OUTO PARISKUNTA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

20.6.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ruumiillistuneessa valaistumisessa on kaksi pääajatussuuntaa.

Toinen on, että ihmisitsellämme ei ole käytännössä mitään sanottavaa kaikessa transformoitumisessa. Se on täysin näiden jalostuneiden valoenergioiden armoilla, joita ladataan kehoomme ja elämäämme. Jos sielumme haluaa meidän saavan kaikki nämä joskus sietämättömältä – sekä fyysisesti että tunteellisesti – tuntuvat haasteet, voimme vain myöntyä. Lopulta ihmisitsemme vain sulautuu yhteen "minä olen" -olemuksemme kanssa.

Toinen perspektiivi on, että valaistumisessa on kyse vain tulemisesta vanhan ihmisitsemme terveemmäksi, nuoremmaksi ja varakkaammaksi versioksi. Mutta saamme bonuksena kyvyn siirtää esineitä tahdonalaisesti ja parantaa sairaita. Meistä tulee parempi ihminen.

Onko mikään ihme, että tässä prosessissa on hämmennystä ja pettymystä? Kyse ei ole kummastakaan versiosta.

Kyllä, tuntuu siltä, että meitä heitellään ja elämämme on ylösalaisin. Mutta ei siksi, että henki haluaa meidän käyvän läpi tuskaa ja kärsimystä. Sitä ei tapahdu minkäänlaisten oppituntien vuoksi. Olemme yli oppitunneista.

Tuska jota tunnemme, on vastarintaa, joka on ollut osa olemustamme aioneita. Se tuo esiin erilaisia asioita irtipäästettäväksi. Se on myös valokehon sopeutumista ihmiskehoon ja toisinpäin. Henki ei tarkoita, että on vaikeaa. Mutta valitettavasti tämä on osa prosessia. Suurin osa fyysisistä ja tunnetiloista jotka perimme, on ratkeamassa. Vaikkakin hitaammin, kuin meille on mukavaa.

Mutta koska halusimme valita nopeutetun polun tässä elämässä, kohtaamme tukuittain vastarintaa. Suurempi unelma, enemmän vastarintaa.

Jos katsomme joidenkin ihmisten elämää, he ovat suhteellisen terveitä. Heillä näyttää menevän hyvin. He eivät käy paljon läpi fyysisesti tai tunteellisesti. Ei ole merkittäviä ongelmia. Mutta he eivät pyydäkään kovin paljon.

Me pyydämme. Olemme pioneereja, ja astuimme esiin sanoen, että halusimme mennä ensimmäisinä uuteen energiaan. Ja muuten, me tuomme tuon uuden energian planeetalle. Me siis pyydämme, isosti. Me saamme, isosti.

OUTO PARISKUNTA

Tämä valaistuminen on siis kumppanuutta. Ihmistä ei työnnetä sivuun, eikä henki ota sitä hallintaansa. Siltä voi tuntua, koska kun henki kutsutaan sisään, ihmisestä tuntuu täysin erilaiselta. Erilaiselta, ei paremmalta. Kahden täysin vastakkaisen yhdistyminen voi olla aluksi kuin Outo pariskunta (sarjan nimi suomeksi Poikamiesboksi) kertaa miljoona.

Mutta sielumme tutustuu edelleen meihin ihmisenä, hyvin intiimillä tasolla. Se on saamassa takaisin ihmisen luottamuksen. Luotimme henkeen pikkulapsina, eikö vain? Mutta meidän täytyi työntää henki sivuun selviytymistarkoituksessa. Sen seurauksena tunsimme, että meidät oli hylätty. Esitimme noita tunteita vanhempiemme, puolisojemme ja muiden kanssa.

Kun päästän jumalaisen olemukseni kehoon, tuntuu upealta. Minusta tuntuu laajalta. Tunne yksinkertaisten asioiden todella sytyttävän. Mutta se ei ole samanlaista, kuin huumautuminen joistain aineesta. Se on fokusoitunutta. Olen sekä todellisuuteni ulkopuolella että sisäpuolella, ja toimin täydellisesti. Pystyn ajamaan autoa, kävelemään ja tekemään mitä tahansa asioita, jotka vaativat keskittymistä.

Noina aikoina minulla ei ole huolta turvallisuudesta tai terveydestä tai raha-asioista tai suhteista. Ihmismieleni on edelleen olemassa, mutta se ei nalkuta minulle. Voin edelleen tuntea taustalla jossain määrin rajoittuneet ajatukset ja tunteet. Mutta ne eivät ole toimijoita noina hetkinä.

Ja olen aina sen kontrollissa, miten paljon päästän sisään tätä hurmiollista läsnäoloa. Kun olen yksin, tunnen sen täysin. Kun olen ihmisten parissa, vaimennan sitä vähän. Tämä muuttuu luultavasti ajan kuluessa, kun minusta tulee rennompi sen suhteen.

Henki voi olla hillittömässä ilossaan vähän riehakas. Kuin lapsi joka haluaa vain leikkiä. Miten kauan siitä on, kun olemme sallineet tuon tunteen – halunneet vain leikkiä?

Itse asiassa hyvää tarkoittavat ihmiset varoittivat monia meistä menemästä liian "korkealle", koska siitä on maksettava hinta. Mutta minkä hinnan olemmekaan maksaneet leikkimisestä puutteen ja rajoitusten hiekkalaatikossa.

Siis ihmisitsemme – vaikka se on vain tilapäinen itse täällä maan päällä ollessa – on yhtä tärkeä kuin laajentunut itsemme. Ilman ihmisitseä sielumme ei voisi kokea tätä todellisuutta.

Sitä paitsi, ihmisitsemme on sielullemme ehdottomasti ok juuri sellaisena, kuin se on. Se ei oikeasti yritä muuttaa tuota itseä. Se haluaa vain olla sen elämässä. Ja oman kokemukseni mukaan elämä on paljon makeampaa, paljon aistillisempaa ja paljon hauskempaa sielun kanssa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.