MIELI JA VALTAHARHA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

11.3.2018

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olemme kaikki kovin tietoisia, että mieli rakastaa asioiden selvittämistä. Mutta me jotka olemme ylösnousemusraiteella, havaitsemme, että mitä vähemmän yritämme selvittää asioita, sen parempi. Ja tiedämme, että mieli on vakaasti päättänyt säilyttää valta- ja kontrolliasemansa.

Mutta havaitsemme myös, että valta on harhaa, ettei ulkopuolinen voima voi todellisuudessa tuhota sielua. Sielu on ikuinen eikä se tarvitse valtaa/voimaa luomiseen. Kuitenkin, koska ihmiskunta on kieltänyt oman jumalitsensä, se on hyväksynyt uskon valtaan ja sen saavuttamisen, ylläpitämisen ja käyttämisen tärkeyden.

Tunnistamme myös, että vallan ja kontrollin tarve perustuu pelkoon. Mieli on luonnostaan täynnä pelkoa. Meidän täytyy katsoa vain ulkoista maailmaa nähdäksemme, miten pelokas mieli yrittää saada valtaa ja kontrollia. Kun katsomme ihmiskunnan historiaa, voimme nähdä trendejä, joissa on tehty harppauksia tietoisuudessa ja ihmisoikeuksissa, ja niitä on vain seurannut konservatismin ja pelon vastaisku.

Näemme sitä esitettävän upeasti nykyhallinnossa täällä USA:ssa. Tuo pelokas mieli tekee kaiken, mitä vaaditaan kontrollin saamiseen takaisin, ja se vetää alas jokaisen polullaan. Ja käyttää "propagandista" pelkoretoriikkaansa niihin, jotka ovat valmiita nielemään sen, kuin Kool-aidin jota Jim Jones antoi laumalleen. Pudistelemme päätä ja ihmettelemme, miten sellainen retoriikka voi horjuttaa älykkäiltä näyttäviä ihmisiä, jotka eivät sen tekopyhyyden läpi.

Taas kerran, kyse on tuosta älykkäästä mielestä, joka haluaa kontrolloida ja suojella itseään tuholta hinnalla millä hyvänsä. Se on ollut myrkyllisen patriarkaatin perusta hyvin, hyvin pitkän aikaan.

Kun ihmiset ovat peloissaan, he eivät halua muutosta, he eivät halua lisää vapautta – he haluavat suojelua. Tietysti vihollinen on todellisuudessa heidän mielessään, ei toisessa rodussa, sukupuolessa tai maassa. Näille ihmisille autoritaarinen hallinto on mukavin. Nämä ihmiset huutaisivat: "Pankaa hänet lukkojen taakse!" (Hillary Clinton), koska feminiinisyys ja laajempi näkökulma on liian uhkaava.

Tässä tapauksessa patriarkaatti tuntee feminiinisyydessä jotain, mitä se pitää voimakkaana. Jotain mihin se ei voi päästä käsiksi, mihin maailman koko mahti ei voisi päästä käsiksi, mikä laittaa sen selvään alakynteen.

Tuo turhautuminen muuttuu vihaksi feminiinisyyttä kohtaan. Eikä se ole vain naissukupuolta kohtaan, vaan kaikkea mikä ilmentää tuota feminiiniperspektiiviä. Sekä miehet että naiset voivat tuntea olevansa vankina elämän perspektiivissä, josta puuttuu jumalainen feminiinisyys. Ja viha ja kontrollointitarve perustuu arvottomuuden tunteisiin. Se on vanha galaktinen tarina.

Kaikki asiat joissa näemme maskuliinisuuden vahingoittavan feminiinisyyttä – räikeimmistä hienovaraisimpiin – perustuvat syvään arvottomuudentunteeseen. Maskuliinisuus ei usko, että se voi päästä käsiksi feminiinisyyteen itsessään, ja syvimmillä tasoilla se tietää, että se on eliksiiri sen omaan vapauteen. Niinpä se on vihainen. Ja viha on usein verho, joka peittää muut tunteet, kuten surun, haavoittuvuuden ja hylkäämisen tunne.

Maskuliinisuudelle on opetettu, että haavoittuvalta näyttäminen on pahempi kohtalo kuin kuolema. Ja kuitenkin haavoittuvuus on kriittinen tekijä olemisessa avoin rakkaudelle ja ilolle.

Siis viha on energiaa, joka kätkee muut tunteet. Se kätkee särkyneen sydämen. Se kätkee syyllisyyden ja häpeän. On helpompaa projisoida viha, kuin pohtia sisäisesti, mikä vaatii paljon enemmän rohkeutta.

Myrkyllinen maskuliinisuus tunnistaa tuon rohkeuden feminiinisyydessä ja haluaa pysäyttää sen. Se haluaa "panna sen lukkojen taakse!" Myrkyllinen maskuliinisuus näkee valtansa harhaksi, jota se on. Se tietää, miten uuvuttavaksi on tullut säilyttää vaikutelma vahvuudesta. Tai vallasta. Syvimmällä tasolla se tietää, että todellinen vahvuus ei ole aggressiivisuutta, kilpailua, stoalaisuutta, aseita tai viriliteettiä.

Se näkee feminiinisyydessä rauhallisuutta, hiljaista itseluottamusta. Se näkee kaipaamaansa aistillisuutta, mutta tulkitseekin sen seksuaaliseksi – näkee sen feminiinisyyden yrityksenä provosoida tai vietellä. Se näkee sen kykenevänä tunneläheisyyteen, joka sitä itseään karttaa.

Sen sijaan että menisi sisäänsä, maskuliinisuus syyttää feminiinisyyttä liiallisesta aistillisuudesta. Ja tietenkään naiselle joka on altis omalle tunnetilalleen, ei voisi uskoa sellaista valta-asemaa, kuin esim. presidenttiys.

Ja kuitenkin, kuten rikostilastot osoittavat, miessukupuoli on paljon kyvyttömämpi kontrolloimaan vihan- ja raivontunteitaan. Mutta tiedämme, että se kumpuaa omien tunteidensa kieltämisestä – ensisijaisesti haavoittuvuuden.

Niinpä voimme nähdä, että aina kun yhteiskunnassa tapahtuu edistystä, kun feminiinisyys alkaa olla enemmän läsnä tietoisuudessa, pelkoreaktio tulee nurkan takaa. Ja se voi saada monia muotoja. Ja selvyyden vuoksi, tätä pelkoa voi olla kummassakin sukupuolessa. Kaikissa sukupuolissa.

Me jotka olemme tällä planeetalla nyt muutoksen eturintamassa, tuomme tietoisuuden tasapainosta. Olemme päästämässä irti vanhasta mielestä – mielestä joka piti kiinni pelosta. Koska eteenpäin mentäessä ihmisrodulla ei ole varaa ottaa mukaansa vanhaa, pelon täyttämää mieltä – muuten toiveikasta tulevaisuutta ei voisi taata.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.