Myllerrysten marraskuu

Share |

Tiistai 4.12.2012 klo 14:40 - Marja


Aikamoinen marraskuu on takana. Menetin todella yllättäen sekä työni että avioliittoni. Yhden viikon aikana nämä tutut ja turvalliset elämän perustukset sortuivat altani ja tajusin seisovani aivan tyhjän päällä. Ja kauhukseni tiesin samalla, että tässä on kyse siitä, että unelmani ovat alkamassa toteutua – mutta vanhan pitää ensin mennä tieltä pois, jotta uudelle tulee tilaa. Enkä ollut ajatellut, miltä tuntuu, kun kaikki tuttu on yhtäkkiä kadonnut eikä tietoa mistään uudesta ole kuitenkaan vielä olemassa, muualla kuin omassa mielikuvituksessa. Hurjaa, huteraa, vaikkakin myös erittäin mielenkiintoista.

Olen tarkkaillut itseäni koko kuukauden ajan. Jaaha, tältä tuntuu kun menettää työnsä. Jaaha, tältä tuntuu avioero. Jopa pahimpien tunnemylläköiden aikana olen pystynyt pysymään itseni tarkkailijana: ai tältä tuntuu kun ihminen tuntee tukehduttavaa tuskaa. Pysymällä tapahtumien tarkkailijana olen saanut tunnereaktioiden ja itseni väliin ilmaa, ja siten tuskaisatkin hetket ovat helpottaneet hyvinkin nopeasti.

Ja tuskaa on ollut kyllä todella vähän. Työmaailmassa monella muullakin on myllerryksiä menossa, nyt vaan eletään tällaisia aikoja. Eikä tässä erossakaan ole kyse mistään dramaattisesta, vaan tällaisesta kliseisestä erilleen kasvamisesta, jota erilaiset mielenkiinnon kohteet ja elämänkatsomuksen erot jouduttivat. Vaan olin kuitenkin ajatellut, että olisi liikaa asioita, joiden rikki repiminen sattuisi – että kun on nuo lapset ja yhdessä rakennettu talo ja mökki ja kaikki nämä tällaiset asiat, niin ne pakostikin tekevän erosta tuskallisen ja vaikean. Mutta ei, kaikki soljuu todella kauniisti eteenpäin. Sillä eihän tässä mitään revitä rikki, tässä vaan ollaan rehellisiä sen kanssa, millaista elämää olemme eläneet ja millaista haluamme tulevaisuudessa elää.

Ja mikä tärkeintä: olen koko kuukauden pyrkinyt näkemään kaiken havaitsemani olevan oman sisimpäni heijastumaa. Siksi mikään ei ole ollut ”kamalaa” tai ”ikävää”, vaan opettavaista ja silmiä avaavaa. Kun näen kaiken olevan omaa luomustani, voin joka tilanteessa kohdata itseni: ”Mitäs tämä tilanne nyt minulle kertoo, minusta itsestäni?”. Voin myös joka hetki valita sen, miten tilanteita havaitsen, eli miten ne itselleni sanoitan ja mitä merkityksiä niille annan. Ja kun pyrin joka hetki rehellisyyteen, ymmärrykseen, hyväksyntään, myötätuntoon ja lempeyteen, niin samalla myös vaikutan siihen, millaista tulevaisuusversiota kohti olen menossa. Jännittävää aikaa, etten sanoisi.


Kommentit

4.12.2012 17:36  Hely

Hatunnosto sinulle, rohkea nainen, keskellä suuria myllerryksiä! Kiitos jakamisesta ja rehellisyydestäsi. Voimia jatkoon!

4.12.2012 21:34  Ulla

Kiitos että jaoit kuinka asioihin suhtautusesi muuttaa kaiken kokemisen tuskan. Tämä on henkisyyden käytännöllinen etu. Kun pystyy tarkkailemaan ihmiskokemustaan, se ei pakahduta alleen. Tilan raivausta rehellisesti haaveiden tulla. ON siinä ihmis sinulle vielä aika paljon tottumista, mutta kun pohjavire on totuudellinen, kaikki on hyvin. Tällainenko se maailman loppu sinulla on?

5.12.2012 10:18  Pihla

Kiitos! Omassa myllerryksessä muistutat tärkeistä asioista ja mahtava nähdä kehityksesi ja kokea ripaus siitä myös itsessään. vau!

5.12.2012 13:45  Pirjo

Kiitos kun taasen kirjoittelet. Ihailen rohkeuttasi ja avoimuuttasi. Samoin tapasi suhtautua asioihin on esimerkki meille lukijoillesi. Voimia, iloa, rakkautta ja ykseyttä sinulle.

6.12.2012 10:38  Auringonkukka

Voimia ja jaksamista.

Marraskuu oli itsellenikin aikamoinen myllerrysten ja ravistusten kuukausi. Moni asia loksahti kohdilleen niin henkisellä tasolla kuin myös yksityiselämässä.

6.12.2012 12:34  Angelique

Kiitos Marja♥ Aivan, kuin lukisin blogistasi omia ajatuksiani ja tapahtumiani:) Eron laiton vireille syyskuussa. Lähdettyäni henkiselle tielle ajatusmaailmojemme ero kärjistyi liiaksi. Perheen koossa pitäminen ei enää tuntunut tärkeältä, kun lapset muuttivat omilleen. Omaisuus on vielä jakamatta ja siitä tulee varmasti erimielisyyksiä, mutta eiköhän se mene oikeudenmukaisesti...
Mieli on välillä surullinen, mutta toisaalta odottavan jännittynyt:)

6.12.2012 21:16  Isoäiti

Samat kokemukset yli 10 vuoden takaa, mutta kaikki yhtäaikaa on hyvin voimakas kokemus. Oma rehellisyytesi on kaiken avain sekä pitkä valmistautuminen olemaan oma itsesi ja elämään omaa elämääsi omalla tavallasi ... Nyt itse olen jo kohdannut entisen perheeni kaikki omina itsenämme ja yhdessä tehden hetken kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ... Kasvamme siis yhdessä. Paljon Voimia & Rakkautta & Luontoa & Lepoa & Armollisuutta ilman vaatimuksia kenellekään ... Ota kaikki uutena <3 Näin me naiset voimaannumme seisoaksemme tasapainossa uuden maskuliinin rinnalla samaanrvoisena <3

7.12.2012 9:34  PirjO

Upeita askeleita omalla itse suunnittelemallasi elämänpolulla :)
Mm Lisa Williamsin kirja Sielun ikuinen elämä kertoo asiasta. Elämästä "kuoleman" jälkeen ja uuden inkarnaation suunnittelusta.
Pari suominaista oli telkkarissa ja lehtien palstoilla aikaa sitten. He kirjoittivat kirjan avioerosta. Kuinka erossa yleensä kiinnitetään huomiota "jättäjään" vaikka todellisuudessa siellä parisuhteen sisällä hänet on jätetty. Henkinen hylkääminen on kuin olisi näkymätön. Ja sitähän ei kukaan kestä. Sydämeni "hypähti" kun huomasin toisenkin Pirjon. :)
Piparin tuoksuista Joulunalusaikaa teille kaikille <3

8.12.2012 12:44  Mari

Kyllä vaan, voimia Marja; kaksi suurta kokonaisuutta puhtaalla-tyhjällä pöydällä! Ja varmasti niitä pieniäkin haasteita siinä isojen rinnalla, kuten meillä tuppaa olemaan.
Tsemppiä; Me Selviämme Kaikesta!
PirjoO löysi tuon ajatuksen, joka oli hyvä huomata. Jättäjä onkin tosiaan useimmiten se, joka kokee tulleensa jätetyksi. Hän -henkinen jättäjä- tosin haluaa kenties nähdä itsensä vain jätetyn osassa.

Tsemppiä Kaikille Muutostuuliin ja Iloa Joulun odotukseen!!!

8.12.2012 17:37  kivi

Kiitos kirjoituksesta ja voimiaa ja iloa!!

Tämä vuosi on todella jännittävä, itsekin yllättäen erosin pitkäaikaisesta parisuhteesta, jossa ei ollut mitään vikaa, ja josta en olisi halunnut pois, mutta oudoille teille tämä henkinen polku joskus vie.

9.12.2012 21:41  Ongelmajätettä

Marja! Eronne oli kaunis. Minä en voi samaa sanoa omalta kohdaltani kun mieheni lähti 10v nuoremman mukaan ja oli elänyt salasuhteessa selkäni takana ja en tiennyt mitään. kaikki tuli puskasta n. 1,5 v sitten, enkä vieläkään ole päässyt jaloilleni . Olen nyt 53 v vanhus joka ei löydä omanlaista elämankumppania kun miehet hakee sitä 10 v nuorempaa.

12.12.2012 6:28  Lara

WAU!

Hienoa tekstiä. Olen pahoillani menetyksistäsi ja toivon että saat kaiken sen hyvän ja kauniin mitä toivot - että unelmasi toteutuvat!

Tulee mieleen että todella sinua on valmisteltu tähän ja olet hienona esimerkkinä muille siitä miten todella elät todeksi oppimaasi.

Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi sekä ex-miehellesi.

14.12.2012 17:09  Isoäiti

Olet arvokas ja ihana todellisena omana itsenäsi ja todellisuus on hyvä, kun asetat itsesi ja oman elämäsi sekä oman seurasi sellaiseksi, joka rakastaa itseäsi Jumalan kuvana rakas Ongelmajäte ... arvosi ei ole riippuvainen exästäsi tai kenestäkään muusta, siispä itse arvostuksella olet se, joka olet todellisuudessa ... ota itseäsi kädestä kiinni ja sano peiliin silmiin katsoen joka päivä: rakastan Sinua ja sielusi iloitsee ...

10 vuotta sitten kaikki oli toisin, mutta nyt itsearvostus on tuonut minut pitkälle itsenirakastamisessa ja kuinka kiitollinen olen ... olet ensimmäisten joukossa heräämään tähän ...

20.12.2012 21:17  Pilviharso

Kaikella on tarkoituksensa... Voimia!

29.12.2012 21:03  AZUR

Onneksi on olemassa "tietous" joka helpottaa ymmärrystä! Suuria muutoksia tapahtuu ympärillä ja todellakin, jotta jotain uuttaa tulisi tilalle -vanhan on ensin poistuttava. Enkeli terveisin!

2.1.2013 8:47  Sebastian

Samanlaisia tarinoita lukee joka puolelta. Radikaaleja selviytymistarinoita, mitkä tapahtuvat usein spontaanisti. Voimia!

Kiitos kanavointien esillepanosta. Vierailen sivulla päivittäin katselemassa, jos uusia olisi ilmestynyt.

3.1.2013 11:54  Monni

Hieno oivallus elämän teatterista, tunteista joihin samaistutaan,suojellakseen kehoa ja sen uskomuksia.

Kaikki aistittava on kokijansa ajattelun heijastumaa, joka tehdään "todelliseksi" fyysisessä maailmassa.

Saisitko Marja tästä lisää vahvistusta ajatuksillesi.

http://www.taivaankaari.fi/?p=product&id=104

Maailmankaikkeus katoaa kirjasta kuvataan TV-sarjaa. Gary sai oppia kahdelta ylösnousseilta mestarilta 9 vuoden ajan. Artenin vastaus Garyn kysymykseen "Olemmeko todella täällä (Egyptissä)?", on "emme ole todellisuudessa missään, kaikki on heijastusta."

http://www.youtube.com/watch?v=-1SnkN05mgg

4.1.2013 9:32  ss

jotenkin ymmärrän sun fiilarit. itselläni sairautta ja olen tässä miettinyt miltä se nyt sitten tuntuu. kapinaa tietenkin ja toisaalta ymmärrystä niitä kohtaan jotka ovat todella sairaita....mielenkiintoiset sivut

9.1.2013 20:17  Safiiri

Hei Marja

Päädyin sivuillesi "sattumalta" tai siis varmaan tarkoituksella, kun etsin tietoa elämän energioista - ja mukavasti löysinkin sellaista, joka antoi ajattelemisen aihetta. :) Ja uteliaana päädyin sitten tänne blogiisi.

Elämme tosiaan jännittäviä aikoja niin yksilötasolla kuin ihan koko ihmiskuntana.

Olen itse etsijä, joka on askarrellut enemmän tai vähemmän henkisten asioiden parissa murrosiästä lähtien. Tosin vasta nyt viimeisen vuoden aikana minulla on ollut kunnolla aikaa pysähtyä ja miettiä, miten alkaisin toteuttaa henkisen elämäni polkua. Ennen vuodenvaihdetta koin, että energiatasoni oli korkeammallakuin aiemmin ja tajusin asioita selkeästi sisäisen intuitioni kautta.

Nyt vuoden alusta on ollut taas paluu arkeen, mikä on tarkoittanut mm. matalaa energiatasoa ja henkistä huonoa oloa, kamppailua itsensä kanssa.

Henkinen elämänpolku ei ole helppo eikä ole tarkoituskaan olla. Uskon, että kaikista asioista voi oppia ja välillä oivallusten tekeminen tuntuu tosi upealta, aivan kuten blogissasikin tuot esille!

Toisaalta välillä tämä maallinen elämä vie mukanaan ja tuska ja kärsimättömyys (omalla kohdallani ainakin) nousevat pintaan ja tuntuu, että kaikki lipuu otteesta.... (no ei aivan kuitenkaan, mutta välillä tunnetasolla kokee sen juuri noin)

Itse pyrin ja pystyn analysoimaan itseäni ja tunteitani ja monesti jopa paikallistamaan ongelman - aivan kuten kirjoitat, että tarkkailet tapahtumia, jotta saat ilmaa itsesi ja tunnereaktioiden väliin.

Se, mikä tällä hetkellä eniten askarruttaa, on, miten saada palautettua energiataso, kun se on matalalla ja toisaalta, miten mennä aallon eli tunnereaktioiden mukana niin, että ne eivät hukuta minua vaan pystyn "aaltoilemaan" niiden mukana. Haluaisin siis oppia paremmin tasapainottamaan tunnereaktioitani. Eli en vastusta niitä vaan ikääkuin antauduin... ongelma nimittäin on, että pyrin hallitsemaan ja kenties tukahduttamaankin (?) tunteitani ja sitä kautta tuntuu, että menetän yhteyden sisimpääni.

Toivoisin voivani enemmän näistä asioista, joten kaikenlaiset linkki ja kirjallisuusvinkit tähän otetaan vastaan!

Voimia ja energiaa! :)

9.1.2013 20:29  Marja

Hauskaa Safiiri että juuri nyt laitoit tämän viestin! Olemme juuri tänään sopineet kollegani kanssa, että pidämme näistä aiheista luentosarjan Tampereella maaliskuussa. Eli mun lähestymistapa on se, että miten henkisellä elämänpolulla ollessa opitaan käyttämään maallisen elämän vaikeuksia hyväksi, eli että maallisen elämän murheiden ei anneta viedä mukanaan, vaan niiden avulla vahvistetaan omaa henkisyyttä. Tällöin henkisyys ja maallinen ihmiselämä eivät ole kaksi eri asiaa, vaan ihmiselämä ymmärretään juuri siksi asiaksi, jonka kautta me olemme tänne tulleet ymmärtämään ja oppimaan henkisyyttä. Laitan lisää tietoa asiasta tänne sivuilleni piakkoin.

Tuosta tunteiden hallitsemisesta ja tukahduttamisesta, samoin kuin matalista energiatasoista, niin noissa tilanteissahan olisi tosi hyvä jos harjoittelisit hyväksymistä. Mitä tahansa koetkin, niin sen voi yrittää hyväksyä. Aina ei edes tarvitse analysoida, mieli voi joskus tehdä asioista ihan turhaan liian hankalia. Jos kokee, että joutuu tukahduttamaan omia tunnereaktioitaan, niin silloin voi olla kyseessä hyvinkin kaukaa juontava tunteiden kokemisen pelko. Siihen voi saada selvennystä yrittämällä uskaltaa kuunnella sisältä tulevaa tietoa noihin voimakkaisiin tunteisiin liittyen: miksi niitä pelkää, mistä tällainen pelko on saanut alkunsa, mistä kamalaa tapahtuisi jos tunteiden antaisikin tulla esille ja ne kohtaisi?

Luulen että ongelma on, että nyt sun voimat kuluu liikaa kamppailuun, tuskaan, ylianalysointiin ja tunnekokemuksien hallitsemiseen, ja siksi energiatasot romahtaa välillä. Ja toisaalta, jos ei tykkää matalista energiatasoista, niin niitä vastustaa alitajuisesti, ja siksi niitä joutuu kokemaan uudestaan ja uudestaan. Voisit kokeilla yksinkertaistaa reaktiotapaasi eli tosiaan vaan yrittää hyväksyä sen mitä koet, on se sitten tunteita tai matalia olotiloja. Kaikki on ok! Hyväksyminen voisi antaa sun tunnereaktioille luonnollista tilaa tulla esiin ja siten voisit antaa niiden kertoa sinulle tarinaansa, historiaansa, jotta voisit paremmin ymmärtää niitä ja sitä, miksi susta on tuntunut, että niitä pitää hallita ja tukahduttaa.

Mä olen sitä mieltä, että henkisen elämänpolun ei tarvitse olla vaikeaa. Meidän täytyy vaan oppia tekemään oikealla tavalla yhteistyötä oman itsemme kanssa, niin että ihmisitsemme, sielumme ja ikuinen henki alkavat puhaltaa yhteen hiileen :-) Ja näistä asioista tulen kirjoittamaan lisää tänne sivuilleni, nyt kun mulle on vapautunut siihen aikaa...

Katsoitko jo muuten nämä mun sivujen kirjanvinkit, siellä on monia mun lemppareita listattuna!

10.1.2013 16:10  Safiiri

Hei,

Kovasti kiitos kommenteista! Toivon tosiaan, että oppisin paremmin toteuttamaan tuota mainitsemaasi periaatetta käytännössä en vain ymmärtämään sitä ikäänkuin teoriatasolla... Tuo tunteiden kokemisen pelko taitaa tulla tosiaan aika pitkältä ajalta, lienee osaltaan kai ns. karmista painolastia myös. Tämä on aiemmin tullut esille mm. tarottulkinnassa ja astrologisen kartan tulkinnan yhteydessä. Itselle nimenomaan tuo astrologia onkin sydäntä lähellä ja yksi niistä välineistä, jonka avulla tutkin itseäni ja muita. Toki joskus sekin voi rajoittaa ja jäädä turhaan jumiin tiettyihin astrologisiin eri merkkeihin liittettyihin kaavamaisuuksiin.

Tuo alitajuinen vastustus pitää paikkansa ja ylianalysointi on se, josta yritän myös päästä eroon. Yritän varmaan joskus liiankin hanakasti ja tulen kärsimättömäksi, kun kaikki ei onnistukaan heti kerralla. Tuo hyväksyminen tuntuu jostain syystä vain olevan joskus tosi vaikeaa itselleni, vaikka hyvinä päivinä tunnen sen lähes päinvastoin! Olen avoinna ja avoin kaikille tuntemuksille.

Olen huomannut, että kirjoittaminen auttaa tässä, sekä ajatusteni jäsentelyssä että niiden syventämisessä ja sitä kautta fokuksen löytämisessä. Minulla oli pitkään ns. blokki kirjoittamisen suhteen ja tuntui etten kyennyt keskittymään tarpeeksi, jotta olisin voinut kirjoittaa ajatuksiani ylös. Käsinkirjoitetun päiväkirjan pito oli liian hidasta ja pinnallista. Mutta nyt olen alkanut pitää henkistä päiväkirjaa, jossa en enää kuvaa niinkään tapahtunutta kuin omia tunnetilojani. Ehkä tämä on yksi avain ratkaisun löytämiseen. Tosin sekin toimii ainoastaan silloin, kun tunnen oloni riittävän rauhalliseksi kirjoittamaan (ja keskittymään)
Fokuksen löytäminen on minulle tärkeää, koska haluan kiihkeästi löytää oman elämänpolkuni. Näin sekä henkisessä mielessä että maallisessa mielessä ammatillisesti. Uskon, että olenkin jo tehnyt oivalluksia näiden asioiden suhteen, mutta tuntuu, että asiat tapahtuvat liian hitaasti... tai välillä iskee epäusko siihen, että saavutanko koskaan sitä, mitä haluan. Eli pelkään, että en pärjää tai en löydä riittävästi itselleni merkityksellisiä asioita elämääni. Tuntuu, että tuhlaan aikaa ja kenties myös kykyjäni, jos en toimi riittävän nopeasti. Taidan välillä janota liikaa asioita kerralla :) Lisäksi vertaan itseäni liikaa muihin. Elämässäni on paljon hyvää ja mielestäni en ole kokenut varsinaisia suuria vastoinkäymisiä, vaikka välillä vähän tuulista on ollutkin niin työ- kuin yksityiselämänkin rintamalla. Tukijoukkoja on kuitenkin aina löytynyt etenkin kun olen uskaltanut ilmaista itseäni rehellisesti sellaisena kuin olen. Ujo en kyllä ole, mutta haluan pitää välillä tietyt asiat yksityisenä. Minulta kuluu joskus energiaa myös muihin ihmisiin, joskin heidän kanssaan tekemisissä oleminen myös antaa energiaa. Tässäkin asiassa yritän löytää sopivan tasapainon "antamisessa ja ottamisessa".

Joka tapauksessa jotenkin helpottavaa kuulla, kun sanot, että henkisen elämänpolun ei tarvitse olla vaikeaa. Kaikki lähtee tietysti itsensä ja muiden hyväksymisestä ja tuon oppiläksyn yritän sisäistää matkalla kohti Valoa.

Täytyy vielä tarkemmin tutustua sivuihisi ja noihin kirjavinkkeihin! :) Tosin täällä kotonakin on jo muutama opus odottamassa lukemista, jahka on aikaa ja sitä energiaa. Niin ja tuo luentosarja kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta! Tampere on tässä sen verran lähellä, että voisin tulla kuuntelemaan, mikäli aika ja paikka natsaavat kohdilleen.

10.1.2013 18:56  Isoäiti

Näin tänään lauseen: " Tieto tuottaa puhetta, mutta viisaus kuuntelemista! "

Olemalla, yksin, hiljaisuudessa ja kuuntelemalla sydäntä, kehoa ja oivalluksia on kaiken keskuksessa ja viisauden lähteellä ...


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini