Henkinen etsijä etsii pysyvää sisäistä rauhaa

Share |

Keskiviikko 29.8.2012 klo 18:49 - Marja


Olin heinäkuun alussa Kuortaneella Ultrapäivillä ensimmäistä kertaa ja sepä olikin aikamoinen yllätys – en tiennyt, että Ultrapäivät ovat noin elämykselliset! Kaikki odotukseni ylittyivät. Odotin saavani vähän jotain uutta tietoa ja että tapaisin samanmielisiä ihmisiä, joiden seurassa saan olla oma hörhö itseni. Ja salaisesti toivoin vielä että saisin jonkun henkisen kokemuksen (kun olen aika lailla keskittynyt henkisyyden loogisen puolen opiskeluun ja asioiden analysointiin, tuo kokemuksellinen puoli on jäänyt vähemmälle). No nämä kaikki asiat sitten sain. Ja lisäksi, mitä en osannut odottaa, ELÄMYKSIÄ! Enpä muista milloin olisin viimeksi itkenyt ja nauranut tuolla tavoin yhden viikonlopun aikana, selvinpäin. Ja ne iltayön meditaatiot Kuortanejärven rannalla auringon laskiessa, aaahhh… Tiedän kyllä mistä minut löytää ensi kesänä heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. 

Luennot ja workshopit eivät etukäteen herättäneet minussa otsikoidensa puolesta sen suurempaa kiinnostusta, mutta ne olivatkin huippuhyviä. Samoin joihinkin luennoitsijoihin suhtaudun etukäteen vähän varauksella, mutta yllätyin iloisesti. Voin kyllä suositella, jos joskus pääsette kuulemaan, esim. Maiccu Kostiaisen ja Erkki Lehtirannan luentoja. Maicun luennolla minä, joka en yleensä koskaan herkisty itkuun asti, itkin kuusi kertaa! Huh huh! 

Ja sitten se henkinen kokemus… Se tapahtui Anette Carlströmin Oneness Meditaatiossa. En ollut aiemmin kuullutkaan tästä naisesta, joten osallistuin meditaatioon ”katsotaan nyt mikä tämä juttu on” –asenteella. Ja nyt kun olen jälkeenpäin lukenut hänestä ja Onenessista niin olen tajunnut, että moni muukin on kokenut samanlaisia asioita kuin minä. Mielenkiintoista. 

Anette menee sellaiseen tilaan, jossa hänen persoonansa katoaa ja universaali rakkausenergia valtaa hänet. Hän jakaa tätä energiaa osallistujille. Ja mä sain kokea häivähdyksen tuosta energiasta. Se oli juuri sitä mitä toivoin – että saisin kerrankin kokea sen universaalin rakkauden, jonka kipinä meillä on sisällämme. Kävin läpi tuossa hetkessä aikamoisen prosessin. Tuntui että minut ensin tyhjennettiin ja sitten jäin tyhjyyden tilaan. Tämä olo sai kyyneleet silmiini ja pystyin vain hokemaan mielessäni (englanniksi jostain syystä) ”There is nothing. There is nothing. You can take me now.” Ja sitten rakkaus alkoi häilyä tietoisuudessani, pieninä säteinä, ja ensimmäistä kertaa todella tajusin ja tunsin tämän asian todeksi: MINÄ olen Rakkaus. Minun kehoni, joka ajattelee ajatuksia, puhuu sanoja ja tekee tekoja, on Rakkauden palvelija. Minä (Marja) on MINUN (Rakkauden) palvelija. 

Mikä ihmeellistä, kun menin Kuortaneelle, päähäni tuli jostain syystä elämäni ensimmäinen mantra ja saman tien hoksasin, että tämän on nyt se keino, jolla voin katkaista negatiiviset ajatukseni. Olen monesti kaivannut jotain työkalua, jolla voisin muuttaa ajatusteni suunnan silloin kun jään aivan totaalisesti jumiin negatiiviseen ajatteluun ja siihen liittyvään raskaaseen tunnetilaan enkä osaa ottaa siihen omin voimin etäisyyttä, niin että voisin alkaa työskentelemään noiden ajatusten kanssa. Ja sitten mantra tuli päähäni: ”Olkoon kaikki ajatukseni rakkauden ajatuksia, olkoon kaikki sanani rakkauden sanoja, olkoon kaikki tekoni rakkauden tekoja”. Tästä tuli oma pieni rukoukseni. Ja sitten sain tähän vielä Anetten meditaatiossa kokemuksellista jatkoa. Ihanaa. 

Anetten kirjan luettuani olen saanut taas jatkaa pohdintojani siitä, että onko mahdollista valaistua ”yksin”, vai tarvitaanko jonkun opettajan/ohjaajan/mestarin apua ja johdatusta? Kun minulla on tiukassa istuva käsitys siitä, että pysyvään sisäisen rauhantilaan siirtyminen ja jopa valaistuminen voi tapahtua nopeassakin tahdissa jonkun gurun ohjaamana (Anettella tämä tapahtui Amma Bhagavanin ohjauksessa, olen lukenut myös Gangajin kokemuksista Papajin ohjauksessa) JOS ja KUN tarvittava sisäinen työ on tehty. Kun olet tehnyt työn ja opettaja saapuu, PAM asiat voivat tapahtua. 

Mutta onko se näin? Kuitenkin sekä Anette että Gangaji puhuvat siitä, miten he etsimällä etsivät vuosikausia ja kokeilivat kaikkia mahdollisia henkisiä kursseja ja vaihtoehtoisia hoitoja itseään kehittääkseen, ja sitten kun he gurun avustamana saavuttivat rauhan, he tajusivat, että rauha on koko ajan ollut heidän sisällään. Ja se on kaikkien sisällä ja sen löytää, kun lakkaa etsimästä. Eli rauha ei löydy töitä tekemällä, vaan antautumalla rauhalle. 

Niin osaisiko sitä itsekseen antautua omalle sisäiselle rauhalleen ja kytkeytyä irti oman marakattimielensä hallinnasta vai tarvitaanko tähän ulkopuolista apua? Epäilenpä että meditaatiosta voisi olla tässä asiassa hyötyä. Mutta riittääkö se? 

Kaiken lisäksi meillä ’henkisillä etsijöillä’ on se ongelma, että etsinnästä voi jossain vaiheessa tulla itsetarkoitus, aivan kuten Gangaji kirjoittaa Huffington Postin kolumnissaan (http://www.huffingtonpost.com/gangaji/find-peace_b_1602501.html). Hän kertoo siitä, miten hän on kiertänyt paljon vankiloissa ja miten vangeilla ei ole ennakkoluuloja, joten he helposti löytävät sisässään olevan rakkauden, rauhan ja ykseyden, mutta ”ongelmana on kun puhun heille, jotka eivät ole vankilassa, että he usein jo tietävät liian paljon. Se on henkisyyden taitajien ansa – ollaan Menestyviä Etsijöitä.” 

Onko siis mahdollista lopettaa tämä pysyvän rauhan etsiminen ja vain löytää se sisimmästään? Hyväksyä että se on siellä ja on aina ollut? Kun tämä on niin helppoa sanoa ja ymmärtää, mutta sen kokeminen ja eläminen arjessa – siinä ongelma. Minä ainakin pystyn kokemaan rauhaa meditaatiossa, mutta kun tulen töistä väsyneenä ja nälkäisenä ja kompastun eteisessä vaateläjään ja sitten alan pesemään monen sentin pilaantunutta liejua pois jääkaapin vihanneslaatikosta ja lapset huutavat ja kiukuttelevat, niin siinä on kyllä sisäinen rauha kaukana. 

Itse asiassa tämä takia koin Anetten kirjan niin vavahduttavana, sillä hän on löytänyt juuri sellaisen pysyvän sisäisen rauhan tilan, jossa hän elää tällaista haisevaa ja äänekästä arkea nauttien ja rakastaen joka minuuttia. Hän kykenee uppoutumaan kokemukseen ja elämään sen joka solullaan, eikä ole väliä onko hän markettijonossa kiljuvien lasten ympäröimänä vai yksin meditoimassa, kokemukset ovat samanlaisia. Siksi kirja on minulle niin tärkeä, siinä kuvataan juuri se tietoisuuden tila, jota minä janoan. Janoan ja etsin… 


Kommentit

29.8.2012 19:33  Lauri Väisänen

Upeita kokemuksia, kiitos kun jaoit ne kanssamme.

29.8.2012 22:22  Elina Kivinen

Kipuilen samojen asioiden kanssa...:-)

Eli mikä, minkä niminen tarkalleen, on tämä kirja? Kiinnostuin välittömästi!

30.8.2012 7:51  Heikki

Ultrapäivissä on todellakin jotain joka vaikuttaa ,sen olen huomannut kaksi kertaa siellä käyneenä.
Paljon ajatuksia keskittyneenä oppimaan ja tuntemaan ja etsimään omaa todellisuutta.

30.8.2012 8:09  Marja

Kirja on Anette Carlström: Sydämen syvyyksistä. Tie korkeampaan tietoisuuteen

31.8.2012 17:24  eijuska

kiitos kaunis jakamisesta rakas ystäväni..samoja aatoksia..kävin läpi ollessani Taavi Kassilan joogamedissä ja kuuntelemassa hänen joogafilosofiaa:-)

10.11.2012 0:13  Doveman

Terve Marja. Ei minulla mitään lisättävää asiaan ole mutta aivan pakko antaa vähän takaisin. Ensimmäistä kertaa sivuillasi ja kahlaan blogeja vauhdilla lävitse, tulee valtavan hyvä fiilis kun lukee täysin sydämestä kerrottuja kokemuksiasi. Kiitos sinulle tähän astisista kuten myös muille kommentoijille.

13.11.2012 0:04  MOVEMAN

JAHKAILUN VUOSI 2012 PÄÄTTYY KOHTA, LUOJAN KIITOS,TOIVOTAAN TAPAHTUMA RIKKAAMPI JA DYNAMISEMPAA 2013.KYLLÄ ME NS VALONTYÖNTEKIJÄT ELETÄÄN SATUMAAILMASSA.

13.11.2012 17:23  Rakkaus on Kaikki

Kiitos Marjalle kanavoinneista! olen ollut uskollinen lukija pari vuotta. Nyt se vaan tuntuu niin elävästi kropassakin, että taju meinaa lähteä. T: yksi Siriuslainen

20.11.2012 13:40  Monni

Jokainen herää, kun on siihen valmis antautumaan. Jotkut kirjat, gurut tms. voivat vain näyttää suuntaa. Muutos tapahtuu omassa mielessä, sitä ei voi kukaan antaa toiselle. Se on vain oivalluksen päässä, ei yhtään kauempana, se rauhan tila.

"Onko siis mahdollista lopettaa tämä pysyvän rauhan etsiminen ja vain löytää se sisimmästään? Hyväksyä että se on siellä ja on aina ollut?"

Kyllä se on mahdollista. Kun etsii, etsii egon kanssa, eikä löydä koskaan etsimäänsä. Se rauhan tila on sen kaiken itse luoman hösssötyksen, tekemisen, mielipiteiden, vertailun ja punnitsemisen alla. Nuo kun ensin poistaa, se mikä On, näkyy selkeämmin.

Ystäväni oli lähettänyt hyvän videon Moojin ajatuksista. Video on suomeksi tekstitetty.

https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=mrE5Dpx9VxA

7.2.2013 11:47  AAcid

Kannaatta käydä tutustumassa Oneness Suomi sivustoon. Todella mahtavat sivut.
Minua auttaneet paljon :)
Suomessakin järjestetään Herääminen Ykseyteen- kursseja. Lisäksi netin kautta on mahdollisuus saada Deeksha siunaus!

Sivuilla on paljon samaa kuin Tollen kirjoissa.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini