Minun vastuuni

Share |

Maanantai 10.9.2012 klo 11:38 - Marja


Vihdoin maailmankuvani loksahti paikoilleen! Kun luin viime keväänä Gary Renardin kirjan Maailmankaikkeus katoaa ja samalla aloin tutustumaan Ihmeiden oppikurssin ajatuksiin, käsitykseni maailmankaikkeudesta heitti häränpyllyä. En tiennyt enää mihin uskoa. Olin entisenä ateistina ja agnostikkona vasta jonkin aikaa tuntenut Luojajumalan olemassaolon luonnolliseksi ajatukseksi ja nähnyt hänen kättensä jäljen maailmassa, ja nyt luin, että ei se Jumala maailmaa luonutkaan! Kääk…

Renardin ja Ihmeiden oppikurssin ajatukset jäivät kuitenkin kalvamaan mieltäni. Luin lisää samansuuntaisia ajatuksia Jim Selfin kanavoinneista. Yritin yhdistää kaikki nämä uudet ajatukset aiempiin käsityksiini. Ultrapäivilläkin etsin käsiini Oppikurssin opettajan ja pyysin häntä vastaaman mieltäni piinaaviin kysymyksiin: Eikö ihmiskärsimyksellä olekaan mitään jalompaa tarkoitusta, kuten pitää Kaikkeuden luova energia dynaamisessa tilassa, niin kuin iki-ihanissa Joshuan kanavoinneissa kerrotaan? Miten suhtautua maapallon ja sen luonnon kauneuteen, jos tämä kaikki onkin virheajatuksen seurauksena syntynyt harhainen luomus ja tämän rakastaminen ja arvostaminen ylläpitää pahansuovan egon harhaa? Vaan en tullut saamistani vastauksista hullua hurskaammaksi.

Ja nyt luin yhden kohdan AE Mikaelin kanavoinnista ja asiat alkoivat loksahdella paikoilleen. Kohta oli tämä: ”Yksilöllistyneen tietoisuuden jumalkipinän ensimmäinen impulssi oli tahto ja halu luoda. Jokaiselle kipinälle annettiin/annetaan tietoinen tajunta itsestä sekä luomiskyky ilmentää aineellisilla tietoisuustasoilla ja oikeus valita, mitä luo. Kuitenkin tämän upean lahjan myötä tulee vaatimus, että jokaisen sielun on koettava omat luomuksensa, ovat ne sitten positiivisia tai negatiivisia.”

Tästä mieleeni syntyi ajatus, joka auttoi minua hahmottamaan maailman niin, että kaikki palaset tuntuivat loksahtavan paikoilleen. Ja kaiken tämä olen moneen kertaan eri paikoista lukenut, vaan en ole sitä näin selkeästi aiemmin ymmärtänyt: maailmaa ja sen hyvyyttä ja pahuutta ei olekaan luonut joku ulkopuolinen taho, vaan me itse – ihmiskunta kollektiivisena tietoisuutena – on tämän kaiken luonut. Olemme luoneet tämän kaiken aikoja sitten, ja ylläpitäneet luomustamme aionien ajan. Ja maailmankaikkeuden lakien mukaisesti olemme saamme ”ilon” kokea oman luomuksemme. Hyvyys ja kauneus on luotu Jumalsäteen alaisuudessa, mutta pimeys/pahuus/varjo on ihan oma luomuksemme, Jumalan alkuperäisen luomisvoiman muunnelma, vääristymä.

Tämä tarkoittaa sitä, että maailmassa oleva pimeys on myös minun luomukseni. Olen ollut sitä luomassa sekä osana kollektiivista tietoisuutta että yksilöllisenä luovana voimana. Sillä ei ole niin väliä miksi, miten tai milloin olen pimeyttä luonut, mutta sillä on väliä, että en ole viaton sivustaseuraaja: koska olen täällä ja havaitsen maailmassa olevan pimeyttä, olen siihen osallinen. Ja se myös tarkoittaa, että minulla on vastuu muuttaa asioita.

Käsitys siitä, että ärtymykseni, vihani ja kostonhimoni on joskus oikeutettua, tai luulo, että se ei ketään vahingoita, vaikka annan mieleni silloin tällöin velloa anteeksiantamattomuudessa, ylimielisyydessä, töykeydessä, tuomitsevuudessa, määräilynhalussa, ja niin edelleen, ovat pahimman luokan itsepetosta. Tämä on juuri sitä, että näennäisesti hyvä ihminen kauhistelee lööppien lapsentappajia ja siirtää näin kaiken vastuun maailman pimeydestä itsensä ulkopuolelle, samalla kun itse ylläpitää pahoinvointia omassa elinpiirissään pikkunälvimisellä, vähättelyllä, tiuskimisella tai rakkauden kieltämisellä. Marianne Williamson on asiasta hyvin ehdotonta mieltä: ”Meitä johdatellaan uskomaan neutraaliuden myyttiin: että meidän ei suoranaisesti tarvitse rakastaa, kunhan nyt emme aktiivisesti tee vahinkoa. Mutta jokainen ajatus joko parantaa tai vahingoittaa.”

Nyt sen näen oikein kristallinkirkkaasti, miten minulla on vastuu ajatuksistani ja siitä, että "ihan vaan pikkuisen" negatiiviselle puolelle lipsahtavilla ajatuksillani ylläpidän maailmassa olevaa pimeyttä. Vastuu on kova, mutta voiko joku väittää, että maailmassa vallitseva kärsimys on jotenkin niin pikkujuttu, että sille ei tarvitse yrittää tehdä mitään? Minulle ainakin syntyi voimakas halua kantaa vastuuni ja omalta osaltani yrittää taata se, että pimeys ei lisäänny minun ajatusteni, sanojeni ja tekojeni vuoksi.

Mutta tässä piilee hassu paradoksi: vaikka vastuu on vakava ja halu omalta osaltaan lopettaa pienikin pimeyden pysyminen maailmassa on jyrkkä ja ehdoton, niin pimeyden poistamisen työtä ei voi tehdä väkisin, kireästi tai itseään pakottamalla. Pimeyden luomisen lopettaminen tapahtuu rennosti rakastaen, ilosta pulputen ja intohimoisesti hyvyyttä, hellyyttä ja lempeyttä jakaen. Se tapahtuu luonnollisesti, sielun omimmasta olotilasta virraten.

Vaikka tämä valonlisäämistyö on kevyttä ja ilmavaa, on silti samaan aikaan oltava vahva ja jämäkkä ja pidettävä huoli siitä, ettei anna itsensä valua henkiseen laiskuuteen, jossa antaa mielensä velloa ikävissä, tuomitsevissa tai syyttelevissä tunnelmissa ihan vain siksi, että on sellaiseen tottunut tai siksi, että ”kaikkihan niin tekevät eikä se ole niin vakavaa”. Ja on myös oltava vahva ja jämäkkä siksi, että rakastavan näkökulman löytäminen aina ja joka tilanteessa ei ole helppoa. Mutta mieluummin minä teen töitä rakkauden eteen kuin olen yksi niistä, joka ylläpitää pimeyttä siksi, että ei paremmasta tiedä. Minä tiedän!


Kommentit

10.9.2012 12:05  eijuska

Kiitos kiitos kiitos rakas Marja, että jälleen kerran olet ilmentänyt tekstiksi ajatuksiasi ...jotka kohtaavat myös omaa ajatteluani. Pyyteetön rakkaus voittaa pimeyden valoksi:-)
rakkautta ja valoa enkelten viikkoosi<3

10.9.2012 12:26  Anita <3 ..

Kanavoinneissa puhutaan kaiken aikaa keveydestä, ilosta, rakkaudesta, suvaitsemisesta, elämän virrasta .. Kyse ei siis ole raskaasta raatamisesta, vaan pikemminkin näkemyksestä elämään, suhtautumisesta.

Puutut kirjoituksessasi oikeaan asiaan. Niin helposti näemme ison pahan ulkopuolellamme, emme pieniä rikkeitä omassa käytöksessämme. Omat teot, sanat, ajatukset, käytöksemme kanssaihmisiä kohtaan .. ne lisäävät tai vähentävät valoa maailmassa.

10.9.2012 12:48  Metsälintu Pahkinen

Oh Yes, YHDYN tähän niin täysin. Kirjoitin cradussani (vuonna 2008), jossa käsittelin aihetta; Kehollisuus, seksuaalisuus ja spiritualiteetti tähän tapaan.

"Väkivalta (tässä tapauksessa sota) on pohjimmiltaan irrationaalinen, eikä sille esitettyjä syitä tule koskaan ottaa liian vakavasti. Se on alkuaine (sivu 32, kappale aggressiivisuus), joka luotiin samalla, kun luotiin elollinen maailma. Nietsche kirjoitti jo kauan ennen toista maailmansotaa, miten hellistä, huomaavaisista ja ystävällisistä miehistä saattaa sodan olosuhteissa tulla raakoja. He vapautuivat sosiaalisista rajoituksistaan, nauttivat vapaudestaan ja kompensoivat aikaisempaa, tiukkoihin normeihin kahlehdittua elämäänsä.
Irakissa taistelleet amerikkalaiset sotilaat palasivat (ennen kuvien julkaisemista) sankareina kiitospäivän aterioilleen ja toisen maailmansodan saksalaiset SS-upseerit olivat tunnetusti mukavia perheenisiä. Suomessa on vasta 80-luvulla kerrottu meille tavallisille kansalaisille niistä julmista keskitysleireistä, joita suomalaiset pystyttivät jatkosodassa vallatun Karjalan venäläisväestölle. ?Meidän virheemme on nähdä paha joidenkin ryhmien ominaisuutena tajuamatta, että kyseessä on ihmisen ominaisuus, meidän ominaisuutemme. Tilaisuuden tullen väkivalta puhkeaa esiin.?

10.9.2012 18:17  Merja

Ja miten tämän asian kanssa saakaan joka päivä arjessa harjoitella. Minua on auttanut tunteiden tunnistaminen sillä tavalla, että kun koen ärtymystä, suuttumusta, epätoivoa tai muuta tälläista, niin ajattelen tietoisesti " en ole tämä tunne, tunne vain käy minun lävitseni". Ja annan sen mennä. Keskityn ajattelemaan ja tuntemaan oman olemukseni joka ON rauha ja ilo. Keskityn niihin sillä voimalla joka kulloinkin on mahdollista. Toisinaan onnistuu heti, toisinaan vaatii enemmän työtä. Arki, parasta mielen voiman treeniä:)!

10.9.2012 20:56  Kaarina

IOK mukaan meidän mielemme on jakautunut on ns pyhämieli jonka päämääränä on rakkaus ja ikuinen elämä sekä egomieli jonka päämäärä on pelko ja kuolema. Egomieli hallitsee jokaista joka syntyy tähän maailmaan. Olemme ajatuksillamme luoneet kaiken minkä näemme ja koemme. On vain yksi joka on pirstaloitunut. Jokainen osa katselee fyysistä maailmaa eri näkökulmasta siksi kaikki ajatukset vaikuttaa jokaiseen. Sinä siis katsot jokaisessa ihmisessä itseäsi ja kaiken minkä teet toiselle teet itsellesi. Vastuu kaikesta kokemastamme on siis meillä itsellä. Mutta me voimme myös itse valita joka hetki kumpaa mieltä kuuntelemme. Meidän ei tarvitse pähkäillä yksin valintojemme kanssa. Pyytämällä Pyhäähenkeä tai Jeesusta opastamaan voime alkaa tasoittamaan omaa polkuamme. Sinun ei edes tarvitse olla uskovainen. Rakkaus kuulee aina.

11.9.2012 8:57  Pirjo O

Upeita oivalluksia, kiitos niistä <3
Luin jokin aika sitten;
"Jumala, Pyhä Henki (eli ykseys, rakkaus, positiivisuus) on ihminen miinus egonsa (eli erillisyys, pelko rakkauden vastakohtana ja negatiivisuus)."

11.9.2012 9:03  Ritva

Seuraava lainaus Suvi Bowellanin kirjoituksesta 10.9.12, eli samana päivänä julkaistu kuin tämä Marjankin kirjoitus. Yksi yhteys - olemme kaikki yhtä - sitä saamme kokea!

"Vaistoamme herkästi sen energian, jolla meidät otetaan vastaan. Mitä useammin pystymme kohtaamaan toisemme rakkaudellisesti, sydänten tasolla, sitä helpompi meidän on olla ja sitä paremmiksi ihmissuhteemme muuttuvat. Rakkauden lisääntyminen yksilö yksilöltä vaikuttaa koko kollektiiviseen kenttään positiivisesti. Kvanttimekaniikan ja tietoisuuden tutkimuksen saralla (mm. Dr. William Braud, Mind Science Foundation, San Antonio) on pystytty tieteellisesti todentamaan yksilön ajatusten ja värähtelyn vaikuttavan ympäristöön. On esitetty, että yksi ihminen joka värähtelee puhtaasti rakkauden taajuudella, vaikuttaa kohottavasti jopa 750.000 ihmisen värähtelyyn. Kuinka monesti kuuleekaan sanottavan, ettei yksi pieni ihminen voi vaikuttaa. Uusin tieteellinen näyttö todistaa aivan päinvastaista. Mahtavaa, sanon minä."

Rakkautta, Iloa ja Valoa kaikille kanssakulkijoille♥

11.9.2012 9:43  Isoäiti

Kaikki se, millaisena minulle asiat tai elämä näytetään, on minun totuuteni ja elämäni ... minun vastuuni on toimia sen mukaan ... yleensä se on aivan jotakin muuta kuin muilla ja siksi rohkeus vastuunkantamiseen seuraa sydämen totuuden seuraamista, PyhäHenki siis ohjaa ... Samalla on muistettava kunnioittaa muiden totuuksia eikä muokata, vaatia tai odottaa olevan meille mieleisiä ... Hyvin menee, kun seuraa aina... ennen ajattelin muiden ratkaisujen olevan itseäni loukkavia tai hylkääviä, mutta ei sillä ole mitään tekemistä minun kanssani eli ei henkilökohtaista ... kysymys on heistä ... lopultakin oivallan tämän ja niin on hyvä ... noudatan oman parhaani toteuttamista ... trallalei

11.9.2012 12:30  Anita <3 ..

... " tietoisuuden tutkimuksen saralla on pystytty tieteellisesti todentamaan yksilön ajatusten ja värähtelyn vaikuttavan ympäristöön. On esitetty, että yksi ihminen joka värähtelee puhtaasti rakkauden taajuudella, vaikuttaa kohottavasti jopa 750.000 ihmisen värähtelyyn " ...

- Uskomatonta !!! Ja upeeta jos noin on .. toimitaan/koetetaan toimia sen mukaisesti !!

11.9.2012 13:36  Isoäiti

Niin se on , Anita ja siksi puhtaina olemme melkoisia vaikuttajia ... Sitä kohti nöyrästi, viattomasti ja puhtaasti ...

11.9.2012 13:38  Hely

Mahtava kirjoitus, mahtavia kommentteja, kiitos!

Kysymyksessä on siis aina ja edelleen jokapäiväinen leipämme, meidän ARKEMME, jossa nämä asiat koetellaan ja tehdään. Emme pääse mihinkään "uudelle tasolle" tai johonkin helpompaan asteeseen. Ei, me teemme muutoksen täällä, tässä ihan arkisessa elämässämme.

Juuri tänään menin taas kerran (toivottavasti) "testistä läpi". Loukkaannuin läheiselleni eräästä asiasta ja halusin heti soittaa puolisolleni ja paapattaa asiasta. Valittaa, olla negatiivinen. JAKAA KIUKKUANI. Mitä olisinkaan tehnyt? Olen suorastaan ylpeä kun en soittanut, vaan ennen soittamista pysähdyin ja MIETIN. Mietin, mitä soittamiseni saa aikaan: A) Minulle tulee entistä kiukkuisempi olo kun valitan B) Minulle tulee likainen olo, kun puhun "pahaa" ja parjaan. Ja se kaikkein pahin C) Levitän pahaa oloani eteenpäin, tartutan sen toiseen ihmiseen ja annan hänelle negatiivista painolastia kannettavaksi.

Huomasin myös, että hetken päästä koko asia oli jo menettänyt merkityksensä. Tällä hetkellä en tunnista kys. asiasta mitään ärtymystä tai muuta. Voin todeta, että näin se on, mutta en ole enää kiukkuinen tai vihainen.

Siitä onkin seuraava kysymys: onko haitallista suuttua? Saammeko edelleen suuttua? Voimmeko päästä tilaan, jossa emme koe tämmöisiä tunteita?
Olemmeko enää ihmisiä jos kaikki on meille "yhdentekevää"?

Vai onko tärkeämpää tunnistaa, että nyt tulee tämmöinen tunne -onko se merkityksellinen oikeasti- ja sitten unohtaa se (koska se ei ole), tai mennä "se läpi", niin kuin joku täällä kirjoitti?

11.9.2012 13:59  Marja

Hyvä Hely, hienosti tehty, tuo ei ole helppoa kun tunteet on niin koukuttavia, mutta teit sen silti! Luulisin että pointti on juuri tuo mitä teit, eli että tunteiden kokeminen on ok ja saamme suuttua, mutta tunteeseen kiinni jääminen ja sen kautta negatiivisen energian levittäminen omaan elinpiiriimme ja maailmaan ei ole ok. Vaan tehdään juuri niinkuin sinä teit, aletaankin tunteessa vellomisen sijaan tutkia sitä - mistä se tulee, mitä se tahtoo kertoa/opettaa, minkälaisen olon se sinulle saa aikaan, miten se haluaisi saada sinun käyttäytyvän, miksi?

Ja uskoisin että mitä enemmän alamme tutkia esiin tulevia tunteitamme ja ymmärtää niiden kertomaan tarinaa (omasta menneisyydestämme, muiden kokemuksista, kollektiivisesta olotilasta...), sitä vähemmän räjähtäviä suuttumuksia ja ärtymyksiä putkahtaa esiin.

11.9.2012 14:08  Marja

Ja vielä tuosta että olemmeko ihmisiä jos kaikki on yhdentekevää. Sehän riippuu siitä että miten ihmisenä olemisen määrittelee. Jos ajattelee, että ihmisenä oleminen on kaksinaisuutta, sekä positiivisuutta että negatiivisuutta, sekä iloa että surua/vihaa/kärsimystä, niin sitten varmaan ei kannatakaan pyrkiä poistamaan tätä toista äärilaitaa :-)

Vaan olisi hienoa jos voisi ajatella ihmisenä olemista uudella tavalla, jossa kaksinaisuuden tarve poistuu ja pysyvä ilo tulee tilalle.

Ja toisaalta, se että negatiiviset tunteet ja kärsimys poistuu ei tarkoita sitä, että kaikki olisi sen jälkeen pliisua ja yhdentekevää. Rakkaus, autuus ja ekstaasi kaikkine eri ilmentymineen on hyvin voimakasta, vahvaa, elävää, dynaamista...

13.9.2012 9:53  Marja

Aloin äsken muistella, että eikös Joshuan kanavoinneissa ole juttua näistä tunneasioista, ja sieltähän se löytyi, erinomainen kirjoitus kohdassa 'Parantamissarja' -> 'Tunnetilojen käsittely'.

Kirjoituksessa jaetaan tunteet kahtia: toisaalta on tunnetilat eli emootiot ('emotions' joita ovat ahdistus, paniikki, raivo, viha, suru jne), jotka ovat reaktioita siihen, että jotain tapahtuu, ja ne ovat pohjimmiltaan "väärinkäsityksen räjähdyksiä". Ne vetävät meidät pois keskuksestamme ja sisäisestä selkeydestä. Niiden kanssa tehdään töitä aivan kuten yllä kirjoitin ja kuten Hely kertoi tehneensä, eli niitä kohti käännytään rakastavalla tavalla, niistä otetaan vastuu ja niihin suhtaudutaan myötätunnolla.

Mutta toisaalta on olemassa tunteita ('feelings' jotka ovat tunneaistimuksia tai tunnetietoa ja täten lähellä intuitiota), jotka vievät meidät syvemmälle itseemme ja ilmaisevat korkeampaa ymmärrystä. Ne ovat "sielun kuiskauksia" ja ne kuullaan tyyneydessä ja rauhassa. Voimakkaat emootiot voivat häiritä tunnetiedon havaitsemista. Siksi on tärkeää vapauttaa ja parantaa emootiot - että pääsemme kuulemaan sielumme äänen.

13.9.2012 23:42  Petrus

Edelleen on toistettava, että tuo AE Mikaelin lause "jokaisen sielun on koettava oma luomuksensa..." oli lause, joka pomppasi esiin minullekin kaiken "normaalin" aihepiiriin liittyvän kanavointitulvan keskeltä ja tuntuu, että siinä voisi olla avain päästä eteenpäin tämän alati muuttuvan palapelin kokoamisessa. Joskus tuntuu, että dataa alkaa olla riittävästi, mutta se ei vain muutu informaatioksi - ei taida paraskaan tieto muuttua viisaudeksi, vaikka miten siinä kylpisi... Itse olen niinä vuorokauden pimeinä tunteina, kun (mukamas) näihin asioihin vain on aikaa, alkanut vakavasti harkita oman pään hylkäämistä ja johdatuksen pyytämistä, vaikka en ole hieman jännityksentäyteisillä meditointiyrityksellä nähnyt vilaustakaan mainostetuista enkeleistä tai henkisistä oppaista. Ehkä he ovat usein kahvilla tai on lomia rästissä? Todennäköisemmin olen vain surkea keskittymään ja henkisesti laiskempi, kuin olisin valmis tunnustamaan...Negatiivisuudessa ja tunteiden näyttämisessä on myös monta näkökulmaa. Ennen ainakin uskottiin, että tunnetilojen kieltäminen ja kätkeminen ajan myötä sairastuttaa ihmisen henkisesti ja fyysisesti - vaikea nähdä, miksi pelkästään näin yksioikoisesti olisi määrä toimia. Paremman tiedon puutteessa olen itse yrittänyt viime aikoina kontrolloida kaikenlaisia harmistuksia ja analysoida vähän jälkeenpäin, että mikä siinä ja siinä tilanteessa oikein teki umpisolmuja. Minulla on aavistus, että kysymys on useimmiten vain siitä tunteesta, että nykyinen elämäntilanteeni ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla. En ole siellä, missä minun pitäisi olla, enkä ehkä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa minun kuuluisi olla kanssakäymisessä. Korkeampi itseni lienee tehnyt kunnianhimoisen elämänsuunnitelman ja murjottaa kuin Buddha Barelli-sarjakuvassa, kun olen koko elämäni painellut karkuun juuri niitä oppitunteja, joita varalleni on kaavailtu. Ehkä hän saa minut kohta kiinni juoksentemasta ja väistämätön tapahtuu, sillä en taida enää kauan jaksaa harhailla tässä puolivillaisesa mielentilassa - enkä missään nimessä haluaisi pudota takaisin välinpitämättömyyteenkään. Onneksi on ihmisiä, joita innostaa päivästä toiseen luoda ja ylläpitää tällaisia sivustoja, joihin on aina mukava palata. Kiitos Marja ja Pirjo.

14.9.2012 16:26  Miro

Petrus,
Opin muutamia viikkoja sitten keskustelemaan korkeamman itseni ja oppaitteni kanssa. Se alkoi onnistumaan ihan luonnostaan ja nyt se onnistuu koska tahansa, kun vain keskittyy ja kysyy. Puhun usein korkeamman minäni kanssa vaikka mistä ja tuntuu välillä siltä kuin jatkaisin hänen aloittamaansa lausetta - koska minä olen lähempänä häntä eli minua kuin koskaan ennen. Kyllä vielä onnistut yhdistymään heihin, nopeammin kuin osaat kuvitellakaan. Mulle on auttanut se, että aamulla herättyäni sanon mielessäni esimerkiksi: "Minä OLEN korkeampi itseni" ja "Enkelini, ohjatkaa minut kohti todellista tarkoitustani".

Tiedän mitä koet nyt. Olen ollut samassa tilanteessa, missä tuntuu, ettei ole siellä missä kuuluisi olla tai että maailma valuu sormien välistä. Ja sanon sinulle: kaikki kääntyy vielä paremmaksi. Haasteet, joita me koemme näinä aikoina, ovat osa prosessia jonka tulimme tänne tekemään. Allekirjoitan täysin, mitä Jeesus on sanonut: "Löytääkseen itsensä on ensin kadotettava itsensä". Usko itseesi, niinkuin enkelisi uskovat sinuun.

Rakkautta, Miro

14.9.2012 17:31  Isoäiti

Hienosti sanottu kannustuksena Petrukselle ... Petrus: katsopa tekstiäsi ja katso, milloin moitit ja olet tyytymätön itseesi ... Itse lopetin itseni morkkaamisen, kun oppaani kertoi sen estävän myös oppaitani ja muiden kanssani elävien sieluhenkien eteenpäinmenon ... aloin tehdä suoria kysymyksiä ja vastaukset tulevat elämänmerkkeinä ( myös omien ennakkoluulojeni, rajojeni, odotusteni ja vaatimusten kohtaamisten kautta ja ymmärtämistä edistäen), joita on niin yllätyksellisiä tahoja käyttäen elävästi ja oivaltavasti ... Muista sanoa joka päivä peliin katsoen ja silmiin myös: rakastan sinua ( sielusi) ! Antaudu, anna periksi ja arvosta itseäsi ja itsearvostus kohottaa sinua askel askeleella kunhan sanot edistyessäsi ylöspäin ja eteenpäin ... Ylhäällä on kevyttä ... Ohjaat elämääsi, tee se innostuneesti ... rakkautta & Ylläreitä

14.9.2012 20:24  Marja

Petrus, en minäkään ole koskaan nähnyt vilaustakaan enkeleistä tai oppaista. Luulen että aika harva niitä vielä havaitseekaan ja harva tulee havaitsemaankaan - ja se on ok. Se ei tarkoita, etteikö yhteyksiä ja johdatusta olisi, me emme aina vain osaa nähdä/tunnistaa sitä, kun se näyttäydy meille haluamassamme hahmossa...

Mutta sen olen huomannut, että mitä enemmän teen töitä sisimpäni kanssa (parannan haavoittuneita osiani ja työstän päivittäisiä harmistuksiani...) ja mitä enemmän juttelen korkeammille auttajilleni, sitä enemmän koen rauhaa. Ja mitä enemmän koen rauhaa, sitä enemmän näen elämässäni johdatusta. Eli kaikki lähtee siitä, millainen olo sisälläni on. Se on ainakin minulla kaiken perusta, myös taivaallisten yhteyksien. Joten komppaan isoäitiä ^

17.9.2012 16:24  Hely

Petrus,
en minäkään "näe", niin kuin fyysisillä silmillä nähdään.
Minä TUNNEN ja KOEN.
Oletko koskaan pyytänyt, että enkelini, tulkaa nyt lähelleni ja koskettakaa minua, että tunnen teidät?

Tähän voisi olla avuksi esim. enkelimeditaatio. Minulla on sellainen Anu Wyskielin kautta, kun kävin vuonna 2007 hänen enkelihoitajakurssinsa. Silloin ensimmäisen kerran TUNSIN enkelit. Energiat, kosketuksen.

Minun ei tarvitse nähdä, että uskon. Mutta aika ajoin kaipaan sitä tunnetta, että enkelit ovat lähelläni. Silloin pyydän heitä tulemaan ja ottamaan minut syliin.

Tämän voit tehdä esim. nukkumaan mennessä.

Miten sitten tunnen enkelien syliin ottamisen? Äärettömänä rakkauden tunteena. Kuin olisit pumpulissa. Kaikki on hyvin, ja rakkaus valtaa olosi. On hyvä olla.
Kiitollisuus valtaa minut, koska tiedän, että en ole yksin ja olen rakastettu.

Aloitan päiväni siunaamalla sen eri tavoin. Pyydän opastusta ja ohjausta eri asioihin.
Illalla kiitän asioista, mitä päivä toi tullessaan. Luotan, että kaikki on mennyt niin kuin pitääkin.
Kun pyydän apua, tiedän, että minua autetaan niin paljon kuin mahdollista. Uskon niin. Minun ei tarvitse nähdä ketään. Toisella puolella on minulle niin paljon rakkaita sieluja, että tiedän heidän olevan aivan innoissaan jos vain annan luvan heidän auttaa. Voin luottaa siihen, että he ovat elämässäni edelleen. Miksi he jättäisivät minut kuoltuaan? Nyt heillä on paljon selkeämmät apuvälineet auttamiseen ja kirkkaampi kokonaiskuva asioista. Voin siis huoletta pyytää apua.
Enkelini ovat minulle korkeamman tason auttajia ja tuovat elämääni lempeyttä,pehmeyttä ja universaalia rakkautta. He auttavat minua tekemään asioita rakkaudesta käsin.

Oppaani ovat enimmäkseen jo täällä eläneitä ihmisiä, jotka auttavat minua paljon maallisissa käytännön asioissa. He näkevät nyt sieluni suunnitelman, ja ohjaavat minua semmoisia asioita kohti, mitä sieluni haluaa kokea täällä. He järjestelevät asioita edelläni, että asiat tapahtuvat ja saan ne kokemukset, mitä haluan.

Meditaatio ei ole näihin enkelikokemuksiin edellytyksenä, mutta minä ainakin tarvitsen rauhoittumista ja hiljentymistä.

22.9.2012 13:17  Täti

Aivan kuin näiden kommenttien saatteeksi on ilmestynyt Lorna Byrnen kirja Toivon viesti enkeleiltä, sain sen juuri luettua, Mahtava kirja, On todella "pumpulinen olo", jota toivotan kaikille. Lornahan on juuri myös tänään Helsingissä.

25.9.2012 17:14  Ulla

Pitkästä aikaa luin tätä keskustelua, mikä on voimaannuttavaa näinä totuuden paljastumisen aikoina. Onpas mukava kun on tämä mahdollisuus teknisestikin olla yhteydessä ja jakaa ajatuksia ihmissielujen kanssa, joita nämä asiat kiinnostavat. Kiitos Marja, Adonai!
Monen kanssa keskustelisi lisää, mutta tämä taivaan tuominen maan päälle-projekti :) eli selkeyden organisoiminen työpisteelle vaatii lyhyempää kannanottoa tänään.
En voi kuitenkaan olla resonoimatta Helyn vilpittömän rehelliseen tunnustukseen siitä kuinka hän meinasi JAKAA KIUKKUA, mutta sai itsensä kiinni ennen sen tunteen kierrättämistä.
Rakas aihe minullekin. Minäkin tajusin jossain vaiheessa kun minua pahoin kohdeltiin mielestäni että ei tämä paha olo kierrättämällä vähene. Joten päätin että minä muunnan sen eli rupean muuntajaksi ja valon, rakkauden ja anteeksiannon avulla LAITANKIN HYVÄN KIERTÄMÄÄN. Sekös sai suupieleni taas ylöspäin ja palautettua hyvän olon ymmärtämällä että näin voin palvella rakkauden parantavaa voimaa. Eikä minun egoihmiseni tarvitse edes tietää, mitä kaikkea tämä muuntaa! HAASTAN TEIDÄT KANSSANI TIETOISEEN HYVÄN KIERRÄTTÄMISEEN koska siinä toisessa leirissä on jo tarpeeksi väkeä. Mutta kuten Anita ja Isoäiti mainitsitte tieteellisesti tutkitun että yksi puhdasta rakkautta värähtelevä voi vaikuttaa 750 000 ihmiseen! Ajatelkaapa millainen rakkauspommi olemme yhdessä! Lisää voi lukea blogistani.

3.10.2012 20:34  Ulla

Anita 10.9 keskustelussasi pompahti ilo, rakkaus ja keveys esiin. Miten sitä materiaan sidottu ihmissielu voi teeskentelemättä tuntea näitä? Itse pyrin näkemään tämän valon ja pimeyden vaihtelun kuten Kaikkeus, tunnistaen valon totuudeksi ja pimeyden harhaksi. Ei rakkaus tuomitse, vaan ymmärtää, mutta pysyy totuudessa.

5.10.2012 0:04  Tien kulkija; Totuutta etsinyt, Hänet löytänyt; Elämän kohdannut

Hämmentävää lukea tätä ketjua. Haluan myös itse kertoa jotain vielä hämmentävää. Näin sanotaan Jumalan sanssa: Jumala = Isä, Poika ja Pyhä Henki. Poika = Tosi Ihminen ja Tosi Jumala. Ihminen = Ihminen. Ihminen ei ole Jumala. Jeesus Kristus on ainoa tie Isän luo. Hän on Tie, Totuus ja Elämä. Näin Jeesus on oikeasti sanonut ja Hän on luvannut sanansa pysyvän, vaikka taivas ja maa katoavat. Ja silloin Jeesus on luvannut tulla takaisin maan päälle. Sitä ennen Hänet on kuitenkin kohdattava ja hänet on otettava vastaan eli otettava hänen sanansa vastaan. Hänet voi ottaa vastaan vain kuulemalla Häntä ja katsemalla Hänen tekojaan sekä luottamalla siihen, että Hän on se jonka itse näillä ilmaisee olevansa. Näin Hänet voi ottaa vastaan luottamalla Häneen ja näin uskomalla Häneen. Eli Hänet voi ottaa vastaan vain uskolla. Mutta tämä vain tarkoittaa yhtä, ainoaa tapaa. Mutta tämä "vain" tarkoittaa myös yksinkertaista helppoa ja vapauttaa VAIN sanaa eli muuta ei vaadita kuin vain uskoa. Ei siis mitään muuta viisautta ja korkeampaa tietoisuustta. Sitä vapauttaa "vaita", että minä saan olla ja tulla lapsenkaltaiseksia ja uskoa ja luottaa Jeesukseen ja sen jälkeen pääsen Taivasten valtakuntaan, kun Hän on tie sinne. Omalla viisaudellani en sinne pääse enkä myöskään toisten viisaudella. En teoillani enkä omilla uskomuksillani. Saan täysin luottaa Jeesukseen Kristukseen. Hän tehnyt kaiken valmiiksi meille kaikille. Jumala on antanut Hänet meille viisaudeksi, pyhitykseksi, lunastuksesi ja sovituksesi. Ja ennenkaikkea tieksi itsensä, Jumalan luo. Tämä voi olla tuskallista meille, mutta ennenkaikkea se on minulle suurin vapautus omasta uskonnollisesta yrittämisestä ja pyristelystä rakentaa omaa siltaani Jumalan luo. Ne omat sillat ja tornit ovat valitettavasti rakennelmia jolla päästään hurmoksiin omista ajatuksista... ja vain poispäin Jumalasta. Jeesus on jo tehnyt tien Jumalan luo ja noussut taivaisiin ja istuu Isän vieressä. Miksi Hän jälkikäteen enää vaihtaisi sanojaan? Miksi Hän enää sanoisi mitään muuta? Eikö Hän ole enää luotettava? Miksi luottaisin siihen mitä hän on mahdollisesti jälkikäteen ilmoittanut jonkun myöhemmän viestin perusteella? Eikö Jeesus jo sanonut sen jo mitä Hän rakkaudessaan meitä kohtaan sanoi ollessaan täällä meidän ihmislasten katseltavina maan päällä? Olisiko Hän niin julma, että valehtelisi meille? Jos luotan Jeesukseen sellaisenaan, kun Hän Raamatussa itsestään kertoi, silloin saan elää Hänen yhteydessään juuri nytkin ja silloin saan olla yhteydessä myös Hänen Isäänsä. Pyhä Henki antaa minulle uskon ja on minun sisälläni. Näin yksinkertaista tämä on. Tästä todistavat kaikki Jeesukseen uskovat kristityt, jotka elävät koko ajan elämäänsä yhteydessä Jeesukseen. Tästä Jeesus todistaa. Tästä todistavat Hänen apostolinsakin. Tästä todistavat Jumalan profeetat, jotka ennustivat Jeesuksesta ennen kuin Hän jouluna syntyi meidän keskuuteen maan päälle. Ja enkelitkin lauloivat silloin kiitosta Isälle! Ja oppimattomat paimenet saivat ensin tulla todistamaan tätä Jeesuksen seimen äärelle. Kumpa meidän kaikkien sisälle syttyisi jotain sellaista, että se olisi kuin tuo Beetlehemin kirkas tähti, joka johdattaisi meidäkin katsomaan Jeesusta. Hänen nimensä, kun on Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Ja minun ei tarvitse olla itse Jumala eikä tarvitse itseä Jumalaa sisältäni. Mutta Jumalan antaa itse Pyhän Hengensä asumaan sisälleni, kun uskon Jeesukseen ihan vain sen sanan perusteella, jota saan lukea Jeesuksesta, Raamatusta. Tai kuunnella sen perusteella tehtyä opetusta Jeesuksesta ja hänen teoistaan. Saan ottaa Jeesuksen vastaan myös kasteessa ja ehtoollisessa, joissa Hän on itse läsnä. Näin Hän itse asettanut. Amen.

17.10.2012 13:06  metsälintu

Onneksi jokaisella on mahdollisuus koeponnistaa omassa sydämessään ja sielussaan, mikä on totta(itselle) ja mikä ei. Enää emme tarvitse yhtä auktoriteettia, joka kertoo meille, mitä pitää uskoa ja miten. Rakkautta kaikille!!!
Pakko lopuksi siteerata ensimmäisen Korinttolaiskirjeen loppuosaa:" Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niinkuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: Usko, totuus ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus" Amen.

17.10.2012 16:24  Aaro

Totta joka sana. On vain niin että kaiken mitä on voi ilmaista myös ilman "kristillisiä" termejä. Täydellistä rakkautta ja hyväksyntää eli anteeksiantoa se ei mitenkään vähennä.

Varsin mainio esimerkki on tuo

"jokaisen sielun on koettava omat luomuksensa, ovat ne sitten positiivisia tai negatiivisia"
Onhan se sanottu monasti, sitä niität mitä kylvät ja muista myös kaikki se ilo jota olet ollut jakamassa ja vastaanottamassa.

Niin sinut mitataan kuinka olet itse mitannut jne...

Minua on auttanut "eteenpäin" se että minua mittaa vain minä. Koska täydellisyys hyväksyy kaiken (miten se muutoin voisi olla täydellinen)

Sitä kohti; kun muistan ensinnä antaa itselleni anteeksi ajatukseni sinusta. Siis rakasta lähimmäistäsi NIINKUIN itseäsi.

13.1.2013 16:15  PirjO

Petrus, kirjoituksesi on jääny takaraivooni leijumaan. Usein olen ajatellu kaivaa sen esiin.
Kirjoitit "oman pään hylkäämistä ja johdatuksen pyytämistä" ja että ehkä enkelit ja henkioppaat ovat usein kahvilla:)
Olen aikoinaan ostanu ja lukenu kaikki Michaelin (entiteetti) kirjat. Sisällöt on niin uskomattomia, mutta ah niin toden tuntuisia. Sitten myöhemmin luin uteliaisuuttani Pyhät merkit kirjan. Siinä neuvotaan pyytämään pyhää merkkiä vahvistukseksi omiin kysymyksiin. Niinpä pyysin pyhää merkkiä Michaelin viestien uskottavuuteen. Mikäli kirjan viesti on totta, haluan pyhäksi merkiksi golfpallon. Merkin kuulema saa noin puolentoistavuorokauden sisällä tavalla tai toisella. Sen kyllä tunnistaa.
Aloin seuraavana päivänä katsomaan nauhottamaani Jaakko Selinin Maailmanvalloittajat ohjelmaa. En meinannu tuolilla pysyä kun hän vetäsi laukustaan matkamuistoiksi ostamiaan juttuja. Yksi niistä oli nahka"verkkoinen" avainperägolfpallo varustettuna Heraldinen liljalla. Lilja on partiojärjestöjen symboli, esiintyy vaakunissa, kristillisenä symbolina esittää Pyhää kolminaisuutta, liitetty arkkienkeli Gabrieliin, Marian ilmestymisen yhteyteen ja liittyy Neitsyt Mariaan.
Ei väkevämpää merkkiä voi olla Michaelin viestien todenperäisyyteen.

Lisa Williams kirjassaan Sielun ikuinen elämä mainitsee henkioppaiden juttelevan meidän kanssa joka hetki. Me ei vaan kuunnella heitä. Esimerkkinä pieni juttu. Jätin vesimukin pöydälle odottamaan kun käyn iltapesulla ja nappaan sen mukaani yöpöydälle. Olin ottanu jo askelen mukin ohi kun päässäni ääni sano -ota vesi-. Hitsi kiitos sanoin. Eli se en ollu minä. Mähän olisin sanonu -otan vesilasin-
Näitä tapauksia on paljon muitakin.
Kerran pyysin merkiksi enkeliä, mikäli voin ottaa esiin erään arkaluontoisen asian. Seuraavana päivänä olin poistumassa keittiöstä, kun tunsin, että täytyy pysähtyä. Katsoin ympärilleni, oliko kahvinkeitin kenties jääny päälle. Sit katsoin toisen olkapääni yli ja kas kummaa katseeni osu jääkaapin ovessa korkeella olevaan enkelimagneettiin. Se oli edesmenneen äitini jääkaapin ovessa aikoinaan. Siinä hetkessä tunsin saaneeni pyhän merkin ja uskalsin ottaa arkaluontoisen asian esiin läheiseni kanssa ja siitä seurasi pelkkää hyvää.
Petrus, jonkun viisaan lause "Kun ihminen lopettaa touhuamisen ja keskittyy olemiseen, hänestä löytyy hämmästyttäviä kykyjä"
Ei enkelit ja henkioppaat taukoja pidä, otetaan tulpat "korvilta" ja kuunnellaan :)
Marja, tääkin ah niin upee kirjotus
Heräämisen vuotta meille kaikille
Namaste <3

13.1.2013 18:13  PirjO

Aaro :)
Viimeinen lauseesi on meille kaikille painunu syvälle sisimpään jo ammoisista ajoista. Mutta rohkenen väittää, siis minun mielestäni, että siinä aikojen alussa on tapahtunu joko kirjoitus- tai käännösvirhe.
Mielestäni lauseen kuuluisi olla:
Rakastat lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Alkuperäinen on "käsky" tuntea olemassa olevalla tavalla. Saa kuvan, ettei asialle tarvi tehdä mitään. Jälkimmäinen herättää kysymyksen, että rakastankos minä itseäni ja kuinka paljon?
Rohkenen väittää, että suurin osa maailman ihmisistä ei rakasta itseään, eikä näin ollen toisia.

15.1.2013 23:30  Petrus

Mitähän mielessäsi lie pyörinyt, kun valitsit pyhäksi merkiksi juuri golfpallon, kyselee turhia puliseva ja etsivä mieleni pinta, mutta arvostan kyllä sitä, että vaivauduit kumoamaan loma- ja kahvipaussiteoriani. Ei sillä, että olisin sitä itsekään kovin kirjaimellisesti ottanut. Huvittaisi vain ajatella, että jonkinlaista koomista pohjavirettä löytyisi toisiltakin olemisen taajuuksilta - onhan sieltä täältä kanavilta putkahteleva herra St. Germainkin ajoittain melkoinen veijari ja hupiveikko, vaikka tämän hahmon kokonaisolemuksesta tuntuu olevan vaikea saada kunnon otetta... Eihän tärkeimmänkään asian tarvitse aina olla niiiin vakavaa? Aion kysyä sitä henkioppaaltani, kunhan saan tulpat pois korvistani.
Jotain tiedonmurusta tuli myös eräästä Lauri Siirosen blogista, jossa hän totesi hiljentymisestä, että on syytä "porautua suoraan" ytimeen tarkoittaen ilmeisesti jotain sen suuntaista, että kun mieli aidosti seestyy ja rauhoittuu, niin siinä tilassa ei nähdä eläviä päiväunia, mitä tapahtuu, kun aivokuori on vähintään aktiivisessa tilassa. Eli enpä minäkään sitten ole kaihonnut (enkä saanutkaan) mitään kiiltokuvia meditaatioyrityksissäni, vaan olen sittemmin siirtänyt painotusta ja keskittymistä epäviralliseen rukousmuotoon sillä oletuksella ja riskillä, etteivät kaikki ympärilläni hyörivät ja tarkkailevat tahot sitten ole harkinneet siirtyä käyttämään jotain kuulosuojaimia, kun samoja juttuja tulee illasta toiseen. "Ohjatkaapa minua nyt tässä työasiassa....antakaa vähän vinkkiä, miten toimisin....parantakaa sitä ja tätä...edes kuusi lottonumeroa, jookos...kannattaako toimia niin ja näin?" Mutta kyllä siitä minulle apua on, vaikka muu (henki)maailma siitä vähän kärsimään joutuisikin. Mieluummin sitä kai ruokkii(pahimmillaan) pientä skitsofreniaa yrittämällä edes jotenkin ikiomalla tavallaan saada kontaktia ympäröivään maailmankaikkeuteen, kuin synkistyy kasaan järjettömältä näyttävän maailman raskaiden rattaiden puristuksiin ensimmäisenä vaatimuksena elämän kieltäminen siinä muodossaan, kun se tuntuisi luonnolliselta ja oikealta. Vaikka minulle resonoi jonkin verran esim. Gurdieffin koulukunnan opetukset, en usko kykeneväni koskaan haastamaan itseäni moiselle elämänuralle. Ylösnousemusmielessä olen kaiketi asettautumassa hitaampiin rullaportaisiin, jossa suorittaminen korvautuu ymmärryksellä ja jatkuva tiedon kerääminen hiljentymisellä. Joogan - joissain pienimpiä polven paukahduksia tuottavissa liikkeissä - aion myös aloittaa uudelleen; luiden natina ei kuulemma ole rentouttava nukahtamisääni... Onkohan olemassa mitään alan oppaita erityisen kankeille, mutta innokkaille aloittelijoille?
Joka tapauksessa Pirjolle kiitosta uudesta näkökulmasta ja vinkistä - pyhä merkki on asia, mihin aion vihkiytyä vähän tarkemmin ja katsoa, mihin se kohdallani voisi johtaa.
Toivotan myös kaikille toiveikasta ja avartavaa vuotta 2013 - täällä ollaan vielä, halusimme tai emme.

16.1.2013 20:30  PirjO

Petrus, kiitti viestistäs. Mua harmittikin viestin lähdettyä, etten maininnu haluani kuulla nykytilanteestas. Sait mut jopa nauramaan :)
Miksi golfpallo? Olin tuona päivänä katsomassa ja kuvaamassa kamerallani kun veljeni ja vaimonsa treenasivat golffia simulaattorissa. Vai miksi sitä kutsutaan. Ajattelin ottaa Pyhäksi merkiksi asian, "joka ei varmasti toteudu" Toisin kävi :) Itselläni ei ole mitään tekemistä golffin kanssa.
Kerran pyysin pyhäksi merkiksi kilpikonnaa. Uskoin myös tuolloin, ettei tule onnistuun. No katsoin sen jälkeen kauan, kauan aikasemmin nauhottamaani elokuvaa. En muista nimeä, mutta se kerto metsässä asuvista ihmisistä.

Taas ylläri, siinä äiti elokuvan alussa mainitsi pikkupoikansa nimen johon sisältyi sana kilpikonna. Olisko ollu Vikkelä Kilpikonna tai jotain. Kelasin leffan nopeutettuna ja eikös viimeiset sanat leffassa ollu, kun äiti, isä ja lapsi valitsivatkin metsässä elämisen "tule "Vikkelä Kilpikonna"

16.1.2013 21:43  ulla

Neil Donald Walsh kirjoissaan `Keskusteluja Jumalan kanssa`- sanoi käskyjen olevan pikemminkin kehoituksia. Vapaan tahdon Kaikkivaltiiaalta saaneet ihmiset voivat ottaa ohjeekseen Jumalan, lähimmäisen ja itsen rakkauden. Jotenkin kirkko ja uskonnonopetus painotti asiaa niin , että ymmärsin että lähimmäisiä tuli rakastaa eikä itseä. Oma turmiollinen tulkinta esti rakastamasta itseä - ja siten rakkauden kokemus jäi tyngäksi. Nyt ymmärrän että jos en rakasta itseäni ei minulta rakkautta riitä muillekaan. Rakkaus itse tulee minun kautta lähimmäisiini ja kaikkilla on rakkautta, jotka sitä pystyvät vastaanottamaan. Se juuri onkin asian ydin mielestäni.

25.3.2013 10:52  PirjO

Heippa Hely :)
Osuin tämän kirjoituksen kommenttiisi hakiessani Maailman lyhyin matka kirjan mainitsijaa kiittääkseni Häntä siitä. En vielä löytänyt. Ostin ja luin kirjan ja on upee matka. Sen vois vaikka typistää yhdeksi sanaksi NAMASTE. Kyse on samasta asiasta.

Kirjoituksen "Se on tässä" kommentistani jäi pois vielä yksi löytö tuona Valaistumisen hetkenä, nimittäin tunne TOISELLE TASOLLE PÄÄSEMISESTÄ.
Se taso on korkeampi ymmärryksen taso.
Tämän mainitsen lauseesi - "Emme pääse mihinkään "uudelle tasolle" tai johonkin helpompaan asteeseen" liittyen.

Kohdassa B) mainitset pahaa puhumisestä tulee likainen olo.
Oma tapani on tarttua kuhunkin negatiiviseen tunteeseeni ja hakea sen alkuperä. Kun itse aikoinaan syyllistyin joukosta poistuneen työkaverin haukkumiseen, hain syyllisyydentunteeni takaisin ja syy haukkumiseen olikin oma huono itsetuntoni. Siihen loppu toisten haukkuminen :)

Vertaan tapaani työskennellä tunteitteni kanssa seuraavasti: Työskentelin pankissa. Kun asiakkaalle tuli rahasuoritus ennen tilin avaamistaan, meni suoritus Maksujenvälitys nimiselle tilille. Kone teki viennin yhteydessä arkistointitunnuksen. Konttoriin tuli ATK lista joka päivä niin kauan kun listalla oli yksikin vienti.

Kun sitten asiakas tuli hoitamaan asian, haettiin kyseinen ATK lista. Siitä katsottiin summan lisäksi tarkka arkistointitunnus. Noston jälkeen seuraavana päivänä viennistä ei ollut jälkeäkään listalla. Sitä ei edes tullu enää, ellei muita avoimia vientejä ollu.

Näin olen työskennellyt pintaan nousseitten tunteittenikin kanssa. Olen hakenut esiin sen alkuperäisen "haavan". Kohdannut sen ja sen jälkeen sen tunteen lähde on pöllähtäny tuhkamunana ilmaan ja Rakkaus ja Valo ym;t asiat tullu tilalle.
Eli "lista" siltä osin puhdistu :)
Kohdallani ei olisi riittänyt se, että niin sanotusti annan tunteen mennä. Koska kokemuksesta tiesin, että vastaavanlaisessa tilanteessa sama toistuisi niin kauan kun joku tai jokin verbaalisesti tökkäisi taas "haavaani".

Kysyt "onko haitallista suuttua?"
Ei ole kunhan ottaa vastuun suuttumuksestaan. Kun ymmärretään se, että kaikki itsen ulkopuolella on verbaalia eli puhetta ja tekoa tai tekemättä jättämistä sillon kun olis mielestäni pitäny tehdä, että se on se syyttävä sormi. Missä ei ole totuutta kun sen sormen mitta ja sen osoittama suunta verbaaliin. Kolme muuta sormea osoittavat omaan itseen eli tunteisiin.
(arkistointitunnukseen, haavaan)
Esimerkkinä tästä: jos istut elokuvissa, kankaalla on ääntä ja tekoja, missä siitä syntyy tunne? Tai kun luet kirjaa tai kuuntelet musiikkia.
Tai jos kaksi autoa on vierekkäin ja toisen konepellin alla alkaa sauhuta ja öljyt vuotamaan, kumman konepelti pitää nostaa, että vika voidaan korjata :)

Toinen kysymyksesi: "Saammeko edelleen suuttua".
Itse tartun jokaiseen suuttumukseeni (ei enää vuosiin ole tarvinnu, kun ei ole aiheita enää) heti ja poistan sen lähteen edellä kerrotulla tavalla. Ellei näin tee, suuttuu joka kerta samasta asiasta aina kun siihen liittyvä verbaali tulee eteen.

Kysymyksesi "Voimmeko päästä tilaan, jossa emme koe tämmöisiä tunteita" Voimme, kuten edellä olen kertonu. Kohdallani se on ollut ainut tie saada ATK lista puhtaaksi. Sillon itsessäni ei enää ole siihen asiaan liittyvää "haavaa" johon toinen tai mikään voisi sohasta.

Kysymyksesi "Olemmeko enää ihmisiä jos kaikki on meille "yhdentekevää"?
Hyvä kysymys ja oma vastaukseni tuohon on se, että se yhdentekevä on neutraali RAKKAUDEN tila. Nyt kun oma sisimpäni on puhdas ja terve, rakastan itseäni. Tunnen olevani ehyt ja kokonainen. Neutraali ja mieli levossa.

Jos ihminen rakastaa yhtä työtoveria, tai naapuria tai ketä hyvänsä, mutta vihaa toista, sillon hän ei rakasta kumpaakaan. Koska hän ei rakasta ihmistä.
Rakastamassaan ihmisessä hän näkee omat hyvät puolensa ja vihaamassaan ihmisessä hän näkee omat huonot puolensa. Molemmat tapaukset toimivat peilinä omalle itselle.

Me halutaan syntyä tänne aina uudelleen ja uudelleen hoitaaksemme itsestämme pois ne vihan aiheet. Että meistä tulee ehyt, kokonainen, itseä rakastava ja sitä kautta toisia rakastava ihminen. Ainoastaan tätä kautta maailmasta loppuvat sodat ja perheistä riidat. No joku voi sanoa, että aina on niitä jotka haluavat valtaa. Miksi?, no että saavat rahaa. Miksi? Ja tätä kysymysketjua kun jatketaan sinne ATK listan arkistointitunnusriville saakka, löytyy vastaus -omasta mitättömyyden, rakkaudettomuuden, hylätyksi tulemisen tunteista. Joista jotkut ovat lapsen omia väärinymmärryksia aikuisten toistuvista tavoista toimia.

Viimeinen lauseesi saakin vastauksen edellä kerrotuista.
Muistetaan kuitenkin se, että meillä jokaisella on oma tahto ja vapaus valita, miten asiamme hoidamme.
Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa toimia. Dr Philin sanoin, sitä ei voi korjata, minkä lemassaolosta ei tiedä.

Olen oivaltanu sanonnan -Hän joka on kaikkien ystävä, ei ole kenenkään ystävä - päättömyyden. Se just on esimerkki polariteeteistä. Ihminen joka rakastaa itseään ja sitä kautta toisia on KAIKKIEN YSTÄVÄ. Sehän on selvä, koska me ollaan YKSI <3

Sanna Suutarin sanoin se on -Maailman lyhyin matka-
Haluan vielä kertoa, että tutkikaa digikameroilla ottamianne valokuvia. Niissä näkyy toiselle energiatasolle (kuolleet) rakkaamme. Henki, Sielu, Valopallo, Orb tai Energia näkyy mm spiraalipalloina. Omista kuvistani löysin 106 kpl, missä useita rakkaita samassa kuvassa.
Yhdessä on äitini kasvot ja toisessa hän hautakiven edessä osoittaa kivessä olevaa nimeään. Hän telepaattisesti tai energeettisesti siirsi minuun tarpeen toimittaa rakkailleni Lisan kirjan Sielun ikuinen elämä ja on itse kuvassa kaiken vakuudeksi, että näin on :)
Namaste <3
Ps. Marja anteeksi pitkä kirjoitus. Helyn kysymykset kirittivät sormiani. Kiitos Hely

21.4.2013 10:21  PirjO

Olen kertonu omasta tavastani toimia tunteitteni kanssa. Siihen liittyy vastuun ottaminen niistä, eli ei projisointia, vaan syvälle sisimpään ?ongelman? ytimeen pureutumista, Rakkauden, Valon, Valaistumisen, anteeksiannon, toiselle tasolle pääsemisen, ymmärryksen, että Jumala loi minut omaksi kuvakseen sekä tunne, että pääsin Kotiin, eli Itseeni kokemista.
Ostin huhtikuun alussa Ihmeiden Oppikurssi kirjan ja se tipahti eilen hetkeksi syliini (on tosi painava J) luettuani alla olevat kohdat. Eli matkani taitaa olla lopuillaan J


Ote Ihmeiden Oppikurssista kohdasta Opettajan käsikirja
Kappale 4. Todellinen havaintomaailma - Tieto
Sivulta 92
6. Todelinen havainnoiminen aiheuttaa seuraavanlaisen muutoksen:
Mikä ennen projisoitiin ulos, nähdään nyt sisimmässä ja siellä anteeksianto sallii sen hävitä. Sillä sinne on asetettu alttari Pojalle ja siellä Hänen Isänsä muistetaan. Siellä kaikki harhat tuodaan totuuden luokse ja asetetaan alttarille. Mikä nähdään ulkopuolella täytyy olla anteeksiannon ulottumattomissa, koska se näyttää olevan ikuisesti syntistä. Missä toivo on silloin, kun synnin nähdään olevan ulkopuolella? Millaisen parannuskeinon syyllisyys voi olettaa saavansa? Kun taas mielesi sisimmässä nähtynä syyllisyys ja anteeksianto lepäävät hetken yhdessä rinnakkain, samalla alttarilla. Siellä sairaus ja sen ainoa parannuskeino liittyvät viimeinkin yhteen ja ainoaan parantavaan kirkkauteen. Jumala on tullut vaatimaan Omaansa. Anteeksianto on täydellinen.
7. Silloin Jumalan tieto - muuttumaton, varma, puhdas ja täysin ymmärrettävä - astuu valtakuntaansa. Sekä väärät että oikeat havainnot ovat hävinneet. Anteeksiantokin on hävinnyt, sillä sen tehtävä on täytetty. Ja kehot ovat hävinneet Jumalan Pojan alttarilla olevaan häikäisevään valoon. Jumala tietää, että se on Hänen Omansa, niin kuin se on Jumalan Pojankin. Ja siellä he liittyvät yhteen, sillä siellä Kristuksen kasvot ovat loistollaan poistaneet ajan viimeisen hetken, jolloin viimeisellä maailmaa koskevalla havainnolla ei ole tarkoitusta eikä alkusyytä. Sillä siellä, minne Jumalan muistaminen on vihdoinkin saapunut, ei ole matkaa, ei uskoa syntiin, ei seiniä eikä kehoja, ja siellä syyllisyyden kuoleman julma vetovoima on ikuisiksi ajoiksi nujerrettu.
8. Oi veljeni, jospa vain tietäisitte mikä rauha teidät voisi vallata ja pitää teidät turvassa ja viattomina ja ihanina Jumalan Mielessä, niin ette muuta voisi kuin rientää Hänen alttarinsa luokse Häntä kohtaamaan. Pyhitetty olkoon sinun Nimesi ja Hänen Nimensä, sillä ne liittyvät yhteen tässä pyhässä paikassa. Siellä Hän kumartuu alas nostaakseen sinut ylös Itsensä luokse harhoista pyhyyteen, maailmasta ikuisuuteen, pois kaikesta pelosta, rakkaudelle takaisin annettuna.
Namaste <3

23.4.2013 7:48  LaraC

Kiitos upeista kirjoituksistanne. Ne avasivat ymmärrystäni (taas) ja inspiroivat heittämään tänne seuraavan kokemani tapahtuman jos teillä olisi viisautta tähän.

Minä tein paljon paljon töitä ja uurastusta ja jouduin pyytämään monelta apua (lastenhoito + koiranhoito jne.) päästäkseni yhden yön matkalle Amsterdamiin jossa joskus asuin. Tarkoitus oli ystäväporukassa viettää syntymäpäiviä kun kaikilla on tänä vuonna "pyöreitä lukuja".

Tapasimme ja hetken höpisimme, joimme viiniä. Näiden parin tunnin aikana ei tapahtunut mielestäni mitään "erityisen kummallista". Ehkä innostuin kertomaan uudesta työstäni valmentajana "liian intohimoisesti" yrittäen vähän auttaakin yhtä kyselijää. Joka tapauksessa tuli täydellisenä (!) shokkina kun paras (!) ystäväni otti minut kahdenkeskiseen "puhutteluun" siitä kuinka olin täynnä negatiivista energiaa ja että kuinka "ei pitäisi olla niin negatiivinen kun ollaan iloisissa juhlissa". (olen siis työstänyt itseäni vuosia enkä koe olevani negatiivinen. En loukannut ketään. En sanonut pahasti. Siinä kohtaa en ehkä hehkunut iloakaan mutta tämä johtui myös fyysisestä väsymyksestä - klo 3 aamuherätyksestä jne.). Tämä eskaloitui niin (lyhentäen kertomusta) että minä sain kuulla toiselta henkilöltä että "et kuule ole ainut jolla on ongelmia mutta et saa pilata muitten juhlia" (en ollut sanallakaan puhunut hänen kuulleen mistään ongelmista, enkä muutenkaan. Joku kysyi "mitä kuuluu" ja vähän kerroin mitä olen käynyt läpi, kuitenkaan vellomatta tai tuoden niitä "ongelmina". Kävin itkemässä välillä ja nämä kaksi ihmistä olivat selkeäsi puhuneet keskenään sillä välin).

Noh, sekava sepustus. Lähdin juhlista pois. Tunsin kuin minua olisi puukotettu. Itkin aivan lohduttomasti kadulla (en yleensä itke, kaikki tuli ulos kuin koskena). Rukoilin. Ja sitten viereeni tuli nainen halamaana minua. Hän oli kuin ihana enkeli. Täynnä myötätuntoa ja kauneutta (en ole koskaan kokenut kenestänkään ihmisestä niin suurta rakkauden energiaa). Menimme viinille lähikuppilaan ja keskustelemaan vielä hänen kotiinsakin. Kaikki oli hyvin.

Seuraavana päivänä ystäväni eivät kutsuneet minua mukaansa kaupungille (lähetin viestin jossa pahoittelin jos olen aiheuttanut mielipahaa).

Iloitsin kovasti omasta ajastani. Hotellissa meditoin auringon paisteessa ranskalaisen parvekkeen edessä. Tunsin kuinka vaaleanpunainen oranssi rakkauden energia valtasi minut. Ensimmäisen kerran. Tätä tunnetta ja olotilaa täällä kasvatan. Ja olen siitä kiitollinen.

Kuitenkin olen niin hämmentynyt että tämän kaiken piti käydä juuri tässä seurassa ja näin (olen joutunut parin vuoden aikana luopumaan paljosta mutta tämä on ystäväni 15 vuoden takaa). Pieni tsunami. Toki tiedän että se johti siihen että sain nähdä mitä on todellinen myötätunto (kadulla tapaamani nainen), ehdoton anteeksianto (annoin anteeksi sydämeni sopukoissa) ja jumalainen rakkaus (tiedän että ensimmäisen kerran pääsin näihin svääreihin. Portit aukenivat ja työskenten pitääkseni ne auki ja enemmän joka päivä!!!).

Namaste.

25.4.2013 11:22  täti

En tiedä viisaudesta, mutta kerron kokemuksen mututuntumalla. Teit hyvän työn. Sinähän puhkaisit tietämättäsi "paiseen" monen elämässä, jota nyt alkoivat toivonmukaan työstämään itessään. tämä ns. pahuus nappasi madon, piti koukkuna ajatuksiasi. Se oli hyvin tehty, älä sure, tuo matka oli merkityksellinen teille kaikille. kiitä siitä.

29.4.2013 10:12  Ulla Saarela

Kirjoituksesi LaraC käynnisti ajatuksia ja mietteitä, kuten että meillä on oletus että ystävyyden pitäisi olla aina ihanaa. Valo ja rakkaus kuitenkin paljastavat myös epäpuhtaudet. Sinun oli varmasti tarve tuntea mitä tunsit puhdistuaksesi niistä tunteista. Ystäväsi taas törmäsivät omaan kohtuuttomaan syyttelyyn, jonka kohteeksi he valitsivat sinut. Näin valo ja rakkaus paljastaa ja puhdistaa!

1.5.2013 18:42  Messias

miettikää väliin kuinka monta vuotta nämä kanavoinnit on olleet samantoistoa ja miksi se sellaista on ? koittaisitte tajuta että teitä käytetään hyväksenne ja teidän syyksi pyritään pistämään asioita joita ette ole tehneet.

Ihmisille on valehdeltu jo tarpeeksi, pyytäkää kanavianne kertomaan totuus ja vain totuus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini