Itseään kampittamassa

Share |

Torstai 17.1.2013 klo 13:15 - Marja


Nämä avioeron jälkeiset kuukaudet ovat olleet aika erikoisia. Olen saanut käydä läpi mielenkiintoisia tunteita, joita ero nostaa esiin. Ja olen saanut kokea aikamoisia oppitunteja, jotka olen ottanut kiitollisuudella vastaan.

Yksi hyödyllisimmistä kokemuksista oli se, kun unohdin yhden kaikkein perustavimmista ihmiselämän lainalaisuuksista ja sain kokea seuraukset omissa nahoissani. Tällaistahan se ihmiselämä usein on, se vie mukanaan ja kaikki hienot henkiset lait tuntuvat liian kaukaisilta arjen ja haasteiden puristuksessa, vaikka tarkoitus on, että tutkimme näitä lakeja juuri tämän arjen ja haasteiden kautta. Kerronpa miten minä sain taas konkreettisen muistutuksen tästä asiasta…

Kun mies oli muuttanut kotoa pois, niin jonkin aikaa asiat sujuivat, kunnes yhtäkkiä aivan kaikki alkoi mennä päin prinkkalaa. Tuntui että aivan kaikki alkoi hajota, sähkölaitteet, viemäröinti, lämmitys… Juuri kun olin jäänyt yksin isoon taloomme asumaan ja vakuuttanut kaikille, että pärjään kyllä, niin kaikki alkoi kaatua päälleni. Tuntui uhkaavasti siltä, että en selviäkään tästä kaikesta yksin ja rahattomana. Enkä oikein voinut pyytää keneltäkään apua, kun olin niin vakuuttanut, että kyllä minä pärjään…

Auton hajoaminen katkaisi lopullisesti kamelin selän. Siinä vaiheessa totesin, että minulla ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin vetäytyä pois tästä todellisuudesta masennukseen. Siten saisin huilata edes hetken tästä elämästä, jonka kanssa en pärjää ollenkaan. Ehkäpä joku sitten heräisi auttamaankin minua jotenkin, sairasta ja elämäänsä väsynyttä ihmistä.

Mutta onneksi aloin lukemaan kanavointeja ja sieltä huomasin lauseen, joka avasi silmäni: ”Negatiiviset ajatukset tuovat negatiivisuutta sinulle, koska universumi hahmottaa sinun haluavan negatiivisuutta.” Niinpä tietenkin, olin ihan itse saanut kaikki nämä vastoinkäymiset aikaan, miten en näin yksinkertaista lakia muistanut! Voi höpsis sentään, tämähän on ihan perusjuttu! Sillä olin oikein rypenyt negatiivisissa ajatuksissa ex-miestäni kohtaan. Eromme edetessä tapahtui asioita, jotka saivat minut kiehumaan raivosta. Tulkitsin jatkuvasti toisen ajattelemattomuuden henkilökohtaiseksi loukkaukseksi, ja sain koko ajan lisää syitä olla ärsyyntynyt ja velloa negatiivisissa ajatuksissa ja tunteissa. Jäkätin raivoissani oman pääni sisällä, päivästä toiseen.

Enkä nähnyt lainkaan sitä, miten tuhoisaa tällainen negatiivisuudessa vellominen on sisimmälleni. Siksi sain lahjan, kun sisimpäni alkoi heijastua ympäröivään todellisuuteeni ja pystyin sitä kautta alkamaan nähdä, mitä olin tekemässä. Vasta siinä vaiheessa kun vastoinkäymiset toisensa jälkeen alkoivat kampittaa minua, heräsin huomaamaan ajatusteni synkkyyden – ja turhuuden. Tajusin, että kampitin itse itseäni ja ajoin itse itseni yhä ahtaammalle, omilla ajatuksillani ja tunteillani.

Sain siis eroni myötä lahjan: minulle annettiin tarjottimella ärsyttäviä ja raivostuttavia asioita, joihin ”normaali” ihminen ”saa” ja hänen ”pitää” reagoida negatiivisuudella – jotta saisin harjoitella sitä, että en anna negatiivisuudelle valtaa, en missään tilanteissa. Että en anna kenellekään muulle valtaa minun olotilaani. Jos joku asia ei ole kunnossa, niin se pitää hoitaa eikä marmattaa asiasta itsekseen oman päänsä sisällä.

Lisäksi sain myös sen lahjan, että sain näkyville sisältäni vähemmän miellyttäviä piirteitä, joita pääsin tutkimaan. Minun itseni sisältä löytyy vastinkappaleet noihin toisen ihmisen ikäviksi kokemiini ominaisuuksiin, muuten en niitä havaitsisi. Tai toisin sanoen: toinen ihminen vain heijastaa minun omaa salattua sisintäni minulle takaisin. Minussa on siis esimerkiksi toisten ihmisten arvostuksen ja kunnioituksen puutetta, josta en ole aiemmin ollut tietoinen. Ja tätä kautta myös oman itseni arvostuksen ja kunnioituksen puutetta. Hyvä kun tämän asian sain näkyville, että voin sille tehdä jotain!

Joten loppujen lopuksi päätin, että en luovuta ja lannistu. Päätin ottaa tämän kaiken vastaan jälleen kerran yhtenä upeana oppiläksynä. Päätin, että etenen ihan kaikessa rauhassa, otan vain yhden hoidettavan asian kerrallaan ja hoidan sen, niin kauan, että koti, piha, auto ja kaikki laitteet ovat taas kunnossa. Ja kaiken tämän päätin tehdä hyvillä mielin. Koska minä jaksan hoitaa nämä hommat, minä osaan ja pystyn, kunhan vaan pidän itseni ilon ja rentouden tilassa. Kannustin ja rohkaisin itseäni: minä pystyn tähän, minä selviä tästä!

Ja näin asiat alkoivat ratketa, yksi kerrallaan, kun palasin normaaliin rauhaisaan tilaani. Hyvä ja konkreettinen opetus, jälleen kerran. :-)


Kommentit

17.1.2013 19:12  Lassi

Wau. :)

17.1.2013 19:50  Angelique

Samanlaisissa synkissä tuntemuksissa olen myös vellonut ja kohdannut samantapaisia vastoinkäymisiä tänä avioeron harkinta-aikana! Talo ei tahdo mennä kaupan, lämmitys reistailee juuri takuuajan umpeennuttua. Aloitin Fischer-eroseminaarin ja se toi hirveät itsesyytökset pintaan:(
Blogisi luettuani laitoin heti kädet yhteen ja kiitin näistä opettavaisista tapahtumista:)

17.1.2013 22:22  Isoäiti

Olet kasvanut ja viisastunut. Sitähän elämä on ... On niitä, jotka näkevät muut elämänsä luojina, jolloin vastuun ottaminen tekee kipeetä ennen nauruun purskatamista, hyväksyntää.

Itse kuulun niihin, jotka syyllistyvät kaikesta, jolloin on ollut tosi kova työ oivaltaa, ettei tartte ottaa vastaan kaikkea eikä muiden syytökset liity aina itseen. Kysymys on heistä ja näemme keiden kanssa elämme sekä onko se itselle hyväksi.

Tämän päivän kanavoinneissa oli sama sanoin Minä vai muut ... Minä luo oman juttunsa ja vapaina sallimme sen myös toisille.

Siksi kunnioitan ihmisiä, jotka osaavat lähteä, kun asiat valmistuvat ja suovat sen muillekin ... Avataan uusi ovi ja uutta pukkaa! Lähdössä on kysymys lähtijän parhaasta eikä paikalle jäävien huonoudesta. Rakkautta itseä kohtaan ja rehellisyyttä muita kohtaan.

18.1.2013 21:35  eijuska

kiitos rakas Marja blgeistasi - nyt niitä pitkän ajan jälkeen lueskelen ja kiitän sinua avautumisestasi, joka auttaa meitä kanssaihmisiä oman elämänpolkumme käänteissä..
kiitos kiitos kiitos

rakkaurella
eijuska

20.1.2013 7:44  LaraC

Kiitos rehellisyydestäsi Marja.

Upeaa että pääsit noin nopeasti noin pitkälle!!!

Alkoholisti-narsisti ex-mieheni opetti minulle itsensä rakastamisen, kunnioittamisen ja arvostuksen taidot. Lujimman kautta. Kiitän häntä ja elämää oppitunneistani. En tarvitse niitä kuitenkaan enää.

Samoin kamppailin vihan ja negatiivisten ajatusten sekä tunteiden kanssa. Oli vaikeaa olla vihan kohteena. Yksi viisas ihminen sanoi että viha "pääsee läpi" auraan jne kun itsellä on huolia ja negatiivisia ajatuksia. Eli homma lössähtää kuin lehmän häntä negatiiviseen spiraaliin alaspäin jos päästää mielensä horjumaan luottamuksen ja valon polulta. Tämä on hieno oppiläksy, ei helpoimmasta päästä mutta todella todella "yksi viimeisistä" matkalla oman elämänsä luojaksi.

Kaikkea hyvää sinulle elämäsi uudelleenluomisessa. Mikä mielettömän hieno mahdollisuus!

:) Lara

20.1.2013 17:00  Gun

Kiitos avoimista kirjoituksistasi ja koko blogistasi missä saamme lukea niin hienoja ja opettavaisia kanavointeja tueksi polullamme! Me kunnioitamme työtäsi kovasti ja merkiksi siitä, että sinäkin ymmärrät sitä pyytäisin että annat myös oman tilinumerosi, koska minusta tuntuu että tällä hetkellä se olisi tukena paikallaan.

21.1.2013 23:38  Maikku

Kiitos esimerkillisyydestäsi! Voimia, iloa, valoa ja rakkautta tulevaan! <3

22.1.2013 15:24  Marja

Kiitos Gun, olen otettu kauniista ajatuksestasi enkä kieltäydy avusta! Mutta minusta voisi olla reilua tehdä töitä vastineeksi, joten jos haluat, voit kysyä minulta, jos elämässäsi on joku asia, joka vaivaa (ihmissuhde, tapahtuma jne). Minulle voi lähettää kysymyksiä linkin 'Kysymysten lähettäminen' kautta. Jos ei tällä hetkellä ole mulle antaa töitä, niin sitten otan avun ihan sellaisenaan vastaan (FI75 5104 0020 0714 23/Marja Hollo). Kiitos, olet ihana!

23.1.2013 10:55  Pihla

Ihanaa! Ei se, että on vaikeaa, vaan se millaisella asenteella menet eteenpäin!
Erosin pari vuotta sitten ja se on ollut suurimpia lahjoja ikinä.
Mä haluan myös tukea sua, oivalluksesi ja pohdintasi ovat tärkeitä. Ja mua autettiin myös, kun erosin ja oli vaikeaa. Mielelläni laitan avun eteenpäin. Kiitos Gun ideasta :)

26.1.2013 10:15  Ulla

Onpa sinulla todellakin ollut myllerrystä - mutta kun aina silloin tällöin kun olen lukenut blogiasi viime vuosina (kitos teksteistä), on päällimmäisenä ollut tunne että sinulla on raskasta, asiat jotenkin eivät toimi. Nyt on siis tullut mahdollisuus uuteen. Ei helppoa, mutta jännittävää ja innostavaa, kunhan "suruajan" ensin käy läpi. Itselläni on alkanut mahtava kausi, jolloin ihmettelen "voiko tosiaan olla näin tyytyväinen"? Huomaan että täytyy harjoitella myös hyvää elämää, kun kauan on ollut raskasta. Tapasin myös miehen, joka kohtelee minua ihan eri lailla kuin entiset, en voinut oikeastaan sitäkään uskoa. Kun meediolta kyselin asiaa: "uskallanko tällä kertaa luottaa valintaani, kun aina ennen on tullut niin monta väärää valintaa", vastaus oli: et ole ennen valinnut väärin, ne miehet ovat kouluttaneet sinua, nyt vasta tunnistat hyvän ja sopivan miehen. Eli nyt vain eteenpäin, kokonaisena, elävänä, itseensä ja elämään luottaen - sanon tämän meille molemmille! Voimia ja valoa, t. Ulla

26.1.2013 11:55  Marja

Ilmanvaihtokoneen korjaajalta tuli lasku, yli 600 euroa. Hetken aikaa haukoin henkeä.. Mutta sitten menin katsomaan tiliäni ja sitten tuli itku kun näin, että olin saanut teiltä tukea, ihan eurojen muodossa! Syvä kiitollisuus täyttää sisimpäni!

31.1.2013 7:07  Ritva

Marja, laittaisitko tilinumerosi tuohon etusivulle Pirjo Laineen tietojen alle. Näin se ei huku tuonne kirjoitusten joukkoon. Kiitos :)

31.1.2013 11:23  Marja

Kiitos Ritva. Laitan. <3


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini