KOKO LUOMAKUNNAN ÄITI

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

20.9.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Täällä Amerikassa monet katselivat 1950-luvulla tv-sarjaa nimeltään "Isä tietää kaiken". Se kertoi "tervehenkisestä", valkoisesta, keskiluokkaisesta perheestä. Ja se pysyi uskollisena nimelleen. Isä kuvattiin ystävällisenä ja myötätuntoisena miehenä kaikkia kohtaan, mutta kaikki pidettiin jokseenkin sukupuoliroolissaan. Useimmat meistä alkoivat kuitenkin ajan kuluessa huomata, ettei isä tiedä kaikkea.

Monet meistä altistuivat jossain muodossa järjestäytyneelle uskonnolle, ja kuulimme sanan "herra" tuhansia kertoja, sekä "isämme taivaassa". Emme koskaan kyseenalaistaneet jumalan miespuolisuutta. Järjestäytyneissä valtavirtauskonnoissa tämä tilanne ei ole muuttunut paljon.

On joitain poikkeuksia, kuten hindulaisuus, jossa jumala voi olla sekä miespuolinen että naispuolinen ja myös androgyyni. Mutta useimmissa uskonnoissa jumala on voimakas patriarkaalinen hahmo. Siis onko mikään ihme, että jumala olisi monissa tapauksissa raivoisa, kostonhimoinen ja homofobinen naistenvihaaja?

Jos kävimme kirkossa, meidät opetettiin pelkäämään jumalaa. En usko, että kenellekään meistä juolahti mieleen, että meidän pitäisi pelätä tai totella jotain naispuolista olentoa ylhäällä "taivaassa". Jos joku meistä olisi ehdottanut, että jumala voisi olla naispuolinen olento, meidät olisi naurettu ulos kirkosta, synagogasta, temppelistä, moskeijasta tai mihin ikinä ihmiset kokoontuivatkin palvelukseen.

Vaikka naiset ovat tehneet harppauksia osana kirkkoa, aina johtorooleihin saakka, jumalaan viitataan edelleen miespuolisena. Jos vihjaisi, että henki on etupäässä naispuolinen olemus, sitä pidettäisiin jumalattomana.

Ja kuitenkin sielu tai henki on etupäässä naispuolinen olemus. Se on koko luomakunnan äiti. Viittaamme tähän maapalloonkin "Äiti Maana". Hengellä, lähteellä, kaikella olevaisella … ei tietenkään ole sukupuolta. Mutta on mielenkiintoista, että lähteen, hengen, sielun ominaisuudet ovat etupäässä naispuolisia. Kun tunnustelee henkeä rakkauden paikasta, se tuntuu rauhalliselta. Se tuntuu aistilliselta. Se tuntuu laajentavalta, ei lasermaisesti fokusoituneelta tai mentaaliselta.

Se ei ole looginen tai älyllinen tai analyyttinen. Se ei tietenkään ole voimakas. Se ei ehdottomasti ole isällinen. Se ei odota ehdotonta omistautumista … tai muuten! Se ei ole puolustautuva tai tavoittele valtaa. Henki ei valikoi, kuka tulee pelastetuksi. Henki ei tunne muukalaisvihaa.

Jumala jonka useimmat järjestäytyneet uskonnot kuvaavat, on narsisti, jolla on hauras miesego. Hän haluaa täydellistä uskollisuutta, että noudatat mielivaltaisia ja ristiriitaisia sääntöjä ja harjoituksia, raportoit säännöllisesti hänelle ja tunnustat "syntisi", eli olet epäpuhdas (tämä on se tuomitseva osa), ja hänen väitetään seuraavan sinua kaikkialle, minne menet. Kuulostaa ihan kontrolloivalta ja väkivaltaiselta kumppanilta ja stalkkerilta.

Ei tietenkään ole mikään yllätys, että tässä maapallon mielisuuntautuneessa ja sovinistisessa järjestelmässä valtavirtauskonnot tekisivät jumalasta oman kuvansa ja periaatteessa ottaisivat kaiken hauskuuden pois elämästä funda mentaalisella lähestymistavallaan.

Sekä miehet että naiset, itse asiassa kaikki sukupuolet, jäävät kiinni tuohon retoriikkaan. Ainakin ne jotka allekirjoittavat tuollaisen miessuuntautuneen elämänfilosofian.

TAKAISIN MEIHIN

Monet meistä eivät inkarnoituneet tähän elämään toistaakseen vain mekaanisesti vanhoja ja kuluneita opetuksia, jotka laittavat miespuolisen mielen tekaiseman jumalan elämämme johtoasemaan. Itse asiassa useimmat meistä jotka olemme ylösnousemuksen eturintamassa, ovat jättäneet taakseen kaikki uskonnolliset opetukset, kun taas jotkut eivät ole alun alkaenkaan hyväksyneet niitä.

Siitä voit olla varma, että me jotka olemme uuden tietoisuuden kärkeä, olemme eläneet luostareissa, ja monet ovat olleet pappeja entisissä elämissä. Monet meistä auttoivat varhaiskirkkojen luomisessa.

En tuomitse mitään noista kokemuksista, sillä ne olivat arvokkaita. Opimme itsestämme. Opimme, ettei tie jumalan luo kulje kärsimyksen kautta tai kieltämällä oman ihmisyytemme tai aistillisuutemme.

Olemme löytäneet, että tie omaan heräämiseemme kulkee itsensä hyväksymisen kautta, hyväksyen jokaisen aspektimme ja vaatien oman sisäisen jumalamme. Monet meistä ovat yllättyneitä, että sisäinen jumala ei ole lainkaan miespuolinen olemus. Se on itse asiassa hyvin feminiininen. Ja olemme havaitsemassa, että miespuolinen olemus meissä ei ole enää kontrolloimassa elämäämme, vaan palvelemassa ja tukemassa meitä ja sieluamme. Se tuntuu vähän epämiellyttävältä meille – ainakin alussa – koska mieli joka on etupäässä miespuolista energiaa, vastustaa edelleen sitä ajatusta, että naispuolinen on ohjaksissa.

Myös me naispuoliset jotka olemme tämän transformaation eturintamassa … jotka olemme päästäneet irti kontrolloivista isistä, aviomiehistä, poikaystävistä, jotka olemme käyneet läpi helvetinmoisia kokemuksia, joissa miespuoliset loukkasivat meitä jotenkin … ja olemme myös päästäneet irti noista tarinoista, nähden ne vain kokemuksina … huomaamme edelleen käsittelevämme kontrolloivaa ja joskus väkivaltaista mieltä.

Mieltä joka ei salli naispuolen meissä puhua, joka ei luota tuohon naispuoleen. Mieltä joka yrittää viekoitella meidät antamaan sen jatkaa elämämme kontrollointia. Mieltä joka väittää, että empiiriset, fyysiset todisteet ovat ainoa todellisuus, joka on. Mieltä joka ei luota intuitioon tai esoteeriseen. Mieltä joka ei usko taikaan tai ihmeisiin, jotka eivät itse asiassa ole lainkaan taikaa tai ihmeitä, vaan energioita jotka asettuvat riviin palvelemaan meitä.

Tosiasiassa mieli tuntee sielun hylänneen, eikä se siksi luota siihen, että tämä ottaisi ohjakset. Se pelkää sallia tämän olla "perheen pää". Ja vielä pahempaa, mitä jos tähän ei voi luottaa? Merkitseekö se, että mieli karkotetaan kellariin? Se ei halua tulla irrelevantiksi tai hävitetyksi kokonaan.

MUKAVUUSALUE

Kaikesta sisäisestä työstämme huolimatta mieli on vanha mukavuusalue. Se on kaavojen tietokanta. Pelko-, sairaus-, ikääntymismallien. Mallien jotka rajoittavat elämäämme. Ajan kuluessa nuo kaavat alkavat tuntua mukavilta ja turvallisilta, vaikkeivät ne enää palvele meitä.

Turvallisuus. Se on iso kysymys ihmispersoonallemme. Miten moni meistä löysi itsensä väkivaltaisesta tai kontrolloivasta suhteesta, jossa väitettiin suojeltavan meitä? Pidettävän meidät turvassa?

Lähdimme noista suhteista kauan sitten. Vannoimme, ettemme koskaan enää sallisi kenenkään ottaa meiltä sillä tavalla.

Siis nyt olemme kasvotusten mielen kanssa … Se ei ole paholainen, ei mitään mitä meidän pitäisi pelätä, vaan miespuolinen osamme, jossa kaiken epäluottamuksen, pelon ja kontrollointiongelmien alla on syvää arvottomuudentunnetta.

Miksi jumala nähtäisiin niin usein tuomitsevana, jos ihmiset jotka loivat sen, eivät tuntisi suurta arvottomuutta?

Mutta emme ole tässä syyttämässä mieltä mistään. Emmekä tuomitsemassa tai kieltämässä sitä. Ei lainkaan.

Alamme tunnistaa mielen siksi, mikä se on. Osamme joka suunniteltiin alun perin tukemaan – ei kontrolloimaan – sydäntä ja sielua. Emme pyydä sitä palvomaan sielua. Eikä sielu tuomitse mieltä pahaksi tai väärässä olevaksi. Kiitämme mieltä, ihmispersoonaa, kaikesta mitä se on tehnyt hyväksemme.

Mutta jos emme näe sitä tukenamme – ei herranamme – se puuttuu jatkuvasti iloomme ja vapauteemme.

Ja lopulta mieli alkaa tuntea sen edut, että sille annetaan eläköitymispaketti. Se alkaa rentoutua. Nyt sen ainoa tehtävä on auttaa sielua – sitä osaamme joka on todellinen – navigoimaan tätä todellisuutta. Auttaa käytännön asioissa, teknisissä asioissa. Asioissa jotka vaativat fokusoitumista.

Mieli on kiitollinen, ettei sen enää tarvitse olla vastuussa elämämme suuremmista rytmeistä, jotka vaativat laajempaa perspektiiviä. Sellaisista asioista kuin yleinen terveys ja hyvinvointi. Yltäkylläisyys. Tai ilo.

Siihen tehtävään meillä on koko luomakunnan äiti.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.