HERÄÄMINEN JA MUKAVUUSALUEET

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

25.3.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Monet meistä huomaavat, että jos haluamme välttämättä jäädä vanhoille mukavuusalueillemme tekemään asioita puutteen paikasta käsin, emme pääse minnekään, tai pahempaa. Näyttää siltä, ettemme voi enää päästä siitä kuin koira veräjästä. Tietysti tämä on hyvä merkki, ja se tarkoittaa, että heräämme enemmän laajentuneeseen itseemme. Mutta se työntää meitä erottumaan enemmän. Ja meissä on edelleen osa, joka on huolissaan sen tekemisestä – siitä miten meidät näkevät sisaremme ja veljemme, jotka asuvat edelleen matriisissa ja joiden jalat ovat tiukasti kamppailussa.

Mutta meitä pyydetään selvästi valitsemaan, koska toinen valinta tuo meidät harmoniaan ja toinen järjestää meille lisää epämukavuutta. Näyttää siltä, ettemme voi enää olla hajareisin aidalla.

Ei silti, että olisi mitään vääriä valintoja, koska kaikki johtaa meidät valaistumiseen, takaisin Itseemme.

Sen pitäminen testiajona

Tänään minulla oli aika autohuollossa, jotta autolleni tehtäisiin rutiinipesu ja -vahaus ilmaiseksi, osana ostosopimukseni jatkuvaa huoltoa. Ennen se sujui aina ongelmitta, mutta tänään se oli keskeytetty. Menemättä yksityiskohtiin, sitä ei ollut mahdollista tehdä eikä sitä ole enää saatavilla.

Mielenkiintoista kyllä, tunsin etukäteen, etten halunnut ajaa sinne, mennä kaupunginosaan josta en nauttinut. Aiemminkaan se ei ollut päiväni kohokohta, mutta ei ollut kovin paljon vastustusta.

Mutta tällä kertaa tuntui siltä, että yritin myydä sitä itselleni. Ensinnäkin, olin jo kerran perunut ajan, koska ei huvittanut mennä. Toiseksi, kuponkini ilmaispesuun oli kolmen kuukauden jaksolle, ja jos sitä ei käytetä, se ei jatku seuraaville kolmelle kuukaudelle. Kolmanneksi, sanoin itselleni, että kun olen siellä, olen iloinen, kun auto on pesty ja vahattu.

Kuitenkin matka tuon lopputuloksen saamiseksi ei tuntunut lainkaan iloiselta.

Olin pettynyt, koska tein kaiken tuon "ponnistelun" päästäkseni sinne. Niinpä lähdin ajamaan toiseen autopesuun homman hoitamiseksi, ja ohitin täysin poistumisrampin valtatieltä. Päädyin Starbucksiin seuraavasta rampista ja tyydyin tummapaahtoiseen kahviin ja juhlistin likaista autoani, joka oli parkkeerattuna eteen.

Minun oli pakko nauraa kaikille ponnisteluilleni saadakseni tehtyä jotain, jonka olisi pitänyt olla suhteellinen yksinkertainen tehtävä.

Tämä ilmiö kiehtoo minua kovasti. Kyse on jonkinlaisesta "tilinteon ajasta". Ole mestari tai muuten joudut umpikujaan tai saat potku persuuksille. Tällaista alkoi tapahtua minulle jokin aikaa sitten, mutta enimmäkseen merkittävämmissä tilanteissa, kuten suhteissa. Mutta nyt sitä näyttää tapahtuvan elämäni kaikissa osissa.

Lopputulos ei enää oikeuta keinoja

Se kutsuu meitä, jotka koemme tätä, olemaan uskollinen itsellemme. Jos emme pysty asettamaan taajuuttamme linjaan sen kanssa, mitä teemme, joudumme ristituleen. Tämä vaatii meitä olemaan tietoinen ensinnäkin siitä, miltä meistä tuntuu. Haastavaa maailmassa, jossa useimmat ihmiset eivät tunnista sisäistä opastustaan. He suorittavat vain pakolliset kuviot.

