Siivet-sarja

SHOUD 11

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe ( www.crimsoncircle.com)

7.7.2018

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä yhdessä, kun aloitamme tämän Siivet-sarjan viimeisen shoudin. Aah! Energia täällä teidän kaikkien kanssa on hyvin rikasta tänään.

Tulen vähän normaalia enemmän St. Germainina. Tiedätte, että Adamus on – kuten Cauldre selitti – Adamus St. Germain, te kaikki, Cauldre ja Linda, kaikki. Oli mielenkiintoinen tietoisuusnäytös luoda Adamus. Sen täytyi olla jotain, mikä ei ollut liikaa vanhan St. Germainin kaltainen. Se palveli tarkoitusta. Paljon hyvää informaatiota monia, monia vuosikymmeniä sitten. Monet ihmiset lukevat edelleen sitä, seuraavat edelleen sitä, mutta shaumbroja varten minun täytyi suunnitella jotain vähän erilaista, missä oli vähän enemmän maustetta, vähän enemmän ns. merirosvoenergiaa, jotain vähän epäkunnioittavaa. Muuten olisitte kaikki nukahtaneet (vähän naureskelua), emmekä halua sitä.

Nimittäin miten monet new age -asiat joista olette olleet kiinnostuneita aiemmin, olivatkaan todella unettavia? Todella unettavia. Itse asiassa teitä kehotettiin niissä usein sulkemaan silmänne. Emme tee sitä täällä. Silmät avoimena. Silmät täysin avoimena, jotta näette, mihin olette menossa, jotta voitte olla kokemuksessa. Myös se mitä pidätte huonona päivänä, paskamaisena päivän – mikä kokemus! Ja mitä tarinoita teillä onkaan kerrottavana Ylösnousseiden mestareiden klubissa.

Siis Adamus oli hyvin huolellisesti rakennettu tietoisuusnäytös, ja jonain päivänä vain räjäytämme Adamuksen. Se on siinä. Ei enää Adamusta. Ette tarvitse sitä. Maailma ei tarvitse sitä, koska sillä on teidät Adamuksen sijasta. Mutta miten mahtava matka meillä on ollut yhdessä. Meillä on vielä vähän matkaa jäljellä. Miten mahtava matka meillä on ollut yhdessä tämän tietoisuusnäytöksen kanssa, joka tunnetaan Adamuksena.

Minulle St. Germainina se on ollut luultavasti hauskempi – ehdottomasti hauskempi – kuin mikään muu hahmo, mukaan luettuna shakespearelaiset hahmoni, koska tämä hahmo joka te kaikki olette minun kanssani, on enemmän hetken mielijohdetta, humoristisempi, provosoivampi ja syvällisempi. Aa, on ollut hämmästyttävää. Jossain kohtaa on vaikeaa lopettaa tämä hahmo, jota olemme kaikki esittäneet, tämä Adamus-hahmo. Mutta sitä odotellessa meillä on joitain asioita tehtävänä. Meillä on vähän työtä tehtävänä.

Uusi sarja

Olemme lopettamassa Siivet-sarjaa. Siivet, kuin ilmestymistä ulos kotelosta, valmistautumista lentämään, tuo perhonen on melkein valmis. Menemme seuraavaan sarjaamme ensi kuussa. Asiat muuttuvat, energiadynamiikka muuttuu teillä ja minulla. Kutsun tätä seuraavaa sarjaa … Ja sen keksiminen vei vähän aikaa ja minun täytyi itse asiassa konsultoida vähän Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Muuten, jotkut teistä miettivät: "Onko sellaista paikkaa oikeasti?" Ehdottomasti. Ehdottomasti. Siellä me yli 9.700 kokoonnumme. Olemme kaikki olleet ihmismuodossa aiemmin. Tiedämme, millaista se on. Kokoonnumme yhteen puhumaan, jakamaan, juomaan paljon saamatta krapulaa, polttamaan huonoja sikareja ja hyviä sikareja. Mutta kyllä, sellainen paikka on, eikä mene kovinkaan kauan, kun tekin olette siellä, kun tekin olette tuossa Ylösnousseiden mestareiden klubissa.

Mutta suunnitellessani ennakkoon, katsoessani, mitä tulee seuraavaksi, keksin nimen tuolle seuraavalle sarjalle. Puhuin joidenkin ylösnousseiden mestareiden kanssa siitä, ja jotkut heistä olivat vähän järkyttyneitä ja sanoivat tästä seuraavan shoud-sarjamme terminologiasta: "Oletteko oikeasti valmiita? Oletteko oikeasti valmiita?" Ja sanoin: "No, epäilemättä, minusta tuntuu todellakin siltä."

He sanoivat: "Mutta Adamus, tuntuu siltä, että monet shaumbrat haluavat edelleen tavallaan jatkaa asioiden työstämistä (vähän naureskelua). He haluavat jatkaa etsimistä." Sanoin: "Joo, se on totta, mutta emme anna heidän tehdä sitä, koska on riittävästi shaumbroja, jotka ovat tulossa jo Oivaltamiseen." On kaikenlaista kenties, suuria oivalluksia yhtenä päivänä, seuraavana päivänä synkkyyttä, tietysti. Mutta on riittävästi niitä, jotka ovat tulossa siihen, ja on riittävästi shaumbroja jotka ovat siirtyneet toiselle puolelle, ja se lukumäärä on – se ei taida olla sattumaa – tänä päivänä 144. He ovat siirtyneet rajan taa ja sallineet valaistumisensa. He eivät jääneet fyysiseen kehoon, eivätkä he oikeasti kadu sitä. Tarkoitan, että he tavallaan toivovat, että he olisivat täällä fyysisessä kehossa, mutta silloin kun tullaan tuohon Oivaltamiskohtaan, erityisesti kuolinvuoteella, ei oikeasti kaduta sitä, ettei ole jääty.

Mutta olemme tulleet siihen kohtaan. On riittävästi massaa, riittävä kriittinen massa siinä, mitä teemme – me olemme valmiita. Jopa viestintuojani, kanavoijani, Cauldre, kyseenalaisti minut – uskokaa tai älkää – ja sanoi: "Aiotko oikeasti käyttää tuota nimeä? Olemmeko oikeasti valmiita?"

Annoin sen takaisin hänelle: "Oletko sinä valmis, hyvä herra?" Vähän shokki. Ja sitten tiedättekö mitä – kuten on tyypillistä monille teistä, kun saatte mikrofonin. Kysyn Cauldrelta: "Oletko sinä valmis?" ja tiedättekö, mitä hän teki? Hän sanoi: "Ajattelen asiaa. Ajattelen asiaa." Tarvitsin vain kyllä tai ei, mutta "ajattelen asiaa". Eikö se kuulosta tavallaan samalta kuin … (joku sanoo "en tiedä") "en tiedä"? (Naurua) Eikö se kuulosta samalta, kuin monet teistä? Se on tässä. Se on valmis. Siis kutsun uutta sarjaa Esiintuleminen-sarjaksi.

Nimittäin sukelsitte tavallaan elämänkiertoon tällä planeetalla. Tulitte enkeliulottuvuuksista ja sukelsitte tähän planeettaan, Gaiaan – no, se on lähdössä joka tapauksessa – ottaaksenne fyysisen kehon, joka on erittäin luonnoton. Olette tottuneet siihen, luoja ties miten monien miljardien vuosien jälkeen. Olette tavallaan tottuneet fyysiseen kehoon, mutta se on silti luonnoton. Tunnette sen oikut, sen omituisuudet. Tiedätte, että se sairastuu, piereskelee ja tekee vastaavia asioita (vähän naurua), mutta se on silti tavallaan luonnoton. Sitä ei koskaan tarkoitettu luonnolliseksi tilaksi, ja luojan kiitos, olette siirtymässä nyt pois siitä.

Mutta sukelsitte tänne. Tavallaan aloititte täältä (näyttäen ympyrän yläosaa), ja sukelsitte planeettaan ja aloitte käydä läpi elämiä ja elämiä ja elämiä – eikä mistään muusta syystä kuin kokeminen. Ei testejä. Kyse ei ole yrityksestä päästä taas Jumalan suosioon, koska Jumala ei välitä hittoakaan. Se on Jumalan kauneutta, sain sen selville kauan sitten. Jumala ei välitä paskaakaan. Sanon sen tavallaan järkyttämään jotkut teistä, mutta se ei välitä. Ei välitä. Se on hyvä uutinen. Jos ette ymmärrä sitä nyt, ymmärrätte sen myöhemmin. Ei vain välitä.

Mutta joka tapauksessa, tulette tänne alas ja käytte läpi kaikki nämä elämät pelkän kokemisen vuoksi. Se on siinä. Ette saadaksenne lisää valtaa, ette ollaksenne jokin Jumala itse ansaitusti. Ei mitään sellaista, vain kokemista. Ja sitten tulette tavallaan pohjaan ja alatte raivata tietänne ylöspäin, ja tulette tavallaan pois tuosta elämäkierrosta. Käytte läpi heräämisen ja kaiken sen muun, ja nyt – missä olemme – ympyrä sulkeutuu ja tulette esiin luonnottomista tiloista, tulette esiin fyysisestä kehosta, tulette esiin mielen rajoituksista, tulette esiin vanhoista identiteeteistä, kauniista tarinoista, mutta tulette nyt niiden läpi.

Kutsun siis seuraavaa sarjaamme, joka alkaa ensi kuussa, Esiintuleminen-sarjaksi, ja taas kysymys ylösnousseilta mestareilta ja Cauldrelta: olemmeko oikeasti valmiita. Tarkoitan, onko tämä Oivaltamisen aikaa. Ja vastaus on ehdottomasti kyllä. Kyllä. Miksi jatkaa tätä yhtään pidempään? Miksi venyttää tätä yhtään pidemmälle? Teitä on jo riittävästi, jotka olette tulossa Oivaltamiseen, ja saatan vain tulla työntämään teidät siihen, jos minun täytyy.

Miksi odottaa yhtään pidempään? Miksi jatkaa sen ajattelemista? Miksi jatkaa asioiden työstämistä? Räjäytämme vain jotkut niistä ongelmista, jotkut niistä asioista, jotka seisovat tiellänne. Räjäytämme ne vain. Ja minun täytyy kertoa teille nyt, että suurin asia joka seisoo tiellänne, olet sinä (Adamus naureskelee), ihmisitse. Ja meillä on hauskaa räjäyttäessämme sen. Meillä on hauskaa menessämme pois tieltä. Ne ovat kuin suuria kivenjärkäleitä tiellä, jotka estävät tavallaan luonnollista virtausta tapahtumasta. Räjäytämme ne vain. Ihmiselle on ok tuo prosessi. Ihminen on itse asiassa salaa, ehkä ei niin salaakaan, toivonut, että räjäytämme sen.

Ja ihminen tavallaan huutaa: "Voi, ei voi räjäyttää asioita. Sinun ei pitäisi puhua noin, Adamus! Räjäyttää asiat ja rauhaa ja rakkautta ja iloa." Tota, räjäytämme vain sen, ja ihminen on kiitollinen tästä, koska ihminen on istunut pitkän aikaa katselemassa näitä kivenjärkäleitä tiellä ja ihmetellyt niitä: "Miksi nuo kivenjärkäleet tulivat sinne? Mitä ne yrittävät kertoa minulle? (Naurua) Ehkä soitan joillekin toisille ihmisille, joilla on kivenjärkäleitä, ja voimme puhua noista kivenjärkäleistä tiellä." (Lisää naureskelua) Eikä mikään tule valmiiksi.

Nyt on hyvin vähän jäljellä. Se on tavallaan pelottavaa, mutta tavallaan hauskaa. Mutta seuraavasta sarjastamme alkaen me vain teemme sen. Uusi elämä, esiintuleminen, pääseminen ohi kaikesta tuosta roskasta, jota on ollut maisemissa. On aika.

Tiedän … Tuntekaa energioita hetken tässä huoneessa, netissä. Tuntekaa vain energioita.

(Tauko)

Kun sanon, että menemme Esiintuleminen-sarjaa, niin te sanotte: "Voi, paska! Voi, kyllä! Voi, paska! Voi, kyllä! Voi, paska! (muutama naurahdus) Olemmeko oikeasti valmiita? Kyllä olemme. En usko." (lisää naureskelua). Se on tavallaan mielenkiintoinen ristiriita, jos astutaan etäämmälle ja tunnetaan sitä hetki. Ja sitten ihminen tietysti sanoo: "Mitä tapahtuu?" ja mestari sanoo: "Kuka välittää hittoakaan!" (Vähän naureskelua) Ja "minä olen" sanoo: "Hei, mene omaan luomukseesi." Se on siinä. Se on siinä. Sillä ei ole merkitystä, mitä tapahtuu. Esiintulemisessa on oikeasti kyse menemisestä omaan luomukseenne. Ei Jumalan luomukseen. Itse asiassa Jumala ei oikeasti luo. Ei, Jumala ei luo. Se on valetta. Menette omiin tietoisiin luomuksiinne, joten mitä huolestuttavaa siinä on? Tarkoitan, että se tapahtuu teidän, mestariviisauden ja "minä olen" -tietoisuuden kera. Sitä teemme nyt – esiintuleminen.

Jos mitään, niin teidän täytyisi – ei olla huolissaan – vaan olla tietoinen siitä, että kun tulemme Oivaltamiseen, se erottaa teidät massatietoisuudesta ja muista ihmisistä enemmän kuin koskaan. Se saa olonne tuntumaan enemmän erilaiselta kuin koskaan ennen, kenties on vaikeampaa käsitellä joitain asioita, mutta se rauhoittuu hetken kuluttua, ja huomaatte olevanne suuren sallimisen tilassa. Cauldre aikoi sanoa "rauhan" tilassa, mutta en halua käyttää tuota sanaa.

Olette niin suuressa sallimisen tilassa itsenne, ihmisen, mestarin ja "minä olen" -olemuksen kanssa, että melko pian muut ihmiset eivät vaivaa teitä yhtä paljon. Jotkut teistä ovat tulleet superherkäksi äänille, toisten ihmisten energialle, kaupungissa olemiselle, ilmalle, kaikelle ympärillänne, näkymättömille energioille joita on kaikkialla, tulevat ne sitten kännykästä tai televisioasemasta tai ovat vain melua. Teistä on tullut todella superherkkä sille, mutta se asettuu, koska tulette siihen syvälliseen oivallukseen – ei vain mentaaliseen oivallukseen, vaan oikeasti oivallatte – "Se ei ole minun. Mikään siitä ei ole minun." Ja voitte olla hyvin hyväksyvä, eikä sen tarvitse piinata teitä. Teidän ei tarvitse kamppailla noiden energioiden ja herkkyytenne kanssa. Yhtäkkiä ne menevät vain suoraan läpi, ja se on kuin: "Ai, olen tietoinen, että niitä on siinä. Olen tietoinen, että toisten ihmisten energia voi joskus olla hyvin kamalaa. Olen tietoinen, muttei se ole enää minun. Ei minun."

Sitten oivallatte sen jälkeen, että aina silloin tällöin saatatte kaivata draaman esittämistä, ja draama on tavallaan hauskaa joskus, aina silloin tällöin. Saatatte oivaltaa ja sanoa: "Kaipaan todellisuudessa hyvää draamaa". Esimerkiksi jos olette tarkkailleet todella, mitä syötte – mitä teidän ei pitäisi tehdä, mutta jos olette tarkkailleet, mitä syötte – ja se on kuin: "Voi, haluan vain pizzaa. Siitä on kaksi kuukautta. Vain pizzaa!" (Vähän naureskelua) Miksi niin on? En ymmärrä, että ihmiset ympäri maailmaa himoitsevat pizzaa ja ranskalaisia perunoita? (Lisää naureskelua) He rakastavat niitä. Mutta yhtäkkiä oivallatte: "Voi, voin syödä pizzaa. Voin mennä draamaan ja leikkiä siinä vähän", mutta mestarina oivallatte: "Leikin siinä pelkästään huvituksen ja kokemisen vuoksi, mutta se ei ole minun."

Siis jos esiintulemisessanne on jotain, niin teistä tuntuu jonkin aikaa vielä vähän etäisemmältä muihin ihmisiin, massatietoisuuteen, ja se on hyvä asia. Se on hyvä asia. On nimittäin kestänyt kauan, kauan päästä siihen. Toisin sanoen, olette elämien ajan tuntenut ulkopuolisuutta, tuntenut elämien ajan, ettei biologinen perheenne ole oikeasti teidän. Miten moni teistä mietti, oliko teidän adoptoitu? Miten moni teistä toivoi, että teidät olisi adoptoitu? (Muutama naurahdus) Mutta on elämien ajan tunnettu tuota ulkopuolisuutta, ja yksi suurimmista haasteista, joka Tobiaksella oli työskennellessään teidän kanssanne, oli saada teidät oivaltamaan, että lakkaisitte yrittämästä sopia joukkoon. Se ei vain toimi. Te ette vain sovi. Mutta yrititte kuitenkin monien erilaisten asioiden avulla. Voi, miten monta avioliittoa oli, joissa yrititte sopia joukkoon ja olla normaali? Eikä se toiminut, ja nyt luulen, että pystytte hyväksymään sen. Voitte päästää siitä irti.

On siis tavallaan vähän enemmän kiusallista olla toisten ihmisten lähellä, olla massatietoisuusenergiassa, mutta sitten se oikeasti tasoittuu – oikeasti tasoittuu – emmekä puhu 20 vuodesta, ennen kuin se tapahtuu. Hyvin lyhyessä ajassa se tasoittuu, ja on suurta toisten hyväksymisen tunnetta, ilman heidän säälimistään. Suurta huvittuneisuuden tunnetta, nauramatta heille päin naamaa. Suurta huvittuneisuuden tunnetta. Ensin alkuun jotkut teistä sanovat: "Voi, haluan ravistella tätä ihmistä ja sanoa: 'Tässä ovat perusteet – salli ja hengitä. (Vähän naurua) Tässä ovat perusteet.'" ja sitten hymyilette itseksenne ja oivallatte, ettei siitä ole mitään hyötyä. Hän on omalla matkallaan. Kun hän on valmis, jos hän on koskaan valmis, hän tulee luoksenne tai jonkun kaltaisenne luokse pahimpina ja epätoivoisimpina hetkinään, synkistä synkimpänä, kun kaikki hänen elämässään romahtaa – tiedätte, millaista se on – ja sanoo: Mitä se on? Mitä se on? Näin tämän muutoksen elämässäsi, mitä sinä teit? Joitko jotain tiettyä pyhää vettä? (Adamus naureskelee) Vai oliko jonkin tyyppistä pyhää musiikkia?" Tiedätte, millaista se on.

Ja sitten pysähdytte, vedätte syvään henkeä ja oivallatte, että se on oikeasti hyvin yksinkertaista. Katsotte taaksepäin omaa matkaanne, ja se on oikeasti hyvin yksinkertaista. Mutta te teitte siitä monimutkaista. Se on oikeasti hyvin kaunista, mutta katsoitte aina Oivaltamisenne tai Oivaltamiseen tulemisenne heikkoa kohtaa.

Ja se on tavallaan hassua, koska se on kuin työskentelemistä teidän kanssanne joskus, erityisesti kun Tobias työskenteli kanssanne. Voi, se oli kuin painimista joka päivä! Ja kaikki se solvaamine jota kumpikin meistä on saanut, nuo ilkeät sanat joilla meitä on nimitelty ja se viha ja se sietokyvyttömyys ja … Mutta vedimme vain syvään henkeä ja hymyilimme, koska tiesimme, että pääsisitte tähän. Se on luonnollinen matka. Tiesimme, että pääsisitte tähän kohtaan. Jatkoin vain asioiden toistamista uudestaan ja uudestaan. Olen toistanut asioita, joita Tobias sanoi vuosia. Ja toistanut: " Ja ja salliminen. Ja ja salliminen." Nyt se lopultakin tapahtuu. Olemme tässä esiintulemisessa.

Siitä tulee mielenkiintoista. Kokoontumistemme, shoudiemme – kun yhdistymme tällä tavalla – täytyy tehdä mutkia, koska ei ole vain sen työstämistä, että yritetään piestä vanhat ongelmat pois teistä, vaan kyse on, no, uudesta tavasta elää – miten teette sen, mitä tapahtuu. Ja on edelleen jäämää menneisyydestä. On edelleen aikoja, jolloin viettely, gravitaatio yrittää vetää teidät takaisin noihin vanhoihin tapoihin. Emme taistele niitä vastaan. Katselemme niitä vain suuren viisauden ja huumorin kera.

Viisaus ja huumori – sanoisin, että tavallaan siihen menemme Esiintuleminen-sarjassa. Se on ominaisuus, joka Kuthumilla on – viisautta ja huumoria. Jos voisitte kuvitella hetken eteenpäin mentäessä elämäänne viisautena ja huumorina – ja energian palvelemassa teitä, mutta viisautena ja huumorina – miten mahtava tapa elää. Olla viisas ja hauska samaan aikaan. Hyvin uskomatonta.

Siis kaiken tämän tapahtuessa on uskomatonta. Se tuntuu niin … Joskus jotkut teistä ajattelevat, että se tapahtuu hyvin nopeasti. Kaikki tämä tapahtuu, kun planeetta muuttuu. Puhun joistain planeettamuutoksista – toiset puhuvat paljon enemmän kuin minä – mutta puhun planeettamuutoksista ihmistietoisuuden tasolla, vihreän planeetan tasolla. On paljon ihmisiä, jotka kieltävät edelleen – he ovat kieltämisen tilassa. Eivät välttämättä shaumbrat, mutta ihmiset yleisesti kieltävät sen, mitä tapahtuu. He eivät halua näiden muutosten tapahtuvan. Muutoksia on kaikkialla. Niitä tapahtuu joka päivä, ja niitä tapahtuu nopeammin ja nopeammin.

Siis monet ihmiset piiloutuvat tavallaan kuoreen – piiloutuvat kotiinsa, työpaikkaansa, vanhoihin tapoihinsa. He eivät halua asioiden muuttuvan. He haluavat asioiden pysyvän sellaisena, kuin ne ovat olleet – kenties vain vähän kiillotettuna, vain vähän mukavampana, mutta periaatteessa samana – ja se on mahdotonta. On monia, jotka ovat piittaamatta kaikista muutoksista, joita tapahtuu maailmassa, muutoksista joita tapahtuu nopeammin kuin koskaan, koskaan ennen.

Saattaisi olla taipumusta aina silloin tällöin olla haluamatta muutoksia planeetalle, tavallaan pitää se entisellään. Se ei pysy. Se ei ole huono asia, eikä se ole hyvä asia. Se vain on. Se vain muuttuu.

Pointti on, että olette käyneet läpi kaikki nämä muutokset. Olette todella oikeasti johtaneet tietoisuutta monissa näissä muutoksissa. Nyt sitä tapahtuu maailmassa kaikkialla ympärillä, ja melko pian ihmisten täytyy oikeasti herätä ja oivaltaa, että maailma jonka he ovat tunteneet, maailma jota he ovat kokeneet monta elämää, muuttuu nopeasti. Ei ainoastaan Gaian lähdön myötä, vaan teknologian myötä. Ja enemmän kuin sen, ihmisten tietoisuuden myötä. Se oikeasti muuttaa asioita, ihmisten tietoisuus. Se mikä oikeasti muuttaa planeettaa, ovat teidän kaltaisenne ihmiset, jotka päättävät jäädä tänne ruumiillistuneena, oivaltaneena – ei menemällä saarnaamaan saippualaatikon päältä, ei yrittämällä käännyttää kaikkia, ei ajelemalla pyörällä koputtelemassa oviin, vaan olemalla vain omassa säteilyssään. Se on siinä, olemalla vain omassa säteilyssään. Se aiheuttaa lisää muutoksia.

Puhuin siitä monta vuotta sitten ns. Kvanttihypyssä. Puhuin kaikista muutoksista, joita tapahtuu planeetalla lääketieteessä, teknologiassa, rahoituksessa, valmistuksessa, energiassa, kaikessa, ja kaikki se tapahtuisi tietoisuuden vuoksi. Sitä ei tapahtuisi, jos ei olisi tietoisuutta – ei ainoastaan teillä, vaan monilla ihmisillä ympäri planeettaa.

Siis vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

Menemme Esiintuleminen-sarjaan. Haluaisin saada sille todella kivan videoavauksen, jonka voimme esittää. Esiintuleminen-sarja: olemme tekemässä sen. Olemme tekemässä sen.

Ja se on vaatinut melkoisesti myös siivoamista. Meidän täytyi fokusoitua. Niiden joiden oli tarkoitus todella oikeasti sallia ruumiillistunut Oivaltamisensa, täytyi tavallaan hätistää pois muut, koska he – no, olen todella suora – olivat vain energian syöjiä. He yrittivät vain hyötyä siitä työstä, siitä omistautumisesta, jota teette täällä. He yrittivät syödä energioita, ja meidän täytyi kehottaa heitä lähtemään, ja he lähtivät. Nyt seuraavat pari vuotta te, muut shaumbrat ja minä olemme hyvin – "fokusoitunut" ei ole oikea sana – pääsemme hyvin kokemiseen. Siinä on selkeyttä, mitä teemme seuraavat pari vuotta. Sen jälkeen varokaa. Täällä pelataan kokonaan erilaista pallopeliä. Seuraavat pari vuotta meillä on tämä läheinen, tiukkaan kudottu ryhmä, jolla on paljon selkeyttä siitä, mitä teemme ja mitä koemme. Hyvä.

Kunnolla syvään henkeä tässä.

Shaumbra-viisautta

No niin, Linda mikrofoniin, kiitos, koska on alkaa yksi suosikkiasiani. On se aika, jossa saamme shaumbra-viisautta. Linda mikrofoniin, kiitos.

(Esitetään Shaumbra-viisautta -video, ja vähän naureskelua)

Okei. Onko mikrofoni päällä?

LINDA: Ei (lisää naureskelua).

ADAMUS: Olisi niin noloa ojentaa jollekin mikrofoni, ja hän on juuri jakamassa viisauttaan ja … (Adamus on puhuvinaan ilman ääntä). Hyvä. Siis …

LINDA: Miksi katsot minua?

ADAMUS: Koska sinulla on mikrofoni.

LINDA: Minä, minä … Tuolla on kontrolloija.

ADAMUS: Okei. Siis kysymys.

LINDA: Olen vain palveluksessa.

– Ensimmäinen kysymys

ADAMUS: Kokoontumisemme lopussa viime kuussa puhuin jostain. Sanoin: "Mitä tapahtuu? On tämä energia, tämä dynamiikka. Nimittäin pääsemme lähemmäs ja lähemmäs todellista, puhdasta Oivaltamista, ja mitä helvettiä? Miksi asioiden hajoaminen tavallaan jatkuu? Miksi tuntuu siltä, että otatte kaksi askelta eteenpäin ja viisi taaksepäin? Mistä siinä kaikessa on kyse?" Sanoin: "No, testaatte itseänne."

Henki ei tee sitä. Mikään ei tee sitä. Te testaatte itseänne, ja se on tavallaan luonnollisen luonnoton ilmiö, joka on tapahtunut kaikilla ylösnousseilla mestareilla. Käytte läpi jakson, jossa todella testaatte itseänne, ettekä ole edes tietoinen siitä, mutta testaatte itseänne. Olette niin lähellä tätä Oivaltamista, että voitte melkein maistaa sen. Olette saaneet väläyksiä siitä. Olette saaneet kokemuksen tai kenties monia kokemuksia. Teillä on ollut paljon ahaa-elämyksiä, ja tiedätte vain, että se on siinä.

Voitte melkein haistaa sen. Voitte melkein tuntea sen. Se on niin todellista, että se tulee uniinne. Ja tällä hetkellä unissanne mestarin viisautta tulee sisään ja viisautetaan monia asioita, joita pidettiin tavallaan syvällä sisällä. Siis se menee myös unitilaan ja puhdistaa paljon jätettä. Ja tiedän, että unet ovat melko epämukava nykyään, ja ne tuntuvat vain jatkuvan ja jatkuvan, koska olette pitäneet kiinni noista ongelmista ikuisuuksia. Mutta testaatte itseänne. Se on jotain, mitä kaikki ylösnousseet mestarit ovat tehneet ennen Oivaltamistaan. Sitten kun he oivalsivat, että Oivaltaminen on melkein tässä, tuo Oivaltamisen oivaltaminen saa testaamaan itseään.

Siis sanoin viime kuussa: "Peräännyn. Pidän taukoa." Suurimman osan ajasta olen teidän kaikkien lähellä – suurimman osan ajasta. Juttelemme joskus pitkään, ja tiedän, että aina silloin tällöin kiroatte minut, mutta se on ok. Sitä varten olen täällä. Mutta lähdin pois, jotta teidän täytyisi olla tekemisissä itsenne ja testienne kanssa.

Siis kysymys – ja minulla on monta Shaumbra-viisautta -kysymystä tänään – kysymys on: miten olette testanneet itseänne? Mitä olette tehneet elämässänne testaamaan itseänne? Linda, ole hyvä.

LINDA: Yäk! Pidä kätesi irti varpaista. Yäk!! (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Okei. Meidän täytyy saada – miten niitä kutsutaan – antiseptisiä pyyhkeitä Lindalle mikrofonia varten, kiitos. Ole hyvä.

STEPHAN: Liian myöhäistä.

ADAMUS: Ole hyvä, äläkä kaiva varpaitasi ennen mikrofonin ojentamista (naura).

STEPHAN: Nyt se on minun.

ADAMUS: (naureskellen) Kyllä.

STEPHAN: Miten olen …

ADAMUS: Miten olet testannut itseäsi?

STEPHAN: En tiedä, että olisin testannut itseäni viime kuussa.

ADAMUS: Okei. Sinun ei tarvitse testata itseäsi, mutta pelataanpa tässä vain peliä.

STEPHAN: Totta kai.

ADAMUS: Kutsun sitä tietoisuusnäytökseksi. Jos testaisit itseäsi, mitä tekisit? Pelaamme vain peliä.

STEPHAN: Aivan.

ADAMUS: Mitä tekisit?

STEPHAN: No, jos on jotain uutta – uusi ohjelmisto tai mitä tahansa – haluaa varmistaa, että se toimii oikein.

ADAMUS: Totta kai.

STEPHAN: Joten tekee kaikenlaisia testejä törmätäkseen epävarmuuksiin ja juttuihin.

ADAMUS: Totta kai, testaa ohjelmistoa. Mutta entä elämäsi? Teetkö ikään kuin ohjelmistotestejä elämääsi?

STEPHAN: No, tavallaan voin kuvitella, että sitä haluaa tehdä … haluaa päästä eroon epävarmuuksista.

ADAMUS: Joo-o, joo-o. Aivan, aivan. Siis miten olet testannut sitä – itseäsi?

STEPHAN: (pitäen tauon) No, se on hyvä kysymys (he naureskelevat).

LINDA: Voiiii! Se on …

ADAMUS: Haloo! Kyllä, se on hyvä kysymys.

STEPHAN: Se on hyvä kysymys.

ADAMUS: Se on … Vastaus voi aina olla: "Olen vasta tulossa tuon vastauksen oivaltamiseen." (Naurua)

STEPHAN: Juuri niin.

ADAMUS: Eli "en tiedä", mutta et ole sanonut noita sanoja. Siis itsesi testaaminen. Teeskentele vain hetki.

STEPHAN: Siis jos testaisin itseäni.

ADAMUS: Joo, joo. Millaista se olisi?

STEPHAN: Miten tekisin sen?

ADAMUS: Joo, mm hmm. Ja muuten, teet sitä parhaillaan.

STEPHAN: Aivan.

ADAMUS: Joo.

STEHPAN: Tarkoitan … kai … nimittäin … se juttu, mitä testataan?

ADAMUS: Joo.

STEPHAN: Ja sitten oivaltaa, että se on joka tapauksessa hyödytöntä.

ADAMUS: Joo, joo.

STEPHAN: Se on kuin …

ADAMUS: Aion olla todella suorasukainen, koska muuten tämä jatkuisi ja jatkuisi, koska …

STEPHAN: Tiedän.

ADAMUS: … tämä on sinun testisi itselle. Selkeyden puute – "En ole varma, mihin aion mennä, mitä aion tehdä. En tee mitään sitoumuksia. En aio, en halua …" Selkeyden puute. Siis testaat jatkuvasti itseäsi olemalla epäselvä.

STEPHAN: Mm hmm.

ADAMUS: Aivan kuten teet mikrofonissa juuri nyt. Ja …

STEPHAN: Olen selkeä. Joo (he naureskelevat).

ADAMUS: No, olet selkeä epäselvänä olemisessa. Toisin sanoen, se on suuri testi itselle. Enkä kiusaa sinua, mutta kiusaan kuitenkin, koska jos istut näissä tuoleissa, minä kiusaan. Eikä se ole mitään, mistä tuntea syyllisyyttä. Se on kuin – testi on epäselvänä pysyminen.

STEPHAN: Joo.

ADAMUS: Joo. "Voinko jatkaa epäselvänä olemista?" Ja sitten heräät joinain päivinä ja sanot: "Toivoisin, että minulla olisi vastuksia. Toivon, että niitä tulisi. Toivon, että olisi tietämistä. Toivon, että minulla olisi visio kaikista näistä asioista. Tota, palaan takaisin epäselvänä olemiseen." Se on tavallaan testi. Se on tavallaan melkein kuin käänteistesti.

STEPHAN: Aivan. Tarkoitan, että noita tilanteita tapahtuu, ja sitten yhtäkkiä on selkeyttä, Se on tavallaan, sitä jatkuu muutaman päivän …

ADAMUS: Miksi menet sitten takaisin epäselvyyteen?

STEPHAN: Epäselvyyteen.

ADAMUS: Joo. Miksi menet takaisin siihen? Sinun ei tarvitse.

STEPHAN: No, se on vain osa ihmisenä olemista, kai.

ADAMUS: Ei, ei ole.

LINDA: Hmmm.

ADAMUS: Ei, ei ole. Ei. Se on kenties osa sinun ihmiskokemustasi.

STEPHAN: Aivan.

ADAMUS: Mutta kirjassa ei ole mitään. Olen katsonut kirjaa ihmisenä olemisesta. Siellä ei sanota, että täytyy olla epäselvä.

STEPHAN: Mutta on noita jäämiä menneisyydestä.

ADAMUS: Siis, on mahtava testi itselle mennä takaisin epäselvyyteen.

STEHPAN: Aivan.

ADAMUS: Ja katsoa, pystyykö selvittämään epäselvyyden ja tulemaan selkeäksi.

STEPHAN: Ja ollen ylpeä.

ADAMUS: Joo. Eikä tämä ole kritiikkiä, se on havainto, ja monet teistä tekevät sitä. Kuten: "Olen vain epäselvä jonkin aikaa". Se on kummallinen testi. Haluatko olla selkeä?

STEPHAN: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä. Se oli selkeää. Hyvä, hyvä. Siis lakkaa testaamasta itseäsi selkeyden puutteella.

STEPHAN: Okei.

ADAMUS: Jep. Se on siinä.

STEPHAN: Helppoa.

ADAMUS: "Helppoa", hän sanoo (he naureskelevat).

STEPHAN: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos. Miten testaat itseäsi? Miten olet testannut itseäsi? (Naurua, kun Linda pyyhkii mikrofonia)

STEPHAN: Pesin jalkani. Ne ovat puhtaat! Jalkani ovat puhtaat!

ADAMUS: Tai älä kaiva nenääsi! (Lisää naurua)

LINDA: Pam! (Teeskennellen pamauttavansa Alicea päähän)

ADAMUS: Linda, sinä … (Linda haukkoo henkeään, kun Alice tekee jotain härskiä mikrofonilla). Linda, sinun ehkä kannattaa tuoda hansikkaat …

LINDA: Aion hankkia …. joo, joo!

ADAMUS: … vinyylihansikkaat mukanasi.

LINDA: Tarvitsen vinyylihansikkaan.

ADAMUS: Joo, joo, joo.

LINDA: Tämä on mennyt aivan liian pitkälle. (Alice on pyyhkivinään mikrofonilla kainalonsa) Voi ei! (Naurua) Aion …

ADAMUS: Hei, olemme kaikki perhettä! (Adamus naureskelee)

LINDA: Ääh!

ADAMUS: Olemme kaikki perhettä! Siis miten testaat Lindaa? Tarkoitan, miten sinä testaat? (Lisää naurua) Miten testaat itseäsi?

ALICE: Joo, ajattelin sitä, kun Stephan puhui. Olisin sanonut saman asian aluksi: etten usko testanneeni itseäni.

ADAMUS: Niinkö?

ALICE: Mutta odota.

ADAMUS: Jep, jep, jep.

ALICE: Odota. Odota sitä. Viime kuussa, luultavasti keahakin ja sen vuoksi, mitä olemme tehneet täällä, minulla on ollut paljon oivaltamisen tunnetta.

ADAMUS: Joo, joo.

ALICE: Ja sitten on aikoja, jolloin en ole tuntenut sitä, ja noina aikoina kun en ole tuntenut sitä, sanoin: "Miten ihmeessä?" Siis kyse on siitä, miksi en voi pysyä siinä. Ja sitten saan vastuksen itseltäni, että se on tapahtuessaan edelleen hyvin intensiivistä keholle, ihmiskeholle.

ADAMUS: Aivan.

ALICE: Ja siis jos testaan itseäni, se on melkein kuin Oivaltamiseen astumisen testaamista sanoen: "Ooh, aah! No, se on voimakasta. Äh! Palaa takaisin."

ADAMUS: Joo.

ALICE: Siis minulle … En tiedä, onko siinä mitään tolkkua.

ADAMUS: Toki. Se on melkein kuin laittaisit varpaasi veteen, ennen kuin koko kehon.

ALICE: Mm hmm.

ADAMUS: Suuri pelko joka sinulla on ja myös monilla muilla shaumbroilla, on biologia.

ALICE: Aivan, ehdottomasti.

ADAMUS: Nimittäin olet hyvä mielesi, mielesi tasapainon kanssa.

ALICE: Mm hmm. Mm hmm.

ADAMUS: Mutta "mitä helvettiä, tappaako se minut?"

ALICE: Mm hmm.

ADAMUS: Nimittäin sydänkohtaus? Sairaus? Jotain sellaista. Olet ollut terveydenhoitoammatissa ja ymmärrät kehon ominaisuudet, joten se on itse asiassa tavallaan pelottavaa. Olisit pärjännyt paremmin poisoppittuasi kaikki nuo lääketieteelliset jutut.

ALICE: Joo, ihan totta (hän naureskelee).

ADAMUS: Mutta se on iso asia – testaat itseäsi: "Annan itselleni vähän tietoisuutta, sitten peruutan. Olenko edelleen hengissä?"

ALICE: Kyllä.

ADAMUS: "Sainko jonkin sairauden?"

ALICE: Ehdottomasti.

ADAMUS: Siis, joo.

ALICE: Ehdottomasti, naulan kantaan.

ADAMUS: Mutta sanotaanpa vain … että kehosi ottaa vastaan paljon iskuja kaikesta tästä, mutta todellisuudessa se ottaa vastaan enemmän iskuja joka kerta, kun pysähdyt, lähdet liikkeelle, pysähdyt, lähdet liikkeelle.

ALICE: Hmm.

ADAMUS: Mitä jos vain menisit siihen? Ei enää testaamista. Ja mitä jos pahimmassa tapauksessa kehosi antaa periksi?

ALICE: Jep, joo. Sanon sitä lapsilleni: "Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Kuolee. Palaa takaisin ja tekee sen uudestaan."

ADAMUS: Ei, ei. Sinun ei tarvitse tulla takaisin.

ALICE: En halua tulla takaisin (hän naureskelee), joo.

ADAMUS: Mutta tämä kuolemanpelko on valtava, ja se on, no, tavallaan myös testi, mutta se on toinen tarina. Mutta kuolemanpelko, jos voisit päästä siitä yli … Kuole nyt. Pääse siitä yli. Olemme tehneet sen joissain kokoontumisissamme. Saa kuolema pois tieltä. Tavallaan käyt läpi kuoleman joka tapauksessa.

ALICE: Mm hmm.

ADAMUS: Tarkoitan, että menet siihen – pidät siitä tai et. Mutta aletaanpa oikeasti tuoda sisään uutta biologiaa. Olet hyvin virittynyt ymmärrykseen biologiasta energiatasolla, ei vain lääketieteellisellä tasolla. Mutta olisit täydellinen siihen, miten todella ymmärretään tämä dynamiikka, jota on kutsuttu valonkehon tulemiseksi. Ja vain tee se. Ole esimerkki.

ALICE: Joo, joo. Joo, joo.

ADAMUS: Ymmärrykselläsi lääketieteestä ja energiasta, ole tuo esimerkki. Tuo se sisään ja lakkaa testaamasta.

ALICE: Tajusin.

ADAMUS: Joo, hyvä.

ALICE: Mm hmm.

ADAMUS: Kiitos, kiitos. Voi, odotan sitä innolla! Jep. Tarvitsit vain luvan. Se on siinä. Tarvitsit vain: "On ok tehdä tämä. Anna palaa." Joo. Pari vielä. Miten olet testannut itseäsi?

ANDY: Aa, se testi, kyllä.

ADAMUS: Se testi.

ANDY: Oikeastaan olen enemmän vain epäillyt itseäni. Nimittäin vuosia sitten …

ADAMUS: No, se ei ole testi.

ANDY: Joo, no, vuosia sitten ajattelin: "Minun täytyy päästä eroon kaikista peloistani."

ADAMUS: Aivan.

ANDY: Oli kaiken aikaa: "En pelkää mitään", ja sitten sinä tulet painelemaan nappuloitani (Adamus naureskelee) ja … Luulen, että pelkään itseäni. Uskon, että pelkään menestymistä.

ADAMUS: Aivan. Miksi?

ANDY: Tuntuu …

ADAMUS: Siis teetkö sitä hassua asiaa, jossa saat vähän menestystä ja sitten – pum! – kaikki mennee – viuh! – pois?

ANDY: Joo, saan kuvia entisistä elämistä, jotka eivät olleet kovin miellyttäviä tai menestyksiä.

ADAMUS: Onko sinulla paljon rahaa pankkitililläsi?

ANDY: Tällä hetkellä minulla on vähän, joo.

ADAMUS: Tarkoitan paljon.

ANDY: Ai, ei paljon, ei.

ADAMUS: Kuten, hmm, kuusi numeroa?

ANDY: Tota, ehkä (naurua).

ADAMUS: Olin menossa seitsemään.

ANDY: Tota, no, joo, joo. Luultavasti …

ADAMUS: Okei.

ANDY: … minulla on vähän rahaa, joo.

ADAMUS: Mutta pointtiin siitä.

ANDY: Joo.

ADAMUS: Onko niin, että pelkäät menestymistä, joten sallit itsesi saada vähän …

ANDY: Kyllä.

ADAMUS: … mitä kutsuisin suhteellisen mukavaksi, muttei paljon. Ja se ei päde ainoastaan rahaan. Käytin sitä vain esimerkkinä, mutta …

ANDY: Joo, kaikkeen, koska …

ADAMUS: … suhteet?

ANDY: Tulee maalitauluksi, kun on hyvin menestynyt. "Ai! No, tällä kaverilla on rahaa. Mennään hakemaan rahaa häneltä. Tällä kaverilla on mahtavaa liiketoimintaa, kenties voin saada töitä häneltä." Se on kuin …

ADAMUS: He ovat vain niitä, joista kuulet.

ANDY: Joo.

ADAMUS: On paljon ihmisiä, joilla on paljon rahaa ja joista et kuule, koska he eivät ole … aioin sanoa "kusipäitä". (Linda haukkoo henkeään)

ANDY: Sano se. Se on ok.

ADAMUS: Mutta sanon sen. He eivät leveile sillä. Tiedätkö, että planeetalla on paljon todella varakkaita ihmisiä, jotka ovat hyvin hiljaisia. He eivät ammu energeettisesti valorakettia kertoakseen kaikille. He sallivat yltäkylläisyyden elämässään, eikä heidän tarvitse tehdä show'ta siitä. Kuulet vain niistä, jotka ovat maalitauluna, koska he haluavat olla. Muuten he eivät ampuisi punaista valorakettia ja ilotulitusraketteja, jotta kaikki tulevat heidän peräänsä.

ANDY: Pidän siitä, kiitos.

ADAMUS: Mistä?

ANDY: Tuosta informaatiosta.

ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä.

ANDY: Se on erilainen ajatus.

ADAMUS: Siis testaat itseäsi – voitaisiin sanoa, että kyse on voimastasi, menestyksestäsi, olemisestasi persoona – ja sitä tapahtuu tavallaan uudestaan ja uudestaan. Näen joidenkin suhdeasioiden seuraavan sitä linjaa.

ANDY: Joo. Voi, kyllä. Kyllä.

ADAMUS: Joo. Voi, kyllä! (Adamus naureskelee)

ANDY: Joo, joo. Joo.

ADAMUS: Aivan, joo.

ANDY: Joitain mehukkaita juttuja (vähän naureskelua).

ADAMUS: Joo, joo. Siis miksi, Andy, miksi testaat itseäsi sillä tavalla?

ANDY: (pitäen tauon) Uskon, että se on ehkä itseni pelkoa.

ADAMUS: Okei.

ANDY: Menestymiseni pelkoa.

ADAMUS: Joo. Mutta eikö Oivaltaminen ole menestymisen muoto? Nimittäin jotain, mitä olet työstänyt jonkin aikaa? Miten aiot päästä Oivaltamiseen, jos pelkäät menestymistäsi?

ANDY: Siis, haluaisin päästä eroon tuosta pelosta.

ADAMUS: Joo, okei. Miksi et ole päässyt? (Muutama naurahdus)

ANDY: Kenties minun täytyy katsella tuo "Lopeta se" -video uudestaan (vähän naurua).

ADAMUS: Se olisi hyvä video.

ANDY: Joo, joo. Se oli hyvä. Pidän siitä.

ADAMUS: Mutta ei, ja vastaus on todella selkeä: koska nautit siitä edelleen. Muuten et tekisi sitä. Tämä on yksi näistä yksinkertaisista, tiedäthän, "huumoria ja viisautta yhdistettynä". Jos teet jotain, mistä et pidä, se johtuu luultavasti siitä, että pidät siitä edelleen. Ammennat siitä edelleen jotain. Saat siitä edelleen jotain. Siis mene siihen: "Mitä saat edelleen siitä?", ja sitten lopeta se.

ANDY: Kyllä, kyllä. Kenties sen mukavuus – mikä se vanha sanonta onkaan? – parempi paholainen jonka tuntee.

ADAMUS: Aivan, aivan, kyllä. Eikä kyse ole rahasta tai menestyksestä tai mistään, vaan Oivaltamisesta, ja jos pelkäät itseäsi, jos epäilet itseäsi, niin sovellat tuota samaa asiaa Oivaltamiseen.

Ole etäämmällä ja katsele energiamalleja elämässäsi – suhteita, rahaa – ja olet kamppaillut rahan kanssa menneisyydessä, ja sitten sitä tuli tavallaan helpommin. Suhteet, raha ja kehosi, biologiasi, joka ei ole suuri ongelma. Mutta tarkastele sitä, ja nyt voit tehdä johtopäätöksiä ja sanoa: "Aion tehdä sitä esiintulemisessani. Testaan sitä. Saan vähän sitä, ja sitten sätin itseäni ja minun täytyy jatkaa sitä, että täytyy tehdä töitä sen eteen."

ANDY: En pidä tuosta ajatuksesta.

ADAMUS: Hyvä.

ANDY: Mutta sitä luultavasti teen, häh?

ADAMUS: Luultavasti. Kenties. En tiedä. Mutta pointtina viime shoudissa oli, että se on hyvin tavallista. Kun pääsette tähän kohtaan, kun tullaan esiintulemiseen, Oivaltamiseen, jatkatte itsenne testaamista. Ja se pidättelee hyvin monia ihmisiä – testejä ja testejä ja testejä: "Olenko sen arvoinen? Olenko valmis?" Ja on kyse tavallaan myös siitä jutusta, että monet ihmiset pitävät sen ajattelemisesta, mutteivät sen tekemisestä oikeasti. Nimittäin joskus unelma on upeampi kuin todellisuus. Nimittäin joskus ihmiset haluavat jatkaa valaistumisesta uneksimista ja siitä puhumista ja kurssien käymistä ja kaikkea sitä muuta sen sijaan, että vain tekisivät sen. Ja sen yritän osoittaa tässä, joo.

ANDY: Kiitos. Joo, luulen, että minulle on tullut mukavaksi olla omassa kurjuudessani.

ADAMUS: Joo, joo, hyvä. Kunnes sitten minä osoitan sen, ja nyt siitä tulee todella kurjaa (he naureskelevat).

ANDY: Se tulee nyt paremmaksi, joo! Kiitos.

ADAMUS: Kiitos. Otamme vielä kaksi.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Vielä kaksi. Miten testaat itseäsi? O-ou (Adamus naureskelee).

SHAUMBRA 1 (nainen): Voi, hyvä luoja! (Muutama naurahdus)

ADAMUS: Pahin mahdollinen pelko (lisää naureskelua), että ojennetaan mikrofoni shoudissa.

SHAUMBRA 1: Aivan!

ADAMUS: Voisitko nousta myös seisomaan?

SHAUMBRA 1: Voi, pojat.

ADAMUS: Joo. Olisin voinut panna sinut tulemaan näyttämölle, mutta pysymme tässä. Miten testaat itseäsi?

SHAUMBRA 1: Hmm. En tiedä – Kelly, miten testaan itseäni? (Hän naureskelee) En tiedä, se on vain … (Linda haukkoo henkeä ja yleisö sanoo "ai-jaiiiii!")

LINDA: Ai-jaiii! Se oli vessavastaus. (Joku huutaa "voi ei!") Ai-jaiiii!

ADAMUS: Voit käyttää tämän tilaisuuden käydä vessassa.

SHAUMBRA 1: Ai-jai-jai-jai. Okei.

EDITH: Erittäin huono juttu.

LINDA: Anna hänelle toinen mahdollisuus.

ADAMUS: Anna mikrofoni jollekin, josta et pidä. Anna se kenelle tahansa (Adamus naureskelee).

LINDA: Suoraan edessä. Suoraan edessä (joku sanoo "pese vain kätesi")

SHAUMBRA 1: En tunne häntä.

ALAYA: Minäkö?

SHAUMBRA 1: Joo (lisää naureskelua). Voi, hyvä luoja. Tiedän myös paremmin (joku naureskelee).

ADAMUS: Kaksi minuuttia on ok. Vetäisikö joku – ja sen täytyy olla poikien vessa (paljon naurua).

LINDA: Oiiii! Et voi panna häntä menemään poikien vessaan!

ADAMUS: Kaksi minuuttia on ok. Menisikö joku vetämään hänet ulos kahden minuutin kuluttua. Siis, hyvä. Nyt sinulla on mikki. Siis testaus. Miten olet testannut itseäsi?

ALAYA: Testaan itseäni rahalla.

ADAMUS: Rahalla.

ALAYA: Kuten "No, onko minulla varaa siihen? Vai eikö minulla ole varaa siihen?"

ADAMUS: Ai jaa!

ALAYA: "Pitäisikö minun maksaa siitä?" Pelaan sillä vähän.

ADAMUS: Niinkö? Tekevätkö ihmiset edelleen sitä? He ovat huolissaan siitä, onko heillä rahaa?

ALAYA: Mm hmm.

ADAMUS: Vau! Vau, vau. Okei, joo. Siis anna minulle esimerkki jostain, mitä olet tehnyt hiljattain, kun yrität päättää, pitäisikö sinun ostaa oikein kiva uusi auto vai ei.

ALAYA: Itse asiassa ostaa talo.

ADAMUS: Ostaa koti, okei.

ALAYA: Mm hmm.

ADAMUS: Joo.

ALAYA: Ostaa koti.

ADAMUS: Mahtavaa.

ALAYA: Pitäisikö minun …

ADAMUS: Ostitko?

ALAYA: En ole vielä ostanut.

ADAMUS: Miksi?

ALAYA: Minusta tuntuu, että minun täytyy olla tavallaan välivaiheessa nyt, tavallaan virtaavampi, ei liian kiinteä. (Adamus naureskelee ja ilmehtii "ei ole todellista") Haluan olla … (naurua)

ADAMUS: Makyoa! Köhöm!

ALAYA: … käytettävissä.

ADAMUS: Mitä?!!! Mitä?!

ALAYA: Vain käytettävissä. Enemmän …

ADAMUS: Okei, okei.

ALAYA: Ei liian kiinteä.

ADAMUS: Aion sanoa siitä: "Tämä on hevonpaskaelämäsi". (Alaya naureskelee) Miten pitkään olet halunnut taloa? Miten pitkään olit koditon?

ALAYA: En ole koditon.

ADAMUS: Miten pitkään olit koditon?

ALAYA: Luultavasti puoli vuotta.

ADAMUS: Okei.

ALAYA: Mm hmm.

ADAMUS: Miten pitkään olet halunnut taloa?

ALAYA: Omaa?

ADAMUS: Kyllä.

ALAYA: Siitä lähtien kun minulla oli leikkimökki takapihalla ollessani pieni tyttö (hän naureskelee).

ADAMUS: Okei, minun pointtiini.

ADAMUS: Rakastan taloa.

ADAMUS: Ja nyt kerrot minulle, että haluat pysyä virtaavana.

ALAYA: No …

ADAMUS: Ja olla vain valmis mihin tahansa.

ALAYA: Mm hmm.

ADAMUS: Sinussa on taloenergiaa kirjoitettuna ympäriinsä (Alaya naureskelee). Ei, vaan sinussa on. Nimittäin jotkut ihmiset ovat nomadeja. Sinä olet koti/taloihminen (suom. huom. sama sana merkitsee "taloa" ja "kotia"). Se on ankkurisi. Se on paikkasi. Se on turvapaikkasi. Ja olet estänyt koko elämän itseäsi saamasta turvallista taloa.

ALAYA: Mm.

ADAMUS: Koko hemmetin elämäsi.

ALAYA: Saat minut itkemään (hän naureskelee).

ADAMUS: Kun olit kasvuiässä, kun olit koditon, ja nyt sinulla on ilmeisesti asuinpaikka, mutta se ei ole omasi. Turvallinen talo, joka on sinun paikkasi, jonka voit saada – ja voit matkustaa, voit tehdä, mitä haluat – mutta turvallinen talo. Katson sydämeesi, ja se on siellä, ja nyt kerrot minulle tätä testiroskaa: "Haluan pysyä virtaavana"? Ei. Ei, ei, ei, ei.

ALAYA: Käytettävissä? (Hän naureskelee)

ADAMUS: Käytettävissä. Paras paikka olla käytettävissä on omassa kodissasi. Kyse on vain … En aio kehottaa sinua tekemään sen tai olla tekemättä, mutta …

ALAYA: Se on pelottavaa. Se on pelottavaa.

ADAMUS: Miksi?!

ALAYA: Minä, minä, äh, minä … Ei ole minun vessa-aikani (he nauravat).

ADAMUS: Ei, ei, ei, ei! Yksi kerrallaan. Miten monta koppia siellä muuten on? (Naurua)

ALAYA: Hän on jo miestenhuoneess!

ADAMUS: Ei, on taloaika.

ALAYA: Ai, on taloaika.

ADAMUS: On taloaika. Lakkaa testaamasta itseäsi.

ALAYA: Okei.

ADAMUS: Hanki talo. Sinulla on paikka, jossa olet hyvin turvassa itsessäsi. Tota, aion puhua taloista hetken kuluttua.

ALAYA: Talo. Talo on niin hyvä.

ADAMUS: Talo. Joo, talo on hyvä.

ALAYA: Rakastan taloa, joo.

ADAMUS: Siis, mitä tekemistä sillä on vapauden kanssa?

ALAYA: Se merkitsee vain, ettei minun tarvitse käydä läpi …

ADAMUS: Testaat itseäsi. Se on sama …

ALAYA: Kysyit minulta! (Hän nauraa)

ADAMUS: Voit yleistää tuon saman asian. Kuuntele tässä tarkkaan. Voit … Ai, olet valmis? (Shaumbralle, joka palaa vessasta)

SHAUMBRA 1: Voi, kyllä.

ADAMUS: En kuullut pöntön huuhtelua (vähän naureskelua), mutta se on ok.

Kuuntele, voit yleistää tuon saman asian. "Ajattelen talon ostamista, mutta haluan olla virtaava nyt. Haluan olla avoin tilaisuuksille tai mille tahansa." Teet samaa hemmetin asiaa valaistumisesi kanssa: "No, en halua sitoutua itseeni, Henkeen, elämään, mihinkään. Minä vain …" Sinä olet pelkuri (muutama naurahdus). Kyllä, sinä olet. Käytät sitä tekosyynä, ja se on ehdottomasti 100%:sti makyoa. Se on hevonpaskaa!

ALAYA: Okei.

ADAMUS: Siis, näemme tämän talopelin tässä ja voit tehdä sen ja olla ok, mutta kun alat tehdä sitä nyt oman Oivaltamisesi kanssa – "No, ei ehkä ole aivan se aika" tai "Odotan ja katson, täytyykö minun tehdä jotain muuta" tai "Pysyn vain auki ja katson, mitä mestari sanoo". Se on hevonpaskaa.

ALAYA: Okei.

ADAMUS: Okei.

ALAYA: Okei.

ADAMUS: Siis hanki se talo.

ALAYA: Ja ole valaistunut.

ADAMUS: Hanki se talo ja ole valaistunut. Pidän siitä. Joo.

ALAYA: Valaistunut talo.

ADAMUS: Kyllä! Kyllä!

ALAYA: Okei.

ADAMUS: Vaihda tuoliasi! (Naurua, kun Alaya katsoo Edithiä, joka irvistää, ja Adamus heittää tälle lentosuukon)

Okei, yksi vielä ja sitten meillä on toinen kysymys. Tulee pirun pitkä päivä. Yksi vielä. Miten olet testannut itseäsi viime aikoina? Oi! Toivon, että kamera on todella hyvä nappaamaan ilmeen heidän kasvoillaan, kun he saavat mikrofonin. Miten olet testannut itseäsi.

SUE: No, pari viime kuukautta olen käsitellyt uskomatonta vihaa.

ADAMUS: Joo, joo. Ai, hyvä.

SUE: Ja projisoinut sen ulospäin.

ADAMUS: Joo.

SUE: En usko, että kovin paljon sisäänpäin, koska olen oikeasti mieltynyt "Lopeta se!" -ajatukseen.

ADAMUS: Aivan, aivan. Siis olet potkinut koiria ja vastaavaa?

SUE: Ei. Huutanut autoliljoille ja …

ADAMUS: Voivatko he kuulla sinut? (Hän nyökkää) Ai, he voivat! (Naurua) Joo. Käytätkö käsimerkkejä?

SUE: Häh, en.

ADAMUS: Ei, ei. Huudat vain heille.

SUE: Joo, minulla on tarpeeksi ääntä.

