EI SÄÄLIÄ, KIITOS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

25.12.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen erakkoihminen. Vietän paljon aikaa kotona. Ensisijaisesti koska kaikki tavarani ovat siellä. Ja koska olen erakkoihminen eikä minulla ole oikein ketään ystäviä tällä hetkellä, joiden seuraan lyöttäytyä kahvilassa, niin haluan mennä ulos ja ainakin näyttäytyä julkisesti.

Se on hauskaa. Pidän istuskelusta kivassa kahvilassa siemaillen todella hyvää, täyteläistä, tummapaahtoista kahvia keraamisesta kupista. En ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmiset voivat juoda kahvia paperi- tai muovimukista. Olen melko vanhanaikainen kahvin suhteen. Pidän siitä yksinkertaisena. En ota sokeria, ja käytän alle sormustimellisen kermaa. Sanon tässä sitä, että haluan maistaa kahvin.

Olen siis erakkoihminen ja tulossa enemmän sellaiseksi. Minulla ei ole lapsia, lemmikkejä (paitsi muutama hyvin hiottu "riesa", suom. huom. sanaan sisältyy englannin kielessä "lemmikki"), kultakalaa tai kukkia. En käy kastelemassa edes naapurien kukkia, kun he ovat poissa kaupungista.

Olen keksinyt todella hyvän tavan päästä irti tuosta velvollisuudesta. Kun aiemmin eräs naapuri kysyi, kastelisinko hänen reheviä viherkasvejaan hänen lähtiessään pois viikoiksi, vedin esiin kuolleen fiikuksen, nostin olkapäitäni lammasmaisesti ja kerroin hänelle, etten ollut varsinainen viherpeukalo. Minulla on aina kuollut fiikus tällaisen hätätilanteen varalta. Itse asiassa olen niin haluton olemaan vastuussa mistään muusta kuin itsestäni, että muutama vuosi sitten vietin unettomia öitä murehtien, että tappaisin lemmikkikiveni.

Mitä joulun kaltaisiin juhlapyhiin tulee, niin minulta on vienyt vuosikymmeniä päästä irti tarpeesta osallistua mielen turruttaviin tilaisuuksiin perheen tai ystävien kanssa pyhinä. Itse asiassa luulen, että tämä oli ensimmäinen joulu, kun sain ainoastaan yhden kutsun joulupäivälliselle. Kieltäydyin siitä kohteliaasti, ja täytyy sanoa yksiselitteisesti, että tämä on ollut yksi elämäni onnellisimmista jouluista.

Huomasin ajan kuluessa, että tuntemani ihmiset olivat päässeet yli siitä tarpeesta, että olen heidän kotonaan juhlapyhinä. Kieltäydyttyäni muutaman vuoden kutsuista he tajusivat, etten aikonut rikkoa perinnettäni. Luulen, että he olivat pettyneitä, koska näkivät minut kivana puskurina heidän ja ärsyttävien perheenjäsentensä välissä. Sori kaverit … olette nyt omillanne.

Jotkut kutsut tulivat ihmisiltä, jotka säälivät naista, jonka he näkivät olevan käytännössä yksin maailmassa. Ihmiset eivät kai pysty kuvittelemaan, että nainen voisi olla onnellinen juhlapyhinä tai syntymäpäivinä ilman perhettä ja ystäviä ympärillään.

Älkää ymmärtäkö minua väärin. Minulla ei ole mitään juhlimista vastaan, jos se tuntuu oikealta. Mutta suurimman osan aikuiselämääni se on tuntunut vain yhdeltä velvollisuudelta hoivata kaikkia ympärilläni.

Minusta on mielenkiintoista, että ihmiset pelkäävät elää yksin ja olla ilman puolisoa. He tuntuvat ajattelevan, että he tarvitsevat vääjäämättä toista yksinäisyyden, sairauden ja vanhuuden aikana.

Valitettavasti tai onneksi, perspektiivistä riippuen, miehillä on taipumusta heittää veivinsä ennen naisia. Niinpä se jättää naiset hyvään tai huonoon tilanteeseen, taaskin perspektiivistä riippuen. En ole varma, mihin olin menossa tässä …

Mutta kaikki on hyvää. Tässä maailmassa on tilaa kaikille mieltymyksille. Kyse on vain siitä, että omani on ainutlaatuinen. Ja usein väärinymmärretty. Ja joidenkin salaa kadehtima.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.