun avauduin enemmän sille, kuka olin sielutasolla, ja omistin sen enemmän, lukijakunta lisääntyi dramaattisesti, eikä minun tarvinnut tehdä mitään itseni optimoimiseksi hakukoneissa. En oikeastaan koskaan ajatellut sitä. Mutta yllätyin siitä, mihin minut sijoitettiin googlessa ja muissa hakukoneissa – liittyvänä ylösnousemukseen, valaistumiseen ja myös aiheisiin, jotka eivät sopineet ollenkaan. Minua alettiin siteerata muissa blogeissa ja jakaa monissa formaateissa ja monilla kielillä tekstinä, audiona ja videona. Ja sen kaiken järjesti minulle henkeni, itse tietoisuus, kunhan olin aito ja nautin siitä, mitä loin.

JULKAISE TAI MENEHDY

Eivätkä pelot mene kokonaan pois, ainakaan ihmisperspektiivistäni katsottuna. Juuri ennen kuin painan lähetä-nappulaa, minussa on osa, joka laukaistaan ja joka on huolissaan … "Loukkaanko jotakuta? Ovatko sanani liian radikaaleja? Haastetaanko minut totuudestani? Entä ne, jotka ovat läheisiä ja joista välitän … miten nämä sanat ja energiat vaikuttaisivat heihin?"

Ja se kaikki on hyvä asia, koska se auttaa minua kohtaamaan joitain noista vanhoista peloista itsessäni. Ne jotka olemme perineet ja jotka kertovat meille, että emme ole riittävän hyvä tai meidän pitäisi toimia vallitsevan tilan mukaisesti. Älä aiheuta ongelmia. Pidä matalaa profiilia. Pysy tutkakatveessa.

Meillä on päteviä perusteluja sen tekemiseen. Meitä on vainottu entisissä elämissä elämänilomme näyttämisestä sieluna. Ja tässäkin elämässä meistä on tuntunut, että meidän täytyi suojella tuota osaamme, kunnes tuntui turvalliselta jakaa se.

Jotkut ovat huolissaan, ettei heitä oteta vakavasti tai jotain pahempaa, jos heillä on ammatti, joka vaatii lineaarista ja loogista vasemman aivopuoliskon olemistapaa. Miten he voivat vaarantaa elantonsa jonkin vuoksi, jonka he eivät usko pitävän huolta heistä taloudellisesti? Heidän täytyy edelleen elää maailmassa, jossa taloudelliset resurssit ovat tarpeellinen osa elämää.

Ja niin paljon kun he palavat halusta jakaa tuon osan itsestään, sielunsa, ikuisen itsensä, he tuntevat olevansa jumissa ilkeässä pelkonoidankehässä.

On yksi suurimpia haasteita olla täällä kehittyneenä sieluna. Haluamme enemmän kuin mitään ruumiillistaa tietoisuutemme ja ilmaista sitä tavoilla, jotka tuovat meille iloa. Sitä tulimme tänne tekemään. Kuitenkin prosessi tuo esiin syvimmät pelkomme. Ja suurin pelko monilla on turvallisuus. Varmuus. Selviytyminen. Tulee se sitten talousongelmana tai terveys- tai suhdeongelmana. Siirtyminen eteenpäin työpaikoista ja suhteista jotka eivät enää tuo meille iloa, voi saada olomme tuntumaan hyvin haavoittuvalta ja vielä yksinäisemmältä.

Mutta henki, tietoisuus, ei tee myönnytyksiä itsensä osalta. Se halua ilmaista täysin omaa rakkauttaan itseä kohtaan. Ja se tuo valtavan energiamäärän. Ja tuo energia voi olla uhka mukavuusalueellemme – kuitenkin tuo energia huolehtii kaikista tarpeistamme ihmisenä.

HYVÄT UUTISET

Mutta meille tulee epämukavammaksi ja epämukavammaksi tukea kumpaakin puolta. Tulemme kohtaan, jossa uskollisuutemme ei ole enää sidottu syyllisyyteen, pelkoon ja velvollisuudentunteeseen, vaan iloon, huolettomuuteen, rauhaan ja intohimoon. Ja se tulee itsensä hyväksymisestä, ei yrityksestä tehdä ihmisitsestämme täydellinen. Ja vasta silloin olemme valmis mielen ja sydämen tukemisen osalta. Silloin astumme vapauteen.

Ystäväni muutti miehensä kanssa New Yorkin seudulta paikkaan, joka ei perinteisesti hyväksy vaihtoehtoisia elämäntyylejä. He tekivät pitkän hypyn ja tekivät muutoksia elämässään ja kotipesässään. Mutta he huomaavat, että heidät toivotetaan tervetulleeksi odottamattomilla tavoilla. Ja löytävät toisia, joiden kanssa jakaa elämänilonsa päivittäin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.