Merlin minä olen -sarja
SHOUD 5

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
6.2.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, maaginen ja musikaalinen Adamus Saint-Germain.

Aah! Oli virkistävä musiikkikappale, kun tulimme tähän sessioon. Puhun tietysti taukomusiikista, minun musiikistani, ennen kuin aloitimme (viitaten tähän musiikkiin). Rakastin säveltämistä. Rakastin instrumentteja. Rakastin laulamista. Rakastin naisia. Rakastin monia asioita. Rakastan, rakastan, rakastan – tämä taitaa olla hyvä kuukausi ilmaista se – musiikin säveltämistä ja soittamista. Luultavasti tiesit sen, Linda, eikö niin?

LINDA: Voi, tietysti!

ADAMUS: Kyllä.

LINDA: Joo, minkä tekemistä sinä et rakastaisi?

ADAMUS: Ja nautitko sinä tuosta musiikista, joka soi tauolla?

LINDA: Itse asiassa, minä pidin siitä.

ADAMUS: Sinä pidit siitä. Caudlre ei pitänyt. Olen varma, että hän oppii vielä joku päivä. Hänen musiikkimakunsa kypsyy jossain kohtaa.

Mutta, kyllä, rakastan säveltämistä, ja sanoisin, että sävelsin 83 eri sinfoniaa omana aikanani, ja osa niistä on edelleen maisemissa, tietysti. Rakastin maalaamista. Rakastin hyvin monia asioita ihmiselämässä, sitten kun vedin kunnolla syvään henkeä ja pääsin pois itseni tieltä. Kyllä, kannustan teitä kaikkia tekemään sen. Pääskää pois itsenne tieltä.

Sinun valtikkasi

Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle – meillä on paljon puhuttavaa, mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle – haluan puhua teidän kaikkien kanssa eräästä asiasta, josta olemme puhuneet vähän keahakissa. Menemme keahakissa siihen enemmän tulevaisuudessa, mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, haluan teidän kuvittelevan valtikan. Tiedättekö, mikä valtikka on? Se on kuin kävelykeppi, mutta sitä ei välttämättä käytetä kävelykeppinä. Merlin pitää kädessään valtikkaa. Sen päässä on tavallisesti pallo – lasia, kristallia, ja kulta on vielä parempi. Nimittäin rakastan kultaa. Joo, kullalla on uskomattomat ominaisuudet. Siinä on rauhallisuutta energeettisesti, siinä on kaunista rauhallisuutta.

Siis kuvitelkaa oma valtikkanne, kenties kristalli on sen päässä, ja tuon kristallin sisään on kaiverrettuna ympyröity piste – ympyrä ja piste sen keskellä – ja neljä sädettä tulee siitä ulospäin, mikä edustaa energiaa. Se olisi hyvä pallo. Ja sitten tuo varsi voisi olla kultaa. Se voisi olla puuta. Rakastin kaunista puuvaltikkaa. Puu on hyvin Maa-planeettaa ilmaisevaa. Se on hyvin kaunista. Se on uusiutuvaa. Sitä voi käyttää takassa pitämään lämpimänä. Sitä voi käyttää kalusteisiin, ja se uusiutuu uudestaan ja uudestaan.

Siis kuvitelkaa valtikka, miltä tahansa haluatte sen näyttävän – ja kyllä, se voi muuttua. Se voi muuttua joka hetki, joka päivä, jos haluatte niin. Sen ei tarvitse pysyä samanlaisena, mutta kuvitelkaa valtikka. Ja kuten puhuimme siitä keahakissa – ja menemme myöhemmin paljon syvemmälle sen kanssa – silloin kun on hämmennyksen tai epävarmuuden tai tietämättömyyden aikoja, kun menette nyt näihin lopun aikoihin/ja-aikoihin, kun menette kaksinaisuuden yli todellisuusperustana ja tulette tuohon epävarmaan hetkeen, jolloin on paljon huolta ja kenties ahdistusta ja pelkoa, vedätte syvään henkeä ja vain pidätte tuota valtikkaa kädessänne.

Tuo valtikka on symboli menemisestä kaikkeen, mitä tiedätte, myös kaikkeen mitä ette tiedä. Tuo valtikka vie teidät vanhojen ajattelumallien ja logiikan ja tunteiden yli, ja se vie teidät syvälle omiin energioihinne, jolloin voitte nähdä kaikki mahdollisuudet ja kaikki vastaukset itsellenne. Ei muille. Jos muut tulevat luoksenne ja sanovat: "Hei, Bill, voisitko käyttää tuota valtikkaa saadaksesi minut omaan energiaani?" vastaus on ehdoton "ei". Se on teitä varten. Se on teidän. Teidän vastauksenne ovat siellä. Eivät maailman vastaukset. Eivät tuon kysyjän vastaukset. Eivät kenenkään muun.

Epävarmuuden aikoina, ja aikoina jolloin teistä vain tuntuu, että asiat menevät teillä yli, kuvitelkaa oma valtikkanne. Se ei ole taikasauva. Te ette heilauta sitä sammakoiden päällä ja muuta niitä prinsseiksi, hyvät naiset – tai herrat. Se on valtikka, ja se on muistutus kaikesta, mitä olette, muistutus teidän viemisestänne syvälle omaan energiaanne, jossa voitte nähdä kaikki vastaukset.

Adamus Saint-Germain

Aloitamme sillä ja lopetamme sillä tänään, mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, minun täytyy puhua jostain hyvin tärkeästä asiasta: minusta (Linda nauraa).

Oliko se hauskaa, rakas Linda?

LINDA: Voi, kyllä!

ADAMUS: Voi, kyllä. Okei.

LINDA: Mm hmm!

ADAMUS: Jotain hyvin tärkeää – minä.

No niin, huomasin, että soititte lopultakin minun musiikkiani. Miten monta vuotta on ollut jo musiikkia tauoilla ja välissä, ja lopultakin päätätte soittaa vähän minun ihanaa musiikkiani.

LINDA: Se oli erittäin mukavaa.

ADAMUS: Haluaisin nähdä äänestyksen sosiaalisessa mediassanne: rakas Linda ja te kaikki jotka rakastitte sitä ja haluaisitte kuulla enemmän sitä koko ajan, ja te jotka pärjäisitte ilman sitä, kuten Cauldre. Kyllä. Mitä ajattelit tuosta ihanasta musiikista? Koskettiko se sydäntäsi?

LINDA: Se oli kaunista, klassista musiikkia.

ADAMUS: Tänä ystävänpäiväkuukautena (suom. huom. "ystävänpäivä" on englanniksi "Valentinuksen päivä").

LINDA: Upeaa. Rakastan sitä.

ADAMUS: Kiitos. Kiitos. Eikä hänelle …

LINDA: Minä todella …

ADAMUS: … maksettu sen sanomisesta.

LINDA: Tiedät, että tarkoitan sitä.

ADAMUS: Kiitos. Kyllä, juhlimme täällä ystävänpäivää, ja miten sopiva aika onkaan soittaa minun musiikkiani.

Panin merkille, että pari asiaa oli väärin, enkä halunnut mainita mitään, ennen kuin pääsisin yleisön eteen – heh! – tuomaan sen esiin, mutta oli syntymäpäivämääräni. Voisitteko laittaa sen takaisin, tuotantoryhmä? Kun laitatte tuon kuvan takaisin, siinä on jotain kamalan väärin. He työstävät sitä, mutta sanon vain, että päivämäärät ovat väärin, joo.

https://www.crimsoncircle.com/Screen%20Shot%202021-02-07%20at%209.12.01%20AM.png

LINDA: Ihmettelinkin sitä.

ADAMUS: Kyllä, niin minäkin, kun näin sen, tietenkin minun on vaikea korjata ketään, paitsi silloin kun voin tehdä sen kokonaisen yleisön edessä. Minä en kuollut 1784. Monet toivoivat, että olisin kuollut.

LINDA: Äh!

ADAMUS: Voi, se on totta. Ja minä tavallaan hävisin noihin aikoihin, mutta en ollut kuollut ainakaan vuosikymmeneen tai pidempään.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Kyllä, ja synnyin vähän myöhemmin, kuin ruudulla näkyy. Mutta tosiasia on, että historia on hyvin epätäsmällistä, hyvin epätäsmällistä. Historia on ensinnäkin latteaa. Historia on yksi ihminen, yksi kirjoittaja, yhden tutkijan mielipide siitä, mitä tapahtui, ja usein historian päivämäärät ovat kammottavan väärin. Älkää antako historian faktojen johtaa teitä harhaan, koska siihen liittyy paljon enemmän.

Toiseksi minulla on vastalause – suuri vastalause – tuosta kuvasta, jonka näette ruudulla ja joka on oletettavasti minä. Se juttu, jota käytitte tauoilla (toinen kuva tulee esiin) – tai no, tämäkin on hyvä.

LINDA: Olet vähän miehekkäämmän näköinen kuin tuo, eikö?

https://www.crimsoncircle.com/Count_of_St_Germain.jpg

ADAMUS: Kiitos, rakas Eesan Linda, sinä hurmaava olento. Kyllä, voisitteko laittaa tuon kuvan uudestaan esiin, kiitos. Siis, ihan oikeasti? Tarkoitan, että ihan oikeasti?! St. Germain, tuo loistava, mystinen, hurmaava, aistillinen St. Germain näyttäisi tältä? Epäilen, että ei.

Fakta on … historia tekee virheitä.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Fakta on, että tuo oli hyvä ystäväni, ja matkan varrella jotkut kömpelöt historioitsijat sekoittivat sen minuun ja laittoivat siihen minun nimeni. Takaisin tuohon kuvaan, kiitos (kuva näkyy jälleen). Oikeasti?! Ihan oikeasti, minäkö?! (Linda kikattaa) Tarkoitan, että tämä herrasmies, minun ystäväni, ei ollut hyvännäköinen, ja hän oli vielä vähän tanakampi, kuin tässä valokuvassa näkyy, ja hän maksoi maalarille vähän ylimääräistä, että tämä sai hänet näyttämään hieman paremmalta, kuin hän todellisuudessa oli. Hänellä oli luomia ympäri kasvoja, eikä hän ollut viehättävän näköinen mies, mutta se en ole minä. En ole minä. Ei, en lainkaan.

Fakta on, että en maalauttanut itsestäni muotokuvia elämäni aikana, useista syistä (Adamus huokaisee). Olin parempi maalari kuin kukaan heistä, joita olisi ollut tarjolla maalaamaan minut. Kyllä, olen vakavissani. Tein monia muotokuvia itsestäni, seitsemän tai kahdeksan omakuvaa. En tiedä, mitä niille tapahtui. Kuvittelisin, että yksi tai kaksi saattaa olla vielä olemassa, ja riutua jonkun ullakolla, tuolla homeisella, pölyisellä ja hyönteisiä kuhisevalla ullakolla. Ja toivottavasti jonain päivänä se löydetään, eikä sitten tiedetä, kuka tuo komea herrasmies on.

