"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 9

KULJE ETEENPÄIN 9

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

7.5.2016

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Millainen päivä meillä onkaan varastossa (naurua). Sanon, että no, ensinnäkin täällä Coloradossa – saisimmeko kuvan ulos ikkunasta, ei näy paljon – on Transilvania-päivä (lisää naureskelua). Tavallaan sumuista, tavallaan mystistä. Myös Transilvaniassa meillä oli monia kauniita päiviä, mutta niiden välillä oli päiviä, jolloin tuli sumua. Kaikkea pidettiin pakoillaan. Tiedättehän tuon raskauden, kun tulee sumua – se saa todella kääntymään sisäänpäin. Muistatteko, sillä monet teistä olivat Transilvanian mysteerikouluissa, kauniissa mysteerikoulussamme, jossa oli iso takkatuli ja kaunista musiikkia kaikui saleissa, mutta ulkona oli mystistä, sumuista, pilvistä, minkä katkaisi välillä suden ulvonta. Auuuuuuuuuu!

LINDA: Oliko tuo susi?

ADAMUS: Aa, täydellinen asetelma. Se oli …

LINDA: Oliko tuo susi?

ADAMUS: Se oli jokin koira … Matki sinä sutta.

LINDA: Enkä! Minulla on tytön ääni.

ADAMUS: Okei. Matkitaanpa kaikki sutta.

YLEISÖ JA ADAMUS: Auuuuuuuuuuuuuuuuuu! (Naurua)

ADAMUS: Vähän kuin pöllö, mutta tajuatte pointin.

Aa, aa! (Sandra ojentaa hänelle kahvin. Ja se tulee minulle. Kiitos, kiitos. Näettekö, ei tarvitse edes pyytää. Se vain tulee. Eikö näin pitäisi ollakin? (Yleisö sanoo "kyllä") Kaikki vain tulee. Jo ennen kuin edes ajattelin kahvia – olisin ajatellut kahvia kahden minuutin kuluttua – mutta ennen kuin edes ajattelin sitä, universumi – Sandran kautta – toi minulle tosiaankin kahvia. Siihen olemme menossa. Tätä haluan jokaisen teistä kokevan elämässään. Kyse ei ole vain kivasta, onnekkaasta ajatuksesta. Kyse on uudesta todellisuudesta. Kaikki vaan tulee teille. Ja sitten oivallatte: "Voi, juuri niin, aion pyytää kupin kahvia parin minuutin päästä."

LINDA: Näytät melko huolitellulta.

ADAMUS: Kiitos, kiitos. Nostetaanpa malja sille, että kaikki tulee teille (yleisö sanoo "kippi") Kippis.

LINDA: Kippis.

ADAMUS: Hyvä, kannatetaan.

Kerron teille nyt, että tänään on häiritsevä päivä. On helvetillinen energiapäivä, ja olemme tällä hetkellä keskellä, en tiedä miten monta – miten niitä kutsutaankaan – perääntymistä.

LINDA: Ai, viisi. Viisi planeettaa perääntyy.

ADAMUS: Viisi. Ja kun mennään yli kahteen, sillä ei ole merkitystä, onko se viisi vai 50. Tarkoitan, että kaikki vaan käännetään ympäri, ja huomaatte sen tänään. Jos teistä tuntui vähän pahoinvoivalta, ennen kuin lähetys alkoi, ennen kuin tulitte tänne, ennen kuin liityitte seuraamme netin kautta, jos teillä on tuollainen vatsareaktio asioihin, niin se johtuu siitä, että kaadamme pöydät nurin.

Aloitan nimittäin sanomalla, että tiedän teidän olevan "ei enää" –kohdassa. Olette vain kyllästyneet vanhaan tapaan. Ei enää. Ongelmana on, miten pääsette ulos siitä. Miten menette sen tuolle puolen? Koska monta kertaa kun olette yrittäneet, on kuin paksu kuminauha sidottuna vyötärönne ympärille ja kun kuljette eteenpäin – aivan kuten tämä sarja – niin ptruuuuuuuuuuuuu! Teidät vain vedetään suoraan takaisin massatietoisuuteen, vanhoihin malleihin. Tänään meillä on siis erittäin häiritseviä energioita.

LINDA: Ai!

ADAMUS: Suututan muutamia ihmisiä (Linda haukkoo henkeään). Ei mitään uutta.

LINDA: Lupaatko?

ADAMUS: Sama kuten aina, mutta muutaman tavallista enemmän. Saan muutamat teistä voimaan energeettisesti pahoin (Linda haukkoo taas henkeään). Ei mitään uutta (Adamus naureskelee) Saan aikaan todellista – sitä voitaisiin kai sanoa jäkätykseksi sosiaalisessa mediassanne, ja minua nimitellään monella tapaa, eivät välttämättä shaumbrat, vaan muut. Ja sitten koska minua nimitellään, teitäkin nimitellään, koska olette osa tätä.

Mestarien klubi

Muuten, onnittelut Mestarien klubistanne (yleisö taputtaa). Tiedättekö, miten kauan se on ollut tulossa? Miten kauan siitä on, kun Tobias, Kuthumi, joku meistä, minä, olemme odottaneet teidän julistavan itsenne mestareiksi, laittamaan kyltin, käyttäytymään kuin mestarit? Kaikki on näytöstä, ja se vaatii vain, että joku on riittävän rohkea sanoakseen: "Hemmetti, olemme mestareita", laittamaan kyltin seinään – siksi te olette. Se on oikeasti näin yksinkertaista. Ja koko tuo "kaikki tulee teille" –lähtökohta on myös niin yksinkertainen. Se ei ole paljon vaikeita askelia. Se on luvan antamista itsellenne. Se on tietoisuusnäytös, mikä on näyttelemistä. No, tietysti se on näyttelemistä.

Jotkut ihmiset sanovat: "No, joo, mutta sitä vain näyttelee niin, kuin olisi mestari." No, te näyttelette niin, kuin olisitte idiootti. Tarkoitan, että se on kuin … (haukkomista ja naurua)

LINDA: Voi ei!

ADAMUS: Tai, tai … Mutta se totta (vähän taputuksia). En aio pidätellä tänään, lupaan sen, joo (naurua).

Muuten, jos joku miettii, opetteleeko Donald Trump minun tapojani, niin tavallaan.

LINDA: Ai!

ADAMUS: Huonoa tulkintaa. Hyvin, hyvin huonoa, koska täytyy tietää oikeat repliikit. Mutta joo …

Joka tapauksessa, koko tämä juttu, että kaikki tulee teille, on hämmästyttävä. Kaikki. Ei se, mitä mielenne ajattelee, vaan se mitä sielunne ja sydämenne haluaa elämästä, tulee teille. Se on helppoa. Se on luonnollista. Sen eteen ei tarvitse tehdä kovasti työtä.

Voitteko kuvitella sen? Se on yksi asia, jota alamme rikkoa, pirstoa. Teidän ei tarvitse tehdä siihen kovasti töitä. En halua, että teette enää kovasti töitä siihen. Haluan, että sallitte kaiken tulla teille. En halua, että teillä on jatkuvasti kuminauha vyötäröllänne ja kun menette mestaruuteenne ja liu'utte eteenpäin, tuo kuminauha kiskaisee teidät yhtäkkiä takaisin vanhaan paikkaanne. Olemme valmiita sen osalta. Olemme valmiita.

Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka osallistuivat, ja niitä jotka eivät osallistuneet, lupaustempaukseen. Se oli shaumbra-energiaa riippumatta siitä, lupasitteko tai maksoitteko, vai ette luvanneet ja teillä oli vain hymy kasvoillanne ja osallistuitte energeettisesti. Haluan kiittää teitä.

Ja tässä on kaksi erittäin tärkeää asiaa. Toinen oli, että ryhmänä, shaumbroina, olitte henkilökohtaisesti valmiita laajentumaan. Helvetin peloissanne siitä, peloissanne siitä, mitä saattaisi tapahtua, mutta olette valmis. Olette tuossa jännitepisteessä – rakastan sitä – jossa pelkäätte, mutta ette vain kestä enää vanhassa. Siis olette tavallaan aidalla, ja se aiheuttaa kauniin jännitteen, joka on kuin tuo kuminauha. Mutta tällä kertaa sen sijaan, että pidätte sitä vyötäröllänne, laitatte sen takapuolenne ympärille ja vedätte sitä ja se sinkoaa teidät eteenpäin (naurua). Niin tuota kuminauhaa pitäisi käyttää. Muistakaa se. Älkää laittako sitä vyötärön ympärille. Laittakaa sen takapuolen alla ja antakaa sen – viuh! – kuin ritsan viedä teidät perille. Siinä kohtaa olemme.

Siis tämä lupaus laajentumisesta oli symboli teidän kaikkien valmiudesta laajentua, ja sitten laajennutte. Ja käyttäen esimerkkinä tätä uutta Mestarien klubia, siihen liittyi paljon jännitettä henkilökunnalla, Claudrella ja Lindalla, monilla teillä shaumbroilla: "Voimmeko saada sen tapahtumaan?" Siinä oli – niin kai sitä voitaisiin sanoa – jännitettä tai hermostuneisuutta sen lainmukaisuuteen liittyen. Olisi ollut helpompaa vain jäädä tähän. Ilmaistaanpa se niin. Vain helpompaa. Se on kuin: "No, uneksitaan mestariklubista maan päällä, mutta pysytään vain tässä, koska jessus, se on rahaa. Se on paljon lakiasioita. Se on paljon suunnittelua. Se on paljon koordinointia. Se on paljon ponnistelua" – niin luulisi. Se on siis liian helppoa.

Ja ajatelkaa sitä omassa elämässänne. Sanotte: "Haluan todella olla ruumiillistunut mestari, mutta on turvallisempaa, riskittömämpää jäädä vain siihen, mitä olen ennen tehnyt." Mutta olette tuossa kauniissa paikassa. Se on kuin: "Yäk! Öh!" Se on kuin huonot kalamarkkinat. Se vain haisee, ettekä vain voi palata takaisin sinne. Teidän täytyy tehdä jotain.

Niinpä otatte ns. riskin, muttei se ole oikeasti sitä. Se odottaa jo teitä, tuo hemmetin asia. Luulette sitä riskisi: "Mitä jos? Mitä jos se ei onnistu? Mitä jos teen vararikon? Mitä jos se vaikuttaa terveyteeni?" Menette tämän yli. Se odottaa jo teitä.

Tämä laajentuminen, tämä uusi Mestariklubi, on odottanut yli kaksi ja puoli vuotta. Vain odottanut teitä – kyllä, Crimson Circlen henkilökuntaa, Cauldrea ja Lindaa. Milloin aiotte tehdä sen? Mieli menee siihen: "No, en tiedä, olemmeko aivan valmiita. Se on paljon rahaa." Se on paljon rahaa (Linda pilkkaa). Mikään ei ole paljon rahaa. Ei, mikään elämässä ei ole paljon rahaa. En ole vielä nähnyt mitään, joka on oikeasti paljon rahaa. Se ei ole. Kyse on vain perspektiivistä.

Jos keräätte viiden ja kymmenen sentin kuponkeja, se on paljon rahaa, koska teillä on kuponginkerääjän perspektiivi. Minun on sanottava: "Turpa kiinni! Menkää siitä yli! Antakaa kuponki jollekin toiselle, joka on jäänyt kiinni tuohon ajattelutapaan, ja menkää te vain ostoksille." Se ei ole paljon rahaa. En välitä, mitä ajattelette ostamisesta – se ei ole paljon rahaa.

Me – te – vaaditte, että menemme tämän yli. Vaaditte ja vastustatte samanaikaisesti. Mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista. Mitä siis teemme? Täytyy sanoa, että silloin räjäytämme asiat. On pakko. Elämässänne, maailmassa, on valtava määrä tukahdutettua energiaa. Tarkoitan, että teidän elämässänne ei ole huono tilanne verrattuna muuhun maailmaan. On tätä tukahdutettua energiaa, ja silloin sanomme: "Räjäytetään se." Mutta räjäytetään se ja pidetään hauskaa katsellessamme sen räjähtävän. Teette niin ollessanne pikkulapsia – te vain räjäytätte jonkin, poltatte jonkin. Se on kuin: "Vau!" (Vähän naureskelua) "Sori, äiti ja isä, tuosta talosta, mutta luoja, että se oli siistiä". Te vain räjäytätte. Jotkut teistä ovat räjäyttäneet aiemmin autoja, vanhan auton, ja se on kuin: "Luoja! Miten pääsen eroon tästä autosta?" Phiuu! Räjäytämme sen, mutta teemme sen hauskanpitoperspektiivistä, ei: "Voi ei! Kaikki vain hajosi." Se on kuin: "Voi kyllä! Siinä se menee."

Tänään on häiritsevän energian päivä. Tämä vuosi – no, itse asiassa tämä elämä – mutta tämä vuosi on häiritsevää energiaa. Räjäytetäänpä se, ja tämän teemme tänään. Mutta varoitan teitä … (Linda haukkoo henkeään ja Adamus naureskelee) Oletko väsynyt vai ahdistunut? Huokaus …

LINDA: Hermostunut. Hermostunut.

ADAMUS: Hermostunut.

LINDA: Hermostunut.

ADAMUS: Menemme tänään pyhälle maaperälle, koska pyhällä maaperällä on suurimpia, hankalimpia ja ilkeimpiä hirviöitä. Menemme siis tuolle pyhälle maaperälle. Siksi teistä on saattanut tuntua vähän huonovointiselta, ennen kuin aloitimme tänään. Siksi sanon, että on joitain, jotka suuttuvat. He eivät pidä siitä. He haluavat tavallaan tehdä vastarintaa, eristää nuo pyhät alueet itsessään ja massatietoisuudessa: "Mutta emme voi mennä sinne." Meidän on pakko mennä sinne. Meidän on pakko mennä sinne.

Vedetäänpä siis ihanasti syvään henkeä, koska toinen osa koko tätä laajentumista, tätä Mestariklubia on, että se oli hyvin – epäilettekö sitä nyt? Tarkoitan, että kun näitte tuon Cauldren tekemän kuvan, kun näitte kiviseinässä pronssikyltin "Mestariklubi", se ei ollut mikään iso juttu. Se oli kuin: "Voi kyllä, se on luonnollista. Meidän on tarkoitus olla siinä." Mutta joskus on hyvin paljon vastustusta.

