TOSISANKARIT

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

25.10.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Elämässä on kaiken tyyppisiä sankareita. Mutta suurimmalle osalle heistä on luonteenomaista olla fyysisesti vahva ja pelastaa toisen henkiä oman henkensä ja terveytensä kustannuksella.

Vaikka tuon tyyppisiä sankareita täytyy kunnioittaa, on toisenlaisia sankareita, joille kukaan ei anna tunnustusta. Nuo sankarit joista puhun, tulivat esiin kauan sitten ja olivat henkiperheensä vapaaehtoisia edustajia kodin valtakunnassa. He sanoivat, että ottaisivat itselleen ihmishaasteet ja integroisivat omat aspektinsa voidakseen olla parempia opettajia.

He poistuivat vapaaehtoisesti kodin turvasta, rakkaudesta ja mukavuudesta voidakseen antaa suurimman lahjan tälle planeetalle ja henkisille perheilleen. He unohtivat vapaaehtoisesti, keitä olivat, jotta voisivat uppoutua hyvin syvälle ihmiskokemukseen. He luopuivat rakkaasta yhteydestä sieluunsa, jotta voisivat sukeltaa syvälle kolmannen ulottuvuuden tiheyteen. Näistä rohkeista sieluista ja rohkeista ihmisistä puhun nyt. Niistä lukijoista, jotka resonoivat tämän artikkelin kanssa.

Vaatii sieluista rohkeimpia sallia itsensä tuntea hyvin syvällä tasolla kaikki synkimmät tunteet. Jos tämä ei olisi totta, niin tällä planeetalla ei olisi niin paljon ihmisiä, jotka ottavat lääkkeitä, huumeita ja muita aineita tuskansa turruttamiseen.

Useimmat ihmiset juoksevat karkuun tunteitaan. He käyttävät suhteita, seksiä, alkoholia, työtä ja kaikenlaisia itsensä ulkopuolisia asioita piiloutuakseen noilta tunteilta. Heillä ei yksinkertaisesti ole vielä kapasiteettia käsitellä pimeimpiä osiaan. Ja siksi katsoessamme maailmaan, näemme tuota pimeää puolta heijastettavan toisiin.

Näemme sitä kaikkialla. Näemme sitä perheessämme, yhteisössämme, politiikoissamme, kirkoissamme, ja luettelo jatkuu. He syyttävät toisia siitä, minkä he kieltäytyvät näkemästä ja hyväksymästä itsessään. Toisia rotuja, sukupuolia, uskontoja, maita tai paholaista.

EI OLE OIKOPOLKUJA

Vaatii rohkeaa sielua päästää irti niin paljosta. Päästää irti tarinastaan, perinnöstään, esi-isistään, henkisestä perheestään kotona ja kollektiivitietoisuudesta. Ja sitten käsitellä niin paljon tunne- ja fyysisellä tasolla. On niin paljon epämukavuutta tässä transformaatiossa.

Menettää vanha identiteetti, saamatta vielä uutta. Olla ei-kenenkään-maalla. Ja saamatta tukea edes lähimmiltä ihmisiltä, muista ihmisistä puhumattakaan.

He ovat uupuneita. He ovat lannistuneita. He ihmettelevät usein, miksi he enää edes ovat täällä, maailmassa joka ei tunnista heitä tai anna heille tunnustusta. Maailmassa johon he eivät näytä sopivan enää. Maailmassa joka näyttää tulevan mentaalisemmaksi, olematta kovin kiinnostunut sielusta.

He eivät oikeasti odota patsaita pystytettävän kunniakseen, koska he tietävät, että he ovat pioneereja ja aivan liian usein pioneerit toimivat tuntemattomuudessa. Heidän tekemänsä työ on enimmäkseen hiljaista. Se on sisäinen matka. Toiset saattavat nähdä alussa heidän elämänsä romahtavan, ja toiset ajattelevat, etteivät he tee jotain, mitä heidän pitäisi tehdä. He saattavat tarjota neuvoja, jotka voisivat toimia jollain vielä 3D:hen uppoutuneelle, muttei enää kehittyneelle sielulle.

Niinpä tämän tarinan sankarit voivat olla hyvin yksinäisiä. He tietävät, että on paljon enemmän. Kuitenkin he edelleen muodostavat tuota totuutta, eivät vielä täysin luota.

Jos ei olisi heidän kaltaisiensa sielujen seuruetta täällä ja muissa maailmoissa, he eivät luultavasti jäisi tänne. Se olisi aivan liian vaikeaa. Nytkin he kyseenalaistavat sen. Jäädä vai lähteä?

Ja kuitenkin he tietävät, että tämä prosessi vaatii täydellistä sitoutumista. Aidalla istuminen ei riitä. On oltava täällä täysillä, aistillisesti ja koko sydämellä tai lähdettävä. He haluavat haluta olla täällä. He haluavat tuntea sielunsa ja tuntea elämäniloa. He ovat tunteneet sitä, ja vaikkei sitä ole läheskään riittävästi, se on herkullista. Se saa heidät jatkamaan.

YLHÄÄLLÄ ON ALHAALLA

Kaikki mitä he alkavat ymmärtää, näyttää olevan vastoin kaikkea, mitä heille opetettiin. Sallimisen ollessa tärkeintä. Salliminen puskemisen ja ponnistelemisen sijasta. Tässä maailmassa se tuntuu järjettömältä.

Toinen on itsekkyys. Tällä planeetalla ihmisiä kasvatetaan olemaan epäitsekäs. Laittamaan toiset etusijalle. Sitä pidetään perimmäisenä palveluna. Ja kuitenkin muutospioneeri tietää sydämessään, että itsekkyys on ainoa tapa, joka toimii. Ainoa tapa siirtyä uuteen toimintamalliin on olla itsekäs. Eikä tuossa sanassa ole mitään vikaa. Itse-käs.

Sitä voitaisiin sanoa itsensä rakastamiseksi, mutta itsekkyys tulee ensin. Yksilön täytyy olla riittävän itsekäs aloittaakseen itserakkausprosessin. Ja kuten pioneerit tietävät, itserakkaus on ainoa ratkaisu maailmanrauhaan, rauhaan ja yhteistyöhön joka ylittää etnisyyden, sukupuolen, uskonnon, seksuaalisuuden ja rodun.

Kunnioitetaanpa siis hetki tosisankareita. Planeetalla on hyvin harvoja näitä sankareita tällä hetkellä. Mutta tämä ei merkitse, ettei heidän vaikutuksensa ole suuri. Itse asiassa, jos heitä ei olisi täällä tänä aikana, tällä planeetalla ei olisi oikeasti kovin paljon tulevaisuutta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.