HENKILÖKOHTAINEN TILA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

23.5.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tänä aamuna Starbucksilla ollessani kävelin vähän ennen santsikahvikuppia, ja kun palasin pöytääni, nainen oli asettunut työskentelemään kannettavalla tietokoneellaan minua vastapäätä. Se oli pieni pöytä, ei sellainen pitkä, jollaisia Starbucks tarjoaa monille ihmisille.

Nainen sanoi: "Toivottavasti sinua ei haittaa. Ei ollut vapaita pöytiä. En häiritse sinua. Teen vain työtäni. Olet aina täällä. En uskonut, että sinua haittaisi."

Vastasin: "Tuntuu oudolta. Tämä ei ole mukavaa minulle." Tässä kohtaa nainen vain katsoi minua tavalla, joka sanoi, ettei se ollut hänen ongelmansa. Siis olisin voinut pyytää häntä lähtemään, mutta sanoinkin: "Tuntuu oudolta. Tarvitsen oman tilani. Siirryn muualle."

Tässä kohtaa olin valmistautunut menemään ulos istumaan, mutta taaempana olikin täydellinen pöytä vapaana.

Tässä sitten istun ällikällä lyötynä, miten joku voisi olettaa, että on ok tunkeutua toisen henkilökohtaiseen tilaan. Kysymättä edes. Olisi eri asia, jos kyse olisi ystävästä tai jostain tutusta, mutta silloinkin odottaisin, että he kysyvät, voisivatko liittyä seuraani.

On mielenkiintoista, että kävellessäni tunsin olevani todella yhdistynyt, todella autuas. Ja nautin kovasti kävelyni aistillisuudesta. Niinpä tunkeutuminen tuntui vielä suuremmalta kontrastilta sille tilalle, jossa olin ollut juuri. Kaksi täysin vastakkaista värähtelyä tuntui ikään kuin törmäävän toisiinsa.

Se saa minut oivaltamaan, miten tietoisuutemme on valtavan erilainen kuin suuri osa tietoisuudesta ympärillämme. Vaikkei tämä ihminen iskenyt minua päähän ja varastanut lompakkoani, se tuntui henkilökohtaisen tilani loukkaamiselta.

Kenties hän ei kunnioita edes omaa henkilökohtaista tilaansa. Kenties hän on äiti ja vaimo, jonka tilaan tunkeudutaan koko ajan, ja hän vain sietää sen. Miten moni ihminen sallii sen joka päivä? He sallivat toisten ihmisten ja omien puuteajatustensa tunkeutua henkilökohtaiseen tilaansa. Ei rajoja.

Olemme tutustumassa itseemme lopultakin, sallittuamme monta vuotta ja vuosikymmentä elämän tukeutua henkilökohtaiseen tilaamme.

Kenties tuo nainen tänään oli minulle muistutus, että on tärkeää tiedostaa, miten paljon sallin edelleen tunkeutumisen pyhään tilaani – ei vain fyysisesti, vaan myös tunteina.

Erityisesti naisena olen esittänyt sellaista roolia, että toiset tunsivat voivansa ottaa minulta. He pystyivät ottamaan hoivaa ja tukea, jottei heidän tarvinnut antaa sitä itselleen. Ja vaikka olin päästänyt irti elämässäni ihmisistä, jotka eivät olleet valmiita antamaan tuota tukea itselleen, huomasin, että minun tarvitsi kohdata myös omat sisäiset aspektini, jotka tekivät samaa.

Ne kuluttivat minut energeettisesti loppuun vaatimuksillaan. Tarvitsevuudellaan. Epävarmuuksillaan. Niinpä minun tarvitsi irrottautua myös niistä. Ja olen tehnyt sitä pelkästään rakastamalla itseäni. Sallimalla sieluni olla enemmän ja enemmän kehossani ja elämässäni.

Jotta nuo aspektini voivat tulla sisään ja tuntea tuon rakkauden, olematta niin vastentahtoisia. Niitä ei analysoida. Niitä ei yritetä tajuta. Kenellä on aikaa? Se ei ole tarpeellista.

Niinpä otan pois tuon kyltin otsastani. Sen jossa lukee: "Tule tänne, istu pöytääni ja tee olosi mukavaksi. Minun taloni on sinun talosi … Olen helppo."

Ja se kyltti lähtee, jota aspektini ovat ehkä lukeneet. Nyt siinä lukee: "Ei tunkeilijoita."

Mestaruudessamme tulee kohta, jolloin emme ole aina kovin suvaitsevainen. Jolloin olemme hyvin selkeä siitä, mitä päästämme tietoisuuteemme. Alamme rakastaa itseämme niin paljon, että päätämme, miltä haluamme itsestämme tuntuvan. Ja saamme myös valita, kenen sallimme istua pyhään pöytäämme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.