YHTEISÖ

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

17.3.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tänä aamuna sanoin itselleni: "Mennäänpä tuohon uuteen kahvilaan, josta luimme." Se korvasi Starbucksin, joka oli ollut siinä vuosia. Eikä se ole Starbucks! On sunnuntai, eikä ole paljon liikennettä, joten miksi ei? Ravistellaanpa asioita vähän.

Nuoremmalla iällä en olisi epäröinyt hetkeäkään lähteä pitkälle ajomatkalle. Usein en edes tiennyt, minne olin matkalla. Hmm. Tavallaan sama asia, kuin nyt tämän ruumiillistuneen valaistumisjutun kanssa, vai mitä?

Mutta silloin ajoin avointa valtatietä pitkin tai menin pienemmille teille katsomaan, mihin ne veivät minut. Olin usein miellyttävästi yllättynyt jostain ainutlaatuisesta pikkukaupungista, kylästä, lounaspaikasta tai kahvilasta. Tiet eivät tietysti olleet silloin läheskään yhtä ruuhkaisia.

Olen huomannut parin viime vuoden aikana, että olen vähemmän taipuvainen olemaan yhtä seikkailunhaluinen. Huomaan luoneeni päivittäisen kivan pikku rituaalin, joka tuntuu toimivan minulla.

Voin pitää tätä vanhentumiseen liittyvänä ja haluttomuutena ottaa yhtä paljon riskejä. Mutta sitten minun täytyy muistuttaa itselleni, että olen muutamien muiden rohkeiden sielujen rinnalla ottamassa suurimman riskin ja seikkailun, jonka ihminen voi ottaa antaessaan luvan herätä.

Mutta samaan aikaan päätin tänä aamuna ohittaa vastarintani ja kokeilla tuota uutta paikkaa. Se oli pettymys. Mainokset olivat paljon houkuttelevampia. Myönnettäköön, että siellä oli maalauksellisia kaupunkikoteja ja kolmikaistaisia katuja, joiden varrella oli ravintoloita, leipomo ja pari putiikkia.

Kaikki oli vähän liian täsmällistä. Olisin voinut vannoa, että oravan kiipeäminen puuhun oli automatisoitu. En tiedä sinusta, mutta robottioravat tekevät minun oloni vaivaantuneeksi.

Tilasin kahvin, joka osoittautui keskipaahtoiseksi. Juuri niin. Tummapaahtoista ei ollut saatavilla. Ja barista näytti siltä, että estin häntä ottamasta torkut.

Ei ollut tunnelmaa, josta voi puhua. Sisustus oli safaria ja 1930-lukua, suurien kirstujen ja puulattioiden kera. Mutta jälleen kerran, se ei ollut oikein onnistunut. Jokin ei ollut aivan aitoa siinä.

Voit sanoa Starbucksista, mitä haluat, että se on suuri ketju, mutta ainakin minusta tuntuu, ettei se yritä olla jotain, mitä se ei ole. Ja emmekö ole matkalla siihen koko tässä transformaatioprosessissa? Meidät riisutaan, usein kursailematta, aidoksi itseksemme.

Mutta olen iloinen, että menin sinne, epäilyttävästä oravasta ja keskinkertaisesta kahvista huolimatta. Se auttoi minua arvostamaan omaa kulmakuntaani. Siitä huolimatta, että olen sanonut monta kertaa pitäväni anonyymiydestäni, arvostan sitä, että baristat Starbuckissani tunnistavat ja näyttävät aina onnellisilta nähdessään minut. Eikä tietääkseni kukaan heistä ole sylkäissyt kahviini. Pyrin aina pääsemään baristojeni suosioon.

Ja kuitenkin suurimmaksi osaksi, lukuun ottamatta juttelua muiden kanta-asiakkaiden kanssa, jotka olen oppinut tuntemaan, saan kirjoittaa ja siemailla kahviani yksin. Juuri niin kuin pidän siitä.

Mutta minusta tuntuu, että tuleminen samaan paikkaan joka päivä antaa minulle tunteen yhteisöstä, jota muuten ei ole. Erityisesti kun siirryn kauemmas ja kauemmas yhteydestäni massatietoisuuteen.

Meillä kaikilla on siis omat rituaalimme, jotka tuovat mukavuutta, ja meidän täytyy kunnioittaa niitä. Erityisesti kun navigoimme hyvin ennustamattomalta tuntuvaa uutta energiaa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.