EI OLE TAKAISINPALUUTA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

2.9.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tunnumme päästävän irti ennakkonäkemyksistä, mitä merkitsee ruumiillistaa henki. Siinä ei ole kyse ihmisitsen tekemisestä täydelliseksi, jotta voimme saada hengen kehoomme ja elämäämme.

Ja ihmiselle tämä on sekä ällistyttävää että suuri helpotus.

Tämä elämä on ollut kauan tulossa. Se ei ole uutta meille. Tiesimme tästä elämästä hyvin kauan sitten, monet meistä jo Jeesuksen tai Jeshuan aikaan. Mutta toisaalta tämän ruumiillistuneen valaistumisprosessin läpikäyminen voi saada olomme tuntumaan melko piestyltä fyysisesti ja tunteellisesti. Joinain päivinä meistä tuntuu "loppuuko tämä koskaan?" Kerrosten purkamista. Tunne- tai fyysisiä traumoja. Ja toisina aikoina tunnemme tuon uskomattoman yhteyden sieluumme tavalla, mitä emme ole koskaan ennen tunteneet. Vaikka sitä onkin muutama hetki siellä täällä.

Ymmärrämme, että elämä palvelee meitä asioilla, joita haluamme, mutta ei yrittäessämme selvittää sitä mielellämme. Itse asiassa oivallamme, että koko tämän prosessin vaikein osa on päästää mieli irti siitä koukusta, että se on vastuussa elämästämme. Se on melko iso juttu, eikö vain? Se on vastoin kaikkea, mitä olemme olleet aioneita.

Tässä kohtaa kukaan meistä ei etsi yleisvastausta. En usko, että etsimme edes vastauksia. Monet meistä tunnistavat vasta nyt tämän hankkeen valtavuuden.

Mutta halusimme suorittaa yhdessä elämässä sen, mikä veisi normaalisti useita elämiä. Haukkasimmeko enemmän, kuin pystymme pureskelemaan? Siltä voi varmasti tuntua.

Mutta sitten toisaalta, suuren muutoksen pioneerit eivät sukella uuteen tiekartan tai piirustuksen kanssa. Sieluina he eivät tee pitkää listaa siitä, miksi jokin ei toimi. Ja oikeasti he eivät ole edes kiinnostuneet siitä menestymis-/epäonnistumisjutusta, jota ihmiset mielellään roikottavat itsensä ja toisten edessä.

On monia, jotka ovat sanoneet auringonpimennysenergioiden heittäneen heidän tunteensa ympäri, mikä on tuonut esiin vanhoja ongelmia menneisyydestä. Ehkä niin, ehkä lopullisen puhdistuksen tekemiseksi noille vanhoille tunteille.

SYYTÄ SIITÄ RIOA*

Mutta taas kerran, emme yksinkertaisesti voi jatkaa sitä, että annamme ulkopuolisten olosuhteiden, edes taivaallisten tapahtumien, sanella, mitä haluamme tuntea. Koska jos se ei ole auringonpimennys, se on terrorismin puhkeaminen jossain päin maailmaa. Tai perheemme meneminen omaan draamaansa. Tai kehomme lisäoireet. Kaikki nämä asiat ovat hyvin todellisia, ja on vaikea olla niin, ettei tunne niiden vaikuttavan. Ehdottomasti. Ja voi saavuttaa pisteen, jossa sanoo: "Olen saanut tarpeekseni. En halua enää kestää tätä kokemista täällä." Ja sitä kunnioitetaan ehdottomasti, jos tuo kohta tulee olennon elämään.

Mutta nuo tunteet eivät ole sielun tunteita. Ne ovat mielen huutoa, että se on hiton väsynyt yrittämään luoda elämämme. Se sanoo, että se haluaa ulos. Ei välttämättä pois planeetalta, vaan ajajan penkiltä.

Mutta me jotka olemme tässä, olemme päässeet hyvin pitkälle. Olemme käyneet läpi sielun pimeän yön. Ja enimmäkseen tiedämme, että pahin on takanamme. Monille meistä pahinta tällä hetkellä on tylsyys. Ja tylsyys tulee mielen ajatellessa edelleen, että sen täytyy olla elämämme johdossa. Eikä se halua tehdä sitä enää. Se ei halua olla vastuussa elämästämme. Eikä sen pitäisikään olla.

SANOJEN TUOLLE PUOLEN

Siis oikeasti, miten paljon voi enää ilmaista sanoin tästä ruumiillistuneesta valaistumisesta? Saattaa tuntua siltä, että kaikki viestit alkavat kuulostaa samanlaisilta jonkin ajan kuluttua. Mutta oikeasti kyse ei ole niinkään sanoista, kuin yhdistymisestä toisiinsa energeettisesti. Se on oivaltamista, ettemme ole yksin tässä prosessissa. Toveruus estää meitä tuntemasta, että teemme tämän kaiken yksin.

Koska emme tee.

Kyllä, on väsymystä. On pettymyksen tunnetta toisinaan. Ihmettelyä, miten kauan tämä prosessi kestää, ennen kuin tulee tunne todellisesta liikkumisesta eteenpäin. Vaikka on totta, että luomme eri maailmaa 3D-todellisuuden rinnalle, koska voimme kaikki tuntea tuon todellisuuden, on myös totta, että olemme edelleen tekemisissä 3D-maailman kanssa. Ja tuo maailma alkaa tuntuu olevan kauempana ja kauempana siitä, kuka olemme.

Näemme hyvin selvästi, miten suurin osa ihmisistä on jumissa. He ovat jumissa mielessään. Ja he yrittävät päästä ulos mielestään tekemällä asioita, jotka ottava mielen mukaan vielä lisää. Noidankehästä puheen ollen ...

EI HETKEÄKÄÄN LIIAN PIAN

Aiemmissa elämissä monet meistä eristäytyivät munkki- tai nunnaluostareihin, joissa voimme yhdistyä jumalaan turvallisesti. Pidimme ulkopuolisen maailman loitolla. Mutta se ei ollut kovin tyydyttävää, koska se oli rajoittunutta ilmaisua siitä, kuka olimme. Luulimme, että meidän täytyi luopua maallisista iloista voidaksemme tulla jumalan hyväksymäksi. Näimme nuo maalliset, keholliset ilot häiriötekijöinä.

Mutta me jotka olemme eturintamassa, olemme sopineet olevamme tässä maailmassa sellaisena, kuin se on, ja halusimme kulkea ylösnousseena itsenämme. Halusimme olla roolimalleja ihmisestä, joka on ruumiillistanut oman sielunsa hyvin syvällä aistillisella ja tunnetasolla. Tunsimme, että se toisi meille eniten iloa.

Ja se tuo. Saamme parhaan kaikista maailmoista. Olla täällä selkeässä ja heränneessä tilassa ja nauttia kaikista fyysisen kehon ja tämän ympäristön aistillisista iloista.

Mutta kenties emme osanneet odottaa siihen liittyviä haasteita. Pakkoa kestää kehon transformoituminen – kehon joka ei edes ole meidän, vaan kuuluu esi-isillemme. Ja pakkoa olla tekemisissä maailman kanssa, joka on vielä melko sikeässä unessa. Tai parhaimmillaan vasta alkaa herätä.

Siis kenties on puhdistettava vielä lisää, ja kenties taivaalliset tapahtumat laukaisevat sen. Mutta olemme oppineet yhden tärkeän peukalosäännön. Ja se on: riippumatta esiin tulevien tunteiden tai fyysisten vaivojen alkuperästä, ei ole meidän tehtävämme painia niiden kanssa. Ja jos ne eivät ole harmoniassa sen kanssa, mitä haluamme tuntea … mitä sielumme jo tuntee … ne eivät ole meidän. Ovat ne sitten jostain aiemmasta elämästä tai aspektejamme tai mitä tahansa.

Suurimmaksi osaksi olemme kohdanneet jo syvimmät pelkomme ja tunnistaneet ne harhakuviksi, joita ne ovat. Yksi noista peloista on, että jos olemme todella täysin itsemme tässä 3D-ympäristössä, olemme taas altis sille, ettei maailma arvosta meitä. Meillä ei ole enää luostarin suojamuureja. Ja epäilemättä muissa elämissä meitä ei arvostettu tai jotain pahempaa sen vuoksi, että olimme ruumiillistunut itsemme.

Saatamme miettiä ystäviämme ja perhettämme – sitä vähää mitä joillakin meistä on jäljellä – miten he reagoivat siihen, kuka meistä on tulossa. Mitä meille tapahtuu, jos jatkuvasti lähdemme pois ihmisten luota, työpaikoista ja tilanteista?

Miten meidät näkee kaupan myyjä tai muut, joiden kanssa olemme päivittäin tekemisissä, jos ilmestymme paikalle hengen roihutessa silmistämme? Mieli ei ole ihan vakuuttunut siitä, että sielu turvaa selustamme ja tämä uusi paikka, jonka ruumiillistamme, on turvallinen paikka.

Se on. Kun tulemme enemmän ja enemmän harmoniaan sen kanssa, kuka olemme, alamme nähdä todisteita, että elämä palvelee meitä. Miten se voisi olla palvelematta?

Mutta mielemme on kirjoittanut pitkän listan syitä, miksi meidän pitäisi epäröidä täytenä itsenämme olemista tässä ympäristössä. Mutta on yksi pakottava syy, miksi haluamme olla täysin oma itsemme: olemme maistaneet sitä. Ja kun on maistanut … ei ole takaisinpaluuta … vaikkei täsmälleen tiedä, mihin se kaikki johtaa.

*viitataan luultavasti elokuvan nimeen

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.