Rauha tuli, näki ja voitti

Share |

Torstai 18.10.2012 klo 12:34 - Marja


Miten tässä näin pääsi käymään? Olen alkanut elää sisäisen rauhan tilassa! Tähän olen pyrkinyt ja nyt kun se tapahtui, niin tämä olotila tuntuu niin helpolta ja luonnolliselta, että välillä ihmettelen, miksi ponnistelin aiemmin niin kauheasti. Vaan silti olen sitä mieltä, että omalla kohdallani kaikki ponnistelu on ollut tarpeen. Koen tarpeelliseksi kaiken sen puhdistamistyön, jota olen tehnyt. Ja varmasti on vieläkin töitä tehtävänä, mutta nyt aion hetken hengähtää ja nauttia tästä, juuri tällaista tietoisuuden tilaahan olen etsinyt!

Vaan miten tähän päädyin? Ihan mahdottoman yksinkertaisella metodilla: aloin tarkkailla omia ajatuksiani ja tunteitani ja jos ne tuntuivat kielteisiltä, niin aloin tehdä niiden kanssa töitä. Ensinnäkin kohtasin ne ilman vastustamista. Annoin niiden tulla esiin ja kertoa tarinansa, ja sitten kun koin että olin ymmärtänyt kaiken mitä niillä oli annettavana ja opetettavana, annoin niiden kaikella rakkaudella mennä menojaan. Ja tätä jatkoin joitakin kymmeniä.. öh, satoja kertoja… Ja tämä metodi on tainnut toimia.

Lisäksi olen lukenut hurjalla innolla huiman kasan henkisiä kirjoja, rukoillut päivittäin ja harvakseltaan meditoinut. Mutta muuten sanoisin etten ole tehnyt mitään sen ihmeellisempää. No, täytyy myöntää että monen mielestä saattaisi olla ihmeellistä se, etten katso enää televisiota, varsinkaan uutisia, lue kirjoja jotka ovat täynnä ahdistusta ja väkivaltaa tai käytä lainkaan alkoholia. Niin, itse asiassa voisi sanoa, että monen mielestä tällainen elämäntapa yhdistettynä pyrkimykseen irrottautua oman mielensä orjuudesta on hyvinkin kummallista. Vaan tämä toimii ja tuntuu hyvältä, minulla.

Olen hokenut jo kauan, että valaistumiseen on monta reittiä. Jollekin mielenrauhaa tuovat hoidot, toiselle kurssit, kolmannelle gurun johdatus. Minulla sisäistä rauhaa on parhaiten edistänyt oman pääni (ja sydämeni) sisällä tehty työ. Pääosin tein työn yksin, mutta käytin apunani myös ystäviäni, jotka jakavat samanlaiset henkiset arvot kanssani. Miten he jaksoivatkin kuunnella ja auttaa, vaikka välillä tuntui että jauhan koko ajan samoja asioita enkä pääse eteenpäin! Vaan taisin kuitenkin tehdä jotain oikein, koska muutosta on selvästi tapahtunut ja olo on aivan erilainen kuin pari vuotta sitten. Hassua että kaksi vuotta sitten minusta otettu aurakuva oli keltavihreä, nyt otetussa kuvassa aurani on valkoinen, reunoiltaan laventeli.

Yksi syy sille, miksi olen niin tosissani yrittänyt putsata itseäni kaikesta energeettisestä karstasta on se tapa, jolla vastaanotan korkeampaa tietoa: tieto vain tipahtaa päähäni. En siis näe tai kuule mitään itseni ulkopuolista tahoa, joka antaisi tiedon minulle. Tämä tapa on itse asiassa juuri se juttu, jota koen olevani täällä tekemässä – näyttämässä, että ihan tällainen tavis voi tavallista elämää eläessään olla yhteydessä korkeampaan tietoon, ilman mitään välikäsiä. Uskon, että tähän suuntaan henkisyys alkaa mennä ja suorasta yhteydestä tulee ihan tavanomainen juttu. Suora yhteys onkin hienoa, mutta ihan toinen kysymys onkin se, miten sitä uskaltaa alkaa luottaa itseensä ja saamaansa tietoon, joka ilmestyy aivan samoin kuin omat ”maalliset” ajatukset ja tunteet?

Tämän asian kanssa olen takunnut nyt pari vuotta. Miten oppisin luottamaan omaan sisäiseen tietooni? Eikä minun pitäisi jotenkin ”kuolettaa” oma egoni ja ihmismieleni välistä pois? Silloin tällöin olen kysynyt neuvoa minua viisaammilta ja aina vastaus on sama: ei, sinä et tule olemaan perinteinen kanavoija, sinä et saa poistaa itseäsi kuviosta, sinun on yhdistettävä ihmisitsesi ja korkeammat energiat. Kääk, olen aina vastannut! Miten ikinä pääsen siihen pisteeseen, että uskallan luottaa sisäiseen tietooni? Saati tuoda sitä julki toisille? Kääk!

Enkä ole nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa ihmisitseni putsaamista, jotta se olisi mahdollisimman selkeä ja kirkas yhdistyessään näkymättömään tietoon. Itse asiassa olen tätä putsaustyötä tehnyt nyt 15 vuotta, silloin sairastuin ensimmäiseen vakavaan masennukseeni ja aloin työstää traumojani. Vielä tämän vuoden alussa sisuksistani tuli esiin joitain putsausta tarvinneita tunteita, mutta sitten alkoi tuntua siltä, että sisääni alkoi hiipiä syvä rauhan tunne. Kun tähän päälle löysin oman voimani elokuun lopussa, niin tuntuu kuin kaikki palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen ja siitä asti olen tuntenut vain syvää rauhaa. Aivan kuin saisin levätä omassa olemassaolossani.

Naurattaa vaan omat rajoittuneet mielikuvani – ajattelin aina että syvää sisäistä rauhaa tuntevat ihmiset liikkuvat jotenkin hitaasti ja hiljaa. Höh, nyt tuo mielikuva tuntuu ihan pöhköltä. Kyllä minä ainakin osaan tohottaa tarvittaessa menemään ihan niin kuin ennenkin, ei minun lihaksissani ole mitään vikaa. Mutta samalla on kadonnut tarve tohotukseen. Oman itsensä hiljaista ja tyyntä kohtaamista ei tarvitse vältellä uppoutuen ainaiseen työhön, kiireeseen ja draamaan. Ennemminkin käytän kaikki tilaisuudet hyväkseni saadakseni pysähtyä vain olemaan itseni kanssa. Sisälläni oleva rauha ja tyyneys on läsnä koko ajan ja otan ilolla vastaan kaikki ne hetket, jolloin saan levähtää itseeni.


Kommentit

18.10.2012 17:38  Pirjo O

Hyvä Sinä <3
Paristakin lähteestä luin ja itse sitä noin 15 vuotta toteuttaneena yhdyn lauseeseen: Kun ihminen lopettaa touhuamisen ja keskittyy olemiseen, hänestä löytyy hämmästyttäviä kykyjä. :)

18.10.2012 19:46  Isoäiti

Hienoa Marja! Komppaan Sinua ja Pirjoa! Näin se menee ja hyvä niin! Olemme itse niitä, joita odotamme kuten joku viisas on sanonut! Rakkautta & Rauhaa!

18.10.2012 22:44  Helena

Mahtavaa!!!!!


:-) Helena

19.10.2012 10:01  Myy

Onnittelut Marja :o) Tuon tilan koin kesällä 2011, silloin taika-aikaan. Kaipaan sitä tunnetta kovasti, ihmettelin minne se meni. Ehkä se vain hetkeksi näytettiin, että näinkin voi olla ja tuntea. Nyt on tullut aika rauhoittua, elämän kaaoksesta huolimatta, hengittää syvään ja koittaa löytää takaisin se ihana olotila.

20.10.2012 4:35  Tuija Peippo

Hei
Olen lukenut blogejasi silloin tällöin ja saanut niistä ihan hyviä oivalluksia. Kiitos siitä.
Rauhan etsijöille vihjeeksi, niinkuin Marja sanoi televisio, uutiset alkoholi ym. pois toimii myös minulla. Löysin myös you tubesta Anette Carlströmin siunauksia ym. Myös Marja puhuu hänestä vanhemmassa blogissaan.
Kannattaa tutustua myös Oneness suomi sivuille ja siellä oleviin suoriin Oneness OM meditaatioihin. Rauha kanssanne, toivottavasti se saadaan pysyväksi olotilaksi.
Tuija

20.10.2012 11:46  Mari

Hienoa! Minäkin olen alkanut tuntea tehtäväkseni jakaa omaa valoani ja löytämääni rauhaa normaalissa arkityössäni. Nyt selkeästi vaan entistä vahvemmin. Se vaikuttaa voimallisesti kaikkiin kohtaamiini ihmisiin ja jotkut jopa kertovat tai kirjoittavat sen minulle. Ne jotka ovat "tukossa" saattavat toki ihmetellä ja kokea olemukseni jotenkin uhkana. Pyrin vain antaa heidän olla rauhassa ja edetä, kun itse siihen ovat valmiita. Välillä herään vielä ajattelemasta liikaa, mutta paluu harmoniseen oloon on jo paljon helpompaa. Joku ajatus muistuttaa siitä välähdyksenomaisesti ja sitten vaan palaan tasapainoon.
Ihanaa, toivottavasti tämä alkaa olla pysyvää minulla ja kaikilla muillakin.

Paljon Valoa Syksyyn Kaikille!!!

21.10.2012 1:26  Taina

Onnittelut!
Paljonkos alkuperäiskansat olivat käyneet kursseilla ja luennoilla...? Yhteys luontoon ja oman elämän ymmärrys on omasta kokemuksestani tärkeitä. Ajatuksen SINÄ OLET TOINEN MINÄ sisällön oivaltaminen on myös auttanut. Rehellisyys itseä kohtaan ja armollisuus itselle ja muille kantaa tosi pitkälle. Rohkeutta sinulle olla oma itsesi!!!

23.10.2012 17:22  susanna waegelein

kauniita tekoja, kauniita ajatuksia, kauniita unia, kauniita päiviä, kauniita hetkiä, kauniita yhdessäoloja, kauniita kauneuden kuunteluhetkiä..niistä on ihmisen elo tehty, kun se on parhaalla reseptillä tehty

25.10.2012 4:04  Sirkkaliisa

Minä hoen itselleni päivittäin; usko, usko, usko ja luotal luota, luota, , , Tätä on jatkunut jo yli viisi vuotta. Olen käynyt monia henkisiä kursseja ja monelle uudelle on tehnyt vielä mieli lähteä kunnes nyt,,,tänä syksynä olen havainnut sieluni syvyyksistä pilkahtavan valon, , , niinkui turkoosin sininen pieni taskulamppu olisi napsautettu päälle ja suunnattu ylös tähtitaivaalle!
Mehän tiedämme olevamme Jumalia, Jumalan liekkejä, eli meidän sisällämme on kaikki tarvittava tieto ja taito, , , valmiina odottamassa, että otamme sen käyttöön!
Tuohon valonpilkahdukseen liittyi ihmeellisiä unia, matkoja Atlantikselle, matkoja entisiin elämiin, matkoja tuleviin elämiin, , , en millään ehtinyt kirjottaa niitä kaikkia muistiin, , , seuraavaksi mieleeni "työnnettiin" ns. käsikirjoituksia meditaatioista ja regressiomatkoista, , , Vauhti oli tosi hurja, , , olisin niin mielelläni kirrjottanut ne ylös. Tämän "ilotulituksen" jälkeen nukuin kolme päivää!

Ihanaa tämä elämä ja ikuisuus!

28.10.2012 8:37  Monni

Entä, jos kokeilisit kuukauden verran ja ehkä pitempäänkin kysyä itseltäsi päivittäin:

Kuka Minä olen?

Erityisen hyvin kysymyksen esittäminen on hyväksi tilanteissa, jossa joko moittii itseään tai ristiriitatilanteissa, joissa tunteet alkaa nousemaan mukaan, vahvistamaan kokemusta.

Kun kysyy, Kuka Minä olen, ei odota heti vastausta tai laita siihen itse millään muotoa sanoja. Jos itse yrittää selittää, se jää vain tiedoksi. Kun se vastaus tulee totuudelta, tieto muuttuu kokemukseksi. Silloin ei tarvitse enää sanoja kuvaamaan sitä, Kuka Minä olen.

Tein joskus itsekin sen erheen, että jäin elämään niitä ns. entisiä elämiä. Kun vain katsoo niitä kuin elokuvia ja antaa rauhan laskeutua niiden ylle, menemättä tunteineen niihin mukaan, ne pyyhkityy pois anteeksi annettuina. Samalla pyyhkityy muita kerroksia, jotka ovat esteenä.

Kun alkaa saamaan kokemusta, saa aina vain enemmän varmuutta siihen, että kaikki elämät tapahtuvat MIELESSÄ. Ne eivät oikeasti tapahdu, vaikka se siltä näyttää ja tuntuukin.

Kaikki entiset, nykyinen ja tuleva tapahtuu NYT ja jokainen niistä on yritys parantaa kehon kokemaa maailmaa. Kun fokus kääntyy katsomaan toisesta aspektista, huomaa, että ne ovatkin vain varjokuvia omista ajatuksista ja näyttävät todellisilta.

Tässä vois käyttää ajatusta; sen minkä haluat, sen myös saat. Eli jokaiseen kysymykseen vastataan koko ajan. Jos haluan surua, saan sen. Jos iloa, saan senkin.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini