Kevyttä kelluntaa

Share |

Maanantai 18.6.2012 klo 19:09 - Adonai / Marja


Jaa että mitenkäs kokeilu ”viikko ilman yhtäkään negatiivista ajatusta” onnistui? Aivan käsittämättömän hyvin! Kaikki sujui viime viikolla paremmin kuin miten olisin itse ikinä voinut keksiä, miten asiat voisivat sujua! Tuntui kuin olisin astunut ”ihmeiden virtaan”. Tapahtui sattumia, mini-ihmeitä ja onnenpotkuja! Kun en murehtinut yhtään mistään, niin asiat ympärilläni vain soljuivat kauniisti paikoilleen.

Jossain vaiheessa sen tajusin: jos minä lakkaan murehtimasta ja ohjailemasta elämääni, astun syrjään ja annan korkeampien voimien ohjata, niin tottakai asiat sujuvat paremmin kuin minun pieni pääni osaisi ikinä keksiä! Hyvänen aika, onhan siellä paljon suurempi viisaus ja paljon voimakkaammat keinot asioiden ohjailuun! Minun ei tarvitse muuta kuin soljua eteenpäin ja pitää mieleni pois tieltä ja uskoa ja luottaa siihen, että asiat menevät juuri niinkuin niiden pitääkin mennä. Vaikka en juuri tapahtumahetkellä ymmärtäisi miksi jokin asia tapahtuu sillä tavalla kuin tapahtuu, niin tiedän, että se tapahtuu parhaalla mahdollisella tavalla. Näinhän koko elämäni on mennyt: jälkikäteen (joskus vasta vuosia myöhemmin) hoksaan miten hienosti kaikki (niin iloiset kuin kipeätkin) asiat ovat elämässäni menneet.

Kokeilin tieltä pois menemistä, kun odottelin erään työtapaamisen alkamista. Normaalisti esitän hiljaisen pyynnön siitä, miten toivon että työtapaamiset menevät: että kaikki sujuu hyvin ja mukavissa merkeissä ja että saamme yritystemme yhteistyön polkaistua käyntiin. Mutta nyt sanoinkin mielessäni näin: ”Päättäkää te miten tapaamisen on parasta sujua. Annan teidän huolehtia siitä. Kaikki käy minulle.” Ja miten kävi: meille tarjottiin neljää eri yhteistyömahdollisuutta. Jos olisin itse jotain etukäteen pyytänyt, olisin pyytänyt mahdollisuutta yhteen yhteistyöprojektiin.

Ajattelin siinä tapaamisen alkua odotellessani, että onpa outoa että tässä minä vaan ihan tyynesti annan elämäni ohjauksen korkeampiin käsiin. Juuri tämä puoli uskonnossa ärsytti minua nuorempana, miten tahdottomaksi ihmiset tekivät itsensä ja jättivät kaiken ”herran haltuun”. Yäk. Ja nyt teen niin itsekin! Mutta hyvänen aika, jos tämä toimii, niin ehkä, ehkä olen valmis luopumaan kontrollintarpeestani oman elämäni ja koko maailmanmenon suhteen.

Luulen että tällaisen ”en ajattele sitä” –elämäntavan voi tehdä kahdella tavalla: joko todellisuutta paeten ja ajatellen paniikinomaisesti, ettei suostu/pysty/uskalla ajatella vaikeita asioita, tai sitten kaiken ilolla kohdaten, niin kuin pyrin tekemään viime viikolla. Sanoin vaan itselleni, että ei minun tarvitse ajatella mitään, koska ”juuri nyt on kaikki hyvin” (Kirsi Rannon biisi, jota toistin mielessäni koko viikon kuin mantraa).  

Järkytin jopa itseäni alkamalla tosi heittiöksi töitteni suhteen: kun aloin illalla suunnittelemaan seuraavan päivän töitä, niin kuin yleensä teen, olenhan tunnollinen työntekijä, niin yhtäkkiä päätin että enpäs suunnittelekaan! Kun seuraavan päivänä oli saatava iso projekti valmiiksi, niin sen ajattelu oli hyvin hermostuttavaa. Kuitenkin tiedän, että kun astun aamulla toimistoon ja aloitan työt, niin harvemmin ne siinä tehdessä pelottavat ja pystyn tekemään sen mitä on tehtävä. Töiden suunnittelu etukäteen ei juuri auta töiden etenemistä, mutta niiden ajattelu hermostuttaa hemmetisti. Joten kun huomasin ajattelevani näitä negatiivissävytteisiä työhön liittyviä ajatuksia, joita olin luvannut olla viikon ajattelematta, niin yhtäkkiä päätin vaan luovuttaa ja sanoin mielessäni: ”Murehtikaa te näistä asioista puolestani, minä ajattelen jotain kivempaa”. Kolme, neljä kertaa tämä ajatus piti toistaa, kun työasiat pulpahtivat mieleeni, mutta sitten helpotti. Eikä seuraavana päivänä ollut mitään ongelmia saada työt tehtyä ja vielä ihan hyvillä mielin. Edellisillan töiden ”suunnittelu” olisi todellisuudessa ollut aivan hukkaan heitettyä murehtimista, joilla ei olisi ollut muuta vaikutusta, kuin saada minun energiakenttääni kasattua negatiivista mömmöä. Ja negatiivinen mömmö estää valon virtaamisen, ja minä haluan virrata valoa!

Yhtenä päivänä aivan selvästi tipahdin hyvästä ja kevyestä fiiliksestä ja se oli myös erittäin opettavainen kokemus, koska huomasin, että jos väsytän itseni fyysisesti (tai henkisesti), niin sitten en kykene pitämään itseäni kevyessä ”kellun vaan kaiken päällä enkä murehdi mistään” –virtauksessa. Joten itsestä ja omasta jaksamisesta huolehtiminen nousee aivan uuteen merkitykseen. Fyysiset ja henkiset voimavarat on oltava kunnossa, sillä väsymys on yksi nopeimpia raskaisiin energioihin tipauttajia.

Tosin jossain välissä mietin sellaista, että miten tähän kevyeen, kelluvaan elämäntapaan soveltuu itselleni rakas ihmisen voimaantumisen käsitys, jonka olen aina ajatellut tarkoittavan sitä, että ihminen voimaantuu käyttämään omaa tahdonvoimaansa niin että hän pystyy vahvasti vaikuttamaan omaan elämäänsä. Mutta eikös ihminen voi voimaantua myös niin, että hän antaa ja sallii voiman virrata kauttaan? Hmmm… Jatkan harjoituksia ja pohdiskeluja, mutta vain kevyitä ja mukavia pohdiskeluja... 


Kommentit

18.6.2012 19:27  eijuska

wau..kiitos analyyttisistä blogeistasi rakas Marja!! Antaa näin kanssakulkijallekin oivallisia oivalluksia oman elämän ja siihen asennoitumisen suhteen - kaunis kiitos! jatka samaan tahtiin -kiitollisena tää täällä ottaa vastaan kyllä:-)

18.6.2012 21:34  Isoäiti

Puhdistuminen siirtää plokkeja virran tieltä ... virtaamisiin ... tämä innostaa, voimistaa ja nautituttaa ...

18.6.2012 22:44  Hely

Minä mietin myös samaa; kenelle silloin annamme tahtomme; eikö meidän ole tarkoitus opetella päättämään mitä itse haluamme?
Sellainen "yläkertaan luottaminen" on minulle ollut hyvin tyypillinen tapa suhtautua elämään. Olen aiemmin ajatellut, että kyllä siellä tiedetään mikä mulle on parhaaksi ja mua johdatetaan ja ohjataan oikeaan suuntaan. Olenhan rakastettu! Minusta huolehditaan!
Sitten tämän henkisyyden myötä tuli sellainen, että pitääkin itse päättää ja sanoa se pontevasti ääneen mitä haluaa. Muuten ei kuulemma voida johdattaa kun ei tiedetä mihin johdatetaan.

Rukoilin aiemmin siten, että pyysin kaikkea hyvää ja parasta mahdollista päivääni. Ja sitten luotin, että kaikki menee parhain päin ja niin kuin on tarkoitettu.
Mutta onko se kuitenkin "huono juttu", pitäisikö tarkemmin kertoa mitä hyvää ja parasta haluaa?
Jotenkin hölmöä ajatella, että SANOILLA olisi niin suuri merkitys, sanoilla, jotka muutenkaan eivät kykene ilmaisemaan murto-osaakaan siitä mitä meidän sisällämme tapahtuu. Ja että maailmankaikkeudessa sanat olisivat niin merkitykselliset.
Kävin viime viikolla planetaario-esityksessä ja olin jälleen kerran vaikuttunut. Kun katsomme Orionin tähtikuviota ja näemme siellä tähtisumua, se on kaukaisuudessa oleva kokonainen linnunrata, jossa on keskusaurinko, planeetat ym. Se, mikä minua erityisesti kosketti, oli tieto, että se valo, minkä täällä näemme, on matkannut tänne 2,5 miljoonaa vuotta!
Mikä olen minä tässä maailmankaikkeudessa, en edes pölyhiukkanen; mikä on tämä rakennettu maailmamme, pölyhiukkanen...
Ja edelleen, me olemme rakennettuja samoista aineista kuin tähdet, meissä on samat alkuaineet.
Ajattelin, että ok, ehkä riittää, että vain elän tämän elämäni, minun ei tarvitse ratkaista koko mysteeriä elämästä. En ehkä siihen pysty vaikka yrittäisinkin! Se tuo tavallaan lohtua. Riittää, että elän elämäni kauniisti. Luontoa kunnioittaen, toisia ihmisiä kunnioittaen, itseäni kunnioittaen. Saan rauhassa olla pieni, minun ei tarvitse niin kamalasti yrittää saavutta jotain mielestäni suurta. Koska sillä ei ole mitään arvoa sinällään elämälle. Elämä on, galaksit ja linnunradat pyörivät käsittämättömän suuressa maailmankaikkeudessa välittämättä pätkääkään olenko saavuttanut jotain vai en. Jotenkin helpotti, kun asioiden mittasuhteet loksahtivat kohdalleen ja minä voin vain olla ja rentoutua.

19.6.2012 7:15  Marja

Kauniisti kirjoitettu Hely! Sitä niin kovasti yrittää ratkaista tätä elämisen mysteeriä - ihanaa tuollainen kokemus siitä, että kauniisti eläminen riittää!

19.6.2012 11:36  kivi

Mitäs jos antaa itsensä Korkeimman minän ohjaukseen? Silloin saa ohjausta, mutta se on silti "minä", joka ohjailee :)

Asioiden pyytämisestä, voi myös pyytää sitä, mikä parhaalta itsestä tuntuu, ja lisätä pykälän "tai jotain vielä parempaa, mikä vain on kaikkein korkeimman hyväksi"! Silloin ei sulje pois vieläkin parempaa lopputulosta, kuin mitä itse olisi tajunnut :)

26.6.2012 23:55  Kulkija

Todella innostava ja inspiroiva kirjoitus, kiitos siitä! Minä sain tästä paljon ohjenuoraa itselleni.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini