YLÖSNOUSEMUSINTERVENTIO

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

19.7.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rentouduin yhtenä päivänä Starbucksilla tummapaahtoisen kahvini kanssa. Tuijotin ikkunasta ja mietiskelin, miten hämmästyttävää on olla tällä planeetalla tänä lupaavana aikana ja miten …

No, näin pitkälle pääsin, kunnes ryhmä ihmisiä ryntäsi ovesta sisään ja tuli suoraan pöytääni kohti. Kun katsoin ylös, tunnistin heidän kasvonsa … muutama ystävä (ne harvat jotka minulla on jäljellä), pari naapuria ja pari etäistä serkkua.

Serkku isäni puolelta katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi hyvin tiukasti: "Maria, olemme täällä, koska rakastamme sinua ja välitämme sinusta. Emme kestä nähdä sinua tällaisena. Et loukkaa ainoastaan ystäviäsi ja perhettäsi, vaan loukkaat myös itseäsi. Tämä on interventio!"

Tuolla hetkellä tuntui siltä, että jouduin väijytykseen ja oli parempi leikkiä mukana, jos ei muusta syystä, niin nähdäkseni, mihin he aikoivat mennä koko tällä teeskentelyllä. Luulen, että he olivat yllättyneitä, etten taistellut vastaan.

"Okei. Mitä on seuraavaksi?" vastasin.

"Haluamme viedä sinut Anthoullan taloon ja istua vain kanssasi keskustelemassa."

Niinpä ahtauduimme kaikki Anthoullan pakettiautoon ja lähdimme hänen taloaan kohti, enkä yllättynyt löytäessäni sieltä runsaasti kreikkalaisen keittiön ruokia – mm. pasticcioa, musakaa, kreikkalaista salaattia ja monia jälkiruokia, kuten baklavaa, koulourakiaa ja galaktobourekoa.

Toivoin, että voisimme käydä heti niiden kimppuun, koska en ollut syönyt vielä lounasta. Mutta heillä oli muita suunnitelmia. Silmäilin pitkää pöydällistä ruokaa, joka sai veden kielelle.

"Istu, Maria. Istu. Puhumme ensin ja sitten syömme." Tunsin punastuvani ahdistuksesta. Rakas luoja, miksi en juossut, kun minulla oli vielä tilaisuus?

Seuraava tunti oli kaikkia asioita, jotka heidän mielestään oli vialla minussa, käyttäytymisestä elämäntyyliin. Hienoimpien kohtien korostamiseksi, minusta oli tullut itsekäs, välinpitämätön ja vastuuton. Osallistuin vähemmän ja vähemmän suvun aktiviteetteihin enkä ollut mukana edes isotädin hautajaisissa.

En koskaan enää vastaa soittopyyntöihin. En osallistu enää juhlapyhien päivällisille. Olen ikään kuin kadottanut kokonaan yhteyden omaan sukuuni, joka muuten rakastaa minua hyvin, hyvin paljon ja haluaa vain parasta minulle. Ainakin niin he sanoivat kaikki-mitä-jaksat-syödä -salamurhabuffetin lopussa.

Myös lounasta syödessä minulle heiteltiin lisähuolia, kuten miksi elämässäni ei ollut miestä? Miksi vietän niin paljon aikaa yksin? Olenko jossain kultissa?

Niinpä päätin, ettei ollut mitään itua puolustautua. Oli ilmiselvää, että nämä ihmiset olivat pimeässä, en minä. Kenties oikea kysymys on, miksi en vain sännännyt pois. Saatan olla hullu, mutten tarpeeksi hullu päästääkseni käsistäni hyvän kreikkalaisen ruokavalikoiman!

Niinpä sullottuani laukkuun niin monta voipiparia, kuin pystyin, pyysin anteeksi ja poistuin vessaan. Onneksi siellä oli tarpeeksi suuri ikkuna ja livahdin ulos mahdollisimman äänettömästi. ***

*** Tuottanut teille TÄTÄ EI OIKEASTI TAPAHTUNUT -tuotanto.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.