Siivet-sarja

SHOUD 5

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe ( www.crimsoncircle.com)

6.1.2018

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Vedetäänpä syvään henkeä, kun toivotamme tervetulleeksi uuden vuotenne 2018. Aa, sanoisin, että on uusi eroamisen/hajoamisen vuosi. Ei kovin erilainen kuin viime vuosi (joku sanoo sarkastisesti "jee!"). Jee (joku sanoo "jihuu" ja vähän naureskelua).

Uusi eroamisen vuosi

Mikä eroaa/hajoaa tänä vuonna? Näitte viime vuonna valtavaa maskuliini- ja feminiinienergioiden, Isis- ja Adam-energioiden, vapautumista. Itse asiassa, teimme viime vuonna Adamin haavan. Meillä tapahtui paljon omaa vapautumista, ja sitten näitte sitä tapahtuvan kaikkialla maailmassa. Joo, ja se on vasta alkua.

Siis mihin tämä eroaminen vaikuttaa tänä vuonna? Linda, mikrofoniin, kiitos.

LINDA: Voi pojat!

ADAMUS: Meidän täytyy saada tämä nauhalle, jotta siihen voidaan palata vuoden päästä.

LINDA: Ihmiset lahjovat minua rahalla, jotten tulisi heidän luokseen mikin kanssa! (Naurua)

ADAMUS: (naureskellen) Ota rahat ja anna heille mikrofoni.

LINDA: Joo, okei. No niin.

ADAMUS: Siis mitä on lisäeroaminen? Minkä näette hajoavan tänä vuonna, muun kuin itsenne? (Vähän naureskelua) Se ei ole reilu vastaus.

ANDY: Näen tänä vuonna kattilan kiehuvan yli enemmän ja saavan aikaan enemmän sotkua.

ADAMUS: Varmasti.

LINDA: Puhutko marihuanasta. (Suom. huom. "kattila" merkitsee myös "marihuana, kannabis")

ANDY: Ja näen siivousryhmien tulevan ja yrittävä …

ADAMUS: Siivousryhmien.

ANDY: Joo, joo!

ADAMUS: Joo, okei. Anna minulle kuitenkin esimerkki. Tarkoitan kattilan kiehumisesta yli. Coloradossa oleville tämä on hyvin sopivaa (vähän naurua, koska "kannabis" on laillista Coloradossa), mutta erityisesti mikä? Mikä ryhmä? Mikä maantieteellinen alue maailmassa? Mikä instituutio? Mikä hajoaa?

ANDY: Luulen olevan erittäin hyvä mahdollisuus, että näemme rahaan liittyviä muutoksia. Luulen, että (Yhdysvaltain) keskuspankki on vaikeuksissa.

ADAMUS: Kumpaan suuntaan? Tarkoitan, että se on selviö, mutta kumpaan suuntaan? Ylös vai alas?

ANDY: Luulen, että näemme rahaan liittyviä romahduksia tänä vuonna.

ADAMUS: Vähän vai kaikki?

ANDY: Kenties kaikki, koska kaikki perustuu siihen.

ADAMUS: Kyllä.

ANDY: Keskuspankki.

ADAMUS: Ei, ei oikeastaan.

ANDY: No, tavallaan.

ADAMUS: Ei, ei, ei.

ANDY: Tavallaan.

ADAMUS: Pysähdytäänpä tähän. Se perustuu luottamukseen ja tyhmyyteen (naurua).

ANDY: Joo.

ADAMUS: Se on totta. Maailman rahoitus perustuu noihin kahteen tekijään, ja ne toimivat tavallaan käsi kädessä. Jos on tarpeeksi tyhmä, luottaa silloin, kun ei ehkä pitäisi. Ja joskus luottamus sallii olla vähän tyhmä, mikä on ok. Mutta kyse on keskinäisestä luottamuksesta. Mikään ei tue sitä. Ennen tuki. Kauan sitten oli sikoja ja lehmiä ja vuohia tukemassa sitä. Mutta nyt ei ole mitään, joten kyse on ehdottomasti luottamuksesta. Niinpä se voi kohota korkealle – eikä edes keinotekoisesti, vaan se voi kohota korkealle ja olla edelleen käypä – tai se voi pudota hyvin alas, hyvin, hyvin alas, koska se perustuu vain luottamukseen. Ja rahoitusmaailman sisään on nyt rakennettuna mekanismeja, jotka estävät sitä putoamasta liian alas, liian nopeasti, mutta se voi pudota. Mutta en näe sitä tapahtuvan tänä vuonna.

ANDY: Ai.

ADAMUS: En näe. Ei. En heti. Muita asioita tulee ensin. Mutta arvostan näkemyksiäsi.

ANDY: Se oli vain ajatus.

ADAMUS: Vain ajatus (Andy naureskelee). Ja tiedäthän, että täällä Crimson Circlessä kaikki ajatukset eivät ole Adamuksen ajatusten kaltaisia (he naureskelevat). Kiitos. Mutta olet oikeassa, koska ennustat itse asiassa vähän pidemmälle tulevaisuuteen, kuin vain vuoteen 2018. Katsot vähän pidemmälle. Sen sinä tunnet.

Tämä vuosi, mikä muu hajoaa eroamisen myötä?

LINDA: Adamus, onko mahdollista, että jollain on oikea vastaus sinulle? (Adamus kohauttaa olkapäitään, paljon naurua) Okei. En halua pelotella ketään, joten kyse on luultavasti vain minusta. Mennäänpä tänne.

ADAMUS: Kyllä, on mahdollista, ja olen enemmän kuin valmis tunnustamaan, kun se tapahtuu.

LINDA: Okei, okei.

ADAMUS: Maksan jopa hyvistä vastauksista. Cauldre, missä rahasi ovat? (Hänen taskunsa ovat tyhjät, yleisö sanoo "ei")

LINDA: Sori.

ADAMUS: Se on luottamuksen varassa. Luottakaa minuun, että saatte nuo rahat (lisää naurua). Hyvä.

NANCY: Luulen, että näen itseni eroavan joistain vanhoista jutuista.

ADAMUS: Joistain vanhoista jutuista. Okei. Millaisista erityisesti?

NANCY: Ai, vain vanhoista ongelmista.

ADAMUS: Vanhoista ongelmista. Joo, menen siihen myöhemmin (Nancy naureskelee). Ei, vaan oikeasti. Myöhemmin pikku keskustelussamme tänään, joo. Hyvä. Mitä muuta? Mitä muuta? Tämä menee filmille ensi vuotta varten.

LINDA: Voi luoja, tämä on vaarallista.

ADAMUS: Pidä kiirettä. Ja saatte 20 dollaria, jos pidän todella vastauksestanne.

LINDA: Tunnen, tunnen, tunnen, tunnen, okei.

ADAMUS: Tai velkakirjan.

LINDA: Tässä.

ADAMUS: Okei. Siis mikä muu hajoaa tänä vuonna? Näitte alun maskuliinisessa ja feminiinisessä. Se oli hämmästyttävää. Se oli, kuin olisin katsellut jalkapallopeliä – seissyt aitiossa ja katsellut kaiken tämän tapahtumista – ja se oli hyvin tervetullutta, hyvin myöhässä. Mikä muu hajoaa tämä vuonna?

SCOTT: Minulle tuli jatkuvasti mieleeni kuluneena kuukautena, sen jälkeen kun olin viimeksi täällä, että "odota odottamatonta".

ADAMUS: Häh, se on shaumbran elämää nykyään, joo, joo.

SCOTT: Siis.

ADAMUS: Okei. Puhumme siitäkin.

SCOTT: Okei.

ADAMUS: Siis laitamme teidän vastauksenne yhteen. Näettekö, miten luotte shoudia tässä? Joo.

Odottamattomasta puheen ollen, olen sanonut aiemmin, että shoudissa tuomme yhteen kaikki energiat. Kyse on osittain minusta. Osittain Cauldresta, Lindasta, henkilökunnasta ja tiimistä; teistä kaikista, kaikista jotka katselevat netissä. Se on shoud. Niinpä olette ehkä ajatelleet, että se on kolmannes, kolmannes ja kolmannes – kolmannes Adamusta, kolmannes Geoffia, Lindaa ja henkilökuntaa, kolmannes shaumbroja. Ei, tänään on 100% Adamusta. Sata …

LINDA: Ai jaa! Aaa!

ADAMUS: Antaisitko minun sanoa loppuun? (Naurua) Tänään on 100% Adamusta, 100% Geoffreyä, Lindaa ja tiimiä, 100% shaumbroja. Miten se on mahdollista? Se on 300% tai enemmän. Siihen olemme menossa. Kaikki muuttuu.

Muistatteko, kun jokin aika sitten, noin vuosi sitten, sanoin yhdessä shoudissamme: "Kaikki menee …" Oi, lainaan tätä tänään. Ei lehtiötä, vaan puhujakoroke (hän nostaa puhujakorokkeen lähemmäs). Muistatteko, kun sanoin, että kaikki menee uuteen? Kaikki menee uuteen? Se on mielenkiintoinen paradoksi, koska kaikki menee uuteen, mutta kaikki näyttää pysyvän samana. Aa! Silloin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, kun kaikki näyttää olevan samanlaista. Joka päivä kaikki – sää, uutiset, toiset ihmiset, teidän tapanne, kaikki sellainen – näyttää pysyvän samana, mutta pysähtykää ja vetäkää syvään henkeä, koska jotain tapahtuu. Kaikki menee uuteen, eikä se ole ristiriitaista. Pääsemme siihen hetken kuluttua.

Pari vastausta vielä. Mikä hajoaa? Mikä erotetaan/hajotetaan erityisesti tänä vuonna? Ole hyvä.

TAD: Näen hallituksen – pam! – tiedäthän.

ADAMUS: Joo.


TAD: Se on ollut ikään kuin palapeli, ja nämä palat poksahtelevat irti ja mätkähtelevät ympäriinsä. Jotkut palavat. Jotkut …

ADAMUS: Anna minulle esimerkki. Tarkoitan, lakkaako hallitus toimimasta? Ihan kuin se olisi koskaan toiminut (naurua).

TAD: Ei, se on kuin, se on kuin … tekijät ihmisissä …

ADAMUS: Nostaako se veroja?

TAD: Tämä on minun sanontani. Kaikilta ikään kuin vedetään housut alas. Kaikki paljastuu ja …

ADAMUS: Kenties meidän pitäisi tehdä se seuraavaksi. Seuraavassa shoudissa me kaikki vain …

LINDA: Ei tehdä!

TAD: Pyllistetään?

ADAMUS: Kaikki vain pyllistävät.

TAD: Vain pyllistetään.

LINDA: Sanotaan, että teimme ja emme tee.

ADAMUS: Pidän siitä ajatuksesta. Okei. Mutta laittakaa puhtaat alusvaatteet, kiitos (lisää naureskelua). Okei, hallitus.

TAD: Tuntuu siis, että kaikki paljastuu.

ADAMUS: Varmasti.

TAD: Ja luulen, että saadaan sadas apina ja …

ADAMUS: Mitä ihmiset oikeasti tekisivät ilman hallitusta?

TAD: Mitä haluaisivat, luulisin.

ADAMUS: Ei, sanon, että hallitus on usein roisto, mutta minusta hallitus on aina … Tarkastelen hallitusta kansan tietoisuuden edustajana – epäpätevyyttä, kyvyttömyyttä saada mitään tehtyä, monien sääntöjen ja määräysten säätämistä. Ihmiset rakastavat sääntöjään ja määräyksiään, alkaen itsestä. Se vain laajenee hallitukseen. Siis joo, hallitus ei ole roisto. Hallitus on te.

Seuraava. Ei seuraava, vaan halutako lisätä jotain muuta hallitukseen?

TAD: En. Se vain muuttuu, ja luulen, että me … Meidän maamme tavallaan johtaa tietä, auraa paljastumista. Ja toivottavasti nämä kamalat jutut joita nyt tapahtuu, johtavat, päätyvät johonkin parempaan.

ADAMUS: Tai kenties eivät.

TAD: Tai kenties eivät. Yäk!

ADAMUS: Tai kenties eivät.

TAD: Oikeasti? Pahempaa?

ADAMUS: Voi, ei, ei! Itse asiassa tässä on – minua naurattaa – paljon kauneutta, ja katselen, mitä olette luoneet, mutta ette ole menneet vielä uimaan siihen. Pääsen siihen hetken kuluttua (yleisö sano "yäk!" ja Linda nauraa).

TAD: Liittyykö se housujen vetämiseen alas, vai eikö se liity siihen mitenkään?

ADAMUS: Tämä kaikki liittyy yhteen.

TAD: Okei.

ADAMUS: Tämä kaikki liittyy yhteen.

TAD: Okei.

ADAMUS: Vielä yksi. Ensi vuonna, tänä vuonna, mitä tapahtuu? Joillakin teistä on todella kieroutunut mielikuvitusaisti. Ole hyvä.

MARY SUE: Näen eroamista niiden ihmisten välillä, jotka kyykkivät perheissään ja ryhmissään saadakseen suojaa, ja niiden jotka ovat valmiina lähtemään ulos siitä.

ADAMUS: Olet itse asiassa hyvin oikeilla raiteilla, tavallaan. Se on vähän – selitän sen vähän eri tavalla. On niitä ihmisiä, jotka pysyvät periaatteessa ulottuvuudessa, joka ei muutu, koska he eivät halua sen muuttuvan. Ja heillä on edelleen hallituksia, koska he tarvitsevat niitä. Se ei oikeastaan edisty lainkaan ja heidän maailmansa on harmaa ja täynnä vihaa ja muita vastaavia asioita – ja se jatkuu. Eikä tule ainoastaan tätä uutta Maata, josta olemme puhuneet aiemmin viime vuoden ProGnostissa, vaan tulee olemassaolon lukuisia kerroksia ja tasoja. Niitä on – on vain vaikeaa tunnustaa tai tunnistaa niitä tällä hetkellä. Tulee enemmän selkeyttä niistä.

Sanoisin siis, että elämä tällä planeetalla tulee hyvin kerrostuneeksi, hyvin kerrostuneeksi. Tällä hetkellä se on vain yksi. Tiedättehän, kaikki samassa isossa likakaivossa yhdessä, eikä ole muunnelmia. Jotkut ovat syvemmällä. Jotkut ovat pinnassa. Joillain on vähän paremmin. Nyt näette, että asiat alkavat oikeasti muuttua moniulotteiseksi todellisuudeksi tavalla, joka on ollut vaikea kuvitella aiemmin, joo.

Minun versioni tästä vuodesta käytännön tasolla. Viime vuonna näimme maskuliinisen ja feminiinisen, Isisin ja Adamin roolien, oikeasti alkavan muuttua, ja se tuli esiin monien näiden syytösten myötä ja paljon – miksi sitä liikettä kutsutaan nyt …

LINDA: Me too (= minua myös).

ADAMUS: Me too – paljon me-too-liikettä ja tulemista ulos häpeästä. Minusta naisille – feminiinienergialle, vaikka olisit mies – oli niin huippujuttu, niin tärkeää tulla ulos ihmisenä elämisen häpeästä, siitä asioiden häpeämisestä jonka toiset ovat aiheuttaneet teille. Ottakaa se elämäänne, shaumbrat. Asioiden häpeäminen, ei välttämättä edes seksuaalisten tai mies-naisasioiden, vaan asioiden häpeäminen joita teillä on ollut elämässänne, ja nyt on tarpeeksi uskallusta ja rohkeutta tulla ulos ja sanoa: "Ei enää. Ei enää. Emme siedä sitä enää", ja mennä häpeän ja syyllisyyden yli.

Nuo asiat – häpeä ja syyllisyys – ovat kenties suurimmat energian estäjät missä tahansa. Ne pidättelevät oikeasti teitä. Ne tukahduttavat teitä. Ne ovat demoneja, jotka pitävät teidät maassa ja saavat teidät tuntemaan syyllisyyttä ja ei-hyvää itsestänne.

Niinpä tämä viime vuosi, 2017, oli sen antamista lopultakin tulla ulos sanoen: "Ei enää. Eikä enää tuota maskuliinista sortamista ja hyväksikäyttöä. Emme enää siedä sitä, ja olemme valmiita tulemaan ulos ja sanomaan: 'Kyllä, minua hyväksikäytettiin. Minut pakotettiin. Minut jopa raiskattiin, enkä aio sietää sitä enää'." Se oli valtava läpimurto.

En halua sanoa, että kyse oli vain siitä, että viime vuonna me olimme todella Adamin ja Isisin energian syvyyksissä ja tutkimme sitä, mitä pidän hyvin täsmällisenä tarinana maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä. Ja jos teillä ei ole ollut tilaisuutta kuunnella Adamin haavaa, niin se selittää hyvin selvästi, mitä todella oikeasti tapahtuu, ja ilman syyttelyä ja uhritietoisuutta sanoo: "Tätä tapahtuu."

Siis, vuodelle 2018 tunnen – eikä kyse ole ennusteesta, tunnen vain energialiikkeitä, hyvin todennäköisiä energialiikkeitä – että seuraavaksi räjähtävät kirkot. Eivät kaikki, mutta monet niistä, ja tulee esiin samantyyppisiä paljastuksia – talouden huonoa hoitoa, lisää seksuaalista hyväksikäyttöä – joita on tullut esiin uutisissa, ja samanaikaisesti tulee esiin myös erilaisia asioita uskonnoista. Monet opinkappaleet ja monet tarinat osoittautuvat valheellisiksi. On kirjoja, nykyisiä kirjoja, jotka sanovat jotain, mikä laittaa niin suuren kysymysmerkin kirkkoihin ja siihen valtaan ja kontrolliin, jota niillä on ollut, että kaikki räjähtää. Ja se aiheuttaa paljon pelkoa planeetalla, koska ihmiset turvautuvat kirkkoihin. Kyse on tavallaan suuresta lohdusta ja suuresta pelosta samaan aikaan. Se on tavallaan outo yhdistelmä, mutta he turvautuvat siihen.

Ja oivallatte, että koko käsitys Jumalasta on oikeastaan hyvin uusi, todellisuudessa noin 5000 vuotta vanha – yksi Jumala. Atlantislaisilla – teillä – oli hyvin vähän, jos yhtään, tietoisuutta Jumalasta. Tiedän, että sitä on tavallaan vaikea kuvitella. Ja monta kertaa kun new-agelaiset yhdistyvät ja palaavat Atlantikselle ja Lemuriaan ja alkuperäisväestön heimoihin, he luulevat, että silloin oli valtavaa viisautta. Oikeasti ei. Oli erilaista, ja oli erilainen – voitaisiin sanoa – kunnioitus tai perusta uskomuksille, mutta silloin oli oikeasti erittäin vähän tietoisuutta Jumalasta. Vasta noin 5000 vuotta sitten se tavallaan pyyhkäisi maailman yli, ja se muuttuu nyt.

Mentäessä askel pidemmälle, ei ainoastaan koko valtaperustaisen maskuliinisen kirkon dynamiikka muutu tänä vuonna asioiden tullessa esiin, vaan koko ymmärrys Hengestä tai Jumalasta muuttuu, ja se on vaikeaa joillekin ihmisille. He ovat niin piintyneitä kirkon tapoihin, ja ovat olleet elämien ajan – ja muistakaa, että tekin tulitte sieltä – ja synteihin ja Jeesukseen – ja koko tarina Jeesuksesta on hyvin epätäsmällinen. Siis koko käsitys Jumalasta muuttuu, ja se on kuin heijastevaikutus, joka menee kaiken läpi.

Siis tämä on ennustukseni tälle vuodelle. Näette paljon toimintaa kirkkotasolla. Tuon tietoisuuden on aika muuttua, mutta se on paljon vaikeampi muutos, kuin koko Isisin ja Adamin energioiden muutos oli – ja on parhaillaan. Koko tietoisuus uskonnosta on hyvin syvällä ihmisissä, ja se menee esi-isälinjojen ja entisten elämien halki. Se on pinttynyt.

Taas kerran, katsokaa kirkon dynamiikkaa, ei kaikkien kirkkojen, mutta monien niistä – valtaan perustuvia, maskuliinisia, taloudellisia motiiveja ja tukahduttamista, tukahduttamista synnin avulla – eikä se toimi enää. Se ei vain toimi. No, muotoilen sen uudelleen. Ne jotka vaativat sitä, ovat eri tasolla, eri todellisuuskerroksessa. Näette jakautumisen, muutoksen, eri todellisuuskerroksissa.

Muistakaa, mistä puhuimme ProGnostissa. Kaksi maapalloa – ne eivät yhdisty. Olisi melkein surullista, jos yhdistyisivät, koska se rajoittaisi kaiken lineaarisuuteen/yhteen. Näemme siis nyt monia eri todellisuuksia avautuvan. Joitain teistä suretti, kun sanoin, ettei uusi Maa ja vanha Maa yhdisty, mutta katsokaa, mitä tämä oikeasti merkitsee: eri todellisuuskerrosten mahdollisuutta.

Kun inkarnoidutaan seuraavaan elämään, kyse ei ole vain tulemisesta takaisin Maahan. Kyse on siitä, kumpaan Maahan haluaa tulla. Kumpaan Maahan haluatte tulla? Siihen jota vanhat uskonnot periaatteessa ohjavat? Maahan jossa on periaatteessa rikoksen ja kärsimisen energiat? Vai haluatteko mennä Maahan, jolla on nyt laajentumisen ja viisauden energiat? On monia Maita, eivätkä ne ole … Älkää ajatelko ulkoavaruutta. Ne kaikki ovat aivan tässä. Ne ovat kaikki siinä, mitä voitaisiin kutsua "nyt-hetkeksi". Ne ovat kaikki aivan tässä, ja ne ovat kaikki totta, ne ovat kaikki todellisia.

Useimmat ihmiset eivät koskaan näe noita muita Maita. Toisin sanoen, jos päättää tulla takaisin Maahan, jossa uskonto, hallitukset ja raha hallitsevat kaikkea, jossa on valtaa ja edelleen kontrolloivaa maskuliinisuutta, niin ei ole tietoinen muista Maista, joissa yltäkylläisyys ei ole enää mikään ongelma eikä biologia ole enää yksi pääpelonaihe. Te menette paikkaan, jossa voitte nähdä muut kerrokset ja tasot tai olette tietoinen niistä ja jossa voitte olla luoja. Tai voisitte mennä Uusi Maa Spahan. Menette sinne vain kylpemään elämän ajaksi, hoidettavaksi. Joo, ei kovin huono vaihtoehto. Ei kovin huono, joo.

Vedetäänpä siis syvään henkeä tämän myötä.

Shaumbra-viisautta

Ja aloitan usein sessiomme kysymyksillä teille. Se saa energian huoneessa ja netissä liikkeelle. Jokainen teistä pohdiskelee noita kysymyksiä ja mahdollisia vastauksianne, ja sitten olette helvetin huolissanne siitä, että Linda ojentaa teille mikrofonin, tai jotkut teistä itse asiassa oikeasti haluavat sen, mutta sanovat: "Voi ei, en halua tuota mikrofonia." Mutta rakastan sitä, koska se stimuloi energiaa. Eikä tässä ole kyse mestarien viisaudesta, on kyse shaumbrojen viisaudesta.

Haluan siis nimittää koko tämän avauksemme uudelleen shaumbra-viisaudeksi tai mahdolliseksi viisaudeksi (naurua). Ja te kaverit, teidän täytyy auttaa minua säilyttämään kasvoni tässä, koska puhun teistä paljon Ylösnousseiden mestareiden klubissa. On paljon keskustelua – "Miten shaumbroilla menee? Miten shaumbroilla menee? Miten shaumbroilla menee? – ja aina palatessani takaisin sanon: "He pärjäävät mahtavasti, edistyvät paljon ja ymmärtävät todella asioita. Voi, jotkut heistä ovat jo kaukana edelläni. He ovat nimittäin aivan uskomattomia." (Lisää naurua) Nimittäin ylpeän isovanhemman tapaan – en ole ylpeä vanhempi, koska vanhemmat ovat niin hämmentyneitä, vaan ylpeä isovanhempi sanoo: "Voi, tuosta lapsesta kasvaa presidentti tai jotain." Ei Donald Trump, mutta …

Siis tehkää minut ylpeäksi. Antakaa minulle hyviä vastauksia. Antakaa minulle viisauttanne, ei vain lineaarisia ajatuksianne. Antakaa minulle viisauttanne. Siis kun kysymys tulee esiin ja tunnette tuon hiiviskelijän mikrofonin kanssa lähellänne ja tunnette, että kaikki valot syttyvät ja kamera fokusoituu teihin, vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa viisauttanne, pelkkien ajatustenne sijasta. Miten teette sen? Vedätte vain henkeä: "Olen tässä. Olen viisaudessani nyt." Huomaatte, että nyt viisaus tulee ulottuville, koska mestari tuo kaikkien elämien viisauden. Se on oikeasti ollut käytettävissä vasta hiljattain. Nyt mestari tulee sisään ja tuo tuota viisautta.

Siis yleisvalot päälle, Linda mikrofonin kanssa, kiitos, ja ensimmäinen kysymys.

LINDA: En aio hiiviskellä.

ADAMUS: Okei, tutki sitten. Tunne energioita. Vie mikrofoni jollekin.

LINDA: Ennen kysymystä?

ADAMUS: Kyllä, ehdottomasti. Eikö se ole hauska tapa tehdä tämä? Saatte mikrofonin ensin ja sitten vasta kysymyksen.

LINDA: Tähyilen, tähyilen.

ADAMUS: Voi tuota jännittyneisyyttä, joka kohoaa. Tarvitsemme pienen johdantomusiikin tähän seuraavaan shoudiin. "Shaumbra-viisauden aika!" Joo, rakastan katsella joidenkin teidän kautta – Cauldre ei tee sitä – visailuohjelmia. Cauldre ei katsele, mutta on kiehtovaa katsella. Siis tavallaan taidan rakennella omaa visailuohjelmaani tässä. "On shaumbra-viisauden aika!"

Uskotko Jumalaan?

VINCE: Mihin käsitykseen Jumalasta?

ADAMUS: Hyvä vastaus. Ding, ding, ding! Kello soi. Tarvitsemme myös kellon ääniefektejä varten. Se on todella hyvä vastaus. En tiedä, herra.

VINCE: Uskon, että olemme kaikki jumalia. (Yleisö huutaa "oi-oi-oi!", koska Adamus sanoi "en tiedä". Paljon naurua ja taputuksia, kun hän menee "aikalisälle" naisten vessaan)

ADAMUS: Ai, täällä on joku. Voi jessus!

LINDA: Odota! Et ollut siellä tarpeeksi kauan.

ADAMUS: Sori, sori! Siellä oli joku.

VINCE: Teille jotka ette nähneet netissä …

ADAMUS: Hän teki siellä jotain inhottavaa.

VINCE: … Geoffrey meni juuri naistenhuoneeseen …

ADAMUS: Oh! Hyh!

VINCE: … tekemään katumusharjoitusta.

ADAMUS: Voi, olen todella pahoillani, rouva!

VINCE: Anteeksi, se olikin Adamus.

ADAMUS: (naureskellen) Missä olimmekaan, ennen kuin minut kaasutettiin ulos (lisää naureskelua). Se riippuu perspektiivistäsi.

VINCE: Joo, luulen, että olemme kaikki jumalia.

ADAMUS: Okei.

VINCE: Kaikki on jumala.

ADAMUS: Siis uskot Jumalaan?

VINCE: Myös kivi parkkipaikalla.

ADAMUS: Uskot Jumalaan.

VINCE: Siinä mielessä, kyllä.

ADAMUS: Okei.

VINCE: Mutta uskonko johonkuhun, joka kontrolloi ja todella välittää? En.

ADAMUS: Kenties vähän?

VINCE: Ei.

ADAMUS: Ei. Vain pikkuriikkisen?

VINCE: No, kai voisimme …

ADAMUS: Vain vakuutuksena siltä varalta, että menet sinne ylös?

VINCE: Ei, en välitä vakuutuksesta.

ADAMUS: Joo, joo. Ja tämä Zeuksen näköinen kaveri sanoo sinulle: "Hei, se olen minä. Mitä tarkoitat? Väitätkö olevasi Jumala? Väitätkö olevasi Jumala?!"

VINCE: Totta kai olen.

ADAMUS: "Minä olen Jumala." Joo. Okei, hyvä, hyvä. Mikrofoni eteenpäin, kiitos. Uskotko Jumalaan? Eikö tämä ole hyvä tapa aloittaa Shaumbra-viisaus -ohjelmamme? Seuraava.

LINDA: Eri kysymys? Sama kysymys?

ADAMUS: Katsotaan. Mitä on oven numero kaksi takana?

LINDA: Menen uuden ihmisen luo.

ADAMUS: Uskotko …

LINDA: Näittekö tuon ilmeen?!

ADAMUS: Uskotko … Nousisitko seisomaan? Uskotko Jumalaan?

SHAUMBRA 1 (nainen): Uskon tavallaan samoin, mitä tämä herrasmies sanoi, että on Jumalan aspekteja jokaisessa meissä ja kaikessa.

ADAMUS: Joo. Ja kaikessa, okei. Mutta tarkoitan, uskotko Jumalaan? Rukoiletko?

SHAUMBRA 1: Hmm …

ADAMUS: Vain ollessasi vaikeuksissa. Niin shaumbramaista (Adamus naureskelee). Milloin rukoilit viimeksi?

SHAUMBRA 1: Taidan rukoilla – minä todella rukoilen. Minä todella rukoilen.

ADAMUS: Joka päivä?

SHAUMBRA 1: Kyllä, joka päivä.

ADAMUS: Polvistutko, ennen kuin menet nukkumaan?

SHAUMBRA 1: En.

ADAMUS: Rukousnauha?

SHAUMBRA 1: Ei.

ADAMUS: Ei. Millainen rukous?

SHAUMBRA 1: Rukoilen ylösnousseita mestareita ja erilaisia … (Adamus hekumoi, ja vähän naureskelua) En tiedä, rukoilenko välttämättä heitä, mutta kutsun eri ihmisiä tai eri olentoja, joita minä …

ADAMUS: Odota. Minun täytyy kysyä. Kun rukoilet ylösnoussutta mestaria, keistä pidät eniten? Tarkoitan … (vähän naurua) Ketkä ovat mukavia …

LINDA: Se on johdatteleva kysymys.

ADAMUS: Ketkä ovat mukavimpia?

SHAUMBRA 1: Joo, ehdottomasti sinä ole erittäin hauska.

ADAMUS: Joo, joo.

SHAUMBRA 1: Siis jos haluan pitää hauskaa rukoillessa, silloin sinä.

ADAMUS: Minua ei ole koskaan kuvailtu hauskaksi. Kuthumi saattaa olla hauska. Minä en ole kovin hauska.

SHAUMBRA 1: No, nauran paljon kuunnellessani sinua.

ADAMUS: Ai, oikeasti?

SHAUMBRA 1: Joten sinun täytyy olla hauska.

ADAMUS: Oletko varma, että se olen minä?

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Okei.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Hän hymyilee nyt. Se on hyvä asia. Siis rukoilet. Missä uskonnossa kasvoit, jos missään?

SHAUMBRA 1: Kasvoin baptistiuskonnossa.

ADAMUS: Baptisti. Tanssitko?

SHAUMBRA 1: Voi, sitä ei sallittu.

ADAMUS: Tiedän! Tanssitko nyt?

SHAUMBRA 1: Tanssin nyt, mutta olen kamala tanssija, koska en todellisuudessa …

ADAMUS: Ai, ei mikään ihme! Jatkoit tuota baptistitanssijuttua.

SHAUMBRA 1: Joo, niin jatkan.

ADAMUS: Juotko?

SHAUMBRA 1: Juon.

ADAMUS: Mitä sinä juot?

SHAUMBRA 1: Mitä tahansa, mikä kuulostaa hyvältä.

ADAMUS: Mitä tahansa on saatavilla! (Naurua)

SHAUMBRA 1: Joo! Margaritat ovat melko herkullisia.

ADAMUS: Margaritat. Okei, hyvä. Hyvä, joo.

SHAUBRA 1: Juon …

ADAMUS: Nimittäin nuo säännöt ovat – siksi sanon, että tämä kirkkojuttu on todella oikeasti tullut loppuun. Nuo säännöt ovat niin typeriä.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Nimittäin siinä on eroa, että on korkea moraali ja hyvät arvot ja terveellisiä asioita, joita tekee kehonsa hyväksi, ja asioita joita haluaa oikeasti tehdä, jotta nauttii elämästä enemmän. Mutta että kirkko kertoo jollekin, ettei hän saa tanssia. Niin kuin Jeesus ei olisi tanssinut?! Jeesus tanssi aina. Tarkoitan, että heillä oli – Jeesuksen apostolit sanovat: "Lakkaa tanssimasta! istu alas ja kirjoita jotain tai rukoile tai jotain! Opeta meitä!" Ja hän tanssi aina, joo. Niinpä sitä ihmettelee, mistä se saatiin.

Siis uskotko Jumalaan?

SHAUMBRA 1: Luulen, että lyhyt vastaus olisi "kyllä".

ADAMUS: Okei.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Varmaan. No, se on hyvä. Seuraava. Kiitos. Kiitos, että olet täällä.

SHAUMBRA 1: Kiitos.

ADAMUS: Aa.

HORACE: Ei, en usko Jumalaan.

ADAMUS: Et usko siihen.

HORACE: En.

ADAMUS: Okei. Miksi? Miksi et?

HORACE: Minulla oli kaksi vuotta sitten Norjassa kokemus, jossa minulla oli kosminen tietoisuus, niin sitä kai kutsutaan.

ADAMUS: Kyllä. Mm hmm.

HORACE: Ja näin kehoni olevan valoa ja näin kaiken ympärilläni valona, ja minusta tuntui, että minulla oli kaikki vastaukset.

ADAMUS: Aivan.

HORACE: Ja olin omassa huoneessani, enkä liikkunut, joten se …

ADAMUS: Okei. Mitä sillä on tekemistä Jumalaan uskomisen kanssa?

HORACE: No, se osoitti minulle, että minä olen Jumala.

ADAMUS: Ai! Uskot sitten Jumalaan.

HORACE: Ei, en – tarkoitan, että etsitään toinen sana, koska leikit tuolla sanalla.

ADAMUS: Ai, minäkö? (Adamus naureskelee) Ei, esitän ihmistietoisuuskysymyksen, massatietoisuuskysymyksen: uskotko Jumalaan? Vastausten iterointi riippuu teistä. Siis sanon: uskotko Jumalaan?

HORACE: En.

ADAMUS: Et, okei. Mihin uskot?

HORACE: Tietoisuuteen.

ADAMUS: Mitä tietoisuus on?

HORACE: Se on tiedostaminen sisälläni. Läsnäolo.

ADAMUS: Okei.

HORACE: Olen tietoinen siitä tällä hetkellä.

ADAMUS: Joo. Ja se on Jumala?

HORACE: Ei, se ei ole Jumala.

ADAMUS: Se ei ole Jumala.

HORACE: Pitäydymme …

ADAMUS: Onko se korkeampi auktoriteetti?

HORACE: Ei, ei. Ei ole auktoriteettia.

ADAMUS: Ei ole auktoriteettia. Hmm. Pojat, älä kerro sitä kirkoille.

HORACE: Mihin auktoriteettia tarvitaan?

ADAMUS: Joo, joo! (Vähän naurua) Missä uskonnossa kasvoit?

HORACE: Ortodoksikristitty.

ADAMUS: Kristitty, okei.

HORACE: En oikeastaan kasvanut siinä, koska pysyttelin tavallaan kirkkojen ulkopuolella, leikin vain kynttilöillä.

ADAMUS: Toki. Olitko kuoripoika?

HORACE: Ei, ei.

ADAMUS: Ai, sinä vain leikit …

HORACE: Pidin vain tulella leikkimisestä.

ADAMUS: Pidit tulella leikkimisestä (naurua), okei. Siis vastauksesi on "ei", ihan vaan tiedoksi.

HORACE: En usko Jumalaan.

ADAMUS: Olet siis ateisti.

HORACE: En (vähän naureskelua).

ADAMUS: Olet agnostikko?

HORACE: En tiedä paljon agnostismista.

LINDA: Ptruu, ptruu, ptruu! Eikö se ole vessaviesti?

ADAMUS: Ei, hän sanoo: "En tiedä paljon" ja sitten hän aikoi jatkaa. Niinpä päästän hänet siitä läpi. Siellä on joku, ja se on todella haisevaa. En lähettäisi sinne ketään tänään (vähän kikatusta). Toivottavasti hän ei kuule. Okei. Hän on edelleen siellä.

LINDA: Sandrako siellä on?

ADAMUS: Hän on edelleen siellä. (Yleisö sanoo "ai") Ai. San- … raukka. Ai, sinulla on mikrofoni. Siis et ole ateisti.

HORACE: En.

ADAMUS: Mikä hemmetti sitten olet?

HORACE: No, olen tietoinen luoja.

ADAMUS: Ai, olet näitä uusi-ajattelu-tyyppisiä kavereita. Tiedäthän, tuollainen liberaali. "Mikään seisovassa pöydässä ei ole riittävän hyvää minulle. Minun täytyy tehdä omani", eikö?

HORACE: Tavallaan.

ADAMUS: Se on okei.

HORACE: Kenties, jos haluat leimata minut niin.

ADAMUS: Jos haluan leimata sinut. Totta kai, okei. Meillä on tässä päättämätön, epävarma.

HORACE: Voi, olen hyvin päättänyt. Et pysty vain laittamaan sanoja minuun.

ADAMUS: Juuri niin! Sitä yritän tehdä. Yritän ärsyttää teitä kaikkia. Joo, joo.

LINDA: Teet hyvää työtä.

ADAMUS: Se on hyvä tapa aloittaa uusi vuosi. Totta kai. Okei.

HORACE: Minulla oli hyvä opettaja (yleisö sanoo "oiii")

ADAMUS: Kaksikymmentä dollaria (lisää naurua). Imartelulla pääsee minne tahansa tässä huoneessa, erityisesti …

HORACE: En imarrellut.

ADAMUS: Laita se olen-velkaa-sinulle -luetteloon. Tiedän, mutta otin sen imarteluna. Sen pitäisi imarrella sinua, että minä olin imarreltu. Joo. Seuraava, seuraava.

Uskotko Jumalaan? Kyllä, se on johdatteleva kysymys. Tarkoitan, ihan oikeasti. Emme olisi tässä, jos se ei olisi.

SHAUMBRA 2: (nainen) Minusta tuntuu, että sana "Jumala" on erittäin vanha ja väärinkäytetty. Hyvin vanhanaikainen verrattuna siihen, missä tietoisuus …

ADAMUS: Okei. No, Allah sitten (vähän naureskelua).

SHAUMBRA 2: Ai, okei … Siis en taida uskoa vanhaan Jumalaan.

ADAMUS: Jahve.

SHAUMBRA 2: Uskon äärettömään tietoisuuteen.

ADAMUS: Okei. Miten selittäisit tuon sokealle miehelle?

SHAUMBRA 2: Hmm …

ADAMUS: Sokeus ei liity mitenkään tähän. Se oli vain häiriötekijä (Adamus naureskelee). Miten selittäisit sen jollekin kadulla?

SHAUMBRA 2: Äärettömyyden sisäinen aineeton läsnäolo …

ADAMUS: (Adamus pyörittää sormea korvansa ympärillä ja viheltelee, ikään kuin vastaaja olisi hullu) Niin hän ajattelee: "Mitä helvettiä hän oikein sanoo?!"

SHAUMBRA 2: No, se on. Se on sisäinen … jos ei näe sitä … no, sitä ei voi nähdä joka tapauksessa. Mutta sisäinen tunne läsnäolosta, joka ylittää kolmannen ulottuvuuden.

ADAMUS: Se on kaasua.

LINDA: Oho! (Naurua) (Suom. huom. sanaa "kaasu" käytetään ilmavaivoista)

ADAMUS: Minun täytyy jatkaa tuota teemaa. Vakavoidumme myöhemmin tänään.

LINDA: Just joo.

ADAMUS: Minun täytyy saada sinut rentoutumaan, ja sitten hakkaan sinut myöhemmin henkihieveriin (nainen naureskelee). Okei, anna minulle todella lyhyt kuvaus, puskuritarrakuvaus. Ääretön tietoisuus?

SHAUMBRA 2: Kyllä.

ADAMUS: Okei.

SHAUMBRA 2: Ääretön, kyllä.

ADAMUS: Okei, joo. Laittaisitko sen rekisterikilpeesi?

SHAUMBRA 2: Totta kai.

ADAMUS: Okei, hyvä. Se olisi itse asiassa helppoa. Voisitko piirtää hetken tässä?

LINDA: Anna palaa.

ADAMUS: Ei, en pidä koneista.

LINDA: Mitä pyydät?

ADAMUS: Olen tietokoneitanne vastaan.

LINDA: Mitä pyydät?

ADAMUS: Haluan pyytää sinua piirtämään.

LINDA: Voi, hyvä jumala!

ADAMUS: Kaksi symbolia ja …

LINDA: Voi, hyvä jumala! On Jumala! (Naurua)

ADAMUS: Ja piirrä ne todella taiteellisesti. Siis äärettömyyssymboli. Tiedät, mikä se on.

LINDA: Luulen niin.

ADAMUS: Näyttää laiskalta kahdeksikolta.

LINDA: Hetkinen vain.

ADAMUS: Kyljellään.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Ja tietoisuuden symboli, ympyrä jossa on piste. Voitte laittaa sen … puskuritarraanne …

LINDA: Voi ei! Se näyttää kahdelta tissiltä ja vatsalta! (Linda nauraa kovaa, yleisö nauraa)

ADAMUS: Okei … Laittakaa se puskuritarraanne.

LINDA: Kaksi tissiä ja vatsa?

ADAMUS: Tee se vaakatasossa, rinnakkain. Äärettömyys ja tietoisuus. Ääretön tietoisuus.

LINDA: Ai, haluat eroon siitä, okei.

ADAMUS: Joo. Tai Linda, tee sellainen kuuluisa pieni pinssi …

LINDA: Aivan.

ADAMUS: … joita teillä on. Joo, okei.

LINDA: Odota, odota, odota, odota. Okei. Kumman haluat ensimmäiseksi?

ADAMUS: Äärettömyys.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Ja sitten tietoisuus.

LINDA: Ai, odota. Okei. Rinnakkain?

ADAMUS: Niin.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Kyllä, hyvä. Ja sitten kenties joku teistä shaumbroista ympäri maailmaa voi tehdä todella kauniita kuvioita tästä. Se olisi mahtavaa, joo.

LINDA: En usko.

ADAMUS: Ääretön tietoisuus. Pidän siitä. Okei, takaisin mikrofoniin. Yksi vielä. Uskotko Jumalaan? Yksi vielä.

LINDA: Yksi vielä. Katsotaanpa.

ADAMUS: Uskotko Jumalaan? Miten upea tapa aloittaa vuosi: uskotko Jumalaan?

LINDA: Tunnen tätä. Jollain on kuuma vastaus. Tunnen sen. Kuka se on? Katsotaanpa. Okei, odota.

ADAMUS: Olen menossa johonkin tässä, uskokaa tai älkää. Uskotko Jumalaan?

SHAUMBRA 3 (nainen): Jumala on nimilappu, ja uskon äärettömään älykkyysenergiaan ja läsnäoloon, johon voi mennä ja jonka voi tuntea, ja se tavallaan maadoittaa ja … (hän pitää tauon) sydämen avautuminen.

ADAMUS: Aivan.

SHAUMBRA 3: Uskon, että ääretön energia on vain luomista. Se ei ole hyvä tai huono.

ADAMUS: Okei. Onko se ylhäällä? Tarkoitan, hallitseeko se elämääsi? Ohjaako se kohtaloasi?

SHAUMBRA 3: Ei.

ADAMUS: Ei.

LINDA: Ihan oikeasti, se oli melko hyvä vastaus (Linda taputtaa).

SHAUMBRA 3: Se on valmis … kaikilla on …

ADAMUS: Onko Jumala ykseys?

SHAUMBRA 3: Kaikkien energia menee siihen, ja kuka tahansa voi vetää informaatiota siitä. Jos esität kysymyksen, kaikki on siinä. Et olisi ensimmäinen, joka luo ajatuksen …

ADAMUS: Se kuulostaa internetiltä.

LINDA: Joo. Voi, Google.

SHAUMBRA 3: No, se on pelottavaa, koska ääretön älykkyys lyö ihmismielen.

LINDA: Siis Googlen Jumala.

SHAUMBRA 3: Ei (muutama naurahdus).

ADAMUS: No, kenties.

LINDA: Siltä se näyttää.

ADAMUS: Mutta hyvin yksinkertainen vastaus, uskotko Jumalaan? Kyllä vai ei.

SHAUMBRA 3: Kerro minulle määritelmäsi, ja kerron sinulle, uskonko siihen.

ADAMUS: Ei, olen kiinnostunut sinun määritelmästäsi.

SHAUMBRA 3: Minulla ei ole määritelmää Jumalasta.

ADAMUS: Okei, miksi ei?

SHAUMBRA 3: Koska sitä on käytetty väärin hyvin monta vuotta, eikä vanha määritelmä Jumalasta sovi siihen, mitä uskon.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Hän on hyvä.

ADAMUS: Joo, pidän siitä. Hyvä. Selkeyttä, yksinkertaisuutta. Hyvä.

Jumalan tuolle puolen

Tuon tämän esille avauskysymyksenä shaumbra-viisaudessa tässä uuden vuoden ensimmäisessä shoudissa, koska näen hyvin paljon koko Jumala-käsityksen romahtavan. Ja on paljon ihmisiä, jotka ovat hyvin, hyvin peloissaan siitä, ja se on itse asiassa yksi parhaista asioista, joka voisi tapahtua planeetalla nyt – koko perspektiivin muuttaminen Jumalasta.

Se ei ollut huono juttu, kun se tavallaan keksittiin tai tuotiin noin 5000 vuotta sitten. Joo, jotain aavistusta oli jo ennen sitä, joten 5000 vuotta ei ole tiukasti määritelty raja, koska ensin ihmiset alkoivat sanoa: "No, on jotain – tiedämme, että on jotain pelkän ihmistietoisuuden ja -todellisuuden ulkopuolella", joten alettiin leikellä ihmisiä, eläimiä ja kaikkea muuta ja etsittiin tuota lähdettä.

Kun sitä ei löydetty sieltä, yhtenä iltana yksi vanhimmista tuli leiritulen ympärillä vähän humalaan ja sammui. Ja kun hän tuli tajuihinsa, hän katsoi ylöspäin ja sanoi: "Ahaa! Tiedän, että Jumala on siellä." Ja ennen tätä – uskokaa tai älkää – ei nähty edes tähtiä. Tähdet olivat olleet aina siellä, mutta niitä ei oikeasti nähty. Tämän pitäisi kertoa teille jotain ihmisuskomuksista ja ihmistietoisuudesta. Kaverin täytyi tulla humalaan ja sammua kolauttaen päänsä kiveen sanoakseen yhtäkkiä: "Ylhäällä on tähtiä! Katsokaa noita pikku tuikkuja tuolla ylhäällä." Ja muutama muu melko pian ja parissa sukupolvessa kaikki näkivät tähtiä ylhäällä ja sanottiin: "Siellä Jumala on. Siellä tämä henki on. Se on tuolla ylhäällä."

Ja sitten luotiin paljon henkiä kaikelle, mikä on muuten totta. On lintujen henki ja jänisten henki ja puiden henki ja tiettyjen puulajien henki. Ja tässä kokoontumisessa on henki, ei vain täällä fyysisesti, vaan myös netissä. Sillä on henki. Sillä on tavallaan ryhmäenergia, joka on hyvin todellinen.

Kaikella on tietty henki, vaikka tällä puhujakorokkeella. Sillä on tietoisuus itsestään, ja tämä on vanha, vanha Tobiaksen opetus. Kaikella on tietoisuus itsestään. Se ei merkitse, että se on fiksu. Se ei merkitse, että se on luoja tai sillä on sielu. Sillä on pelkästään tietoisuus itsestään, joten kaikella on henki. Perheellä on henki. Pöydällä on henki. Tuosta hengestä on eri muotoja, mutta voitaisiin sanoa, että se on ilmentymä. Se on sen energian tai niiden hiukkasten tuomista yhteen, joilla on tietoisuus itsestään kahvimukina. Se on erittäin tärkeää. Erittäin tärkeää. Teidät erottaa tästä (kahvimuki) se, että teillä on luojakyky. Olette luoja.

Hyvin pitkään ihmiset ovat pitäneet kiinni tästä kirkko-, Jumala-käsityksestä. Katolilaisella kirkolla on paljon pyhimyksiä. Muuten, voi maksaa ollakseen pyhimys. Sillä on paljon pyhimyksiä, ja muilla kirkoilla on vain yksi, erittäin voimakas Jumala. Se vaihtelee, mutta tämä koko Jumala-käsite muuttuu, ja näette sen alkavan erityisesti tänä vuonna ja se jatkuu seuraavina vuosina. Näette ensimmäisen särön tulevan kirkkomunaan. Ja on aika. On todella aika.

Ja tässä mielessä jokainen teistä on todella pioneeri. Menitte tuon mukavuusalueen ulkopuolelle, jossa sanotaan: "On Jumala ja on Jeesus ja on kaikkia näitä muita", joita täytyy palvoa ja hyvitellä. Menitte tuon mukavuusalueen ulkopuolelle ja sanoitte: "On jotain", miten sitä halutaankin kutsua. Ja tiedän, että te ette pidä sanasta "jumala", enkä pidä minäkään. "On jotain."

Ja sitten yritämme määritellä sen, ja yritämme liittää sanoja siihen, ja jujuna tässä oli, ettei siihen voi laittaa sanoja. Kaikki mitä ihminen tekee määritelläkseen Jumalan, jää melkein äärettömästi vajaaksi siitä, mitä se on, kutsutte sitä sitten Jumalaksi tai Hengeksi. Minä kutsun sitä Theoksi, Ikuiseksi olennoksi, enkä yritä määritellä sitä. En sano, missä se asuu, miten suuri se on, tai mitään vastaavaa, vaan se on pelkästään itsen ikuinen ykseys, itse asiassa.

Jumalan määrittely-yritys on vääryyttä. Sitä ei voi määritellä. Luulen, että se oli taas Tobias, joka sanoi jokin aikaa sitten, että älkää edes yrittäkö. Henki, Jumala, Theo on kokemus, ja se on siinä. Sitä ei voi koskaan määritellä. Juutalaisuus ymmärsi sen. He keksivät nimen Jahve, joka merkitsee sitä, mitä ei pitäisi koskaan määritellä. Jahve. Ja sitten kaikki käyttivät tuota sanaa "Jumalan" sijasta, ja sitten tämä romutti sen tarkoituksen.

Mutta kyse on vain kokemuksesta, ja voitte saada jossain määrin tuon kokemuksen siitä. Jotkut kutsuvat sitä kosmiseksi tietoisuudeksi, läpimurroksi. Jokainen kokee sen eri tavalla, ja kaikki kokemukset kehittyvät. Ne kaikki kehittyvät, kunnes yhtenä päivänä oivallatte, parempien sanojen puutteessa, että olette myös Jumala – korvatkaa tuo sana Hengellä, Theolla tai millä tahansa – ja kunnes oivallatte myös tuossa kohtaa, että uskomaton tietoisuus, tiedostaminen on jotain, mitä teille ei koskaan annettu. Teitä ei itse asiassa koskaan luotu, eikä teitä voi koskaan pois-luoda. Sen ajatteleminen räjäyttää mielen, että teitä ei koskaan luotu.

Puhumme perusteellisesti siitä keahaksissa, mutta teitä ei koskaan luotu. Ja sitten ilmiselvä ihmiskysymys on: "No, mistä minä tulin?" Minähän juuri sanoin, ettei teitä luotu. Miten voisit tulla mistään? "No, joo, mutta mistä minä aloin?" Et alkanut, olet aina ollut. Ja se on kuin: "No, miten voisin aina olla? Mikä minut teki?" Sitä ei tapahtunut.

Meidän on aika mennä kaiken lineaarisen ajattelun yli, ja olette tehneet hyvin vakuuttavaa työtä sen kanssa vuosia. Nyt menemme seuraavaan askeleeseen. Pääsen siihen enemmän hetken kuluttua, mutta on aika mennä tuon hyvin lineaarisen ajattelun yli.