ADAMUS: Mitä huudat heille? En ole koskaan ollut autossa. Olen ollut paljon hevoskyydissä, mutten koskaan autossa. Siis miltä se näyttäisi?

SUE: No, se on joko: "Lopeta se, paskapää."

ADAMUS: Joo.

SUE: Joo. Tai …

ADAMUS: Miten he voivat kuulla sinut, jos ikkunat ovat …

SUE: No, ikkunat ovat auki.

ADAMUS: Ai, ne ovat (Sue naureskelee). Siis miten tekisit sen? Sanotaan, että olen toisessa autossa ja kiilasin juuri sinut – miten tekisit sen?

SUE: No, kun näen heidät peruutuspeilissäni, sanon tavallaan: "Lopeta se, kusipää!"

ADAMUS: Käännytkö ympäri?

SUE: Joo (hän kikattaa).

ADAMUS: Ai, käännyt.

SUE: No, en. Katson peruutuspeilistä.

ADAMUS: Ai, aivan, aivan. Okei.

SUE: Siis energia on suunnattu …

ADAMUS: Haluan vain kuulla sen oikeasti tapahtuvan. Siis olen juuri kiilannut sinut tai jotain, ja siirryn taaksesi, ehkä liian lähelle, ja sitten mitä?

SUE: Lopeta se, kusipää!

ADAMUS: Ai, pah! Okei, hyvä. Hyvä (vähän naurua). Siis vihaongelmia.

SUE: Aivan.

ADAMUS: Miten se on itsesi testaamista? Minusta se olisi toisten ihmisten testaamista.

SUE: No, sain tämän oivalluksen taannoin. Se estää minua olemasta itseni kanssa. Nimittäin projisoin sen edelleen ulospäin, vaikka se oli täällä.

ADAMUS: Mm hmm.

SUE: Ei vihaa tarvitse olla täällä, mutta minun täytyy olla selkeä.

ADAMUS: Miten kauan olet tässä elämässä tukahduttanut vihaa?

SUE: Voi hyvä luoja, syntymästä saakka!

ADAMUS: Joo. Tarkoitan, että paljon. Paljon tukahduttamista.

SUE: Aivan.

ADAMUS: Ja se vaikuttaa kehoon, kuten tiedät.

SUE: Aivan.

ADAMUS: Ei kovin hyvä asia.

SUE: Aivan.

ADAMUS: Siis en pitäisi sitä testinä, se on pelkkää huutamista. Tarkoitan, ettet nouse autostasi pesäpallomailan kanssa, ethän?

SUE: (naureskellen) En.

ADAMUS: Okei, siis vähän huutamista. Ja tiedätkö mitä? Hyvin monet teistä alkavat oikeasti oppia, miten tullaan osittain näkymättömäksi. Toisin sanoen, voit kirota: "Lopeta se …"

SUE: Kusipää.

ADAMUS: … kusipää", sanoa sen ääneen ja he ovat tietämättömiä siitä. He eivät näe sinua. He eivät kuule sinua. Sinusta tuntuu hyvältä saada se ulos, mutta se on – kiertelemme tässä. Ei, et oikeasti testaa itseäsi sillä tavalla. Miten oikeasti testaat itseäsi?

SUE: No, toinen ahaa-elämys tuli itserakkaudesta, ja minulla oli hetki, jolloin tunsin uskomattoman syvää rakkautta itseäni kohtaan.

ADAMUS: Kyllä.

SUE: Ja laitoin kädet kasvoilleni.

ADAMUS: Hyvä.

SUE: Ja … joo.

ADAMUS: Testaat itseäsi ottamalla jotain tuollaista ja työntämällä sen mieleesi ja katsomalla, voitko älyllistää sen, tehdä siitä mentaalisen käsitteen. Sinulla on tavallaan mielenkiintoinen tapa arkistoida asioita mieleesi, ja yrität myös laittaa jotkut suurimmista ahaa-elämyksistäsi eräänlaiseen mielen arkistoon sen sijaan, että annat sen olla vain vapaa ja avoin tunne. Ja testaat itseäsi tavallaan sanomalla: "Olenko tarpeeksi fiksu tehdäkseni kaiken tämän?" Vähän tavallaan taustakysymys koko elämässäsi: "Olenko riittävän fiksu?"

SUE: No, sanoisin myös, että itseni avaaminen tunteille, tunteiden salliminen.

ADAMUS: Juuri niin. No, niin tapahtuu, kun sinusta tulee mentaalinen. Kun sinulla on kaunis tunne – luonnollinen, alkuvoimainen tunne on todella oikeasti kuin oivallus – ja tunnet sen, ihmisen täytyy sitten mennä nopeasti laittamaan se tuohon mielen arkistokaappiin. Ja se on tapa testata itseäsi, mutta se on vähän myös todellisten, avoimien tunteiden pelkoa. Erityisesti jos luulet suuttuvasti, melkein yrität tukahduttaa sen. Mutta yritä olla arkistoimatta sitä oitis.

SUE: Aivan.

ADAMUS: Saat tuon tunteen, joka sinulla oli itserakkaudesta. Sen sijaan että analysoit sitä tai yrität sanoa: "Okei, tämä kuuluu tähän arkistokaappiin kohtaan "itserakkaus" ja nyt voin analysoida sitä ja …", lakkaa tekemästä sitä. Se vain hidastaa sinua.

SUE: Okei.

ADAMUS: Siistiä (Sue naureskelee). Okei.

SUE: Kiitos.

ADAMUS: Hyvä, kiitos.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.

Olette kaikki testanneet itseänne monin eri tavoin, kun tulemme Oivaltamiseen. Se on hyvin luonnollista, siis älkää katuko sitä. Älkää panko itseänne koville. Testaatte, ja se on todellisuudessa kysymistä itseltänne: "Olenko oikeasti valmis? Olenko oikeasti, oikeasti, oikeasti, oikeasti, oikeasti, oikeasti valmis?" Ja sitten annatte itsellenne uuden pikkutestin.

Siis alkakaa katsoa joitain tapoja ja malleja, joilla teette asioita elämässänne. Ja kuten puhuimme, sinulla on tapahtunut tätä talojuttua (Alayalle). Tee se vain. Lakatkaa testaamasta itseänne, ja testaamasta itseänne todella kummallisilla tavoilla. Pääskää vain ohi entisestä testaamisesta, okei? Alatte tulla hyvin tietoiseksi näistä testeistä.

Mutta on jotain muuta, mikä on nyt todella tärkeää, ja aion tuoda sen esiin tässä Siivet-sarjan viimeisessä shoudissa, koska siipenne alkavat avautua. Alatte ilmestyä esiin tuosta heräämisen kotelovaiheesta. Siipenne alkavat avautua, mutta siivissänne on jotain todella tahmeaa, todella tahmeaa, ja meidän täytyy puhua siitä täällä.

– Toinen kysymys

Siis, aloitan esittämällä kysymyksen – Linda mikrofoniin, tuohon likaiseen mikrofoniin (muutama naurahdus). Aloitan esittämällä kysymyksen: "Oletko uhri?"

Linda mikrofoniin, kiitos. Oletko uhri?

DAVID: Sanoisin "ehdottomasti kyllä".

ADAMUS: Ai, okei. Selitä.

DAVID: Sain juuri mikrofonin tällä kertaa! (Paljon naurua, Adamus repeää)

ADAMUS: Se oli hyvä esimerkki viisaudesta ja huumorista yhdessä. Se oli erittäin hyvä. Oletko uhri?

DAVID: Ja tietoisesti, en.

ADAMUS: Mm hmm.

DAVID: Mutta oltuaan 1500 elämää karusellissa, voisi alkaa epäillä, että saattaa olla jotain.

ADAMUS: Okei (muutama naurahdus). Minkä uhri ajattelet olevasi?

DAVID: No, suuri kysymys on ollut epäily, mutta se on itse luotua.

ADAMUS: Aivan.

DAVID: Minä panemassa jarrut elämääni. Itse asiassa se ei ole oikeasti uhriutta. Se on vain minä panemassa jarrut elämääni.

ADAMUS: Mm hmm. Mutta tunnetko olevasi uhri?

DAVID: Itse asiassa en tunne.

ADAMUS: Okei, hyvä. Olet käynyt SES-kurssi. Olet SES-opettaja, joten ymmärrät todella koko uhrienergia-asian. Mutta sanot, ettet ole.

DAVID: Niin sanon. Sanoin juuri niin.

ADAMUS: Okei (David nauraa sydämellisesti). Okei, hyvä. Ei, se on …

DAVID: En tiedä, miksi tein sen! (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Hyvä, kiitos. Seuraava. Oletko uhri?

SHAUMBRA 2 (nainen): Voi, hyvä luoja.

ADAMUS: Se oli uhri-ilme, kun sait mikrofonin. Voisiko joku hymyillä, kiitos, kun saa tuon hemmetin mikrofonin? "Kiitos, Linda, olen odottanut tätä." Ole hyvä. Oletko uhri?

SHAUMBRA 2: Tämä ei ole totta (hän naureskelee). Sori. Ajattelen, että aiemmin olin uhri, koska tässä on kyse massatietoisuudesta ja nyt elämässäni …

ADAMUS: Etkö halunnut saada mikrofonia tänään?

SHAUMBRA 2: En.

ADAMUS: Et halunnut saada sitä, joo.

SHAUMBRA 2: Kyllä.

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 2: Vähän pelottavaa.

ADAMUS: Kerroit Cauldrelle aiemmin, että olit huolissasi englannistasi?

SHAUMBRA 2: Kyllä.

ADAMUS: Joo, englantisi on ok. Joo. Uh! Se oli nopea häiriötekijä, jotta voimme päästä takaisin asian ytimeen. Siis oletko uhri?

SHAUMBRA 2: Nyt en ajattele olevani.

ADAMUS: Et.

SHAUMBRA 2: Ennen kyllä.

ADAMUS: Ennen. Mikä oli suurin asia, jonka uhri olit?

SHAUMBRA 2: Massatietoisuus.

ADAMUS: Joo, joo. Se on iso juttu.

SHAUMBRA 2: Pelko.

ADAMUS: Mutta tulet kauniista maasta, jossa on hyvin kauniita ihmisiä, joiden kimppuun on hyökätty, jotka on tuhottu ja raiskattu, ja kaikkia pahoja asioita.

SHAUMBRA 2: Olen kotoisin Puolasta ja …

ADAMUS: Se on konfliktin sydän.

SHAUMBRA 2: Kyllä. Vaihdoin maata 16 vuotta sitten. Siitä syystä minusta tuntuu nyt erittäin hyvältä. Työpaikkani on ongelma (hän naureskelee).

ADAMUS: Millainen työpaikka sinulla on?

SHAUMBRA 2: Ai, en halua sanoa, sori, koska ihmiset …

LINDA: Voi, pidä sitä … (mikrofonia ylempänä)

ADAMUS: Hän on vakooja. Hän on vakooja (naurua). He eivät halua koskaan kertoa. Hyvä. Siis kysymys on, oletko uhri. Tulet maasta, jossa on valtava uhritietoisuuden kuorikerros. Pidimme tilaisuuden siellä. Haluaisin mennä takaisin, koska meidän täytyy tehdä shaumbrojen kanssa vielä työtä Puolassa …

SHAUMBRA 2: Kyllä, tietenkin.

ADAMUS: … jotta siitä päästetään todella irti.

SHAUMBRA 2: Erityisesti nyt uskonnossa.

ADAMUS: Siis oletko uhri, kyllä vai et?

SHAUMBRA 2: En.

ADAMUS: Et. Okei, hyvä.

SHAUMBRA 2: En nyt.

ADAMUS: Ai, hyvä. Hyvä. Iloista nähdä, että olemme siirtymässä tästä ohi. Pari vielä.

SHAUMBRA 2: Kiitos.

ADAMUS: Otamme näytteen ryhmästä tässä. Oletko uhri?

LARA: En.

ADAMUS: Olitko hiljattain? Viisi, kymmenen vuotta sitten?

LARA: Kyllä.

ADAMUS: Kyllä.

LARA: Kyllä.

ADAMUS: Vau! Minkä uhri?

LARA: Kai oman epävarmuuteni …

ADAMUS: Mofon (hänen aviomiehensä) kanssa eläminen ei tee sinusta uhria automaattisesti.

LARA: No, siinä se on! (Naurua)

ADAMUS: Automaattisesti (he naureskelevat). Se on kyseenalaista, mutta se ei tee sinusta uhria. Siis minkä uhri olit?

LARA: Oman epävarmuuteni ja epäselvyyteni ja levottomuuteni.

ADAMUS: Mm hmm, mm hmm. Menneisyytesi, lapsuutesi tai minkään sellaisen?

LARA: Ei.

ADAMUS: Ei, ei, ei.

LARA: Kai vain aikuiskokemusten.

ADAMUS: Okei. Mutta olet sen ohi?

LARA: Ei.

ADAMUS: Okei. Siis on vähän uhriutta …

LARA: Ei, minusta ei vain tunnu enää uhrilta.

ADAMUS: Sinusta ei tunnu uhrilta?

LARA: Ei.

ADAMUS: Okei. No, mutta kuulen vähän ristiriitaa tässä.

LARA: Mm hmm. Minulla on …

ADAMUS: Et ole uhri, mutta on edelleen vähän. Mitä tapahtuu?

LARA: (naureskellen) Tunsin edelleen paljon epävarmuutta ja levottomuutta.

ADAMUS: "Epävarmuus" ei ole oikea sana.

LARA: Hmm.

ADAMUS: Tiedätkö, mitä se on?

LARA: Mitä?

ADAMUS: Se on minun siirtymiseni (toiseen aiheeseen).

LARA: Ole kiltti.

ADAMUS: Ei, sinun täytyy sanoa se.

LARA: Ai, tiedänkö sen?

ADAMUS: Miksi kutsut sitä epävarmuudeksi? Sitäkö sanoit sen olevan?

LARA: Mm hmm.

ADAMUS: Miksi kutsut sitä niin? Miksi kutsut sitä niin? Tiedät, mitä se on.

LARA: Päättämättömyys?

ADAMUS: Se ei ole sitä.

LARA: Se ei ole sitä.

ADAMUS: Pyörit sen ympärillä.

LARA: Mm hmm.

ADAMUS: Mitä se on?

LARA: Pelkoa.

ADAMUS: Lähellä.

(Lara pitää tauon)

Mikä on se sana? Se on aivan siinä. Puolet sinusta tajuaa sen jo.

(Hän pitää taas tauon)

Kivat kengät (Jasonille joka istuu edessä).

JASON: Kiitos (hän naureskelee).

ADAMUS: Joo, pidän niistä (muutama naurahdus). Kenties voimme varustaa Cauldren jollain, mikä ei ole näin pellemäistä (viitaten Cauldren sandaaleihin, naurua). Ai niin, olen pahoillani. Missä olimmekaan?

LARA: Olimme pelossa, mutta ei aivan.

ADAMUS: Jos kykenet sanomaan tuon sanan, todella puhdistat paljon juttuja sisältäsi.

LARA: Okei.

ADAMUS: Okei. Puhumme epävarmuudesta, epäilystä. Käytit joitain muita makyo-sanoja tässä. Sinusta ei tunnu enää uhrilta.

LARA: Ei.

ADAMUS: Sinua eivät itse asiassa vainoa ulkopuoliset asiat. Mutta mitä tässä tapahtuu? Mikä on suurin tunne, joka sinulla on ollut viimeiset kymmenen vuotta?

LARA: Hmm.

ADAMUS: Joo.

LARA: Tunne jumittamisesta?

ADAMUS: Ei.

LARA: Tunne, tota … en tiedä – surusta.

ADAMUS: Muuten, kuulin sen.

LARA: Tiedän.

ADAMUS: Joo.

LARA: Mutta en aio mennä vessaan.

ADAMUS: Okei. Okei (vähän naureskelua). Okei, hyvä. Tavallaan sivuutimme sen, ja tämä on nyt vähän liian intensiivistä. Siis, joo, se aiheuttaisi pettymystä, koska silloin minun täytyisi mennä sinne kanssasi, jotta voimme jatkaa (naurua).

LARA: Ja kameramiehen. Siitä voisi tulla kiusallista.

(Pieni tauko)

ADAMUS: Jos minä sanon sen, sillä on noin puolet vaikutuksesta sinuun henkilökohtaisesti joidenkin asioiden vapauttamisessa. Jos sinä sanot sen, se voi olla poissa (Lara huokaisee). Eikö ole hassua, miten mieli tavallaan torjuu asioita? Tiedät tarkkaan, mistä puhun, mutta et pysty keksimään tuota sanaa, ja se on yksi näistä itse- …

LARA: Voin tuntea sen.

ADAMUS: Voit tuntea sen. Se on yksi näistä itsetesteistä.

LARA: Joo.

ADAMUS: Ja sanoisin, että kenties 30, 40 prosenttia sinusta tavallaan oikeasti tajuaa sen, mutta – voih! – mitä teemme?

(Lara pitää tauon)

Haluatko minun kertovan sinulle?

LARA: Joo.

ADAMUS: Okei. Anna mikrofoni takaisin Lindalle, ja olemme valmiita kysymysten osalta hetkeksi, ja pääsen pointtiini. Mutta todella oikeasti tunne, mitä sanon tässä, koska se voisi olla – viuh! – voisit päästä paljosta irti. Okei. Himmennetään valoja, kiitos.

On yksi asia, josta meidän täytyy todella puhua, ja se on tahmea ja vaikea asia, ja haluatte päästää siitä irti, mutta ette tee sitä välittömästi. Se vie vähän aikaa, koska se on niin tahmea, niin syvään juurtunut, niin ruma, ja se tekee teistä uhrin. Se tekee teistä uhrin.

Olette kaikki oikeasti tulleet pitkän matkan, tuoneet sisään paljon viisautta ja oikeasti lakanneet olemasta vanhempienne uhri. Eikö siitä tunnu olevan ikuisuuksia, kun oli perhejuttuja ja heidän syyttämistään? Olette lakanneet olemasta exienne, entisten miestenne ja vaimojenne ja kumppanienne ja rakastajienne uhri, koska oivalsitte, että se oli, kuin olisi raahannut paljon ylimääräistä jätettä mukanaan. Siis lakkaisitte olemasta heidän uhrinsa.

Olette lakanneet olemasta massatietoisuuden uhri, tavallaan yleisesti. Tarkoitan, että oivallatte sitä edelleen olevan ja se voi olla houkuttelevaa, mutta lakkaatte sen antamasta oikeasti vaivata teitä. Mutta teillä on jäljellä tämä yksi uhriasia, suuri uhriasia, ja se on olemista syyllisyyden tuntemisen, syyllisyyden tuntemisen, uhri.

Syyllisyys

Se tekee teistä uhrin. "Olen syyllinen, koska tein jotain pahaa toiselle ihmiselle. Olen syyllinen, koska en ole mukava ihminen. Olen syyllinen, koska kanniskelen edelleen asioita, joita tein kauan sitten – salaisuuksiani" – ovat ne sitten likaisia salaisuuksia tai vain syvälle hautautuneita salaisuuksia. Ja syyllisyys tekee teistä uhrin enemmän kuin toiset ihmiset, enemmän kuin mikään ulkopuolella. Kun olemme avaamassa nyt siivet ja lähdemme kohta lentoon, tullaksemme oikeasti esiin, niin jos teillä on tahmeita juttuja siivissänne, ette lennä kovin hyvin. Syöksytte alas paljon. On aika tarkastella niitä syyllisyydentunteita, joita on sisällä.

Ne ovat hassuja, koska niitä on siellä ja tiedätte, että niitä on siellä ja mitä ne ovat, mutta mieli pelaa peliä. Mieli pelaa valtavaa peliä, ja ensinnäkin se kieltää uhrina olemisen, kunnes oivallatte lopulta, että oma syyllisyytenne on suurin uhrina olemisen tunne, joka teillä koskaan on. Oma syyllisyytenne – paljon suurempaa kuin huonon perheen tai huonon suhteen tai työpaikan tai minkä tahansa uhrina oleminen.

Roikutte tuossa syyllisyydessä. Roikutte siinä häpeästä. Roikutte siinä suurimpana itsetestauksen muotona, jota teillä on. Ette päästä siitä irti, koska teistä tuntuu liian syylliseltä. Teistä tuntuu, että teitte jotain niin uskomattoman kamalaa, että te ette voi päästää siitä irti. Miten voisitte päästää siitä irti? Miten voisitte panna sen – naps! – tuosta vaan menemään pois? Sisällänne on jotain, mikä sanoo: "Ei olisi oikein vapauttaa itseäni siitä. Minun täytyy kantaa sitä muistuttaakseni itselleni, etten olisi enää paha ihminen." Siis teillä on tätä syyllisyyttä, joka tekee teistä itsenne uhrin. Tavallisesti ajatellaan uhriutta jonain itsensä ulkopuolisena. Mutta todellisuudessa suurin uhri, suurin uhrina olemisen syy olette te itse, syyllisyytenne.

Se edustaa mielenkiintoista pulmatilannetta tässä. Mitä teette sen kanssa? Miten käsittelette syyllisyyttä? Voin kertoa teille nyt ja useimmat teistä tietävät, ettei syyllisyyttä vastaan voi taistella. Se voittaa. Se tietää, missä heikot kohtanne ovat. Mitä teette sen kanssa?

Ette voi mennä ruumiillistuneeseen Oivaltamiseen ollen uhri. Olette päässeet eron ulkopuolisista uhrijutuista, mutta entä tuo sisäinen uhri? Entä syyllisyys?

Kun puhun tässä, tuntekaa huoneen, meidän kaikkien, energioita tässä yhdessä. On uskomattomia takautumia. Tunnette energiaa kiitävän kaikkialla, kun jokainen teistä katsoo omaa syyllisyyttään. Ja on hassua, että mielellä on tapa piilottaa se. Tiedätte, että sitä on. Tiedätte, että sitä on, mutta ette voi sanoa tuota sanaa. Helpointa sanaa, mutta sitä on vaikea sanoa.

Sitä syyllisyys tekee, emmekä aio prosessoida syyllisyyttä. Minulla ei oikeasti ole yhtään kärsivällisyyttä sitä kohtaan. Hankkiudumme vain eroon siitä. Mutta se tuo esiin syyllisyyttä (Adamus naureskelee) syyllisyydestä.

Kysymys

Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle tässä, haluan esittää mielenkiintoisen kysymyksen. Taas ympäri, ja Linda mikrofonissa. Siis jos syyllisyys olisi asia, kuin jonkinlainen olento, ja teillä olisi hyvin suuri talo (naureskelua, kun hän katsoo Alayaa), teillä olisi todella suuri talo, jossa on paljon huoneita – kellari, ullakko, kaikki se muu – kiva, iso talo, niin missä syyllisyys asuisi? Linda mikrofonissa ja lisää valoa, kiitos. Missä syyllisyys asuisi? Huone tuossa talossa.

JANE: Kellarissa.

ADAMUS: Kellarissa. Miksi?

JANE: Koska sitä ei tarvita.

ADAMUS: Ei tarvita, joo. Mutta se on silti kellarissa, vaikka ovi on suljettu, ja se on syvällä pinnan alla.

JANE: Kyllä.

ADAMUS: Joo. Onko sinulla paljon syyllisyydentunteita?

JANE: Kyllä.

ADAMUS: Joo. Ovatko ne kellarissa tällä hetkellä?

JANE: Eivät.

ADAMUS: Missä ne ovat?

JANE: Ne ovat aivan tässä.

ADAMUS: Joo. Miten olisi olohuoneessa?

JANE: Makuuhuoneessa.

ADAMUS: Makuuhuoneessa, okei (muutama naurahdus). Olohuoneessa ja makuuhuoneessa.

JANE: Ne ovat lähellä.

ADAMUS: Joo, joo.

JANE: Hyvin lähellä.

ADAMUS: Joo. Sanon "olohuone", koska tuot ne elämääsi. Se on itse asiassa parempi vaihtoehto, kuin niiden varastointi kellariin, koska kellarissa ne ovat olemassa, mutta unohdat niiden olemassaolon, mutta kuitenkin tunnet tuota energiaa tihkuvan ylöspäin.

JANE: Kyllä.

ADAMUS: Siis ne ovat olohuoneessa, makuuhuoneessa. Se ei ole mikään tapa elää.

JANE: Ei.

ADAMUS: Ei! Ja minun täytyy kysyä, mistä sinun oikeasti täytyy tuntea syyllisyyttä.

(Jane pitää tauon)

Muuten, en odota vastausta. Oli tuo jännittynyt hetki. "Luojan kiitos!" (Adamus naureskelee) Ei. Esitin sen retorisesti. Mistä sinun oikeasti täytyy tuntea syyllisyyttä? Kuka luo tuon syyllisyyden?

JANE: Minä.

ADAMUS: Joo, ihminen.

JANE: Kyllä.

ADAMUS: Mestari ei välitä paskaakaan.

JANE: Ei.

ADAMUS: Eikä välitä myöskään Jumala tai "minä olen" tai mikään sellainen. Ihminen haluaa ajatella, että ne kaikki välittävät oikeasti. He eivät välitä! He eivät välitä. Siis olet tuominnut jonkin elämässäsi ja se muuttui syyllisyydeksi ja nyt kanniskelet tuota syyllisyyttä.

JANE: Kyllä.

ADAMUS: Ajatteletko tuota syyllisyysjuttua? Tarkoitan, tuleeko se esiin kerran tai pari kuukaudessa?

JANE: Viime aikoina sitä on tullut useammin.

ADAMUS: Useammin. Mietin miksi. Shoud (he naureskelevat). Voi, meidän täytyi alkaa tuoda syyllisyysjuttuja esiin – jokaisella teistä täällä tai katselemassa netissä. Siksi minun täytyi itse asiassa lähteä pois 30 päiväksi. Se tapahtui oikeasti, jotta saatiin syyllisyys todella tulemaan esiin, ja se oli luultavasti epämukavaa teille, mutta ette voi lentää, jos olette syyllisyyshäkissä. Se ei vain toimi. Siis tarkoitan, että pahin asia jonka olette koskaan tehnyt, ei ole kovin paha.

Haluatte ajatella, että se on, ja tässä paljastan sinun pelisi – ei vain sinun, vaan teidän pelinne (yleisölle) ja teidän pelinne (kameralle). Tässä paljastan pelinne. Tämä syyllisyysjuttu on valtavaa peliä, jota pelaatte.

Okei. Pääsen siihen hetken kuluttua. Palaamme takaisin tähän. Siis, kiitos. Kiitos vastauksestasi.

Missä syyllisyytesi asuu tässä suuressa talossa? Missä se asuu?

LINDA: Toinen tilaisuus.

SHAUMBRA 1: Hän on päättäväinen! (Adamus naureskelee) No, tiedäthän, kuunneltuani …

ADAMUS: Ai, siirryit "minä en tiedä" -vastauksesta "sinä tiedät" -vastaukseen.

SHAUMBRA 1: Kyllä.

ADAMUS: Okei, hyvä.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Se oli hyvä.

SHAUMBRA 1: Nyt minulla on jotain sanottavaa.

ADAMUS: Joo, joo. Nousisitko seisomaan?

SHAUMBRA 1: Kuunneltuani eri shoudeja, sanot aina: "Päästä siitä irti. Vapauta se."

ADAMUS: Joo, joo.

SHAUMBRA 1: "Se ei kuulu sinulle enää."

ADAMUS: Toki, toki. Missä omasi asuu?

SHAUMBRA 1: Ei missään. Minulla ei ole yhtään syyllisyyttä enää, koska tein parhaani tuolloin, kun tein …

ADAMUS: Varmasti teet. Varmasti teet. Ja olen iloinen, että ajattelet, ettei sinulla ole, mutta …

SHAUMBRA 1: Yritän, ettei ole (hän naureskelee).

ADAMUS: … lyön vetoa, että sinulla on.

SHAUMBRA 1: Onko?

ADAMUS: Joo, itse asiassa sinulla on. Kaikilla on. Tämän planeetan jokaisella ihmisellä on jokin syyllisyystaso, joo.

SHAUMBRA 1: Oivallan, että olemme ihmisiä.

ADAMUS: Aivan.

SHAUMBRA 1: Halusin sanoa, että menemme edestakaisin vanhan ja uuden energian välillä, koska olemme tässä ajankohdassa. Olemme tuo linkki.

ADAMUS: Tässä ei ole tolkkua minulle.

SHAUMBRA 1: Eikö? Siinä ei ole tolkkua?

ADAMUS: Ei, ei, ei, ei.

SHAUMBRA 1: Ei, se on …

ADAMUS: Ei. Kuulen sanoja, mutta olen …

SHAUMBRA 1: Minulle siinä nimittäin on tolkkua, okei …

ADAMUS: Onko sinulla yhtään syyllisyyttä sisälläsi?

SHAUMBRA 1: No, jos jotain, niin voitaisiin kai sanoa kärsimättömyyttä.

ADAMUS: Kärsimättömyyttä, okei.

SHAUMBRA 1: Joo (hän huokaisee).

ADAMUS: Oletko koskaan kohdellut ketään huonosti?

SHAUMBRA 1: No, joskus huudan aviomiehelleni.

ADAMUS: Pitäisitkö mikrofonia vähän lähempänä, jotta voimme kaikki kuulla tunnustuksesi?

SHAUMBRA 1: (naureskellen) Huudan miehelleni. Tunnen syyllisyyttä.

ADAMUS: Huudat miehellesi.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Joo, joo. Rakastatko häntä?

SHAUMBRA 1: Okei, siis tunnen syyllisyyttä siitä.

ADAMUS: Pitäisitkö sitä … Rakastatko häntä?

SHAUMBRA 1: Tietysti rakastan! (Linda haukkoo henkeään)

LINDA: Mmm.

SHAUMBRA 1: Ja taidan tuntea …

ADAMUS: Eikö sinulla ole pieni tunne, että siinä on vähän syyllisyyttä?

SHAUMBRA 1: Joo, kun huudan hänelle. Joo (hän naureskelee).

ADAMUS: Miksi huudat hänelle?

SHAUMBRA 1: No, koska hän …

ADAMUS: Hän on joskus idiootti (vähän naurua). Ei koko ajan.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Aina silloin tällöin.

SHAUMBRA 1: En halunnut sanoa sitä (hän naureskelee).

ADAMUS: Odota, asuuko hän lähellä? Onko hän iso kaveri, koska …

SHAUMBRA 1: No, kaikilla on ongelmia.

ADAMUS: Aivan.

SHAUMBRA 1: Ja joskus en ole samaa mieltä hänen kanssaan, ja minusta hän on typerä, joten huudan vähän. Tunnen syyllisyyttä siitä.

ADAMUS: Miten huudat hänelle? Mikä hänen nimensä on?

SHAUMBRA 1: (huokaisten) Michael.

ADAMUS: Michael. Miten huudat hänelle? Koska olen utelias.

SHAUMBRA 1: "Miksi sinä olet sellainen idiootti?!"

ADAMUS: Joo. Mutta aina silloin tällöin vähän kovempaa kuin tuo.

SHAUMBRA 1: Voi, kyllä.

ADAMUS: Ja mitä Michael tekee?

SHAUMBRA 1: Katsoo vain minua.

ADAMUS: Vain kuin – okei. Kuin tyypillinen aviomies (vähän naureskelua). "En kuullut sanaakaan." Okei.

SHAUMBRA 1: Voi luoja! (Hän naureskelee)

ADAMUS: Palataanpa syyllisyyteesi. Kyse ei ole välttämättä Michaelista, vaan …

SHAUMBRA 1: No, se johtuu siitä, ettei minun oikeasti olisi tarvinnut olla sellainen. Olisin voinut hoitaa sen paremmin.

ADAMUS: Aivan.

SHAUMBRA 1: Ja sen tosiasian jälkeen minulla on huono olo siitä.

ADAMUS: Joo. Emmekä tee tänään yhtään psykoanalysointia, mutta …

SHAUMBRA 1: Ei, se on vain kuin kertomista hänelle …

ADAMUS: … tuo syyllisyysongelma joka siinä on ja jonka räjäytämme tänään, menee paljon syvemmälle.

SHAUMBRA 1: Anteeksi kuinka?

ADAMUS: (naureskellen) Syyllisyysongelma menee paljon syvemmällä kuin Michael ja hänelle huutaminen. Siinä on muita ongelmia. Emmekä psykoanalysoi, vaan räjäytämme. Se on uuden energia psykoanalyysiä – pum! – vain räjäytetään se.

SHAUMBRA 1: Joo, no, siksi täytyy vain siirtyä eteenpäin.

ADAMUS: Joo, joo.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Hyvä.

SHAUMBRA 1: Sitä minä teen, yritän tehdä, okei. Sitä minä olen tehnyt ja tunnen syyllisyyttä siitä.

ADAMUS: Mikä huone? Missä huoneessa se on?

SHAUMBRA 1: Ai, en tiedä, olohuone.

ADAMUS: Olohuone, okei (nainen naureskelee) Joo. Makuuhuone?

SHAUMBRA 1: Ei.

ADAMUS: Makuuhuoneessa ei ole syyllisyyttä?

SHAUMBRA 1: Mm, ei! Olemme liian vanhoja (hän nauraa).

LINDA: (nauraen) Voi, hah-hah-hah-haa!

ADAMUS: Se on tavallaan kuin "en tiedä". Olette liian vanhoja? Liian vanhoja.

SHAUMBRA 1: Ei makuuhuoneessa!

ADAMUS: Ihan vain tiedoksi, että ihmisen pitäisi tulla paremmaksi seksissä, kun hän vanhenee.

SHAUMBRA 1: Emme edes nuku yhdessä.

ADAMUS: Ette nuku …

LINDA: Tiedän, että se on totta!

ADAMUS: Joo, okei. (Linda kikattaa) Mutta … ei ole … okei. (Cauldre hämmentyy)

SHAUMBRA 1: Voi, tästä tulee todella henkilökohtaista! (Hän naureskelee)

ADAMUS: Linda, pysy erossa tästä! (Naurua)

Ei, ei siitä tule henkilökohtaista. Tämä on elämää. Tämä on elämistä. Todellakin, kun tulee rennommaksi kehonsa, ikänsä, energiansa kanssa …

SHAUMBRA 1: No, ei se ole sitä.

ADAMUS: … makuuhuoneen pitäisi olla paljon parempi paikka, kun olet 50, 60, 80. Voitko kuvitella 100? Ja pum! (Naurua)

SHAUMBRA 1: Ei, en voi kuvitella sitä! (Hän naureskelee)

ADAMUS: Miksi? Miksi? Nimittäin se …

SHAUMBRA 1: Minun pitäisi elää niin pitkään.

ADAMUS: Pitkäikäisyys. Haluatko pitkäikäisyyttä? Harrasta seksiä.

SHAUMBRA 1: No, joo, meidän pitäisi …

ADAMUS: Kyllä, harrasta seksiä itsesi tai jonkun toisen kanssa. Se on yksi avain pitkäikäisyyteen. Kun lakkaat tekemästä sitä, lakkaat elämästä (nainen kohauttaa olkapäitään, Adamus naureskelee). Joka tapauksessa …

SHAUMBRA 1: Miehelläni on sairautta.

ADAMUS: Sillä ei ole merkitystä.

SHAUMBRA 1: No, hän on, tiedäthän.

ADAMUS: Ei, emme … Voit olla itsesi kanssa, jos tiedät, mitä tarkoitan.

EDITH: Masturboi.

ADAMUS: Voiii, Edith! (Paljon naurua) Edith ei kuiskaa vähemmän hiljaa "masturboi!" (Lisää naurua) Katsokaa, mitä tapahtuu! Pelkkä tuolin vaihtaminen ja hän … (hurrausta, taputuksia ja naurua) Tämä on nainen, joka ei pitänyt siitä, kun sanoin "vittu", ja nyt hän puhuu masturboinnista (lisää naureskelua). Eivätkö ne ole kuin sama asia? (Suom. huom. englannin kielessä vittu-sanan tilalla käytetään naimista tarkoittavaa sanaa) (Adamus naureskelee) Sori. Joka tapauksessa, mikrofoni Lindalle. Vielä yksi. Vielä yksi.

LINDA: Okei, okei.

ADAMUS: Syyllisyys.

LINDA: Vielä yksi, vielä yksi.

ADAMUS: Missä huoneessa se asuu talossasi?

LINDA: Okei. Joo, tässä. Voi pojat, tunsin sen.

ADAMUS: Ole hyvä.

PAUL: Hei, St. Germain.

ADAMUS: Hei. Enimmäkseen Adamus.

PAUL: Adamus.

ADAMUS: Joo, onko sinulla syyllisyyttä?

PAUL: Totta kai.

ADAMUS: Joo. Mistä?

PAUL: Tilaisuuksista jotka ohitin, koska päätin niin.

ADAMUS: Joo. Miksi tuntisit syyllisyyttä jostain ohitetusta tilaisuudesta?

PAUL: No, alkaa katsoa taaksepäin – ja tämä on typerä juttu – mutta alkaa katsoa taaksepäin tietyssä iässä: "Mitä muuta olisin voinut tehdä elämässäni?" Ja itse asiassa se tie jota kuljin, oli ihan hyvä.

ADAMUS: Mestari katsoo taaksepäin ja sen sijaan, että katuu, mitä ei tehty, hän oivaltaa, että itse asiassa se oli ja-tilanne. Kaikenlaisia asioita tehtiin. Et katso taaksepäin ja sano: "Voi, minun olisi pitänyt tehdä tämä ja tuo." Sanot: "Tein tämän ja tein myös tuon." Vaikka ehkä luulet, että vain keksit sen, niin et keksinyt, koska olet aina ja-tilassa. Menneisyys ei ole yksi eikä lineaarinen, joten anna itsesi mennä menneisyyteen ja kokea ne mahdollisuudet, joita et välttämättä tuonut tälle tasolle. Mutta missä huoneessa syyllisyys on?

PAUL: Syyllisyys on keittiössä.

ADAMUS: Miksi? Miksi keittiö?

PAUL: Koska kasvaessani, perheeni asui keittiössä.

ADAMUS: Joo.

PAUL: Siis siellä tavallisesti kaikkien jutut tulivat esiin päivällispöydässä, mikä aiheutti paljon ruuansulatusvaivoja (naurua).

ADAMUS: Ja annoitko sinä juttujesi tulla esiin päivällispöydässä?

PAUL: En.

ADAMUS: Et.

PAUL: En.

ADAMUS: Syyllisyys, eikö niin?

PAUL: Kyllä.

ADAMUS: Joo. Ja muuten, oli tavallaan fiksua olla tuomatta juttuja esiin päivällispöydässä. Sinut olisi luultavasti myyty tai jotain (Adamus naureskelee).

PAUL: Sitä oli paljon, eikä kukaan kaivannut minun juttujani.

ADAMUS: Aivan. Mutta on myös paljon sisäistä syyllisyyttä, eikä meidän tarvitse mennä siihen, mitä se on, koska emme ole sen vuoksi täällä. Mutta on aika antaa kaiken sen mennä.

PAUL: Aivan.

ADAMUS: Siis okei. Kiitos.

PAUL: Aivan, kiitos.

ADAMUS: Kiitos.

Pelin lopettaminen

Haluaisin teidän kaikkien tuntevan tätä. Missä syyllisyytenne asuu? Jos on iso talo, joillakin teistä se on enemmän kellarissa, tavallaan kätkettynä sinne. Ette ole päässeet eroon siitä. Puolet jutuista kellarissa – ei, vaan 80% – heittäkää pois. Ette enää koskaan käytä niitä. Mutta pidätte syyllisyyden siellä vain muistutuksena, vain koska ette ole valmis päästämään siitä irti.

Monilla teistä se on ullakolla, yläkerrassa, tavallaan ns. supertietoisuudessa vs. alitajunta. Teillä on se siellä ylhäällä supertietoisuudessa, ja sanoisin, että on ongelmallisempaa, kun se on siellä, koska ette ajattele ullakkoanne paljon ylhäällä. Mutta se tukkii siellä. Supertietoisuus, avautuminen, se tavallaan tukkii asioita. Laitatte sen sinne ylös ja tavallaan unohdatte sen, mutta se estää sen, mihin olette menossa.

Monilla teistä syyllisyys on makuuhuoneessa. Seksuaalinen syyllisyys on kaikkein voimakkainta syyllisyyttä. Seksuaalinen syyllisyys on todellisuudessa voimakkaampaa kuin syyllisyys, jota on toisen ihmisen satuttamisesta, jopa murhaamisesta. Seksuaalinen syyllisyys on kaikkein voimakkainta. Ja on se sitten syyllisyyttä siitä, että pidätte itseänne suurena, vanhana perverssinä, tai olette manipuloineet toisia – se voi olla myös entisessä elämässä. Seksuaalinen noituus on kaikkein tehokkainta. Tuodaan vähän seksiä noituuteen, ja se on voimakas juttu, ja jotkut teistä ovat leikkineet sillä entisissä elämissä. Mutta kun se on makuuhuoneessa, se on todella tahmea, todella ilkeä juttu.

Monilla teistä se on olohuoneessa. Se on siellä. Pysäköitte syyllisyyden olohuoneeseen, ettekä anna itsenne oikeasti elää. Pyöritte jatkuvasti syyllisyyden ympärillä, joka on olohuoneessanne – elämisen paikassa.

Joillakin teistä, kuten Paulilla, se on keittiössä. Miten tuotte energiaa sisään, miten hoivaatte ja ravitsette itseänne. Ja sitten se ilmestyy kehoonne, jos syyllisyytenne on keittiössä.

Joillakin teistä se on kaapeissa. Ei kovin paljon vessassa. Vessassa ei ole paljon syyllisyyttä, kummallista kyllä. Joo, teillä taittaa olla muita tapoja päästä eroon jutuista.

Mutta katsokaa sitä. Missä tuo syyllisyys on? Missä se asuu?

Ja nyt seuraava osa on, ettemme yritä ymmärtää, emme yritä psykoanalysoida syyllisyyttä. Teidän on aika tunnistaa se iso hemmetin peli, jota pelaatte. Se on siinä. Pelaatte omaa uhripeliänne. Uhrien välistä, ihmisen ja uhrin välistä. Se ei voi jatkua. Piste. Ette voi yrittää lääkitä syyllisyyttä, koska se tekee siitä vain suuremman. Ette voi energisoida sitä. Mutta sitten kun tunnistatte, että se on suurta peliä, iso tapa testata ja pidätellä itseänne ja pääsette vain eroon siitä, olette vapaa tulemaan esiin, lentämään, nousemaan korkeuksiin.

Mutta yritätte pitää kiinni siitä. Yritätte tehdä paljon makyoa. Kuulitte sitä kaikkea tänään täällä. Oli makyoa. Oli häiriötekijöitä. Ei ollut kysymyksiin vastaamista. Oli paljon juttuja, ja yritätte tehdä sitä. Yritätte selvittää sitä mielessänne: "Mistä olen syyllinen?" Ja takaan, että jokaisella teistä on syyllisyyttä. Itseuhriutta. On vain aika lakata pelaamasta tuota peliä. Siihen kysymykseen täytyy vastata: "Olenko valmis lakkaamaan pelaamasta itseni unrina olemista? Olenko valmis lopettamaan itsetestauksen?"

Syyllisyys on kummallinen asia. Syyllisyys on jokseenkin ainutlaatuisen ihmismäistä, ainakin se alkoi täältä. Mennään toisiin ulottuvuuksiin, tosiin olentoihin, eikä heillä ole syyllisyysongelmia. Ihmiset ovat oikeasti kehittäneet syyllisyyden.

Syyllisyys alkaa ensin tuomitsemisena – ihmismieli tuomitsee: "Onko se oikein vai väärin?" Sitten se muuttuu syyllisyydeksi, mikä ei ole enää mentaalista. Se on tunteellista, ja se menee suoniinne, ei kirjaimellisesti suoniinne, vaan elämänne suoniin, energiavirran ja kaiken suoniin. Ja tuo syyllisyys näännyttää teidät. Se näännyttää teidät.

Ja syyllisyys lisää myös draamaa. Jos katsotte elämäänne, monilla teistä täytyy aina tapahtua jotain draamaa. Syyllisyyden ja draaman välillä on suora suhde, koska kun alatte tuntea syyllisyyttä, se katkaisee hyvin luonnollisen elämänvirran tyyppisen energian. Sitten teidän täytyy saada draamaa nostaaksenne taas tuota energiaa, ja sitten olette syyllinen tuosta draamasta, ja se on itseään jatkava ongelma.

Pointtina kaikessa tässä on, että olemme puhuneet aiemmin siitä, erityisesti seksuaalienergiakoulussa, että ollaan uhri tai hyväksikäyttäjä ulkopuolisessa maailmassa, mutta nyt kyse on sen katsomisesta, miten pelaatte uhripeliä itsenne, syyllisyyden, kanssa.

On aika tunnustaa, jos olette valmis, että on aika lakata pelaamasta tuota peliä. Ei enää syyllisyyttä. Ei enää syyllisyyttä, ja osa teissä haluaa välttämättä pitää kiinni siitä: "Olin paha ihminen. Minun täytyy tuntea syyllisyyttä." Ei enää. Se on siinä. Valmista. Pyyhkikää pöytä puhtaaksi, ja silloin ongelmia tulee esiin: "Voinko oikeasti vain pyyhkiä pöydän puhtaaksi?" Ja sitten syyllisyys puhuu suoraan ja sanoo: "Ei, ei, et voi. Et voi päästä siitä yli niin helposti. Sen täytyy viedä pitkän aikaa. Meidän täytyy tehdä kovasti työtä sen eteen. Meidän täytyy käsitellä se ja prosessoida sitä, tehdä sisäinen-lapsi-juttu sille ja kaikkea sitä muuta." Se on kuin: ei, lakatkaa vain pelaamasta tuota peliä.

Käännetäänpä se vain merabhiksi, jottemme enää tule mentaalisemmaksi sen suhteen. Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Syyllisyyden räjäyttäminen -merabh

Ihmiskokemuksessa on paljon syyllisyydentunteita.

(Musiikki alkaa)

Ja se rakentuu ja rakentuu ja rakentuu, ja se muuttaa oikeasti yksilön suureksi uhriksi.

Tulemme tähän kohtaan, tulemme aitoon ruumiillistuneeseen Oivaltamiseen – tulemme tähän kohtaan, ja kyse on päätöksestä sinun osaltasi. Tietoisesta päätöksestä mestarin istuessa odottamassa ja "minä olen" -olemuksen. Tietoinen päätös sinun osaltasi. Aiotko lakata pelaamasta itsesi uhrina olemisen peliä?

Tiedät, millaista on olla ulkoisten asioiden uhri – huono perhe, huonot suhteet, bisnesmenetykset, kaikkea muuta. Olemme päässeet sen yli. Nyt meidän täytyy kääntyä siihen, että olet uhri, esität oman syyllisyytesi uhria. Katso, miten syyllisyys on saanut sinut elämään elämääsi, tekemään päätöksiä, miten se on saanut sinut olemaan nauttimatta monista asioista elämässä.

Sanoisin, että pahinta tekemistä syyllisyyden kanssa on yrittää prosessoida sitä, tarttua siihen millään tapaa, tutkia ja terapoida sitä. Sitä syyllisyys juuri haluaa.

Sen sijaan sano: "Olen valmis itseni uhrin pelaamisessa. Peli on loppu. Ei enää syyllisyyttä." Räjäytä se. Sitä olemme tässä tekemässä. Tämä ei sovellu kaikkiin ihmisiin. Ei lainkaan. On kyse teistä (yleisölle), teistä (kameralle), siitä missä olemme nyt.

Hyvin kummallisella tavalla ihmiset, useimmat ihmiset, tarvitsevat edelleen syyllisyyttä. He tarvitsevat sitä selviytymistään ja identiteettiään, varten. He tarvitsevat tuon syyllisyyselementin. Se on edelleen välttämättömyys heidän elämässään.

Ei sinulle. Et tarvitse sitä enää. Sinun ei tarvitse säännellä itseäsi, estää itseäsi olemasta paha ihminen.

Shaumbroilla on paljon riippuvuussyyllisyyttä. On paljon suhdesyyllisyyttä.

(Tauko)

Ja me olemme tässä, minä olen tässä paljastamassa teidän pelinne.

On joitain kummallisia henkisiä syyllisyyksiä, enimmäkseen entisen elämän juttuja, jotka menevät ajassa taaksepäin jopa Jeshuan aikaan ja siihen työhön, jota tulitte tekemään. Yrititte monta elämää säilyttää tuon Jeshuan ajan pyhän viisauden ja tunsitte syyllisyyttä siitä, että te ette tehneet sitä oikein. Mutta se ei ole tärkeää, mitä tuo syyllisyys on. Ei ole tärkeää yrittää selvittää, mitä se on.

Se on tärkeää, että ennen kuin tulemme esiintulemiseen, ennen kuin todella avaudumme, minun täytyy kysyä teiltä – olen ollut poissa kuukauden – minun täytyy kysyä nyt teiltä, kahdenkeskisesti, yksitellen, oletko valmis luopumaan tuosta pelistä.

Se on joko kyllä tai ei. Se on siinä. Kyllä tai ei, ei mitään muuta. Älä sano mitään siltä väliltä.

Oletko valmis luopumaan syyllisyydestä, itsesi uhrina olemisesta? Se on valtavaa peliä, ja se pidättelee sinua.

(Tauko)

Saatat sanoa, että syyllisyys on estänyt sinua toistamasta virheitä. Saatat sanoa, että syyllisyys on myös vähän omaa itse määrättyä rangaistustasi. Saatat sanoa, että syyllisyys on sellaista, mitä et oikeasti voi kontrolloida – sitä vain on, se on demoni. Saatat sanoa, että se tulee joltakulta tai jostain muualta. Ei. Se kaikki on peliä.

(Tauko)

Ja esitän hyvin yksinkertaisen kysymyksen: oletko valmis lakkaamaan olemasta uhri? Se on siinä. Voit päästää siitä irti tuosta vain – puuuh!

(Tauko)

Sanaa "uhri" käytetään usein viittamaan kokemuksiinne, suhteisiinne ulkoisen kanssa – olla jonkun tai jonkin muun uhri ulkopuolella. En ole koskaan kuullut sillä viitattavan itsensä uhrina olemiseen – oman syyllisyytensä, häpeänsä. Ihmisenä olemisen häpeä. Lankeaminen armosta, tuleminen tälle planeetalle ottaen fyysisen kehon.

(Tauko)

Lyön vetoa, ettet ole koskaan ajatellut olevasi itsesi uhri. Mutta siinä on jotain, mistä olet oikeasti pitänyt. On jotain, josta olet oikeasti pitänyt syyllisenä olemisessa. Paljastan sinut nyt siinä.

(Tauko)

Syyllisyys on yksi noista mielenkiintoisista, tavallaan tunteellisista ihmisominaisuuksista. Se on hyvin tahmeaa ja tavallaan likaista, hävettävää, hyvin salakavalaa, kunnes pysähdyt hetkeksi ja oivallat, että se on peliä. Se haluaa sinun ajattelevan, että se on todella tahmeaa, likaista, ilkeää ja salakavalaa ja se ryömii karmivana ympäriinsä, ympäri taloasi, vertauskuvallista taloa, aivan kuin torakat ja termiitit. Se haluaa sinun ajattelevan niin. Se haluaa sinun ajattelevan, että siitä on vaikea päästä eroon, ettet ole arvokas/sen arvoinen.

Tavallaan pidät tuosta tunteesta. Joo, joo, sinä pidät. Pidät syyllisenä olemisen tunteesta, muuten sitä ei olisi.

Kerron teille jotain muuta syyllisyydestä. Riippuen siitä, miten sitä tarkastellaan, se on myös kuin Teflonia, tarttumaton pinta. Jos ette osallistu siihen, ette yritä prosessoida ja selvittää sitä, jos ette lankea sen tunneviettelyyn, se on kuin Teflonia, hyvin helppoa. Vain – viuh! – ja se on poissa.

Siis toisaalta voitaisiin nähdä, että se on hyvin tahmeaa, ilkeää ja piilossa talonne sopukoissa. Siitä ei voi päästä eroon. Lankeatte sen uhriksi, jos haluatte pelata sitä peliä.

Tai vedätte vain syvään henkeä, lakkaatte pelaamasta tuota peliä, ja se on poissa. Se on poissa nopeasti.

Ne ovat saman kolikon eri puolia. Ilkeä vanha syyllisyys, uhrina oleminen, tai siitä päästetään vain irti. Viuh! Poissa.

Siis esitän sen sinulle taas kerran. Se on yksinkertainen kyllä tai ei. Oletko valmis itsesi uhrina olemispelin osalta?

Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

Syyllisyys, häpeä – ne menevät joskus hyvin syvälle. Mutta kun olemme tällaisessa turvallisessa tilassa, se on myös yksi helpoimmista asioista, jolle kääntää selkänsä.

Ihmisellä on joskus vaikeaa sen kanssa. No, hän kamppailee ja sanoo: "En voi vain antaa sen mennä tuosta vaan" tai "Eikö universumi pidä kirjaa?" Ei, ei pidä. Universumi ei pidä kirjaa. Vain te pidätte.

No, tunne sitä hetki. Tunne mestari. Mestari on kaikkien elämiesi viisaus.

Tunne sitä hetki. Mestari ei pidä kirjaa. Mestari muuttaa kaiken viisaudeksi. Mestari ei tuomitse.

"Minä olen" -olemuksella, tietoisuudella, ei ole kirjaa oikeasta ja väärästä. "Minä olen" ei edes tiedä, mitä karma on, eikä se välittäisi. Ne ovat kaikki ihmisen havaintoja.

Siis kyllä, voit kääntää selkäsi sille, tälle syyllisyydelle, koska tahansa haluat. Koska tahansa haluat tämän loppuvan.

(Tauko)

Haluan sinun tarkkailevan itseäsi ensi kuussa, seuraavaan shoudiimme saakka. Miten usein ajattelet syyllisyyttä, häpeää ja kamppailet sen kanssa? Käännätkö tämän mentaaliseksi harjoitukseksi siitä, miten suuri uhri olet? Menetkö kirjoittamaan tarinoita sosiaaliseen mediaan syyllisyydestä ja uhriudesta? Koska jos teet kaikkia näitä asioita, olet edelleen tuossa tahmeassa energiassa. Olet edelleen omassa pelissäsi. Ja se on sinun omaasi. Se ei ole kenenkään muun. Olet edelleen draamassa.

Tai voit vain kääntää selkäsi. Lakata pelaamasta tuota peliä.

Tämän pelin lopettamisesta ei ole seuraamuksia – rangaistuksia tai jotain muuta. Jos lopetat tuon pelin nyt, se ei tee sinusta parempaa tai huonompaa ihmistä tai henkeä. Se ei laita sinua takaisin tielle Oivaltamiseen eikä edistä sinua.

Joko lakkaat pelaamasta tuota peliä tai et. Se on siinä. Se on siinä. Kunnolla syvään henkeä.

Ensi kuussa tulemme Esiintuleminen-sarjaan. Emme vain oivalla, että meillä on siivet, vaan alamme käyttää niitä. Siitä syystä tässä Siivet-sarjan viimeisessä shoudissa esitin tuon kysymyksen: "Oletko valmis lakkaamaan pelaamasta tuota syyllisyysuhripeliä?" Se on siinä.

(Tauko)

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

(Tauko)

Tunne vain, millaista olisi – millaista on – saada kaikki tuo syyllisyys lähtemään. Ettei sitä ole enää yhtään.

(Tauko)

Päätöksesi ovat erilaisia. Energiasi virtaa eri tavalla. Kykysi levittää siivet muuttuu varmasti.

(Tauko)

Ja kyllä, tunnet aluksi vähän tyhjyyttä itsessäsi, joitain aukkoja itsessäsi. Ja jos sanot: "Ei enää syyllisyysuhrina olemista", on vähän tyhjyyttä, koska olet ollut pitkän aikaa, pitkän aikaa täynnä syyllisyyttäsi.

Mutta nuo aukot, tuo tyhjyys, täyttyy nopeasti tietoisuudella, aidoilla tunteilla, ei näillä valheellisilla tunteilla, vaan aidoilla tunteilla.

Syyllisyys on vienyt niin paljon tilaa aistimekanismistasi, että se on estänyt sinua tuntemasta kaikkia näitä muita aisteja, joista olemme puhuneet – estänyt todella tuntemasta, todella kokemasta.

(Tauko)

Ja voit katsoa syyllisyyttä, miten haluat. Voit yrittää katsoa, mistä se on saattanut tulla ja miksi sitä on, miten se tuli. Millään siitä ei ole merkitystä.

On joko aika lakata pelaamasta peliäsi tai sitten ei. Ja se on valtavaa peliä. Kenties suurin peli, jota ihminen koskaan pelaa. Joo, syyllisyys, itsesi uhrina oleminen.

(Tauko)

Tavallaan kulutan vain aikaa tässä, samalla kun tunnen kaikkia energioitanne. Ja olemme menneet tässä merabhissa hämmennyksestä suureen epämukavuuteen, myös vihaan – tunteneet hämmennystä, vihaa ja surua.

Ja nyt tunnen, että hyvin monet teistä vetävät syvään henkeä ja sanovat vain: "Se peli loppui juuri."

Ja vaikkei mieli ei oikein tiedä, mihin arkistoida tämän pelin, mitä ajatella siitä, teillä on riittävän intuitiivinen, luontainen tunne, että voitte sanoa: "Se peli loppuu. En aio jatkaa sen pelaamista."

Se ei ole ulkopuolista peliä. Se on sisäistä peliä. Syyllisyys.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.

(Tauko)

Kunnolla syvään henkeä.

(Musiikki loppuu)

Siis, sanoisin, että noin 38 prosenttia teistä on vastannut selvästi kysymyksen: "Aiotko lakata pelaamasta tuota peliä?"

Ei ole kilpailua. Ei ole aikarajaa teillä muilla, mutta jotkut teistä ajattelevat sitä. Sitten kuulette sanovanne "kyllä" ja seuraavana hetkenä "ei", ja sitten menette suoraan takaisin peliin. Mutta annan teille 24 tuntia tehdä tuon päätöksen, kyllä vai ei. Ja taas kerran, emme halua prosessoida tätä liikaa, mutta syyllisyys on valtava itse aiheutettua peliä. Se on sitä. Itse aiheutettua peliä. Se sitoo energianne ja Oivaltamisenne. Voitte päästää siitä irti pelkästään sanomalla: "Olen valmis tuon pelin osalta." Älkääkä sitten huolehtiko siitä. Älkää prosessoiko sitä. Se lähtee itsekseen. Se on kuin Teflonia. Mutta jos sukellatte siihen ja alatte analysoida sitä ja kaikkea muuta, se on todella oikeasti tahmeaa.

Vedetäänpä syvään henkeä. Saatte 24 tuntia aikaa harkita, ja sitten eteenpäin Esiintulemiseen.

Ja tämän myötä riippumatta siitä, mitä päätätte, muistakaa …

ADAMUS JA YLEISÖ: … kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

ADAMUS: Kiitos, kiitos (yleisön taputuksia).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.