EI ENÄÄ SIETÄMISTÄ, TYYTYMISTÄ JA KOMPROMISSEJA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

23.1.2020

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Muistako, kun ollessamme pieniä, holhoojamme syyllistivät meidät syömään pinaattimme tai porkkanamme muistuttamalla, että maailmassa oli nälkää näkeviä lapsia? Ja jos valitimme jostain tilanteesta, hyvää tarkoittava ystävä kertoi meille, että hänellä on paljon huonommin. Että meidän pitäisi arvostaa sitä, mitä meillä on.

Ja olen varma, että useimmat olisivat samaa mieltä siitä, että arvostaminen on hyvä tapa muuttaa värähtelyämme. Arvostaa sitä, mitä meillä on, ja nauttia siitä. Se on yksi vetovoimanlain piirteistä. Monet ihmiset ovat voittaneet vastoinkäymisiä ja hankaluuksia elääkseen palkitsevaa ja tyydyttävää elämää. Mutta meillä jotka olemme ruumiillistuneen valaistumisen myöhemmissä vaiheissa, se ei enää toimi.

Siedimme 3D:ssä monia asioita. Siedimme huonoja suhteita, epätyydyttäviä työpaikkoja, taloudellista puutetta, toisten huonoa käyttäytymistä ja monia fyysisiä vaivoja. Sopeuduimme ja totuimme. Jopa siinä määrin, että vakuutimme itsellemme, että se oli meille ok. Toiset ihmiset näyttivät sopeutuvan huonoihin olosuhteisiin ja jatkavan elämäänsä, joten miksi meidän ei pitäisi?

Ja erityisesti me jotka prosessoimme tunteita omassa mielessämme ja kehossamme kollektiivitietoisuuden puolesta, halusimme ottaa itsellemme enemmän ja enemmän palvellaksemme ihmisperhettämme.

Mutta huomamme, että kun meistä tulee tiedostavampi, tietoisempi, emme voi enää tehdä sitä. Emme tuota sietämistä tai prosessoimista. Emme voi enää tehdä myönnytyksiä ilossamme, terveydessämme tai taloudellisessa yltäkylläisyydessämme. Emme voi enää tehdä pelosta, surusta ja itse-epäiystä merkittävää osaa elämästämme. Se ei vain toimi siellä, minne olemme menossa.

Ja juuri tästä syystä asiat elämässämme vaikuttavat hajoavan. Olemme päästämässä irti kaikista vanhoista ja kuluneista ongelmista ja kaavoista, jotka jumittivat meitä sietämisessä ja kompromissien tekemisessä.

Mestariluojina emme ole aina kaikkein kärsivällisimpiä ihmisiä. Tämä hämmentää monia heräämispolulla, koska he eivät voi ymmärtää, miksi he tuntevat asioita, joita he eivät pidä kovin henkisinä.

Mutta se on vain fysiikkaa. Näyttää siltä, että mitä lähemmäs pääsemme luojaitseämme, sitä tietoisemmaksi tulemme tietoisuudestamme ja sitä enemmän oivallamme, miten rajoittunut tämä ympäristö on ollut, ja tunnistamme, miten rajoittunut mielemme ja kehomme on. Ainakin vanha hiilipohjainen mieli ja keho.

Siis sietämistasomme putoaa huomattavasti. Se saattaa hämmentää mieltämme, koska eikö meitä opetettu tyytymään elämässä? Hyväksymään muruset? Olemaan kiitollinen pienistä asioista? Kuten parkkipaikan ilmentäminen tai 20 dollarin setelin löytäminen jalkakäytävältä?

Mutta iloisen elämän standardimme oli melko matala, eikö vain? Ja alamme nähdä tuon totuuden nyt. Emme voi enää olla epärehellinen itsellemme. Emme ole enää se ihminen, joka sieti … (täytä tyhjä kohta).

Se on pelottavaa, koska emme voi enää feikata. Emme voi teeskennellä, että tietyt ihmiset eivät ole tylsiä tai uskomattoman yksiulotteisia. Emme voi olla tuo vanha itse tuntematta oloamme uskomattoman epämukavaksi.