Käsitys Jumalasta on hyvin vanha, mutta kuitenkaan ihmismieli ei lineaarisessa ajattelussaan voi melkein päästää siitä irti. Olette kuulleet shaumbra-viisaudesta tässä, ja se yrittää edelleen yhdistää sen johonkin. On se yritys, että shaumbran on sanottava: "En usko vanhaan Zeus-maiseen Jumalaan enää. Päästän siitä irti", mutta yritätte edelleen yhdistää se johonkin, joka on tuolla jossain tai tuolla ylhäällä. Yritätte edelleen yhdistää ja itse asiassa toivotte, että on jokin korkeampi olento, koska mikä muu pitäisi kaikkea tätä kasassa? Mitä tavoittelisitte? Mitä kohti nousisitte, jos ei olisi tuota Jumalaa tai Henkeä tai Theoa? On melkein älyllinen, joskus alitajuinen, yritys varmistaa, että se on edelleen paikoillaan.

Uusi ajattelu oli erittäin suurta 1800-luvun loppupuoliskolla. Uutta ajattelua oli ympäri maailmaa, ja se oli ajankohtaista ja tarkoituksenmukaista. Silloin Blavatsky tuli todella sisään.

LINDA: Yäk!

ADAMUS: Ja Kuthumi ja vastaavat tulivat todella sisään. Uusi ajattelu, yritys murtautua vapaaksi. Mutta heidän uudesta ajattelustaan tuli tavallaan vanhaa ajattelua, koska … – ja Blavatsky olisi samaa mieltä.

LINDA: Yäk!

ADAMUS: Kun hän seuraavan kerran kanavoi, saatte selville, mitä hänellä on sanottavana siitä. Mutta uudesta ajattelusta tuli periaatteessa tavallaan vanhaa ajattelua, koska hyvin monet ihmiset eivät päästäneet irti käsityksestä, että oli korkeampi voima.

Alkakaa katsella – kenties teette sitä jo – alkakaa tiedostaa sanan "voima/valta" käyttö. Itse asiassa menkää internetiin, etsikää kirjoja henkisyydestä ja uskonnosta ja nähkää, miten monessa näistä kirjoista tai kursseista on sana "voima", koska ihminen ei pysty päästämään irti käsityksestä, että on voima/valta tai korkeampi voima.

Olemme uranuurtajia tällä hetkellä, ja ihmiselle on hyvin järkyttävää haastaa oikeasti koko Jumalakäsite. Se tekee teistä vähän hermostuneen, kun kysyn, onko Jumalaa? "No, no, no, no …", ja haluatte oikeuttaa sen tai selkeyttää sitä tai jotain. Mutta se nostaa kysymyksen: "Olemmeko valmiita menemään sen yli? Oletteko te valmiita menemään sen yli? Oletteko valmiita ymmärtämään, ettei ole voimaa/valtaa? Oikeasti, ei voimaa/valtaa? Oletteko valmiita ymmärtämään, ettei ole korkeampaa Lähdettä? Ja ymmärtämään, että teitä ei koskaan luotu? Pääsemään eroon kaikista tarinoista, miten tulitte olemaan? Te olette aina olleet, aina. Se on melkein pelottavaa.

Ja sitten sanotte: "Mitä helvettiä sitten teen täällä? (Naurua) "Miten päädyin tälle takapajulaplaneetalle tähän takapajula-aurinkokuntaan? Mikä meni pieleen?"

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä (lisää naureskelua) ja siirrytään toiseen aiheeseemme, mutta ne kaikki liittyvät toisiinsa.

Luominen vai evoluutio

Kreationismi vai evoluutio, kumpi on totta? Linda, mikrofoni, kiitos. Se on mielenkiintoista. Oliko tämä luomista?

Nimittäin on niitä, jotka uskovat, että yhtäkkiä Jumala tuli alas tai Jumalan enkeli tuli alas 3000 vuotta sitten ja loi tämän planeetan. Kolmetuhatta vuotta sitten – tarkoitan, että he uskovat oikeasti niin. Tai jotkut 6000 vuotta sitten. Mutta he uskovat sen. Toiset uskovat, että tämä kaikki on vain kosminen pieru, joka tapahtui …

LINDA: Mikä?!

ADAMUS: Alkuräjähdys (vähän naureskelua). Kosminen pieru. No, sitä se suurin piirtein on. Se on kosminen pieru, koska, no, otetaanpa ensin teidän panoksenne. Kreationismi vai evolutionismi?

LINDA: Siis täytyy vain panna paremmaksi kuin kosminen pieru, jotta päästään johonkin.

ADAMUS: Se on siinä.

LINDA: Okei. Tässä mennään. Pystytkö panemaan paremmaksi?

ADAMUS: Sitä se oikeasti on. Olen tavallaan tiedekaveri. Olin viime elämässäni. Rakastin tiedettä, koska se oli kaikkea sitä roskaa vastaan, mitä kirkko suolsi, eikä tiedettä voi kieltää, mutta tieteen yli voi mennä. Ei voi kieltää tiedettä, mutta voi ehdottomasti mennä sen yli. Ole hyvä, kreationismi vai evolutionismi?

DENISE: Kumpikin.

ADAMUS: Kumpikin? Miten niin voisi olla? Suututat monta ihmistä. Joo, pidä mikkiä lähellä. Miten voisi olla kumpikin? En ymmärrä. Esitin yksinkertaisen kysymyksen, ja sanot "kumpikin".

DENISE: Koska kehitymme.

ADAMUS: Kyllä, joo.

DENISE: En silti halua tätä juttua (mikki).

ADAMUS: Joo, joo.

DENISE: Koska kehitymme. Olemme kehittyneet pitkän aikaa, mutta luomme myös samaan aikaan, ja luulen, että on energioita, joiden kanssa työskentelemme ja joita emme näe.

ADAMUS: Olen hyvin hämmentynyt.

DENISE: Tiedän. Niin minäkin (he nauravat).

ADAMUS: Minä en oikeasti ole. Se on huvittava osa. Minulla ei ole minkäänlaista hämmennystä. Mutta siis te kehitytte? Kehityttekö edelleen? Kehittyvätkö ihmiset edelleen?

DENISE: Sanoisin, että mestari-itse kehittyy.

ADAMUS: Mestari-itse kehittyy. Okei.

DENISE: Ihmisessä.

ADAMUS: Ihminen ei luultavasti kehity.

DENISE: Ihminen ei kehity, mutta mestari kehittyy.

ADAMUS: Okei. Se on surullista (Adamus naureskelee). Kenties kuitenkin totta. Mutta sanoit siis "kumpikin". Okei, evoluutio, jossa ihminen kehittyy ja mestari kehittyy. Mutta sanoit myös "kreationismi". Missä se tuli mukaan? Kyse on joko evoluutiosta tai kreationismista. Miten voisi olla kumpikin?

DENISE: En usko, että se on joko/tai. Olen kyllästynyt joko/taihin. Luulen, että se on kaikki.

ADAMUS: No, okei. Selitä sitten, missä luominen tulee mukaan? Alussa?

DENISE: Sinä päivänä kun synnyimme.

ADAMUS: Tässä elämässä?

DENISE: No, olemme olleet täällä monta elämää, se on kehittynyt luomisessa pitkän aikaa.

ADAMUS: Siis kuulen, että alussa vaadittiin luomista ja sitten se kehittyi.

DENISE: Erittäin hyvä suunnitelma, kyllä.

ADAMUS: Okei, hyvä. Mitä tapahtuisi, jos luominen vain vetäytyisi pois ja sanoisi: "Häh! Katsokaa tuota. Se ei ratkennut kovin hyvin." Se vain vetäytyisi. Jatkuisiko evoluutio?

(Nainen pitää tauon)

ADAMUS: Tiedän, että haluat sanoa nuo sanat, mutta katso, mitä minulle tapahtui, kun sanoin ne (vähän kikatusta). Yleisö heitti minut ulos.

DENISE: Siis se tekee tämän super …

ADAMUS: Jos evoluutio jatkuu, ja sanotaan, että Luoja vetäytyisi ja sanoisi: "Häh, ei enää", mitä tapahtuisi? Romahtaisiko kaikki? Ja käsität, että oikeasti vain leikittelen teidän kaikkien kanssa tänään.

LINDA: Koska voit.

ADAMUS: Koska haluan (Adamus naureskelee).

DENISE: Siis kenties se tekee meistä super-hämmästyttäviä ja suurenmoisia olentoja.

ADAMUS: Tai ei.

DENISE: Se siis jatkuu.

ADAMUS: Joo. Se jatkuu – okei. Siis evoluutio jatkuisi, jos luominen perääntyisi siitä?

DENISE: Jokin jatkaa muuttumista ja kehittymistä, kyllä.

ADAMUS: Okei. Muuten, minun täytyy sanoa, että kun katson energiaasi, niin tiedät vastaukset erittäin hyvin, mutta ihminen estää sen nyt.

DENISE: Kyllä, se estää.

ADAMUS: Joo, ja sinulla tulee luultavasti kurkku kipeäksi …

DENISE: Ihminen on tiellä.

ADAMUS: … ja kaikkea muuta. Ja luultavasti sanot: "Voi, Adamus on todella …" Pärjäät upeasti ja autat monia ihmisiä. Siis nämä ovat …

DENISE: Se on kaikkea sitä.

ADAMUS: Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Tarkoitan, että tämä menee filosofian yli. Se menee monien asioiden yli, ja siksi painostan tänään. Se on siis hyvä. Tiedät kuitenkin jo vastauksen.

DENISE: Painostat minuakin, joten kiitos.

ADAMUS: Hyvä, hyvä, hyvä. Hyvä, pari vielä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Kuka on filosofinen älykkö täällä? Onko kukaan?

LINDA: Voi, tiedän yhden varmasti.

ADAMUS: Ette uskalla nostaa kättänne. Tiedätte, että ryöpytän teitä. Ole hyvä (Linda nauraa henkilön reaktiolle). Haluaisitko jakaa sen?

DIANE: Se on kahdenkeskinen vitsi.

LINDA: Ihmiset kysyvät minulta: "Mitä voin tehdä, etten saa mikkiä?" Ja olen sanonut: "Sinun täytyy vain nyppiä kehoeritteitä tai epämiellyttävää paikkaa, enkä anna sinulle mikkiä."

DIANE: Se ei selvästikään toiminut (vähän naureskelua).

ADAMUS: Okei. Minun täytyy palata Ylösnousseiden mestareiden klubiin tänä iltana ja antaa heille raportti, ja mitä minun pitäisi sanoa? (Joku sanoo "kehoeritteet") Kehoeritteet, okei.

DIANE: Unohdin kysymyksen (he naureskelevat). Mistä puhuimme tässä?!

ADAMUS: Onko kyse evoluutiosta vai kreationismista?

DIANE: No, aioin sanoa sen, mitä tuo toinen nainen sanoi. Kumpaakin.

ADAMUS: Kumpaakin. Miten? Olen hämmentynyt.

DIANE: Tiedän.

ADAMUS: Miten se voi olla kumpaakin?

DIANE: No …

ADAMUS: Kuinka se voisi olla kumpaakin?

DIANE: Olemme luojia. Kerroit meille juuri niin.

ADAMUS: Joo. Uskotko sen? Kamera, ottakaa kuva siitä (naurua). Uskotko sen?

DIANE: Kyllä.

ADAMUS: Haluat uskoa sen.

DIANE: Kyllä.

ADAMUS: Mutta et välttämättä usko sitä.

DIANE: No, se ei aina näytä selvältä minusta …

ADAMUS: Juuri niin.

DIANE: … arkipäivässä.

ADAMUS: Okei. Räjäytämme koko luomisajatuksen, okei?

DIANE: Mm hmm.

ADAMUS: Ja sinä oikeasti ymmärrät. Mutta miten se voisi olla kumpaakin? Ellei … ahaa, nyt tajuan sen. Tajuan sen. Teet siis leipää.

DIANE: Mm hmm.

ADAMUS: Ja siinä luoja tulee keittiöön ja ottaa jauhoja ja suolaa ja voita ja kaikkia muita aineita. Se on luomista. Ja sitten sekoittaa ne kaikki yhteen ja laittaa uuniin. Se on evoluutiota. Tajuan sen nyt, miten se voi olla kumpaakin.

DIANE: Okei (he nauravat). Jos sanot niin, paitsi että …

ADAMUS: Sitä tarkoitat sanomalla, että kyse on kummastakin?

DIANE: No, se ei ole todellista luomista. Luominen ei ota asioita – sen perusteella, mitä olet kertonut minulle – joita on jo, ja laita niitä yhteen luodakseen joitain uutta.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Oho! Hän on kuunnellut.

ADAMUS: Niinpä siksi … Joo, se on hyvä. Se on hyvä. Niinpä siksi menet keittiöön ja oivallat, ettei ole keittiötä (Adamus naureskelee). Ja kuvittelet vain hetken, ja sitten on keittiö ja kaikki on täynnä ainesosia, ja sitten teet leipäsi ja laitat se uuniin, mutta uuni on edelleen evoluutiota. Onko näin? Tätäkö yrität sanoa?

DIANE: Hmm (hän naureskelee ja pitää tauon). En usko, että sanon sitä.

ADAMUS: Okei. Se on hyvä. Ja täällä on hämmennystä, harmitusta, turhautumista ja ihmettelyä, milloin pääsemme merabhiin, on kaikkea … (naurua) Merabh on henkinen jälkiruoka, oivallatte sen. "Hyvä, hän lakkasi puhumasta, ja nyt voimme vain saada vähän unta, kovasti kaivattua unta." Mitä jos sanoisin, ettei tänään ole merabhia?

LINDA: Voi ei!

DIANE: Ai.

ADAMUS: (naureskellen) Hyvä. Silloin menisitte autoihinne ja saisitte oman merabhinne. Hyvä, hyvä. Ja painostan tarkoituksella tänään.

DIANE: Mm hmm.

ADAMUS: Okei. Siis …

DIANE: Okei.

ADAMUS: Hyvä, kiitos.

DIANE: Kiitos.

LINDA: Hän on hyvä kilpailija.

Ateismi

ADAMUS: Ennen kun pääsemme minun versiooni vastauksesta, muutama sana. Ensinnäkin, rakastan kunnon ateistia. Rakastan oikeasti. Minulla on valtavaa kunnioitusta ateistia kohtaan. Hän on uskollinen uskomuksilleen. Ateistit ovat yhtä empaattisia tai empaattisempia kuin heidän vastineensa, uskonnolliset kiihkoilijat. He oikeasti uskovat siihen, ja he oikeasti noudattavat sitä, ja se on kaikki, minkä he näkevät – "Ei ole Jumalaa." Rakastan hyvää ateistia, koska meidän ei tarvitse käydä läpi pitkiä selostuksia, keskusteluja ja kuvauksia Jumalan määrittelemisestä. Kysyt ateistilta:" Mikä Jumala on?" "Jumalaa ei ole olemassa". Se on siinä. Meidän ei tarvitse käydä pitkiä keskusteluja ja näitä filosofisia vitsailuja ja kaikkea muuta oivaltaaksenne lopulta, ettei Jumalaa voi joka tapauksessa määritellä – tai Henkeä tai Theoa, miksi sitä kutsutaankin. Kyse on vain kokemuksesta, ja se on kaikki, mitä se on, joten älkää edes yrittäkö.

Jos tapaatte Buddhan tiellä ja Buddha sanoo: "Mikä Jumala on?" ja vastaus on: "Se on pelkästään kokemus", Buddha antaa teille ison halin, koska sitä se on. Se on vain kokemus. Sitä ei voi koskaan määritellä. Itse asiassa mitä enemmän koette, sitä vähemmän haluatte tai voitte määritellä, koska se menee ihmismääritelmän yli, kaikkien ihmismääritelmien yli. Siinä mielessä ei ole Jumalaa, koska ihminen ei pysty ymmärtämään sitä. Ei koskaan ymmärrä, mutta voi kokea sen. Tämä on hyvä uutinen.

Rakastan hyvää ateistia, koska ei ole paljon väittelyä tai kiistelyä. Hän on kuin: "Ei ole Jumalaa". Toisaalta säälin paljon ateisteja, erittäin paljon, koska voisitteko kuvitella sitä, että koko elämänne lähtökohta olisi, että olette peräisin vihreästä lampivaahdosta ja kehityitte siitä? Olette peräisin suuresta kosmisesta pierusta, alkuräjähdyksestä, jota en vieläkään ymmärrä. Se on yksi kummallisimmista teorioista, joita olen koskaan kuullut. Se on hyvin ihmismäinen. Alkuräjähdys on hyvin ihmismäinen, koska ei vastata yksinkertaiseen kysymykseen: "Mikä alkuräjähdyksen aiheutti?" "No, en tiedä, mutta oli alkuräjähdys." Siihen saakka kunnes pystytte yhdistymään ainakin siihen, mitä on tuon suuren räjähdyksen toisella puolella, älkää puhuko minulle typestä ja vedystä ja voimista ja hiukkasista ja kaikesta muusta. En halua kuulla sitä, koska teidän täytyy selittää, mitä sen toisella puolella on. Onko sen toisella puolella Jumala? Ei olisi voinut olla ei-mitään. Mitä toisella puolella on?

Mutta rakastan kunnon ateistia, mutta säälin häntä, koska mitä hän voi odottaa aamulla? Nousee ylös ja on vain vähän korkeammalle kehittynyttä vihreää lampivaahtoa. Se on siinä. Ajattelet sellaisia asioita kuin: "Mistä minä tulin" Ja minä sanon: "Pistäydy viemärin luona." (Vähän naurua) Sieltä. Katselet seisovavetistä järveä jossain ja kaikkea sitä levää: "Täältä minä olen peräisin. Nuo ovat esi-isiäni." Kun hän menee ancestry.comiin – Cauldre kertoo, että teillä on sellainen – ja katsoo sieltä, niin esi-isät kolmen sukupolven takaa tulivat Euroopasta päästäkseen irti tukahduttavista uskonnollisista käsityksistä. Ja sitä edeltävät tulivat – kenties he olivat kuningas Artturin kanssa ja sitten tulivat Israelista, kenties he tunsivat Jeesuksen tai jotain, ja ennen sitä he olivat Egyptissä ja ennen sitä – jatketaan taaksepäin ja katsotaan tuota esi-isäsukupuuta ja sitten: "Äh, sukupuu kasvoi vihreästä lampivaahdosta. Sieltäkö olen peräisin?" Tarkoitan, että on tavallaan surullista, että sitä ovat omat esi-isät, oma sukulinja. Lähtien yhdestä solusta, yhdestä pienestä solusta, jolla on pienen yksittäisen solun älykkyys. Vain pieni yksinäinen solu, jolla on yhden pienen solun tietoisuus. "Voi, olen hyvin yksinäinen. Olen sinkkusolu. Voi, voi."

LINDA: Tämä on todella hyvä häiriötekijä.

ADAMUS: Niin on, joo (naurua). "Siis olen pieni sinkkusolu", ja aivan yhtäkkiä te tapaatte: "Voi, toinen solu! Tule harrastamaan seksiä kanssani. Oi!" (Adamus vetää shaumbra-naisen mukaansa näyttämölle ja joku huutaa "vou!") "Oi, oi, oi! Ollaan monta solua (Adamus vetää toisen shaumbra-naisen mukaan ja he tanssivat yhdessä). Voi, kyllä!" Ja sitten se on kuin: "Tule tänne. Voi luoja, meillä on kolmen-kimppa solu." Ja se on kuin: "Oi, oi! Ja tanssimme yhdessä. Nyt olemme monisoluinen. Oi! Tule mukaan, Andy."

ANDY: Joo, joo, joo!

ADAMUS: Tule nyt! Tule nyt! Olemme moni-monisoluinen. Katsokaa meidän kasvavan ja laajentuvan! Katsokaa! Elizabeth, liity mukaan soluklubiimme. Tule nyt! (Elizabeth tulee mukaan tanssimaan) Monisoluinen. Monisoluinen. Ja jatkamme kehittymistä ja laajentumista. Jatkamme kehittymistä ja laajentumista, kunnes saamme kaikki solut tulemaan yhteen. Joo! Laulakaa kumbajaa, solut! (He kaikki nauravat) Okei, kiitos.

LINDA: Tulee pitkä vuosi!

ADAMUS: Pitkä vuosi. Ja on esitettävä kysymys niille, jotka uskovat, että te kehityitte, me kehityimme yhdestä solusta moniksi soluiksi ja sitten solut lisääntyivät. Toisin sanoen he sanoivat: "Voi pojat, elämä yhtenä soluna on tavallaan rankkaa ja yksinäistä. Sitten sain näitä muita soluja, ja yhdistyimme luomaan älykkyyden ja kehityimme fyysiseksi kehoksi."

Mutta täytyy ihmetellä – minä ainakin ihmettelen – miksei tuo yksi solu palaa lopulta takaisin yhdeksi. Miksi? On itse asiassa enemmän elämän luonnollinen suunta palata takaisin alkuperäänsä tietyssä kohtaa. Siis mikseivät yksittäiset solut yhdisty toisiin soluihin, yhdistä voimiaan ja sitten jossain kohtaa vain sano: "Olen saanut tarpeekseni teistä, kaverit. Palaan takaisin yhdeksi soluksi. Olen kokenut, millaista se on. Te kaverit olette tavallaan haisevia. Olette tunkeilevia. Yritätte jatkuvasti varastaa energiaani. Lähden menemään täältä. Palaan takaisin yhdeksi soluksi." Sitä ei ole tapahtunut. Sitä ei ole tapahtunut.

On uskomus, että kaikki evoluutio lisääntyy koko ajan, siirtyy eteenpäin, yrittää jatkuvasti kehittyä ja parantaa itseään, tulla itsetietoisemmaksi ja enemmän itseään parantaneeksi. Jossain määrin se on totta. Pääsen siihen hetken kuluttua, mutta nyt takaisin ateistiin.

Jos joku teistä olisi ateisti, en olettaisi teidän olevan täällä. Mutta jos olisitte, jos minä olisin ateisti, pitäisin aina avoimena yhden prosentin mahdollisuuden. Olisin 99% ateisti. Pitäisin avoimena yhden prosentin sille, että voisi olla Jumala. Ensinnäkin vakuutuksen vuoksi. Jos joutuisin toiselle puolelle ja sanoisin: "Voi jessus, on oikeasti Jumala! Näettekö? Mutta minulla oli hiukan uskoa." Mutta toinen asia on, että yhden prosentin uskolla Jumalaan pidät ainakin oven avoinna sille mahdollisuudelle. Muuten et koskaan näe tähtiä. Niitä ei ole. Jos on yhden prosentin avoimuus sille, että voisi olla, näkee ainakin yhden prosentin tähdistä, joita on ylhäällä, ja se saattaisi avata oven kaikkien tähtien näkemiseen. Se saattaisi avata oven ulottuvuuksien näkemiseen. Se saattaisi avata oven kaikkien muiden asioiden näkemiseen, joita on ympärillä tällä hetkellä. Kaikkien muiden asioiden näkemiseen.

Adamuksen vastaus

Vastauksena kysymykseeni, oliko se kreationismia vai evolutionismia, se oli kumpaankin. Se on kumpaakin. Se on kumpaakin. Olette kaikki oikeassa. Yritän katsoa: "Uskotteko oikeasti siihen vai ovatko nämä vain sanoja, joita sanotte? Voitteko yhdistyä noihin tunteisiin?" Mutta … tässä kaikessa on iso "mutta".

Se olettamus, että asiat liikkuvat alusta loppuun, että menemme alemmasta elämänmuodosta korkeampaan elämänmuotoon, että luominen merkitsee – niin kuin useimmat ihmiset ymmärtävät sen – tulemista paremmaksi, suuremmaksi, itsetietoisemmaksi ja enemmän itseään parantaneeksi. On hyvin mielenkiintoista tarkastella koko sitä dynamiikkaa, miten kaikki tämä tuli olemaan.

Jos sitä katsotaan vain lineaarisesta näkökulmasta, mennään takaisin sukulaisiinne, mennään takaisin – on myös joitain, jotka uskovat, että luomisessa oli planeetalla kohta, jossa esimerkiksi oli joukko apinoita, jotka keinuvat viidakossa, ja sitten enkeli tai Jumala tai kuka tahansa tuli ja sanoi: "Okei, nyt meidän täytyy tuoda älykkyyttä tähän" ja – naps! tuosta vaan – istutti sen apinaan, Jumalageenin, Jumalaenergian. Ja sitten apina kehittyi homo sapiensiksi ja lopulta ihmiseksi. On joitain, jotka uskovat niin, ja tiedättekö mitä? Tavallaan ne kaikki ovat totta. Mutta lisään siihen vähän erilaisen kierteen, jolla on suuria seuraamuksia siihen, mitä me teemme, suuria seuraamuksia ymmärrykseemme siitä, miksi olemme täällä, mitä tapahtuu seuraavaksi ja no, mihin asiat ovat menossa.

Oikea luominen

Tuntekaa sitä hetki siitä perspektiivistä, että oikealla luojalla ei ole agendaa, hän ei yritä luoda jotain tiettyä. Oikea luominen on pelkästään intohimon päästämistä esiin, ilman mitään voimaa ja valtaa. Vain päästämistä esiin – ajatelkaa sitä kuin valtavana iloisena nauruna – ilman energian ohjaamista tai valtaa tai voimaa tai mitään muuta.

Oikea luoja ei sanoisi koskaan jotain sellaista kuin: "Aion luoda tämän planeetan. Aion luoda tämän asian nimeltään "ihmiset" ja he rakastavat ja he tappelevat ja he kituuttavat ja he kärsivät ja heillä on hyviä hetkiä." Oikea luoja ei tekisi koskaan mitään sellaista.

Voitaisiin sanoa, että oikealla luojalla on pelkästään luomispurkaus, tietoisuuspurkaus, ilmaisua vain "siksi". Ei agendaa. Ei mitään agendaa. "Minä olen" -olemuksen ilon säteily vain lähtee – se menee ulos, mutta se menee myös sisään – ja sitten energiat asettuvat jonoon luojan kontrolloimatta niitä. Luoja ei koskaan tekisi sitä. Ja energiat menevät ulos ja lopulta ilmentävät jotain tällaista.

Tämä on ilmentymä. Se on aineellisessa ulottuvuudessa, se on aineessa, mutta luoja ei koskaan sanonut: "Aion tehdä Maan, ja siellä on ainetta" ja kaikkea sitä muuta. Luoja sanoi vain: "Olkoon niin. Olkoon niin", ja sitten niin oli. Ja sen sijaan, että katsotaan elämän tulleen vihreästä lampivaahdosta tai että jonain ajankohtana luoja lisäsi apinoihin luojaenergiaa ja niistä tuli ihmisiä, alkakaa katsoa asioita Merlinin perspektiivistä. Menette taaksepäin ajassa. Sen evoluution sijasta jossa solut jatkavat kehittymistä ja tulemista älykkäämmäksi ja kaikkea sitä muuta, menemme taaksepäin aidon luomisen hetkestä, menemme taaksepäin siitä, kun Maa jakautui moniksi Maiksi, kun tietyt yksilöt tulivat esiin puhtaassa tietoisuudessa ja oli muita Maita, joissa oli vähemmän tietoisuutta. Ja menemme itse asiassa taaksepäin, emme eteenpäin. Se on jo tehty. Kaikki on jo tässä. Ei yksityiskohdat siitä, millainen jokainen päivä on tai millainen säätila on tai miten paljon rahaa teillä on. Se teidän on koettava matkalla taaksepäin.

Ja tiedemies tarkastelee sitä itse asiassa melkein väärällä tavalla ja aloittaa siitä, mitä kutsuttaisiin aluksi, yhdeksi soluksi joka kehittyy. Se ei itse asiassa ole sellaista. Se on enemmän toisin päin, menemistä taaksepäin sanoen: "Miten tämä tuli olemaan? Se on jo. Miten kaikki hiukkaset tulivat yhteen tästä luovan naurun purkauksesta? Miten hiukkaset tulivat yhteen?"

Ja luojana uitte omassa luomuksessanne. Sanoitte ilman mitään agendaa, tietämättä, että joskus olisi Maa: "Lähteköön." Ja se luotiin ja olitte kuin: "Se on hämmästyttävää. Vau! Ihmettelen, miten se tuli olemaan. Aion sukeltaa tuohon luomukseen, ja aioin uida pohjaan. Aion selvittää, miten se päättyi", mistä ihmiset sanoisivat "miten se alkoi". Mutta kyse on siitä, miten se päättyi.

Ja tiedättekö mitä? Puhe atomi- ja aliatomitasosta ja nyt kvanttitasoista – se on vain tiedettä, joka palaa takaisin ajan halki, eivätkä he saavuta koskaan pohjaa. He eivät koskaan saavuta pohjaa. He luulevat, että se on alku. Se on loppu. He menevät toiseen suuntaan. Miten kaikki tämä ilmentyi? Atomitasojen tuolla puolen on kvanttitasot ja hämmästyttävät moniulotteiset tasot. He jatkavat vain menemistä taaksepäin ja taaksepäin ja taaksepäin, ja kymmenen vuoden kuluessa tulee täysin uusia teorioita siitä, miten elämä kehittyi. Se ei alkanut vain yksittäisen solun tasolta. Se ei ollut vain hiukkasia ja atomeja, jotka tulivat yhteen vahingossa. Te menette nimittäin taaksepäin katsomaan, miten se loppui – ei, miten se alkoi. Ja perimmiltään, oikeasti, ei ollut mitään alkukohtaa.

Pointtini tässä on: päästäkää irti ajatuksestanne, mitä luulitte Jumalan olevan, mitä luulitte evoluution tai kreationismin olevan, koska yritätte edelleen kastata sitä ihmismielessä, ja olemme menossa sen yli. Se on jo sovittu juttu – nyt menette vain taaksepäin. Uitte omassa luomuksessanne. Se on siinä. Ja Jumala on perimmiltään jotain, minkä voi vain kokea, toisella tapaa sanoen: "Sinä olet tuo Henki. Anna nyt itsesi kokea se."

Tämä kaikki on tapa sanoa, ettei lineaarinen ajattelu toimi enää ja on kolme pääkohtaa, kolme pakollista asiaa, jotka haluan antaa teille tänään, kun menemme eteenpäin. Tämä oli ensimmäinen kohta.

LINDA: Vau.

ADAMUS: Miten paljon aikaa meillä on jäljellä?

Kolme pakollista asiaa, välttämättömyyttä – en halua kutsua niitä vaatimuksiksi, koska niitä ei ole – mutta on kolme pakollista asiaa menemiseksi oikeasti sinne, minne olemme menossa.

Muutokset Crimson Councilissa (= karmiininpunainen/verenpunainen neuvosto)

Muuten, ennen kuin pääsen niihin loppuihin, minun täytyy sanoa, että minulla on ollut rankka viikko. On ollut rankka viikko, koska meillä on toisissa ulottuvuuksissa tämä juttu, jota kutsutaan Crimson Counciliksi, ja se koostuu enkeliolennoista. Alun perin nämä enkeliolennot tulivat yhteen – heitä on noin 4000 – opetustarkoituksessa, se oli Crimson Councilin "veljeskunta". Ja karmiininpunainen – ja voitaisiin sanoa, että muissa ulottuvuuksissa se asteikko, jonka te hahmottaisitte karmiininpunaiseksi väriksi – liittyy opetukseen. Ja Crimson Council, tuo veljeskunta, on mukana opetuksessa monissa, monissa eri ulottuvuuksissa, eri luomisen/luomakunnan osissa. He vievät yhdessä osassa opitut asiat toiseen osaan. Niinpä tuo karmiininpunainen väri on erittäin tärkeä, ja se on tavallaan … no, Crimson Circle (= karmiininpunainen piiri) on maallinen alayhdistys. Olitte siis alun perin tietoisuuden opettajia planeetalla.

Oli rankka viikko, koska no, viime viikolla tarkastelimme asioita, meillä oli vuosittainen hallituksenkokous – ikävystynyt kokous (vähän naurua) (suom. huom. "hallitus" ja "ikävystynyt" sanotaan samalla tavalla) – ja meillä oli Crimson Councilin edustajat, jäsenet paikalla. Ja puhuin heille shaumbroista ja sanoin: "Etenemme itse asiassa melko nopeasti. Meillä on jotain ongelmia, mutta pääsemme niistä läpi. Etenemme itse asiassa melko nopeasti." Ja sanoin: "Tässä seuraavassa shoudissa, tässä jutussa joka meillä on yhdessä, keksimme joitain pakollisia asioita, joitain välttämättömyyksiä" Ja selitin sen heille, täsmälleen mistä aioin puhua teille tänään.

Crimson Councilissa oli epäsopua. Olette saattaneet tuntea sen, erityisesti viime tiistai- ja keskiviikkoiltana/yönä. Voi, tämä kokous oli pitkä. Ja sanoin: "Tähän olemme menossa." Voi, oli paljon valitusta ja vaikerointia. Siellä oli paljon – sanoisin – enemmän new-age-orientoituneita enkeleitä, niitä jotka työskentelevät tavallaan niiden kanssa ja auttavat niitä, jotka käyvät läpi heräämistä, tai joidenkin kanssa, jotka ovat jumissa new agessa ja kaikessa siinä muussa, eivätkä he pitäneet siitä, mitä sanoin. Niinpä erotin heidät (Linda haukkoo henkeään). Ei, vaan oikeasti tein sen. Tarkoitan todella, oikeasti. Voin tehdä sen (muutama naurahdus). Olen pomo. Pomo voi tehdä sellaisia asioita. Ei, vaan erotin heidät.

Se on ihmissana. Voi, se on Trump-sana. Oi! (Yleisö sanoo "oiiii!" ja vähän naureskelua). Voi jukra! Okei, vapautin heidät velvollisuuksistaan ja vastuistaan. Oikeasti.

Itse asiassa se oli hyvin hauska kokous, mutta näitä enkeliolentoja oli melkein 1100 – melko korkeaa tasoa, melko korkeaa – jotka sanoivat: "Ei, emme mene eteenpäin sinun kanssasi. Tämä ei ole meidän – mekin teemme työtä ihmisten kanssa ja meillä on ryhmämme, Adamus, joiden kanssa työskentelemme, mutta meidän ryhmämme ei ole valmis tähän, joten meidän täytyy erota Crimson Councilista." Ja opitte, että tuollainen vapautus on kaunista heidän, meidän ja kaikkien kannalta. Mutta noin 1100 lähti ulos, joten Crimson Council on vähän pienempi nyt ja tehokkaampi, koska nyt voimme oikeasti fokusoitua.

Ja muuten, älkää ajatelko kuin ihmiset. Ei ollut mitään kaunaa. He tiesivät, että oli aika, ja he tiesivät, että ne ihmiset ja ryhmät joiden kanssa he työskentelivät, eivät ole yksinkertaisesti valmiita. Yksinkertaisesti eivät. Yksinkertaisesti eivät, minkä selitän nyt.

Pakollinen asia 1 – mene lineaarisen ajattelun yli

Siis kolme pakollista asiaa. Ensimmäinen: on aika mennä lineaarisen ajattelun yli, ja se on haastavaa. Kun puhumme Jumalasta tai luomisesta tai evolutionismista, lakatkaa ajattelemasta lineaarisin termein. Toisin sanoen, alkakaa tutkia kaiken jokaista mahdollista iteraatiota (= versio, muoto, toisto, mukaelma). Ei enää tarkastella tietä tienä, joka kulkee paikasta A paikkaan F ja on tietyn kilometrimäärän pituinen. Se ei ole. Se ei ole. Se on, muttei se ole vain sitä. Kun puhumme evoluutiosta tai kreationismista, älkää ajatelko, mistä se alkoi tai miten se alkoi, kuten olette tehneet lineaarisesti. Niin on jo.

Voitaisiin sanoa, että maaplaneetan lopputulos on jo valmis, ja nyt uitte takaisin luomiseenne, sukellatte siihen kokeaksenne, miten tämä kaikki tuli olemaan. Miten asiat kehittyivät? Miten nämä asiat tapahtuivat matkan varrella?

Tiede uskoo oikeasti, no, tieteelliseen menetelmään, ja se uskoo, että kaikki on todistettava, ja siksi se näkee vain, mitä sen uskomukset ovat, aivan kuten ateisti näkee vain omat uskomuksensa. Ei nähdä, että tiede on oikeassa, mutta se on vain osittain oikeassa. On hyvin monia muita iteraatioita. Leikimme iteraatioilla jossain shoudissamme näyttämään teille esimerkkejä. Mutta koko evoluution ja kreationismin juttu on jo luotu. Luomisesta ei tullut mitään agendaa tai voimaa tähän. Ei ollut mitään ennalta määrättyä lopputulosta tai kohtaloa, mutta se oli jo tehty.

Sillä hetkellä kun luoja luo ilman agendaa, ilman käsikirjoitusta ja sanoo vain: "Pum! Luovaa energiaa, huh!", se on jo tehty, valmis, loppuunsaatettu, ja nyt luojan tehtävä on vain mennä taaksepäin ja uida luomuksessaan, tuntea sitä, kokea se ja olla siinä. Eikä teidän tarvitse mennä jokaiseen kokemukseenne, mutta jotkut teitä menevät ja jotkut eivät. Mutta oivallatte, että koko tämä ajatus evoluutiosta palaten – mitä – 3.5 miljardin vuoden taakse siihen, kun ensimmäinen solu tuli olemaan. Miten se tuli olemaan? Siihen kysymykseen ei vastata. Kolme ja puoli miljardia vuotta – se on pitkä aika evoluutiolle mennä yhdestä solusta siihen, mitä olette tänä päivänä. Tarkoitan, että minä olisin melko masentunut, jos ajattelisin, että niin oli oikeasti … (vähän naurua). Kolme ja puoli miljardia vuotta?! Tarkoitan, että miten monta miljoonaa lisävuotta meidän täytyy odottaa todellista parantumista täällä?

Pointti on, että on aika lakata ajattelemasta lineaarisesti, ja aion haastaa teidät matkan joka askeleella, joka työpajassa, joka shoud-tapaamisessa, katsomaan kaikista perspektiiveistä. Ei ainoastaan lineaarisesta. Se on jo luotu. Sanon teille, että olette jo valaistunut. Haluatte kuulla sen, mutta ette usko sitä. Sanotte: "Joo, okei. Se oli ilahduttavaa, mutta työstän sitä edelleen." Ei, et työstä. Lopeta se nyt. Se on lineaarista ihmisroskaa. Lopeta se nyt. Ja sitten sanotte: "Okei, mutta, okei, menen sen mukaan. Lopetan työstämisen, mutta sitten minun täytyy kokea se, ennen kuin oikeasti uskon." No, antakaa sitten itsenne kokea se. Sukeltakaa valaistumiseen. Lakatkaa laittamasta sitä johonkin eteenne. Lakatkaa tekemästä työtä siihen. Rentoutukaa siihen. Olkaa sitä. Ja teissä on osa, joka sanoo: "No, se on teeskentelyä, enkä ansainnut sitä, ja minun täytyy kehittyä." Ei, lopettakaa se. Lakatkaa ajattelemasta lineaarisesti mitään, on kyse sitten luomisesta tai auringon tavasta nousta aamulla. Sanotaan, että aurinko nousee idästä. Okei, se on yksi kerros ja taso siitä kaikesta.

Te koette, me kaikki koemme yhdessä, näinä tulevina päivinä, viikkoina ja vuosina yhden Maan jakautumisen. En puhu jakautumisesta niin, että tämä Maa hajoaa osiin. Se avautuu moniin eri tasoihin ja kerroksiin. Se on todella hämmentävää niille, jotka reinkarnoituvat, koska joskus he sanovat: "Missä Maa on? Missä on se putki, joka johtaa alas maapallolle? Mikä …" Ja nyt on paljon putkia ja paljon erilaisia maapalloja. Kaikki tämä muuttuu tällä hetkellä.

