UUSI TODELLISUUTEMME

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

21.12.2016

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Joskus olemme fyysisesti ja tunteellisesti niin "taisteluväsyneitä" tästä integrointiprosessista, ettemme näe tämän ruumiillistetun valaistumisen kauneutta – miten luomme kirjaimellisesti uutta todellisuutta tässä vanhassa ja kaksinaisessa maailmassa. Eikä koskaan ennen ole ollut tätä uutta todellisuutta – jossa vastakohdat yhdistyvät. Ihminen ja ikuinen itse. Meitä ympäröi edelleen hyvin tiheä ja usein kova 3D-todellisuus, mutta meistä on tulossa vähemmän ja vähemmän sen vaikutusten kohde, edes fysiikan. Kyllä, alamme uhmata fysiikkaa!

Transformoidumme hiilipohjaisesta kristallipohjaiseen kehoon. DNA:mme muuttaa muotoaan, kun valoa lisätään soluihin. Ja vaikka ylösnousemus on luonnollinen osa evoluutioprosessiamme, ruumiillistunut valaistuminen on uutta. Ihminen voi ylösnousta integroimatta valokehoaan täysin. Hän voi laajentaa tietoisuutensa korkeampiin ulottuvuuksiin, mutta siihen ei sisälly välttämättä ihmiskeho tai ihmispersoona. Useimmat menneisyyden ylösnousseet mestarit jättivät planeetan heti valaistumisensa jälkeen, koska he eivät olleet valmistelleet fyysistä kehoaan hengen ruumiillistamiseen. Itse asiassa he näkivät kehonsa häiriötekijänä.

Mutta me olemme päättäneet jäädä tänne ja ruumiillistaa ikuisen itsemme. Emme olleet valmiita jakamaan sitä usean elämän ajalle. Halusimme tehdä sen tässä yhdessä elämässä.

Niinpä tämä uusi todellisuus ei ole vain kiva ajatus tai harhaisen mielen pohdiskelua … Se on hyvin totta, ja kuitenkin se on hyvin virtaavaa. Se on vähemmän tiheä, muokattavampi. Se yhdistää fyysiset ja eetteriominaisuudet.

Kehomme tuntee sen, kun se kokee toisinaan mielen keveyttä, huimausta, pahoinvointia ja muita oireita siirtymisestä sisään ja ulos eri todellisuuksissa. Ja toisinaan tunnemme raskautta, tiheyttä täällä vielä syvemmin. Ikään kuin polkisimme hernekeitossa – emme ole värähtelyltämme enää yhteensopiva vanhan tietoisuuden ja todellisuuden kanssa.

Valokehomme sopeutuu uuteen kotiinsa, tänne kehoomme. Ja koska se ei ole koskaan ennen kokenut tällaista integrointia, se on hyvin herkkä energioille. Mutta se integroituu ja tasapainottuu lopulta ja fyysinen keho tekee saman. Niin hitaalta kuin tämä integrointi tuntuukin meistä, on hyödyllistä olla menemättä liian nopeasti – ellemme halua polttaa loppuun järjestelmäämme.

OLEMME ELÄVIÄ ROOLIMALLEJA

Tiedämme kaikki henkilökohtaisesti, miten haastavaa on, kun täytyy tuntea hyvin syvällä tasolla kaikki pelot ja muut tunteet, jotka perimme. Kun täytyy kestää fyysisiä muutoksia, joista jotkut tuovat vanhoja, perittyjä sairauksia muunnettavaksi. Mutta se on osa prosessia.

Mutta vastoinkäymisistä huolimatta tämä on kieltämättä hämmästyttävä prosessi. Tässä olemme, pieni mutta omistautunut ryhmä ympäri maailmaa, joka käy sen ensimmäisenä läpi. Muutamia miljoonia herää tänä aikana, mutta niitä jotka ovat eturintamassa ja joiden on määrä kokea sen ensimmäisenä, on pieni määrä.

Ne ulkoiset saavutukset joita yhteiskunnat pitävät suuressa arvossa, kalpenevat siihen verrattuna, mitä tapahtuu jokaisessa meissä. Toisilla ei ole aavistustakaan, että me ruumiillistamme ratkaisun niihin ongelmiin, joita kohtaavat maailma, universumit ja myös henkiperheet kotona. Ruumiillistamme sen tietoisuuden, joka ratkaisee pimeyden ja valon, maskuliinisuuden ja feminiinisyyden ja kaiken muun välisen taistelun.

Se ei merkitse, että yhtäkkiä kaikki puhdistuu ja kanssaihmisten parissa on helpompaa elää. Täysin päinvastoin. Mutta se merkitsee, että luomme uutta rauhan, rakkauden ja intohimon mallia. Meistä tulee eläviä esimerkkejä jumalaisista ihmisistä, jotka ovat integroituneita, omavaraisia, rakastavat itseään ja joilla on elämänintohimoa. Jotka ovat vapaita ilmaisemaan aistillisuuttaan ja jotka eivät pelkää, mitä muut heistä ajattelevat. Meistä tulee eläviä esimerkkejä olennoista, jotka ovat hyvin inhimillisiä edelleen, ärsyyntyvät edelleen ja menettävät malttinsa edelleen, mutta erona on, että se on ok meille emmekä ole kiinnostuneita analysoimaan enää kaikkia "juttujamme". Ja tämä mahdollisuus on nyt niiden käytettävissä, jotka ovat valmiita todelliseen muutokseen. Ja jos jostakusta meistä tuntuu, että emme ole vielä valaistumisessamme tai meillä on paljon työtä tehtävänä (mikä on harhaa), olemme kuitenkin ehdottomasti viitoittaneet tietä heille, jotka aloittavat omaa valaistumistaan. Itse asiassa, vaikkemme menisi askeltakaan pidemmälle, olemme jo tehneet sen, mitä tulimme tänne tekemään.

