KYLLÄ MERKITSEE KYLLÄ – RAJOJEN ASETTAMINEN MIELELLE

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

24.2.2018

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Elämme maailmassa, jossa henkilökohtaista tilaa – tunne- tai fyysistä tilaa, mukaan luettuna kyberavaruus – ei kunnioiteta niin paljon, kuin pitäisi. Rajoja ylitetään koko ajan. Tunnistamme sen, kun rajojemme ei kunnioiteta fyysisesti, verbaalisesti ja tunteellisesti. Erityisesti nyt naiset ja kaikki, jotka ruumiillistavat feminiinienergioita. He ovat nyt herkempiä sille, kun toiset ovat ylittäneet heidän henkilökohtaiset rajansa, myös hienovaraisilla, kuitenkin salakavalilla tavoilla. Ja nyt he vaativat ansaitsemaansa kunnioitusta.

Innostunut kyllä, "kyllä merkitsee kyllä" ei koske vain deittailua ja seksiä, vaan mitä tahansa aluetta, johon yksilö haluaa osallistua toisten kanssa. Jos ei tunnu hyvältä tai iloiselta, on oikeus sanoa ei. Ja hänellä on se oikeus, että hänen valintaansa kunnioitetaan.

Tietenkään se ei aina onnistu näin yksinkertaisesti. Kulttuurissamme henkilöä joka sanoo ei tai joka antaa monia muita kehollisia ja sosiaalisia vihjeitä, ettei ole kiinnostunut, ei aina kunnioiteta. Itse asiassa häntä pidetään haasteena, jotta toinen yrittää vielä kovemmin tai painostaa.

Ja tietysti on tunneruokkimista, jossa joku – läheinen ystävä tai kumppani tai perheenjäsen, vieraista ihmisistä puhumattakaan – yrittää varastaa energiaa. Ei pahansuovasti, vaan hänen on nälkä, eikä hän ole vielä oppinut täyttymään itsestään.

Tämän tyyppinen syöminen jää usein tunnistamatta, koska se ei ole välttämättä hyväksikäyttöä. Mutta hän yrittää silti imeä energiaa toisesta. Olemme kaikki tehneet sitä.

Se on tavallaan ketjureaktio. Kun jonkun energia vaarannetaan syömällä – on kyse sitten toisesta ihmisestä, ryhmästä, tilanteesta tai osallistumisesta ilottomiin asioihin – hänen täytyy vuorostaan löytää joku tai jonkin, jolla ruokkia itseään. Hänen täytyy vuorostaan yrittää puristaa energiaa – heittämällä turhautumisensa ystävän tai vieraan päälle tai kenties kääntymällä joidenkin aineiden puoleen. Siitä tulee noidankehä.

Kun meistä tulee enemmän ja enemmän itseä rakastava, täysivaltaisempi ja yhdistyneempi ikuiseen itseemme, siedämme vähemmän syöjiä missään muodossa. Vaikka olemme omavaraisempi, se ei merkitse, ettemme ole altis toisten ruokailulle. Olemme edelleen ihminen. Mutta meistä tulee kuitenkin erottelevampi siinä, kenen kanssa ja mihin osallistumme. Ja tietysti ajan kuluessa emme enää vedä puoleemme syöviä energioita yhtä paljon.

KYLLÄ MERKITSEE KYLLÄ

Siis kenties olemme puhdistaneet suurimman osan noista energioista elämästämme. Se on hyvä askel. Mutta sitten meillä on mieli, jonka kanssa taistella. Tuo rakas mieli tuntee kaiken maailman temput, eikö vain? Se tietää, miten painostetaan ja manipuloidaan. Se yrittää uudestaan ja uudestaan saada huomiomme, tavallisesti tuho- ja hävitysskenaarioilla.

Meillä ei ole kerrassaan mitään kiinnostusta tehdä jotain ja meille on ok välttää sitä kuin ruttoa, mutta rakas mieli tulee lähemmäs kuin joku, joka yrittää vietellä meidät, ja kuiskaa korvaamme: "Sinun todella pitäisi. Jos et tee sitä, maksat siitä hinnan." "Toiset ihmiset tekevät sitä. He tekevät koko ajan asioita, joista he eivät pidä. Mikä tekee sinusta niin erityisen?"

Jos annamme periksi rakkaalle mielelle, olemme juuri sallineet itsellämme ruokailun. Energioistamme on juuri tingitty. Kyllä, on monia asioita, joita meidän ihmisten täytyy käsitellä päivittäin ja jotka eivät hirveästi riemastuta meitä. Tähän kehoon ja tähän elämään liittyy paljon päivittäistä ylläpitoa. Tämä on pakottava syy olla antamatta periksi mielelle, joka yrittää painostaa meitä tekemään tai tuntemaan asioita, jotka eivät tunnu meistä hyviltä.

Haluamme tuntea innostusta tällä planeetalla olemisesta. Haluamme tuntea leikkisyyttä ja huolettomuutta ja nauttia elämän ja fyysisessä kehossa olemisen kaikista aistillisista nautinnoista. Sitä ei voi tapahtua, jos annamme mielen sanella, miltä meistä pitäisi tuntua ja mitä meidän pitäisi tehdä.

Emme voi estää mieltämme toimimasta, ja on välttämätöntä tuntea kaikki tunteemme, kun niitä tulee. Tässä ei ole kyse niiden lakaisemisesta maton alle. Mutta kyse ei ole myöskään niiden kanssa painimisesta, niiden tekemisestä totuuttamme. Koska se joka olemme, on huoleton, innostunut ja intohimoinen täällä olemisesta. Tuo osamme haluaa olla kanssamme intiimimmin nyt.

Tuo osa on ikuinen itsemme, sielumme. Tuo ikuinen itse rakastaa meitä ja mieltämme juuri sellaisena, kuin olemme. Ja kun avaudumme enemmän ja enemmän tuolle osallemme, mielemme rauhoittuu lopulta. Se menee enemmän taustalle. Se rentoutuu enemmän.

Ja autamme itseämme valitsemalla useammin sen, mikä tuntuu hyvältä meistä. On se sitten jokin ajatus tai teko. Ja yritämme kuulla innostuneen kyllä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.