HAAVOJEN HOIVAAMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
1.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Herätessämme ja tullessamme aina vain tietoisemmaksi, saatamme huomata, että olemuksessamme on edelleen joitain alueita, joilla on taipumusta pitää vanhoista haavoista kiinni, kuin vanhasta lempipeitosta.

Naisena joka syntyi 50-luvun kulttuuriin, tunteeni on aivan liian helppoa laukaista aika ajoin, kun naisviha nostaa päätään. On paljon syitä suuttua siitä, miten naisia ei edelleenkään nähdä täysinä ihmisinä. Seksismi on normalisoiduin ennakkoluulo. Myös tämän päivän maailmassa voin nähdä, että olen sisäistänyt naisvihan ja se on ollut merkittävä osa olemukseni rakennetta. Voin viitata tilastoihin naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Miten vallanpitäjät yrittävät edelleen heikentää naisen lisääntymisoikeuksia. Miten minua on henkilökohtaisesti häpäisty, syytetty ja loukattu menneisyydessä sukupuoleni vuoksi. Ja kaikki ne salakavalammat ja hienovaraisemmat seksismin muodot, joista olen kärsinyt. Siinä on melko hyvät perusteet.

Ja se tekee erityisen vaikeaksi luopua kaikesta siitä. Päästää irti tuosta tarinasta kerta kaikkiaan. On tavallaan hauskaa kanniskella noita haavoja. Käyttää toisinaan niitä merkkinä rohkeudesta. Esittää uhria yhteiskunnassa, joka on hyvin kauan nähnyt naiset toisen luokan kansalaisina.

Enkä vähättele tuota tosiasiaa. Mutta tiedän myös, että jos aion astua vapauteeni tässä elämässä, minun täytyy päästää tuosta perinteestä irti. Siitä joka kertoo minulle, että naisten tarvitsee kärsiä, jotta heidät voidaan nähdä kunniakkaina. Että heidän arvonsa lepää ihmiskunnan haavojen ottamisessa itselleen.

Se on erittäin vanha perinne. Ja jotkut perinteet eivät välttämättä hyödytä meitä, vaikka ovatkin tuttuja. Kenties jossain kohtaa ne hyödyttivät, koska ne olivat suojautumistapa. Mutta nyt kun olemme heräämässä syvästä 3D-unesta, meidän ei enää tarvitse suojautua keneltäkään tai miltään. Se on tietysti rohkea toteamus maailmassa, joka tuntuu selvästi hallitsemattomalta.

Mutta olen mennyt tuosta maailmasta yli. En enää allekirjoita tuota todellisuutta. Mutta tuo todellisuus on yrittänyt pitää minut itsessään kiinni. Tiedämme, miten tuon maailman gravitaatio – fyysinen ja tunteellinen – vetää meitä joka tilaisuuden tullen.

Eksyimme tuohon viettelevään maailmaan pitkäksi aikaa. Unohdimme, keitä olemme. Että olemme ikuisia olentoja. Sieluja joilla on ihmiskokemus. Elimme galaktisia tarinoita, kunnes jotkut meistä kyllästyivät samaan vanhaan.

Muutama sielu jotka olivat valmiita johonkin muuhun. Jotka laskivat miekkansa. Jotka luopuivat taistelusta sydämen ja mielen välillä, lopultakin. Ja päättivät, että oli aika palata kotiin.

Se on ollut vaivalloinen tie. Ja on paljon kevyitä latteuksia, joita meille heitetään, jotta tuntisimme olomme paremmaksi. Mutta se on ollut kuoppainen tie. Pyydetään päästämään irti hyvin paljosta. Kaikista mukavuusalueistamme. Ja on myös pakko päästää irti hyvin vanhasta perinteestä.

Perinteestä joka on ollut syvä osa DNA:tamme aioneita. Miten meidän voidaan odottaa vapautuvan siitä?

Ensimmäinen askel on tietysti tunnistaa se. Olla tietoinen siitä. Sen lisäksi ei oikeasti tarvitse tehdä mitään. Mutta päätös käydä läpi tämä herääminen laittaa automaattisesti asioita liikkeelle. Kuten sisäisen olemuksemme kyky puhdistaa pois kaikki, mikä ei enää palvele vapauttamme.

Jos haluamme pitää kiinni noista perinteistä vapautemme kustannuksella, se tulee aina vain epämukavammaksi. On kyse sitten fyysisestä tai taloudellisesta tai tunnepuolen ongelmasta, se pahenee.

Voimme luottaa siihen. Jotkut kutsuvat sitä henkilökohtaiseksi lohikäärmeeksemme. Se on osa meitä, joka vetää meidät pois kaikesta, mikä ei palvele vapauttamme.

Kenties siihen pisteeseen saakka, jolloin meistä tuntuu, että haluamme antaa periksi. Se ei ole huono paikka olla. Ainakin siinä päästämme irti vastarinnasta.

Ja ne haavat joita me kaikki tunnemme – miehenä tai naisena tai minä tahansa sukupuolena – juontuvat ajalta, ennen kuin loimme maaplaneetan. Siis todellisuudessa se on irtipäästämistä alkuperäisestä tarinasta. Se on iso juttu. Todella iso.

Se tekee tämän valtavuudesta, mitä olemme tekemässä, uskomatonta minulle.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.