HENGISSÄ PYSYMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
17.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Huom. Tämä postaus on niille, jotka ovat valinneet ruumiillistuneen Oivaltamisen tässä elämässä.

Miksi Oivaltaminen tuntuu niin vaikeasti tavoitettavalta? Tuo hetki ajassa jolloin siirrymme elämästä, jollaista olemme eläneet yli tuhat kertaa, elämään ruumiillistuneena mestarina? Miksi se tuntuu niin epäuskottavalta? Miksi emme voi ymmärtää sitä, että on yhtenä hetkenä pääasiallisesti ihminen ja seuraavana pääasiallisesti "minä olen" tai mestari?

Koska kaikissa muissa elämissä meidän täytyi lopulta päättää hetkellinen ja tilapäinen ihmiskokemuksemme ja kuolla fokusoituaksemme taas luonnolliseen ikuisen ja rajattoman ilomme tilaan. Se oli Oivaltamishetkemme.

Siis teemme sen, mitä olemme tehneet yli tuhat kertaa aiemmin, eli yhdistymme taas ikuiseen ja rajattomaan itseen, paitsi nyt pysyen ihmismuodossa. Pysyen hengissä.

Aiemmin kun siirryimme ei-fyysisyyteen kuolemaprosessin kautta, olimme aina ällistyneitä, miten kaunista oli. Miten uskomattoman valon tunsimme yhtäkkiä, kun karistimme ihmisvaatteemme ja jätimme taakse raskaan ihmistilamme.

Kuin katselisi draamantäyteistä elokuvaa pimeässä teatterissa ja sitten tulisi ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen – niin kirkkaaseen että aluksi sattuu silmiin.

Ja aina veimme mukanamme tuohon ei-fyysiseen, luonnolliseen tietoisuustilaamme vähän vastustusta, jota täällä oli muodostunut. Niinpä kuoltuamme vaadittiin sopeutumisjakso vapautumiseksi tuosta vastustuksesta.

Mutta veimme mukanamme myös sen viisauden, jota sielumme keräsi joka elämästä.

Niinpä Oivaltamisemme myös tässä elämässä on melko äkillistä – kuin yhtenä hetkenä olemme ihminen, jolla on kirjo ihmisongelmia, kokemushistoria ja kirjo ihmistunteita, ja seuraavana hetkenä tunnemme sielumme yksinkertaisuuden ja haltioituneen aistillisuuden.

Paitsi että tällä kertaa olemme valmistautuneet jäämään. Eikä tarvitse varsinaisesti kuolla. Olemme valmistautuneet vastaanottamaan ikuisen sielumme omaan elämäämme ja kehoomme. Olemme saaneet välähdyksiä tuosta haltioituneesta olotilasta, luonnollisesta tilastamme.

Olemme luoneet vanhaa nahkaamme melko pitkään. Päästäen irti esi-isistämme, henkiperheestämme muissa ulottuvuuksissa ja massatietoisuudesta. Olemme integroineet aspektejamme tästä ja kaikista muista elämistämme. Olemme hitaasti vastaanottaneet valokehoamme, luonnollista kehoamme.

Olemme oppineet, miten tietoisuutemme vaikuttaa energiaan. Että ulottuvillamme on rajaton energialähde. Mutta enemmän käsitteenä – emme täysin vielä käytä sitä.

Olemme vähitellen ja ajan kuluessa vapautuneet vastarinnasta, mutta silti tuntuu, että on vielä paljon ratkaisemattomia ongelmia jäljellä.

Myös kaiken henkilökohtaisen omistautumisemme myötä omaan valaistumiseemme, työskenneltyämme varjomme ja kaikkien ihmistunteidemme kanssa, meistä tuntuu edelleen valmistautumattomalta. Saatamme edelleen tuntea arvottomuutta yhdistyä taivaalliseen osaamme.

Kuitenkin kaiken tuon valmistautumisenkin kera tulemme olemaan edelleen yllättynyt. Meissä herää edelleen äkillistä kunnioitusta sitä kohtaan, kuka olemme. Silmiimme tulee kyyneleitä.

Ja tuolla hetkellä jota kukaan meistä ei osaa odottaa … se voi tapahtua tehdessämme ristisanatehtävää tai ottaessamme torkut … tämä kova ja tiheä fyysinen ympäristö ei ehkä näytä enää kovin houkuttelevalta. Saattaa olla hetkellisesti voimakasta vetoa lipua tuohon aistilliseen tilaan.

Mutta suunnitelmana oli jäädä, ainakin vähäksi aikaa, ja kokea, mitä on olla kävelevä, oivaltanut mestari, joka nauttii kumppanuudesta ihmisilmaisunsa kanssa.

Ja se on hyvin henkilökohtaista ja kallisarvoista aikaa. Ei ole fanfaareja. On hiljainen ja omistautunut integrointi- ja sopeutumisaika, joka on erilainen jokaiselle meistä.

Siis, ihminen saattaa edelleen tuntea, että se on mahdotonta, tämä Oivaltamisjuttu. Se on uskomatonta, mutta se on aivan yhtä mahdollinen, kuin nuo tuhat muuta kertaa. Mutta tällä kertaa kun tervehdimme Itseämme, se tapahtuu täällä.

Ja sitten elämä ei ole enää koskaan entisenlaista. Miten voisikaan olla?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.