KUOLEMA JA VEROT

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

17.4.2018

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kuolema ja verot. Ne kaksi asiaa joita ei voi paeta. No, ei ehkä niinkään verot. En aio puhua veroista, mutta kuolemasta kannattaa varmasti vähän puhua. Useimmille ihmisille 3D-maailmassa tämä aihe on epämiellyttävä. Ymmärrettävää. Siihen liittyy paljon väärää informaatiota.

Kristittyjä kiusaa jumala, joka sanoo heille, että on seurattava tiettyjä sääntöjä ja määräyksiä, tai muuten he palavat helvetissä ikuisesti. Tai kenties joillekin pahin kuviteltavissa oleva rangaistus, kuten pakko lukea raamattua kannesta kanteen uudestaan ja uudestaan ikuisesti … ja uskokaa minua, se ei ole mielenkiintoinen kirja.

Siis tietyt uskonnot eivät varsinaisesti innosta ihmisiä haluamaan kuolla, ottaen huomioon, että he eivät luultavasti ole pitäytyneet kyseisen uskonnon periaatteissa. Ja ottaen huomioon, että nuo säännöt muuttuvat tulkitsijasta riippuen. Ja muut uskonnot jotka uskovat karmaan, kertovat seuraajilleen, että jos he eivät elä hyvää elämää, he tulevat luultavasti takaisin hyönteisenä tai sellaisena, jonka täytyy kohdata vaikeita olosuhteita.

Enemmän tieteeseen nojautuvat eivät halua lähteä tästä maallisesta vaelluksesta, koska he eivät usko, että on jumala tai mitään elämän jälkeen. Siis kuoleminen on asia, jota he haluavat lykätä mahdollisimman kauan.

Toiset pelkäävät jättää rakkaita taakseen syyllisyyden ja velvollisuuden tunteesta, ja toisilla on vain liian hauskaa täällä.

TÄYSIN OMA KATEGORIA

Me jotka käymme läpi ruumiillistunutta valaistumista, olemme hyvin eri paikassa, kuin kaikki yllämainitut kategoriat. Olemme elämäkierron lopussa, joka kesti noin 26.000 vuotta, tuhat vuotta sinne tai tänne.

Kuolemme tässä elämässä – ja jotkut ovat jo tehneet sen – ja uudestisynnymme uuteen elämään pysyen tässä kehossa. Mutta tämä keho uudelleenkalibroidaan, joten se ei ole oikeasti sama keho, jonka kanssa aloitimme. Ihanteellisesti se sielumme ilmaisumuoto, ei esi-isiemme.

Meille kuolema ei ole mitään pelättävää. Itse asiassa joillekin meistä suurempi pelko on jumittaminen tässä, tavallaan uudelleenkalibroinnin ja integroinnin ei-kenenkään-maalla, mikä on julmaa. Emme toivoisi sitä edes pahimmalle vihamiehellemme.

Jos siis kestämme tätä, se johtuu siitä, että ajattelemme, että tuhansien elämien jälkeen tällä pallolla, haluamme tehdä jotain todella radikaalia. Emme halua lähteä ja tulla takaisin taas kerran – ja meidän täytyy aloittaa alusta ja unohtaa, kuka olemme. Joillekin meistä se olisi pahin helvetti.

Mutta toisaalta, ei ole mitään sääntöä, että meidän täytyy tulla takaisin. Sitten kun on herännyt, ei ole oikeastaan mitään pointtia palata, ellei siinä valinnassa ole iloa.

Kyse ei ole siitä, että meidän täytyy herätä, koska olemme jo hereillä. Heräämme ihmisenä. Eli sallimme sielumme tulla kehoomme ja elämäämme. Useimmat ihmiset jotka uskovat sieluun, uskovat, että heidän täytyy kuolla voidakseen kokea tuon sielun.

Siis kuolema. Olemme kaikki tehneet sen monta, monta kertaa. Tiedämme, että todellisuus toisella puolella on helpompi kuin tämä. Ja näin on, koska siellä fyysinen keho ja vanha ohjelmointi eivät rajoita meitä.

Mutta tiedämme myös, että niin vaikeaa kuin täällä oleminen onkin, ei ole oikeastaan mitään tätä aika-avaruustodellisuutta vastaavaa. Siinä on jotain, että on kehossa ja kokee itsensä hyvin tunnetasolla.

Maalasin ennen kankaalle, ja se oli hyvin aistillinen kokemus. Eksyin maalien väreihin, tuntuun ja tuoksuun. Tunsin jälkikäteen olevani humalassa. Luulen näin olleen, koska siinä oli kaikki autuuden ainesosat. Tunto, näkö, haju. Lisäksi upeaa musiikkia, jota soitin maalatessani, ja se oli täydellistä. Voin muokata maalia, miten tahansa halusin. Siitä ei aina tullut täsmälleen sitä, mitä olin kuvitellut, mutta se oli aina mielenkiintoista.

Siis kuolema. Kuolemme vanhalle ja tulemme uudeksi. Olemme kohdanneet – ja jotkut kohtaavat edelleen – pahimpien pelkojemme pimeyden. Pelot ovat tuttuja tunteita, jotka eivät ole totta.

Pelot ovat tuttuja. Ne ovat mielen tuote. Ne eivät ole se, kuka olemme.

SINUN EI TARVITSE MENNÄ KOTIIN, MUTTET VOI JÄÄDÄ TÄNNE

Siis kuolema. Voimme ruksata sen pelkolistaltamme. Itse asiassa monet meistä toivovat suloista kuolemaa toisinaan, ottaen huomioon, että tämä prosessi voi olla työläs. Mietimme toisinaan, kestämmekö sen ja onko jokin kohta, jossa tunnemme tuon integroinnin fyysisesti ja tunteellisesti. Emme ole taatusti heikkoja.

Omassa kokemuksessani olen päästänyt irti paljosta. Olen keventänyt esi-isäohjelmointini taakkaa ja päästänyt irti hyvin paljosta energian ylläpitämisestä ja huolehtimisesta.

Monien tätä lukevien tapaan uusi "tavoitteeni" on enemmän iloa. Ja tunnen hengen olosuhteista huolimatta. Ja se on iso juttu, koska useimmat ihmiset odottavat kuolemaa kokeakseen sen. On siis hyvä nähdä se edistyminen, jota olemme tehneet hengen sallimisessa elämäämme – missä määrin olemmekin tehneet sen.

Joskus kun kaikki tuntuu liian musertavalta, istun alas ja yritän saada asiani järjestykseen. Viimeinen tahto ja testamentti, kaappien ja jääkaapin siivoaminen. Selailuhistorian poistaminen. Kaikki asiat joita ihmisen täytyy ajatella ennen kuolemista.

Mutta jostain syystä en pääse koskaan kovin pitkälle siinä. Häiriinnyn halusta saada kupillisen hyvää kahvia. Menen ulos autolleni, ja huomaan, miten leuto ja raikas ilma on, koska edellisiltana oli satanut täällä Floridassa. Voin tuntea oloni pelkästään hyväksi noina hetkinä, vaikka minusta olisi tuntunut kuinka hirveältä hetkeä aiemmin.

Siis tiedän, että minulla on aina vaihtoehtona lähteä. Ja jos ja kun teen tuon valinnan ja minulla on rauha sen kanssa, se tapahtuu. Se olisi valinta yhteistyössä sieluni kanssa.

Mutta haluan lopettaa onnistuneena. Onhan tämä minulle pitkään pyörineen "Jumalainen ihminen" -sarjan viimeinen jakso, loppuhuipennus. Haluaisin tehdä siitä todella hyvän.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.