SISÄINEN TAISTELU – VIIMEINEN RAJA

Puhutaan hyvin paljon rauhasta, rakkaudesta ja ykseystietoisuudesta, mutta hyvin harvat todella ymmärtävät, mitä se merkitsee.

Rakkaus jonka ruumiillistamme, on rakkautta ITSEÄ kohtaan. Kaikkia aspektejamme kohtaan, ns. valoamme ja pimeyttämme kohtaan. Emme ole enää omistamatta osia itsestämme. Mutta voidaksemme tehdä tämän, meidän täytyy irrottautua toisista ja tästä maailmasta. Se ei merkitse, että meidän täytyy hylätä perheemme ja kumppanimme tai eristäytyä jollekin vuorenhuipulle … mutta vaaditaan energeettistä irtipäästämistä. Ja joskus se merkitsee irtipäästämistä ystävistä tai muista suhteista – joskus vain tilapäisesti, joskus määrittelemättömäksi ajaksi. Emme voisi tehdä tätä ilman sitä sisäistä fokusta, joka vaikuttaa itsekkäältä toisista.

Ainoa vastuumme muuta maailmaa kohtaa on päästää se vapaaksi, irrottautua siitä. Se on irtipäästämistä itsemme tekemisestä vastuulliseksi siitä, miltä toisista tuntuu, ja irtipäästämistä toisten tekemisestä vastuulliseksi meidän tunteistamme tai ilostamme. Se on myös irtipäästämistä ihmisitsemme tekemisestä vastuulliseksi ilostamme. Tai terveydestämme, varallisuudestamme ja hyvinvoinnistamme. Monet näkevät tämän vastuuttomuutena ja piittaamattomuutena. Mutta useimmat ihmiset eivät pitkään aikaan ymmärrä oman tietoisuutensa ja oman todellisuutensa mestarina olemista. He eivät ymmärrä, että rauha ei ole tämän planeetan todellisuus, ennen kuin jokainen ihminen rakastaa itseään, hyväksyy itsensä ja hänellä on syvä yhteys omaan sieluunsa.

RAKASTA ITSEÄSI

Mutta oikeasti, miten moni ihminen on todella rakastanut itseään? Se ei ole mielen harjoitus, jossa erotellaan ominaisuudet ns. hyviksi ja huonoksi ja sitten sanotaan: "Ok, valitsen vain "hyvät" jutut ja rakastan niitä itsessäni." Sitten torjutaan loput.

Tätä ihmiskunta on tehnyt, ja no, tulokset puhuvat puolestaan.

Tämä rakkaus syleilee siis kaikkea itsessämme ja hyväksyy koko itsemme – poikkeuksetta. Sitä ei tehdä mielestä käsin. Ihmismielellä ei ole kapasiteettia tällaiseen hyväksyntään. Sen onnistuminen vaatii kumppanuutta ikuisen itsen kanssa – ihmisen ja jumalan kumppanuutta.

Niinpä aivan kuten annamme muun maailman taistella keskenään rakkauden, uskonnon ja vallan nimissä tai mitä pelejä pelataankin, teemme saman omien aspektiemme kanssa. Opimme antamaan niiden taistella toistensa kanssa, puuttumatta asiaan … mikä paljon vaikeampaa tehdä kuin irrottautua ulkopuolisesta maailmastamme. Mutta havaitsemme, että jos jatkuvasti sallimme näiden menneisyyden osiemme vetää meidät omaan draamaansa, olemme taas vanhassa todellisuudessa.

Se mitä teemme, on syvällistä. Alamme luottaa, että olemme jo valaistunut ja meissä on ikuinen osa, joka on tasapainottanut maskuliinisuuden ja feminiinisyyden, ja ne kunnioittavat toisiaan. Ja tuo valaistunut osamme tulee kotiin, meihin tässä kehossa. Ja tuossa prosessissa syntyy uusi todellisuus.

VAPAUS ON VAIN TOINEN SANA SILLE, ETTEI OLE ENÄÄ MITÄÄN MENETETTÄVÄÄ

Tuo toteamus ei ole ollut koskaan todenmukaisempi kuin tässä ylösnousemusprosessissa. Jotkut meistä ovat kohdassa, jossa sanomme: "Ok, annan vain palaa! Sallin tämän prosessin vain kehittyä, puuttuen siihen mahdollisimman vähän mielestä käsin … mitä muuta voin enää menettää? Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Kuolen? No, kuolen joka tapauksessa lopulta … ja jos kuolen huomenna tai 40 vuoden päästä, olen kuitenkin "minä olen" -olemukseni ja kaikki on hyvin, ja saan siirtyä toisiin seikkailuihin … Ja paras skenaario on, että pysyn maisemissa, integroin valokehoni ja jumalainen "minä olen" -olemukseni nauttii elämästä täällä valaistuneena mestarina, kunnes kuolen!" Siis kumpikin johtaa onnelliseen loppuun, oikeasti!

Ja tiedämme jo, että oleminen täällä ilman ikuista itseämme on paljon, paljon pahempaa kuin mikään kuolemanpelko!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.