Merlin minä olen -sarja
SHOUD 2

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.11.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen. Aah! Koskaan ei ole puhuttu hienompia sanoja kuin "minä olen mitä olen".

Minä olen täysivaltaisen alueen Adamus, täällä teidän jokaisen kanssa, marraskuun shoudissanne, "Merlin minä olen" -sarjan toisessa shoudissa.

Kun tulen tänne Cauldren, Lindan, työryhmän täällä Konassa ja teidän kaikkien kautta, haistelen hetken ilmaa. Mmm. Täällä on hyvin kaunista, hyväntuoksuista, raikasta. Aah! Ja on hetki siemaista kahvia, upeaa Konan kahvia – tarkoitus ei ole mainostaa mitään – ja nauttia elämän, ihmiselämän rikkaudesta.

Joillekin teistä saattaa olla vaikeaa tarttua siihen, todella tuntea se aina silloin tällöin, koska kaikissa ihmiselämissä on ollut rankkaa. On ollut vaikeaa. Paljon haasteita, varsinkin tässä elämässä – luultavasti vaikein elämä, joka teillä on koskaan ollut, koska olette olleet tietoisempi. Teillä on ollut enemmän halua käydä läpi muutoksia. Teillä on ollut enemmän irtipäästämistä kuin missään muussa elämässä. Niinpä rohkenisin sanoa, että on luultavasti hankalin elämänne, muutosten elämä.

Mutta tässä olemme, voimme olla yhdessä. Aah! Tässä olemme – mestari, Cauldre, kanavoi mestaria, minua, kaikille mestareille, teille. Olen todella vaikuttunut siitä, miten pitkälle olemme päässeet monista odotuksista huolimatta, monista olosuhteista ja tilanteista huolimatta, keskellä suurta pandemiaa tällä planeetalla, keskellä kaikkea hulluutta, mikä ei muuten ole teidän. Se ei ole teidän.

Kauneus ja kaipaus

Yksi asia jonka vielä huomaatte, jos ette ole jo huomanneet, on tämä tunne, joka teillä on aina ollut, mutta joka alkaa tulla nyt esiin – kauneudentunne. Kun musiikki* soi, hyvin kaunista. Nimittäin tämä kauneudentunne on ollut piilossa hyvin pitkään. Mieleenne ja tunteisiinne on tullut niin monia muita asioita, ettei kauneudentunne ole yksinkertaisesti voinut tulla esiin. Mutta aito kauneudentunne, eikä teidän tarvitse tehdä työtä siihen. Se tapahtuu mestarina. Se alkaa tulla esiin, pintaan.

* Tämä laulu esitettiin juuri ennen kanavointia.

Joitain mielenkiintoisia dynamiikkoja tapahtuu tällä hetkellä. On syvää kaipauksentunnetta, mutta ei menetetyn kaipausta. Olette käyneet tuon vaiheen läpi, kun kävitte läpi heräämisen tai kenties jo aiemmin, mutta kaipauksentunnetta tietäen, että oli jotain enemmän, mutta se oli kuin menetetty. Siihen ei voinut tarttua, se oli saavuttamaton. Tiesitte, että se oli olemassa – tavallaan kuin pimeänä yönä metsässä tiedätte, että siellä on asioita, mutta ette vain näe niitä. Ja sitten kun tulette tähän kohtaan, tuosta kaipauksesta tulee voimakkaampaa ja syvempää, aistillisempaa.

Mutta nyt jonkin kaukaisen ja tuntemattoman kaipaamisen sijasta, on kaipausta, joka on hyvin konkreettinen, hyvin selkeä, aivan siinä. Tiedätte, että se on siinä. Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Kenties ette vielä aivan ymmärrä, mitä tuo rikas ja kaunis kaipaus on, mutta se tapahtuu, kun ihminen, mestari ja minä-olen aloittavat integroitumisen, ruumiillistuneen mestaruuden syvän integroitumisen.

Ja sitten on tuo tunne, että on kaivannut tuota yhteyttä hyvin pitkään, kaivannut Hengen tietämistä sisällänne, kaivannut kaikkea, mitä oikeasti olette – kaikkia aistejanne, kaikkea taikuutta jota oikeasti olette. Ja näin tämä kaipauksentunne ei ole enää menetetyn kaipausta, vaan se on kuin tietämisen kaipausta, joka tulee nyt. Se synnyttää kauneudentunteen, elämän rikkauden.

Kun ette yritä enää muuttaa maailmaa, kun ette yritä enää muuttaa edes itseänne, kun hyväksytte kaiken, mitä olette, kun sallitte, tuo kauneudentunne tulee esiin ja sitä on kaikessa. Sitä on musiikissa. Sitä on luonnossa. Sitä on olemuksessanne. Se on hyvin todellinen, tunnetason asia.

Yksi asia jota on aina surullista katsoa ihmisissä, jotka käyvät läpi, mitä käyvät, erityisesti kun he menevät heräämiseen, on, että aistillisuus näyttää häviävän, lakkaavan olemasta. Asioista tulee hyvin mentaalisia ja hyvin lineaarisia. Ja itse asiassa ne eivät ole yhtään mentaalisempia ja lineaarisempia, mutta kun joku tulee heräämiseen, hän käsittää, miten lineaarisia ja mentaalisia asiat ovat olleet. Siis olette paljon tietoisempi siitä. Mutta kun tulette tähän kohtaan, ei ole enää sellaista. Ei ole lineaarista. Ei ole mentaalista. Tuo kauneudentunne jota jotkut teistä ovat pelänneet, aistillisuudentunne jota jotkut teistä ovat vastustaneet, alkaa tulla esiin, eikä teidän tarvitse tehdä työtä siihen. Se on vain siinä. Yhtäkkiä olette tietoinen elämän rikkaudesta.

Osan tästä aiheuttaa myös se tietäminen, että tämä on useimmille teistä viimeinen elämänne tällä planeetalla, ja teidän on aika alkaa katsoa asioita eri perspektiivistä. Alatte katsoa asioita tuon kaipauksen, tuon tietämisen kera, että tämä on viimeinen elämä, jolloin voitte mennä pitkälle kävelylle tämän Maan metsään. Pystytte ottamaan tämän kaiken mukaanne, mutta mikään ei ole aivan samanlaista, kuin todellisuus täällä – metsät ja taivas ja linnut ja ruoka ja kaikki kaunis musiikki ja nauravien ihmisten ääni ja myös itkevien – kaikki tämä kauneus.

On vähän melankoliaa, mutta on hyvin, hyvin kaunista, ja se tapahtuu, kun tulette tähän kohtaan. Kauneus tulee esiin, ja se on hyvä kohta käsikirjaan – puhuimme kauneudesta viime shoudissamme, puhuimme uudesta Merlinin käsikirjasta ruumiillistuneeseen Oivaltamiseen, ja puhuimme kauneudesta. Mutta kauneus tulee esiin, se ilmestyy esiin, ja olette nyt sen ympäröimä, erityisesti kun oivallatte, että kaikki energia on teidän. Nyt tunnette ympärillänne kauneutta. Ette koko aikaa. Ette välttämättä silloin, kun istutte liikenteessä tai kuuntelette jotain kovan linjan uutisia, joita jotkut teistä ovat kuunnelleet. Uutisissa ei ole mitään vikaa, mutta jotkut teistä valitsevat todella kovan linjan juttuja.

Mutta tämä kauneus tulee esiin, ja on uskomattoman hiljaisia ja syvällisiä hetkiä, kun ette enää etsi vastauksia. Menneisyydessä teillä oli monta kertaa näitä hiljaisia ja syvällisiä hetkiä, mutta te etsitte, ja nyt oivallatte, että olette siinä. Olette siinä, ja nyt voitte nauttia kauneudesta pelkäämättä omaa aistillisuuttanne, pelkäämättä itse kauneutta. Kyllä, ihmiset alkavat pelätä kauneutta, koska he ajattelevat, että heillä täytyy olla elämässään monia sääntöjä itselleen. He ajattelevat, että heidän täytyy pysyä hyvin lineaarisena ja tiukkana ja heillä täytyy olla aikatauluja ja tavoitteita ja kaikkia …pyh! Se kaikki menee ulos ovesta mestarin myötä. Nyt on kauneuden aika.

Vetäkää syvään henkeä ja kutsukaa se sisään, koska se on tulossa, jos sitä ei ole jo.

Kauneutta joka tavallaan saa teidät toisinaan kyyneliin, kun kuulette kauniin musiikkikappaleen tai näette musiikkivideon. Minulla ei ollut musiikkivideoita omana aikanani. Oli vain musiikkia, oli kuulemista – tietysti, ellei mennyt konserttiin – mutta nyt teillä on musiikkivideoita lisäämässä tunnetta ja lisäämässä kauneutta. Uskomatonta.

Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä, kun sukellamme "Merlin minä olen" -sarjan toiseen shoudiin.

Keskustelua Edithin kanssa

Shaumbra-perheessä on ollut paljon kuolemia tänä vuonna. Paljon niitä. Paljon shaumbroja, jotka sanovat vain: "Tuota noin, aion jäädä pois. Aion lähteä." Jotkut, kuten Sart, sallivat Oivaltamisensa päiviä tai viikkoja ennen lähtöään. Jotkut tekevät sen vain hetki ennen lähtöään. Jotkut sanovat: "On vain liian rankkaa tällä hetkellä. Tämä keho ja kaikki nämä jutut, joita meillä on vastassamme. Aion lähteä ja palaan, kun tilanne on oikea." On paljon shaumbroja, joiden nimi ei ilmesty nettisivuillenne "In Memoriam" -osastoon ja jotka ovat lähteneet. Ja he tulevat yhteen uuteen Maahan, jossa on hyvin erityispaikka niille, jotka ovat juuri saaneet loppuun toiseksi viimeisen elämänsä, tarvitsevat palautumista ja tulevat takaisin, mutta he tekevät sen mestarina tällä kertaa.

No niin, laiminlöisin velvollisuuteni, jos en mainitsisi Edithiä. Edithiä.

Rakas Edith menehtyi vain kaksi päivää sitten. Ai niin, ja Linda laittaa hänen kuvansa tähän.

https://www.crimsoncircle.com/images/Hub/Edith-2.jpg

Edith on ollut matkallaan ulos jo jonkin aikaa. Kuten tiedätte, niin ihastuttava kuin hän onkin, Edith oli vähän jääräpäinen. Olette ehkä oivaltaneet sen joidenkin shoudien aikana. Edith lähti periaatteessa noin kuukausi sitten. Ei fyysisestä kehosta, mutta hänen ydinolemuksensa lähti noin kuukausi sitten, ja hän vain odotti. Se ei tunnu kuukaudelta, kun odottaa tavallaan maailmojen välissä. Mutta hän lähti noin kuukausi takaperin, ja lopulta muutama päivä sitten päästi irti lopustakin fyysisestä kehostaan.

Istuin hänen kanssaan, kun se tapahtui. Se oli kaunis hetki minulle ja hänelle. Hän tavallaan … Se on kuin katselisi itseään, kun viimeiset liekit hiilloksessa hiipuvat hitaasti pois. Jos se olisi kuin takka, viimeinenkin liekki lepattaa pois, ja hän koki tämän. Hän todisti sen. Se on mielenkiintoista, koska sitä ei oikeasti tunne, tarkoitan, ettei tunne fyysisellä tavalla, jos koskaan käytte sen läpi. Mutta on hyvin tietoinen siitä. On hyvin tietoinen siitä, että viimeinen yhteys – voitaisiin sanoa – planeettaan on nyt poissa.

Edith ja minä istuimme siinä melko pitkään, ja käytän tässä termiä "istua siinä" … mutta tavallaan se oli sitä, koska olemme kumpikin olleet ihminen. Tiesimme, millaista oli vain istua. Me vain istuimme siinä hiljaa jonkin aikaa.

Edith ja minä olemme tunteneet toisemme monta elämää. Shoudeissa meillä oli paljon kiistelyä toistemme kanssa. Rakastin kutsua Edithin näyttämölle, koska tiesin, että hän olisi hyvä esimerkki, hyvä helmi kaikille. Edithillä oli omat tapansa. Edithillä oli ehdottomat tapansa. Hänestä tuli ikoni shaumbroille ympäri maailmaa. Mutta istuimme siinä hyvän aikaa, ja tuossa kohtaa – anteeksi, Edith (kurkottaen kahvikuppiaan hänen kuvansa ohi) – sanoin: "Edith, minne nyt? Mitä haluat tehdä?"

Ja hän sanoi: "Haluan mennä Theosiin. Haluan palautua. Minun täytyy saada omaa tilaa. Minun täytyy integroida kaikki, mitä tein ihmisenä planeetalla. Minun täytyy vain päästä pois kaikesta. En halua mennä Maan lähiulottuvuuksiin. Tiedän, että törmäisin perheeseen, eikä se olisi kovin hyvä asia. Haluan tuon …" Hän kutsui sitä kylpyläksi, kuin henkiseksi kylpyläksi Theosissa.

Niinpä kuljin hänen kanssaan sinne – ja tiedän, että jotkut teistä olivat hänen kanssaan, teitte DreamWalkia tai vain ajattelitte häntä. Ja saatoin hänet Theosiin ja sanoin: "Edith, palaan parin päivän päästä", mikä on tänään. Aion kutsua Edithin hetkeksi antamaan ajatuksiaan ja perspektiivejään. Jos sinua ei haittaa, Linda, voiko hän saada sinun tuolisi?

LINDA: Tietysti.

ADAMUS: Kyllä.

LINDA: Ehdottomasti.

ADAMUS: Kyllä. Siis …

LINDA: Ole hyvä.

ADAMUS: … hengitetään nyt Edith sisään, "Merlin minä olen" -sarjan toiseen shoudiin. Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Voi, Edith. Edith vastustaa, kuten hänellä oli tapana – muistatteko – vastustaa tulemista näyttämölle, mutta todellisuudessa hän rakasti sitä. Siis Edith, tervetuloa. Toivottavasti kaikki voivat nähdä sinut, jos eivät, niin ainakin tuntea sinut täällä.

Siis Edith, mainitsin kaikille, että menit Theosiin. Olet itse asiassa Theosissa tällä hetkellä. Entä ruumiillistunut Oivaltaminen? Miksi et jäänyt?

Ja käännän Edithin sanat teille, jotka ette kuule, tavallaan samalla tavalla kuin Vili kääntää espanjaksi. Siis, Edith, miksi et jäänyt?

Ja haluaisin myös teidän tuntevan hänen vastaustaan, ennen kuin käännän sen. Ja Edith sanoo omalla Edith-tavallaan: "No, se oli liian vaikeaa. Liian vaikeaa. Odotin ja odotin, eikä mitään tapahtunut. Minulla ei ollut rahaa, ei yhtään sitä yltäkylläisyyttä, josta puhut, Adamus, ja lopulta minä … kehoni antoi periksi."

Okei, Edith. Edith, aiotko tulla takaisin Maahan uuteen elämään?

(Pieni tauko)

"Kyllä."

Edith, normaalisti sanoisit sen melkein karkealla äänellä, ja luultavasti sanoisit jotain sellaista kuin "en!" Mutta tässä kerrot meille "kyllä". Aiot tulla takaisin uuteen elämään. Miksi niin on, Edith?

(Tauko)

No, Edithillä on jotain, minkä hän haluaisi jakaa kaikkien kanssa – useita asioita.

Edith sanoo ensinnäkin, että hän haluaa tulla takaisin, koska oli jotain, mikä hänen elämästään todella puuttui – useita asioita, jos en erehdy, mutta yksi asia todella puuttui sinun elämästäsi – ja se oli hänen kadotettu rakkautensa. Hänen kadotettu rakkautensa, rakastaja jonka kanssa hän oli viettänyt monta, monta elämää ja joka ei ollut täällä tässä elämässä. He olivat tehneet lupauksen toisilleen kauan sitten, ja hän kertoo minulle myös Jeshuan ajoista. He tekivät lupauksen, että he tulisivat yhdessä takaisin ylösnousemustaan varten, jota me kutsumme nyt Oivaltamiseksi, mutta se jonka hän toivoi tapaavansa tässä elämässä, ei koskaan ilmestynyt.

Niinpä hän odotti ja odotti ja odotti. Hän ei välttämättä tietoisesti tiennyt tätä, mutta hän näki unta siitä paljon öisin, tästä hänen kaikkien elämiensä todellisesta rakkaudesta. He halusivat tehdä ylösnousemuksensa yhdessä. Hän sanoi, että itse asiassa yhdessä elämässä he riistivät oman henkensä yhdessä ajatellen, että se oli tuo tie, mutta huomasivat, ettei se johtanut ylösnousemukseen.

Hän tuli tähän elämään 1938 toivoen, että hänen – ja Edith, en halua kutsua sitä sielunkumppaniksi; tiedän, että sinä käytit sitä termiä, tai kaksoisliekkiä – todellinen rakkautensa olisi myös täällä ja hän löytäisi tämän tai tämä löytäisi hänet, ja vuodet kuluivat. Hänen lapsuusvuotensa, ja hän ei tietenkään välttämättä odottanut miestä silloin. Sitten hänen teinivuotensa, eikä miestä ollut. Hän oli täynnä suurta surua, mutta hän jatkoi odottamista ja odottamista ja odottamista. Hänellä oli muutama muu suhde ja lapsia niiden tuloksena, mutta he eivät koskaan olleet todellisia rakkaita hänen elämässään. He olivat enemmänkin, no, vain paikanpitäjiä. Ja hän itse asiassa tunsi – "joo", hän lisää väliin – tavallaan syyllisyyttä muista suhteista, joita hänellä oli, koska ehkä hän petti todellista rakkaastaan.

Hän odotti ja odotti ja odotti ja odotti ja tavallaan istui – toivottavasti ei haittaa, että sanon tämän, Edith – samassa tuolissa. Hän ei koskaan liikkunut ja pelkäsi, että jos hän siirtyisi eri tuoliin, eli jos hän muuttaisi asioita elämässään, häneltä menisi ohi jokin tilaisuus siihen, että tämä todellinen rakkaus löytäisi hänet. Niinpä hän istui samassa tuolissa vuodesta toiseen, eli hän ei halunnut tehdä mitään, mikä saataisi mitenkään vaikuttaa siihen, mikä saattaisi aiheuttaa sen, ettei mies voisi löytää häntä.

Hänellä oli yksinäinen sydän, hän sanoo. Hän antoi jopa kiinteistöyrityksensä nimeksi "Sydänkiinteistöt" ajatellen, että kenties tämä lähettäisi jonkinlaista energiaa tai värähtelyä, jotta mies voisi löytää hänet, mutta tämä ei koskaan ilmestynyt. Edith odotti ja odotti eikä vaihtanut tuota tuolia. Hän ei sallinut/päästänyt oman itsensä energioita, yltäkylläisyyden energioita elämäänsä. Hän ei oikeastaan päästänyt muita ihmisiä kovin lähelle elämäänsä, koska hän odotti.

Sitten noin kuukausi sitten, kun hän teki todellisen siirtymänsä, hän oivalsi, että tuo hänen todellinen rakkautensa oli kuollut varhain tässä elämässä eikä hän tapaisi tätä koskaan tällä kertaa. Hän oivalsi alkaessaan siirtyä rajan taakse kuukausi sitten, että mies oli aina ollut siinä häntä varten ja kannustanut häntä omaan Oivaltamiseensa sanoen: "Edith! Edith! Tee se! Seuraan perässä. Tulen mukaan myöhemmin, mutta tee se nyt itsellesi." Mutta ei, Edith istui samassa tuolissa eikä tehnyt muutoksia.

Niinpä kysyn sinulta: "Edith, kadutko jotain?"

(Pieni tauko)

Hmm. Vain sitä, ettei mies ilmestynyt, mutta häntä ei kaduta odottaminen, koska tuo rakkaus on niin syvää ja suurta.

Siis Edith, mitä nyt? Mitä nyt? Oletko valmis tekemään Oivaltamisesi uudessa elämässä hänen kanssaan vai ilman häntä?

(Pieni tauko)

No, Edith sanoo tietävänsä nyt, että hänen on erittäin tärkeää sallia rakkaus ja yltäkylläisyys ja oma Oivaltamisensa kenestäkään riippumatta. Mutta jos annetaan se vaihtoehto, hän tekisi sen kuitenkin mieluummin tämän sielun kanssa.

Edith, haluaisimme tehdä sinulle palveluksen/seremonian tänään tässä shoudissa. Ei ole monta shaumbraa, jotka erottuvat yhtä paljon, kuin sinä erotuit, jotka ovat esimerkki kaikille meille ja jotka ovat yhtä – toivottavasti ei haittaa, että sanon – itsepäisiä, yhtä äkämyksiä, kuin sinä olit. Ei ole monta shaumbraa, joista tulee sellainen elämän ja haasteiden ja vaikeuksien ikoni. Ei ole kovin monia shaumbroja, jotka ovat niin suorapuheisia, kuin sinä olit shoudeissa.

Siis, Edith, haluaisimme nyt hetken kunnioittaa sinua elämäsi vuoksi, kunnioittaa sinua siitä, että olit todella yksi aivan ensimmäisistä perustaja-shaumbroista ja toit monia muita shaumbroja Crimson Circleen. Haluaisimme kunnioittaa sinua siitä, että sait meidät nauramaan. Haluaisimme kunnioittaa sinua siitä, että olit karkea takaisin minulle, Adamukselle, koska tiedän, että monet muut ihmiset olisivat rakastaneet tehdä sen, ja haluaisimme kunnioittaa sinua vakaumuksestasi, vaikka se sai sinut pysymään samassa tuolissa.

Ja muista, Edith, mitä kerroin sinulle silloin, kun meillä oli yksi yhteenottomme shoudissa. Muista, että sanoin sinulle: "Edith, vaihda tuolia. Muuta jotain elämässäsi", koska tuossa kohtaa oli kaksi vaihtoehtoa. Toinen oli – kuten tuolloin sanoin – elää vielä kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta – siitä on nyt kaksi vuotta ja viisi kuukautta. Tai olisit voinut elää 30 tai 40 tai 50 vuotta vielä. Ja tuolloin pyörittelit silmiäsi, kun kerroin elämisestä 30, 40, 50 vuotta vielä, koska tiesit sisälläsi, että sinä odotit eikä tuo kadotettu rakkaus ilmestyisi tässä kohtaa elämääsi. Toisin sanoen, olit valmis siirtymään eteenpäin.

Se oli tärkein asia sinulle, ja rakas Edith, siinä on kauneutta. Tuo kauneus jonkun rakastamisessa niin paljon, että odottaisit vain häntä. Kauneus tuon ihmisen tuntemisessa sydämessäsi joka päivä, tietäen, miten paljon olet käynyt läpi hänen kanssaan, tietäen, miten paljon rakastat häntä – siinä ei ole mitään väärää.

Ja Edith lisää tässä seremoniaansa, että hän ei välttämättä suosittelisi sitä muille ja suurin rakkaus jonka hän olisi voinut antaa todelliselle rakkaalleen, oli sallia oma Oivaltamisensa ja sitten olla täällä häntä varten, kun hänen aikansa oli.

Mutta Edith, kunnioitamme ja siunaamme sinua kaikesta, mitä olet antanut shaumbroille ympäri maailmaa. Ottakaamme nyt kaikki hetki. Linda, viitsisitkö tulla tänne tekemään hengittämistä Edithin kunniaksi (Linda tulee tavanomaiselle paikalleen). Älä seiso hänen edessään (Linda naureskelee). Joo, seiso aivan siinä vieressä. Hän on … Miten olisi vähän hengittämistä Edithin, yhden kaikkien aikojen shaumbra-klassikon, kunniaksi.

LINDA: Vedetään muutama kerta kunnolla syvää henkeä. Hengittäkää Edithin kunniaksi. Varsinainen persoonallisuus, hyvä esimerkki meille kaikille. Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja lähettäkää rakkauttanne ja energioitanne Edithille, arvostustamme. Hengittäkää tuota arvostusta, jota meillä kaikilla oli Edithiä kohtaan, kaikkien temppujensa ja jääräpäisyyksiensä kera. Aina todellinen shaumbra. Hengittäkää sisään tämän todellisen shaumbran energioita. Edith, Edith Proctor – siinä meitä varten. Aina siinä.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

Lähettäkää rakkauttanne hänelle. Antakaa hänen tuntea se, tuo arvostus. Jälleen kerran, hyvin usein uskomaton esimerkki meille kaikille, monien elämän töyssyjen havainnollistaja.

Hengittäkää. Hengittäkää, kun sallimme Edithin aina.

ADAMUS: Hyvä. Kiitos, ja Edith on hyvin nolostunut tällä hetkellä, mutta hän on iloinen, ettei hän ole fyysisesti täällä, koska hän olisi luultavasti aivan punainen kiusaantuneisuudesta. Ja hän lähettää rakkauttaan ja sydämensä kaikille shaumbroille ympäri maailmaa ja sanoo: "Jatkakaa. Jatkakaa."

Edith, mitä seuraavaksi? Mitä tulee seuraavaksi?

(Pieni tauko)

Hän sanoi, että hän menee takaisin Theosille joksikin aikaa ja todella palautuu ja saa oman energiansa takaisin.

Ja mitä sitten?

Hän sanoo, että uusi elämä Maassa. Hänen viimeinen elämänsä. Hän lupaa itselleen tällä kertaa, että se on hänen viimeinen elämänsä.

Ja miten pitkään aiot odottaa, ennen kuin tulet takaisin?

(Pieni tauko)

"Viikon!" hän sanoo. Edith, minä ottaisin rauhallisesti (Adamus naureskelee). Ai viikon. Minä kyllä odottaisin.

Ai, hän sanoi haluavansa tulla takaisin shaumbra-perheeseen, nuoreen shaumbra-perheeseen joka ajattelee lasten hankkimista. Hän rakastaisi tulla teidän perheeseenne, jossa on kunnon kasvatus. Edith, minä odottaisin vähän pidempään kuin viikon.

Kiitos. Kiitos, että olit täällä, ja on aika palata Theosiin ja palautua.

Onko mitään sanoja nyt erotessa?

Hmm. Hän sanoi: "Loppujen lopuksi voit todellisuudessa rakastaa vain itseäsi, mutta on todella kivaa, että on sielurakastaja." Kiitos, rakas. Kiitos.

Okei, siirrytäänpä eteenpäin. Edith, mikä persoonallisuus (Adamus naureskelee). Kuulen sinun lentävän pois, Edith. Mikä persoonallisuus. Joo (Adamus hengittää ulos kuuluvasti, kun hän puhuu Edithille) Kyllä. Okei.

Hyvä. Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.

Oivaltamisenne oivaltaminen

Oivaltaminen. Meillä oli Oivaltamisen kesä. Meillä on, no, melkein 1500 shaumbraa ympäri maailmaa, jotka ovat myöntäneet Oivaltamisensa, jotka ovat tulleet ns. ulos kaapista, ja haluan tuoda sen tänään esiin, koska siinä on oikeasti kyse vain teidän perspektiivistänne. Siinä on kyse sen oivaltamisesta, että olette jo oivaltanut. Voitte jatkaa samassa tuolissa istumista – käyttäen esimerkkinä Edithiä – olla liikkumatta, odottaa jotain, odottaa omaa käsitystänne siitä, mitä Oivaltaminen on, tai voitte pelkästään muuttaa perspektiiviänne ja sallia sen.

Monet teistä alkavat tulla tuohon kohtaan, ja se on tuo kaipauskohta. Tiedätte, että se on tässä, tiedätte, että se on aivan tässä, mutta on vielä tuo viimeinen pieni tuleminen Oivaltamiseen. Se on ok. Siihen ei ole kiirettä, mutta jos ihmettelette ja pohditte: "No, milloin se tulee?", niin se tulee heti, kun sanotte: "Olen oivaltanut."

Tiedän, että ympäri maailmaa on joitain shaumbroja, jotka postaavat sosiaaliseen mediaan tai julkaisevat myös kirjoja, joissa he sanovat: "No, tiedän olleeni oivaltanut jo siitä päivästä, kun synnyin". Ja tiedän, että se saa jotkut teistä pyörittelemään silmiään (Adamus pitää hetken tauon, kun linnut sirkuttavat kovempaa). Paljon lintujen lörpöttelyä täällä. Luulen, että Edith saa kaiken vähän hämmentymään.

Jotkut teistä sanovat: "Olen ollut oivaltanut lapsesta saakka", ja se pitää hyvin paikkansa. Se ei ole rehentelemistä. Kyse ei ole siitä, että yritätte kohottaa itseänne muiden silmissä. Oivallatte yhtäkkiä, että olette aina ollut oivaltanut. Tai jotkut teistä sanovat, että saitte Oivaltamisenne teinivuosina tai nuorena aikuisena, ja nyt olette enemmän seniori- tai veteraanivuosissanne. Kyllä, olette aina olleet oivaltanut. Se on aina ollut siinä. Se on synnynnäinen ja luonnollinen osa teitä. Kysymys on, milloin annatte itsenne oivaltaa, että olette oivaltanut. Siinä on kyse perspektiivistä. Siinä ei ole kyse tavallaan pelistä, vaan siitä, että myönnätte sen ja tulette ulos kaapista.

Teette sen ja lopulta sanotte: "Olen oivaltanut", ja lakkaatte käymästä läpi kaikkea tätä mentaalista puhetta: "Olenko oivaltanut?" ja "No, jos olisi oivaltanut, niin kaikki muuttuisi ja yhtäkkiä pystyisin tekemään taikatemppuja". Ei se mene niin. Se ei ole sellaista. Tunnustatte Oivaltamisenne ensin, ja sitten energiat muuttuvat. Ei toisinpäin.

Tunnustatte: "Olen oivaltanut. Olen ollut tällä ihmismatkalla tavallaan eksyneenä tai jumissa tai istunut samassa tuolissa pitkän aikaa, mutta kyllä, olen oivaltanut." Se muuttaa energiaa. Uusi perspektiivinne, laaja "minä olen oivaltanut" -perspektiivi, muuttaa sitä suhdetta, joka teillä on energiaan. Sitten ja vasta sitten alatte huomata eron. Näen monien teidän istuvan edelleen samassa tuolissa ja odottavan erilaisuutta ensin, odottavan kai, että saatte yhtäkkiä elämänne rakkauden tai voitatte lotossa tai teillä ei ole mitään kehon särkyjä ja kipuja. Se ei toimi niin. Kyse on perspektiivistä. Kyse on tuolin vaihtamisesta, kyvystä sanoa: "Olen oivaltanut."

Ette huijaa itseänne tekemällä sen. Itse asiassa tilanne on aivan päinvastoin. Huijaatte itseänne, kun ette tule ulos kaapista. Huijaatte itseänne odottamalla jotain tapahtuvan, odottamalla uutta alkuräjähdystä tai jotain. Se on nyt ajan haaskaamista. Meillä on paljon työtä edessämme, paljon hauskaa myös. Siis on aika vain oivaltaa, että olette oivaltanut, ja sitten katsoa, miten asiat muuttuvat. Sitten unenne muuttuvat. Sitten yltäkylläisyysvirta muuttuu. Sitten koko asenteenne elämää kohtaan ja kykynne nähdä kauneutta muuttuu, kun tunnustatte ja tulette ulos kaapista: Kyllä, olen oivaltanut." Egonne ei puhu siinä. Ei, egonne ei puhu siinä.

Egoitse … yritän saada tämän oikein Cauldren läpi. Ihmisego ei itse asiassa voi sanoa tai sano, että se on oivaltanut tai valaistunut. Se sanoo paljon asioita. Se tekee paljon outoja asioita, mutta ego vastustaa sanoa: "Olen oivaltanut".

Tuntekaa sitä hetki.

Monet teistä ajattelevat nyt: "No, se ja se sanoo kaikille, että hän on oivaltanut, ja hänellä on vain iso ja lihava ego." Ei, kyse ei oikeasti ole siitä, koska ego ei tee niin. Miksi?

Silloin kun ihminen sanoo ja tunnustaa, että hän on oivaltanut, ego on periaatteessa poissa. Egoa ei entisellään enää ole. Siis egolla ei ole todellakaan halua sanoa, että se on oivaltanut. Se tarkoittaa egon loppua sellaisena, kuin se oli. Ei ihmisidentiteetin loppua, vaan egon loppua, sen mitä voitaisiin sanoa tasapainottomuudeksi. Ego on se, joka periaatteessa sanoi: "Olen kaikki, mitä on. Olen tietoisuuteni korkein järjestys."

Mutta se hetki kun sanotte: "Olen oivaltanut. Olen valaistunut" muuttaa kaikkia energioita. Se muuttaa virtausta. Se muuttaa ajatuksianne. Se antaa teille kyvyn saada paljon laajemman ja avoimen näkemyksen kaikista asioista, mukaan luettuna itsenne. Siis ei, egonne ei sano, että olette oivaltanut. Jotkut teistä tavallaan pelkäävät sitä: "No, se on vain egoni, enkä ole todellisuudessa oivaltanut, ja tarvitsen osoituksia ja todisteita." Ei, ette tarvitse. Homma ei toimi niin.

"Olen oivaltanut." Pum! tuosta vaan. Ja kyllä, voitte tuntea vastustusta, kun ego tavallaan sanoo: "Ai, keksit sen vain", tai "Nostat itsesi muiden yläpuolelle". Ei, ette nosta. Siirrytte tietysti eri rooliin, mutta ette nosta itseänne, koska se on typerää. Jokaisella heistä on tuo sama luonnollinen Oivaltaminen sisällään. He eivät vain halua katsoa sitä juuri nyt.

Sanotte: "Olen oivaltanut", ja sitten odotatte salamointia tai joitain suurta tapahtuvan. Ei. Teillä on tämä valtava määrä omaa energiaanne, joka on istunut samassa tuolissa pitkän aikaa, joka on ollut jumissa pitkän aikaa, joka on ollut tavallaan melkein vieras teille pitkän aikaa, ja vaatii jonkin aikaa kääntää tuo juna ympäri. Se ei tapahdu välittömästi.

Eikä teidän tarvitse myöskään vakuutella itsellenne sitä. Teidän ei tarvitse toistaa sitä kuin mantraa. Teidän ei tarvitse sanoa sitä uudestaan ja uudestaan. Se on vain oivaltaa: "Olen oivaltanut", ja sitten olla tarkkailija siinä, miten asiat alkavat muuttua elämässänne. Ja jälleen kerran, se ei ole kilpailua. Teidän ei tarvitse pakottaa mitään, vaan ainoastaan: "Olen oivaltanut".

Tuntekaa, mitä se tekee egollenne, kun sanotte sen – aivojenne ajatuksille, mielenne ajatuksille. Ego ei itse asiassa oikeastaan pidä siitä, ja se heittää epäilyksen varjon siihen sanomalla: "Sinä vain keksit sen." Mutta tulkaa takaisin itseenne, siihen kuka todellisuudessa olette: "Olen oivaltanut", ja sitten se tapahtuu.

Siis teidän kaikkien on aika tulla ulos kaapista sen osalta. Se ei ole egoistista. Se ei ole keinotekoista tai epätodellista. Se on todellisempaa, kuin mikään mitä olette koskaan tehneet tässä elämässä – "Olen oivaltanut."

Niillä lähes 1500 shaumbralla jotka ovat tunnustaneet sen ja jotka ovat todella oivaltaneet sen, on ollut jokaisella oma tapansa kokea se. Heillä oli tavallaan ollut tuota sisäistä taistelua: "Olenko vai enkö ole? Olenko elitistinen väittämällä, että olen oivaltanut? Olenko oikeasti valmis? Olenko käynyt läpi riittävästi kokemuksia? Olenko selvittänyt karmani?" Sitten he sanovat lopulta: "Olen oivaltanut. Olen hyvin kyllästynyt pelaamaan oivaltamaton-peliä. Olen oivaltanut", ja sitten energia alkaa liikkua heidän elämässään. Se alkaa liikkua.

Esimerkiksi Edith ei sanoisi sitä. Hän ei sanoisi sitä. Edes istuessaan hänen kanssaan silloin, kun hänellä oli viimeiset yhteydet fyysiseen kehoonsa, hän ei sanonut sitä. Hän ei oikeasti tuntenut, että hän oli valmis ja hän odotti kadotettua rakkauttaan. Ja hän ajatteli, että jos hän sallisi tuon Oivaltamisen, niin no, hän ei olisi täyttänyt heidän lupaustaan, sitoutumistaan toisiinsa. Siis hänkään ei sanonut sitä. En tiedä, katuuko hän sitä. En tiedä … ei, hän ei kadu sitä. Mutta hän vain toivoi, että mies olisi ilmestynyt oikeaan aikaan, ja hän on vähän vihainen tälle. He olisivat voineet tehdä tämän yhdessä, mutta sitä ei tapahtunut.

Aika tulla ulos kaapista. Meillä on paljon kaikkea tekemistä eteenpäin mentäessä.

Energian hyväksyminen

Seuraava kohta tämän päivän listalla. Olemme puhuneet paljon suhteestanne energiaan, ja olemme käyneet läpi paljon fysiikkaa. Energia on kaikki teidän. Se on kaikki teidän. Tiedän, että alkuun sitä on tavallaan outoa ajatella. "No, tarkoitatko ihan kaikkea?" Katsotte tähtiä yöllä. Katsotte merta. "Onko se kaikki minun?" Kyllä, se on. Se on sinun havaintosi todellisuudesta, ja siksi se on kaikki sinun, se on kaikki sinun energiaasi.

Jokaisella muulla on oma havaintonsa, oma perspektiivinsä, oma energiansa, ja kuten hyvin monet teistä tietävät sen perusteella, mistä puhumme keahakissa, on energiaharmoniaa. Kun monia sieluolentoja on yhdessä, heidän energiansa ovat harmoniassa keskenään. Mutta se on edelleen heidän energiaansa ja teidän energiaanne. He eivät koskaan tule teidän energiaanne, ettekä te mene koskaan heidän energiaansa, mutta siinä on harmoniaa.

Ja kuten puhuimme keahakissa hiljattain, on myös haittaa. Kun sieluolento unohtaa, kuka hän on ja uskoo, että hänen täytyy mennä hakemaan energiaa itsensä ulkopuolelta, kun hän ei salli energian palvella itseään, kun energiaa käytetään rajoittamaan muita ja on manipulointia, harmonian sijasta on haittaa.

Mutta periaatteessa kaikki energia on täällä palvelemassa teitä, ja haluan tänään pyytää teitä todella avautumaan sille ja päästämään sen sisään. Olemme puhuneet paljon siitä teoriassa, käsitteenä, mutta avaudutaanpa tänään sille, kaikkien teidän kanssanne tässä shoudissa.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja vastaanottakaa tuo energia, joka on teidän. Ei enää pidättelyä. Ei enää tuon energian pelkäämistä. Vastaanottakaa se. Se on palvelemassa teitä.

Ja taas kerran, olemme puhuneet siitä aiemmin, mutta haluan saada sen todella oikeasti perille tässä shoudissa. Siihen on vastustusta, koska ajattelette itseksenne: "Voi ei, kehooni sattuu hyvin paljon. Miten voisin ottaa vastaan yhtään enempää energiaa? Siihen sattuisi vielä enemmän." Kehoonne sattuu, koska on edelleen vastarintaa tuoda sisään omaa energiaanne, sallia sen luonnollinen ja harmoninen virtaus. Osittain sen vuoksi kehoonne sattuu, mutta käytte myös läpi valtavia muutoksia siirtyessänne pelkästä ihmiskehosta vapaaseen energiakehoonne. Voitteko sallia nuo kehon kivut ja säryt vastustamisen sijasta? Koska niitä on syystä. Jotain tapahtuu.

Jotkut teistä ovat pitäneet omaa energiaansa loitolla, pitäneet sen poissa, koska teitä piinataan vielä mielessänne. Taistelette edelleen sisällänne. Kun avaudutte, kun avaatte energiatulvaportit, tuo energia tulee palvelemaan teitä ja se tyydyttää teitä myös ajatuksissanne siinä määrin, että nuo mielen taistelut häviävät. Mielen taisteluja on osittain siksi, että tukahdutatte oman itsenne. Tarkoitan – kirjaimellisesti, mutta myös tietoisesti. Tukahdutatte itsenne tietoisuusmielessä. Se luo taistelukentän joillekin mielen peleille. Mutta kun avaudutte kaikille energioille, nuo taistelut häviävät.

Ei ole enää mitään, minkä puolesta taistella. Kaikki energia on siinä, ja se on kaikki teidän. Ja kun palaatte luonnolliseen energiavirtaan sisällänne, alatte oivaltaa, että te ette koskaan käytä sitä väärin. Se on kaikki teidän. Ette enää koskaan käytä sitä väärin. Ette enää koskaan käytä sitä toista ihmistä vastaan. Vain silloin kun on se uskomus, että energia on ulkopuolella ja teidän täytyy saada sitä jostain muualta, on väärinkäyttöä. Mutta sen tietämisen ja oivaltamisen myötä, että energia on kaikki teidän – kun on tuo syvä ja kaunis tietäminen – ei ole halua enää käyttää sitä ketään muuta vastaan. Ette tarvitse enää koskaan mitään keneltäkään muulta, joten ei ole väärinkäyttöä.

