VAPAUTEMME VAATII MEITÄ SULKEMAAN VANHAN KIRJAN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

23.5.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Me jotka olemme syvällä ruumiillistuneen valaistumisemme kourissa ja jotka olemme antaneet luvan integroida ihmisitsemme ja jumalitsemme, emme ole siirtyneet vain uuteen lukuun elämässämme. Olemme aloittaneet kokonaan uuden kirjan.

Joskus kadotan näkyvistä tuon tosiasian, kunnes keskustelen rakkaan ystäväni kanssa. Hän ja hänen miehensä kukoistavat, kummallakin on intohimoisia hankkeita, he ovat luovia ja elävät tyydyttävää elämää, kuluttaen runsaasti aikaa matkustamiseen sekä teatterista, taiteesta ja muista kulttuuritapahtumista nauttimiseen. Ja olen onnellinen hänen puolestaan, eikä kukaan ansaitse sitä paremmin. Hän on uskomaton ihminen!

Mutta keskustelu hänen kanssaan tuo minulle selvän oivalluksen, että olen täysin eri tasolla, jossa ilo tulee täysin eri paikoista. Ei sillä, ettei tämä maailma tuo iloa – ja todella nautin elämästä aistillisemmin, mitä olen koskaan ennen nauttinut.

Mutta kyse on enemmän asioista nautiskelemisesta, myös pienistä asioista. Ensimmäinen siemaus kahvia tai hyvä ateria. Ja kävely luonnossa. Musiikin kuunteleminen. Kuuntelen nyt koko olemuksellani. Kuljen nyt enemmän ja enemmän jumalaisen itseni kanssa. Maistelen ihmisaisteillani ja jumalaisilla aisteillani.

Innostuksessa ei ole niinkään kyse jonkin saavuttamisesta 3D:ssä, kuin sen tunnistamisesta, kuka oikeasti olemme. Ja että olemme tässä maailmassa, muttemme oikeasti tästä maailmasta.

Että olemme täällä valon lähettiläinä. Mutta tämä johtuu siitä, että olemme menneet pimeyden läpi. Meillä on myötätuntoa tätä ihmiskuntaa kohtaan, jonka rinnalla elämme, mutta ei sääliä. Koska tiedämme intuitiivisesti, että ihmiset valitsevat omat kokemuksensa ja energiat vain palvelevat noita valintoja.

Emme teeskentele, että olemme täydellinen tai että meillä on kaikki vastaukset. Hyvin usein meistä tuntuu, että hapuilemme pimeässä. Mutta sitten oivallamme, ettei kyse ole kaikista vastauksista tai täydellisyydestä, jota ei ole olemassa – se on vain ihmisen keksimä ajatus itsemme sättimiseen. Mieli etsii jatkuvasti vastauksia, mikä aiheuttaa vain loputonta etsimistä.

Havaitsemme, perusteellisen ja uuvuttavan etsinnän jälkeen, että kyse on vain itsemme rakastamisesta intiimisti ja syvästi eikä sitä voi tehdä ilman sieluamme. Koska sielu rakastaa meitä syvästi eikä se ole lainkaan kiinnostunut siitä, mitä sanoimme tai emme sanoneet, mitä teimme tai emme tehneet. Tai siitä mitä ajattelemme tai olemme ajatelleet. Se ei välitä, mikä älykkyysosamäärämme on. Missä opiskelimme. Miten paljon tilillämme on rahaa. Miten paljon painamme – herran tähden. Se on pahin itseaiheutettu rangaistus.

Tuollainen rakkaus on epämukavaa ihmiselle, eikö vain? Olemme tottuneet ehdolliseen rakkauteen. Rakkauteen josta on maksettava hinta.

Mutta useimmat meistä ovat jättäneet jo tuon pelin taakseen. Olemme tavallaan radikaaleja. Emme ole kovin valmiita tekemään kompromisseja. Emme turvallisuuden tai ystävyyden vuoksi tai yrittääksemme sopia maailmaan, joka on tavallaan hullu.

Uudessa kirjassa jota kirjoitamme, on kyse omista totuuksistamme. Teemme edelleen aika ajoin jossain kohtaa kompromisseja omassa valossamme – kenties voidaksemme hankkia päivittäin elantomme ja löytää maaperän yhdistymiseen toisten kanssa. Muuten elämä voi tulla melko yksinäiseksi.

Mutta olemme haluton tekemään kompromisseja isommissa asioissa. Ja jos teemme, tiedämme sydämessämme, että meidän täytyy siirtyä eteenpäin siitä tai päädymme taas maksamaan jonkin hinnan siitä. Tuo hinta jota olemme maksaneet, päätyy sydämeemme, mieleemme ja kehoomme.

Naisina päästämme lopultakin irti siitä tuskasta ja kärsimyksestä, joka on ollut sukupuolemme perintö erittäin pitkään. Ja se on monille meistä haastavaa, koska se ei ole ainoastaan vastoin sitä, mitä meillä on opetettu, vaan myös vastoin planeetan patriarkaalista järjestelmää.

Ja riippumatta siitä, mitä sukupuolta olemme tai ilmaisemme, siirtyminen uuteen kirjaamme on vastoin uhriutta, joka on erittäin houkuttelevaa. On paljon helpompaa olla uhri, kuin ottaa täysin vastuu luomisestamme. Itse asiassa uhrin esittäminen on yksi tapa tuntea yhteyttä tähän paikkaan. Perheeseemme, naapureihimme ja ihmisiin joiden kanssa puhumme päivän aikana.

Huomaamme, että ne jotka ovat kiinnostuneita suuresta draamasta, tuntevat nyt vähemmän vetoa energioihimme. Mutta uhriuden tunteminen voi olla hienovaraista ja melkein huomaamatonta. Sitä voidaan ilmaista monin tavoin. Voi tuntea olevansa sairauden tai rahanpuutteen uhri. Tai maailman joka ei ymmärrä meitä.

Meistä voi tuntua uhrilta myös tässä valaistumisessa ja uskomme, ettei meillä on vapaata tahtoa. Että sielumme ja korkeammat maailman käyttävät meitä valon maadoittamiseen.

Planeetalla on monia ryhmiä, jotka prosessoivat valoa massojen puolesta. Mutta he ovat valinneet tuon roolin. Myös monet meistä tekivät niin. Mutta me jotka olemme siirtyneet heräämiseemme, olemme siirtyneet pois energioiden prosessoinnista.

On muita, jotka tekevät sitä ja jotka pitävät ja prosessoivat energioita ihmiskunnan puolesta. Ja heidän palveluaan arvostetaan ja kunnioitetaan. Itse asiassa jos resonoit tuon roolin kanssa, niin toivon sinun kunnioittavan sitä. Meidän pitäisi kaikkien tehdä sitä, mikä tuo meille suurinta iloa tässä kohtaa.

Ja se on tärkein näkökohta: ilo. Koska nyt on kyse ilomme seuraamisesta, tai muuten isketään melko kovaa. Uusissa energioissa kompromissien tekeminen ilossamme ei ole todellakaan kaunista.

Vaikkei meistä tuntuisikaan erityisen intohimoiselta, on tärkeää ainakin lakata mahdollisimman paljon tekemästä asioita, jotka eivät tuo meille iloa, vaikka se aiheuttaisi meille tylsyyttä. Ja olemme huomanneet tämän sisältävän myös sen, ettemme salli omien ajatustemme tehdä kompromisseja ilossamme. Esimerkiksi ajatusten arvottomuudestamme.

Jos haluamme olla uudessa kirjassamme – joka muuten on täynnä kukoistusta, ei vain selviytymistä – meitä vaaditaan astumaan pois vanhasta kirjasta mahdollisimman monilla tavoilla. Ainakin energeettisesti. Monilla meistä tähän sisältyy oleminen ilman syyllisyyttä, ilman häpeää ja ilman tarvetta tuskaan ja kärsimykseen.

Se on irrottautumista vanhoista, kuluneista, ihmisen keksimistä käsityksistä. Vaikka mieli yrittääkin vetää meidät takaisin rajoittaviin ajatuksiinsa. Koska mieli kanavoi kollektiivitietoisuutta. Tuota ajatusta, että koskaan ei ole riittävästi, kaikkialla on puutetta, elämä on kamppailua ja kaikkialla on vaaroja.

Turvallisuuskysymyksemme eivät ole koskaan olleet enemmän pinnalla. Muista, että kun valitsemme jotain parempaa, vastustava mieli yrittää vetää meidät pelkoihinsa. Jonkin aikaa mieli painii edelleen sen ajatuksen kanssa, että asiat voivat tulla helposti, että käytössämme on runsaasti energioita eikä tuosta energiasta tarvitse maksaa mitään hintaa.

Mielemme haluaa pysyä vanhassa kirjassa. Se tuntee turvaa siinä. Se yrittää vakuuttaa meidät kirjoittamaan vain uuden luvun tuohon vanhaan kirjaan. Mutta olemme nyt viisaampia. Se ei tuo meille sitä vapautta, jonka halumme kovasti kokea tässä kehossa tässä elämässä.

Tämä on monille meistä se elämä, jonka määräsimme elämäksi, jossa kuljemme vapauteemme. Anteeksipyytelemättä, häpeilemättä ja ylpeänä. Mutta se vaatii meitä oikeasti sulkemaan vanhan kirjan.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.