AJASSA JA SEN ULKOPUOLELLA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
1.9.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

En tiedä kenestäkään muusta tässä, mutta elokuu oli erittäin intensiivinen kuukausi minulle. Minusta on tuntunut erityisen herkältä ja eristyneeltä. Minulla oli pari miniromahdusta. Asiat vain tuntuivat tavallaan loputtomilta ja toivottomilta. Ihmisitseni tuntui siltä, ettei tarvittu enää kovin paljon työntämään sen alas jyrkänteeltä. Ja sitten oli hetkiä, jolloin tunsin sieluni poikkeuksellista autuutta.

Mutta onneksi olen nyt viisaampi. Tiedän, että kun tulee noita tunteita, jotka eivät ole autuutta, ne ovat viimeisessä puhdistumisvaiheessaan. Ja näin on, koska niistä tuntuu menevän terä jonkin ajan kuluttua. Niinpä ne eivät enää voi työntää minua reunalle. Tai sen yli.

Olen tavallaan kyllästynyt tuntemaan noita tunteita.

Mutta niin on myös, koska tunnen muutoksen lineaarisessa ajassa. Päivät tuntuvat kuluvan nopeammin ja nopeammin. Tuntuu siltä, että heräsin juuri ja sitten yhtäkkiä menen taas nukkumaan. Ja jokainen peräkkäinen vuorokausi tuntuu paljon vähemmältä kuin 16 tuntia. (Aivan, vuorokaudet eivät ole enää pitkään aikaan olleet 24-tuntisia.)

Tunnen edelleen minuuttien, päivien ja viikkojen rytmin, mutta voin tuntea myös ajan ulkopuolisen tilan.

Ja silloin kun olen lineaarisen ajan ulkopuolella, ongelmat jotka tunsin hyvin haasteellisiksi, eivät tunnu yhtä todellisilta. Se tuntuu kuin kvanttitilalta, jossa en koe itseäni niinkään ihmisenä kuin loputtomana ja ikuisena minuna.

Ja tuossa tilassa mikään ei tunnu ylitsepääsemättömältä tai mahdottomalta. Tunnen, että tuossa tilassa olemme täysivaltainen itsemme, sallimme energian palvella meitä, ja alkemiaa tapahtuu.

Tuossa tilassa tuntuu uskomattoman aistilliselta eikä kuitenkaan ole oikein tunteita. Se ei ole meluisa tila, mutta se on täynnä aistimuksia.

Ihmisitseni on tuossa tilassa, mutta mieleni ei ole etualalla. Ikään kuin katselen. Olen tarkkailija, mutten voi todellisuudessa tehdä mitään siinä. Ihmismielelle se tuntuu hämmentävältä.

Se ei ole tottunut tuohon taajuuteen ja voi olla pahoinvointia.

Siis kokemukseni on, että ihmisminä on edelleen hyvin inhimillinen kaikkien huolineen ja kysymyksineen, ja sitten on ikuinen, jumalainen minä. Ja kun olen tuossa kvanttitilassa, ihmisminä ei ole pääperspektiivini.

Ja päivän mittaan siirryn edestakaisin noiden perspektiivien välillä.

Mitä enemmän ihmisitseni sallii tuon kvanttitilan, sitä vähemmän ihmisminä tarvitsee konkreettisia todisteita, että se on todellinen. Kenties tuolla tavalla sielu selvittää hyvin monia ongelmia puolestamme. "Ajan" kuluessa vastarinta lähtee mielestämme.

Ja sielumme ei toimi lineaarisessa ajassa, joten se voi toimittaa meille asioita, jotka tuntuvat taianomaisilta.

Se tyhjiö jonka me kaikki tunnemme ja joka tuntuu tylsältä, loputtomalta ja intohimottomalta, on vain fyysinen, lineaarinen tauko ennen oivaltamista. Toisin sanoen, ruumiillistunut valaistumisemme tapahtuu lineaarisen ajan ulkopuolella, mutta ihmisenä koemme sen lineaariseen aikaan perustuvassa todellisuudessa.

Mutta ajasta on tulossa muokattavampaa ja niin myös fyysisestä todellisuudestamme.

Kun aloitin tämän postauksen, en odottanut sen koskevan aikaa, mutta kenties on "aika" ottaa vastaan täysivaltaisuutemme – ei vain käsitteenä, vaan todellisuutena joka on todellisempi kuin se, jossa kuljemme päivästä toiseen.

Nämä saattavat kuulostaa tukulta esoteerisia käsitteitä, mutta ne ovat todellisempia kuin se illuusio, jota kutsumme todellisuudeksi.

Ja kauneus on siinä, että ihmisitsemme ei tarvitse tietää mitään tästä. Koska se tapahtuu joka tapauksessa. Ihmisitseämme ei pitäisi rasittaa omalla valaistumisellaan. Sitä ei pitäisi rasittaa vastuulla omasta terveydestään ja taloudellisesta yltäkylläisyydestään. Ja kaikkein vähiten omasta ilostaan.

Sydämemme on "aika" luottaa sieluumme, ja mielemme seuraa perässä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.