Ja tämä ulottuu fyysiseen kehoomme. Emme voi teeskennellä, että jokin fyysinen vaiva on siedettävä. Että voimme elää sen kanssa. Se ei enää käy. Ei, jos tarkoituksemme on ruumiillistaa ikuinen itsemme ja pysyä tällä planeetalla. Kyse ei ole enää siitä, miten hyvin sopeudumme rajoituksiin. Kyse on elämästä tai kuolemasta.

Ellemme koe iloa terveydestä tai taloudellisesta yltäkylläisyydestä, (mitä voi tulla odottamattomilla tavoilla, eikä se merkitse rahan kasaamista pankkiin), emme halua jäädä tänne.

Kaikki jotka lukevat tätä, eivät ole samaa mieltä viime lauseesta. Mutta olemme kaikki eri paikassa tässä transformaatiossa. Olemme kaikki ainutlaatuisia ja koemme tätä omalla tavallamme.

Mutta on tärkeää olla olematta ankara itsellemme, jos olemme vielä turhautuneempi siihen, mitä ikinä käsittelemmekin. On luonnollista jossain tämän prosessin kohdassa olettaa terveys ja olettaa resurssien virtaaminen. Ja olettaa tuntevansa sielun iloa.

Emme ole noviiseja. Emme ole vain pudonneet ylösnousemuksen turnipsikuormasta. Olemme tehneet työtä tätä elämää varten hyvin, hyvin pitkän aikaa. Niinpä tyytyminen murusiin, toiseksi tai kolmanneksi parhaaseen … tuntuu naurettavalta. Ei kovin mestarillista.

Jos olet vakavissasi täällä olemisen ja tälle planeetalle jäämisen kanssa, niin tietyssä kohtaa haluat tuntea sielusi hienostuneisuuden, ja haluat sen heijastuvan sinulle fyysisessä elämässäsi. Ja haluat luottaa, että mitä ikinä käytkin läpi, se on valmistelua tuohon kokemukseen. Erehtymättä luulemaan sitä ikuisesti jatkuvaksi epämukavuudeksi.

Tietyssä kohtaa sinulla on viisautta tietää, että ansaitset saada elämän palvelemaan sinua, saada oman energiasi palvelemaan sinua. Että kaikki vastarinta tuota totuutta kohtaan on peräisin sinusta. Että ilo ohittaa tuon vastarinnan.

Siinä kohtaa monet meistä ovat nyt – meitä kuljettaa se osamme, jolla on viisautta ja joka ei koskaan tyydy keskinkertaiseen kokemukseen. Hämmennystä tulee, koska toisinaan se voi tuntua epämukavalta ja suorastaan kurjalta.

Mutta perhosen koteloasteesta voi tuntua hyvin epämukavalta, ennen kuin perhonen ilmestyy esiin, erityisesti mitä lähemmäs se tulee vääjäämätöntä transformoitumistaan. Tapahtuu asioita, joita ei aina ymmärretä tieteellisesti. Niitä vain arvaillaan. Mutta sitä ei käy kieltäminen, että jotain tapahtuu ja se on hyvin taianomaista ja kuitenkin täysin luonnollista.

SALLIMINEN

"Salliminen" on sana, josta vitsaillaan paljon tässä prosessissa. Mitä se oikeasti merkitsee? Minkä tarkkaan ottaen sallimme? Sallimme sen kaiken. Pelon, surun, toivottomuuden, epäilyn, vihan, kärsimättömyyden ja tylsyyden tunteet. Sallimme ilon.

Tietyssä kohtaa meistä tulee tietoinen siitä, että tämä prosessi on täydessä vauhdissa. Emme oikeastaan voi paljon mitään sille. Me halusimme tätä. Mutta voimme sallia sen luopumalla niin paljon vastarinnasta, kuin ihmisenä pystymme. Ja teemme sitä sallimisessa. Houkutus yrittää selvittää se ei enää toimi hyvin.

Siis jos tunnet enemmän ja enemmän: "Hemmetti, en aio kärsiä enää!" salli tuo tunne. Jos tunnet, että sinun täytyy nostaa standardiasi siinä, miltä mestarin elämän pitäisi tuntua ja näyttää, niin sitten on. Menneitä ovat sietämisen, tyytymisen ja kompromissien ajat.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.