Tämän toinen osa oli, että kaikki tulee teille – kaikki. Tämä ei ole vain kaunis sanonta. Näin energia toimii, ja tietoisuus ja se mitä jotkut ihmiset kutsuisivat universumiksi. Teidän ei tarvitse tehdä asioiden eteen töitä. Voitte käyttää itseänne, silloin kun päätätte. Voitte käyttää luovuuttanne. Voitte käyttää fyysistä kehoanne toisinaan, silloin kun haluatte. Mutta teidän ei tarvitse tehdä töitä asioihin. Siinä on suuri ero.

"Työ" on mielen sana. Se tulee mielestä – työ – ja kun joku sanoo teille: "Mene töihin", niin "yäk!" Vau, mitä jos joku sanoisi: "Ala luoda." "Ai! Okei. Se on helppoa." Annatte sen vain tulla teille. Annatte energioiden asettua jonoon mestarin tavalla, upeassa energiasinfoniassa, joka palvelee teitä. Siis tämä Mestariklubi on esimerkki siitä, että annatte kaiken tulla itsellenne.

Crimson Circlen tiimi sanoi: "Okei, on aika." Se ei olisi voinut olla selvempää, jos heitä olisi lyöty kakkosnelosella päähän. Tila vapautuu naapurista – mitä he odottavat? Kaikki loksahtaa paikoilleen – "Mutta voi, se on paljon työtä ja paljon rahaa." Suu kiinni! Se on siinä.

LINDA: Miksi osoitat minua? (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Osoitan tuota uutta paikkaa.

Suu kiinni, se on valmiina teille.

Siis kun he lopultakin – suurin haaste tässä koko asiassa oli sanoa lopultakin: "Tehdään se." Miksi ei? Miksei hankittaisi suurempi tila, tarvitsette sitä tai ette? Se ei ole asian ydin. Ihmiset oikeuttavat: "No, tarvitsenko tätä oikeasti?" Hankkikaa kiva auto, nopea auto, tarvitsette sitä tai ette. Miksi ei? En ymmärrä tuota ajattelutapaa: "No, minulla ei ole rahaa." No, siinä sitä ollaan. Se tulee teille. Teillä ei tarvitse olla rahaa. Alatte käyttäytyä kuin mestari, ja se on vain siinä. Se on vain siinä.

He siis viimein sanoivat: "Tehdään se." Voi, hermostuneisuutta, hermostuneisuutta, ahdistusta. Miksi? Sitten te, shaumbrat ympäri maailmaa, tulitte yhtäkkiä lupaustenne kanssa, rahojenne kanssa, ja se oli vain siinä. Se oli vain siinä. Tässä ei ole mitään mysteeriä. Ei tarvitse olla hyvä rahankeruussa. He eivät ole erityisen hyviä rahankeruussa! Sitä ei tarvitse markkinoida. Se on vain: "Shaumbra, liity mukaan", ja se on siinä, ja se tulee teille.

Kaikki tulee teille

Kaikilla jotka osallistuvat taloudellisesti tai energeettisesti, on samalla tavalla. Kaikki vain tulee teille. Ja te jotka todella oikeasti osallistuitte energeettisesti, taloudellisesti – tarkoitan, että todella tunsitte sen – haluan, että tunnette nyt omaa elämäänne ja annatte kaiken tulla teille samalla helposti ja sujuvasti, ilman kaikkea sen murehtimista etukäteen, ansaitsetteko sen tai tarvitsetteko sen. Antakaa sen osan mennä. Antakaa kaiken tulla teille.

Rakkauden. Rakkauden. Ja rahan. Totta kai, miksi ei? Ja terveyden. Ja vain energian, luovuuden – mitä tahansa se onkin. Teidän ei tarvitse edes määritellä sitä. Teidän ei tarvitse sanoa: "Universumi, haluan tätä." Teidän ei tarvitse, koska se on jo siinä, ennen kuin edes ajattelette sitä. Ja sitten kun olette tuossa tietoisuustilassa, ei ole enää koskaan mitään murehdittavaa. Ei koskaan. Ei oikeasti ole, ellette halua leikkiä tuossa hiekkalaatikossa jonkin aikaa. Jotkut teistä tekevät sen. Sanotte: "Tota, huolehtimisessa ja stressissä oli jotain, ja tunsin itseni sankariksi, kun voitin kaikki vaikeudet." Menkää leikkimään tuohon hiekkalaatikkoon, mutta älkää unohtako, että on tämä toinen hiekkalaatikko ja-ulottuvuudessa. Siitä on jo huolehdittu kauan ennen, kuin edes tiesitte sitä. Tämä on tapa elää.

Jos löydätte itsenne aivoista ja kamppailette sen kanssa, olette huolissanne siitä: "Teenkö tämän oikein? Täytyykö minun kääntyä nyt lähteen ja sitten pohjoiseen?", olette hukassa. Teette sen vain, ja sitten tunnette elämän sujuvan ja kaikkien sen energioiden tulevan palvelemaan teitä. Se on näin yksinkertaista. Kaikki muu on makyoa.

Ja tiedän, mitä tapahtuu. Menette leikkimään tällä ja teette sen puolitiehen. "Kokeilen sitä tavallaan. Katsotaan, tuleeko se minulle." Ei. Menkää tekemään se täysin ajattelematta sitä, arvioimatta riskejä ja todennäköisyyksiä, ja arvioimatta, teettekö sen oikein vai väärin, loukkaatteko muita ihmisiä – mitään tällaista. Vain tehkää se. Tämä on se vaikea kohta. Onko se harmoniassa ns. moraalinne ja arvojenne kanssa? Ne ovat joka tapauksessa roskaa. Siis tehkää se vain. Ei, vaan ne ovat roskaa. Ne ovat. Ne eivät enää edes sovi teille – moraalinne ja arvonne. Ne ovat hyvin vanhoja ja hyvin ihmismäisiä. Päästäkää siis irti niistä. Päästäkää irti niistä.

Fyysinen tasapaino

Mielenkiintoinen asia tapahtui upealla BON-seikkailullamme Isolla saarella. Pääsimme upeisiin keskusteluihin, hyviin energioihin, ja kaksi hyvin tärkeää asiaa tapahtui. Ensimmäinen, mistä puhun nyt. Ensimmäinen oli, että pääsimme yhtenä päivänä puhumaan liikunnasta – kyse taisi olla fyysisestä liikunnasta – ja oli melko paljon keskustelua pienestä vanhenemisesta, kehon pitämisestä kunnossa, kuntoilemisesta. Miten moni teistä täällä kuntoilee ainakin toisinaan, jos ei säännöllisesti – miten moni? Nostakaa kätenne. Ottakaa heidät kameraan, haluan nähdä tämän. Okei. Ette nostaneet käsiänne kovin korkealle. Mitä, oletteko kyllästyneet kuntoilemaan? Ihan oikeasti! (Vähän naureskelua) Nostakaa ne tosi korkealle.

Siis monet teistä kuntoilevat, ja siihen liittyy tietty ajattelutapa. En ole kuntoilua vastaan. Kun olin fyysisessä kehossa, rakastin tuota kokemusta. Mutta hyvin usein kuntoilu on – teette sitä eräänlaisessa suhteessa: "Jos laitan siihen näin paljon tuskaa, saan tällaisen vastineen." Miksi? Se on naurettavaa. Se on todella naurettavaa, ellette oikeasti pidä tuskasta tai ellette oikeasti luule, että teidän täytyy käydä se läpi.

Siis yhtenä päivänä aloitin keskustelumme sanomalla: "Kuntoilemme 60 sekuntia", ja kaikki nauroivat. Ja sanoin: "Kyllä ehdottomasti, 60 sekuntia joka päivä tiedostaen kehon ja voitte saada samat tai paremmat tulokset kuin tunnin fyysisessä, stressaavassa ja myös tuskallisessa kuntoilussa.

Jotkut teistä kuntoilevat, koska saatte tuon endorfiiniannoksen aivoihinne. Kuntoilun jälkeen sanotte: "Minusta tuntuu todella hyvältä." No, olette vain ruiskuttaneet joukon kemikaaleja aivoihin, mikä on ok, mutta sitten niiden taso laskee.

Te jotka haluatte vain hoitaa kehoa, mitä kutsuisimme joka osa kiinteyttämiseksi – lihakset, luut, elimet, kaikki osanne – se vaatii vain 60 sekuntia. Se on 60 sekuntia tietoisuutta fyysisestä olemuksestanne. Ette ole kehonne, mutta olette kehossa. Se ainoastaan tarvitaan, eikä siinä ole mitään stressiä. Ei ole ajattelua. Ei ole tarvetta ajatella kehon eri osia. Se on vain: "Olen olemassa kehossa." Ja sitten tunnette koko kehoanne tarkkailijana. Ei "Mitä vikaa kehossani on? Miksi kehoni vanhenee? Minkä sairauden …", ei. Vain 60 sekuntia "minä olen" –tietoisuutta fyysisessä kehossa. Se on siinä. Se vain tarvitaan.

Hassu asia on, kerron teille tämän – ja tämä pitäisi olla kaikissa iltapäivälehdissä viimeisimpänä dieettihullutuksena. Se tasapainottaa terveytenne. Se tasapainottaa hehkun kasvoillanne, silmissänne, kaiken. Kaiken. Mutta teette sen odottamatta tiettyjä lopputuloksia. Vain sallitte sen. Teette sen olematta huolissanne fyysisestä kehostanne. Oivallatte vain fyysisen kehonne. Se on siinä. Se vaatii vain 60 sekuntia. Niinpä valmistelin meille 60 sekunnin harjoituksen.

Pysykää sen aikana paikoillanne. Lysähtäkää tuoliinne, jos haluatte. Siinä ei tarvita fyysistä ponnistelua. Se on 60 sekunnin "minä olen" –tietoisuus kehostanne.

Teette tämän vain muutaman kerran, ja yhtäkkiä oivallatte, että on jotain uutta kommunikointia ja tapahtuu taikaa kehonne kanssa. Se alkaa yhtäkkiä herätä. Teidän ja sen välille muodostetaan yhteys, ja se alkaa oivaltaa: "Voi, kaverini on takaisin." Ja sitten te tavallaan sanotte: "Voi, kehoni on takaisin." Ja se on kuin … se on hyvin kaunista.

Teemme siis 60 sekunnin liikuntaharjoituksen tässä. Olkaa vain hyvin mukavasti, eikä pakoteta energioita. Kyse on vain kehonne tiedostamisesta 60 sekuntia. Se on siinä.

Vedetään siis kunnolla syvään henkeä, ja laitetaan se musiikki valmiiksi siellä takana. Kolmeen laskien 60 sekunnin harjoituksemme. Yksi, kaksi, kolme …

(Iloinen musiikki alkaa)

Se on siinä. Se on siinä. Helppoa. Muuten, nämä kappaleet on ladattavissa veloituksetta. Teen niihin lyhyen intron. Kuusikymmentä sekuntia. Laittakaa se iYammer-kapineeseenne, ja tehkää se aina silloin tällöin. Kuusikymmentä sekuntia.

Edith, minun täytyy nyt kertoa sinulle eräs asia. Kun me kokosimme kaikkea materiaalia, kaikkia nauhoituksia, John Kuderka sanoi: "Aion soittaa sen niin kovalla, että Edithin on peitettävä korvansa." Sinun täytyy siis puhua hänen kanssaan (vähän kikatusta).

Ja sen vuoksi valmistelin myös toisen kappaleen, ja se on vähän hiljaisempi, vähän lempeämpi, jos ette halua innostunutta musiikkia. Tehdäänpä se nyt. Kuusikymmentä sekuntia tietoisuutta kehostanne. Sen vain tarvitsette. Jos pidätte edelleen juoksemisesta, hölkkäämisestä, painojen nostelusta, mistä tahansa, se on ok. Mutta ainoastaan tämän tarvitsette fyysiselle kehollenne – tietoisuuden biologiastanne tuomitsematta. Vain tietoisuuden: "Olen fyysisessä kehossa."

Soitetaanpa toinen kappale. Kunnolla syvään henkeä tämän 60 sekunnin harjoitukseen.

(Rauhallisempi musiikki soi)

Helppoa. Ettekä tarvitse edes musiikkia. Joskus musiikki on tavallaan kivaa. Mutta itse asiassa vien tämän askeleen pidemmälle, enkä ole kertonut tätä Cauldrelle tai Lindalle tai kenellekään muulle, mutta aion pyytää vapaaehtoisia. Kuusikymmentä sekuntia päivässä, 21 päivää. Miten erilainen biologianne sitten on? Laitetaan nettiin jokin tutkimus, kysely, niin kuin he tekevät. He keksivät jotain. Minun ei nimittäin tarvitse kantaa huolta näistä asioista. Ilmoitan vain ne.

LINDA: Ei mikään iso juttu.

ADAMUS: Kaksikymmentäyksi päivää. Mitä eroa on, kun on 60 sekuntia päivässä tietoisena kehostaan? Ja mitä eroja tunnette kehossanne? Mitä eroja tunnette kehonne tasapainossa? He siis huolehtivat yksityiskohdista. He ilmoittavat siitä, miten ilmoittavatkin. Osallistukaa siihen ja nähkää, minkä eron se saa aikaan fyysisessä kehossanne. (Pääset kyselyyn tästä linkistä: 60 sekunnin harjoitus)

Okei, ja kumpikin kappale on vapaasti ladattavissa. (Klikkaa tästä ja lataa 60 sekunnin harjoitus -kappaleet) Teemme niihin lyhyen intron ja sitten menemme 60 sekuntiinne. Sovittu? (Yleisö sanoo "sovittu") Se on niin helppoa. Se oikeasti on. Ja hassu osuus on, että tällä hetkellä on skeptikkoja, epäilijöitä. He sanovat: "Joo, mutta, mutta …" Miksi ei? Miksi ei?

Nimittäin katsotaan sitä tällä tavalla. Sanotaan, että perinteisen tieteen ja lääketieteen mukaan se ei toimi. Jos nimittäin hahmottelisimme tämän heille, he sanoisivat: "Joo, mutta se ei voi mitenkään vaikuttaa." No, me olemme merirosvoja. Te olette merirosvoja. Hypimme rajojen yli. Okei, tieteellisin termein, ei, se ei toimi, mutta arvatkaapa mitä? Menemme kvanttiseksi ja panemme sen toimimaan. Ylitämme tuon rajan. Käytämme tietoisuutta voiman sijasta, vallan sijasta. Panemme sen tapahtumaan. Siksi haluan tehdä tutkimuksen, koska näytätte itsellenne, että voitte tehdä ja olla, mitä haluatte, kun käytätte tietoisuuttanne. En välitä, mitä tiede sanoo. Tieteellä on historia väärässä olemisesta. En välitä, mitä perinteinen viisaus sanoo, koska me emme ole perinteisiä. Menemme kaiken sen yli.

Siis miksi ei? Sanotaanpa esimerkiksi, että se on täydellistä hp:tä (suom. huom. lyhenne hevonpaskasta). Voinko käyttää rumia sanoja?

LINDA: Tuo oli kivempi.

ADAMUS: Sanotaan, että se on täydellistä hp:tä, mutta sanotaan: "Ei. Haluamme todellisuuden olevan tällaista. Tehdään siitä siis tällaista", ja sitten se on. Sitten se on. Yhtäkkiä olette luoneet sen. Yhtäkkiä se vaikuttaa – eikä positiivisen ajattelun vuoksi. Se ei toimi. Se toimii sallimisen vuoksi, tietoisuusnäytöksen vuoksi. Kuusikymmentä sekuntia – katsokaa, mitä tapahtuu. Se on siinä, joo. Ja se toimii.

Haluan teidän alkavan ymmärtää, että kaikki perinteiset ajatukset, tieteet ja uskomusjärjestelmät eivät ole enää päteviä. Eivät enää päteviä. Ette ole rajoittuneet niihin. Olette vapaa nousemaan paikoiltanne ja menemään massatietoisuuden yli. Siis, hyvä.

Päivän ensimmäinen kysymys

Päivän kysymys. Linda, mikrofonin kanssa, kiitos. Linda vie mikrofonin yleisölle. Päivän kysymys – kummalla aloitan? Okei. Teidän kaikkien pitäisi olla nyt hermostuneita. Linda on kuin aseistettu mikrofonilla (muutama naurahdus). Tässä shoudissa tapahtuu nyt ikään kuin ryöstö, ja hän on suoraan edessänne.

LINDA: Okei, näytän kovalta.

ADAMUS: Hän on kova.

Kysymys on: minkä prosenttiosuuden ajastanne ja energiastanne käytätte itsenne tuomitsemiseen, arviointiin ja kritisointiin?

LINDA: Yhtenä päivänä?

ADAMUS: Mikä prosenttiosuus jokapäiväisessä elämässänne käytetään itsensä tuomitsemiseen, arviointiin ja kritisointiin? Mikä prosenttiosuus? Siis Linda, mikrofoni yleisölle, kiitos. Mikä prosenttiosuus käytetään näihin asioihin?

KATARINA: Ai.

ADAMUS: Voi, kyllä.

KATARINA: Se oli ennen paljon, mutta viimeiset puoli vuotta se on ollut noin 5-10 prosenttia.

ADAMUS: Viidestä kymmeneen prosenttia käytetään tähän itsensä tuomitsemiseen, itsensä … ajatuksiisi, joita virtaa mielesi läpi. Viidestä kymmeneen prosenttiin. Mitä se oli ennen?

KATARINA: Satakaksikymmentä.

ADAMUS: (naureskellen) Okei, hyvä. Mikä sai aikaan tuon eron?

KATARINA: (pitäen tauon) En osaa sanoa (Adamus on tukehtuvinaan) Se tapahtui luonnostaan, se vain muuttui. Jossain kohtaa se muuttui ja uusi "minä" oli vain siinä, enkä välitä paskaakaan enää (vähän naurua).

ADAMUS: Okei, se on hyvä. Okei. Olet siis viidestä kymmeneen prosentissa. Mahtavaa. Kiitos, kiitos.

Mikä prosenttiosuus ajastasi, energiastasi, jokapäiväisestä elämästäsi, mikä prosenttiosuus niistä ajatuksista, joita kulkee läpi, on itsekritiikkiä, itsensä arviointia ja tuomitsemista? Ole hyvä.

MARTY: En osaa sanoa sitä numeroina, mutta se on kuitenkin liikaa.

ADAMUS: Joo, keksi vain jokin luku.

MARTY: Joo, lukemattomia prosentteja.

ADAMUS: Lukemattomia, joo. Se on hassu luku.

MARTY: Joo.

ADAMUS: Yli 50 prosenttia?

MARTY: Ei, luultavasti ei.

ADAMUS: Ei.

MARTY: Ei.

ADAMUS: Yli 30 prosenttia?

MARTY: Joo, jossain 30:n ja 50:n välillä.

ADAMUS: Jossain siinä, joo. Okei.

MARTY: Joo.

ADAMUS: Okei.

MARTY: Mutta suuntaus on alaspäin.

ADAMUS: Suuntaus on alaspäin.

MARTY: Joo.

ADAMUS: Onko päiviä, jolloin osut sataan?

MARTY: Häh, joo.

ADAMUS: Varmasti.

MARTY: Joo, joo.

ADAMUS: Joo, joo, okei.

MARTY: Ja on hassua, että se on tyhmempää juttua koko ajan.

ADAMUS: Aivan, aivan.

MARTY: Se on siis tavallaan … On helpompaa nähdä se, erityisesti noina 100 prosentin päivinä. Se on kuin: "Voi, olen typerä tässä."

ADAMUS: Olet typerä, aivan.

MARTY: Joo.

ADAMUS: No, siinä on tavallaan itsekritiikkiä: "Olen typerä typeryydestäni." (Vähän naureskelua)

MARTY: Hups! Joo, joo.

ADAMUS: Okei, hyvä. Onko sinulla koskaan varsinaisten ilkeyksien päivää? Tiedäthän, ei vain tyhmiä juttuja, joille voi melkein nauraa, vaan ilkeyksiä?

MARTY: Joo! Joo.

ADAMUS: Häijyyksiä.

MARTY: Hmm …

ADAMUS: Huh!

MARTY: Joo, ne eivät ole hauskoja.

ADAMUS: Ai! Vau. Mitä teet niiden käsittelemiseksi?

MARTY: Hopeareunus on siinä, että tiedän, että kyse on luultavasti aspektista. Kyse on ehdottomasti aspektista.

ADAMUS: Aivan, aivan.

MARTY: Se ei ole oikea minä, ja se menee ohi. Antaa asian vain olla.

ADAMUS: Antaa vain olla, antaa vain olla.

MARTY: Ja varastin pikku sanonnan kirkosta, joten älä kerro Jeesuksen isälle, koska hän saattaa suuttua (vähän naureskelua). Mutta noissa tilanteissa sanon vain: "Päästä irti ja salli Jumalan."

ADAMUS: Joo, joo.

MARTY: Ja se itse asiassa auttaa.

ADAMUS: Miten olisi: "Päästä irti, minä olen."

MARTY: Joo.

ADAMUS: Joo, joo. Tarkoitan, että miksi kiusata Jumalaa ja kaikkia muita?

MARTY: No, tarkoitan Jumalaa … (hän näyttää sisäänpäin).

ADAMUS: Aivan, aivan, aivan. Aivan. Joo, okei. Mikä uskonto?

MARTY: Kasvoin katolilaiseksi.

ADAMUS: Ai jaa!

MARTY: Siis, joo.

ADAMUS: Olen pahoillani siitä.

LINDA: Ylistä Mariaa täynnä armoa.

MARTY: Toivottavasti äitini ei katsele nyt.

ADAMUS: Joo, Jumala ei … (Adamus nauraa)

MARTY: Jos Jumala ei tuhoa minua, niin äitini tekee sen! (Naurua)

ADAMUS: Nimittäin … (Adamus naureskelee) Luuletko, että Jumala katselee nettilähetyksiämme?

MARTY: Ai! Se on hänelle varmaan kuin jokin noista suoihmisiä käsittelevistä tositv-ohjelmista.

ADAMUS: Aivan, aivan. Aivan, aivan.

MARTY: "Voi, katso noita kreetalaisia tuolla alhaalla!"

ADAMUS: Joo, joo. "En voi uskoa, että on oikeasti tuollaisia ihmisiä", joo, kun niitä katsotaan. Joo, joo. Katsotko sinä niitä?

MARTY: En.

ADAMUS: Ai jaa.

MARTY: En.

ADAMUS: En tiennyt, saako se sinut tuntemaan itsesi paremmaksi.

MARTY: Voi, ei. Ei.

ADAMUS: Nimittäin tuon katseleminen …

MARTY: Oikea elämä on paljon parempaa kuin tuo paska.

ADAMUS: Aivan! Aivan! Hyvä, okei. Siis yleisesti sanoisit, mitä? Kolmekymmentä prosenttia, kolmekymmentä prosenttia ajastasi itsekritiikkiä?

MARTY: Joo.

ADAMUS: Okei, okei. Hyvä, kiitos.

Aa! Mikä prosenttiosuus ajastasi päivittäisessä elämässäsi, ajatusvirrassasi on itsekritiikkiä?

OLGA: Toivoisin, että se olisi vähemmän.

ADAMUS: Aivan.

OLGA: Mutta luulen, että se on samanlaista, noin 30, 40 prosenttia.

ADAMUS: Kolme-, neljäkymmentä.

OLGA: Kyllä.

ADAMUS: Okei, joo. Mitä teet käsitelläksesi tämän – tiedäthän, kun tuomitsemista tulee esiin?

OLGA: Tavallaan tunnen oikein hyvin "ja".

ADAMUS: Ahaa! Pidän tuosta.

OLGA: Ja tämä "ja" auttaa minua paljon. En siis usko, että silloin … okei. Joskus itseni tuomitseminen on kuin automaattista. Tiedäthän, kun olet tottunut käyttämään samaa reittiä joka päivä.

ADAMUS: Aivan.

OLGA: Joskus piti ehkä mennä eri suuntaan, mutta jotenkin automaattiohjaus meni päälle ja menet tänne ja sanot: "Voi, ei, ei! Tänään minun täytyy mennä tuonne." Ja sitä on helposti tuolla reitillä. Täytyy vain kääntyä ja mennä tähän suuntaan. Niinpä alkaessani tuomita, jatkan sitä, jos en huomaa. Mutta sitten sanon: "Ai, missä olen? Ai jaa, se oli väärä reitti."

ADAMUS: Joo, joo. Voi, kyllä.

OLGA: Menen nyt eri suuntaan.

ADAMUS: Pidän tuosta.

OLGA: Joten "ja" auttaa paljon.

ADAMUS: "Ja" on kaunista, koska se on kuin: "Okei, minulla on yksi noista ilkeistä päivistä, hyökkään itseni kimppuun, kannibalisoin itseäni" – onko sille sanaa, kun kannibalisoi itseään? – "Minulla on yksi noista ilkeistä päivistä. Voi, ja olen täällä. En ole "yksikkö". Ilkeä päivä täällä, toisaalta taas täällä on "ja". Voi! Vau! Mikä helpotus."

OLGA: Se on kaunista.

ADAMUS: Erittäin hyödyllistä, koska kukaan teistä ei ole vain yksi. Kukaan teistä ei ole vain yksi. Olette siis hyvin moniosaisia. Teillä voisi olla tuo huono päivä, ja täällä teillä voisi olla upea päivä. Miksi pitää sitä niin tylsänä? Se oli kuin televisio, jossa on vain yksi kanava, ja se on siinä. Ei, vaihtakaa kanavaa. Katsokaa, mitä muuta on tarjolla. Nimittäin tuossa televisiossa … Voi, Cauldre sanoo, ettei enää käännetä valitsinta (naurua). Joo, no, okei, painatte kaukosäädintä ja se on kuin: "Ai, en pidä tästä ohjelmasta. Siirryn toiseen ohjelmaan." Ja hassu asia on, ettei se ole lineaarista. Kyse ei ole siitä, että siirrytte aikajanalla ohjelmasta toiseen.

Pysähdyttekö koskaan ajattelemaan – te joilla on, mitä, 300, 500 eri kanavaa – että ne kaikki tapahtuvat samaan aikaan? Ne kaikki tapahtuvat samanaikaisesti. Eikö se ole hämmästyttävää? Se on kuin elämä, te ja aspektinne. Ne kaikki tapahtuvat samanaikaisesti. Kyse on siitä, mihin haluatte virittyä. Ja sitten melko pian alatte oivaltaa, ettei tehdä tarvitse edes virittyä vain yhteen. Melko pian olette virittyneet, mitä, kahdeksaan, kymmeneen samanaikaisesti, eikä teillä ole itse asiassa vaikeuksia ymmärtää ja tiedostaa ne kaikki täysin. Teidän ei tarvitse siirtyä vain kanavalta toiselle. Laitatte ne kaikki päälle ja pystytte ehdottomasti ymmärtämään jokaista niitä.

OLGA: Kaunista.

ADAMUS: Se on sitä. Joo, hyvä. Pari vielä. Mikä prosenttiosuus ajastasi?

EMI: Luulisin, että noin 60 prosenttia, mutta se oli 90 prosenttia.

ADAMUS: Joo, joo.

EMI: Joten se on paljon vähemmän ja …

ADAMUS: Kuusikymmentä. Mikä sai sen vähenemään?

EMI: Perheestäni? Vai …

ADAMUS: Roska-ajatukset joita kulkee mielesi läpi. Itsekriittiset …

EMI: Joo, mutta sain sen kiinni.

ADAMUS: Sait sen kiinni.

EMI: Joo.

ADAMUS: Ja se oli perheesi vuoksi?

EMI: Kritisoin itse itseäni.

ADAMUS: Itse.

EMI: Joo.

ADAMUS: Okei. Ja miten se on toiminut sinulla? Miten se on palvellut sinua?

EMI: Huonosti.

ADAMUS: Huonosti!

EMI: Erittäin huonosti. Joten pysähdym nyt ja hengitän syvään.

ADAMUS: Tekikö mikään siitä sinusta paremman ihmisen? Tekikö mikään itsekritiikki …

EMI: Ei koskaan.

