MIELI PUOLUSTAA ITSEÄÄN JA VOITTAA – TYHJÄ VOITTO

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

16.7.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Hyvä lakimies on sellainen, joka puolustaa asiakastaan riippumatta hänen viattomuudestaan tai syyllisyydestään. Täällä USA:ssa hänen asiakkaansa oikeus on saada reilu ja nopea oikeudenkäynti 12 valamiehen edessä.

Lakimies vetää esiin kaikki kuviteltavissa olevat perustelut voittaakseen juttunsa, vaikka lakimies tietäisi sydämessään asiakkaansa olevan täysin väärässä. Lakimies väittää, ettei asiakkaalla ollut muuta ratkaisua. Ei ollut muita vaihtoehtoja. Mitään enempää ei voitu tehdä.

Vuosia sitten eräs ystäväni oli väkivaltaisessa suhteessa. Hän ilmaisi turhautumisensa monta vuotta ja monissa keskusteluissa. Hän odotti perintöä, jotta voisi löytää ulospääsyn tuosta tilanteesta ja vaatia vapautensa.

Kun se lopulta tuli hänelle, hän päätyi jäämään tuon miehen luo ja antamaan hänelle melkein koko perintönsä. Pahoinpitelystä huolimatta hän tunsi jonkinlaista turvaa maailmalta, ja mies vakuutti suojelevansa häntä.

Selvästikään nainen ei ollut valmis vaatimaan omaa vapauttaan. Emmekö kaikki ole tehneet sitä jossain määrin? Antaneet pois voimamme, energiamme johonkin tai jollekin, jolla ei ollut paras intressimme sydämessä? Ja päätöksemme perusta oli tavallisesti pelko. Halu olla suojeltu. Ja jatkoimme tuon uhrikortin pelaamista.

Siis takaisin lakimiestarinaamme. Jokainen arvonsa väärti lakimies yrittää kuvata asiakkaansa uhrina. "Hänellä ei ollut vaihtoehtoa", lakimies sanoo. Asiakkaani oli x:n uhri.

Lakimiehen loppupuheenvuoro varmistaa jutun. Valamiehistö sympatisoi vastaajaa. Hän voittaa.

TYHJÄ VOITTO

Mutta se on tyhjä voitto. Asiakas on saattanut voittaa jutun, mutta hän päätyy menettämään vapautensa. Hän tietää sydämessään, että jos hän tarvitsee lakimiestä taistelemaan totuutensa puolesta, tuo totuus oli jo epäilyttävä. Totuus ei tarvitse oikeasti puolustamista, eihän?

Hänen taskuunsa päätyi vähän rahaa, muttei hän lähti muuten tyhjin käsin. Ei iloa. Ei intohimoa. Vai vähän lisää turvaa.

Ihmismieli puolustaa itseään jatkuvasti ja itsepäisesti. Se on taitava perustelemaan omia rajoituksiaan. Se esittää todisteita kylmänä ja kovana "todellisuutena", joka osoittaa ilman epäilyksen häivääkään sen olevan oikeassa. Eihän todellisuuden kanssa voi väitellä?

"Lääkäri sanoo, että se on parantumaton. Ainoa vaihtoehto on leikkaus. Tai vain eläminen sen kanssa. Ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin olla työpaikassa, joka on iloton. Kaikki tekevät niin. Mihin voimme luottaa, paitsi vanhoihin tapoihin? Elämän on tarkoitus olla vaikeaa. Mikään ei tule helposti. Meidän on tarkoitus kärsiä. Meidän ei ole tarkoitus tuntea kovin paljon iloa. Erotumme liikaa. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin reagoida elämään. Meillä ei ole sanottavaa siinä, mitä tunnemme jostain. Se on, mitä on."

Muuten, tuo 12 hengen valamiehistö on massatietoisuus. Mieli on investoinut syvästi tuohon massatietoisuuteen. Ymmärrettävästi tietysti. Se on kaikki, minkä se tietää todeksi.

SIELUMME EI PELAA TÄTÄ PELIÄ

Sieluamme ei kiinnosta väitellä mielen kanssa. Se ei pelaa tuota peliä. Sen ei tarvitse voittaa juttua ja todistaa, että se on kyvykäs ja luotettava. Se ei pysty antamaan kovia todisteita, että mielen on turvallista luottaa siihen. Kuitenkin todisteita on kaikkialla ympärillämme.

Mutta mieli haluaa kovia todisteita omassa elämässään, ennen kuin se luottaa sieluun. Ennen sitä se ei päästä irti kontrollistaan. Itse asiassa sen väittäminen, ettei näe noita todisteita, ostaa mielelle lisäaikaa kapteenin paikalla.

Oletko koskaan yrittänyt vakuuttaa jollekin, että hänellä on itse asiassa tällä hetkellä ratkaisu ongelmaan. Sinä näet sen, tunnet sen ja maistat sen hänellä. Olet tehnyt sen itse, ja tiedät, että se toimii. Eikä se vaadi tuskaa tai uhrautumista. Mutta hän väittää jatkuvasti, ettei se ole mahdollista.

Monien tuollaisten keskustelujen jälkeen tunnistat, ettei hän ole avoin muuttamaan tilannettaan – ainakaan vielä. Ymmärrät, koska sinäkin olet ollut siinä tai olet siinä jollain muulla tavalla omassa elämässäsi.

Siis oivallat, että hänen kanssaan väitteleminen, yrittäen saada hänet näkemään sinun perspektiivisi, on kaikkien energian haaskaamista. Alat nähdä, että pelataan eräänlaista peliä ja syödään energioita.

Tuo tilanne on sama, kun ihmissydän pyytämässä mieltä päästämään irti otteensa. Sydän haluaa seurata iloa ja luottaa sieluun. Se tuntee sielun. Se tietää tämän olevan yhtä totta kuin ns. kova todellisuus. Itse asiassa se tietää, että se on todellisempi, kun ns. looginen arkitodellisuus. Sydän ei tarvitse todisteita. Se vain tietää.

Mutta toisin kuin sielu, se on yrittänyt vakuuttaa mielelle, että on turvallista luottaa sieluun. Sydän ja mieli ovat taistelleet hyvin pitkään. Mutta sydän on myös lopen uupunut. Se on kyllästynyt puolustamaan itseään ja sielua. Se näkee häviävänsä taistelun.

Ja tämä johtuu siitä, että mieli näyttää keksityltä. Se on ilmaisu, jolla on tuplamerkitys. "Olen päättänyt/mieleni on keksitty!" (Suom. huom. saman mieli-sanaan liittyvän fraasin erilaisia merkityksiä) Niin on, useammalla tavalla.

Mieli on keksitty versio meistä. Sen alkuperäinen versio oli tukea sydäntä ja sielua, mutta ymmärrettävistä syistä siitä tuli identiteetti. Se alkoi puhua sydämen ja sielun puolesta. Se määritteli, mitä meidän pitäisi tehdä ja mitä ei, miltä meistä pitäisi tuntua. Ja sillä on muiden ihmisten yhteisymmärrys takanaan. Kaikki tekevät sitä.

Mutta aivan kuten äidillämme ja isällämme oli tapana sanoa: "Jos kaikki ystäväsi hyppäisivät sillalta alas, hyppäisitkö sinäkin?"

Mieli on vakaasti päättänyt säilyttää vallitsevan tilan. "Älä vaikuta liian hullulta. Älä poikkea kaavasta." Vaikka se merkitsee ilontunteen uhraamista.

Jos katsot maailmaa, näet, etteivät kaikki ole valmiita vapauteen. Vapaus vaatii uskomattoman määrän henkilökohtaista vastuuta. Mutta ei vanhaa 3D-tyyppistä vastuuta. Tämä uusi vastuu nojaa sydämeen ja sieluun. Ei mieleen.

Monet meistä tunnistavat, että olemme sallineet mielen melskata hallitsematta sydämen ja sielun kanssa. Mielessä on kyse tekemisestä ja saavuttamisesta arvonsa todistamiseksi. Ja oivallamme, että on aika lakata hemmottelemasta mieltä, kun se puolustaa itseään. (Eikö olekin sellainen sanonta, että sillä joka edustaa itseään oikeudessa, on typerys asiakkaanaan.) On aika lakata yrittämästä väitellä sen kanssa.

Se on todella yksinkertaista. Se on tunteiden tunnustamista sellaisena, mitä ne ovat. Puolustautumislauseita tyhjää voittoa varten. Ja sillä tavalla sydämemme tekee palveluksen mielelle, koska mielikin on lopen uupunut. Se ei pysty saamaan selvää elämästä. Se ei pysty saamaan selvää ylösnousemuksesta. Sitä ei ole suunniteltu siihen. Se haluaa helpotusta.

Niinpä sydän ja mieli työskentelevät yhdessä antaakseen mielelle tuon helpotuksen. Ei hemmottelemalla mieltä, ei sallimalla sen syödä energiaamme kaikilla tunteillaan, vaan olemalla tietoinen siitä, kuka tekee päätökset elämässämme. Onko se nokkela lakimies, joka on ylpeä jokaisen jutun voittamisesta, vaikka kyse onkin aina tyhjästä voitosta? Vai onko se sielumme, joka on jo vapaa?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.