MAAILMA ON MIESTEN – EI ENÄÄ NIIN PALJON

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

13.11.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tänään kävelyllä törmäsin kilpikonnaan, ja minua kiehtoi sen kauneus. Ja se kiehtoi vielä enemmän, mitä se kohta tekisi.

Tavanomaisesti kilpikonna liikkuu erittäin hitaasti ja vetäytyy kotiinsa, kilpensä sisään, jos se tuntee olonsa uhatuksi. Kun kävelin lähemmäs, se teki juuri niin, kunnes tunnisti, etten ollut oikeasti uhka. Sitten se raivasi hitaasti tiensä pienen puun luo lähellä tietä ja alkoi kaivaa takajaloillaan koloa. Se kiehtoi minua. En ollut varma, mitä oli tapahtumassa, joten katselin jonkin aikaa.

Se jatkoi menetelmällisesti maan kaivamista takajaloillaan – ensin vasemmalla jalalla, sitten oikealla. Sitten oivalsin, että se voisi kestää tovin. Niinpä jätin muinaisen ystäväni tekemään, mitä se näytti päättäneen tehdä – vaikkakin työlään hitaasti.

Kotona googlasin kilpikonnan käyttäytymistä ja löysin, että kyse oli pesimisestä ja että se munisi pian. Ilmeisesti tuota toimintaa oli tapahtunut yli 200 miljoonaa vuotta. Kun jatkoin lukemista, sain selville, että äitikilpikonna munisi jälkikasvunsa, peittäisi ne maan haudottavaksi ja jatkaisi matkaa, palaamatta koskaan pesälle. Pikkuiset jätettiin selviytymään omin päin.

Ja lyön vetoa, ettei yhdelläkään noista pikkukilpikonnista ole hylkäämisongelmia. Eivätkä ne tunne velvollisuutta soittaa rakkaalle äidille juhlapyhinä. Nautiskelin hetken tuolla ajatuksella.

Kun katsotaan taaksepäin äitiyden historiaa, olen varma, että monia naisia ei haittaisi olla vähemmän kiinni jälkikasvussaan. Ei niin, etteivät he rakasta lapsiaan, mutta he ovat hoivanneet myös ihmiskuntaa aioneita.

He ovat myös mukautuneet patriarkaattiin ja myrkylliseen miesenergiaan aivan liian kauan. Naiset löysivät itsensä roolista, jossa lauhdutetaan miehen vihaa ja suojellaan miehen haurasta egoa, itsesuojelutarkoituksesta enimmäkseen. Niin siitä tuli oletuskäyttäytymistä, joka rinnastettiin rakkauteen. Ylihoivaamista ja epäkunnioituksen ja kaltoinkohtelun sivuuttamista.

KAIKKIEN ÄITIEN ÄITI

Naisesta on tullut ihmiskunnan äiti, mihin sisältyi itsensä uhraaminen osana palvelua. Hän latasi itseensä kanssaveljiensä ja -sisariensa tunnepuolen ja myös fyysiset haavat. Hän tunsi avuttomuutta vapauttaa itsensä, jottei olisi miehen aggression kohde.

Se ei ole henkilökohtaista. Se on galaktinen tarina. Naiset ovat tehneet sitä tuhansia vuosia. Siitä syystä näemme kapinaa hyvin monissa naisissa ympäri maapalloa. He eivät siedä sitä enää.

Koska Kristus-tietoisuus on synnytetty tänne tänä aikana, yhdessä jumalaisen feminiinisyyden kanssa, näemme reagointia tuohon tietoisuuteen – ei kovin mukavilla tavoilla.

Näemme maailmannäyttämöllä, että myrkyllinen maskuliinisuus myönnetään eikä sitä väistetä enää hyväksyttävänä … ja nähdään, että se on rakennettu korttitalolle … yritykselle suojella hyvin haurasta miesegoa. Egoa joka uskoo feminiinisyyden hylänneen ja tuntee, ettei ole sen rakkauden arvoinen.

Jos näin ei olisi, ei olisi niin paljon aggressiivisuutta ja feminiinisyyden halventamista. Ajattele sitä lapsena, joka vihaa äitiään, koska tuntee hänen hylänneen. Tuon vihan alla on haavoittunut pieni lapsi, joka uskoo olevansa jotenkin vastuussa siitä, että äiti näyttää vetäneen pois rakkautensa ja huomionsa.

Mutta noiden syvien hylkäämis- ja tuskantunteiden kohtaamisen sijasta, maskuliinisuus projisoi sen häneen. Onko tämä liian pelkistetty selitys? No, jos katsomme käyttäytymistä vallassa olevia naisia kohtaan ja myös niitä, jotka elävät matalan profiilin nöyrää elämää, kenties myös omaa perhettämme tai tuttujamme kohtaan, näemme eri asteisesti tuota vihaa. Sekä avoin että hienovarainen seksismi ja naisviha elävät kulttuurissamme.

Ja tietysti tämä myrkyllisyys pätee kumpaankin sukupuoleen, koska näemme, että monet naiset yrittävät ylläpitää illuusion miesvallasta oikeana tapana. Sekä maskuliinisuuden että feminiinisyyden haavoja on esitetty täällä aioneita.

HIDAS JA VARMA VOITTAA KISAN

Niin epämiellyttävää kuin se onkin kaikille osallisille, nämä protesti- ja myrkyllisen maskuliinisuuden paljastusaallot ovat siis hyvä merkki. Feminiinisyys vetää energeettistä tukeaan pois tasapainottomalta maskuliinisuudelta maailmanlaajuisesti. Kyllä, on pitkä matka jäljellä, jotta muutos on totta, mutta alku on hyvä.

Feminiinisyyden hoivaava äitikäyttäytyminen muita ja erityisesti maskuliinisuutta kohtaan, nähdään yhtäkkiä enemmän suojelevana ja vähemmän rakastavana käyttäytymisenä. Miehen salliminen käyttää voimaansa manipuloimiseen ja tunnepuolen tai fyysiseen kaltoinkohteluun, tunnetaan nyt syvällä naisen sisällä mahdottomana hyväksyä seuraamuksista riippumatta. Vaikka se merkitsisi miehen tuen menettämistä, johon hän oli alkanut luottaa.

Ja tietysti käsitämme, ettei muutos tapahdu pelkästään lakeja muuttamalla ja toimeenpanemalla tai edes maskuliinisuuden ja feminiinisyyden suuremmalla asenteidensa tiedostamisella siitä, mitä he tuntevat itsestään ja toisistaan. Kuitenkin kaikki ovat välttämättömiä askelia lajin evoluutiossa.

Mutta siihen saakka kunnes maskuliinisuus ja feminiinisyys on jokaisessa yksilössä yhdistynyt rakkaudessa ja yhteistyössä, mikään ei muutu kovin paljon. Mutta toisaalta, jos katsomme kilpikonnaystäväämme, näemme, että hidas ja varma voittaa kisan.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.