LINDA: Oliko se maalaus?

ADAMUS: Maalasin itseni.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Omakuva, kyllä.

LINDA: Oliko se munaöljytemperaa vai öljyä?

ADAMUS: Se oli alkuperäinen selfie, Linda.

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Se oli alkuperäinen selfie, kyllä, ennen kuin oli noita teidän …

LINDA: Öljymaalaus?

ADAMUS: No, todellakin, todellakin. Joo.

LINDA: Ai jaa.

ADAMUS: Öljy, joo.

LINDA: Vaikuttavaa.

ADAMUS: Ai, ja olin melkoinen maalari. Itse asiassa sävelsin kokonaisen sinfonian toisella kädellä, ja samaan aikaan maalasin toisella. Se oli helppoa. Olin mestarimaalari …

LINDA: Mestari mikä? (Linda naureskelee, Adamus pitää tauon)

ADAMUS: Toivon, että kameraan saadaan tuo katse, kunnon kuva tuosta naamasta (Adamus naureskelee). Sanoin, että olin mestarimaalari ja säveltäjä (Linda jatkaa nauramista). Mihin tämä show on oikein menossa? Olemme hädin tuskin päässeet alkuun.

Joka tapauksessa, kysymys kuluu: miltä St. Germain näytti? Palataanpa tuohon ensimmäiseen kuvaan.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Tuo oli luominen ystäväni. Se en ollut minä. Olisin voinut pukeutua noin, tavallaan …

LINDA: Mm hmm.

ADAMUS: … aina silloin tällöin, mutta se en ole minä. Tuo maalaus näyttää itse asiassa joltakulta muulta, jonka tunsin erittäin hyvin – George Washingtonilta.

https://www.crimsoncircle.com/G.%20Washington%20color%20portrait.jpg

Näettekö samankaltaisuuden? Voitteko vaihdella noita kuvia edestakaisin (työryhmälle)? Näettekö? George Washington.

Tunsin ja tapasin George Washingtonin useissa tilanteissa. Nerokas mies, ja itse asiassa olin hyvin kiinnostunut hänen vaimostaan, Marthasta, mutta en käyttäytynyt huonosti. Martha oli itse asiassa myös hyvin kiinnostunut minusta, mutta meidän täytyi pitää sosiaalista etäisyyttä, jos tiedätte, mitä tarkoitan, vain … (Linda huokaa syvään) Mitä, rakas Linda? (Adamus naureskelee) Yritän olla viihdyttävä tänään.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Minun täytyy myöntää, että olen ottanut viime aikoina oppitunteja Kuthumilta. Tiedän, että toisinaan käyttäytymiseni on melko hienostunutta, ja joskus sitä voitaisiin pitää kuivakkana eikä kovinkaan humoristisena. Siis olen ottanut Kuthumilta oppitunteja, ja hän sanoi, että vie jokin aikaa, ennen kuin olemme valmiita niiden osalta. Mutta hän sanoi, että hän opettaisi myös joitain teistä saamaan tuon tikun pois … tuota noin, ns. takataskustanne, koska jotkut teistä ovat aivan liian vakavissaan asioista. Teidän täytyy oppia nauramaan. Minä opettelen nauramaan, ja opettelen myös olemaan naurun kohde.

LINDA: Ai jaa.

ADAMUS: Siis tulee esiin kysymys (Adamus naureskelee), miltä minä näytän. Miltä minä näytin? On joitain new age -esityksiä siitä, miltä minä näytän, ja voimmeko näyttää sen ruudulla? Miltä tyypillinen new age -taitelija ajattelisi St. Germainin näyttävän.

https://www.crimsoncircle.com/Adamus%20Sparkles.jpg

Ei kovin huono. Vähän kuin Jeesus.

LINDA: Vähän.

ADAMUS: Joo. Kivat, tavallaan suorakulmaiset kasvot, kivat hiukset, kädessä tuo taikamalja ja jotain muuta, mitä se onkin, ja tuo hehku ympärilläni. Tarkoitan, että tuo hehku – näettekö samankaltaisuutta? Palataanpa tuohon new age -kuvaan (kuva näkyy taas). Näettekö? Ja nyt takaisin. Näettekö?

LINDA: Oiii! (Kuva haalistuu takaisin Adamukseen)

ADAMUS: Aah. Hyvin samanl- … No okei, vähän samanlainen, tuo new age -kuva (huokaus), no ei kovin paljon. Se on jonkun käsitys, miltä saattaisin näyttää – mahtava ylösnoussut mestari, komea ja kaikkia noita muita juttuja. Ja se ei ole oikeastaan aivan sitä, miltä näytin, mutta pääsemme lähemmäs, kuin tuo George Washingtonin näköinen, jota todella inhoan.

Siis pyydän teitä käyttämään nyt hetken mielikuvitustanne. Käyttäkää mielikuvitustanne. Menkää tietojen yli. Menkää sen yli, mitä pidätte faktoina, ja menkää historian yli.

Miltä St. Germain näyttäisi, jos hän olisi nyt täällä? Miltä St. Germain näyttäisi, jos hän olisi täällä nyt, kenties vähän nuorempana? Kuvitellaan, ja laitetaan se nyt ruudulle.

https://www.crimsoncircle.com/Robert%20Downey%20Jr.%20Restoration.jpg

Kuvasta on tulossa vähän enemmän sen kaltainen. Kivat vaatteet. Minun täytyy myöntää se. Hiukset vähän pidemmät, kuin minulla normaalisti olisi. Paidan napit ehkä vähän liikaa auki, mutta pääsemme paljon lähemmäs.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Eikö niin, Linda?

LINDA: Mmm.

ADAMUS: Et pidä tuosta ulkomuodosta?

LINDA: Se on okei.

ADAMUS: Itse asiassa shaumbrat kuvittelevat tätä nyt. Tämä on shaumbrojen kollektiivi, ja erityisesti hyvin monet naiset – heh! – tuntevat tätä nyt, tuntevat nyt sydämessään: "Miltä hän näyttäisi?" Kyllä, se on siinä. Se on siinä.

Ja sitten tulee kysymys. Okei, entä kun en ole täällä shaumbrojen kanssa, ryhmän kanssa täällä Yhteyskeskuksessa Maa-planeetalla, miltä näytän Ylösnousseiden mestareiden klubilla? Tyypillisenä päivänäni, jolloin hengailen vain kamujeni kanssa, ylösnousseiden kamujeni kanssa. Miltä näytän?

Tunnetaanpa sitä hetki. Tuntekaa sitä. Sallikaa mielikuvitus. Päästäkää irti kaikista niistä tiedoista, miltä teidän mielestänne ylösnousseen mestarin pitäisi näyttää.

https://www.crimsoncircle.com/Sean%20connery%202.jpg


LINDA: Oiiiih!

ADAMUS: Tämä on se, jonka keksimme, kyllä.

LINDA. Beibi.

ADAMUS: Se on jo melko lähellä. Se on jo melko lähellä. Itse asiassaniin lähellä, että meillä saattaa olla tässä tekijänoikeusongelmia.

LINDA: Vau!

ADAMUS: Koska se on … joo, se on …

LINDA: Ja nuo riikinkukonsulat ovat täysin oikein!

ADAMUS: Ai jaa, ehdottomasti.

LINDA: Oiiih!

ADAMUS: Ehdottomasti. Joo, joo. Ja muuten – jos voisimme saada tuon kuvan takaisin – en käytä koko aikaa riikinkukonsulkia.

LINDA: Ai, et käytä vai.

ADAMUS: En, itse asiassa käytän niitä harvoin, noiden riikinkukkoraukkojen vuoksi. Se todella sattuu, kun noita sulkia kynitään niistä. Mutta tämä on teidän mielikuvituksenne tuote. Se on tavallaan kollektiivi, ja jostain syystä monet teistä kuvittelevat riikinkukonsulkia joka paikkaan ympärilleni. En tiedä miksi. En tiedä, mitä tekemistä sillä on minkään kanssa.

Vedetäänpä syvään henkeä, ja tältä näytän kanavoidessani Cauldren kautta tällä hetkellä. Sanoisin, että tämä parempi ulkomuoto, kuin meillä oli Guy Ballardin kanavoidessa St. Germainia (Linda kikattaa). Mukava mies, mutta hän oli insinööri, eikä hän osannut pukeutua tippaakaan. Ei osaa Cauldrekaan (Adamus naureskelee), mutta aina silloin tällöin vaadin jotain asua. Siis … (Linda pyörittelee silmiään Adamukselle) Ai jaa, hän toipuu kyllä. Hän itkee, mutta hän pääsee siitä läpi.

Siis tältä näytän Cauldren kautta, mutta jos haluatte todella kuvitella minut hengailemassa Ylösnousseiden mestareiden klubilla, se näyttää tuolta. Aah, kyllä.

LINDA: Huh!

ADAMUS: Kyllä. En aina käytä hattua, mutta okei. Siis, jo riittää nämä häiriötekijät, nämä tarkoitukselliset …

LINDA: Hyvin ylimielinen.

ADAMUS: Joo. No, en sanoisi "ylimielinen". Sanoisin …

LINDA: Riikinkukkomainen! (Suom. huom. sana päättyy em. "ylimieliseen")

ADAMUS: Palataanpa takaisin tuohon kuvaan. Tuo ei ole ylimielinen kuva. Tuo on rohkea ja miehekäs kuva.

LINDA: Mmm.

ADAMUS: Se on itsevarma … joo, itsevarma.

Tiedän, että jotkut teistä maiskauttelevat paheksuvasti suutaan ja pudistelevat päätään ja ihmettelevät, mistä tässä kaikessa on kyse, paitsi … Hankkikaa elämä. Olkaa vähän huumoritajuisia, kiitos. Minä opettelen huumoria. Kuthumi ja minä pidämme nykyään paljon hauskaa huumorin kanssa. Opettelen keventymään ja antamaan vain mennä vähän. Mutta jotkut teistä siellä maiskuttelevat ja sanovat: "No, entä … Nämä ovat kaikki miehiä." No, niin ovat, koska kanavoin tänä päivänä miehen kautta. Sanotte: "Entä elämäsi naisena?" Eikö niin?

LINDA: Siitä on ollut ympäri Facebookia.

ADAMUS: Minä tiedän. Minä luen. Minä näen (Linda naureskelee, kun Adamus osoittaa kahdella sormella silmiään ja sitten kameraan). Niinpä ensi kuussa teemme St. Germainin elämiä naisena.

LINDA: Epäilen sitä.

ADAMUS: Jos tiedätte, mitä tarkoitan. Kyllä, me teemme sen.

LINDA: Ihan oikeasti?!

ADAMUS: No, ehdottomasti. Meidän täytyy. Olemme tässä uudessa tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Olisi täysin väärin näyttää vain miehiä.

LINDA: Puhut huhtikuun shoudista, eikö? Aprillipäivän shoudista?

ADAMUS: Ai, se ei ole seuraava shoud. Voisimme odottaa huhtikuuhun, mutta kuka tässä on varsinainen typerys? (Suom. huom. aprillipäivä on englanninkielessä "typeryksen päivä") Siis ensi kuussa näytämme kuvia minusta …

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: … entisissä elämissäni naisena.

LINDA: Mielenkiintoista.

ADAMUS: Ja aina silloin tällöin minusta tulee "yksi" Ylösnousseiden mestareiden klubilla, tavallaan sukupuoleton tai itse asiassa kaikki sukupuolet, täysi sukupuoli, ja näytämme joitain kuvia minusta, miltä näyttäisin …

LINDA: Mielenkiintoista.

ADAMUS: … naisena. Cauldre haluaa juosta karkuun nyt, ja se on minulle ok.

Okei, vedetäänpä syvään henkeä (Linda puhaltaa ulos kuuluvasti) tuolle pienelle hölynpölylle, kun pääsemme alkuun tänään.

LINDA: Hyvä. Hyvä.

ADAMUS: Eikö se ollut hauskaa?

LINDA: Jotain sinne päin.

ADAMUS: Joo, jotain …

LINDA: Joo, joo.

ADAMUS: Jotain sinne päin, okei.

LINDA: Joo, jotain sinne päin.

ADAMUS: Nimittäin muistutan teitä kaikkia jostain. Kahdenkymmenen, 30 vuoden kuluttua ihmiset palaavat näihin shoudeihin enemmän kuin koskaan, ja mitä jos se kaikki olisi pelkkää kuivaa, ikävystyttävää ja tylsää? Tiedättekö, kuka on tylsä? Metatron. (Linda kikattaa) Todella tylsä. Ei mitään ihmispersoonallisuuden tuntua, koska hän ei ole koskaan ollut kehossa.

LINDA: Mmm.

ADAMUS: Minä ja te olemme jumalia kehossa, ja kun katsomme taaksepäin tätä materiaalia vuosien varrelta, ne asiat jotka todella erottuvat, ovat hauskoja hetkiämme. Aikoja yleisön kanssa, johon palaamme myös pian. Kaikkein mahtavimpia aikojamme ovat temput ja hauskanpito ja juhliminen. Ette muista tylsiä juttuja, joihin pääsemme aivan hetken kuluttua, kun olemme saaneet valmiiksi nämä hauskat jutut. Muistatte hauskat jutut. Pukeutumisen, kuten tänään.

LINDA: Minä myös!

ADAMUS: Näytät kauniilta, kuten aina.

LINDA: Kiitos, kiitos.

ADAMUS: Kyllä, kuten aina.

LINDA: Kun oivalsin, että Cauldre keräsi kaikkea tyylikästä sinua varten, sanoin: "No, minun täytyy olla tyylikäs myös!"

ADAMUS: Ehdottomasti. Ja te muistatte juhlat. Muistatte naurun ja joskus kyyneleet. Ette muista noita kuivia juttuja. Shaumbroissa on tietty osa, joka haluaa kaiken kuivana ja suorana ja ilman huumoria ja ilman musiikkia. Selitän teille hetken kuluttua, miksi se ei vain toimi enää. Se ei vain toimi.

ProGnost 2021

Ennen kuin menen yhtään pidemmälle, puhutaanpa hetki ProGnostista. Kuten Cauldre ja Linda mainitsivat, siitä on vasta kolme viikkoa, kun teimme ProGnostin. Haluan sanoa yhden asian ProGnostista, mutta se pätee myös kaikkiin shoudeihin ja kaikkeen, mitä teemme: siinä on kyse meistä kaikista. Meistä kaikista.

Tobias esitteli sanan "shoud", joka on muinaissana, joka merkitsee "yhteisöä", ja hän sanoi: "Kutsutaan näitä shoudeiksi, koska kyse on meistä kaikista." Iso ero siinä, mitä me teemme tai mitä useimmat muut ryhmät tekevät, on, että tavallisesti muualla joku luennoi tai kanavoi luennoijaa heille. Informaatio tulee heille. Täällä emme tee niin. Me "shoudaamme" yhdessä. Se merkitsee, että kokoamme yhteisömme yhteen, kaikki äänemme, kaikki energiamme, ja tuomme esiin mitä kauneimpia ja syvällisimpiä asioita. Se on hassua toisinaan, hyvin koskettavaa toisinaan, helvetin tylsää toisinaan (Linda ja Adamus naureskelevat), mutta se olemme me.

Kaikki mitä kuulette Tobiaksen, Kuthumin ja minun kautta, olette te, olette te. Kun tulee se aika, jolloin kävelen pois shaumbra-näyttämöltä, kun lähden, kun sanon viimeisen kerran "minä olen mitä olen" … (puhuen hyvin dramaattisesti; Lindalla on pää käsissään). Rukoiletko, itketkö vai nauratko?

LINDA: Kaikkea sitä (Adamus naureskelee). Kaikkea sitä. En halua ajatella tuota. Älä jatka sen tuomista esiin.

ADAMUS: Samaan aikaan kun Kuthumi opettaa minulle huumoria, minä opetan hänelle teatraalisuutta. Teatraalisuutta! Hän oli vähän teatraalisuutta vastaan yhdessä kohtaa, kun hänestä tuntui, ettei se ollut aitoa. Hänestä tuntui, että sen täytyi aina olla hän aidossa masentavassa tilassaan.

Minun täytyi siis opettaa hänelle vähän teatraalisuutta, ilmaisua elämässä (puhuen jälleen teatraalisesti ja intohimoisesti). Ei ole liioittelua avata sydämensä ja jakaa kaikilla tasoilla. Jotkut teistä ovat hemmetin tylsiä toisinaan, ja pyydän teitä nousemaan kuin feenix-lintu, nousemaan sisältänne, vetämään esiin tuota intohimoa, innostusta, teatraalisuutta.

Tekee sielulle hyvää laulaa laulua suureen ääneen ja täysillä, eikä pitää ääntään syvällä maassa (kuiskaten nyt), hiljaisuudessa ja pimeydessä.

Siis piristykää/keventykää vähän. Tarvitsette sitä. Tarvitsette sitä, jos suunnittelette jäädä tälle planeetalle, tähän hulluun paikkaan joka se on.

Missä olinkaan, rakas Linda? Unohdan hyvin nopeasti. Häiritsen itseäni. Todellisuudessa testaan vain, muistaako hän.

LINDA: No, puhuit siitä, että meillä täytyy olla huumoria ja olet lähdössä ja …

ADAMUS: Ai niin, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä!

LINDA: … huh!

ADAMUS: Minun lähtöni, kyllä. Siis kun tulee se päivä, jolloin lähden shaumbra-näyttämöltä ja (hyvin intohimoisesti) sanon viimeisen "minä olen mitä olin" (he naureskelevat). Minulla on hauskaa (Adamus jatkaa naureskelua). Kuthumi pitää usein hauskaa. Täällä on tänään vähän porukkaa, jonka saatan esitellä hetken kuluttua, tai sitten en.

LINDA: Hupsis.

ADAMUS: He ovat tavallaan kauhistuneita, mitä täällä tapahtuu. Kutsuin heidät tarkoituksella, koska joskus heistä tulee vähän liian vakavia. Mutta sitten kun minä lähden, kun minä lähden, siirrän Adamuksen teille kaikille. Jokaisesta teistä tulee Adamus. Adamus, "hemmetin me", me kaikki (Adamus naureskelee).

Siis vedetäänpä kunnolla syvään henkeä iloon ja kauneuteen ja elämän hauskuuteen. Ja minun täytyy sanoa, Kuthumi, että nämä kurssit tekevät minulle todella hyvää. Huvitan tänään itseäni.

ProGnost on me kaikki. Informaatio joka tulee esiin, en ole vain minä kirjoittamassa luentoa. Yhdistyn jokaiseen teistä, ja sitten yhdistyn planeettaan ja tunnen, mitä tapahtuu, ja sitten synnytän tuon viestin. Mutta se on jokainen meistä. Se on räätälöity teille, koska se on te. Se on te. Se on me kaikki. Se ei ole jotain, mistä minä haluan puhua. Jos annettaisiin se vaihtoehto ProGnostissa, puhuisin luultavasti musiikista ja taiteesta – hmm, joo – mutta se olette te. Se on teidän äänenne, ja se on tärkeää.

Ja kun menimme ihmiskunnan surullisuuteen, se oli vaikea paikka. Se oli vaikeaa minulle. Se oli todella vaikeaa Cauldrelle. Se oli vaikeaa rakkaalle Lindalle. Se oli vaikeaa teille kaikille, koska tosiaan on surullisuutta. Ja koska te olette shaumbroina tietoisia siitä, haluatte kuulla siitä. Haluatte ymmärryksen jostain, mitä ette usko tietävänne, mutta minkä te todellisuudessa tiedätte. Haluatte ymmärryksen, mitä tuo surullisuus on. Olette kysyneet jonkin aikaa: "Mitä se on?" ja tietysti teette tuon shaumbra-jutun, ja käännätte sen sisäänpäin. Syytätte itseänne. Ajattelette, että te ette tee hyvää työtä Oivaltamiseen tulemisessa tai oivaltaneena mestarina olemisessa, koska teillä on tätä valtavaa surullisuuden tunnetta. Ja luulette, että jokin on pielessä. Ei! Tunnette ihmiskunnan hyvin todellista surullisuutta.

Ihmiskunta on käynyt aiemmin läpi surullisia aikoja, mutta ei välttämättä tietoisena omasta surullisuudestaan. Ei välttämättä tietoisena, miksi he olivat surullisia, ja nyt se on yleistä. Tiedättekö, missä se on voimakkainta tällä hetkellä? Uusissa joita tulee. Uusissa joita tulee. Tulee Crimson Circleen, mutta monet tulevat vain omaan heräämiseensä, ja he törmäävät tähän suureen surullisuusmuuriin – kyyneliin, surullisuuteen – eivätkä he osaa määritellä sitä. Ja mitä he sanovat? He sanovat: "En tiedä, mitä tämä on. Miksi olen niin surullinen? Jokin täytyy olla pielessä." Tai he syyttävät siitä henkioppaitaan, tai kuka tietää mitä muuta.

Ei, vaan se on pilvi koko ihmiskunnan ympärillä nyt. Sen toi esiin lohikäärmeen tuleminen planeetalle. Ja on pohdiskelun aika, aika katsoa ja sanoa: "Mitä olemme tehneet?" Ei tuomiten, ei syyttäen mitään, vaan pelkästään "mitä olemme tehneet?"

Se on hyvin tarkoituksenmukainen kysymys. Kyllä, siinä on surullisuutta, mutta tuon kysymyksen esittäminen – "Mitä olemme tehneet?" – saa meidät katsomaan, miksi ylipäätään tulimme tälle planeetalle, mihin olemme menossa tästä, ja katsomaan kärsimystä. Niputan kaiken tämän yhteen suureen laatikkoon, kategoriaan nimeltään "kärsimys".

Tämä planeetta tosiaankin kärsii. Ihmiset kärsivät valtavan määrän omissa käsissään ja toisten käsissä. Nyt kun enemmän ja enemmän ihmisiä tulee tietoisuuteen ja on enemmän oivaltaneita "puistopenkkeileviä" mestareita ympäri planeettaa, tarkastelemme tilannetta ja sanomme: "Kärsimys. Onko se sellaista, minkä aiomme viedä eteenpäin? Kärsimys. Onko se sellaista, mikä on palvellut meitä? Se on meidän energiaamme. Onko se palvellut meitä? Tarvitseeko sen palvella meitä kärsimyksenä, kun mennään eteenpäin?"

Voitte kaikki jäljittää sukulinjaanne taaksepäin ja entisiin elämiinne ja löytää enemmän kuin runsaasti kärsimystä. Voitte katsoa tätä elämää. Voitte katsoa, no helvetti, vaikka viime viikkoa, ja siellä on enemmän kuin tarpeeksi kärsimystä. Nyt on aika, että koko tämä kärsimyskäsite muutetaan tällä planeetalla. Planeetta on kärsinyt tarpeeksi. Te olette kärsineet tarpeeksi. On ollut tarpeeksi surullisuutta. Tästä syystä toimme yhdessä esiin nämä ihmiskunnan kyyneleet ProGnostissa. Se oli täydellistä

Uusien tulokkaiden oli täydellistä sanoa: "Katsotaanpa kärsimystä. Onko jokin parempi tapa? Onko jotain muuta?" Ja vastaus on "kyllä", ja jos et tiedä, mikä se on, rakas shaumbra, tartu tuohon valtikkaan nyt. Jos et tiedä, mikä se on, lakkaa ajattelemasta hetkeksi ja tartu valtikkaan, koska se johtaa sinut aina energiaasi ja ratkaisuihisi. Kyllä, on erilainen tapa kun kärsimys.

Mutta planeetalla on niitä, joille on etua kärsimyksestä, jotka tuntevat, että kärsimys on Jumalan tahto ja Jumalan tie. He tuntevat, että ilman kärsimystä ihminen turmelee itsensä myriadein eri tavoin. Heillä ei ole uskoa tai luottamusta ihmisluonteeseen, joten he sanovat: "Ihmisten täytyy kärsiä, kunnes ihmiset oppivat. Heidän täytyy kontata ja anoa anteeksiantoa" – Jumalalta, jota he eivät edes tunne.

Mutta nyt kärsimyksen ja sen luontaisen surullisuuden on aika alkaa loppua tältä planeetalta. Mutta, voi, ennen kuin näette tuon suuren muutoksen, näette enemmän kärsimystä ja enemmän vaatimuksia kärsimykseen, mutta se on muuttumassa. Ja haluaisin teidän oivaltavan yhden asia nyt. ProGnostissa laitoimme, te laitoitte valokeilan siihen, joka sanoi: "Kyllä, tämän täytyy lähteä." Planeetalla ei ole enää tilaa kärsimykselle. On paljon tilaa vitseille ja huumorille. Paljon tilaa rakkaudelle. Paljon tilaa yksilön valolle, joka säteilee avoimesti ja vapaasti. Mutta kärsimykselle? Sen aika on tullut. Tästä syystä puhuimme siitä, ja se on yksi suurista asioista, joita teemme oivaltaneina mestareina tällä planeetalla – säteilemme valoamme syvälle tuon kärsimyksen ytimeen, jotta se voi sitten mennä viisauteen.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Riittää jo tämä kärsimys ja surullisuus planeetalla. Riittää.

Miten pääsemme siihen? Sillä ei ole oikeasti merkitystä, mutta sen on aika muuttua. Se on kenties suurin – en halua kutsua sitä tehtäväksi – suurin tietoisuus teille, jotka jäätte planeetalle oivaltaneina mestareina. Emme taistele kärsimystä vastaan. Säteilemme vain suurta valoa siihen. Ja kun säteilemme tuota valoa siihen, se paljastuu. Ja kun se paljastuu, tämä aiheuttaa myllerrystä – paljon myllerrystä ja kaaosta – mutta lopulta se tulee viisauteen.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

(Tauko)

Adamuksen suurin ärsytys

Mm. Rakas Linda, tiedätkö, mikä todella ärsyttää minua, jokin mitä shaumbrat sanovat koko ajan ja mikä todella ärsyttää minua? Tiedätkö, mikä se on?

LINDA: Mikä?

ADAMUS: "En tiedä."

LINDA: Mitä tarkoitat? Mitä tarkoitat, että "en tiedä"?

ADAMUS: "En tiedä." Kysyin, mikä todella ärsyttää minua – yksi asioista joita shaumbrat, monet shaumbrat, sanovat koko ajan – ja mikä se on?

LINDA: Mitä tarkoitat? Miksi kysyit? Jos sinä et tiedä, miksi kysyit?

ADAMUS: En tiedä. En tiedä (summerit ja sireenit alkavat soida äänekkäästi, ja Adamus naureskelee).

LINDA: Miksi?

ADAMUS: "En tiedä!"

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Kyllä, "en tiedä" on se asia, joka ärsyttää minua ja jota shaumbrat sanovat koko aika.

LINDA: Aaa!

ADAMUS: Koska te todellakin tiedätte, ja se on koko tämän shoudin pointti (Adamus naureskelee). Voimmeko kuulla tuon summerin uudestaan? Tämä tulee, kun sanotte: "En tiedä" (autontorvien ääntä). Joo, se on tavallaan intialainen versio (nyt kuuluu summereita ja sireenejä). Joo, niin sitä pitää. Hyvä, hyvä (Adamus naureskelee, kun meteli jatkuu). Hyvä. Riittää jo. Riittää jo. Lopetetaan tämä.

"En tiedä." Se on kenties yksi myrkyllisimmistä asioista, jonka voitte sanoa itsellenne tai itsestänne. "En tiedä." Kun sanotte: "En tiedä", yhtäkkiä se luo pilven, verhon ympärillenne, ja se estää vastaukset, mahdollisuudet, ratkaisun. Se estää kaiken. "En tiedä" on erittäin vahvistava toteamus, ja jotkut teistä sanovat sen erittäin hyvin: "En tiedä. En tiedä. En tiedä!" (Adamus näyttelee eri tyyleillä) Sanotte sen erittäin hyvin. Se on ainoa kerta, kun teistä tulee vähän teatraalinen. "En tiedä!" ja se tekee minut hulluksi. Se on kuin kynsiä, pitkiä ja teräviä kynsiä, vedettäisiin liitutaulua pitkin, kun kuulen sen, koska fakta on, että te todellakin tiedätte. Te vain pelaatte tuota peliä nimeltään "En tiedä". Joo.

Meillä oli ennen yleisöä, nyt meillä on Linda yleisönä. Ainoa yleisömme jäsen.

LINDA: Voi, suuri paine. Yäk!

ADAMUS: Meillä oli ennen yleisöä täällä, ja oli tosi hauskaa, kun joku sanoi: "En tiedä", ja rakastin lähettää hänet vessaan – kymmeneksi minuutiksi vessaan yksin. Jotkut ihmiset pitivät siitä todella. Mutta jotkut pitivät sitä tylynä ja kostonhaluisena minulta. Ei lainkaan. Se oli yritys korostaa, että tämä "en tiedä" on hyvin, hyvin myrkyllinen, koska te todellakin tiedätte ja se on vain peliä, jota pelaatte itsenne kanssa joka päivä.

Siitä on eri versioita. Se on kuin "en ole varma" tai "en oikeasti halua tehdä päätöstä" tai "se ei ole minun vastuullani" tai kaikkia noita erilaisia tapoja sanoa sama asia – "en tiedä". Mutta fakta on, että te todellakin tiedätte, ja on aika päästä yli "en tiedä" -tilanteista. Kun saamme yleisön takaisin tänne – oi-oi-oi! – ja odotan sitä, koska laitamme heitä varten erityisen "en tiedä" -tuolin tänne eteen.

LINDA: Ai!

ADAMUS: Kenties nurkkaan. Täällä ei ole oikeastaan nurkkaa, mutta etsimme "en tiedä" -tuolin. Ja tavallaan se on, kuin lähettäisitte pienen lapsen nurkkaan, hiljentymään tai jotain. Meille tulee tuo "en tiedä" -tuoli, ja jokaisen joka sanoo sen, täytyy käyttää sitä hattua.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Sitä hattua. Haluaisin antaa teille esimerkin, koska se ei ole ainoastaan näitä live-shoudeja varten. Se tapahtuu joka kerta, kun saan jonkun teistä kiinni sanomasta: "En tiedä" tai jonkin version siitä. Silloin tämä tapahtuu. Kutsun vapaaehtoisen tänne eteen esittämään tämän meille. Siis Gaelon, tulisitko tänne eteen, kiitos?

LINDA: Ai, hän on vapaaehtoisesi?

ADAMUS: No, hän ottaa Cauldren paikan.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Cauldre on niin kiireinen, ettei hän voi olla tuolissa täällä tekemässä valo- ja äänitestejä, joten Gaelon on tottunut istumaan isossa tuolissa täällä. Gaelon Tinder, hänen äitinsä on tietysti Jean Tinder. Ole hyvä. Kyllä, tule tänne eteen ja istu isoon tuoliin. Ota pois maski. En voi saada covidia – olen kummitus (Adamus naureskelee). Hyvä, hyvä. (Gaelon tulee eteen)

Siis istu alas, ole hyvä. Hermostuttaako tämä sinua vähän?

GAELON: Kyllä.

ADAMUS: Tiesitkö tulevasi tänne?

GAELON: En! (Naureskellen)

ADAMUS: Et. Melkoinen yllätys, eikö vain?