Jotkut teistä ovat huolissaan siitä, että paljon energian myötä väärinkäytätte itseänne – riippuvuuksia ja rikoksia itseänne vastaan. Ette te tee sitä, koska yhtäkkiä oivallatte tuon kauneuden. Olette ns. omassa puutarhassanne. Olette omassa paikassanne. Se kaikki on palvelemassa teitä. Kaikki.

Vedetään syvään henkeä nyt – todella syvään henkeä – ja avaudutaan energialle, joka on aivan siinä ja joka on teidän. Teidän ei tarvitse ajatella sitä. Teidän ei tarvitse tulla mentaaliseksi siitä: "Miltä energia näyttää?" ja "Mistä se tulee?" Mennään sen yli, ja hengittäkää vain sitä sisään, imekää sisään sitä, mikä on teidän.

Kun teette sen, päästätte myös sisään, hyväksytte myös sisään koko "sinun", kaikki menneet elämänne, kaikki kokemuksenne, mestarin sisällänne, "minä olen" -olemuksen. Sallitte sen sisään. Ja tiedän, että olemme puhuneet tästä paljon vuosien saatossa, mutta tänään haluan tämän siihen eroamis-/jakautumiskohtaan, todelliseen eroamiskohtaan jossa emme ainoastaan puhu siitä enää – te elätte sen. Ruumiillistatte tuon energian.

Ja ennen kun meillä on tällainen kokoontuminen, jotkut teistä ovat huonovointisia. Teistä tuntuu huonolta ja sanotte: "Voi, energia vaikuttaa minuun, ja minulla on päänsärkyä ja kehosärkyä ja vatsakipua ja kaikenlaisia muita särkyjä ja kipuja." Olette poissa tasapainosta, ja sitten työnnätte energiaa vastaan. Ette päästä sitä sisään. Mennään sen yli tänään. Riippumatta siitä, mitä kehossanne tai mielessänne tapahtuu nyt – vaikka ajattelisitte menettävänne tajunnan hetken kuluttua, sillä ei ole merkitystä – ottakaa se sisään. Tuodaan se sisään nyt. Ainoastaan te voitte tehdä sen itsellenne. Muodostetaan tuo ystävyys energiaan, joka on kaikki teidän.

Sillä tavalla menemme eteenpäin siinä, mitä teemme. Sillä tavalla tulette valokehoonne, ruumiillistuneeseen Oivaltamiseenne. Kunnolla syvään henkeä, päästäen tuon energian elämäänne, tietoisuuteenne, tajuntaanne, kehoonne, mieleenne, kaikkeen. Oikein kunnolla syvään henkeä tuoden sen sisään. Ei ajatellen sitä, ei ihmetellen, miten paljon tuotte sitä. Se ei muserra teitä. Se ei muserra teitä. Se laittaa teidät takaisin todelliseen, luonnolliseen tasapainoon.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä tuon energian myötä. Se on kaikki teidän.

(Tauko)

On edelleen taipumusta häiriintyä kovasti ulkopuolisista asioista. Tällä hetkellä maailma on melko hullu – tarkoitan kaunis, mutta hullu – ja on taipumusta häiriintyä hyvin monista asioista, joita tapahtuu ympäri maailmaa. Ja taipumusta samalla nähdä jälleen kerran energia jonain ulkopuolisena, eikä silloin halua sitä liian paljon.

Mutta tässä, tämän hullun, hullun vuoden lopussa, teillä tapahtuu kaikenlaisia asioita – sää, ilmasto, ympäristö, politiikka, talous ja kaikki – sillä ei ole merkitystä. Hypätään sen yli yhdessä.

Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa tuo energia, ja avautukaa sille, mikä on teidän. Ei enää tekosyitä. En halua enää yhtään tekosyitä. En halua enää yhtään keskustelua sellaisista asioista, kuin yltäkylläisyyden puute tai fyysiset kivut ja säryt. Tarkoitan, että teille on joitain sellaisia, mutta se kaikki on nyt osa teidän energiaomavaraisuuttanne.

Vetäkää syvään henkeä, ja antakaa sen tulla teihin kuin suuri tsunami, kuin suuri vuorovesiaalto, joka ei tapa teitä, joka ei vyöry ylitsenne ja kaada teitä. Antakaa tuon suuren energia-aaltonne tulla olemukseenne, ja sitten tuntekaa sitä. Tuntekaa, mitä kehossanne ja tietoisuudessanne tapahtuu.

(Tauko)

Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Se on kaikki teidän energiaanne, ja se on täällä palvelemassa teitä.

Olemme puhuneet ja puhuneet siitä, mutta nyt minun täytyy vaatia sitä. Tulkaa tuoksi energiaksi. Sallikaa se. Ei pelata enää pelejä sen kanssa. Ei pidätellä yltäkylläisyyttä tai vapaata energiakehoanne. Tehdään se nyt.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä nyt (vetäen syvään henkeä) ja tuntekaa itsenne imevän sitä, kuin olisitte kylpylässä, tavallaan annatte sen nyt vain imeytä sisään. On hyvin tärkeää mennä puhumisen yli, oman energianne oivaltamiseen. Ulkopuolella ei ole mitään. Se kaikki on teidän.

Ei odottamista. Ei viivyttelemistä. Nyt on aika hyväksyä kaikki tuo energia, ja olla yrittämättä manipuloida sitä. Älkää alkako kertoa sille, mitä tehdään ja missä tehdään. Saakaa vain tuo kokemus, tuo kaunis kokemus energianne tuomisesta sisään.

(Tauko)

Ja kuulen monien teistä sanovan: "Ai, mutta minä olen tehnyt tämän. Olen tehnyt sen." Olette tehneet sen tavallaan samalla tavalla, kun olette menneet elämän läpi – toinen jalka kaasulla ja toinen jalka jarrulla. Ja nyt menemme kohtaan, jossa ei ole kaasupoljinta eikä ole jarruja. Ja ihmiselle se on melko hämmentävää. Se saa aikaan paljon levottomia tunteita. Ei kaasupoljinta, ei jarruja. Ette tarvitse kaasupoljinta enää elämässänne. Teidän ei tarvitse painaa sitä tai nostaa jalkaanne siltä, koska kaikki tapahtuu luonnollisesti. Menette elämän läpi tietoisuuskulkuneuvossanne, ja se reagoi ehdottoman tarkoituksenmukaisesti. Ette tarvitse kaasupoljinta.

Ymmärrän, että teillä on itseohjautuvia autoja nyt. Minun aikoinani olimme paljon edellä: meillä on itseohjautuvia hevosia. Te olette lopultakin pääsemässä siihen pisteeseen, jossa teillä on itseohjautuvia autoja, eikä teidän tarvitse käyttää jarrua tai kaasupoljinta. Se kulkee itsestään. Se tietää, mitä tehdään – kyllä, paljon teknologian ja ohjelmoinnin ja vastaavien asioiden myötä. Sama pätee teidän tietoisuuteenne. Se tietää, mitä tehdään. Se tietää täsmälleen, mitä energialla tehdään. Ette tarvitse kaasupoljinta enää elämässänne, joten ottakaa jalkanne pois kaasulta – tämä on vertauskuvallisesti, symbolisesti sanottuna. Ettekä te tarvitse jarrua enää.

Jos olisitte auto, tiedättekö, miten monet jarrupalat olisitte käyttäneet elämänne aikana? Satoja, kenties tuhansia, kun painoitte aina jarrua silloinkin, kun teidän ei tarvinnut. Painoitte jarrua myös silloin, kun edessä ei ollut mutkaa tai alamäkeä tai toista autoa. Luulen, että jotkut teistä ajoivat elämän läpi jalka jarrulla ja aina silloin tällöin kaasulla. Päästäkää irti siitä nyt. Sille ei ole tarvetta.

Tämä on todellista luottamusta. Voi anteeksi, Edith (tönäisten hänen kuvaansa). Tarkoitan, että tämä on ehdotonta luottamusta. Tämä on iso askel energiadynamiikassanne. Puhuimme energiadynamiikoista viime shoudissamme. On iso askel luottaa niin paljon itseenne, ettei ole enää kaasua eikä jarrua. Ette tarvitse edes ohjauspyörää, paitsi kenties käsienne lepuuttamiseen. Se mitä tapahtuu nyt, on täysin luonnollista, intuitiivista. Se mitä tapahtuu nyt, on energiaa, joka reagoi teihin tarkoituksenmukaisesti.

Ja kuten olemme puhuneet monta vuotta, te ette liiku ajan ja paikan läpi, vaan se liikkuu teidän lävitsenne. Siis miksi tarvitsisitte kaasupoljinta, jarrua tai edes ohjauspyörää? Olette tietoisuuskulkuneuvossanne, ja nyt se johtaa sitä, miten aika, paikka ja energia virtaavat lävitsenne. Se ohjaa sitä. Teidän ei tarvitse tehdä sitä enää. Nyt voitte nauttia elämästä sen sijaan, että teidän täytyy raivata tienne elämän läpi, väistää esteitä ja painaa jarrua silloin, kun asiat eivät ole aivan oikein, tai yrittää kiihdyttää saadaksenne kaikki muut kiinni. Päästätte irti kaikesta siitä.

Nyt aika ja paikka reagoivat energiaanne täydellisesti. Se on iso askel. Se on iso askel, mutta hei, minne muualle voi mennä – paitsi jatkaa istumista samassa tuolissa koko ajan.

Vedetään syvään henkeä, ja sallitaan se nyt, tuodaan sisään tuo energia. Älkää välittäkö kivuista ja säryistä ja kummallisista unista ja mistään muusta, mitä käytte läpi. Ei ole mitään syytä pidätellä energiaa. Riistätte vain itseltänne sen, mikä on teidän. Otetaan jalkamme pois jarrulta ja kaasulta ja kädet pois ohjauspyörästä vapauden saamiseksi.

Laitatte kaiken tämän yhteen, ja yhtäkkiä elämässänne on uutta energiatanssia. On tavallaan huoletonta. Tarkoitan, että olette edelleen tietoinen muusta maailmasta ja siitä, mitä se käy läpi, ja tavallaan tunnette sen edelleen, mutta se ei ole teidän. Ei ole enää huolta, mitä tapahtuu seuraavaksi ja mistä asiat tulevat: "Mitä päätöksiä minun täytyy tehdä?" Oivallatte, että teidän ei tarvitse tehdä niitä. Tietoisuudessanne on luonnollista älykkyyttä, ja energia reagoi siihen ilman, että ihmisen täytyy käsitellä joka pikkuasia, kaikki pienet yksityiskohdat.

Vedetään kunnolla syvään henkeä sen myötä.

Tulkaa pois kaapista Oivaltamisenne osalta, avautukaa nyt energialle, joka on teidän, ottakaa päänne pois kontrolloimasta kaikkea, mitä olette yrittäneet kontrolloida, ajatellen, että teidän täytyi kontrolloida, ja tuntekaa nyt, miten kaikki energia reagoi tähän. Ja taas kerran, tiedän, että olemme puhuneet tästä uudestaan ja uudestaan, ja olette sanoneet tehneenne sen. Mutta ette oikeastaan. Olette ajatelleet sitä, ja sen ajattelemisen ja nyt sen tekemisen välillä on suuri ero.

Tämä shoud on hyvä aika tehdä se. Teillä oli esimerkkinä upea Edithimme, mutta hän istui samassa tuolissa, ja hän myöntää, että hän oli jääräpäinen vanha olento, hän ei halunnut muuttua. Hänellä oli taustasyy haluttomuudelleen muuttua, mutta hän ei halunnut muuttua, tunnustaa, että energia oli hänen, ja sallia yltäkylläisyyttä. Hän ei halunnut myöskään sallia Oivaltamistaan. Miten mahtava esimerkki teille, kaikille meille.

Hän valitsi tosiaankin oman polkunsa, mutta tiedän, että hyvin monet teistä etsivät jotain erilaista. Jos teillä on vanhoja valoja ja lupauksia, kenties on aika päästää niistä irti. Jos teillä on energiavastenmielisyyttä, vastenmielisyyttä energiaa kohtaan ajatellen, että se pahentaa vain kipujanne ja särkyjänne ja mielenne taisteluja, mennään sen yli tässä ja nyt, koska meillä on asioita tehtävänä.

Syvään henkeä sen myötä. Muutetaan tuo koko suhde energiaan.

(Tauko)

Hmm. Hyvä.

Säteile sisään, säteile ulos -merabh

Ja lopuksi tänään, Edithin päivänä, tehdään merabh. Haluan tehdä merabheja shoudiemme lopussa. Ja olette oikeassa, meillä ei ole paljon sanottavaa tänään, koska kaikki riippuu tästä energian hyväksymisestä, ja haluan sen olevan tämän päivän pointti – energian hyväksyminen.

Siis laitetaan vähän musiikkia nyt ja tehdään merabhimme.

(Musiikki alkaa)

Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

Olet valinnut jäädä tälle planeetalle ja olla mestari, kokea nyt ruumiillistuneen Oivaltamisen, kokea oman energiasi.

Olet valinnut jäädä maan päälle ja säteillä muille tietäen, että planeetalla olisi todella käyttöä sille nyt.

Tietoisuutesi valoa jaettuna, levitettynä – ei energiasi, vaan valosi, tietoisuutesi; et jaa energiaasi, se olisi hyödytöntä – tietoisuutesi säteiltynä maailmaan, valaisten tälle maailmalle niitä uusia mahdollisuuksia, joita on ulottuvilla. Ja ilman tuota ainakin muutaman sadan, jos ei muutaman tuhannen, ruumiillistuneen mestarin valoa, ihmiskunta ei ehkä koskaan näkisi noita muita mahdollisuuksia, joita on nyt ulottuvilla.

Voitaisiin sanoa, että planeetalla on nyt käännekohta, mutta te kaikki tiedätte sen. Ja teidän säteilynne myötä on hyvä todennäköisyys, että he näkevät nuo muut mahdollisuudet.

Säteillään ensin sisään, ennen kuin säteilemme ulos. Salli ensin oman valosi säteillä sisällesi.

Kun käytän sanaa "valo", tarkoitan tietoisuutta. Se on kuin valoa. Anna oman tietoisuutesi säteillä sisällesi. Anna sen säteillä omaan energiaasi.

(Tauko)

Anna sen säteillä omaan Oivaltamiseesi. Aloitetaan valaisemalla, säteilemällä sisällä. Toisin sanoen, anna tuon tietoisuutesi valon langeta sinuun.

(Tauko)

On hyvin tärkeää tehdä tämä, ennen kuin antaa sen langeta maailmaan. Anna sen olla sinussa, omassa kehossasi, omissa ajatuksissasi, omissa kokemuksissasi.

Tämä valo on aina ollut siinä. Sinun ei tarvitse yrittää tuoda sitä tai tehdä työtä siihen. Se on aina ollut siinä, mutta anna sen säteillä nyt olemuksesi joka osaan. Se on sinun valoasi. Se on sinun tietoisuuttasi.

Ruumiillistuneessa Oivaltamisessa ihminen jatkaa kokemuksiaan.

Kyse ei ole siitä, että ihminen häviää ja lähtee pois. Ei, ihminen jatkaa kokemuksiaan, mutta nyt etuna on viisaus ja hänen säteilevä tietoisuutensa.

Anna tänään valosi säteillä sisään. Sen sijaan, että se on jossain tuolla, jossain ulkona, anna sen olla tässä ja säteillä sisään.

Tunne oma säteilysi, oma tietoisuutesi.

Tämä olet sinä.

(Tauko)

Juuri tämä asia, tämä valo joka säteilee sisälle, tuo sisään energiaa, luo harmonian energian kanssa ja tuo sinulle kaiken elämässäsi. Se tuo sinulle kaiken, mitä tarvitset tai haluat elämässäsi.

Anna tuon valon säteillä sisälle. Kyllä, kipuihin ja särkyihin, tasapainottomuuksiin, kaikkeen mitä siellä ehkä on – anna tuon valon vain säteillä pidättelemättä mitään.

(Tauko)

Tämä valo on läsnä tässä tällä hetkellä. Se ei ole jossain korkeammassa itsessä tai toisessa ulottuvuudessa. Se on aivan tässä.

Se on aivan tässä. Anna sen säteillä koko sinussa, joka osassasi.

(Tauko)

Tämän mestari tekee, ennen kuin hän lähtee säteilemään valoaan toisiin ulkopuolella. Hän ottaa muutaman minuutin säteilläkseen sisälle. Hän säteilee sisään, ennen kuin hän säteilee ulos.

Mestari varmistaa, että hän on tietoinen oman valonsa säteilemisestä jatkuvasti hänen sisällään, valaisten hänen kehoaan, hänen mieltään, hänen aistejaan.

On helppoa unohtaa se. On helppoa ajatella: "No, minun täytyy mennä säteilemään maailmaan." Mutta ei, ota aina hetki säteilläksesi itsellesi, tietoisuutesi valo sisälläsi.

(Tauko)

Ja nyt säteillään yhdessä – yksilöinä mutta yhdessä – maailmaan.

Nimittäin en innostu kovasti globaalien rukousten tai globaalien meditaatioiden tai minkään ryhmäjuttujen tekemisestä, koska jos ryhmä ei ole oikea, siinä on paljon roskaa. Heh. On paljon tasapainottomia energioita, ja siksi teemme tällaisia asioita hyvin harvoin yhdessä. Mutta mestareina ja oivaltaneina olentoina olette nyt siinä kohdassa, jossa voimme istua ilman agendaa – tässä ei ole mitään agendaa – ja pelkästään säteillä maailmaan.

Emme yritä muuttaa sitä. Siksi en ole koskaan oikein pitänyt kaikista noista ryhmäkokoontumisista, joissa tehdään jokin ryhmämeditaatio. Voi, ne ovat täynnä agendoja ihmisiltä, jotka eivät oikeasti ymmärrä, mitä todellinen myötätunto on.

Mutta teidän kanssanne nyt, shambrat, voimme olla tässä yhdessä, yhdistyä ympäri maailmaa ja voimme nyt säteillä maailmaan. Ilman agendaa, ilman yritystä tuputtaa muutosta.

Ei, emme yritä luoda eri tulosta vaaleihin, tai emme yritä korjata ympäristöä. Sille ei ole sijaa tässä.

Tässä on Merlinejä, jotka kokoontuvat säteilemään maailmaan, antaen tietoisuutemme avautua pidättelemättä.

Emme yritä muuttaa maapallon lämpenemistä tai seksi-ihmiskauppaa tai mitään vastaavaa. Olette tällä hetkellä aivan liian viisaita siihen. Mutta säteilemme maailmaan valoa, joka näyttää muille, valaisee heille mahdollisuuden, jota he eivät olisi ehkä muuten nähneet – muutoksen, tavan vaihtaa tuolia.

Siis ensimmäistä kertaa tämän kokoontumisemme myötä, mestarit, säteillään maailmaan.

(Pidempi tauko)

Ei agendaa. Se on vain olemista.

Toivon, että voitte tuntea todellista rauhaa tässä. Nimittäin jos meillä olisi agenda – jos yrittäisimme korjata ympäristöongelmia tai yhteiskunnan ongelmia – ei ole rauhan tunnetta. Ei, koska se on edelleen taisteluja. Se on edelleen aatteita.

Mutta kun säteilemme maailmaan nyt, tuntekaa tuota rauhallisuutta.

Emme yritä muuttaa pimeyttä valoksi. Emme yritä muuttaa maailman rahoitusjärjestelmiä. Ei mitään sellaista. Säteilemme tietoisuuden valoa – tietoisuuden joka on tuotu Maahan, jota ei pidetä taivaissa, jonka te olette tuoneet Maahan, te oivaltaneet mestarit.

Säteillään tässä hetkessä, tuntien sellaista rohkeutta, sellaista pelottomuutta, että tuomme valomme esiin.

(Tauko)

Kun sallit itsesi säteillä, loistaa tietoisuutta, tunne hetki nyt, mitä se tekee energiallesi.

Muista, että tässä päivässä on kyse tuon suuren askeleen ottamisesta, sen rohkean ja pelottoman askeleen ottamisesta, että annat energiasi tulla sisään ja olla siinä palvelemassa sinua. Tunne nyt, mitä se tekee. Kun säteilet ulospäin, mitä se tekee energiallesi.

(Pidempi tauko)

Kun olemme kerääntyneet tässä yhteen ensimmäistä kertaa tällä tavalla säteilemään, kun mestari säteilee, tunne, mitä se tekee energiallesi.

(Tauko)

Ja muista tämän kauneus: emme yritä muuttaa maailmaa. Valaisemme pelkästään eri tuoleja, eri mahdollisuuksia, joiden olemassaoloa he eivät olisi ehkä oivaltaneet. Emme pane heitä valitsemaan sitä tai tätä. Avaamme pelkästään ihmisten perspektiiviä. Riippuu heistä, mitä he haluavat tehdä sillä.

Mitä energiallesi tapahtuu tällä hetkellä?

(Tauko)

No, sen pitäisi olla – miten sitä sanotaan – onnellista. Sen pitäisi tanssia valossa, koska tätä tulit tänne tekemään.

Kun on ollut tuo pitkä, pitkä polku vaikeuksia tässä elämässä ja sitten päästänyt irti, kun on tuntenut eksyneensä, olevansa jumissa ja käynyt kaiken tämän läpi nyt Oivaltamisessa, teet nyt sitä, mitä tulit tänne tekemään – säteilemään.

Energia virtaa nyt sujuvammin, koska pääsemme tähän kohtaan ja pystymme tekemään juuri sen, mitä tulitte tänne tekemään, säteilemään. Ja nyt paljon itsensä epäilemistä menee pois. Itsensä epäileminen pidättelee energiaa, paljo itsensä epäileminen. Oivallat, että olet tässä. Selviydyit siitä. Teet, mitä tulit tänne tekemään.

Se on yksi kohta Merlinin oppaassa ruumiillistuneeseen Oivaltamiseen: mestari säteilee sisälleen ja sitten hän säteilee ulospäin.

Sillä ei ole paljon merkitystä, mitä muuta teet loput päivistäsi tai öistäsi, mistä tahansa päivästä tai yöstä. Sillä ei ole merkitystä, onko sinulla vaikutusvaltainen työ vai oletko eläkkeellä. Sillä ei ole merkitystä, teetkö askareita kotonasi vai et. Tästä syystä tulit tänne – säteilemään tälle planeetalle.

Tunne nyt taas energiaasi.

(Tauko)

Oman arvokkuutesi ja sen oman lupauksesi vuoksi, jonka teit itsellesi siitä, mitä tekisit tässä elämässä – että sallisit Oivaltamisen ja jäisit kehoon – on erilainen suhde nyt omaan energiaasi, koska teet, mitä tulit tänne tekemään.

On uutta oman energiasi vastaanottamisen arvoisuutta.

Säteillään maailmaan.

Maailma etsii valoa tällä hetkellä, valoa ilman agendaa, valoa ilman sääntöjä, valoa ilman kärsimystä, korkeampien mahdollisuuksien valoa. Tehdään se nyt.

(Tauko)

On valtavaa tyydytyksen tunnetta – on tunne: "Teen, mitä tulin tänne tekemään. Olen jäänyt kehoon. Nyt säteilen valoani. Olen mestari, jonka toimisto on puistonpenkki tai kahvila" tai missä ikinä haluat sen olevan.

"Olen mestari, jolla ei tarvitse olla toinen jalka jarrulla ja toinen kaasulla ja kädet ratissa. Olen mitä olen, ja teen, mitä tulin tänne tekemään", koska tiedän, että te kaikki rakastatte tätä planeettaa. Teillä on ollut hyvin monta elämää, ja nyt tulee viimeinen elämänne. Nyt vain säteilette.

Tunnette oman valonne nyt, joten voitte säteillä.

(Tauko)

Tässä päivässä on kyse tuon ison hypyn tekemisestä, oman energianne sallimisesta, ja kun teette sen, seuraava askel on säteillä.

Ottakaa kunnolla syvään henkeä tänä päivänä.

Hyvin erityiskiitokset Edithille tarinansa jakamisesta, olemisesta hetken kanssamme tänään. Hyvä inspiraation lähde, varsinainen persoonallisuus, osa shaumbroja hyvin monta vuotta. Voi, Edith, tiedän, että löydät oikean perheen johon tulla, ja tiedän, että löydät tuon kadotetun rakkauden. Mutta Edith, se olit aina sinä. Se ei ollut kukaan muu – tuo kadotettu rakkaus. Se olit aina sinä, jota etsit.

Ja rakkaat shaumbrat, riippumatta siitä, miten hulluiksi asiat tulevat tässä maailmassa ympärillänne, muistakaa, että kaikki on hyvin ja säteilevää koko luomakunnassa.

Minä olen täysivaltaisen alueen Adamus. Kiitos.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.