RUUMIILLISTUNUT VALAISTUMINEN, NAISET JA TURVALLISUUDEN TUNNE

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
11.5.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kohtasin yhtenä päivänä kävelyllä miehen, joka sanoi "hei" ja ilmaisi, että hän oli kiinnostunut keskustelemaan kanssani. Pian tuli selväksi, että halusi antautua kanssani muuhunkin kuin keskusteluun. Hän kertoi nopeasti, että hän oli naimisissa ja hänen vaimonsa uskoi avoimiin suhteisiin.

Yritin olla mahdollisimman kohtelias, pidin keskustelun lyhyenä ja sitten lähdin matkoihini. Mutta se jätti oloni rauhattomaksi.

En koskaan tunne oloani turvattomaksi nykyelämässäni, ja tunnen, että toiset kunnioittavat minua ja tilaani. Kuitenkin tuon kohtaamisen jälkeen tunnistin, että minussa oli edelleen osa, joka ei naisena tunne turvaa. Minusta tuntui, että minun täytyi suojella itseäni. Erityisesti kun se liittyy mieheen, joka haluaa kiintymystäni ja huomiotani.

Se on jotain, mitä olen tuntenut, enimmäkseen alitajuisesti, naisena koko elämäni. Että minun täytyi varmistaa, että toiset, erityisesti miehet, eivät suuttuneet liikaa. Panostin siihen rooliin, että hoivaan ja huolehdin tunteellisesti toisista, erityisesti tuosta hauraasta miesegosta.

Ja selvyyden vuoksi, jotkut naiset joita olen kohdannut, ruumiillistivat myös tuon hauraan miesegon.

Mutta tuo turvallisuuskysymys tuntuu olevan yhteydessä omaan aistillisuuteeni. Olemiseen avoin aisteilleni, ja siihen miten se liittyy omaan vapauteeni naisena.

Ja kun avaudumme valokehollemme, tunnemme asioita ja olemme vielä herkempi sisäiselle ja ulkoiselle ympäristöllemme. Ja tuon herkkyyden vuoksi on taipumusta haluta paeta fyysisestä kehosta. Olla vielä enemmän päässä, mielessä. Mutta ajan kuluessa, kun valokeho integroituu, herkkyydet ympäristöolosuhteille helpottavat.

Mutta herkkyytemme elämälle yleisesti on täysin auki. Alamme tuntea ihmisaistiemme lisäksi tuhansilla eetteriaisteilla, mikä tekee fyysisyydessä olemisesta todella aistillisen kokemuksen.

Musiikki, luonto, ruoka ja itse planeetan rytmit voivat syöksyä kehomme läpi, ja se on osa sitä ekstaasia, josta puhutaan hengen ruumiillistamisessa.

Kuitenkin monilla naisilla – ja itse asiassa myös monilla miehillä – saattaa oman valaistumisensa ja oivaltamisensa myöhemmissä vaiheissa olla edelleen osa, joka tuntee turvattomuutta hengen ruumiillistamisessa.

Olen kirjoittanut tästä aiemmin joissain muissa postauksissani, mutta siihen saakka kunnes kohtasin tämän tunteen hiljattain, luulin, että olin päästänyt enimmäkseen irti tuosta pelosta.

On muita tapoja, joilla naiset saattavat suojautua tuon tyyppiseltä pelolta. Kenties he ovat työpaikassa, josta he eivät enää oikeasti nauti, tai ovat suhteessa, joka on kuollut, mutta joka antaa heille turvallisuuden ja varmuuden tunteen.

Enkä kannuista ketään tekemään mitään muutoksia noihin tilanteisiin, vaan ainoastaan tuntemaan omaa vastarintaansa, kun se liittyy turvallisuuden tunteeseen.

Meidän ei tarvitse tehdä mitään ulkoisella tasolla tässä kohtaa. Mutta tämä on hyvä aika kysyä: "Onko minussa jotain, mikä vastustaa oivaltamistani ja ruumiillistunutta valaistumistani? Onko omassa aistillisuudessani naisena jotain, kun se liittyy vapauteeni?"

Vaikka ei ole turvallisuusongelmia ulkopuolella, on edelleen mieli, joka yrittää suojella meitä naisina. Niinpä pysymme usein mielessä emmekä salli aistillisuutemme ruumiillistua täysin tässä transformaatiossa.

Mutta minkä hinnan maksamme varman päälle pelaamisesta? Minkä hinnan maksamme, kun emme salli itsemme tuntea aistillisuuttamme täysin? Miten astumme vapauteemme valaistuneena naisena, ellemme tartu tähän ongelmaan?

Koska ruumiillistunut valaistuminen on kokokehokokemus. Ei mentaalinen tai filosofinen kokemus. Koko pointti on, että sielumme sukeltaa aistillisesti syvälle omaan fyysiseen luomukseensa.

RENTOUDU, LUOTA, OLET TURVASSA

Me jotka naisina ajattelemme olevamme hereillä, luultavasti kieltäisimme, että tunnemme turvattomuutta, tuo ajatus on kaukana meistä. Kuitenkin olemme voineet järjestää elämämme tavalla, joka antaa meille turvallisuuden ja suojan tunteen.

Esimerkiksi minä olen asunut vuosia asunto-osakeyhtiössä, ja se johtuu osittain siitä, että tunnen turvaa sinkkunaisena tietäessäni, että naapureita on kuuloetäisyydellä. Kuitenkin tuo ajatus tulee harvoin tietoisuuteeni.

Kohtaaminen tuon miehen kanssa muutama päivä sitten toi esiin asioita, jotka luulin ratkaisseeni. Mutta ne olivat vaanineet pinnan alla.

En kirjoita tätä pelotellakseni ketään, koska todellisuudessa sydämessäni ja sielussani tiedän, että olen turvassa, ja tiedän, että se uusi energia jossa olemme, on tasapainon ja turvallisuuden energiaa.

Siis koko tuo "laittakaa tyttärenne lukkojen taakse" -juttu ei oikeasti päde meihin. Olemme eri paikassa, uudessa energiatilassa joka on turvallinen. Myös tuossa taannoisessa kohtaamisessa tiesin, että sielu turvasi selustani. Ei puolustautuvalla tavalla, vaan sisäiseltä opastukselta tuntuvalla tavalla, tiesin syvemmällä tasolla, että kaikki oli hyvin.

Mutta tuon tämän esiin, koska mietin, tuntevatko muut naiset tuon osansa, joka saattaa estää heitä ruumiillistamasta täysin sielunsa tässä elämässä. Voisiko meissä olla edelleen osa, joka allekirjoittaa sen ajatuksen, että naisena meidän ei ole turvallista ruumiillistaa aistillisuuttamme? Koska sielumme on hyvin aistillinen. Se ei tee myönnytyksiä tuohon aistillisuuteen tai tuohon iloon. Onko meissä vielä osa, joka on haluton päästämään sielun sisään ja säteilemään tuota iloa – ei vain sydämestä, vaan koko fyysisestä olemuksestamme?

Monilla meistä on ollut kokemuksia tässä ja monissa muissa elämissä siitä, että meitä on loukattu aistillisuutemme ruumiillistamisen vuoksi. Sen seurauksena aloimme naisina uskoa, että palvelemme ihmiskuntaa kantamalla toisten taakkoja. Ei vain pitämällä energioita toisten ja planeetan puolesta ja prosessoimalla niitä, koska kaikki valotyöntekijät ovat tehneet sitä, kaikki sukupuolet. Mutta erityisesti naispuolisina tunsimme pakkoa ylläpitää rauhaa ja ylihoivata, varsinkin nähdessämme, miten muut pystyivät vahingoittamaan meitä, jos emme lievittäneet heidän vihaansa. Menen sen ydinsyyhyn postauksessa "Todellinen tarina Aatamista ja Eevasta" (17.5.2019).

Voisimmeko pitää kiinni sairaudesta tai vaivasta, tunteellisesti tai fyysisesti, koska meissä on osa, joka ei halua päästää irti tuon tyyppisestä palvelusta naisena tällä planeetalla?

Saatan yrittää liikaa tässä, mutta minun täytyy ihmetellä, miksi jotkut meistä eivät vieläkään tunne täysin sielun läsnäoloa kehossaan pysyvämmällä tavalla. Koska hengen ruumiillistaminen ei ole filosofinen tai älyllinen kokemus. Se on intiimi fyysinen kokemus.

Tämä viesti ei tietenkään ole kaikille. Mutta jos se resonoi kanssasi, on rohkaiseva uutinen: jollakin meistä tämä elämä oli se, joka oli tarkoitettu vapauteemme naisina. Tiesimme, että voisimme mahdollisesti kulkea tällä planeetalla Kristus-tietoisuutemme täysin ruumiillistaneena.

Mutta se vaatii meitä todella päästämään irti tuskasta ja kärsimyksestä. Päästämään irti energioiden pitämisestä. Irrottautumaan ihmisistä niin radikaalilla tavalla, johon naiset eivät ole tottuneet. Ei vihan, vaan rakkauden paikasta. Rakkaudesta Itseä kohtaan. Ja perimmiltään itserakkaus ja itsekunnioitus on ainoa tapa ihmiskunnan vapauttamiseen.

Nyt ymmärrän, miksi oman "minä olen" -olemuksemme ruumiillistaminen on ollut niin haastavaa. Se vaatii todellista rehellisyyttä itsellemme. Se vaatii meitä tunnustamaan pelot, jotka perimme ja jotka ovat olleet osa DNA:tamme. Tuntemaan nuo pelot, erityisesti sen joka kertoo meille, ettemme ole turvassa.

Ja sitten antamaan tuolle osallemme rakkautta sielustamme. Mitään muuta ei vaadita. Se yksin transformoi tuon pelon. Ja sitten voimme helpommin ja sujuvammin siirtyä omaan aistilliseen vapauteemme.

Ja se merkitsee hillitöntä elämäniloa, ilman epämukavuutta. Ilman maksettavaa hintaa. Koska tarinamme naisina on vain sitä – tarina – ja voimme päästää siitä irti koska tahansa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.