ADAMUS: Ei koskaan.

EMI: Ei koskaan.

ADAMUS: Se on tavallaan hassu juttu.

EMI: Mutta teen sitä.

ADAMUS: Mutta teet sitä.

EMI: Mutta voin pysähtyä nyt.

ADAMUS: Kyllä, hyvä.

EMI: Ja hengittää.

ADAMUS: Kyllä.

EMI: Ja sitten menen toiseen suuntaan.

ADAMUS: Kyllä. Siis tänään … Haittaako, jos olen henkilökohtainen?

EMI: Ole hyvä.

ADAMUS: Olet … Ai, hän sanoi: "Ole hyvä" … (naurua) Se tulee minulle! (Naurua) Siis kun tänään valmistauduit tulemaan tänne, oliko sinulla yhtään itsekriittisiä ja tuomitsevia ajatuksia?

EMI: Ei, mutta meillä oli matkalla monta, monta onnettomuutta. Meillä on …

ADAMUS: Ai, mitä teitte väärin?

EMI: Ei viisumia.

ADAMUS: Ei viisumia!

EMI: Kyllä, mutta saimme lentokentältä. Ei autoa aluksi, tai …

ADAMUS: Miten pärjäsitte ilman viisumia, ilman …

EMI: Ostimme lentokentältä.

ADAMUS: Ai!

EMI: Internetistä.

ADAMUS: Yhtäkkiä "Voi, kyllä. Myymme teille viisumin nyt tässä." Okei, joo. Teidän olisi vain tarvinnut kertoa heille, että tunnette Adamus Saint-Germainin.

EMI: Okei, seuraavalla kerralla.

ADAMUS: Seuraavalla kerralla.

EMI: Seuraavalla kerralla.

ADAMUS: Ei, vaan käyttäkää minun nimeäni. En välitä siitä.

EMI: Okei.

ADAMUS: Ei, vaan oikeasti.

EMI: Kiitos.

ADAMUS: Oikeasti, koska he tekevät toisen kahdesta asiasta. Mitä vi- …(naurua). Tai, kun manaatte esiin minua nimelläni, olen yhtäkkiä siinä kanssanne. Yhtäkkiä se on kuin …

EMI: Ahaa!

ADAMUS: Ahaa! Aa! Se on nimittäin niin helppoa! Joo.

EMI: Emme sanoneet nimeäsi, mutta olemme ajatelleet sinua.

ADAMUS: Voi, kiitos.

EMI: Matkoilla.

ADAMUS: Joo, minäkin ajattelen teitä, mutta sanokaa minun nimeni. Manatkaa esiin minut nimelläni.

EMI: Okei.

ADAMUS: Nimittäin se saa tuon toisen ihmisen kadottamaan valppautensa. "Mistä hän oikein puhuu? 'Tunnen Adamus Saint-Germainin.' Pitäisikö minun tuntea tämä Adamus? Onko se pomoni nimi? Menikö minulta jotain ohi koulussa? Onko se terroristien salainen koodisana? Mitä tämä on?" (Yleisö nauraa) Ja sitten hän tekee kaikkea tuota itsekritiikkiä ja itsearviointia – "Mitä tein väärin? Tunnenko tämän St. Germainin?" Ja hän on niin sekaisin ja hämmentynyt, että kävelette vain ohi (naurua). "En tarvitse mitään hiton viisumia." Näettekö, miten se toimii? Se toimii.

EMI: Okei.

ADAMUS: Kyllä. Ja kun turvaudutte nimeeni, olen myös paikalla työskennelläkseni kanssanne.

EMI: Mutta riitti, kun ajattelimme sinua ja sanoimme toisillemme: "Voi, Adamus antaa meille iloa."

ADAMUS: Joo.

EMI: Joo.

ADAMUS: Ai, hyvä.

EMI: Joissain osissa matkalla Crimson …

ADAMUS: Se ei ollut Adamus – ei tehnyt sitä vaikeuksille.

EMI: Oikeasti?!

ADAMUS: Ei. Ei, ei. Voisinko halata sinua? Olet tullut näin kauas (yleisö sanoo "oiiii"). Joo (he halaavat).

EMI: Kiitos.

ADAMUS: Kyllä.

EMI: Kiitos.

ADAMUS: Tarkoitan, iso hali.

LINDA: Sinun pitäisi halata hänen ystäväänsäkin.

ADAMUS: Tulkaa nyt! Tulkaa tänne. Tulkaa molemmat.

Tulkaa tänne. Tulkaa tänne, molemmat …

LINDA: Sinä kanssa. Sinä kanssa. Anna mennä. Sinunkin pitäisi saada halaus.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Sinunkin pitäisi saada halaus. Heidän kummankin. Heidän kummankin.

HIROMI: En tarvitse mikrofonia (vähän taputuksia).

LINDA: Kummankin.

ADAMUS: Tulkaa tänne ylös. Tulkaa nyt. Se on okei. Se on okei (taputukset jatkuvat, kun he tulevat näyttämölle) En pure kamalan kovaa (puhuen kuin Dracula, lisää naurua) Okei. Me halaamme. Okei, valmiina? Onko meillä tämä kamerassa koko maailman nähtäväksi? Ja Jumalan – Jumala katselee tuon kameran kautta (lisää naureskelua) Okei, valmiina? (He halaavat ja sanovat "oiii!" ja yleisö "oooo") Okei, pysykää siinä.

EMI: Kiitos.

HIROMI: Kiitos.

ADAMUS: Okei. No niin, se … (he alkavat lähteä) Hetkinen (naurua). Se ei kiihottanut minua kovin paljon. Kerran Tobias oli Japanissa.

EMI: En tiedä.

ADAMUS: Kyllä, hän oli.

EMI: Ai, oikeasti?

ADAMUS: Kyllä, kyllä. Ja Tobias meni Japaniin ja rakasti Japania. Ja Cauldre ja Linda rakastavat Japania.

EMI: Entä sinä, Adamus?

ADAMUS: Ei, en ollut siellä.

EMI: Ole hyvä ja tule.

ADAMUS: Kiitos. Tulemme sinne, jos teette yhden asian minulle.

EMI: Joo.

ADAMUS: Okei, koska Tobiaksella oli tämä sama ongelma. Hän rakasti Japania. Hän rakasti japanilaisia ihmisiä. Hän rakasti ruokaa. Hän rakasti viiniä todella, mutta Tobiasta vaivasi yksi asia Japanissa – halaukset.

EMI: Me emme halaa.

ADAMUS: Tiedän. Ei kovin hyvä (vähän naureskelua), joo. Kun siis tulette tänne eteen – tulisitteko tänne?

EMI: Tänne?

ADAMUS: Joo, tänne näin. Kun menet Japaniin tai tulet tänne, tunne tuo halaus, beibi. Tunnetaan se oikeasti (yleisö taputtaa). Okei, halaa nyt minua.

EMI: Japanilainen halaus?

ADAMUS: Ei! Adamus-halaus. Shaumbra-halaus. Halaa minua, kuin olisin koirasi. Tarkoitan, että halaa … (naurua)

EMI: Okei.

ADAMUS: Voi, ei. Suurempi halaus. Joo, okei.

EMI: Joo (he halaavat).

ADAMUS: Pah! Tule tänne! Tule tänne! Kokeile sinä (Hiromille). Halaa minua niin, että tarkoitat sitä. Ajattelet minua. Puhut minusta. Halaa minua niin, että olet todella onnellinen, kun olet tässä kanssani.

EMI: Mene (Hiromille, paljon naurua, sitten hän halaa Adamusta, joku sanoo "niin sitä pitää")

ADAMUS: Mitä?!! Halattiinko minua? (Yleisö sanoo "ei!")

LINDA: Ei!!

ADAMUS: Ei!

EMI: Kolme yhdessä?

ADAMUS: Kolme? Se on kummallista. Kolme yhdessä. Se on kummallista (lisää naureskelua). Okei, tulkaa tänne. Nyt aion havainnollista. Älkää … Vetäkää vain syvään henkeä tässä (Adamus liioittelee hengityksen) Okei. Tulkaa tänne (hän kietoo Emin suureen intohimoiseen karhun halaukseen, yleisö taputtaa).

EMI: Kiitos, kiitos. (Adamus halaa myös Hiromia intohimoisesti ja nostaa hänet ilmaan)

ADAMUS: Voi! Aah! Aah! Aa, aa, aa!!! (Lisää taputuksia ja naurua) No niin, tämä on – tämä on intohimoa. Näettekö eron? Se on intohimoa. Nimittäin, oi! Älkääkä pelätkö …

EMI: Okei.

ADAMUS: … pitää oikeasti jotakuta sylissänne tai itseänne. Tai itseänne. Jos teette sen, se on tällaista. Se on tällaista (hän halaa itseään intohimoisesti), joo! Siis oikeasti pidätte sylissänne … Tarkoitan, että se on intohimoa.

LINDA: Odottakaa! Näyttäkää meille se vielä kerran.

ADAMUS: Ei (naurua). Okei, kiitos.

EMI: Kiitos sinullekin.

ADAMUS: Kyllä, hyvä (yleisö taputtaa, kun he palaavat paikoilleen)

Halataanpa kaikki isosti tässä. Nouskaa seisomaan ja halatkaa jotakuta vieressänne. Ei kolmistaan. Ei kolmistaan. Vain kaksi. Ei kolmistaan. (Paljon melua ja toimintaa, kun yleisö seisoo ja halaa toisiaan) Okeiii! Eipäs nyt riehaannuta! Tämä ei ole tantra-tunti. Tämä on vain yksinkertainen halaus. Miksi annat hänelle kielesi siellä?

LINDA: Oho! (Yleisö jatkaa halaamista, sitten istuu alas lopulta)

ADAMUS: Okei. Tunnetteko nyt, miten energia muuttuu? Se vain muuttuu, okei. Ja kiitos, että tulitte Japanista saakka halattavaksi, kyllä. Ja nyt … (lisää taputuksia) Ja nyt loppupäivän kaikki täällä halailevat teitä ja näyttävät teille hyvän ja intohimoisen shaumbra-halauksen. Hyvä.

Okei, tässä on pointtini. Esitin teille kysymyksen, mikä prosenttiosuus ajastanne ja energiastanne jokapäiväisessä elämässänne on itsekriittisiä, tuomitsevia ja kontrolloivia ajatuksia. Jokaisella teistä se on 100 prosenttia. Sata prosenttia. Kirjoittaisitko sen taululle? Sata prosenttia, koska jokainen ajatuksenne on terästetty jollain määrällä tuomitsemista riippumatta siitä, tuleeko se ulos vai ei – en tiedä – mutta se on terästetty sillä. Jokainen ajatus.

Ajatelkaa halausta. Halausta. Mitä vikaa siinä on? Mutta siinä on tuo: "Huh! Mitä jos en tee sitä oikein? Mitä jos teen sitä liikaa? Mitä jos halaan Adamusta liikaa ja hän pitää minua pervona? Niinpä pidättelen. Mitä jos toiset ihmiset näkevät tämän?" He näkevät. Olette suorassa lähetyksessä. Niinpä vaikka kyse olisikin ns. hyvästä ajatuksesta, se on terästetty pimeydellä, siitä on mahdollisuus tulla hyvin pimeä. Jokaisesta ajatuksesta.

Ette voi taistella sitä vastaan. Ette voi voittaa ajatuksianne. Voitte "ja". Voitte mennä sen yli ja sanoa: "Okei, Adamus – tuo kusipää – sanoi, että kaikki ajatukseni ovat roskaa, ja aion mennä siihen pisteeseen, jossa ne eivät ole. En tarvitse itseni tuomitsemista, itsekritiikkiä." Se ei vie teitä minnekään. Se ei tee teistä parempaa ihmistä. Se ei tee teistä sosiaalisesti korrektimpaa. Se ei tee teistä kurinalaisempaa. Se ei saa oloanne tuntumaan paremmalta. Se ei tee teistä varakkaampaa. Se ei estä teitä olemasta addikti tai idiootti tai mitä tahansa muuta. Se ei tee sitä. Se ei tee sitä.

Haluan siis teidän tiedostavan, että ajatusvirrassa on tätä roskaa, eikä kyse ole yrityksestä voittaa sitä, koska se on vielä yksi itsekritiikkitaso lisää. "Voi, Adamus sanoi, että kaikki ajatukseni ovat vain mielen roskakasa." Ei, en sanonut niin. Sanoin, että se on niissä. Se on mahdollisuus, ja joinain päivinä se tulee enemmän ulos kuin toisina päivinä. Jotkut päivät ovat enemmän "Olen lihava. Olen typerä. En ole menestynyt. En ole selvänäköinen. En ole …"

Vetäkää syvään henkeä ja "ja". "Voi, olen täällä nyt. Olen rikkonut noita esteitä."

Nimittäin mieli on tavallaan ohjelmoitu siihen, ja se jatkaa sitä jonkin aikaa. Lopulta se päästää irti, kun pääsette ja-tilaan ja oivallatte, että siinä on paljon todella raskasta ohjelmointia, todella raskasta. Ette hyökkää sen kimppuun sisältä päin. Ette voita tuota roskaa sisältä. Ette tee sitä. Se on itse asiassa kuin yritys pyyhkiä kritiikki pois kritiikillä. Netto on edelleen kritiikkiä. Käyttämällä itsenne tuomitsemista tai hyökkäämällä oman itsenne tuomitsemisen kimppuun enemmällä itsenne tuomitsemisella, päädytte loppujen lopuksi paljoon itsenne tuomitsemiseen. Niinpä te "ja" sen. Sanotte: "Joo, se on osa minua. Vau! Hämmästyttävää. Mielenkiintoista. Ja olen täällä. En tarvitse sitä. Se ei vie minua mihinkään. Se on vain osani, ilmaisuni, mutta se ei ole koko minä."

Päivän toinen kysymys

Okei, toinen kysymys. Kunnolla syvään henkeä tähän kysymykseen.

LINDA: O-ou.

ADAMUS: Anna palaa, ota mikrofoni valmiiksi, ennen kuin esitän kysymyksen.

LINDA: Se on valmiina.

ADAMUS: Laita sen jonkun suuhun.

LINDA: Nytkö?

ADAMUS: Joo, ja sitten vasta esitän kysymyksen. Haluan nähdä yllättyneen ilmeen hänen kasvoillaan, koska kamera osoittaa häneen.

LINDA: Voit pitää sitä (naurua).

ADAMUS: Kamera.

LINDA: Pidä sitä lähellä.

ANTJE: Okei.

ADAMUS: Hyvä. Mikä on Saatanan suurin saavutus? (Linda haukkoo henkeä) Mikä on Saatanan suurin saavutus? Aa! Meidän ei pitäisi puhua Saatanasta!! (Adamus naureskelee)

ANTJE (nainen): Hmm, olen pajoillani, mutten ymmärrä kysymystä.

ADAMUS: Tunnetko Saatanan?

ANTJE: En.

ADAMUS: Saatanan!

ANTJE: En.

ADAMUS: Paholaisen! Paholaisen.

ANTJE: Joo!

LINDA: Sart tuntee! Odota! Sart tuntee! (Linda nappaa mikrofonin ja ojentaa sen Sartille) Sart tuntee paholaisen.

ADAMUS: Seis, seis, seis … (Linda nauraa ääneen) Voi tuo – pidä se! Pidä se. Pidä se! Pidä se.

LINDA: Sart tuntee paholaisen.

ADAMUS: Pidä se. Tuo oli klassinen pelastus. Se oli pelastus. Menemme Sartiin myöhemmin, mutta haluan … Tiedäthän, paholainen? Lucifer?

ANTJE: Kyllä.

ADAMUS: Saatana.

ANTJE: Joo.

ADAMUS: Mikä on Saatanan suurin saavutus?

ANTJE: Että menen hänen luokseen, kun kuolen.

ADAMUS: Okei. Menet helvettiin, kun kuolet. Menet hänen luokseen.

ANTJE: Menen hänen luokseen.

ADAMUS: Luciferin taloon, okei.

ANTJE: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä, kiitos. Oletko koskaan huolissasi siitä?

ANTJE: En. Ei, en ole.

LINDA: Hän ei ole katolilainen.

ADAMUS: Okei, en sanonut katolilainen.

ANTJE: Ei. Ei, ei.

ADAMUS: Okei.

ANTJE: Ei.

ADAMUS: Hyvä, seuraava. Mikä on Saatanan suurin saavutus?

SART: Hän potkaisi minut ulos sängystä (Adamus naureskelee).

ADAMUS: Se oli ex-vaimosi (paljon naurua). Ba dum, pum!

LINDA: Oho!

ADAMUS: Hän potkaisi sinut ulos sängystä.

LINDA: Ou!

SART: Hän ei antanut minun enää hengailla kanssaan.

ADAMUS: Ei antanut sinun hengailla. Hänen oli pakko, eikö?

SART: Joo.

ADAMUS: Joo, okei.

SART: Nyt kun olen "minä olen".

ADAMUS: Okei, hän potkaisi sinut pois sängystä. Okei, joo. Mitä jos Saatana ilmestyisi tänne, meidän kaikkien eteen? Mitä jos … (Adamus naureskelee) Ai jaa!

SART: Tässä sitä mennään!

ADAMUS: Aioin antaa sen yrittää livahtaa Cauldren ohi, mutta hän esti sen. Painimme nyt tässä. Mitä jos Cauldre kanavoisi yhtäkkiä Saatanaa, ja se tulisi läpi – Saatana – niin juttelisitko hänen kanssaan?

SART: Joo, luulisin.

ADAMUS: Mistä puhuisitte?

SART: Miten hauskaa meillä oli ennen vanhaan (Adamus naureskelee).

ADAMUS: Te kaksi olitte tavallaan sellaisia, häh? Joo, joo, joo. Hyvä. Sinulla on siis värikäs menneisyys (lisää naureskelua).

SART: Minulle on sanottu niin.

ADAMUS: Hyvä, okei. Mahtavaa. Seuraava. Kiitos, Sart, kiitos.

Saatanan suurin saavutus. Ei koskaan tiedä, mitä saa, kun tulee tänne.

BARBARA: Että Saatana on täällä meitä kaikkia varten, periaatteessa.

ADAMUS: Okei.

BARBARA: Hän on.

ADAMUS: Aivan.

BARBARA: Se on.

ADAMUS: Mihin uskontoon sinut kasvatettiin?

BARBARA: Katolilaiseksi.

ADAMUS: Katolilaiseksi, okei. Näettekö, hän antoi hyvän vastauksen.

BARBARA: Sanon aina, että olen toipuva katolilainen.

ADAMUS: Toipuva katolilainen, joo, joo.

BARBARA: Olin.

ADAMUS: Okei. Miltä sinusta Saatana tuntuu nyt?

BARBARA: Ei vältä paskaakaan.

ADAMUS: Oikeasti?

BARABARA: En.

ADAMUS: Et. Okei, joo.

BARBARA: Minusta olimme kuitenkin aiemmin ystäviä.

ADAMUS: Aivan. Olette kaikki Saatanan kavereita … Minä en ollut edes Saatanan kaveri.

BARBARA: No.

ADAMUS: Okei, joo. Ja …

BARBARA: Ja olin aiemmin elämässäni kiinni tuossa Saatana-aspektissa, suuren osan elämääni.

ADAMUS: Joo, eli … Mitä se merkitsee?

BARBARA: Vain sitä, miten minut kasvatettiin, ja uskomuksia.

ADAMUS: Aivan. Eli oli Saatanan pelkoa?

BARBARA: Totta kai. Pelkoa helvettiin menemisestä sen vuoksi, kuka olin.

ADAMUS: Aivan, aivan. Aivan.

LINDA: Oho! Mitä sinä teit?

ADAMUS: Teit siis muutaman pahan asian? Mikä oli pahinta, mitä koskaan teit?

BARBARA: Tässä elämässä?

ADAMUS: Joo. No, niitä muita elämiä ei oikeastaan lasketa, joo.

BARBARA: Tota, hmm. En tiedä, voinko sanoa sitä.

ADAMUS: Cauldre pyytää minua olemaan esittämättä tuon kysymyksen. Niinpä olen herrasmies ja annan mennä sen ohi. Mutta ainakin sinulla oli hetken siitä tietoisuus.

BARBARA: Tajusit sen.

ADAMUS: Tajusin sen. Okei. Ei se niin paha asia ollut.

BARBARA: Muutkin ihmiset luultavasti tajusivat sen.

ADAMUS: Sart on tehnyt paljon pahempaa (nainen nauraa). Okei, kiitos.

BARBARA: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos.

LINDA: Lisää?

ADAMUS: Saatanan suurin saavutus. Onko okei puhua täällä Luciferista, paholaisesta, kaikesta siitä? Mutta hetkinen nyt, koska minun täytyi itse asiassa puhua Cauldrelle etukäteen tästä sessiosta. Normaalisti en puhu, mutta tiesin, että hänen sulkijalihaksensa kiristyisi, kun puhutaan …

LINDA: Mikä?!!! (Naurua)

ADAMUS: … tästä. Kerroin teille, että tänään on häiritsevää. Haluatko minun olevan kiva? Meidän täytyi siis puhua siitä ja minun oli sanottava: "Rakas Cauldre, Geoffrey, menemme kiehtoviin aiheisiin – hän on syntynyt ja kasvatettu katolilaiseksi – ja sinun täytyy ymmärtää, miksi teemme tämän, mihin menemme siinä. Mutta hän oli huolissaan myös teistä. Ovatko jotkut teistä vähän pakahtuneita nyt? Kenties me … Mitä muut ajattelisivat ja sanoisivat, "Mitä teitte kulttitapaamisessanne tänään?" Voi, manasimme esiin Saatanaa (vähän naureskelua). On hermostunutta naureskelua – "ooo!" – ja toiset teistä tavallaan: "Voi luojani, tätäkö teemme?" Kyllä, tätä, juuri tätä teemme. Tuomme sen esiin. Keskellä huonetta on suuri punainen paholainen, ja se on tuotava esiin. Siitä on puhuttava. Linda hermostuu, kun puhumme Jeesuksesta – paljon vähemmän puhuessamme Saatanasta huoneessa (vähän naureskelua). Siis kyllä, puhumme siitä. Missä olemmekaan, kuka on seuraava?

LINDA: Täällä.

ADAMUS: Saatanan suurin saavutus on? Nousisitko seisomaan, jotta kaikki voivat nähdä, että osallistut tähän Saatana-keskusteluun? (Naurua)

SHAWNA: Okei, olen nyt vähän hämmentynyt tästä Saatana-jutusta.

ADAMUS: No, hän tekee sitä, tiedäthän (puhuen karmivalla äänellä). Saatana hämmentää teitä, joo.

SHAWNA: Mikä Saatana oikeasti on, koska rakastan Lucifer-ohjelmaa (televisiosarja).

ADAMUS: Aivan.

SHAWNA: Tarkoitan, että olen todella kiinnostunut …

ADAMUS: Lucifer-ohjelmasta?

SHAWNA: Joo!

ADAMUS: Se ei ole tuttu.

SHAWNA: On ohjelma nimeltään Lucifer, ja hän on paholainen, joka on tullut takaisin. Mutta siinä kaikessa on kyse intohimosta ja kaikkien intohimon toteuttamisesta.

ADAMUS: Kuten ihmisen halaamista todella intohimoisesti?

SHAWNA: Mitä tahansa intohimoisia haluja on, ne toteutuvat.

ADAMUS: Aivan, okei.

SHAWNA: Tai voi käydä kauppaa ja sitten menee oletettavasti helvettiin. Mutta …

ADAMUS: Kuulostaa mielenkiintoiselta. Miten moni täällä katselee sitä? (Muutama ihminen nostaa kätensä) Vau, okei.

SHAWNA: Olen ainoa Luciferin katsoja (hän naureskelee).

ADAMUS: Joo, joo (he naureskelevat).

SHAWNA: Ai, okei.

ADAMUS: Siis kysymyksesi on, mikä Lucifer ylipäätään on?

SHAWNA: Ei. Nyt olen kuin – en ole paholaisen kiduttama.

ADAMUS: Aivan.

SHAWNA: Minua kiduttaa enemmän mieli ja se, etten tee oikeaa valintaa päättämättömyydessäni.

ADAMUS: Haluan sinun toistavan sen. Se oli hyvin syvällistä. Sinua ei kiduta niinkään …

SHAWNA: No, sellainen olen, onko se paholainen? Tarkoitan, että se on jokin, jolla tuomitsee … energiaa, ajatukset joita käyttää itsensä tuomitsemiseen.

ADAMUS: Etkö usko, että ensimmäisellä ja toisella kysymykselläni on mitään korrelaatiota?

SHAWNA: Kyllä! Siis olen sellainen, joten onko se paholainen? Siis olen tässä – minua on kidutettu viime lauantaista saakka, koska vein autoni huoltoon ja lähdin ulos uuden auton kanssa. Minulla ei ollut mitään aikomusta hankkia uutta autoa, mutta en ole vielä maksanut. Ja tämän jälkeen minun on täytynyt päättää, ja se on piinannut minua koko viikon.

ADAMUS: Miksi?

SHAWNA: Se on kuin: teenkö kahden vuoden leasing-sopimuksen, kolmen vuoden leasing-sopimuksen vai maksanko kaiken nyt ja pääsen siitä? En tiedä.

ADAMUS: Ja se kiduttaa sinua?

SHAWNA: Minua piinaa totaalisesti se, että voisin tehdä väärän valinnan.

ADAMUS: Ahaa! Ai, pysähdytäänpä tähän.

SHAWNA: Se on kidutusta.

ADAMUS: Pysähdytäänpä tähän – "Voisin tehdä väärän valinnan."

SHAWNA: Saattaisin katua sitä.

ADAMUS: Mitä siis päädyt tekemään pitkässä juoksussa? Mitä useimmat ihmiset päätyvät tekemään? "En tiedä, mitä tehdä. Menin huollattamaan autoni" – pysähdy hetkeksi. Mitä siinä tapahtuu? Autosi sanoo: "On aika. Emme ole enää yhteensopivia."

SHAWNA: Voi, autoni oli ehdottoman …

ADAMUS: Joo, se sanoo: "Se on siinä. Ei enää. Olen vienyt sinut niin pitkälle, kuin voin mennä." Tarvitset kivan auton, oikeasti kivan auton. Kivemman, minkä valitsit.

SHAWNA: En usko. Se on melko kiva (hän naureskelee).

ADAMUS: Mikä se on?

SHAWNA: Se on Lexus RX 350, täysin uusi muotoilu. Se on kiva!

ADAMUS: Se on ok.

SHAWNA: Mutta sitten on myös syyllisyyttä sellaisen rahan käyttämisestä autoon.

ADAMUS: Se on okei. Tarkoitan, että se on okei.

SHAWNA: Okei?

ADAMUS: Joo.

SHAWNA: Mutta minulla on kiinteistönhoitobisnes ja laitan ruoholeikkureita, trimmereitä ja heinäpaaleja autooni, kuten tein aiemman Lexukseni kanssa, ja se muuttuu kuorma-autoksi, ja minun olisi pitänyt luultavasti ostaa lava-auto, ja ostan tämän todella kivan, mukavan, kauniin … En ole vielä maksanut, mutta …

ADAMUS: Muuten, Cauldre sanoo: "Huomautus itselle, osta peräkärry" (naurua). Tämä ei ole vaikeaa! Tämä ei ole hankalaa!

SHAWNA: No, Sart ei varastoi peräkärryäni talveksi!

ADAMUS: Sart on paholainen! (Lisää naurua)

Käsitätkö, miten hauskaa elämä on, kun annat sen olla, kun et mutristele sille?

SHAWNA: Siis kidutin itseäni koko viikon.

ADAMUS: Mitä aiot siis tehdä? Aiotko ostaa sen heti vai "liisata"?

SHAWNA: Päätän vasta, kun menen takaisin.

ADAMUS: Tee tuo valinta nyt. On se oikein tai väärin, tee valinta, mikä tahansa valinta. Valitse yksi yllä mainituista. Mitä on kolmannen oven takana?

SHAWNA: Tiedän, että jos liisaan, voin muuttaa mieleni. No, voisin silti muuttaa mieleni, mutten ehkä menetä yhtä paljon … (naurua) Näetkö! Teen itsestäni … Käyn läpi kaikkea tätä …

ADAMUS: Katsokaa, mitä Saatana tekee hänelle. Hämmentää!

SHAWNA: Se on kamalaa! (Lisää naurua)

ADAMUS: Saatana tekee sen. Osta vain se hemmetin kapine, okei? Osta se hemmetin kapine. Kirjoita shekki tai mitä tahansa.

SHAWNA: Sart kehotti minua liisaamaan sen.

ADAMUS: Mutta katso …

SHAWNA: Toinen on taloudellisesti …

ADAMUS: Ei, vaan osta se. Osta se, ja jos et pidä siitä, myyt sen.

EDITH: Aivan, se on vain rahaa.

ADAMUS: Eikä sillä ole merkitystä. Et voi tehdä väärää päätöstä. Jos valitset kolmevuotisen leasing-sopimuksen tai ostat sen, se on silti – et voi … Voisitko vetää vain syvään henkeä?

SHAWNA: Mutta en pidä …

ADAMUS: Ei! Ei! En sanonut, että vedä syvään henkeä ja puhu. Sanoin vain … (Linda kikattaa) Se on jo ratkaistu. Se on jo ratkaistu. Ja nyt se vain pyytää sinua …

SHAWNA: Viimeistelemään sen.

ADAMUS: … antamaan sen tulla sinulle. Mutta kun on tuota tyrmistystä, mieli sanoo: "Voi, mitä minun pitäisi tehdä? Ja voisinko tehdä väärän päätöksen?" Räjäytämme sen kaiken tänään. Saat massiivisen päänsäryn, ja se on hyvä asia.

SHAWNA: Toivon, että siitä voisi päästä eroon – toivon, että voisin päästä eroon siitä itsessäni ja todella …

ADAMUS: Teet sen, koska – mutta yrität myös pitää kiinni siitä. Sanon: "Hemmettiin se kaikki! Osta se." Kirjoita shekki. En välitä, jos se tuhoaa säästötilisi, koska et voi tehdä enää väärää päätöstä.

SHAWNA: No, se ei ole väärä, mutta sitten sitä voi katua. En halua katua.

ADAMUS: Et koskaan kadu mitään, ellet valitse katumista. Se on näin yksinkertaista. Se on näin helppoa. Yrität tehdä työtä energioille ja ne haluavat tehdä työtä sinulle. Mestari sallii energian palvella itseään. Tämä on armon määritelmä.

Vedä syvään henkeä. En välitä, valitsetko sen, mitä on ensimmäisen, toisen tai kolmannen oven takana. Jokainen niistä on ehdottomasti sopiva. Mikään niistä ei ole parempi tai huonompi. Et voi tehdä virhettä.

SHAWNA: Mutta haluan olla täydellinen, joten haluan tehdä oikean …

ADAMUS: Jokainen valinta on täydellinen.

SHAWNA: Se on kidutusta minulle.

ADAMUS: Yksikään ei ole on enemmän tai vähemmän täydellinen. Ja tässä kohtaa te kaikki joudutte todella tiukkoihin alusvaatteisiin, koska sanotte: "Mitä minun pitäisi tehdä? Mihin suuntaan minun pitäisi mennä? Pelkään tekeväni väärän päätöksen." Mitä sitten tapahtuu? Et päätä mitään.

SHAWNA: Aivan. Jään jumiin.

ADAMUS: Tai teet riskittömimmän päätöksen.

SHAWNA: Joo, en ole riskinottaja.

ADAMUS: Kerron sinulle, mitä minä tekisin. Kerron sinulle, mitä minä tekisin, ja tarkoitan tätä vakavissani. Mutta sinä et tee sitä. Menisin ostamaan kaksi kulkuneuvoa (Linda haukkoo henkeä).

SHAWNA: Minä melkein … Ajattelen sitä, koska … (vähän taputuksia)

ADAMUS: Tai laita mies ostamaan se. Ei, vaan miksi ei? Tässä on osa tämän päivän pointtia. Mieli hyppää sekaan ja sanoo: "Voi luoja, olet niin tuhlaileva. Sinulla ei ole varaa tähän. Se menee pieleen. Se menee huonosti." Ei, ei mene. Sinä vain "ja" sen tänne. On "ja", on todellisuus, jossa sinulla on kaksi kulkuneuvoa. Sinulla on kiva kulkuneuvo kauniille seksikkäälle "sinulle, kun ajelet kaupungilla – "Katsokaa kivaa kulkuneuvoani." Ja sitten sinulla on lava-auto – "Hei! Katsokaa minua. Häh! Ajan lava-autoani" (puhuen kuin landepaukku, naurua)

LINDA: Kiva!

ADAMUS: Tiedättehän …

LINDA: Tee se uudestaan!

ADAMUS: Ei, en enää koskaan. Ei koskaan. En tee sitä enää koskaan (lisää naureskelua).

Tämä on niin … Annat sen tulla minulle. Pelaatte tänään minun käteeni. Minun ei tarvitse edes tehdä töitä siihen (lisää naurua). Kuka sanoi, että sinulla voi olla vain yksi kulkuneuvo?

SHAWNA: No …

ADAMUS: Taistele sen puolesta. Ihan oikeasti, taistele sen puolesta.

SHAWNA: [kuulumattomasti] … se on tuon ohjelman tapa, ja sitten täytyy olla toinen parkkipaikka, toinen kulkuneuvo ja sitten on …

ADAMUS: Sitten hankit eri asuinpaikan!

SHAWNA: … kaikki kahden kustannukset ja minulla on jo …

ADAMUS: Kuunteletko tätä? Saat nyt eri asuinpaikan, jonne voit parkkeerata 10 kulkuneuvoa. Ja mieli hyppää sekaan kaikkien roska-ajatustensa, kaikkien rajoitustensa, itsensä tuomitsemisen ja historiansa kanssa ja sanoo: "Joo, mutta sinulla ei ole varaa siihen. Ja tämä …" Ja silloin tavallaan sanot: "Ei enää. En aio elää sillä tavalla. En aio elää huolehtien siitä, saanko lisätilaa ylimääräisen kulkuneuvoni parkkeeraamiselle." Ei tietenkään. Ja sitten mieli hyppää mukaan ja sanoo: "Joo, mutta eikö tämä kaikki ole oikeasti vain kivaa fantasiaa ja emmekö keksi tätä ja eikö se kuulosta hyvältä?"

Tällä tavalla homman pitäisi toimia, mutta hyvin harvat ihmiset tekevät sitä. Tällä tavalla energioiden on tarkoitus tehdä töitä hyväksenne. Mutta jos vastustatte sitä, jos jatkatte vastustamista, jos jatkatte pidättelyä, se ei toimi. Tulee vähän lisäystä – mennään siitä, mitä luulitte 90 prosentiksi roskaa ajatuksissanne, 60 prosenttiin roskaa ajatuksissanne. Ja on teillä sitten 90 prosenttia tai yksi prosentti, se on sama asia. Yhden ja 90 prosentin välillä ei ole eroa. Se on edelleen roskaa. Ja räjäytämme siitä yli. Siis kiitos sinulle. Kyllä.

LINDA: Hei, Adamus, katso! Se tulee sinulle! (Hän laittaa Adamuksen tuolille kulhon, jossa on vähän rahaa; vähän naureskelua)

ADAMUS: Annoit varmaan minulle väärän kulhon, koska täällä on vain viisi dollaria. Olen Adamus Saint-Germain.

LINDA: Ei, ei, ei. Siellä on ainakin 24 – luulisin.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Siis okei. Siis emme …

ADAMUS: No, se on silti väärä kulho.

LINDA: Ai! Okei.

ADAMUS: Ja väärä kulho teille, mitä se onkin – 24, 28.

LINDA: Kenties 30 (naurua).

ADAMUS: Alan laskea vasta tuhannesta, Linda (hän kikattaa). Okei, tänään siis osoitamme asian ytimen tässä. Katso rajoituksia, roska-ajatuksia – tarkoitan, ellei sinulla ole hauskaa kaiken tämän kanssa.

SHAWNA: Ei! Se on kidutusta!

ADAMUS: Okei. Vedät siis syvään henkeä ja vain teet sen. Hanki kaksi. Okei? Mutta sellainen Saatana on: "Voi!" Okei, haluan siirtyä eteenpäin tässä, koska meillä on melkoisesti tehtävää vielä. Siis kaksi vielä.

LINDA: Kaksi vielä.

ADAMUS: Kyllä. Mikä on Saatanan suurin saavutus?

VINCE: Meidän saaminen tähän pisteeseen.

ADAMUS: Just niin! Se on – joo!

VINCE: Paikkaan missä emme usko, emme luota itsemme, emme rakasta itseämme.

ADAMUS: Se on erittäin hyvä vastaus. Erittäin hyvä vastaus – "meidän saaminen tähän pisteeseen". Ehdottomasti. Hyvä, ja vielä yksi. Vince, olet hyvin lähellä sitä, mitä aion sanoa. Saatanan suurin saavutus.

HENRIETTE: Pelko-, kauhu- ja paniikkiskenaarion antaminen, ja se saa ihmiset vain pysähtymään, "peura ajovaloissa".

ADAMUS: Joo, ja kaikki ovat sellaisia, jotkut suuremmassa määrin kuin toiset, mutta sitä on. On koko tämä: "Mitä minun pitäisi tehdä? Mitä teen väärin? Pelkään tehdä päätöstä, koska se saattaa olla väärä, ja se menee vain tuohon elämäni "lisää väärää" -joukkoon." Ette voi jatkaa elämistä sillä tavalla. Ette voi. Ette halua jatkaa, mutta ette voikaan jatkaa eläimistä sillä tavalla. Meidän on mentävä sen yli. Koko tämä roska- ja rajallisuusjuttu on hyvin syvään juurtuneena teihin.

Saatanan suurin saavutus

Ja muuten, vastaukseni Saatanan suurimpaan saavutukseen: ihmisten saaminen uskomaan, että hän on olemassa.

Saatana. Ei ole mitään Saatanaa, paitsi se jonka ihmiset ovat luoneet uskomuksissaan, ja siksi se on.

Jollekin se on jotain vakuuttamaan ihmisille, että maailmassa on pahuutta – se oli suuri saavutus. Jokin, joku tai jotkut ryhmät ovat siitä todella ylpeitä – että maailmassa on pahuutta – eikä ole. Ja tekin uskotte siihen, rakkaat ystäväni, kutsutte sitä sitten Saatanaksi, pahuudeksi, huonoksi energiaksi, pimeäksi energiaksi tai miksi tahansa muuksi vastaavaksi. Tosiasia on, että kaiken tuon suurin saavutus oli uskominen siihen, että se on olemassa. Emmekä voi mennä yhtään pidemmälle, jos jatkatte uskomista siihen.

Ei ole pahuutta. Ei ole huonoja päätöksiä. Ei ole virheitä. Ei ole syntiä. Ei ole karmaa.

Joillekin teistä tämä kuulostaa perusjutulta. Jotkut teistä sanovat: "Joo, no, tiedän sen jo." Mutta pyydän hartaasti teitä katsomaan omaa elämäänne, ajatuksianne, rajoituksianne – miten koko tämä pahuuden, pimeyden tai pahan käsite on kudottuna kaikkeen, mitä teette – ja se muokkaa kirjaimellisesti elämäänne. Se muokkaa elämäänne, ja pelkäätte lähteä ulos siitä. Pelkäätte, mitä sitten tapahtuu, kun ette tuomitse itseänne, kun teillä ei ole kontrollia, kun ette arvioi. Teettekö pahoja asioita? Siksi pidättelette, koska mietitte: "Teenkö taas pahoja asioita?"

Raahaatte mukananne menneistä elämistä juttuja, jotka eivät itse asiassa ole edes totta. Menette jollekin selvänäkijälle ja hän sanoo teille: "Voi, olit entisessä elämässä murhaaja", eikä oikeastaan ole niin. Luultavasti ei. Mutta se on paljon draamaa, te uskotte siihen, hän kerää rahanne ja te raahaatte tätä juttua ympäriinsä – "Olen varmaan ollut todella paha entisessä elämässä, koska katso nyt elämääni. Se on karmaani." Ei, ei lainkaan.

Ei ole Saatanaa, paitsi niille ihmisille, jotka uskovat siihen. Ei ole pahuutta koko luomakunnassa, paitsi se pahuus, johon ihmiset ovat päättäneet uskoa. Ja Linda, saisimmeko sinut kirjoitustaululle tänne. Kaipaan todella omaa kirjoitustauluani, mutta …

LINDA: Voi, sinua parkaa!

ADAMUS: Mestari kulkee pahuuden yli voidakseen elää. Mestari kulkee pahuuden yli voidakseen elää. Se on näin yksinkertaista.

Se on vaikea kohta, koska kutsutaan sitä synniksi, pahuudeksi, pimeydeksi, Saatanaksi, pahaksi, miksi tahansa – kaksinaisuudeksi tai joksikin muuksi – sillä on merkittävä vaikutus elämäänne riippumatta siitä, miten valaistunut luulette olevanne. Teillä on paljon itsenne tuomitsemista – mitä teitte väärin, mitä ajattelette tekevänne väärin. Tuomitsette maailman. Katsotte maailmaa ja usein sanotte: "Maailma on paha. Pahat ihmiset tekevät pahoja asioita." Itse asiassa ei oikeasti ole, mutta niin kauan kun ihmiset allekirjoittavat tämän, niin on. Mutta jos yritätte mennä katsomaan pimeyden lähdettä, pahuuden lähdettä, sellaista ei ole. Sitä ei oikeasti ole olemassa, ennen kuin ihmiset uskovat siihen.

Ja sitten ihmiset on juurrutettu siihen kovasti syntymästä saakka. Perisynti – "Olet paha jo, ennen kuin edes ajattelit sanaa 'hyvä'." Uskonnot sullovat tämän ihmisten mieliin. Ne ohjelmoivat mielen: "On vastustava voima."

Seuraava sivu. Kirjoita sana "pahuus".

LINDA: Miten suurella?

ADAMUS: Puoli sivua.

LINDA: Kiitos (hän kirjoittaa "EVIL" (= pahuus)).

ADAMUS: Ja sitten, kuten useimmat teistä tietävät jo, käännät sen toisinpäin, ja mitä se on?

LINDA: Oiiii! (Hän kirjoittaa "LIVE" (= elää))

ADAMUS: "Elää" englanniksi. Elää. Se on … ne ovat melkein …

LINDA: Pidän siitä.

ADAMUS: Ne ovat vastakohdat, mutta kuitenkin ne muodostuvat täysin samoista kirjaimista englannin kielessä. Elää ja pahuus. Toinen heikentää toista, aina. Toinen heikentää toista. Niinpä vaikka sanoisitte filosofisesti: "Voi, en usko paholaiseen. En usko pimeyteen", te uskotte, ja se on osa yhden osanne rakennetta.

Kuvitelkaa hetki, kuvitelkaa, ettei pimeyttä, syntiä, Saatanaa, pahaa, pahuutta olisi koskaan, ei koskaan, edes kuiskattu ihmisolennoille. Kuvitelkaa yhteiskunta, jossa kenellekään ei syntymästä saakka koskaan kerrottaisi, että hän on paha, kenellekään ei koskaan kerrottaisi, että tämä Saatana vaanii varjoissa ja katselee kaikkea yrittäen saada hänen sielunsa. Kuvitelkaa, ettei olisi koko tätä pimeän ja pahan juttua. Miten syvällisesti se muuttaisi ihmisten tietoisuutta? Sitä ei olisi koskaan ilmaistu. Sitä ei olisi koskaan ollut myöskään massatietoisuudessa.

Jos kirkot joita seisoo kadunkulmissa ympäri maailmaa, eivät laittaisi kylttejä rakennustensa eteen: "Pelastu nyt tai Saatana vie sielusi". Kuvitelkaa, jos sitä ei olisi edes uskomusjärjestelmässä. Olisi vain elämistä, eikä se merkitsisi, että eläminen olisi täydellistä. Se merkitsisi, että eläminen olisi vain kokemista, ettei olisi oikeaa tai väärää. Yhdellekään lapselle ei koskaan sanoittaisi, että hän oli väärässä tai teki jotain pahaa tai oli Jumalan epäsuosiossa.

Kuvitelkaa sitä hetki – ettei teille olisi koskaan kerrottu, että olitte pimeä tai kamala, ettei teille olisi koskaan kerrottu, että paholainen saa teidät tai joutuisitte joku päivä helvettiin, ettei sitä olisi ollut edes uskomusjärjestelmässä, teille ei olisi koskaan kerrottu, että olitte tehnyt jotain pahaa.

Sitä on ehkä vähän vaikea kuvitella, ja useimmat ihmiset ovat itse asiassa alkaneet tarvita sitä elämässään – tuota tuomitsemista, tuota arviointia, tuota vastavoimien kaksinaisuutta. Mutta ei voi kulkea eteenpäin pitäen edelleen kiinni noista tunteista. Ei voi.

Vapaus on irtipäästämistä siitä ajattelusta, että olette joskus tehneet mitään pahaa. Vapaus – voit kirjoittaa sen – vapaus on vapautumista siitä ajattelusta, että olette tehneet joskus jotain pahaa. Ihmiset taistelevat sen puolesta. Te taistelette sen puolesta jossain määrin. Ja on hyvin sopivaa, että pidämme tämän session kaikkien näiden perääntymisten, koko tämän säätilan ja kaiken muun tapahtuvan kera. Ehdottomasti. On täydellinen aika hyödyntää energia, joka on käytettävissä, vaikka sitä sanottaisiin vastakkaiseksi tai vastaenergiaksi. Se auttaa kääntämään tilanteen.

Siis vapaus on irtipäästämistä siitä ajattelusta, että olette koskaan tehneet mitään pahaa. Ja tiedättekö mitä? Sanotte: "No, voin päästää irti, mitä, 50 prosentista, 60 prosentista, kenties 90 prosentista." Sillä ei ole merkitystä. Jos on edelleen 10 prosenttia tai 20 prosenttia, on edelleen 100 prosenttia. Se on irtipäästämistä kaikista niistä tunteista, että olette vähemmän kuin olette.

Ette voi olla vapaa, jos tunnette, että olette tehneet jotain väärää tai pahaa. Ette ole vapaa, jos elämässänne viipyilee edelleen Saatanan tai pimeyden tai pahan varjoja.

Tässä on yksi noista eroamiskohdista, joita minulla on ollut monissa opetuksissani mysteerikouluissa. Se on eroamiskohta, jossa monet väittävät vastaan filosofisesti: "Maailma on paha. Katsokaa asioita. Ihmiset tappavat toisiaan. Ihmiset varastavat toisiltaan. Ihmiset orjuuttavat toisiaan." Kyllä, koska on ydinuskomus, jota on jatkettu, ydinuskomus että ihmiset ovat pahoja ja on Saatana ja on pimeys. Mitä ihmiset siis tekevät? He seuraavat tuota tietoisuusnäytöstä. Heidät on ohjelmoitu siihen – "Olet paha. Olet tehnyt pahoja asioita. Olet väärässä." – joten jähmetytte. Pelkäätte tehdä päätöksen. "Saatan tehdä väärän päätöksen." Ette voi. Ette voi. Ette oikeasti voi. Vedätte vain syvään henkeä ja menette sen mukana, mutta useimmat ihmiset taistelevat noiden rajoitusten puolesta.

Pelkäätte levittää siipienne, koska teille on kerrottu, että olette paha, ja jos levitätte siipenne liian suuriksi, saatatte tehdä pahoja asioita, pienien pahojen asioiden sijasta. Pelkäätte avautua, paljastaa itsenne, koska uskotte, että olette käyttäneet valtaa väärin menneisyydessä. Joku kertoi teille tai luitte jostain kirjasta – se oli entisen elämän asia, olitte jonkin muinaisen maan kuningas tai kuningatar ja teitte pahoja asioita. Tosiasia on, että te ette luultavasti tehneet, ja tosiasia on, ettei sillä ole merkitystä, ja tosiasia on, että pelkäätte valtaa. Ei ole mitään valtaa.

Jokin osa teissä, teissä jokaisessa, pelkää kovasti valtaa, eikä sitä ole. Ette tarvitse sitä. Sitä ei ole. Ei ole sen tarvetta. Kaikki tulee teille. Kyse ei ole vallasta. Kyse ei ole energian kumuloinnista. Kyse on siitä tietämisestä, että kaikki energia tulee, on teitä varten sopivalla hetkellä. Teidän ei tarvitse kasata sitä. Teidän ei tarvitse pitää siitä kiinni ja pelätä, että joku vie sen teiltä. Se on kaikki siinä.

Tämä on suuri hyppy. Tämä on valtava hyppy. Tätä ei oikeasti voi tehdä pikkuaskelina. Se ei toimi. Joko menette vallattomuuteen, joko päästätte irti kaikista näistä paha-uskomuksista täysin, tai olette edelleen siinä sataprosenttisesti. Siksi sanoin, että vaikka sanottekin: "No, olen menossa alaspäin, etäännyn riippuvuudestani pahoihin ajatuksiin ja pelkoon ja siihen ajatukseen, että olen paha", vaikka sanottekin olevanne 30 prosentissa, olette 100 prosentissa.

Tämä on siis iso hyppy. Tämä on, kuten sanoin, häiriöiden ja muutoksen päivä – mennään siihen pisteeseen, jossa ymmärrätte vapauden olevan vapautumista siitä ajatuksesta, että olette joskus tehnyt jotain pahaa. Ette ole.

Älkää väittäkö tätä vastaan filosofisesti mielessänne, kuten: "No, okei, kun olin lapsi ja poltin talon, palvelin universumia." Pitäkää vain suunne kiinni. Menkää sen yli. Älkää yrittäkö oikeuttaa sitä. Silloin sotkeudutte kaikkeen paskaan. Te vain kuljette …

Ei ole pahuutta. Ei ole valtaa. Ja muuten, nuo kaksi asiaa ovat synonyymit massatietoisuudessa – pahuus ja valta – ja te pelkäätte sitä. Pelkäätte: "Mitä jos todella avaudun? Mitä jos todella annan itseni vain olla? Voi luoja, tuo valta ja pimeyden mahdollisuus." Ei sitä ole. Se on suurin valhe, joka on koskaan myyty ihmisille, ja se myydään jatkuvasti uudestaan ja uudestaan. Lunastus, pelastus, mitä se sattuu olemaankin. Se on kaikki valetta. Valta, pimeys, Saatana, kaikki nuo asiat ovat vain valheita.

Mikä on Saatanan suurin saavutus? Sen vakuuttaminen ihmisille, että hän on olemassa, eikä häntä ole, ellette usko häneen. Sama on vallan kanssa. Mikä on suurin harhaluulo vallasta? Ei ole valtaa. Ette tarvitse sitä. Nyt haluaisin tehdä merabhin.

Kuljetaan eteenpäin

Tämä merabh on nyt erityislaatuinen, koska olette tässä ja koska tämä on tavallaan se piste, jossa ei sanota: "Teen tämän ja sitten ajattelen sitä jälkeenpäin." Tämä merabh menee suoraan teihin. Toisin sanoen, tässä merabhissa on todella kyse siitä, että tietoisuus muutetaan pois pahuudesta, pois pahasta, pois pahoista asioista, joita ajattelette itsestänne, koska teille on kerrottu, että olette paha. Teille on kerrottu, että pahuutta on olemassa. Ei ole. Ei ole. Ja voin kuulla kaikki nuo oikeamieliset evankeliset kristityt ja muslimit ja kaikki muut ympäri maailmaa: "Voi! Joo, hän on Saatana."

Mutta sanotaanpa, että heidän johtajansa istuisi tässä, kirkkouskonnon johtaja istuisi tässä ja teillä olisi kaksi vaihtoehtoa, ja uskotte siihen, että on pimeyttä, pahuutta, paholainen ja että teidän täytyy selvittää tienne joko Jeesuksen tai Muhammedin tai jonkun muun pellen kautta, joita heillä on (joku haukkoo henkeään ja naureskelee). He ovat pellejä! He ovat. He eivät ole sitä, keitä heidän sanotaan olevan. Jeshua jonka minä tunsin, ei muistuta lainkaan sitä Jeesusta, jota mainostetaan. Voin siis – pthyi! – sylkäistä Jeesusta (Linda haukkoo henkeään). Ei, vaan voin sylkäistä Jeesusta, koska tunsin Jeshuan. Hän oli hämmästyttävä, mutta hän ei ole, mitä hänen väitetään olevan.

Teillä on siis valintatilanteenne nyt. Valitsette heidän tiensä – pimeys, pahuus, pahat ihmiset, taivas, helvetti, teidän on mentävä heidän kaverinsa kautta pelastukseen – valitsette tuon tien, tai valitsette tämän tien. Ei ole valtaa. Ei ole edes mitään pimeyttä. Ei ole Luciferia. Ei ole mitään tästä. Se on pelkästään peliä, johon ihmiset on ohjelmoitu.

Kumman valitsisitte? Kumman valitsisitte? Ja vaikka tuo valinta saattaa vaikuttaa selvältä, alatte yhtäkkiä ajatella sitä: "No, mitä jos Adamus on Saatana?" Olen kuullut sen aiemmin. Olen kuullut sen. "Mitä jos Adamus on Saatana ja hän vain yrittää myydä meille vapautta?" (Naurua) "Joo, en halua yhtään tuota vapautta. Se on Luciferin juttu." Mutta mieli katsoo tänne, aivan kuten sinä katsot: "Pitäisikö minun ostaa auto vai tehdä viiden vuoden leasing-sopimus?" Hassu asia on, että ette oikeasti voi tehdä virhettä. Kumman matkan haluatte käydä läpi?

Tehdäänpä siis merabh yhdessä. Kuten sanoin, tämä vaikuttaa elämäänne, koska annatte sen vaikuttaa.

LINDA: Mitä se merkitsee? (Muutama naurahdus)

ADAMUS: Se merkitsee, että koko tämä harhakuva, joka teillä on ollut pimeydestä … Myös new age työntää pimeyttä. Se työntää sitä. Kaikki työntävät sitä, ja se on harhaa. Sama vallan kanssa, se on harhaa. Sama Saatanan kanssa, se on harhaa. Ne kaikki ovat. Tuntekaa sitä hetki. Jumala ja Saatana. Ne ovat kumpikin valtapelejä. Kumpikin. Ja ajattelette valtaa. Valtaa. Voi, ihmiset puhuvat vallasta. Se on valtava valhe. Se on valtava valhe. Ei sitä ole, eikä sitä tarvita. On energiaa, ja se palvelee teitä.

(Hän huomaa myrskyn ulkona) Luulen, että muutun Draculaksi (naurua) täällä Transilvaniassa. Vedätte siis syvään henkeä, ja mennään tähän merabhiin. Mutta muuten, jos ette ole – ja tarkoitan tätä hyvin, hyvin vilpittömästi – jos ette ole valmis muutokseen nyt, niin sammuttakaa lähetys tai kävelkää ulos.

LINDA: Muutokseen missä?

ADAMUS: Jos ette ole valmis muutokseen nyt, sammuttakaa lähetys tai kävelkää ulos, koska tämä ei ole yksi noista merabheista, joissa sanotte: "No, istun vain tässä energiassa ja sitten päätän myöhemmin, miten paljon pidän siitä. Pidänkö siitä 10 prosenttia vai 20 vai 30?" Tämä on "kaikki tai ei mitään" –aikaa.

Emme voi tehdä sitä niin lempeästi ja ujosti enää. Emme voi tehdä tätä: "Aion olla mestari tekemällä sen osittain." Olemme nyt kaikki tai ei mitään. Emme voi tehdä sitä yrittämällä vain hieroa teitä ja saada olonne tuntumaan hyvältä, ja te teette sen ja sitten palaatte takaisin roskaelämään, roska-ajatuksiin. Sen on muututtava. Niinpä tämä merabh on täynnä juuri sitä. Se muuttaa asioita.

Siis aloitetaan, laitetaan valot sopivaksi. Aloitetaan musiikki.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

(Musiikki alkaa)

Hassua, ainoa valo on kohdistettu minuun (Adamus nauraa).

"Pimeysvalheen yli" –merabh

Siis rakas shaumbra, kaikki ympäri maailmaa, myös täällä Mestariklubilla, on tämän siirtymän aika, tuon muutoksen aika, että mennään pois pahuustietoisuudesta, mikä on ollut hyvin ensisijainen voima kaikkien elämässä. Se on ollut iskostettuna teihin. En välitä, tuletteko uskonnollisesta tai ei-uskonnollisesta taustasta – imette sen massatietoisuudesta. Olette tuominneet itseänne paljon. Ja käytätte sitten sanaa "pahuus" tai "Saatana" tai vain "paha", on aika mennä täysin eteenpäin. Ei 10 prosenttia paremmaksi tai 50 prosenttia paremmaksi, vaan täysin.

On hyvin, hyvin paljon valheita, ja kyllä, minulla on ollut paljon filosofiaa ja keskusteluja filosofien kanssa kautta aikain, ja suurin osa siitä on makyoa. He yrittävät selittää minulle, miksi pahuus on totta, ja sanon, että se on totta vain, koska uskotte siihen.

Saatanan, pahuuden, pimeyden suurin saavutus oli saada ihmiset uskomaan, että se oli olemassa. Sitä ei ole. Sitä ei ole. Jos kaikki tällä planeetalla päästäisivät siitä irti, menisivät sen yli, tämä planeetta olisi täysin erilainen. Mutta he eivät aio tehdä sitä. He ovat panostaneet pimeyteen. He todella ovat.

Kaikkein suurimpia syyllisiä ovat uskonnot. Ne ovat panostaneet pimeyteen. Ne edistävät sitä. Ne käyttävät sitä markkinoinnissaan. Ne eivät puhu vapaudesta. Ne eivät puhu armosta elämässänne. Ne eivät puhu sielunne kauneudesta.

Mutta kun istutaan tässä nyt, hyvin pienen ihmisryhmän kanssa täällä Mestariklubilla, täällä internetissä, voitte päästää siitä irti ponnistelematta. Tässä on sen kauneus. Tässä on sen ironia. Teidän ei tarvitse päästä eroon pimeydestä taistelemalla sitä vastaan. Kuljette eteenpäin. Se on siinä. Ette ajattele siitä irtipäästämistä ja miten kauan se kestää ja miten paljon ponnistelua se vaatii. Te vain teette sen. Olette vain siinä.

Et ajattele: "No, tarvitseeko minun pitää vähän tuota pimeydenpelkoa, tuota uskoa pimeyteen, takataskussani kaiken varalta?" Annat sen kaiken vain mennä, 100 prosenttia. Ja sitten sitä ei ole olemassa sinulle. Muulle maailmalle, kyllä, muttei sitä ole olemassa sinulle. Se ei ole enää osa sinun todellisuuttasi ja luomisjärjestelmääsi. Piste.

Mestari oivaltaa, että hän ei ole tehnyt koskaan mitään pahaa, koska ei ole pahaa. Mestari oivaltaa, että hän ei yritä voittaa mitään, koska ei ole mitään voitettavaa. Elämä on vain kokemus. Kaunis, aistillinen, intohimoinen ja ilmaiseva kokemus. Ja vaikka toiset ehkä päättävät elää pimeyden varjossa omassa elämässään, vaikka toiset ehkä päättävät tuomita itsensä, arvioida itseään ja pitää osaa itsestään pahana tai pimeänä, me menemme sen yli.

Emme hävitä tai pyyhi pois sitä vain vähän. Emme päästä irti siitä vain vähitellen. Se on poissa. Se on poissa. Pimeysvalheessa ei ole gravitaatiota. Ei ole vetoa siihen ajatteluun, että olet paha tai voisit olla paha, jos et ole varovainen.

Menet tämän yli. Jos olet ollut huumeriippuvainen, ei ole huolijäämää siitä, palaatko joskus takaisin huumeisiin. Ei, et palaa. Ei itsesi pidättelemistä huolehtien, että jos olet juonut liikaa jossain kohtaa, palaat suoraan siihen. Ei, et palaa. Kuljet eteenpäin. Se ei ole enää osa sitä valhetta, jonka uskot. Kuljet vain eteenpäin.

Et taistele sitä vastaan. Et kamppaile sen kanssa. Et tee siitä seremoniaa. Kuljet vain eteenpäin … vallan yli, joka on valhe. Pimeyden yli, joka on valhe. Sen yli, että olet tehnyt joskus jotain väärää. Se on suurin valhe, jonka olet koskaan kertonut itsellesi. Se on suurin valhe, jonka olet koskaan uskonut – että olet tehnyt jotain väärää.

Mieli taistelee sinua vastaan tässä, se taistelee ehdottomasti sinua vastaan tässä. Siitä tulee älyllinen. Se yrittää oikeuttaa. Se yrittää tehdä tuon jutun ja sanoo: "No, okei, olemme 10 prosenttia parempia, päästämme irti 10 prosentista uskossamme pimeysvalheeseen." Mieli sanoo: "Mutta et ole valmis. Et voi päästää siitä kaikesta irti." Mieli tulee filosofiseksi siitä. Se väittelee siitä. Ei. Ei. Ei enää. Olemme valmiita.

Nimittäin koska on edelleen valhe, jos uskot, että olet tehnyt jotain väärää. On edelleen valhe, jos uskot valtaan. Vielä yhden prosentin uskossakin pimeyteen ja valtaan, uskot, että tuo yksi prosentti voittaa 99 prosenttia. Uskot, että yksi prosentti riittää tartuttamaan joka osasi. Uskot, että sinun pitää kantaa tuota yhtä prosenttia mukanasi, ja sitten tuo yksi prosentti on itse asiassa 100 prosenttia. Se varjostaa kaikkea.

(Tauko)

Saatanan suurin saavutus oli saada ihmiset uskomaan, että hän on olemassa.

Kuka Saatana on? Ihmisiä jotka eivät sallineet itsensä olla "minä olen". Ihmisiä jotka alussa käyttivät ajatusta Saatanasta ja pimeydestä toisten kontrolloimiseen. Ihmisiä jotka eivät voineet rakastaa itseään. Se on Saatana. Ihmisiä jotka eivät voineet uskoa, että he olivat jumalaisia, että he eivät voineet itse asiassa tehdä mitään väärin, ennen kuin alkoivat uskoa väärään.

Se on suuri askel. Se on hyvin suuri askel.

Se on tavallaan pelottavaa, koska on edelleen tuon jäämä, tuo pieni pala pimeyttä, tuo usko valheeseen, tuo usko, että teitte jotain pahaa, että te ette menestyneet bisneshankkeessa, että te ette menestyneet suhteessa, ette menestyneet lastenne kanssa. On suuri askel päästää siitä kaikesta irti. Suuri askel.

Sanoisin, että se on yksi kolmesta suurimmasta asiasta, kolmesta suurimmasta askeleesta jonka koskaan otatte. Se saattaa olla suurin.

Ja se aiheuttaa valtavaa pääpeliä. Haluan kertoa teille nyt, että se nyrjäyttää teidät. Mutta haluan myös kertoa teille, että se on jo ratkaistu. Olette jo kulkeneet sen yli. Vaikka se nyrjäyttää aivonne, ajatuksenne ja se saa teidät maahan, saa teidät huutamaan mielen ahdistuksessa, olette kulkeneet sen yli. Olette jo kulkeneet yli pimeys- ja valtavalheesta, kaikesta siitä muusta valheesta, mitä olette koskaan ajatelleet tehneenne. Olette jo kulkeneet sen yli. Huomaatte, että vallattomassa elämässä on oikeasti kyse vapaudesta.

Vapautta on, kun sallit sen, ettet ole koskaan tehnyt mitään väärää. Ja katso, miten mieli reagoi tähän. Katso, miten se yrittää saada sinut osallistumaan, vetää sinut mukaan. "Tietysti olet tehnyt asioita väärin", se sanoo. "Kenties voimme – neuvotellaanpa", mieli sanoo. "Tehdään siitä hieman vähemmän väärää, okei", mieli sanoo. "Nipistetään vähän vääryyttä tästä pois. Mutta se on edelleen väärin, mutta ei yhtä väärin." Katso, miten mieli yrittää saada sinut neuvottelemaan. Mestari ei neuvottele.

Tästä ei neuvotella, koska yhdenkin prosentin usko siihen, että olet tehnyt jotain väärää, että olet pimeyttä, että on valtaa, tuo yksikin prosentti on 100 prosenttia. Koska on ollut iskostettuna sinuun, massatietoisuuteen, että Saatana on niin vaikutusvaltainen, niin tehokas, että yksikin ajatus Saatanasta voi kaataa koko talon, kaataa oikeamieliset. Se ei ole totta, mutta siihen ihmiset uskovat, ja siksi niin on.

Emme voi toimia tässä vähitellen. Emme voi viettää seuraavaa vuotta nakertaen pois valheita pimeydestä, valheita että teit jotain väärää. Niinpä olen päättänyt tänään vipata sen kaiken pois.

Ja pyydän teiltä etukäteen anteeksi, hyvin aidosti. Pyydän anteeksi sitä, mitä jotkut teistä tulevat käymään läpi – henkistä ahdistusta, sisäisiä väittelyjä, omaa kamppailuanne paholaisenne kanssa. Mutta tiedän, että on parempi, että hoidamme tämän kerta kaikkiaan, ja olette lopulta ok. Olette lopulta ehdottoman loistokas, upea.

On vaikeaa, hyvin vaikeaa vain mennä yli kaikesta vanhasta helvetin ohjelmoinnista ja kaikesta muusta. Se on hyvin vaikeaa. Pahuuden ohjelmointi ja maailma yrittävät osoittaa sinulle: "Ei, pahuus on totta. Katso. Katso, mitä tapahtuu joka päivä." Se ei ole sinun todellisuuttasi, se on heidän todellisuuttaan. En puhu nyt pahuuskäsitteen poistamisesta koko tältä planeetalta. Puhun sinusta – henkilökohtaisesta elämästäsi. Kyse on siitä. Onko tuolla ulkona edelleen pahuutta? Joo, koska he uskovat siihen. He ovat riippuvaisia siitä. Siitä ja vallasta – he ovat riippuvaisia siitä.

Voitko olla sen kanssa rinnakkain? Joskus, kyllä. Ei aina. Sinun täytyy päästä pois. Tuo liikaa tuskaa sydämeesi nähdä, miten he jatkavat valheessa elämistä. He jatkavat uskomista pahuuteen, Saatanaan, pimeyteen, vaikka heidän ei tarvitse.

Itkeekö ylösnoussut mestari aika ajoin? Ehdottomasti. Koska sattuu nähdä, miten ihmiset jatkavat kärsimistä, vaikka heidän ei tarvitse. Mutta he eivät kuuntele. He eivät tee jotain niin helppoa kuin kulje ohi pimeydestä, pahuudesta, pahasta ja vallasta. Ja sitten me emme voi tehdä mitään.

Siis tänään lähdemme pois valheesta. Suoraan pois valheesta. Ei enää. Ei neuvottelua. Ei vähentämistä 10 prosentilla, 15 prosentilla. Ei.

Pois valheesta.

Oivallatko, että tuomme tällä hetkellä myös esiin paljon, mikä on tukahdutettu, mitä on pidätelty, soviteltu. Se tulee nyt esiin. Se taistelee selviytymisensä puolesta. Se taistelee identiteettinsä puolesta, tämän valheeseen uskomisen puolesta. Älä taistele sitä vastaan. Älä taistele sitä vastaan. Älä osallistu siihen. Kulje eteenpäin.

Kun sanon "kulje eteenpäin", kyse on siitä, mihin laitat tietoisuutesi. Pidätkö tietoisuutesi valheessa? Vai menetkö vapauteen?

(Tauko)

Vapaus on valheesta irtipäästämistä. Tämä on luultavasti helpoin tapa sanoa se. Vapaus on kulkemista valheen yli. Kyse on valtavasta valheesta.

Pääsette läpi tästä. Pääsette. Se on vaikeaa joillekin teistä, mutta pääsette siitä läpi. Miksi? Koska olette merirosvoja. Miksi? Koska olette jo valinneet sen. Koska olette todella mestareita ja tiedän, että voin olla ankara toisinaan, luultavasti en niin ankara, kuin minun pitäisi olla, mutta voin olla ankara toisinaan. Mutta en olisi täällä, jos en tietäisi jo, että olette mestareita.

(Tauko)

Istutaanpa tässä vain hetki ja oivalletaan, ettei teidän tarvitse tehdä mitään.

Sinun ei tarvitse kamppailla. Muistatko 60 sekunnin harjoitukseni? Sama pätee tähän. Sinun ei tarvitse tehdä työtä tässä. Annat itsesi vain mennä suuren valheen yli.

(Tauko)

Miten kauan olet elänyt tämän taakan kanssa, joka ei ole sinun, tämän taakan, että olet tehnyt jotain pahaa, että olet paha tai on pahuutta? Voitko kuvitella taas kerran yhteiskunnan, paikan, maapallon, jossa sitä ei ole, jossa kukaan ei ole koskaan myynyt tätä valhetta.

Paikan jossa ei ole tätä taakkaa. Ja kun joku uskoo johonkin, hän toteuttaa sen. Kun hän uskoo pahaan, hän toteuttaa pahan. Kun hän uskoo, että on valtaa, hän toimii vallassa.

(Pitkä tauko)

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä nyt. Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Ja tämä on yksi merabh, jonka haluaisin saada kaikkien ladattavaksi, kuunneltavaksi. Luulen, että se oli suuri muutoskohta kaikille. Se ja 60 sekunnin liikuntaharjoitus. Ja tiedättekö mitä? Ne ovat "kirjatukeni" tänään. Aloitin 60 sekunnin harjoituksella ja päätän tällä merabhilla. Ja kaiken mistä olemme puhuneet tässä – valheen yli kulkeminen – teette 60 sekunnissa. Sen yli kulkeminen, että olette jotain muuta kuin mitä pyhin, upein ja jumalaisin olento. Kaikkien valheiden yli kulkeminen.

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä sille.

Ja nyt kenties, kenties ymmärrätte, mitä tarkoitan sanoessani, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Seuraavaan kuukauteen, rakas shaumbra, suorana Münchenistä, minä olen Adamus, palveluksessanne.

Kiitos. Kiitos (yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.