TAIKAA KÄYTÄVÄLLÄ 12

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

12.11.2018

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ei mitään maata järisyttävää. Vain pientä taikaa ruokakaupassa tänään. Ei koskaan tiedä, mistä löydät sen tai se löytää sinut.

Siis päivä tai pari sitten ajattelin: olisipa hauskaa törmätä johonkuhun uuteen, jonka kanssa minulla olisi välittömästi iloinen yhteys. Tiedäthän sellaiseen ihmiseen, joka nauraa vitseilleni. Sellaiseen joka oikeasti tajuaisi huumorini. Koska ollaanpa rehellisiä: joskus luulemme olevamme melko hauska, mutta ystävämme ehkä pitävät sitä vain huumorina meistä.

Ja luultavasti olemme melko hauska, koska emme olisi selvinneet tähän saakka tässä hullussa ylösnousemusprosessissa, jos ottaisimme elämän liian vakavasti. Mutta huumori on kuin taidetta. Se on subjektiivista. Yhden vitsi saa toisen pyörittelemään silmiään.

Mutta mietiskelin, että olisi hyvin hauskaa vain nauraa ja nauraa tuon ihmisen kanssa. Jonkun joka osuu minun nauruhermooni. Ja toisinpäin. Se oli viihdyttävä ajatus, mutta sitten päästin siitä irti, kuten useimmista ajatuksista. Se ei ollut taatusti sellaista, mitä etsin aktiivisesti.

Niinpä vaeltaessani karkkihyllyillä Publixissa tänään, kaveri oli täyttämässä niitä. Etsin tummaa suklaata ja hän sanoi: "Hei." Sanoin "hei" takaisin, ja sekunneissa kävimme jo elävää keskustelua, jossa oli paljon yhteisiä "Niinkö? Tiedän!!! Se on hullua!!!" -kommentteja ja naurua vatsanpohjasta.

Se meni tyypillisten, pakollisten myyjä-asiakas-tervehdysten yli. Se oli todella elävää keskustelua. Itse asiassa kesken keskustelun höläytin innostuneena "Pidän sinusta!" Sitä ei tule suustani usein, etenkään periaatteessa vieraalle ihmiselle. Hän vastasi samalla tavalla, ja tunsimme olevamme kuin innostuneessa herja- ja kikatustanssissa.

Hän uskoutui minulle, ettei hän voinut olla niin avoin useimpien kohtaamisensa ihmisten kanssa, koska he näyttävät … sulkeutuneilta. Hän kertoi, miten Publixista on tullut enemmän työntekijäetujen kustannuksella voittoon keskittynyt yritys, ja se on luopunut pitkästä bonushistoriastaan. Siitä tapahtui täydellinen vaihto elävään keskusteluun siitä, miten elämme yritysmäisen hallinnon alaisuudessa, ja siinä oli luonnostaan paljon materiaalia, jolle höröttää.

Se oli hauska "ei-odotuksia, ei-velvollisuuksia, ei-sitoutumista" -tapahtuma. Pelkästään "tässä hetkessä" -kokemus. Ei mitään tarvetta luoda sitä uudestaan toisemme kanssa toisessa ajassa tai toisessa paikassa.

TAIKAA KÄYTÄVÄLLÄ 12

Hän mainitsi, miten upeaa oli asua täällä näin lämpimässä ilmastossa. Ottaen huomioon, että hän oli asunut koko aikuiselämänsä pohjoisessa, Iowassa. Hän hymyili leveästi sanoessaan tuon osavaltion nimen. Ja kun toistin sanan kysymysmuodossa: "Iowassa??" se riitti jo laukaisemaan lisää nauramista. Siinä oli vain uskomatonta luonnollista virtausta. Harvinainen ja arvokas yhteys, jota tunnuimme kumpikin arvostavan.

Mutta keskustelu alkoi hiipua. Noin vartin päästä meistä kummastakin tuntui, että oli aika jatkaa omaa päiväämme ja elämäämme. Hän oli välipalakäytävän toimitus- ja hyllytyskaveri. Hän kertasi ennen eroamistamme: " … muista, ne ovat 10, 11 ja 12." Minusta se oli todella nokkelaa.

Mutta vaikka emme koskaan tapaisi uudestaan, sillä ei olisi merkitystä. Se toteutti yksinkertaisen, en sanoisi edes "pyynnön", koska en tarvinnut sen tapahtumista. Sen vuoksi se luultavasti tapahtui.

Taas kerran, ei mikään merkittävä tapahtuma, ei elämää muuttava, mutta kerrassaan hauska. Jopa vähän taianomainen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.