Mitä siis tapahtuu? Sanotaanpa, että sinä ja minä käymme keskustelua shoudissa, jonka vielä teemme, ja minä sanon jotain: "Mikä on seuraava iso asia, joka tulee elämääsi, Gaelon?", ja sinä sanot …

GAELON: En tiedä (Linda haukkoo henkeään).

ADAMUS: Ja minä sanon: "Mitä??!!" Ja kello soi … (tauko) kello soi. Meidän täytyy antaa lisää kahvia heille tuolla takana. Kahvista puheen ollen, Kerri!

KERRI: Ai!

ADAMUS: En ole saanut kahviani. Olen jäkättänyt täällä 45 pitkää minuuttia. Ei kahvia. Siinäpä vasta kärsimystä! Kärsin, koska he ovat unohtaneet yksinkertaiset asiat, kuten yksinkertaisen kahvikupposen. Olisi luullut, että hän olisi oivaltanut sen oitis, mutta hän istuu tuolla toisessa pöydässä: "En tiedä. En tiedä. En uskonut sinun haluavan sellaista, Adamus. Pyydät …"

Ei, vaan tunnet sitä. Menet mielen ja tietojen ulkopuolelle, ja oivallat: "Ai, Adamus rakastaisi kupillista kahvia nyt." Missä olimmekaan?

GAELON: En tiedä.

ADAMUS: Hyvä (he naureskelevat). Ja kun sanot sen ja kellot soivat … (rauhallista musiikkia hetken). Mikä helvetin kello se muka oli?! Ja kello … (autontorvien tööttäämistä) … joo, okei (hälytyskellot soivat). Se on … hyvä. Ja kello soi, ja sitten Linda ja minä katsomme … (monia eri summereita ja ääniä tulee jatkuvasti) Kuka … Mitä täällä oikein tapahtuu?

LINDA: Sinulla pitäisi olla kai valtikkasi tässä.

ADAMUS: Minun mikä?

LINDA: Valtikka.

ADAMUS: Se on minun valtikkani. Ei, tämä on vain osa näytöstä (kuiskaten).

LINDA: (kuiskaten) Okei.

ADAMUS: Okei, vaikkei Gaelon tiennyt sitä. Ja sitten yhtäkkiä olen järkyttynyt, kun joku sanoo: "En tiedä." Kun joku sanoo: "En tiedä", voin nähdä, että yhtäkkiä hänen ympärilleen tulee verho, joka estää häntä näkemästä kaikkia mahdollisuuksiaan, ja sitten olette "En tiedä" -maassa. Olette tavallaan pienessä kuplassa. Ette voi nähdä, mitä ympärillänne todellisuudessa on. "No, en tiedä", ja yhtäkkiä te ette tiedä. Muututte uskomattoman intuitiivisesta olennosta "en tiedä" -olennoksi. Ja sitten Linda tekee jotain. Anna palaa, Linda.

LINDA: Ai jaa, ai jaa! Tämä on se aika …

ADAMUS: Linda, tiedätkö, mitä sinun pitäisi tehdä tässä?

LINDA: No helvetti, en! (Naureskellen)

ADAMUS: Ei, "en tiedä." (He naureskelevat) Linda tuo yhtäkkiä tämän kauniin luomuksen (Linda laittaa Gaelonin päähän hippalakin), jonka on ideoinut Cauldre ja toteuttanut ja ommellut Jean Tinder, sinun äitisi, ja päässäsi on "tiedän paremmin" -hattu. Otetaanpa kuva siitä, "tiedän paremmin" -hatusta. (Linda taputtaa) Kiva lähikuva. Hyvä. Ja käännä päätäsi vähän, jotta kamera näkee sinut, tai vielä parempi, liikuttakaa kameraa. Okei, "tiedän paremmin".

LINDA: Niin sitä pitää.

ADAMUS: Kiitos, kiitos, kiitos. "Tiedän paremmin" -lauseella on monia merkityksiä. Ensinnäkin: "Tiedän parempaa. Tiedän paljon, ja tiedän paremmin, kuin että sanoisin "en tiedä"." Meidän täytyy ehkä saada paljon näitä hattuja, ja meidän pitäisi teettää niitä. Joku laittaa sen listalleen. Kuka on vastuussa siitä? "En tiedä" (ivallisella äänellä). Joku laittaa sen listalleen. Teetämme paljon noita hattuja, ompelemme, kirjailemme, ja sitten jaamme niitä. Mutta luulen, että se näyttäisi paremmalta …

LINDA: Adamus, kuka sellaisen haluaisi?!

ADAMUS: En tiedä.

LINDA: Se on rangaistus. Voi ei!! (Linda nauraa)

ADAMUS: Tein sen tarkoituksella (kellot ja summerit alkavat soida, ja Adamus naureskelee).

LINDA: (jatkaen nauramista) Ole hyvä! (Hän laittaa hatun Adamuksen päähän peittäen silmät ja jatkaa nauramista, kellojen ja summereiden soidessa edelleen)

ADAMUS: Tein sen tarkoituksella, Linda. Sinä tiedät sen! Kiitos, Gaelon, esittelemisestä, mallina olemisesta uudelle "en tiedä" -hatulle.

GAELON: Se oli ilo.

ADAMUS: Se näyttää vähän aasin/typeryksen hatulta. Mietin, pitäisikö sen näyttää enemmän velhon hatulta, lierin kera. Luulen, että Jean oli alussa ehdottanut sitä. Kiitos kahvista, Kerri. Kiitos.

KERRI: Totta kai.

ADAMUS: (Hän ottaa huikan jotain muuta, kun Linda tuo kahvin) Aaa! Ooo!

LINDA: Ole hyvä.

ADAMUS: Tämä ei ole kahvia. Tämä on …

KERRI: Minä en tehnyt sitä!

LINDA: Se on kombuchaa.

ADAMUS: Luulen tämän olevan … Ai, kombuchaa (Adamus naureskelee). Luulin sitä virtsaksi rypäleestä.

Joka tapauksessa, rakkaat shaumbrat, "En tiedä. En tiedä" – en halua kuulla sitä enää, koska te todellakin tiedätte. Fakta on, että te tiedätte kaiken. Ette vain tiedä, että tiedätte.

Rakkaus

Aletaanpa tuoda tätä yhteen. Tämä on ystävänpäivän shoudimme. Näettekö kaikki nämä sydämet? Jos teidän täytyi kysyä itseltänne: "Miksi siellä on kaikkia noita sydämiä ja ruusuja tänään? En tiedä." Koska on ystävänpäivä kahdeksan päivän päästä. Sen vuoksi.

Ystävänpäivä (suom. huom. englanniksi "Valentinuksen päivä") on rakkauden juhlaa, vaikka Pyhä Valentinus oli marttyyri. Tajuatteko? Hän kärsi, ja jollain tavalla se muuttui rakkauden juhlaksi. Se on todella outoa. Ihmettelen, miksi sitä tehdään.

Linda, sinun pitäisi sanoa: "En tiedä." Tule takaisin tänne eteen. En pure sinua.

LINDA: Se on vastoin uskontoani. En voi sanoa sitä.

ADAMUS: Okei. Linda ei siis sano sitä enää. Se on hyvä asia. Hän oppii.

Pyhä Valentinus oli marttyyri noin vuonna 269 jKr., ja kuitenkin se muutettiin rakkauden juhlaksi. Miten se tapahtui, en tiedä. Siis ystävänpäivässämme on kyse nyt rakkaudesta, ja se on aikaa, jolloin nuoret rakastavaiset ja ihmiset tekevät rakkaudentekoja, antavat kukkia. Annan nämä sinulle, Linda, koska rakastan sinua (osoittaen isoa ruusukimppua pöydällä). Tämä ovat sinun tämän …

LINDA: Voi, kiitos.

ADAMUS: … shoudin jälkeen.

LINDA: Miten huomaavainen oletkaan.

ADAMUS: Rakkaus. Mitä rakkaus on? Mitä rakkaus on? "En tiedä." (Pilkkaavalla äänellä, ja he naureskelevat) Ette tiedä, miten monta kertaa olen kuullut sen. Jos minulla on pieni ongelma tässä, jos kenties reagoin jollain tavalla siihen, niin syynä on, että olen kuullut sen hyvin monta kertaa teiltä kaikilta.

Nimittäin kun kutsutte minua yöllä ja tulen alas vierailulle ja juttelemme ja esitätte minulle kaikenlaisia kysymyksiä, tyypillinen vastaukseni on: "Mikä on vastaus? Mitä sinä ajattelet?"

"En tiedä. Sen vuoksi kutsuin sinua."

Mutta en aio antaa teille vastausta. Muistatan teille, että teillä on nuo vastaukset, mutta sillä hetkellä kun sanotte: "En tiedä! Minulla ei ole aavistustakaan, en tiedä", minun täytyy perääntyä. Minun täytyy antaa teidän olla tuossa tulehtuneessa kylvyssä, jossa olette "en tiedä" -vastaustenne kanssa. En voi tehdä mitään. En voi antaa teille vastausta, ja te intätte: "En tiedä", joten istumme vain siinä ja puhumme jonkin aikaa typeristä asioista, koska emme pääse varsinaiseen aiheeseen. "En tiedä" -vastaukset ovat myrkyllisiä tässä kohtaa kehitystänne, mestaruuttanne. Ne ovat myrkyllisiä.

Palataanpa rakkausaiheeseen. Mitä rakkaus on?

Mitä rakkaus on? Se on tunne. Se on tunne, ja se on aisti. Kirjaimellisesti se on aisti. Se on nyt enkeliaisti. Se ei ollut ennen. Rakkautta ei ennen ollut missään, ennen kun ihmiset loivat sen. Sitten se kohosi uudeksi aistiksi, loppujen lopuksi kaikkien enkelien koettavaksi. Mutta mitä rakkaus on?

Kun teimme rakkaudesta virallisesti aistin, muiden 200.000+ aistin lisäksi, meillä oli tavallaan kokoontuminen, tapaaminen ja joku sanoi: "Ehdotan rakkautta yhdeksi enkeliaistiksi."

Oli paljon muminaa ja keskustelua ja lopulta joku salin toisesta päästä sanoi: "No, mitä rakkaus on? Mitä rakkaus on?" ja huone hiljentyi. Kaikki hiljentyivät, koska useimmat enkeliolennot eivät olleet koskaan tunteneet rakkautta, he eivät tienneet mitään rakkaudesta.

Niinpä he sanoivat: "Kutsutaan tänne joku ihminen. Tuodaan ihminen kokoontumiseemme, ihminen joka on kokenut rakkauden, ja laitetaan hänet kuvailemaan rakkaus, jotta voimme äänestää, tuleeko siitä uusi virallinen aisti, enkeliaisti." Niinpä mentiin hakemaan ihmistä. Hänet tapettiin – tarkoitan, että hänet voitiin tuoda sinne saakka, mutta loppujen lopuksi sillä ei ollut merkitystä. Mutta he toivat huoneeseen ihmisen ja sanoivat: "Hei, Casanova, mitä rakkaus on?"

Ja Casanova ajatteli hetken, hänkin oli teatraalinen, ja sanoi: "Rakkaus. En voi kertoa teille rakkaudesta, ennen kuin olette kokeneet sen. Ja olen kokenut sen 5.000 kertaa ja enemmän, mutten voi kertoa teille rakkaudesta. Se ei ole kehon eroottisia tunteita ja aistimuksellisia tunteita. Ne eivät ole rakkautta. Se ovat reaktio rakkauteen. Mutta mitä rakkaus on? Mitä rakkaus on? Sitä on vaikea selittää, kun joku ei ole koskaan kokenut sitä, mutta voin kertoa teille, että rakkaus on tähän mennessä suurin kaikista aisteista, joka teillä on koskaan ollut. Mutta teidän täytyy mennä Maahan kokemaan rakkaus, ja sitten kun olette tehneet sen ja kun sydämenne on avautunut rakkaudelle ja edes kerran rakkaus on hylännyt sen, voimme puhu tästä kaikkein suurimmasta aistista."

Koko salissa enkelikasvoilla oli tuo ilme: "Mitä helv- … hän juuri sanoi? Mitä?!" Mutta äänestettiin joka tapauksessa, ja tietysti kannustin – kuten minä teen – heitä kaikkia äänestämään. Sanoin: "Oikeasti, luottakaa minuun. Yhtenä päivänä tekin menette Maahan, otatte ihmismuodon ja koette tämän rakkaudeksi kutsutun asian. Mutta Casanovan tapaan en voi kertoa teille siitä. En voi kuvata sitä. En voi määritellä sitä, mutta se on todellisempaa kuin Maan kivet, Maan vedet. Se on todellisempaa kuin linnut, jotka lentävät taivaalla. Se on todellisempaa kuin tulipalot, jota pyyhkäisevät mets- …" (puhuen vähän tunteellisesti) Innostun tässä vähän, mutta haluan olla hieman teatraalinen.

Rakkaus on hyvin, hyvin todellista. Kun kysytään rakkaudesta, useimmiten ihmiset vain pohtivat: "Rakkaus, hmm." Niitä joita on rakastanut. Sitä tunnetta, kun on rakastettu. Oli se sitten äitinne povella, tai tyttöystävänne povella, sillä ei ole merkitystä. Siinä oli kyse tuosta tunteesta … (Adamus naureskelee eläytyessään muisteluun) Vannon, että Kerri laittoi jotain kahviini, koska en ollut tällainen, ennen kuin aloin juoda kahvia.

KERRI: Minä laitoin.

LINDA: Jatka. Se mielenkiintoista.

ADAMUS: Siis rakkaus. Takaisin pointtiin. Rakkaus. Kyllä, mitä rakkaus on? Silloin alatte tavallisesti tuntea noita rakkauden aikoja. Aah, rakkauden mahtavuutta, tai rakkauksia joita teillä tällä hetkellä on. Mutta kun yrittää kuvata sitä, melkein kuin tekisi karhunpalveluksen sille. Kun yrittää määritellä sen, yrittää kuin laittaa sen pulloon ja vangita sen. Rakkaus tulee sydämestä.

Linda, miksi luulet, että rakkaus liitetään sydämeen?

LINDA: Koska kyse ei ole aivoista.

ADAMUS: Se on hyvä vastaus. Luulin, että hän sanoisi: "En tiedä." Hän oppii paremmaksi.

Se ei tule aivoista. Se on itse asiassa erittäin hyvä vastaus. Siis se ei tule päästä. Se tulee sydämestä, ja sydän on se astia, joka … No, kun olette rakastanut, ettekö tunne sen sydämessänne? Jotkut teistä tuntevat sen vatsassaan, mutta ette tunne rakkautta oikeastaan aivoissa, ettehän? Se on sydämessä. Se on paikka, jossa elämänrytmi tapahtuu, eri tavalla kuin missään muussa olemuksenne paikassa. Tuo sydämen sykkiminen, tuo halu elää ja kokea. Sydän ei luo tuota halua, mutta sydän reagoi tuohon haluun elää elämänrytmi. Sen vuoksi sydän.

Takaisin asiaan. Rakkaus on aistitunne, ja enkeliolennot tosiaankin äänestivät ja sanoivat: "Okei, hyväksymme rakkauden yhdeksi uudeksi aistiksi. Emme oikeastaan tiedä miksi, mutta ihmiset tuntuvat täysin ihastuneen siihen. Siis kyllä, tehdään se."

Rakkaus on aisti, eikä aistissa ole tietoa. Ei ole tietoa. Sen vuoksi ajatellessanne rakkautta, tunne valtaa teidät. Se ei ole tietoja poikaystävästä, joka teillä oli 28 vuotta sitten, ja montako kertaa suutelitte ja montako kertaa söitte hampurilaista yhdessä. Se ei ole tietoja, eihän? Ja se olisi tappio rakkaudelle, jos se olisi vain joukko tietoja. Rakkaus on tunne.

Se on aisti. Se menee kauas, kauas sen yli, mitä mieli voisi mitenkään käyttää sen määrittelemiseen. Ja sellaista kaiken elämän pitäisi olla.

Ihmisen päätöksenteko

Historia on joukko tietoja, jotka eivät yleensä pidä paikkaansa. Esimeriksi minun kuvani oli ystäväni kuva. Historia on monia tietoja, jotka eivät ole oikeita, mutta kuitenkin maailma tuntuu tarttuvan tietoihin nykyään. No, tämä johtuu siitä, että mieli ajattelee sillä tavalla. Onko sinulla se pieni kirjoitusjuttusi, Linda?

LINDA: Totta kai.

ADAMUS: Ai, hyvä. Pyydän häntä kiljoittamaan, siis kirjoittamaan – höh! – kijoittamaan muutaman sanan …

LINDA: Voi pojat.

ADAMUS: (naureskellen) … taululle. Pyydän häntä kirjoittamaan – se on Kuthumi, joka häiritsee. Pyydän häntä kirjoittamaan muutaman kohdan taululle tässä. Tällä tavalla ihmismieli ajattelee: tieto, tieto, tieto … tunne …

LINDA: Stop, stop, stop.

ADAMUS: … päätös.

LINDA: Kirjoitan ne takaperin (Adamus naureskelee).

ADAMUS: Tieto, tieto, tieto, tunne, päätös. Se on kaava. Kyse ei ole siitä, että teillä on vain kolme tietoa, vaan on joukko tietoja, jotka johtavat sitten tunteeseen. Kaikki ihmispäätökset perustuvat tunteeseen. Tunne on päätöskohta, ja sitten lopulta teette jonkin päätöksen ja sanotte, että olitte todella älykäs tai käsittelitte paljon asioita, mutta se kaikki perustuu tunteeseen. Ja monet ovat haastaneet minut tässä menneisyydessä ja hävinneet tuon haasteen, koska jokainen ihmispäätös perustuu loppujen lopuksi tunteeseen.

Kyllä, keräätte tietoja, paljon tietoja, ja siinä mieli on työssään. Eikä mielessä ole mitään väärää, mutta tällä tavalla mieli toimii – se kerää tietoa. Ja sitten mieli arvioi tuon tiedon, eikä se oikeasti ymmärrä aitoja aisteja tai aistillisuutta tai aistimuksellisia tunteita, ja mieli arvioi sitä tunteen/emootion perusteella ja tekee sitten päätöksen. Ja sanoisin, että tuo päätös tehdään pimeässä tai ainakin harmaudessa, ilman todellisten aistien täyttä hyödyntämistä.

Olemme puhuneet tästä aiemmin, kyllä, mutta meidän on aika tehdä se. Olemme puhuneet siitä aiemmin tavallaan johdantona siihen, mitä teemme nyt – nyt menemme superaistimukselliseen elämiseen.

Palataanpa taaksepäin hetkeksi. Tieto, tieto, tunne, päätös.

Tuntekaa tätä hetki. Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja kuvitelkaa kanssani. Kuvitelkaa menevänne huoneeseen, joka on täysin pimeä. Täysin pimeä. Ette tiedä mitään tuosta huoneesta, ennen kuin avaatte oven, menette sisään ja suljette oven perässänne. On täysin pimeää. Siellä ei ole mitään. Välittömästi mieli alkaa rajoittuneiden fyysisten aistiensa avulla etsiä tietoja. "Onko lattia kylmä? Onko se kiveä vai onko siinä matto?" Tieto, tieto, tieto.

Ja sitten huudatte täydelliseen pimeyteen. Ette näe mitään, ja huudatte täydelliseen pimeyteen, kaikuuko siellä, mikä auttaa teitä määrittelemään huoneen kokoa, koska ette tiedä mitään tuosta huoneesta – kokoa, korkeutta, kalusteita, mitään. Voisitte kaiken tietämänne perusteella kävellä pari metriä ja pudota syvään kuoppaan, joka on täynnä alligaattoreita. Alatte kerätä tietoa. Vihellätte vähän, ja yritätte saada silmänne sopeutumaan toivoen, että vähän valoa tulisi pimeyden läpi auttamaan teitä määrittelemisessä.

Keräätte tässä nyt tietoa, tietoa, tietoa, tietoa. Ja nyt tulette kohtaan, ettei ole melkein ollenkaan tietoa. Tiedätte vain, että kävelitte ovesta ja jokin imee äänen, joten ei ole kaikua, mutta se ei silti auta teitä määrittelemään huoneen kokoa tai luonnetta. Ette ole kompastuneet mihinkään vielä, joten ette tiedä edes, onko siinä kalusteita tai seiniä tai mitään muuta. Tietoa, tietoa, tietoa, tietoa.

Ja nyt teette tunnepäätöksen: "Olen vaarassa." Heh! Sillä tavalla mieli toimii: "Olen vaarassa." Se on tunnereaktio – "Olen vaarassa" – ja kenties te olette, kenties te ette ole, mutta sen nämä tiedot auttavat tunteita määrittämään.

Ja nyt on päätöksen aika, koska tunteet ovat sanoneet: "Vaara, täällä on mahdollisesti suuri vaara. Sinun ei pitäisi olla tässä paikassa", ja päätös on: "Juokse helvetisti. Yritä löytää tuo ovi, josta tulit sisään. Toivottavasti et ole liikkunut kovin kauas tuosta ovesta", ja todellisuudessa ette ole liikkuneet juuri lainkaan tuon oven luota, koska tietoa kerätessänne ja tunnepäätöstä tehdessänne pelkäätte mennä yhtään pidemmälle.

Mutta mitä jos tuo huone sisältäisi jumaluutenne? Mielenne ei pystynyt vain ymmärtämään jumaluutta, koska sillä ei ole mitään aiempaa kokemusta siitä. Se ei tiedä, miltä etsiä. Se ei tiedä, miten käytetään tietoja havaitakseen yhtään jumaluutta. Mitä jos tämä huone olisi täynnä jumaluuttanne, mutta nyt olette tehneet päätöksen juosta, toivoen, että löydätte tuon oven, koska pelkäätte, mitä voisi tulla?

Tämä on tyypillinen ihmisen ajattelutapa. Olen tietysti yksinkertaistanut ja supistanut sitä, ja jotkut protestoivat, että olen tehnyt siitä aivan liian yksinkertaista, mutta ei, näin se todellisuudessa toimii. Teillä on se ruudulla. Tieto, tieto, tieto, tunne, päätös, ja menette tällä tavalla elämästä ja jokaisesta päivästä läpi. Ja kun kohtaatte pimeitä huoneita – vertauskuva jostain uudesta elämässänne – päätös on tavallisesti juosta tai ainakin pidätellä, tai toinen usein tehty päätös on: "Hankitaan lisää tietoa. Seistään tässä vain jonkin aikaa ja katsotaan, tapahtuuko jotain", mutta pitäen toista kättä kiinni ovessa, jotta voisitte poistua mahdollisimman nopeasti. On aika mennä sen yli.

Tässä huoneessa – tässä huoneessa joka edustaa monia uusia tilaisuuksia, jumaluuttanne, energiaanne ja kaikkia mahdollisuuksianne – pysähdytte nyt. Lopetatte pakkomielteisen tietojen keräämisen ja tartutte valtikkaanne – ei aseena, ei vastauksena, vaan muistutuksena, että te todellakin tiedätte. Te todellakin tiedätte.

Jos pysähtyisimme nyt tähän. Seisotte pimeässä huoneessa kerättyänne jo kenties satoja tietoja ja tunnereaktionne on pelko, ettekä ole kenties tehneet vielä päätöstä, ja tulen luoksenne ja sanon: "Mitä siis aiot tehdä?" Te sanotte: "En tiedä", ja minä läimäisen teitä todella kovaa, todella kovaa. Kaadan teidät perseellenne lattialle, ja oivallatte, että lattia on melko kova. Se on uusi tieto: älä kaadu lattialle enää niin usein." Sitten heitän teidät seinää vasten, ja oivallatte, että seinäkin on todella kova. Ja … lasken leikkiä! Mmm, kenties en kovin paljon.

Tuossa kohtaa ette sano: "En tiedä." Kun tulen luoksenne ja sanon: "Mitä aiot tehdä nyt? Olet tässä pimeässä huoneessa. Sinulla ei ole aavistustakaan, mikä se on. Olet peloissasi. Pissasit housuusi, kun olit niin peloissasi. Mitä aiot tehdä?" Sanotte: "Tartun tuohon valtikkaan nyt, ennen kuin teen jotain muuta pahaa (Adamus naureskelee). Tartun tuohon valtikkaan, ja tuo valtikka näyttää minulle tien." Ja pääsette pois mielestänne. Lakkaatte ajattelemasta. Olette tietoinen tunteistanne, mutta ne eivät muserra teitä. Ja hillitsette nyt itsenne tekemästä ihmispäätöstä, joka perustuu tietoon, tietoon, tietoon.

Pidätte kädessä tuota valtikkaa, ja annatte sen nyt kuljettaa teidät mahdollisuuksiin, omaan energiaanne. Ja kun pääsette mahdollisuuksiinne, kyse ei ole siitä, että siellä on vastaus – ei "se vastaus". Siellä on kaikki vastaukset, kaikki mahdollisuudet, ja teidät vedetään välittömästi siihen mahdollisuuteen, joka sisältää teille ns. suurinta tyydytystä, aistillisuutta, vähiten kärsimystä, vähiten vastarintaa.

Teidät opastetaan automaattisesti siihen. Älkää kyseenalaistako sitä koskaan. Ei koskaan, koskaan, koskaan! Älkää kyseenlaistako sitä, että teidät ohjataan automaattisesti korkeimpaan potentiaalin teidän kannaltanne. Ei planeetan kannalta, ei kenenkään muun kannalta, ei äitinne kannalta, ei koiranne kannalta, vaan teidän kannaltanne. Älkää kyseenalaistako, koska se on mielen toimintaa. Se on mielen tekemää horjuttamista. Ei ole aika, ei ole paikka tuolle kyseenalaistamiselle. Se vaatii valtavaa luottamusta – ei oikeasti. Heh! Ei, itse asiassa ei vaadi. Se on väärinkäsitys: "Voi, se on valtava luottamus." Ei, ei ole. Tämä kaikki on teidän. Se kaikki on teidän energiaanne. Se kaikki on teidän mahdollisuuksianne, teidän vastuksianne. Se ei ole henkioppaat. Voi, voi, voi! Ei mitään sellaista. Se olette te ja annatte itsenne kuljetettavan tai saatettavan kaikkiin mahdollisuuksiinne – tietoisuuteen.

Ja kun pidätte kiinni valtikasta – joka on vain muistutus – kun pidätte kiinni valtikasta, se vie teidät noiden monien, monien "en tiedä" -kerrosten läpi, joita laitoitte siihen menneisyydessä. Se leikkaa suoraa tuon verhon läpi ja vie teidät vastaukseen. Ja sitten suu kiinni. Suu kiinni. Sanon näin, koska ihmismielellä on suurta taipumusta alkaa pyöritellä, olla pakkomielteinen, esittää kysymyksiä, olla huolissaan, pelätä ja sanoa: "No, meidän on parasta kerätä lisää tietoja, tutkia enemmän ja yrittää selvittää, ja sitten meidän täytyy vain istuutua tasapainottamaan nämä mahdollisuudet ja se, mikä on hyvää ja huonoa. Sitten meidän täytyy arv- …" Suu kiinni! Olette omassa energiassanne, ja tuo energia ei koskaan, ei koskaan toimi teitä vastaan. Se ei koskaan toimi teitä vastaan.

Ja sitten olette tässä pimeydessä, tässä tyhjyydessä, ja kyllä, hetken aikaa mieli hyppää mukaan ja sanoo: "Mitäää tämä on? Tämä on vain iso ja pimeä kuilu, ja kuiluhirviö syö minut." Ja jokseenkin tuolla hetkellä, kun olette nousseet "tieto, tieto, tieto, tunne" -menettelyn yli, yhtäkkiä on tietämys, ja sanotte tavallaan: "Hemmetti! Tiesin sen! Hemmetti! Olen aina tiennyt sen! Miksi pönttöilin kaiken tuon mielen "tieto, tieto, tieto, tunne" -jutun kanssa?"

Ja sitten tuolla hetkellä, kun ajattelette niin, tuolla hetkellä kun esitätte tuon kysymyksen, olette omassa energiassanne. Ja tulee vastaus: "Koska halusit tehdä niin, koska luulit, että homma toimii niin". Ja sitten ajattelette itseksenne: "Mietin, voinko koskaan päästä sen yli", ja vastaus on heti siinä, tuo tietäminen: "No ehdottomasti, ääliö." Tarkoitan, että siinä oma energianne puhuu teille, ja se puhuu teille tuolla tavalla joskus. Se sanoo: "Joo, meidän täytyy mennä takaisin siihen."

Lakatkaa ajattelemasta sitä. Lakatkaa huolehtimasta siitä. Te olette siinä. Pitäkää tuota valtikkaa. Se vie teidät suoraan energianne keskelle, joka on kaikki mahdollisuutenne, ja se mahdollisuus joka haluaa palvella teitä eniten ja suurimmassa ilossa, on se, josta tulette tietoiseksi välittömästi. Perimmiltään tulette tietoiseksi kaikista muistakin mahdollisuuksista, mutta sanotte: "Mitä, ei kovin kiinnostavia, koska ne ovat kärsimistä. Ne vievät liian pitkään. Ne – en tiedä, mitä helvettiä ne ovat. Mutta, kyllä, haluan tämän joka on iloa ja vaivattomuutta, eikä enää kärsimistä." Ei enää kärsimistä.

Vedetäänpä syvään henkeä, rakkaat shaumbrat. Kyllä, pidän hauskaa tänään.

Hyvin pitkään on toimittu tällä vanhalla tyylillä, hyvin lineaarisella "tieto, tieto, tieto, tunteet" -tyylillä. Ja aina silloin tällöin päätös, mutta usein "en tiedä". Nimittäin esitätte näitä kysymyksiä joskus: "Mitä minun pitäisi tehdä? Mihin minun pitäisi muuttaa? Pitäisikö minun etsiä rakastaja? Kuka minä olen? Miten pitkään elän? Mitä minun tarvitsee tehdä huolehtiakseni terveydestäni?" Sitten yritätte saada tietoja. Menette internetiin. Etsitte. Tutkitte. Lopettakaa se! En sano, että tutkiminen on huono asia, mutta elämänne suurissa kysymyksissä, mihin menette seuraavaksi, mitä teette, miten nujerratte jonkin fyysisen ongelman, miten sallitte terveyden elämäänne, kaikissa näissä asioissa lopettakaa "tieto, tieto, tieto, tunne", koska suuri osa siinä on päätöksiä, jotka perustuvat tunteeseen, ja tuo tunne on yleensä pelko tai puute tai kärsimys.

Ei mikään ihme, että jatkatte saman asian toistamista saman kärsimyksen kera, saman lopputuloksen kera koko ajan. Mennään sen yli. Pitäkää tuota valtikkaa, ja antakaa sen viedä teidät omaan energiaanne, jossa kaikki vastaukset ovat ja jossa se vastaus, jossa on suurinta iloa ja suurinta armollisuutta, on itsestään selvä teille, hyvin selkeä teille. Se ei tule teille sanoen: "No, en ole varma, valitsenko tämän vai tuon." Se on hyvin selvä, ja se iskee teihin kuin iso tietäminen.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.

On aika, että muutamme sitä tapaa, on aika, että te muutatte sitä tapaa, jolla saatte asioihin vastauksen, ja tulette aitoihin ja todellisiin päätöksiin elämässänne. On aika, että avaudumme kaikille mahdollisuuksille. Ja ne ovat siinä, ja se on niin yksinkertaista, kuin pitää kädessään tuota valtikkaa, sulkea suunsa ja pysäyttää mielen pakkomielteisyys. Se vie teidät suoraan omaan energiaanne, ja mitä hiljempaa olette muutaman hetken – muutaman kallisarvoisen hetken – teille näytetään, että tuossa isossa pimeässä huoneessa, johon juuri astuitte, mikä on symboli kenties jostain kysymyksestä elämässänne, on vastaus. Tuossa suuressa pimeässä huoneessa vastaus on aivan siinä, jos olette hiljaa hetken, lakkaatte yrittämästä kerätä tietoja, ettekä mene tunnepäätöksiin.

Sinä tiedät jo -merabh

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, laitetaan vähän musiikkia ja tehdään nyt tämä merabhin myötä.

(Musiikki alkaa)

Te tiedätte jo. Te tiedätte jo. Sen vuoksi on loukkaavaa, kun sanotte sellaisia asioita kuin "en tiedä", koska sitä tulee todellisuuttanne.

Sanotte: "En tiedä" – (läts!) – ja energia antaa teille sen. Laitatte todellisuudessa verhon ympärillenne, ja sitten te ette tiedä, te ette ala tietää ettekä te voi tietää.

Sen sijaan, että sanotte: "En tiedä" – antaisitko minulle tuon hatun, Linda? ("Tiedän paremmin" -hattu)

LINDA: Totta kai.

ADAMUS: Tuon "en tiedä" -vastauksen sijasta, te tosiaankin tiedätte (Linda antaa hatun hänelle), ja tiedätte paremmin kuin kukaan muu.

Huomaat, etten laita sitä päähäni (Adamus naureskelee). En halua sotkea Cauldren ohenevia hiuksia (Adamus nauraa). Pyh!

LINDA: Äh!

ADAMUS: Pyh! Kuthumi opettaa minulle huumoria.

LINDA: Äh!

ADAMUS: En ole vielä täydellinen siinä! Kyllä, minä olen.

Tiedän paremmin. Tiedän paremmin, kuin sanoakseni: "En tiedä."

"En tiedä" on myrkyllinen.

Tiedän paremmin kuin kukaan muu sen, mikä on hyvä minulle.

Tiedän paremmin, kuin vain kerätäkseni tietoja ja yrittääkseni tehdä päätöksen niiden perusteella. Tiedot ovat mielenkiintoisia, ja ne ovat ok joissain tapauksissa, mutta eivät siinä, mihin elämänne menee. Tiedot ovat ok sen ymmärtämisessä, miten käynnistätte astianpesukoneenne. Sitä varten tiedot ovat – asianpesukoneenne käynnistämiseen. Jotkut teistä eivät ole vielä saaneet selville sitä. Se on ok. Pääsette siihen.

Tietoja ei ole tarkoitettu pyörittämään elämää, ja elämä kulkee sitä reittiä tällä hetkellä. Enemmän ja enemmän tietoja.

Tietokoneet. Paljon tietoja, triljoonia tietoja joka nanosekunti. Se ei tee elämää. Se ei avaa sydäntä ja tuo rakkautta ja täyttymystä.

Tiedot – joukko tietoja – eivät mahdollista terveitä päätöksiä, koska jos käytätte tietoja yrittäessänne tehdä päätöksiä elämästänne, onnellisuudestanne ja täysivaltaisuudestanne, nuo tiedot pyytävät vain lisää tietoja, ja sitten taas nuo tiedot pyytävät lisää tietoja, ettekä pääse koskaan omaan energiaanne.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

Se on niin yksinkertaista, kuin pitää kädessään tuota valtikkaa – se on teidän, se on muistutus – ja antaa sen valaista tuon pimeän huoneen.

Voisitte etsiä koko elämän ajan tuossa pimeässä huoneessa ja yrittää kerätä tarpeeksi tietoja määrittääksenne, miltä se näyttää ja mistä se koostuu, ja silloinkaan se ei ole täsmällistä, aivan kuten historia ei ole oikeasti täsmällistä. Se on joukko tietoja. Siinä on totuutta, kyllä, mutta se ei ole oikeasti täsmällistä.

Havaintonne itsestä perustuu moniin tietoihin. Kutsutte sitä menneisyydeksenne, eikä se ole oikeasti, kuka olette. Se perustuu myös moniin tunnepäätöksiin, jotka jäävät vajaaksi todellisesta potentiaalistanne.

Te tiedätte paremmin. Kaikki vastaukset ovat siinä.

Tehdäänpä tämä. Ohitetaan perinteinen tapa tehdä valintoja ja päätöksiä, perinteinen tapa ymmärtää todellisuutta.

Pitäkää kiinni tuosta valtikasta, ja antakaa sen viedä teidät mahdollisuuskenttiinne. Nuo kentät näyttävät jatkuvan ja jatkuvan. Kauniita, kauniita mahdollisuuskenttiä, tavallaan kuin mansikkapeltoja.

Ja sitten yksi marja, yksi hedelmä joka on todella sydämenne intohimo, tulee esiin, ja se on hyvin selvä, kaikkien muiden yläpuolella ja ulkopuolella. Lakatkaa ajattelemasta niin paljon. Lakatkaa sanomasta: "En tiedä."

Lakatkaa käyttämästä tietoja päästäksenne pois kaksinaisuudesta. Se ei toimi.

"Tieto, tieto, tieto, tunne, päätös" ei toimi.

On uskomaton todellisuus, johon olemme menossa, johon te olette menossa, ja se saattaa tuntua vähän pelottavalta ensin, koska olette hyvin tottuneita olemaan tieto-orientoituneita, tutkimaan asioita.

Menemme sen yli, todelliseen superaistimuksellisuuteen, tai haluan kutsua sitä superaistillisuudeksi. Siinä ei ole tietoja. Se on tavallaan kuin rakkaus. On vaikea yrittää kuvata sitä. Sama pätee siihen, mihin olemme menossa, eikä se ole loogista, ja tämä on hyvä asia. Se ei ole rajoittunutta.

Siis, rakkaat shaumbrat, käytetään tämä tilaisuus juhlia rakkauden päivää, joka tulee pian, 14.2. Käytetään tämä tilaisuus nyt mennä todella yli tuosta vanhasta tavasta tehdä päätöksiä, hahmottaa itsenne ja maailma.

Mennään superaistimuksellisuuteen, enkä edes selitä, mitä se on. Ottakaa vain kiinni tuosta valtikasta. Se vie teidät sinne. Tiedän, että se vie. On taattua, että se vie.

Ottakaa kiinni tuosta valtikasta, on sitten kyse jostain päätöksestä elämässänne, havaintonne muuttamisesta omasta itsestänne tai suuremman havaintotavan saamisesta, on kyse sitten historianne ja menneisyytenne todellisesta ymmärtämisestä – sillä ei ole merkitystä, mitä se on – ja jättäkää nuo tiedot sellaisiin asioihin, kuin miten käynnistätte sähköhammasharjanne (naureskelua). Jotkut teistä kamppailevat edelleen sen kanssa. Jättäkää tiedot siihen, miten käytätte tietokonettanne.

Mutta teitä varten, sydäntänne ja hyvinvointianne varten, kun jäätte tälle planeetalle, on täysin uusi tapa hahmottaa todellisuus, mennä mahdollisuuksiinne, löytää todellisia vastauksia – vastauksia jotka eivät tule Jumalalta.

Nimittäin Jumala on vain tukku hemmetin tietoja. Kyllä, oikeasti on. Tarkoitan, että mitä raamattu on? Tietoja. Te ette koe Jumalaa kaikkien näiden tietojen perusteella, ja sitä tutkijat tekevät. He luulevat olevansa hemmetin fiksuja, mutta se tulee sydämestä, tuntemisesta, superaistimuksellisuudesta.

Siihen olemme menossa. Se ei ole pelottavaa.

Tuntekaa tätä suurta pimeää huonetta nyt. Tuntekaa sitä.

Sen sijaan, että käyttäisitte tuota vanhaa tapaa – tietoja ja sitten tunteita ja päätöksiä – seiskää nyt vain siinä valtikka kädessänne.

Kyllä, hetken ihminen voisi olla vähän peloissaan ja sanoa: "Ei ole muuta, kuin suuri pimeä huone. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä täällä on. Se voi olla petollinen." Sitten se häviää pois.

Kun olette uskollinen itsellenne, se häviää pois ja yhtäkkiä … Tuntekaa nyt, mitä tapahtuu.

Tuntekaa, mitä yhtäkkiä tapahtuu tuolle huoneelle, sallien itsenne, todellisen tietoisuutenne.

(Tauko)

Nimittäin on tuo hiljainen hetki, tuo ihmettelyn hetki, ja myös yritys täyttää tuo hiljaisuus. Ja kun vedätte pari kertaa syvään henkeä, muistatte: "Tiedän paremmin."

Vedätte pari kertaa syvään henkeä tuohon aitoon aistimuksellisuuteenne, ja oivallatte, että kaikki on aivan tässä.

Kaikki mitä haluatte tietää elämästänne, seuraavista siirroistanne, mahdollisuuksistanne, tilaisuuksistanne – kaikki on aivan tässä.

Oivaltamisenne on ollut aivan tässä, mutta kun sanoitte: "En tiedä, miten siihen päästään. En tiedä, milloin se tapahtuu", pysyitte pimeässä. Piditte valot sammuksissa.

Ei enää.

Ottakaa kiinni tuosta valtikasta ja oivaltakaa: "Tiedän paremmin."

Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä, rakkaat shaumbrat.

Ja kiitos, että sallitte minun testata uutta huumoriani. Mielestäni pärjäsin oikein hyvin (Linda taputtaa). Kiitos, taputuksia täällä. Kiitos. Mielestäni pärjäsin oikein hyvin. Minun täytyy mennä raportoimaan se Kuthumille. Hän kai lähettää minulle nyt laskun noista tunneista (Linda kikattaa). Niillä oli "rahat takaisin" -takuu, mutta minua ei haittaa maksaa hänelle, koska miten suuri lahja tämä on. Minun ei tarvitse olla huolissani, mistä raha tulee maksaakseni Kuthumille. Minun ei tarvitse sanoa: "En tiedä, mistä se tulee." Tiedän paremmin. Se on jo tässä (laittaen "tiedän paremmin" -hatun päähänsä).

Siis rakkaat shaumbrat, vedetään syvään henkeä. Palaamme ensi kuussa katsomaan eloisia kuvia minusta naisena entisissä elämissäni.

Tämän myötä, muistakaa, että kaikesta planeetan surullisuudesta ja hulluudesta huolimatta, loppujen lopuksi kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos, rakkaat shaumbrat (lähettäen lentosuukon). Hyvää ystävänpäiväkuukautta. Avatkaa sydän.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.