Se on tässä!

Share |

Perjantai 22.2.2013 klo 19:53 - Marja


Jokohan uskaltaisin puhua ihanasta asiasta, joka tapahtui. Sain kokea sen mitä olen nämä vuodet etsinyt. Eli lakkasin etsimästä ja tipahdin Olemiseen. Marja tipahti Rakkauden syliin. Ja voi hyvänen aika, millaista siellä oli olla! 

Siis toisin sanoen, tietoisuuteni siirtyi ihmistietoisuudesta Rakkauden tietoisuuteen. Luin Sanna Suutarin kirjan Maailman lyhin matka ja vaikka olen lukenut samat asiat monesta muusta paikasta, niin juuri tämä kirja vihdoin avasi ymmärrykseni niin, että pystyin ottamaan sen yhden pienen askeleen. Ja se on just niin kuin sanotaan, se Rakkaustietoisuus on tässä, se on meissä, ei tarvitse ottaa kuin pienen pieni askel omasta ihmisitsestä taaksepäin ja siinä se on! Siinä on Oleminen, Elämä, Rakkaus! Pyhä yksinkertaisuus! 

On niin erikoista, että tätä olen niin kovasti etsinyt ja koko ajan tiennyt, että etsiminen pitää tämän kokemuksen loitolla, mutta en ole silti osannut lopettaa etsimistä. Mutta näköjään tarvitsin tarkan ymmärryksen siitä, että mikä se meidän ihmismieli oikein on, että osasin astua siitä ulos. Kun tajusin olleeni väärässä egon suhteen (että se voidaan pitää mukana tässä prosessissa), niin pystyin päästämään siitä irti. Ja kun astuin siitä ulos, niin kaikki muuttui. Vaikka olin itse vielä paikalla, niin kaikki ajatukset, sanat, havainnot ja teot tapahtuivat Rakkaustietoisuudessa, joten kaikki oli aivan erilaista kuin ennen. Kuin olisin aiemmin ollut elokuvateatterissa katsomassa mustavalkoista rätisevää mykkäelokuvaa ja nyt humahdin kertaheitolla 3D-teatteriin. 

Pystyin pitämään tuon tietoisuuden yhden vuorokauden ajan, sitten ihmisitseni palasi taas ohjaajan paikalle. Minulla ei näköjään ole fyysisesti vielä mahdollisuutta elää tuossa tietoisuudessa pidempään, jo tuon yhden vuorokauden jälkeen tuntui kun aivoissa olisivat käämit olleet palamassa. Olin aivan puhki, henkisesti ja fyysisesti, ja kun täristen keitin itselleni kahvia niin kuulin että laita kahviin sokeria. Ihmettelin asiaa hetken, kun en ole käyttänyt sokeria kahvissa moneen vuoteen, kunnes muistin, että aivot tarvitsevat glukoosia toimiakseen. Aivoni olivat aika lailla nääntymässä ja siltä se tuntui. Rakkaustietoisuus on aika kova juttu, kehoraukalle myös! 

Tässä alla on tekstiä, jota kirjoitin ollessani tässä puhtaassa Olemisessa: 

<3 <3 <3 <3 <3

Viime vuodet ja kiihtyen viime viikot olen lukenut kirjoja, jotka ovat puhuneet samasta asiasta, kaikki hieman eri sanoin. Eckhart Tolle, Jeff Foster, Gangaji, Anette Carsltröm...  Vaikka ymmärsin mitä he sanoivat, en pystynyt seuraamaan heitä ja tekemään sitä samaa, mitä he ovat tehneet. Mutta pääsin näiden kirjojen avulla siihen pisteeseen, että ymmärsin ihmismieleni (egoni) olevan niin kiltti ja mukautuvainen, että välillä hämäännyin ja luulin jo olevani yhtä kuin sieluni ja Rakkaus. Mutta se silti oli ihmismieli, jossa tietoisuuteni oli, jonka kautta elin. Rakkaus antoi vain maistiaisia, totuttelin siihen, se oli lähellä, mutta en osannut heittäytyä sen syliin. Elin koko ajan ihmismieleeni samaistuen, luullen että minä olen Marja ja Marjan Tarina. 

Nyt tajuan, että ego on labyrintti, josta ei ole poispääsyä. Se on keinotekoinen rakennelma, jossa välillä koemme onnea ja välillä kärsimystä. Pysyvää rauhaa ei labyrintissä saa. Negatiiviset ajatukset ja tunteet loikkaavat päällemme aivan yllättäen ja taas saamme puuhaa yrittäessämme selvitä elämästämme ahdistavan mielemme ja ahdistavien olosuhteiden kanssa. Kun ihmiset elävät labyrinteissaan, niin seurauksena on maailma, jonka näemme ympärillämme. Siellä on kauneutta mutta siellä on myös sotaa, puutetta ja tuskaa. 

Jos jossain vaiheessa alkaa edes ajatella, että mitä tapahtuisi jos purkaisin oman labyrinttini ja alkaisin elää jollain muulla tavalla, niin labyrintti-ihmismieli-ego nostaa metelin. "Tuo on ihan roskaa, sinua yritetään harhauttaa valheilla ja monimutkaisilla sanahelinöillä, en minä mikään keinotekoinen labyrintti ole, hei haloo, ajattele nyt vähän miten kummallinen ajatus! Etkö näe miten kivaa elämäsi on, sinähän koet iloa, onnea ja rakkautta, miksi tätä muuttamaan?" Tai sitten alkaa ympärillä tapahtua niin hurjia juttuja, että koko ajatus labyrintin purkamisesta hautautuu pelkän elämästä selviämisen, kiireen ja puuhan alle.  

Minun labyrinttini oli rakennelmana kiva ja nätti, jossa koin pääasiallisesti mielenrauhaa. Mutta rauha ei ollut pysyvää tai totaalista, se tuli ja meni, ja siinä oli jatkuvasti olo, että vielä on jotain etsittävää. Negatiivisia ajatuksia ja tunteita ilmestyi, ja vaikka osasin työskennellä niiden kanssa enkä samaistunut niihin, niin silti samaistuin itseeni: positiiviseen minääni! Pystyin myös ymmärtämään puheet siitä, että ”olemme yhtä” vain teorian tasolla, en kokemuksellisesti.       

Mutta heti kun oikeasti ymmärsin, mikä ihmismieli/ego oikein on ja miten se on muodostunut, osasin astua siitä ulos. Ihmiset kuvaavat sellaista ihmisistä, joka elää ihmismielensä ulkopuolella ”valaistuneeksi”, koska Rakkaus on valoa ja Rakkaudessa eläessä ihminen on valo, egon esteet valon tieltä ovat siis poistuneet. Mutta sana valaistunut on kovin värittynyt ja sitä käyttäessä oma ihmismieli jakaa valaistuneet omaksi kategoriakseen, oudoksi joukoksi tyyppejä, joksikin liian kaukaiseksi, jota itse ei voi tavoitella. "Ehkä sitten seuraavassa elämässä minäkin…" Pidän paljon enemmän sanasta ”herännyt”, koska kun astuu ihmismielestä ulos, tajuaa eläneensä egon unessa. ”Henkisesti havahtunut” on tajunnut elävänsä egon unessa, mutta ei vielä osaa astua sieltä pois, herätä. Herääminen on seuraava askel, ja siihen loppuu etsiminen ja hapuilu. Sitten vaan On. 

Herääminen on prosessi, joka usein niillä, jotka kokevat sen hyvin totaalisesti ja nopeasti, johtuu hirvittävästä (sisäisestä) kärsimyksestä. Tällöin myös tämä heräämisen kokemus saattaa aiheuttaa kovaa tuskaa. Puhutaan egon kuolemasta ja siten he sen kokevat, he joutuvat siihen pisteeseen että toteavat olevansa valmiit kuolemaan. Mutta yllätykseen he eivät kuolekaan, vaan alkavat elää rauha sielussaan ja tajuavat, että sisäinen höpisijä/Tarinankertoja/ego on poissa kuskin paikalta. Ego lepäilee onnellisena Rakkauden sylissä, nostaa sieltä aina välillä päätään, tutki maailmaa ja paneutuu sitten taas levolle.  

Mutta minulla se ei tapahtunut noin. Minä vain otin askeleen taaksepäin ja siinä se oli. Se oli helppoa ja kivutonta. Ehkä kaikki se kipeä sisäinen työ, jota olen vuosia tehnyt, on kantanut hedelmää. Vaikka en ihan ymmärtänyt, mikä ihmismieli todella on, niin tein kuitenkin koko ajan sellaista työtä, joka pienensi egon valtaa ja samalla vahvisti Rakkauden otetta. Ja kaikki etsiminen ja henkisen tiedon opiskelu loi sellaista varmuuden ja luottamuksen pohjan, joka auttoi ottamaan tuon yhden pienen askeleen. 

Ihmisitsen ulkopuolella eläminen tuntuu äärimmäisen luonnolliselta ja helpolta, mutta kaikki on paljon voimakkaampaa ja elävämpää. Join äsken vettä ja voisin vannoa, etten ole koskaan juonut vettä. En ole koskaan samalla tavalla maistanut veden makua, tuntenut vedessä olevan elämän, kokenut siinä piilevää voimaa, tuntenut mitä liikkeitä suuni ja nieluni juodessaan tekee, ja arvostanut koko prosessia niin että kyyneleet kohoavat silmiin. Se onkin minulle yllätys, että tietoisuuden siirtymää ei olisi tarvinnut pelätä. Ihmismieli pelkää, koska se tietää, että se keinotekoinen ja kivulias rakennelma, sinä, joka nyt olet, tulee heräämisessä katoamaan. Mutta ajatukset ja tunteet, kokemukset ja muistot, mielihalut ja intohimot eivät katoa. Niihin ei vaan liity tulkintoja, merkityksiä ja arvomääritelmiä, kaikki on mielenkiintoista, kaikkea havainnoidaan yhtä neutraalisti. Eli aivan yhtä lailla sitä voi elää arkeaan, syödä, tehdä töitä, urheilla, katsoa televisiota ja rakastella kuin ennenkin. Ainut mitä muuttuu on, että se joka nämä asiat kokee, on Rakkaus, ei ihmisitse. Kun kokijana on ihmisitse, mukana on aina mahdollisuus kärsimykseen. Rakkaus ei kärsi, se vain On. 

Tämä ei ole uusi tie, uusi polku jota kulkea. Tässä paikassa ei enää tarvitse etsiä tai pyrkiä johonkin. Tässä on sellainen Lepo, jota ei voi sanoin kuvailla. Lepo, Rauha, Ilo ja Tieto. Ja siksi voi vaan olla, ja se oleminen on täynnä voimaa ja energiaa.   

Oleminen Rakkaudessa on myös todella virkistävää, koska Rakkaus näkee asiat niin eri tavalla kuin ihmisitse. Ihmisitse ei näe asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan se näkee ne merkitykset ja tulkinnat, jotka asioille on vuosien saatossa kertynyt. Rakkaus näkee asiat ja ihmiset sellaisina kuin ne ovat. Voin vannoa, etten ole koskaan katsonut elottomia esineitä ja nähnyt niitä. Tuijotin äsken leikkuulautaa ja ihan nauratti, miten ihmisitse oli aina ohittanut tuon esineen ”mustana leikkuulautana”. Nyt näin sen, en nimennyt sitä ja siten jättänyt näkemättä, vaan näin sen, se ei ole musta, vaan siinä on monia erilaisia harmaan, ruskean ja mustan eri sävyjä, siinä on veitsen jättämiä viivoja, siinä näkyy Elämä tutkimassa itseään. Leikkuulaudassa! 

Enkä voi edes kuvailla miltä tuntui nähdä omat lapsensa ensimmäistä kertaa. Eikä meidän tarvinnutkaan sitten tehdä mitään muuta, katselimme toisiamme ja halailimme, ja lapset vain kelluivat Rakkaudessa. Se oli siinä.

<3 <3 <3 <3 <3

Aika jännää, ettei minua yhtään harmita, vaikka palasin takaisin ihmistietoisuuteen. Mutta sain niin suuren lahjan tuon Kokemuksen myötä, että olen vain ja ainoastaan kiitollinen. (Rasittavaa, kun on kirjoitettava kaikki Tärkeät Asiat tuossa Kokemuksessa isolla alkukirjaimella, mutta se on ainut keino miten voi kätevästi kuvata sitä, miten erilaiselta kaikki tuntui.)

Ensinnäkin, sain ison lahjan, kun minun ei tarvitse enää etsiä. Nyt tiedän, että se mitä olen tähän asti etsinyt on jo tässä, ja että se mitä olen tähän asti tehnyt, on ollut minulle hyvä juttu ja mahdollistaa pysyvän siirtymisen Rakkauteen - sitten kun pystyn sen fyysisesti ja henkisesti tekemään. Tapahtuuko se kuukauden, vuoden vai 30 vuoden päästä, on ihan sama! Nyt voin levollisesti jatkaa sitä mitä olen tähänkin asti tehnyt, purkaen egoni labyrinttia, tietäen, että tämä systeemi on minulle oikea tie ja se tulee vahvistamaan minua (”nostamaan värähtelyjäni”) niin, että jonain päivänä ihmisitse saa sulaa kokonaan pois.

Toinen lahja on se, että nyt tiedän, miltä Rakkaus tuntuu. Nyt ei enää tarvitse puhua kiertoilmauksilla myötätunto, lempeys, ilo jne. Egon kautta asiaa ajatellessa tekee mieli käyttää noita kiertoilmauksia eli rakkauden osa-alueita, koska ego ei pysty tuntemaan Rakkautta sellaisena kuin se oikeasti on – voimana, jossa on KAIKKI positiiviset adjektiivit yhdistettynä yhdeksi varmuudeksi. Eckhart Tolle kuvaa tätä tilaa Olemiseksi, joka sisältää Rakkauden, Rauhan ja Ilon. Sanoja voi siis pyöritellä. Minä koin Olemisen olevan Rakkautta, joten minulle se olkoon vain yksinkertaisesti Rakkaus. Se on jotain sellaista, että sitä kannattaa kyllä tavoitella. Vastaa mainoksissa annettuun kuvaan :-)

Kolmas lahja on se, että nyt tiedän, miltä tuntuu, kun ihmisitse siirtyy pois, ja tiedän ettei tuota siirtymää tarvitse pelätä. Olen aina ajatellut, että Ykseyteen yhtyminen kadottaisi elämäni, eli että sitten en ajattelisi tai kokisi asioita itse, vaan se olisi joku muu joka ajattelee ja kokee. Onneksi se ei ole niin, ainakaan tässä vaiheessa. Ehkä sitten joskus, myöhemmässä vaiheessa, tapahtuu muunlaisia kokemuksia. Mutta nyt sain yhtälailla nauttia kahvista kuin ennenkin, paitsi että tosiaan nautin siitä, lähes kyynelsilmin kun se oli niin ihanaa…

Neljäs lahja on se, että pääsin irti Minun Tarinastani. Vitsit mikä vapaus, kun tajuaa, että minulla ja minun Tärkeällä Tarinallani ei ole mitään merkitystä! Ne ovat vain yksi tapa, jolla Elämä tutkii ja toteuttaa itseään. Se, olenko A, B vai C ja teenkö X, Y vai Z, sillä ei ole sinällään mitään väliä. Ja tämä EI tarkoita ”hälläväliä”. Vaan se tarkoittaa, kaikki mitä olen ja voin olla, ja kaikki mitä teen ja voin tehdä rakkautta tihkuen, ovat yhtä hyviä ja kauniita ja ihania ja merkityksellisiä vaihtoehtoja. Saan valita ja seurata iloani. Kun kaikki on ihanasti ja kauniisti ”ei väliä”, niin kaikessa pääsee Elämä virtaamaan. Elämä saa tutkia ja ilmentää itseään, minun kauttani ja minussa! 


Kommentit

22.2.2013 23:51  eijuska

<3 kiitos kaunis avaavasta tekstistäsi <3

23.2.2013 13:04  Metsälintu Pahkin

Ah, nyt näitä tapahtuu... Maapallomme on todellakin siirtymässä valoon.

23.2.2013 14:06  täti

Oih, Kiitos,kiitos,kiitos tästä, jatkampa"Taikavoimaa" ja sen tehtäviä, mukana siinä AnetteCarlströmin "Sydämen syvyyksistä" kirja, joka on ollut mm. varmaankin Marjalla mukana tällä matkalla. Parhainta jatkoa ja "taikahiukkasia" meille kaikille toivon.

23.2.2013 20:29  Auringonkukka

Tervetuloa. Valoa ja rakkautta sinulle.

24.2.2013 11:22  PirjO

Upeeta Marja, matkasi etenee hurjaa vauhtia <3. Peltipoliiseja on teitten varsilla, varo :):)
Mainitsit mieluummin käyttäväsi ilmaisua Herääminen kuin Valaistuminen.
Itse koin Valaistumisen hetkellä kun löysin yhteyden yllättävään tunteen purkaukseeni rakkaitteni edessä. Kotiin päästyäni hain tunteen takaisin ja löysin sen lähteen. Oli kuin sisältäni olisi puhjennut tuhkamuna. Tilalle tuli Valo ja Rakkaus. Sinä hetkenä ymmärsin, mitä joskus kuulemani sana Valaistuminen tarkoittaa. Samassa ymmärsin myös päässeeni Kotiin, eli omaan itseeni. Ymmärsin myös, mitä lause -Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen - tarkoitti. Vaikkakin tuolloin erheellisesti yhdistin sen Jeesuksen ulkomuotoon, eli ihmiseen. Nykyään ymmärrän lauseen tarkoittavan omaksi kuvakseen eli HENGEKSI. Ikuisesti eläviä henki- sieluolentojahan me ollaan.
Tämä kokemus ei saanut minua liittymään kirkkoon. Semmonen herääminen se ei ollut. Se sai minut ymmärtämään olevani samaa Energiaa kun Luojanikin. Kaikki ollaan Yhtä.

Mainitsit myös "heräämisen kokemus saattaa aiheuttaa kovaa tuskaa"
Itse olin tuskainen ennen kokemusta. Siksi lähdin hakemaan sisältäni vastausta. Kun sen löysin, tuska poistu ja tilalle tuli Valo ja Rakkaus, sekä anteeksianto. Kuin myös anteeksipyyntö.
Minulle selvisi vastauksen löydettyäni, että tuskan lähde oli lapsen (eli minun) oma väärinymmärrykseni toistuvasta lapsuuden tapahtumasta.

En kaipaa enää elämääni draamaa tunteakseni eläväni. Harmonia, hetkessä oleminen ja sulosointu on arkipäivääni :) Töitä sen eteen olen tehnyt 1985 lähtien. Aivan kuten Sinäkin Marja olet vuosien saatossa ymmärtäny, mistä ja miten se rauha löytyy.
Kiitos uudistuneesta sivustasi kera kuvien :)
Namaste <3

24.2.2013 11:47  Marja

Voi miten kaunista PirjO! On hienoa lukea erilaisia kuvauksia - miten hieman eri sanoin kukin kuvaa sellaista asiaa, johon eivät ihmisen sanat yletä. Olen aivan samaa mieltä, että valaistuminen on hyvä sana, siinä Valon kirkkaassa energiassa ollessa oli todellakin tunne kuin olisi tullut kotiin, omaan aitoon olemiseensa. Siksi siinä oli niin suuri Lepo.

Mutta samaan aikaan tunnen, että sen sanan kanssa on oltava ihan pikkuriikkisen varovainen :-), kun ihmismieli saattaa ottaa sen sanan siksi muuriksi, jonka yli ei "tavallinen ihminen" :-) saa edes yrittää mennä. Vaan pian tämä sana on jokaisen normisanavarastossa, se on ihan arkipäivää, eiks je! <3

24.2.2013 15:06  Safiiri

Hei Marja, aivan ihana lukea heräämisestäsi <3 <3 Ja todella ISO kiitos myös PirjOlle, joka suomennat kanavointeja!

Useamman kuin kerran olen löytänyt vastauksia tältä sivustolta, jonne palaan aina uudestaan ja uudestaan "ammentamaan" ja ennen kaikkea oppimaan!

Lopusta alkuun ja alusta loppuun, sisältä päin ulos... :)

24.2.2013 15:35  PirjO

Safiiri heippa :)
Haluan oikasta "PirjOlle" nimen. Tarkoitat Pirjo Lainetta.

25.2.2013 18:09  Jasser Arafat

Valo tulee. Kiva esimerkki siitä tämä teksti. Hiphei!

25.2.2013 20:19  Safiiri

Hei, tosiaan, Pirjot menivät sekaisin, kun kirjoitin kommenttia eli tosiaan Laineen Pirjoa tarkoitin. :)

28.2.2013 9:53  kivi

Onpas hienoa, olet kokenut varmaan sen, mitä valaistumiseksi kutsutaan! Olen todella onnellinen puolestasi :)

3.3.2013 15:57  Kaisu

Kaunista, Marja, kaunista... kiitos kun jaat meidän kanssamme! Ihanaa tietää mistä puhut, vaikka Rakkauden hetket ovatkin minulla vielä lyhyitä, tunti-pari... mutta niiden välilläkin muistaa aina, että se olotila on vain ohuen verhon tuolla puolen, kuin aurinko pilvien takana.
Kiire vähenee koko ajan. Etsiminen - huomaan etten ole tainnut etsiä enää pitkiin aikoihin. Mieli ja sielu luovat yhdessä uusia suunnitelmia, mutta niiden toteutumista ei enää vaadi, eivätkä aikataulut ole niin tärkeitä. Intuitio vie, ja se saattaa vaihtaa suuntaa matkan varrella. Niin olkoon! Matkasta on tullut päämäärää tärkeämpi.

Erityisen hieno kohta tekstissäsi oli tuo Minun Tärkeästä Tarinastani luopuminen. Siinäpä oiva "valaistumismittari" itse kullekin ;) Täytyykin tutkiskella tuota juttua vielä, onko siitä jo kokonaan oikeasti luopunut arkielämässä... :)

Iloa, aurinkoa ja keveyttä! Tiedättekö, että tästä tulee hieno vuosi... :)

6.3.2013 7:33  JÄRVEläinen

A! SITÄKÖ TÄMÄ ON OLLUT?! RAKKAUTTA! Nyt kun katsoo taakse päin niin rakkaus on hiljaa hivahdellut elämään muutamien vuosien aikana.

Tässä viime aikoina on tullut enemmän tietoisemmaksi rakkaudesta mutta se että rakkaus onkin ympäröinyt pidempään ja aina? JA NYT viestisi luettua näen ja tunnen SEN selvästi. Ihmekkään sitä oli vaikea etsiä kun se oli koko ajan tässä, täällä ja tuolla.

Kiitos tästä kiitos.

13.3.2013 15:39  Säde

Sait sen kaiken niin hyvin puettua sanoiksi, jotka tässä vaiheessa auttavat meitä tällä rakkauden tiellä. Kiitos, ja onnittelut löytämisestä. <3

15.3.2013 1:36  Valdemar

Kiitos aivan ihanasta tekstistä, Marja!

16.3.2013 10:51  Hely

Kiitos Rakkaalle Marjalle kaikesta auttamistyöstäsi mitä teet!

PirjO, sinun kommenttisi kosketti minua ja tunsin yhteenkuuluvuutta kirjoituksesi perusteella.
Olit todella hyvin kiteyttänyt raamatun tekstin tarkoituksen!
Minä olen myös kokenut näitä ahaa-elämyksiä matkan varrella kun olen ymmärtänyt mitä raamatussa todella tarkoitetaan jollain kohdalla. Siksi kirkko ei enää vedä minua puoleensa, koska siellä ei opeteta todella ymmärtämään mitä tekstit tarkoittavat. Tekstit luetaan, mutta luulenpa, että ne eivät suurimmalle osalle kirkkokansaa avaudu. Toisaalta luulen, että suurin osa väkea voisi ymmärtää tekstit oikein, jos joku auttaisi avaamaan ne. Tätä odotellessa: kaikkea hyvää!

19.4.2013 23:36  Sari

Kiitos kirjoituksestasi, Marja! Oma kokemukseni parin vuoden takaa (ohhoh, miten aika rientää) oli sitten varmaan myös tätä samaa, sillä koin parin kolmen päivän ajan suunnatonta valoa ja rakkautta ja myös tunsin muiden ihmisten ja asioiden vahvan energian ja rakkauden. Tunsin leijuvani ja rakastin kaikkia ja kaikkea. Tuolloin koin myös muutenkin ymmärtämiseni laajemmaksi ja näin ja koin kaiken paljon selkeämmin, tunne ja kokemus oli kyllä poikkeuksellisen mahtava. olotila hiipui hiljalleen, enkä ole kokenut samaa sen jälkeen, mutta epäilemättä saamme tätä vielä lisää kun on sen aika. Rakkautta elämääsi!

12.5.2013 1:24  Petrus

Aina rauhoittavaa lukea, että joku on päässyt kokemuksessa askeleen eteenpäin tällä tiellä, joka itselläni vielä muodostuu raskaan kirjakärryn perässä kiskomisesta ja silmät auki nukkumisesta näiden näennäisesti ymmärrettävien selailtavien tienviittojen tutkimisesta. Hyllyyn on kasautunut Tollea, Renardia, McKennaa lukuisten joogakirjojen seuraksi ja Sannan kirja piti tietenkin lukea myös heti, kun sen käsiini sain - lähes yhdeltä istumalta. Nyt krokotiilin leuoissa on poikittain vähän suurempi tukki (haaste) eli tietenkin Ihmeiden oppikurssi, jonka perusteellinen tyyli toimii hidastustöyssyjen tavoin ylikuumenneella henkisellä tiellä. Näin vanhaksi piti elää, että sai tilaisuuden tutkia lähes joka ikisen hengellisyyteen liittyvän sanan merkitystä uudelleen - en piru vie taidakaan sittenkään ymmärtää oikeastaan yhtään mitään ja senkin mitä uskon käsittäväni, käsitän väärin. Pitäisi palautua lapseksi uudelleen, jotta voisi käsittää termit uudelleen ja oikein, mutta kaikki tutit ja lelut on taittu jo polttaa tai antaa edelleen. Tuskastun siihen, että teen samaa kuin joskus opiskeluaikoina- pompin lopulta yli epäselvät käsitteet ylivoimaisen runsaasta aineistosta ja toivon, etteivät tule tenttiin - pikku itse mielellään tietenkin täyttää aukot.
Mutta näen tämän kyllä prosessina ja oletan jossain vaiheessa kompastelevani oikeaankin suuntaan - se ei sittenkään ole minulle (siis harakanpesälle, joka itseni muodostaa toim. huom.) se suurin ongelma, enkä oikeastaan pura mieltäni tänne siksi. IOK:ta lukiessani olen koko ajan etsinyt ja toivonut vastausta tai edes toista näkökulmaa siihen kysymykseen, miksi me alunperin olemme joutuneet eroon Lähteestämme, Itsestämme tai Jumalastamme - miten sen sitten haluaakin ilmaista? Miksi me olemme alunperin heittäytyneet tähän uneen, kääntäneet selkämme alkuperällemme ja unohtaneet Itsemme? Semminkin, jos tämä maailma on vain unen tasolla ja ikuisuus todellista - mikä on se syy, että täällä ollaan ajassa ja erillisyydessä monien näennäisten elämien läpi tekemässä "turhaa" luuppia, jossa ikuisuudesta irroittautumisen Sovitus tarkoittaa vain sen mitätöimistä, mitä kaikki ovat nyt kokevinaan? Turhuuksien turhuus ja kaikki turhuus - sanoi joku. Sitäkö tämä vain on? Onko kenelläkään mitään muuta vinkkeliä tai vihjettä siihen, mikä aiheutti sen ajatuksen, joka johti siihen (epä)luomiseen , että me olemme täällä tässä ajassa vain opettelemassa tajuamaan, että itse asiassa emme ole, eikä aikaakaan ole olemassa? Ja että maailmanhistoria on enemmän tai vähemmän valmiiksi kirjoitettu ihmeitä lukuunottamatta vain sitä odottamaan, että jonakin päivänä me kaikki kuuntelisimme niistä kahdesta Mielemme äänestä sitä oikeaa?
No niin, en oleta kenenkään vastaavan mitään yksiselitteistä noihin ikuisiin kysymyksiin, mutta tämä kirjoittaminen ainakin helpottaa minua - olen kuin apina, joka tyhmyyksissään ja harmistuksissaan heittelee kiviä ja kakkia lajitovereittan päin, kun on tasapainoton olo. Kuitenkin, jos suppiloteoria pitää paikkaansa eli jokainen Mieli meistä palailee (heräilee) alkulähteeseen joskus - vaikka sitten vuonna 32865 avaruusolentona - niin edelleen se kysymys on voimassa: eli miksi ero? Olimmeko tyhmiä, tylsistyneitä vai vallanhimoisia? Kuvittelimmeko, että on olemassa jotain ulkopuolellamme? Ehkä se on maailman typerin kysymys tähän mennessä, mutta toisaalta henkinen uranikin on tähän mennessä aika lyhyt... ehkä jotain kerettiläisempää on vielä tulossa...

13.5.2013 14:11  Gun

Petrus, esität aivan luonnolliset järkiinkäyvät kysymykset, niinkuin kaikki tekevät, jotka ovat alkaneet olla kiinnostunut siitä, mistä elämässä oikein on kysymys. Itse rupesin pohtimaan näitä asioita kunnolla 70-luvulla. Silloin olin mukana keskustelu- , rentoutus- jooga- y.m. ryhmissä ja otin osaa erilaisissa kursseissa koskien henkistä kehitystä ja tietysti luin kaikenlaisia kirjoja tällä alalla.
Kerran olin kirjakaupassa missä myytiin vanhoja kirjoja, ja käteen sattui kirja missä puhuttiin elämän kysymyksistä aivan uudella tavalla. Kirjailija oli J.Krishnamurti ja ostin heti kaksi hänen kirjaansa. Voin sanoa että hän oli minulle kuin moderni Jeesus, joka näytti minulle miten voi lähestyä elämän ja maailman ongelmia aivan uudella tavalla. Hänen sanojen kautta tuli varmistus että se joka etsii löytää ja että se löytyy vain meidän sisältä ja siten jokaisella ihmisellä on kuljettava polutonta tietä, missä hän etsii valoa sisältä omasta sydämestään ja tulla omaksi auktoriteetiksi.
Minä rupesin innokkaasti sanomaan: Haluan todella tietää, mistä elämässäme on kysymys!!! Tässä menisi liikaa tilaa, jos kertoisin kaikki mitä tapahtui mutta lyhyesti voin kertoa että koin sisäistä matkaa paikkaan, missä tunsin että olin kuvailematonta rauhaa ja raukkautta ja että "tiesin kaiken". (Esim. olin koulussa ollut kiinnostunut Einsteinin yhtälöistä mutta en ymmärtänyt kaikkia niistä, ja nyt kun tein jonkun kysymyksen, olin sekä kysymys että vastaus samanaikaisesti).
Sitä olotilaa ei voi sanoin kuvailla ja paljon "tapahtui" siellä mutta tiesin myös, että en "saisi" vielä paljon muistaa siitä, ennenkuin tämä "tila" herää itsestään arkitietoisuudessani. Tärkein asia "kokemuksestani" oli se että tämän jälkeen tiesin, ettei ole kuolemaa, vaan että kehomme on vain sielumme aineellinen pesä elämämme aikana. Näin aineellisen kehoni sängyssä ennenkuin menin takaisin siihen astraalikehollani.

Vasta vuosi sitten löysin netistä muitten ihmisten kertomuksia samantapaisista kokemuksista. Oletan että löydät saman nettipaikan jos etsit "Out of body experiencies". Lukemalla Lee Carrollin kirjoja saamme paljon tietoa Kryonilta siitä mikä tarkoitus on ollut tulla tänne maapallon tasolle ja elämämme merkitys universaalisen tason kannalta.

13.5.2013 14:28  Isoäiti elää kiittäen ja iloiten

Olen kulkenut monia oppisuuntia oppien ja opetellen sekä niiden harhatekijöiden vaikutuksia omaan elämään tutkaillen. Nyt olen saapunut siihen , mihin olen pyrkinyt elämään arvokasta elämääni itsessäni, omasa elämässäni nähden, kokeien tuntien ja tunnistaen ... ihka oma elämä on kaikki ja sydän paras kumppanimme omalla tiellä oman itsenä sallimatta muiden viedä tai hallita ... Hyvää elämää Hyvää jakaen, vastaanottaen ja puolustaen sen aina valitsemalla ... Iloitsen ja Kiitän Kaikkia ja Kaikkea auttajiani

15.5.2013 16:37  Isoäiti

Onko totta, että Adonai sensuroi ?

21.5.2013 13:28  PirjO

Petrus, upea kirjotus jälleen!
Laitan tähän kirjoista Taosta Maahan ja Maasta Taoon Jumalan pohdinnat.
Kirjoista ymmärsin, että me itse kokoomme ennen tänne syntymäämme omat päällyslehtemme (egomme) omien oppiläksyjemme mukaisesti.

Taosta Maahan/Saapuminen
Tao (Jumala) ajatteli ääneen:
Olen puhdas valo. Kiiruhdan kohti valitsemaani päämäärää - fyysistä todellisuutta ja elämää maapallolla. Matkatessani räjähdän tuhansiksi osasiksi ja Minusta tulee Me. Tunnemme asteittain hidastavamme vauhtia mukautuessamme fyysiseen olomuotoon. Olemme nyt saapuneet ja valmiina leikkiin.
Viihdymmekö täällä veden peittämällä planeetalla, jota kutsutaan maaksi? No, ainakin me olemme luoneet sen! Joka tapauksessa vietämme jonkin aikaa selvittäessämme, haluammeko kehittyä täällä vai pyrimmekö saamaan toisenlaisia kokemuksia. Oltuamme täydellisesti yhtä ja Yksi niin kauan aikaa, haemme nyt erilaisuutta, ainutlaatuisuutta ja yksilöllisyyttä. Meidän täytyy kuitenkin aloittaa kokemalla ensin koko maapallo ja siirtyä sitten asteittain kohti erillisyyttä tottuaksemme siihen. Mistä aloitamme? Vaikkapa tästä! Yhdistymme planeettaan itseensä, koemme sen lukemattomat eri muodot ja luomme samanaikaisesti uutta. Matkustamme kautta kivi- kasvi- ja eläinkuntien ja opimme tuntemaan ne elämällä niiden elämää vaihtelevissa muodoissa. Valmistaudumme pitkään ja hyvin ensimmäistä elämäämme varten ihmisolentoina.
Aloittaessamme nuo vastasyntyneen elämät teeskentelemme olevamme erilaisia ja yksin. Vähitellen opimme toinen toisiltamme, mitä unohdimme: että olemme kaikki yhtä. Ihmissuhteemme mahdollistavat meille asioita. Karman laki opettaa meitä. Haasteemme saavat meidät suuntautumaan johonkin. Rakkaus muistuttaa meitä. Laitetaanpa peli käyntiin.

Maasta Taoon/Herääminen ja Valaistuminen
Tao (Luoja) ajatteli ääneen;
Ne osat itsestäni, joita lähetin etsimään tietään takaisin, näyttävät olevan todella eksyksissä. Luulenpa, että on aika muistuttaa heitä joistakin tienviitoista ja apuvälineistä, joita piilotin matkan varrelle. Minua jännittää heidän paluunsa, koska he ovat oppineet niin paljon aja auttaneet minua luomaan valtavasti tehtyään sopimuksen lähteä tutkimaan minun valtakuntiani.
Uskon, että heillä on ollut todellisia seikkailuja. Tosin he ovat myös keksineet keinoja kärsiä. Se ei ollut alkuperäinen ajatukseni, mutta heidän mielestään idea oli hyvä, joten mikäpä minä olen pysäyttämään heitä. Uudelleenyhdistymisemme on varmaan upea kokemus, kun he muistavat, keitä he ovat ja mistä he ovat lähtöisin.
Annoin heille muistaakseni kaiken ajan, mitä he tarvitsivat. Mutta mitä aika sitten merkitsee minulle? Uskoisin, että minulla on varaa odottaa. He näyttävät olevan melko eksyksissä, mutta jos autan heitä hieman, niin he ovat täällä tuota pikaa. Minun on parasta alkaa järjestää juhlia, sillä en voi koskaan olla aivan varma, kuinka nopeasti he löytävät tien ja ovat täällä. En halua joutua yllätetyksi.
Namaste <3

21.5.2013 13:37  Marja

Isoäiti, enpä juuri ole sensuroinut kirjoituksia, kaikkina näinä vuosina olen mainoskirjeiden lisäksi sensuroinut ehkä yhden tai kaksi kirjoitusta. Mutta joskus multa jää huomaamatta että tänne on tullut uusi kirjoitus enkä siksi ole sitä käynyt hyväksymässä. Anteeksi!

22.5.2013 11:19  Jumala

Tervehdys ystävät.

23.5.2013 11:16  Isoäiti kiittää

Niin ajattelinkin . Olen vain oppinut kysymään ja näin saamaan asian pois päiväjärjestyksestä. Ennen täytin itseni kaikella väärinymmärryksillä, en enää! Kaikkea Hyvää ja Rakkautta, Valoa ja Iloa Sinulle ja kaikille. Elämä on kukeimmillaan ja siitä iloitsen ja kiitän!

1.7.2013 17:51  Valonsäde

Ihana asia Marja ! Se on totta ja siitä iloitkaamme ja vuoroamme odottaa saamme kun valmiita ollaan siirtymään rakkauden maailmaan kokonaan.

20.7.2013 17:33  Nanna

Hei! Pystyitkö Marja muistamaan edellisiä elämiäsi ollessasi rakkauden tietoisuudessa?

25.9.2013 12:47  Isoäiti kiittää Marjaa & co

Aloin mielestäni lukea näitä sivuja pari vuotta sitten ja silloin oli kävijöitä hieman yli 180.000 ... nyt 1 miljoona ja yli 52tuhatta ... huikea nous .. Pirjon kanavointien käännösten merkityksen ymmärrän ... muita sivustoja kun en itsekään seuraa enää ... Onnea ja huikea kytönlisäys ... Erottelukykyä vaaditaan ... haleja ja Rakkautta ihna kaikille, rauhasta ja taspainosta nyt puhumattakin jokaiselle

9.10.2013 13:07  Tietoisuus

Olen kuunnellut holosyncia 8 vuotta, eli mennyt läpi monien tietoisuuden tasojen. Elän elämäni parasta päivää tällähetkellä ja parhaat päivät ovat vasta edessäpäin.

Kyllä, kärsimys on täysin oman valinta. En ole valinnut sitä elämääni enään pitkään aikaan. Ja annan muiden valita kärsimyksen elämäänsä jos tahtovat. Se ei tarkoita etten olisi valmis auttamaan ketä vaan.

Aika harva on vielä valmis ihan mihin tahansa päästääkseen maanpäällisestä helvetistään.

Tuttu helvetti on aina parempi kuin tuntematon taivas, kuulema.

6.11.2013 5:46  Pekka1958

Hienoa.
Itse olen egoni vallassa, mutta aina sitä edistystäkin tapahtuu. Todellakin hienoa, että koit mitä koit.

Oma polkuni alkoi 1989 lukemalla kirjan Tapani Koivulan Ufojen kosminen viesti. Ja se suuri teos on tri Paul Bruntonin Yliminän viisaus. Eli siis Maailmanhengen ja sinun tajuntasi ulkopuolella ei ole mitään, tietoisuus on ainut todellisuus, kuten myös Buddha sanoi. Kyse on osittain teoreettisen filosofian Ontologisesta Idealismista, ainakin siltä osin kuin materiaalisena yleensä pidetty maailma on.

Kaikkea hyvää sinulle ja muille, jotka sivuja lukevat.

11.11.2013 21:18  Tietoisuus

Bruntonit tuli imuroitua jo -70 luvulla nuorena skloddina. Ihan hyviä, varsinkin matkakertomukset intiasta ja egyptistä.

Mikään ei ole mennyt niinkuin olen itse suunnitellut, vaan 1000 kertaa paremmin. Pelko(kin) on on hyvä renki, mutta huono isäntä.

16.2.2014 22:14  Anneli

Kiitos. Olen yrittänyt opetella näitä asioita .... vielä ihan alussa. Tuntui hyvältä lukea kirjoituksesi. Ehkä ymmärsin enemmän....

6.3.2014 18:11  Soila

Kiitos Marja!
Suunnilkleen samaan tapaan on minunkin heräämiseni tapahtunut. Nyt, talven kulusessa. Kaikki alkoi vavivstua sen jälkeen kun koin ihmeparantumisen; vatsassani olleety kiinnikkeet "poltettiin" laserin tapaisella välineellä pois ja kipu hävisi. Koko kehoani on ravistellut pitkin talvea ERILAISET TUNTEMUKSET, sitä on rassattu kokrkeammille taajuuksille ja niitä vastaanottamaan.. Myös minulle tämä nykyinen tila on vain ja ainoastaan rakkaus. Mikään ei enää ole samanlaista vaikka 3 d:ssä perheeni kanssa mennäänkin. Mutta minun vallitserva tilani on rauha, ei niin hurmoksellinen kuin joillakin toisilla mutta vailla harmin tai muita negatiivisia tunteita. Oudolta tuntuvia ilmiöitä täytyy tarkastella mutta mitään ei tarvitse torjua. Voisin kirjoitttaa tähän vaikka kuink apaljon, mutta riittäköön tämä. Kiitos

29.6.2014 15:29  Maria

Kiitos kirjoituksestasi! En tiedä, miten se juuri nyt ilmaantui tähän tabletin näytölle - yleensä olen lukenut kanavointeja. Mutta se tuntuu oikein sopivalta muistutukselta nykyiseen elämäntilanteeseeni. Ja kaiken lisäksi kirjoituksen päiväys on syntymäpäiväni!

5.7.2014 1:31  Soila Marjanen

Ihanaa Marja! Seuraan jatkuvasti näitä kanavointeja ja sinun päivityksiäsi täällä. Olen jotenkin niin valmiissa tilassa koko ajan vastaanottamaan kaiken, ja - hassua ja hauskaa, kaikki tuntuu niin itsestään selvältä. Olen joutunut järjestelemään suhteita omien lasteni kanssa uudelleen ja AE Metatron pitänyt minulle kovasti posmennusta, vahvasti, mutta hellästi. Olen välillä ajatellut että olen tullut tavallaan jonkun vaiheen yli, koska 3D:n ongelmat yksityisleämässä eivät enää tunnu lainkaan samoilta. eivät loukkaa tai askarruta, vie pois keskuksestani. Olemme kovasti muuttamassa Espanjaan, Torreviejaan, suolajärven lähelle syksyllä. Olen halunnut sinne lapsesta lähtien ja jotain jännittävää ja hauskaa siellä aukeaa minulle, sen tiedän. Onnea myös siksi että sinulla oli nimipäiväkin tässä vasta. Tunnen olebani hyvin lähellä' sinua. Kiitos kaikesta työstä mitä teet, tällä hetkellä en kykene laittamaan rahaa tuonne tilille mutta toivon että sekin aika vielä koittaa. Värähdellään Marja, samoilla taajuuksilla .


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini