Kenen tunteita koen?

Share |

Perjantai 7.9.2012 klo 19:57 - Marja


Vaikka olen monesti huomannut, että tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen, niin en ole kuitenkaan koskaan ajatellut asiaa sen tarkemmin. Enkä ole aiemmin miettinyt sitä, mitä se tarkoittaisi, jos ajattelemamme ajatukset ja kokemamme tunteet eivät aina olisikaan omiamme eli itsestämme lähtöisin olevia. Aloin pohtia tätä asiaa – niin kuin yleensä teen – vasta kun koin asian itse omassa nahassani. 

Tapaus meni näin: oli elokuinen sunnuntai-iltapäivä. Lapset olivat menneet kavereilleen leikkimään ja kotityöt oli tehty, ja olin hyvällä tuulella ja rauhallinen. Päätin hemmotella itseäni katsomalla pitkästä aikaa Private Practice-sarjaa. Kaksi jaksoa katsottuani menin keittiöön laittamaan ruokaa. Mutta siitä ei meinannut tulla mitään, olin niin sekaisin ja voimakkaiden tunnereaktioiden vallassa, etten pystynyt keskittymään. Ajattelin, että nyt on soitettava parhaalle ystävälle ja pyydettävä häntä kuuntelemaan miten sekaisin ja ahdistunut olen, ja mikä kaikki elämässäni on pielessä. Se varmaan auttaisi tähän kamalaan oloon. Mutta ennenkuin ehdin soittaa, sekavaan päähäni pälkähti yksi selkeä ajatus: mistä tämä tunnemelska oikein tuli? Minullahan oli kaikki hyvin vielä muutama tunti sitten, eikä tässä välissä ole tapahtunut mitään. Ja sitten sen tajusin: olen katsonut pari tuntia ohjelmaa, jossa kaikki ihmiset ovat hyvin voimakkaiden tunteiden vallassa ja sekaisin ja pihalla – ja nyt minä olen ihan samanlainen!

Joten yllätyksekseni tajusin, että vaikka tunteet sisälläni tuntuivat aivan omiltani, niin ne eivät olleet minun. Olin vain napannut ne ohjelmasta. Ja tajuamatta mistä ne olivat sisääni tulleet, olin jo alkanut sepittää niiden ympärille syitä omasta elämästäni, mistä tunteet olivat syntyneet – kuten mitä mieheni on tehnyt tai sanonut tai jättänyt tekemättä tai sanomatta – ja näitä asioita olin jo alkamassa purkaa ystäväni kanssa.

Vaikka tajusin, että tunnekuohu ei ole omaani, siitä meinasi olla yllättävän vaikeaa kokonaan päästä irti. Jouduin ihan tosissani tekemään töitä sekä järjelläni että sydämelläni, että oloni rauhoittui. Olen aina aiemmin ajatellut, että ajatuksia herättävät romaanit, tv-ohjelmat ja elokuvat ovat hyviä siinä mielessä, että niistä voi saada ’vertaistukea’, jos ihminen kärsii jostain asiasta, mutta enpä ole aiemmin ajatellut, että ne voivat myös osaltaan aiheuttaa ja lisätä kärsimystä tuputtaessaan meidät täyteen turhaa draamaa! Muuten perusrauhaisa mielemme saattaa alkaa kuohuta dramaattisten ajatusten ja tunteiden vietävänä, joita syötämme sisuksiimme ’viihteenä’. Mitä viihdyttävää turhassa kärsimyksessä on, kysynpä vaan…

Kun sitten tuon tunnekuohun laannuttua soitin ystävälleni, ja kun seuraavana päivänä juttelin asiasta vielä pomonikin kanssa (hyvä tyyppi, ikäiseni nainen), niin näiden jutteluiden pohjalta aloin ymmärtää tätä ’tunnesieppausasiaa’ vielä paremmin.   

Ystäväni ja pomoni kertoivat samaa, jota minäkin olen havainnut: miten naisen voi olla joskus hankalaa kokea parisuhteessa negativiisia tunteita, kuten kiukkua tai alakuloa. Tällöin yleensä kaipaisi mieheltään tukea ja lohduttavaa halia, mutta mies ei useinkaan kykene sitä antamaan, vaan alkaa itsekin kiukkuamaan tai on jopa vihainen. Tällöin naiselle tulee olo, ettei hänen tunteilleen ole tilaa tai että hän ei saa kokea/näyttää koko tunteidensa kirjoa kotonaan. Ja nyt mietin, että johtuuko tämä dilemma siitä, että mies nappaa naisen tunteen itselleen. Kiukkuinen nainen saa vastaansa kiukkuisen miehen, jota ei todellakaan huvita alkaa halia. Ja ahdistunut, alakuloinen tai alistunut nainen saattaa saada vastaansa vihaisen miehen, koska nämä tunteet napatessaan mies saattaa kokea ne liian hankaliksi käsitellä, joten ne nostavat miehessä esiin turhautumisen tai vihaisuuden. Sama toimii tietenkin toisinpäin, nainen nappaa miehensä tunteen ja sitten sitä mennäänkin, tunteiden yhteentörmäyskurssilla…

Kävi myös ilmi, että pomoni oli napannut minun elokuisen ahdistukseni ja alkanut kärsiä selittämättömistä vatsakivuista. Sain kuulla, että hänellä on stressivatsa, ja kun hän ihmetteli että mitä se vatsa nyt temppua, kun hänellä ei ole stressiä, niin jouduin tuomaan esille että ehkäpä kyseessä ei olekaan hänen ongelmansa, vaan minun – olin hirveän stressaantunut töissä kun en ahdistukseltani saanut tehtyä töitä normaaliin tahtiin. Ja kun minun oloni työpaikalla helpotti, niin katosivat pomoni vatsavaivatkin…

Ja sitten kävi niin kuin minulle aina käy, kun alan jotain asiaa ihmettelemään: aloin törmäillä asiaan liittyviin tutkimuksiin, artikkeleihin ja kirjoihin. Mm. Aalto-yliopistossa on tutkittu, että tunteet todellakin tarttuvat ihmisestä toiseen (lyhennelmä täällä) ja Yhdysvalloissa on julkaistu palkittu tieteellinen teos Connected (teoksen laajat nettisivut täällä), jossa osoitetaan, että nappaamme asioita toisiltamme, mutta emme vaan ystäviltämme, vaan myös ystävien ystäviltä ja ystävien ystävien ystäviltä, vaikkemme edes tuntisi heitä! Kirjassa tutkitaan sitä, miten kaikki sosiaaliset verkostot vaikuttavat hyvin voimakkaasti arvomaailmaamme, terveyteemme, varakkuuteemme, painoomme jne. – jos naapurin työkaveri lihoo niin meillä on paljon suurempi todennäköisyys lihota!

Niin se vaan taitaa olla, että tunteemme ja ajatuksemme ovat yhtä. Ihmiskunta jakaa yhteisen kollektiivisen tietoisuuden. Meidän on siis todellakin hyvä olla valppaana omien ajatustemme ja tunteidemme kanssa, sillä ne eivät aina ole ”meidän”. Jokaisen ajatuksen ja tunteen voi antaa tulla pintaan tarkasteltavaksi, mitään ei tarvitse alkaa väkisin tukahduttamaan tai peittelemään. Sillä tavalla ne koteloituvat vaan sisäämme ja aiheuttavat ongelmia, ennemmin tai myöhemmin. Mutta sen jälkeen kun ajatus tai tunne on tullut pintaan, niin sen mukaan ei ole mikään pakko mennä. Sitä voi aivan kaikessa rauhassa tarkastella ja tutkia mm. sitä, kenestä tai mistä se on lähtöisin, omista kokemuksista vai jostain ulkopuolelta. Ja kaiken rakkaudellisen tarkastelun jälkeen on hyvä päättää, että haluaako ajatuksen tai tunteen kanssa viettää loppupäivänsä.

Mutta toisaalta on myös hyvä miettiä sitä, millaisia ajatuksia ja tunteita itse levittää ympärilleen läheistensä käsiteltäväksi ja kollektiiviseen tietoisuuteen kaikkien jaettavaksi… 


Kommentit

8.9.2012 6:29  Myy

Osui ja upposi. Kiitos linkeistä.

8.9.2012 15:05  Soili

Kiitos kun toit tämän asian esille.
Minulla toisenlainen kokemus. Kun olen joutunut kuluneiden vuosien aikana usein hoidettavaksi syöpäosastolle. Ei voi muuta kun kiittää sitä huolenpitoa ja ystävällisyyttä mitä näillä ammattilaisilla on. Se hymy ei maksa mitään mutta voi olla elämän arvoinen asia autettavalle.En kertaakaan ole nähnyt nyrpeää naamaa. Ja huonekavereiden kanssa huomattiin lääkärin kierron jälkeen ,että meillä jokaisella oli hymynaama.Voi olla että asiat eivät aina olleet mukavaa kuultavaa, mutta miten se esitettiin onkin toinen juttu. Kiitos linkeistä, joten ei ole ihan sama miten kohtaan ihmiset ympärilläni. Voin vakuutta että minulle ainakin kolahti.

8.9.2012 17:46  kivi

Hieno kirjoitus, herätti ajattelemaan. Tosi mielenkiintoista, varmastikin yhä enemmässä määrin alamme todella olla yhtä.

^
Tosi hieno kokemus Soililla syöpäosastolta, oikein mukavaa kuultavaa, että jossain sentäs jaksetaan paneutua sairaan ihmisen kohtaamiseen :)

9.9.2012 16:30  Isoäiti

Mikäli olet valmis henkilökohtaiseen ja perusteelliseen prosessiin, voin suositella todella mahtavaa kirjasarjaa: Soile Raunion enkelikirjoja ja Oman elämän suurinta siunausta ... nimen googlaamalla olet perillä ... oma osuus on opiskelstavana Hyvällä tavalla!

Viimeinen kirja aluillaan ja opittavaa on, jaettavaa ja annettavaa ... trallalei ...

9.9.2012 19:13  Helena

Salainen "paheeni" on katsella tositvdokumentteja. Tässä kuussa tajusin saman kuin sinä: aina katseltuani Hirviömorsianta rupesin käyttäytymään niinkuin he! Ja ihmettelin vain, jälkikäteen, mitä tapahtui

Mutta tuo, että tunteet napataan myös parisuhteessa...KIITOS! YMMÄRRÄN nyt TOSI paljon paremmin asioita:-)

9.9.2012 19:39  Täti

Upeaa Isoäiti` Soilea minäkin suosittelen ja häneltä kanavoidun kuukausikirjeen tilaamista, erittäin "kolahtava" oli tämä syyskuunkin kirje.Hän kanavoi myös oppaitasi henkilökohtaisissa kysymyksissä. Ihanaa syksyn jatkoa kaikille, taidanpa huomenna hankkia tuon mainitun viimeisimmän kirjan, on vaan niin paksu kirja, ihmeiden oppikurssikin on niin hankalan iso käsitellä, mutta näillä menemme... Trallalei täältäkin.

9.9.2012 21:12  Pirjo

Tuntuu tutulta. Kannattaa tarkkailla tunteitaan vaikkapa shoppailemisen jälkeen. En pysty nykyään katsomaan väkivaltaa / sotaa. Tulen todella pahoinvoivaksi sellaisen jälkeen. Sanoin miehelleni, että Puhdistusta en sitten tule katsomaan elokuviin.

9.9.2012 21:52  Hely

Meillä toimii kirjoituksesi parisuhde-osuus 100% Miehen kanssa osataan onneksi jo tunnistaa tämä tunteiden tarttuvuus. Mies sanookin minulle monesti, että "tuo tarttuu minuun, tuo sinun huonotuulisuus". Silloin ymmärrän muuttaa tyyliä tai asian esitystapaani. Tajuan, että vaikka olen miten huonolla tuulella, minulla ei ole oikeutta "saastuttaa" koko kotia ja kaikkia ihmisiä sen takia.
Omat kipukohdat tulee selvittää itsensä kanssa ensin, mennä vaikka ulos kivelle istumaan kunnes saa oloaan jotenkin "järkiinsä", niin että osaa käyttäytyä ihmisittäin toisia kohtaan. Sitten voi palata ihmisten pariin. Ihan tosi, olen kokeillut tuota monta kertaa! Menen yksinäisyyteen selvittelemään ja keskustelemaan itseni kanssa asiat selviksi.
Eri asia sitten on jos on tarve selvittää jokin asia toisen kanssa ja siitä tulee eripuraa. Se on kahden kauppa. Mutta omat jutut -niitä ei pitäisi antaa toisille painolastiksi.
Olen itse aika tunneherkkä, imen asioita ympäristöstä. Minullekin tulee helposti huono olo väkivallan katsomisesta. Itseään tulee suojella, juuri tuosta syystä kuin Marja kertoo. Televisiosta tulee nykyään paljon myös ns. Uuden Ajan ohjelmia, joiden katsominen ei aiheuta "tunnärsytystä". Aika helposti opimme huomaamaan mikä on hyväksi ja mikä ei.
Marjan kokemus TV-sarjasta on tuttua minullekin. Jopa kirjat voivat saada minussa samanlaisen reaktion. Siksi sen, mitä luen, tulee olla "oikeanlaista" nykyään.

10.9.2012 19:06  Isoäiti

2002 luovuin TV:stä, koska uutisissa ja fiktio-ohjelmissa tapettiin ... sain kuolema-allergian ja valitsin elämän ... siirryin kulkemaan vapaana elämässä avoimilla paikoilla, maailmalla ilman päämäärää elääksenitodeksi unelmani ... luovuin kaikista lehdistä ja luovuin kuluttajana olemisesta siirtyäkseni ihmisten joukkoon ... sain vapauden olla, sanoa, tuntua, näkyä ja kuulua sellaisena kuin olin omana itsenä ... aloin etsiä iloisia asioita ja luetteloin niitä, kohtasin niitä taivaalla, maassa, kaikkialla iloisia ylläreitä enemmään ihmeitä reppu selässä ilman omaisuustta , valtaa, asemaa tai muita menestyksen merkkejä, kevyenä kauhun jälkeen ... ympärilläni kuoltiin, sairastuttiin, pilkattiin ja unohdettiin ... oivalsin, että ne eivät kuuluneet minulle, vaan haastoivat minut valitsemaan kuoleman, vaatimukset, odotukset tai itseni, itsenirakastamisen ja oman elämän ... lopultakin oman osani, joka ainostaan on omaani ... itse olin pitänyt muita arvokkaampana kuin itseäni ... armollisesti heräsin ja nyt rakastan, kunnioitan ja arvostan itseäni sellaisena kuin olen ... nöyrästi kaikkinensa olen ihana ja niin olet sinäkin, sillä sallin kaiken Hyvän kaikille ... ole Hyvä! Olemme yhtä ja mukana on jo paljon ja aina vaan joukko lisääntyy ...

11.9.2012 13:43  Isoäiti

Mikä ajoitus St. Germanin kanavoinnin ensimmäiseen kysymykseen eilen ... Ajoitus täydellinen ...trallallei

12.9.2012 14:54  Ritva

Voi Hyvin lehden tänään ilmestyneessä numerossa on lyhyt juttu 'Tartuta tunne'. Siinä mainitaan juuri tuo Aalto-yliopiston tutkimus, johon Marjakin vinkkaa.

5.10.2012 22:23  Manna

Olen suorastaan imuri ympärilläni leijaileville tunteille. Parhaimmaksi on osoittautunut yksinasuminen (yhteisössä tai kimppakämpässä asumisen sijaan) hyväenergisessä ympäristössä (riippunee naapureista?). Tällöin saan "ladattua akkuni" ja jaksan ja viihdyn töissä, kavereiden kanssa ym.

Oletteko huomannut ilmiöitä: jos kaveri käy kylässä, hänen energiansa ovat kaksi päivää vielä käynnin jälkeenkin asunnossa. Rakastelun jälkeen olen toisen energioissa kaksi viikkoa sukupuolesta riippumatta. (ts.yhdyntä ei ole "se juttu" vaan fyysinen ja henkinen yhteys)

Olen huomannut musiikin olevan myös hyvin voimakas tunteidenluoja! Ja mp3 soittimen olevan loistava apu keskustassa muiden energioissa liikuttaessa!! Säästyy monilta turhilta ikäviltä tunteilta!!

23.10.2012 13:20  Monni

Manna, ne ovat sinun omia reaktioitasi ja tuntemuksiasi. Se mitä sanot ikäväksi "energiaksi", on lahja, jota et vielä ymmärrä. Koska siinä piilee vapautumisesi.

Toiset ihmiset ovat juuri siksi, että heidän kautta näet, mitä mieleesi kätket ja mitkä asiat syvällä mielessäsi on käsittelemättömiä.

Kun tajusin tämän, elämä on ollut paljon helpompaa ja kevyempää, kun ei tarvitse syyllistää muita, omista tuntemuksistan.

Niin kuin itsekin kirjoitit, ollessasi yksin, oleminen on helpompaa. Näinhän se onkin, mutta se ei opeta ihmiselle mitään, niistä alitajunnan kätkössä olevista möykyistä. Eivätkä ne silloin pääse vapautumaan ja purkamaan sisäistä patoa, jonka kokijan oma mieli on luonu.

Suurin osa ihmisistä on samaistunu tunteisiinsa niin voimakkaasti, että pitävät niitä oikeina informaation lähteinä. Samalla tulee kertoneeksi itselleen, että on erillinen.

Kun kuuntelet musiikkia ja haluat rauhottaa mielesi, oletko ajatellut, että rajoitat itseäsi ja pelkäät omia tunteitasi liikkuessasi ihmisten parissa? Toisin sanoen vastustat mielessäsi olevia tunteita, etkä ole halukas niitä katsomaan uudelleen.

Tuon kaiken vapauttaminen on todella yksinkertaista. Se on mielessä tehty anteeksianto - itselle.

http://www.as-keskustelutuokiot.fi/62

30.10.2012 11:57  tinylove

Jo melko nuorena aloin tuntea kummallisia särkyjäja kolotuksia,tajusin ettei nämä ole omiani.. Ja pian kuulinkin aina että jollain läheisellä oli sama kipu ollut useamman päivän. Viimeisen vuoden aikana olen joutunut välillä' todella ahdistaviin tunnemaailmoihin, ja pelottavienkin ajatusten eteen. Tajuan kyllä,että sama kaava kuin ennenkin; ne eivät ole omiani,vaan nappaan fyysistä ja psyykkistä kipua muilta. Niistä irti päästäminen on jostain syystä todella todella vaikeaa. En tiedä mistä ja keneltä ne nappaan,mutta olen tiedostanut aivan saman asian. Eilen olin todella onnellinen kaikesta elämässäni... luin artikkelin skitsofreniaan sairastuneesta pojasta. Ja yöllä heräsin pelkoon,että sairastun nyt itsekkin. Koko päivä on mennyt siihen että järkeilen asiaa pois omasta tunnekeskuksestani; se ei tarttunut minuun lukemalla. Se ei tartu. Eikä tule kenellekkään "ajattelemalla".
Ja kuin "sattumalta" eteeni tuli tämä sivu.. ja ahdistukseni tippui vähintäänkin puoleen siitä mitä se oli. Taito olisi opetella suojaamaan itsensä. Kiitos tästä artikkelista, ja kiitos sille kuka johdatti tämän silmieni eteen.

31.10.2012 22:42  Auringonkukka

Itselläni on sama "vika". Varsinkin tunnen lasteni kivut ja säryt. Aluksi ihmettelin asiaa ääneen, kun en itsekään tiennyt mistä on kyse ja sain aina vastaani hämmästyneen reaktion, että niin mullakin. Nyt vain sanon asian ääneen, yritän tehdä asialle jotain ja sitten mielessäni kuittaan ja se kipu/särky tunne menee ohi. Työyhteisössä huomaan välillä ajautuvani ympäristön tunnetilaan, silloin pysäytän itseni ja totean etteivät ne ole oikeasti mun tunteita ja pyydän tunnetilaa palamaan lähettäjälleen ja se häipyy pois. Kuulostaa ihan hölmöltä, mutta toimii.

5.11.2012 11:31  Monni

Kun samaistuu kehoonsa ja kyselee siltä neuvoja, hidastaa sen todellisen itsen esiin tulemista. Kehossa oleva (ego)mieli pelkää sitä rakkautta, joka ei ole sen itsensä luoma.

Aistit, jotka ihmiseen on kytketty, kuin pistorasiaan, ovat erillisyyden kokemuksia ja sellaisina niitä olisi hyvä pitääkin. Kehot eivät koskaan voi liittyä toisiinsa, se on mahdotonta. Vain mielet voivat liittyä yhteen ikuisiksi ajoiksi rakkaudessa ja kunnioituksessa toisia mieliä kohtaan. Pelko estää todellisen rakkauden kokemista, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Todellinen rakkaus päästää mielen vapaaksi pelosta.

Ainut ero sen todellisen rakkauden ja kehon rakkauden välillä on siinä, että todellinen rakkaus kun katsoo, se näkee sen, mitä toinen On koko ajan, näytti se kehon silmin ja aistein sitten miltä tahansa. Siinä piilee vapautus tuskasta ja kärsimyksestä, jotka ovat vain väliaikaisia tässä ajan ja paikan kokemuksessa.

Jokainen omassa kokemuksessaan tunnistaa itsessään kuin 2 eri mieltä, ja jotka aiheuttavat sitä ristiriitaa. Toinen mielistä ruokkii pelkoa ja toinen, se hiljaisempi ääni, on koko ajan levollinen. Kumpaa sinä kuuntelet?

Tuossa Smallamin kanavoinnissa, asia tulee hyvin esille;

OLETTE KYYRISTYNEET FYYSISEEN KEHOON, MIKÄ RAJOITTAA TEITÄ

19.11.2012 20:29  Kiitos

Kiitos että päädyin tälle sivulle. Tämä päivä on mennyt pahassa olossa ja ahdistuksessa, jotka olen sallinut siirtyä itseeni. Sain teiltä vinkkejä siihen, että pystyin tunnistamaan tämän tunnesiirtymän ja mitenkä käsittellä tätä. Kiitos, KIITOS! Ja positiivista tunnetta ja kiitollisuutta ja rakkautta sinne mistä tämä ahdistus tuli minulle :)

20.11.2012 12:05  PirjO

Tunnen ainoastaan omia tunteitani. Sen tunnustaminen vaatii syvällistä rohkeutta. Syyttävä sormi osoittaa vaan verbaaliin eli tekijään, puhujaan tai tekemättä jättäjään paikassa, missä tekoa odotin. Näissä tilanteissa ne kolme muuta sormea osoittavat itseeni, eli tuntijaan.
Kaikki mihin ympärilläni REAGOIN, on minua itseäni niin hyvässä kun pahassa. Vasta kun syyttäväsormisymboliikan on perin juurin itsessään ymmärtänyt, voi (minun mielestäni) ajatella tunteiden leijuvan jostain itsensä ulkopuolelta itseensä. Omalla kohdallani en moista allekirjoita. Kyllä se tunteenhippunen minusta itsestäni nousee pintaan käsiteltäväksi. Negatiivisia tunteita minussa herättävät ihmiset ovat kultahippuja ja kiitoksen ansaitsevia.

Monni, komppaan (mitä sanaa Isoäiti käytti) ajatuksiasi. Sillä erolla, että oma ilmaisumuotoni on kokemukseni kautta kerronta :)

Poistin nimimerkistäni yhden o-kirjaimen.

Tähän vielä Namaste tervehdyksen merkitys. Tervehdyshän tapahtuu kämmenet vastakkain rinnan korkeudella.
"Minä osoitan kunnioitusta sitä paikkaa kohtaan Teissä, jossa koko maailmankaikkeus sijaitsee. Minä osoitan kunnioitusta sitä paikkaa kohtaan, ja jos olette tuossa paikassa itsessänne ja minä tuossa paikassa itsessäni, niin meitä on vain yksi." Namaste

20.11.2012 17:57  Isoäiti

Moniuloitteisena sieluna oma tunto ja oma elämä ovat keskeisiä asioiden ymmärtämiseksi, mutta sen opittuamme kuva laajenee ja myös muut sielut ovat mukanamme eheyttämässä itseään. Silloin onkin kysymys muiden tunteista ja kehomme ilmaisee niitä "kyytiläiselle" käsiteltäväksi ruumiinmme kautta .

Kaksoisliekkini onkin muuttanut tunneskaalani toiseksi. Onneksi ehdin tutustua omaani perusteellisesti ... Elämä on ihmeitä täynnä ja matka jatkuu ... Tämä onkin toinen juttu kokonaan eikä tämän blogin aihe ollenkaan ...

25.11.2012 21:17  Monni

Kiitos paljon kommentistasi PirjO. Kirjoitan sillä tavalla, kuin olen kaiken omassa mielessäni käynyt läpi yhdessä Pyhän Hengen kanssa . Kerroin kaikki ajatukseni rehellisesti ja avoimesti Hänelle, eli annoin menneisyyden kokemukset pois, Hänelle joka näkee toisin. Kaikki muistikuvat menneisyyden kokemuksista vain pyyhkiytyi pois pikku hiljaa, koska annoin anteeksi itselleni. Sitä on vaikea sanoa, miten se tapahtui, koska minä en sitä tehnyt. Kun annoin pois, sain tilalle rauhan ja kiitollisuuden. Se oli vaikea ja tuskallinen alkuun, muita vaihtoehtoja ei ollut. Pakoileminen oli saatava päätökseen. Aloitin sen prosessin vuosia sitten, koska mielessäni pyöri vain yksi lause; kuka minä olen todellisuudessa.

Olen iloinen siitä, että oivalsin kokemuksen kautta sen, miten syyllisyys ja tuska olivat viehättäneet minua. En vain ollut sitä ymmärtänyt. Aloin oivaltaa, että kaikki kokemukset, joita näytti tapahtuvan, oli itseni luomia. Kaikki tapahtumat, joihin reagoin, olivat omia tuntemuksiani, joista minun tuli ottaa vastuu.

Hengen "apujoukot" , auttoivat minua laajentamaan itseäni lisää. Sain paljon apua uudelleen katsomisessa, niin unen kuin valveenkin aikana.
Kokemuksessani olen saanut kokea, millainen Itse on silloin, kun Todellinen rakkaus katsoo. Tunnistin sen Itsekseni, jonka Isä loi kaltaisekseen ja se lisäsi luottamustani. Sain sen kokea, jotta muistaisin, millaiseksi Isä minut ja kaikki muutkin loi. Milloinkaan en ollut kokenut niin suurta rakkautta ja varmuutta. Siinä oli kaikki, ei yhtään sanaa, ei yhtään liikettä tai toimintaa. Se vain On. Se minä, joka on lihallisessa muodossa, on itseni luoma mielikuva.

En samaistu kokijaan, enkä kuule sen ohjeita. Tiedän, että se on vielä jollain tavalla olemassa, mutta en kiinnity siihen tunteilla, enkä hae siltä neuvoja. Ainut oppaani on Pyhä Henki ja tämä keho on työvälineeni. Jos sen voisi sanallisesti jotenkin ilmaista, katson ja havaitsen asioita, sekä tapahtumia tarkkailijan näkökulmasta, mutta vielä en ole perillä.

Olen kiitollinen siitä, että löysin vuosia sitten Ihmeiden oppikurssin ja aloin soveltaa sitä arkeen. Tunnistin sen sydämessäni minulle sopivaksi oppaaksi, matkalla kotiin. Siitä kaikki lähti.

27.11.2012 11:27  PirjO

Kiitos Monni <3
Mm. lauseesi

"Milloinkaan en ollut kokenut niin suurta rakkautta ja varmuutta. Siinä oli kaikki, ei yhtään sanaa, ei yhtään liikettä tai toimintaa. Se vain On".

kertoo samanmoisesta omasta tunteen ja totuuden kokemuksestani. Siinä hetkessä ymmärsin, että tätä se -Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen- tarkoitti. Se uskomaton Rakkauden tunne valtasi sisimpäni ja tunsin päässeeni Kotiin. Eli, näin oletan, yhtymään Pyhään Henkeen, omaan "kuvaani".

Siinä hetkessä oli kaikki ja se avasi silmäni aivan kuten kirjoitit "Se vain On"

13.5.2013 17:42  Zaja

Hei!
Minä myös olen kiitollinen, että pääsin lopultakin lukemaan toisten kokemuksista (esim. Tinylove ja Auringonkukka). Minulla on välillä suuria ongelmia toisten tunteiden ja kipujen kanssa.

Muutamien läheisten ystävien tunteet ovat erittäin vihaisia ja heidän ajatellessaan minua, koen heidän tunteensa ja tulen aina itse kovin vihaiseksi ja ärtyneeksi, ennenkuin taas ymmärrän, että ne ovatkin heidän tunteita. Monesti koen niitä esim. silloin, kun he ovat tulossa minun luokseni tai ennenkuin soittavat tms, ei niinkään heidän seurassa ollessaan.
Eri asia on tietenkin se mistä heidän kiukkunsa johtuu, minustako tai suhtautumisesta minuun, mutta se ei ole nyt tärkeä asia.
Tunnen myös toisten kipuja, pystyn kipujen perustellaa tunnistamaan yleensä muutaman minulle soittavan ystävän, ennen soittajan katsomista.

Tietoisuus tästä on kehittynyt monien vuosien aikana, enkä edes halusisi vaihtaa sitä pois, (ja kaikilla on tietenkin sama kyky, sen saa varmasti aktivoitua tietoisella halulla).
Mutta, miten hallita tätä asiaa???
Varsinkin kiukustuminen toisten tunteista, jotka eivät ole edes paikalla fyysisellätasolla, on hankalaa kun en pysty etukäteen tunnistamaan minulle kuulumatonta tunnetta. Siinä on tullut sanottua, muutama paha sana väärille henkilöille.
Oletteko törmänneet kirjallisuuten asiasta?

Luettuani kommentteja, huomasin että kaikki eivät allekirjoita tällaisia kokemuksia. Olen tulkinnut tilanteen johtuvan, sielun/hengen kyvystä olla useammassa paikassa yhtä aikaa, ja esim. ajatuksen voimasta.
Olen Mannan kanssa samaa mieltä siitä miten energiat jää tilaan vaikuttamaan pidemmäksisi aikaa. Olen myös kiitollinen Mannan neuvosta, musiikin kuuntelusta julkisillapaikoilla, alan varmasti käyttämään sitä enemmän myös ostoksilla käydessä, parempaa suojauskeinoa odotellesss. Siten tulee samalla levitettyä itse parempaa tunneenergiaa, kun on musiikin valaisevassa vaikutuksessa.

14.5.2013 23:17  Isla

Hmm...Luulen, ettei sillä ole niin merkitystä onko tunne lähtöisin itsestä vai toisesta vaan merkitystä on sillä kuinka nopeasti osaa päästää irti tunteista, jotka itsen läpi virtaavat. Pidän myös tärkeänä elämästä nauttimista. Eli vaikka sisällä olevat möykyt ovatkin tärkeitä kohdata, niin ei ole välttämätöntä mennä sieltä, mistä aita on korkein vaan omat kipupisteensä voi tunnistaa ja käsitellä pieninä itselle sopivina palasina. Eli jos ihmisten ympäröimänä on tuskaisaa, niin miksi turhaan kärsiä?! Omia kipupisteitä voi kohdata aloittaen vaikkapa pienestä porukasta tai lieventämällä oloaan musiikilla.
Vetovoiman laki takaa sen, että ympärillämme on "samalla taajuudella" olevia ihmisiä, joilla luultavimminkin on samankaltaisia ongelmia kuin meillä tai päinvastoin he osaavat sen, mitä me emme.
Avainsanoina irtipäästäminen, omien voimavarojen tunnistaminen ja hyödyntäminen, oman varjon hyväksyminen ja rakastaminen, anteeksiantaminen.

Onko sillä niin väliä kenen tunne? Me itse valitsemme seuran!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini