HERKKYYDET JA VALOKEHO

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

2.10.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Aina kun vilustun pahasti, minua vaivaa eniten hajuaistin menettäminen. Noina aikoina käsitän, miten riippuvainen olen tuosta aistista elämästäni nauttimisessa. En voi haistaa lämmintä trooppista meri-ilmaa, ruohoa, metsää, kuusamaa tai maata kävelyllä, tai maistaa ruokaani tai kahviani. Makuaistimme on suuressa määrin riippuvainen hajuaistista.

Muistan, että kun olin ala- ja keskikoulussa, nautin itse asiassa kotitehtävistä. No, kyse ei ollut niinkään itse aineista, mutta noissa suurissa ja painavissa kirjoissa oli jotain, mistä pidin. Pidin siitä, miltä ne tuntuivat ja tuoksuivat.

Muistan, miten lumoavalta tuntui, kun bussi joka vei minut high schooliin, tärisi ylittäessään teitä, jotka oli päällystetty tiilillä. Rakastin vastapainettujen sarjakuvakirjojen tuoksua.

Kaikki asiat eivät tietenkään tuoksuneet kovin mahtavalta. Kuten voimistelusali. Erityisesti pukukopit. Ja isompien tyttöjen kiusatuksi tuleminen koulupäiväni tuossa osassa, on jättänyt minuun pelon hajun.

Rakastin äitini hajuvettä. Jean Naté parfyymin tuoksua. Kun minulla oli kissa, rakastin sen kehräämisen ääntä ja värähtelyä. Sepä vasta rauhoittavaa.

Ylösnousemukseni alusta saakka olen ollut yliherkkä hajuille. Esimerkiksi en siedä useimpien naisten parfyymiä. Erityisesti jos ne ovat öljypohjaisia. Useimmat miesten hajuvedet ovat miellyttävämpiä, kenties koska niissä ei ole noita raskaita, makeita vivahteita. Niiden tuoksu on enemmän mausteista. Inhoan huuhteluaineiden hajua. Kahvilassa minun täytyy lähteä kauemmas sekä parfymoiduista että Downey-huuhteluainetta käyttävistä ihmisistä. Itse pesen vaatteeni hajusteettomalla pesuaineella ja käytän etikkaa huuhteluaineena.

Myös useimmat eteeriset öljyt ovat minulle liikaa. Minusta ne ovat erittäin raskaita. Monet kodin puhdistustuotteet ärsyttävät kurkkuani, myös valkaisuaine, ja monet muut ilman ja ympäristön saasteet. Käytän kirkasta tislattua etikkaa kaikessa kodin puhdistuksessa.

Joskus kaipaan niitä aikoja, jolloin siedin kaikkia normaaleja ilman saasteita ja eri tuotteiden kemikaaleja, koska tuntuu siltä, että käytän kohtuuttoman määrän aikaa ja energiaa yrittäen kontrolloida ympäristöäni. Rakastin ennen käydä kirjastossa. Nyt vanhempien kirjojen ummehtuneisuus ärsyttää kurkku ja kieltä.

Voi olla uuvuttavaa ja lannistavaa olla kehossa, joka ei vielä vastaa sielumme taajuutta. Tiedän, että valokehon integrointi ja siihen sopeutuminen aiheuttaa näitä herkkyyksiä. Ja tiedän, että sekin menee ohi. Itse asiassa jotkut asiat jotka ovat vaivanneet minua, eivät vaivaa enää. Sitä odotellessa monet meistä tietävät aivan liian hyvin, miten tämä keho voi tuntua taakalta, ei ilolta.

SIELUMME ON AISTILLINEN

Sielumme on kiinnostunut kokemuksista, erityisesti fyysisistä kokemuksista joita meillä on täällä. Se rakastaa uppoutua tähän aika-avaruusympäristöön. Tällainen aistillinen, tunnetason kokeminen ei ole mahdollista ei-fyysisyydessä.

Mutta ihminen tuntee itsensä melko piestyksi toisinaan ja saattaa lannistua päivittäisistä kehossa olemisen haasteista – keho ei vielä sovi täysin yhteen korkeampien taajuuksien kanssa. Ja samaan aikaan valokehoprosessi tuo esiin soluja, jotka ovat vastentahtoisia, ja toisinaan sairauksia – kaikki tämä irtipäästettäväksi.

Niinpä aivan kuten ihminen sopeutuu korkeampiin taajuuksiin, sielumme sopeutuu myös olemaan hyvin yhdistynyt tähän omaan luomukseensa, fyysiseen kehoomme.

Hiilipohjainen kehomme on itse asiassa hyvin sopeutumiskykyinen ympäristöönsä. Siksi emme olleet kovin herkkä tuolle ympäristölle, ennen kuin aloitimme ylösnousemuksen. Koemme nyt valokehon sopeutumista meihin.

Ja tämän prosessin aikana valokeho integroituu fyysisen kehomme kanssa. Valokehoa eivät vahingoita kemikaalit ja saasteet, joten kun integroimme valokehoamme, maaympäristö vaikuttaa meihin vähemmän ja vähemmän.

Toisten energiat vaikuttavat tunnetasolla moniin meistä vähemmän ja vähemmän, ja myös oman mielemme alemmat värähtelyt. Mutta valitettavasti fyysinen astia saa viimeisenä kiinni.

VAIN MUISTUTUS

Ei ole hauskaa olla tässä epämukavassa integrointivaiheessa, joka tuntuu toisinaan loputtomalta. Mutta on hyvä muistuttaa itsellemme, että herkkyytemme tekevät täällä olemisesta iloista. Maistaminen, tunteminen, haistaminen, kuuleminen ja näkeminen korostuneilla aisteilla.

Useimmat ihmiset ovat turruttaneet aistinsa joka tasolla. He kompensoivat sen olemalla äärimmäisiä muilla tavoin, tunteakseen olevansa elossa.

Kun meistä tulee tietoisempi, emme nauti aistiemme turruttamisesta. Emme enää yritä suojautua uhkaavana pitämältämme ympäristöltä. Lopulta toivotamme tuon ympäristön tervetulleeksi, siitä vetäytymisen sijasta.

On aina haastavaa elää maailmassa, jossa on suhteellisen matala tietoisuus, mutta sielumme tietää – ihmisen avulla – miten tätä Maata navigoidaan, ja se tietää, miten sopeudutaan ja totutaan fyysiseen kehoon. Fyysinen keho vuorostaan hyötyy tavoilla, joihin se ei olisi koskaan pystynyt yksin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.