Ja tähän sisältyy sen valitseminen, miltä haluamme itsestämme tuntuvan joka nyt-hetki. Tässä omassa autopesujutussani yritin saada oloni tuntumaan hyvältä menemisestä, pistäytyen myös kahvilla matkan varrella. Mutta joskus asiat eivät vain tuo iloa meille, vaikka mikä olisi. On kyse sitten suhteesta, työpaikasta, urasta tai yrityksestä vakuuttaa itsellemme, että haluamme jugurttia, kun oikeasti haluamme jäätelöä. Ja piirakkaa. Kermavaahdolla. Kirsikka koristeena. Saat kuvan tästä.

Erottelukyky

Mestari käyttää erottelukykyä. Peukalosääntö on, että jos ihmisitsesi ei ole innostunut jostain, ei sielusikaan ole. Sielumme ei tyrkytä itseään meille. Kyllä, olemme antaneet sielullemme luvan olla kehossamme ja elämässämme, mutta se ei merkitse, ettei ihmisitsellämme ole sanansijaa siihen, mikä tuo sille iloa.

Mutta kun päästämme sielumme enemmän ja enemmän ratin taakse, se ei tee myönnytyksiä tuosta ilosta. Päädymme tekemään enemmän ja enemmän sitä, mikä tuntuu hyvältä tuolla hetkellä, ja tähän voi sisältyä, ettei tee tiettyjä asioita. Ja se saattaa merkitä, että näyttämme itsekkäältä tai itsekeskeiseltä toisista. Tai että olemme vastuuton tai kieltämistilassa. Ettemme kohtaa tosiasioita. Tai kohtaamme todellisuuden.

Niinpä taistelemme mielemme kanssa siitä. Kenties minun pitäisi tai mitä jos en … jne., koska emme luota vielä tähän uuteen paikkaan. Mutta tulee aina vain epämukavammaksi olla noilla vanhoilla puutteen mukavuusalueilla, eikö vain?

Ennen vietimme paljon aikaa epämukavissa tilanteissa, mutta se eivät olleet yhtä epämukavia, kuin uskoimme vaihtoehdon olevan: jos emme tee työtä ilottomassa työpaikassa (epämukavaa), näemme nälkää (lisää epämukavuutta). Jos lähdemme suhteesta, joka tekee myönnytyksiä iloomme (epämukavaa), olemme aivan yksin maailmassa (paljon lisää epämukavuutta). Jos emme ole huolissamme asioista tai puske ja ponnistele, mitään ei tapahdu.

Ja selviytymiseen perustuvassa 3D-todellisuudessa se näytti toimivan meillä. Mutta tässä uudessa energiassa se tavallaan kostautuu. Ja nyt kun olemme kokeneet näitä korkeampia taajuuksia, huolen ja pelon alemmat taajuudet tuntuvat melko kamalilta.

Se on epämukavaa mielelle. Sillä ei ole kirjaimellisesti mitään, mihin nojautua. Kun yritämme palata takaisin asioiden vanhaan tekemistapaan, iskeydymme seinään. Ja se on erityisen huolestuttavaa mielelle, koska emme tunne tuota samaa innostusta tai intohimoa asioista.

Mietimme, onko meillä koskaan tarvittavaa innostusta saadaksemme asioita tehtyä, toteuttaaksemme unelmamme, ja nyt näyttää jopa siltä, että unelmamme muuttuvat päivästä toiseen ja useimpina päivinä meillä ei ole niitä lainkaan.

Voi olla hämmentävää ja turhauttavaa elää tyhjiössä ja ihmetellä, miten kauan se kestää.

Mutta hyvä uutinen on, että käymme läpi massiivisia muutoksia, emmekä seiso paikoillamme. Kutsumme itseämme olemaan enemmän hetkessä ja nauttimaan elämästä tavalla, jota emme ole koskaan ennen sallineet itsellemme. Meitä pyydetään luottamaan enemmän ja enemmän, että sielumme huolehtii tarpeistamme.

Olemme niin tottuneita kamppailemaan, tekemään asiat vaikealla tavalla, että vaatii enemmän kärsivällisyyttä sopeutua helppouteen ja sujuvuuteen. Elämän salliminen palvella meitä ei ole taatusti 3D-käsitys. Mutta emme ole tulleet näin pitkälle jatkamaan rajoitustemme puolesta väittelemistä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.