Ja sitten joillakin teistä on kysymys: "Okei, no, minkä putken minä valitsen? Lähdettyäni tästä elämästä, minkä putken valitsen?" Älkää ajatelko lineaarisesti. Ensinnäkin, valitkaa mikä tahansa ja kaikki, mitkä haluatte. Mikä tahansa ja kaikki? Ette ole rajoittunut, ja ymmärtäkää, että te ette mene eteenpäin. Ette nouse ylöspäin. Menette itse asiassa vain ajassa taaksepäin. Teette Merlin-jutun. Koette, millaista oli luominen. Siinä kaikki.

Se on ensimmäinen kohta, ja haluaisin, että nämä kirjoitetaan muistiin ja laitetaan jonnekin, missä teitä voidaan muistuttaa niistä ja missä voitte nähdä ne. Meidän on aika mennä lineaarisen ajattelun yli, haastan teidät siinä. Ei niin, että tällainen ajattelu on väärin – se on ainoastaan yksi elementti.

Vetäkää vain syvään henkeä hetki ja kuvitelkaa pääseminen pois "singulaarisuudesta" – minun täytyy nauraa tuolle termille – mutta pois lineaarisesta yhdestä, lineaarisesta paikallisesta. Teistä tuntuu toisinaan siltä, että menetätte järkenne. Teillä on mukava taso, tietty tiedostamis- ja ajattelu- ja havaintotaso, ja monilla ihmisillä se alkaa uskosta Jumalaan, joka pitää kaikkea kasassa, ja se jatkuu aina auringon nousemiseen idästä. Tämä kaikki muuttuu teillä. Tästä syystä jotkut lähtivät Crimson Councilista, koska ryhmät joiden kanssa he työskentelevät, eivät yksinkertaisesti olleet valmiita siihen. Se horjuttaisi heitä. Se hämmentäisi heitä kovasti. Se aiheuttaisi suurta henkistä epävakautta, mutta me olemme valmiita siihen. Tämä on numero yksi.

Pakollinen asia 2 – mene prosessoinnin yli

Numero kaksi asioissa, kun mennään eteenpäin – numero kaksi ja se, mikä aiheutti monien enkeliolentojen lähdön Crimson Councilista. Ja he ovat muodostaneet oman ryhmänsä, tavallaan vähäisemmän Crimson Councilin, tavallaan pinkin neuvoston (naurua), haaleanpunaisen neuvoston.

Numero kaksi, enkä voi tähdentää liikaa tämän merkitystä itsenne kannalta. Perimmiltään minä en välitä, mutta teidän omalta kannaltanne. Ja nyökyttelette päätänne hetken kuluttua, ja sitten koko vuoden minun täytyy potkia teitä persuuksille (joku sanoo "voi ei"). Kyllä, totta.

Tämä on vaikea kohta. Meneminen prosessoinnin yli, tunneprosessoinnin. Siinä mihin olemme menossa, ei ole sijaa tunneprosessoinnille. "Voi, minut hakattiin lapsena!" Hyvä! (Vähän naureskelua) Ette antaneet minun puhua loppuun. (Adamus naureskelee) Uin vain omassa kokemuksessani.

Pääskää yli siitä. Ei enää. Minun täytyi tehdä kokonainen uusi Mestarin elämää. Minun täytyi keskeyttää se täydellisen hyvä virta, joka minulla oli Mestarin elämää -sarjassa. Seuraavana olisi pitänyt olla luominen mestarin elämässä. Mestarin elämää 5 – Ahmyo, hyvä elämä. Mestarin elämää 6 – Luominen. Minun täytyi keskeyttää se ja sanoa: "Hetkinen nyt, emme voi mennä eteenpäin, koska he pitävät edelleen kiinni tunnehaavoistaan. He sanovat edelleen: 'Voi, pientä vauvarukkaa. Sisäistä lasta.'" (Adamus yökkää) Sille ei ole sijaa! Koska silloin kun olette riippuvainen haavoistanne – ja tarkoitan sitä oikeasti, alleviivaa se, rakas Gail – kun olette riippuvainen haavoistanne, jatkatte kehän kiertämistä. Ja tuon haavan muodostuminen jatkuu. Tuo haava kehittyy.

Kuunnelkaa tätä. Tuo haava kehittää oman henkensä, oman elämänsä, oman identiteettinsä, oman tietoisuutensa. Näette unta siitä. Elätte sitä muissa ulottuvuuksissa ja kanniskelette sitä täällä. Se saa tietoisuuden. Joo, se saa teidät … (hän pyyhkii itseään, kuin se olisi kammottavaa) Joo, vai sylkäisinkö päällenne? (Muutama naurahdus)

Teidän on päästävä yli siitä. Miten teette sen? Te vain pääsette yli siitä. Ette prosessoi sitä. Joku sanoi: "No, menette jonkun terapeutin luo." Ei! (Lisää naureskelua) "Saatte terapiaa." Ei! Ei enää terapiaa. Ei. Ei enää terapiaa. Se on hevonpaskaa (Linda haukkoo henkeään). Se on. Se palvelee ihmisiä – puoliheränneitä, joskus tiedostamattomia ihmisiä. Ainakin he tuntevat, että joku kuuntelee, ja se on todella tärkeää heille – että joku kuulee heidän traumastaan. Mutta lopulta kun pääsette tähän pisteeseen, se ei palvele teitä. Ja itseterapointi – kai se on sana, itseterapia – unohtakaa se. Se pyörittää teitä kehässä. Se antaa uskottavuutta sille samalle asialle, josta yritätte päästää irti. Se antaa sille hengen, elämän. Aivan kuten tällä puhujakorokkeella on tietoisuus, niin myös tuolla haavalla on, eikä tuo haava ole alkuunkaan edes totta. Muistatte vain osan jostain kokemuksesta, ette koko asiaa. Näette vain yhden kerroksen ja tason. Pääskää yli prosessoinnistanne, te kaikki. Kasvakaa aikuiseksi! (Vähän naureskelua) Voi että, rakastan tätä! (Lisää naureskelua) Aah!

Ei, vaan tarkoitan kasvamista aikuiseksi henkisesti. Kypsäksi henkisesti. Oivaltakaa, että se on pakkomielle. Se on riippuvuus. Se on tunneriippuvuus, jonka kanssa leikitte. Leikitte vanhalla energialla, ja se jumittaa teitä. Ja sitten jatkatte: "Voi, Adamus, minua hakattiin lapsena, eikä minulla ole yltäkylläisyyttä." Lähtekää sitten ulos täältä! Meillä ei ole tilaa sille. Aivan kuten meidän täytyy antaa 1100 enkeliolennon – melko isoja nimiä! – lähteä, koska heidän ryhmänsä halusivat edelleen prosessoida. He yrittivät neuvotella. He yrittivät sanoa: "No, tehdään vähän prosessointia, kenties vähemmän prosessointia. Kenties luovumme kristalliterapiasta, ja siirrymme vesi- ja sinappiterapiaan." (Vähän naureskelua) Täällä ei ole tilaa sille! Ja olen vakavissani. Jos prosessoitte edelleen ettekä pysty päästämään irti siitä ja teidän täytyy saada pitää se, hyvästi. Menkää pinkkiin piiriin.

LINDA: (huokaisten) Ai.

ADAMUS: Mitä?

LINDA: Pinkkiin piiriin?

ADAMUS: No, se ei ole yhtä kirkas kuin Crimson Circle (= karmiininpunainen piiri). Se on haalistunut. Se on kehittymässä karmiininpunaiseksi piiriksi.

Prosessointi on sopivaa tiettyyn pisteeseen saakka, tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta sitten se on itseä … - ei itseä parantavaa, vaan se on itseä pahentavaa, ja se kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja muuttuu syöväksi. Piste. Se muuttuu syöväksi. Se pääsee mahaan, keuhkoihin tai mieleen. Ja shaumbroilla luultavasti enemmänkin mahaan kuin muualle.

Pääskää yli siitä! Se tapahtui, se oli osa jotain kokemusta. Meillä ei yksinkertaisesti ole tilaa prosessoinnille siellä, minne olemme menossa. Ja sanotte: "No, miten pääsen siitä yli? Minulla on näitä haamuja ja muistoja ja minä vain …" Vedätte syvään henkeä ja sanotte: "Olen tässä. Tässä, ei siellä. Olen tässä!" Ettekä ajattele sitä, ette myöskään taistele sitä vastaan. Ette taistele enää noita demoneja vastaan. Ette taistele: "Voi, minua parkaa" ja "Minulla ei ole yhtään yltäkylläisyyttä." Ei mitään sellaista. Meillä ei ole tilaa sille.

Huomaatte, että se sattuu kymmenen kertaa nykyistä enemmän kuin siellä, minne olemme menossa. Kun alatte mennä moniin kerroksiin, todellisuuden epälineaarisiin kerroksiin ja alamme mennä taaksepäin evoluution läpi – ei eteenpäin siihen – kun teemme Merlin-ilmiön, se todella sattuu, jos raahaatte tukun paskaa mukananne. Nuo pienet sisäiset lapsihirviöt muuttuvat suuriksi demoneiksi siellä, koska menette paikkaan, jossa alatte ymmärtää oikeaa luomista ja oikeaa energiaa, ja ne imevät tuon energian. Ne kasvattavat tuota energiaa.

Haluamme olla puhtaita mennessämme sinne, minne olemme menossa. Emme halua raahata mukanamme pieniä lohturiepuja sinne, minne olemme menossa (muutama kikatus). Tämä on siis numero kaksi pakollisissa asioissa. Se aiheutti suurta erimielisyyttä Crimson Councilissa. Se on numero kaksi – prosessoinnin yli. Pääskää siitä yli, oikeasti. Miksi ylipäätään pidätte kiinni siitä?

Ja prosessointi sisältää kaikkia asioita, kuten fyysinen olemuksenne, murehtiminen, lpakkomielle kehosta. Kaikessa mitä teille tapahtuu tällä hetkellä – keho, mieli, kokemus, kaikki – on kyse vain oivaltamisesta, vain valaistumisesta. Lakatkaa siis olemasta pakkomielteinen kehonne suhteen. Se muuttuu. Sen täytyy muuttua. Lakatkaa olemasta pakkomielteinen ajatuksistanne – teettekö oikein, teettekö väärin. Pakko päästä yli siitä. Ja vain te voitte tehdä sen. Vain te voitte sanoa: "Ei enää. Ei enää."

Filmasimme, teimme hiljattain – me kaikki – "Mestarin elämää 6 – Ei enää". Muistakaa, että sen olisi ollut tarkoitus käsitellä luomista, mutta meidän täytyi viivyttää sitä, koska jollakin teistä on edelleen pakkomielle. Vetäkää vain raja! Ei enää! Se on siinä. Älkää ajatelko sitä. Älkää olko pakkomielteinen sen suhteen. Älkää myöskään ruokkiko itseänne sen energialla. Ei enää, okei? Ettekö ole kyllästynyt siihen? (Joku sanoo "kyllä") Niin minäkin. Hyvä.

Ja seuraava. Seuraava. Vedetään kunnolla syvään henkeä tämän kohdan myötä. Voi pojat, tässä sitä mennään. Tästä tulee merabh. Nyt saatte merabhinne, pikku jälkiruokanne. Ei, vaan se on itse asiassa suuri jälkiruoka.

Laitetaan merabh-valaistus ja merabh-musiikkia. Halusin säästää numeron kolme merabhiin – hyvin sopivaa. Onko teillä vieläkään hauskaa? (Yleisö huutaa "kyllä!") Hyvä, hyvä, hyvä. (Adamus naureskelee)

(Musiikki alkaa)

Pakollisten asioiden 1 ja 2 tarkastelua

Ja muistakaa ne kaksi asiaa, joista olemme puhuneet tähän mennessä. Mennäänpä lineaarisen ajattelun yli. Se on tosi tylsää. Se on tosi tylsää – yrittää selvittää elämää ja Jumalaa ja evoluutiota ja miten asiat toimivat. Ette koskaan löydä vastausta. Aivan kuten ne jotka palaavat jatkuvasti molekyylirakenteeseen, löytävät aina lisää. He eivät koskaan löydä sitä, mitä oikeasti etsivät – miten tämä kaikki tuli olemaan. He eivät koskaan löydä sitä. Mutta me otamme täysin erilaisen lähestymistavan. Pääsemme pois lineaarisesta ajattelusta.

Muistakaa, että sanoin: "Te ette liiku aika-avaruuden läpi. Te ette liiku aika-avaruuden läpi, se liikkuu teidän lävitsenne." Menkää kertomaan se jollekin fyysikolla, ja hän väittää vastaan ja sanoo, että olette joku hyypiö. Mutta se saadaan selville, luultavasti teidän elinaikananne. On yksi hämmästyttävä fyysikko, joka keksii teorian. Se on tavallaan vastaavaa, kuin Einstein keksi joitain omia teorioitaan, ja sitten yritetään sukupolvien ajan todistaa tai kumota se.

Mutta kyse oli menemisestä lineaarisen ajattelun yli. Aika-avaruus kulkee teidän lävitsenne. Sama on luomisen kanssa. Se on jo tapahtunut. Ei ollut mitään agendaa. Ei ollut mitään käsikirjoitusta. Se oli kuin, että luoja hengitti oikein syvään iloa ja hengitti ulos ja leipä tuli uunista – kuuma, lämmin ja maukas leipä – ja luoja sanoo: "Miten se tapahtui?! Näen leivän. Haistan leivän. Syön leipää. Miten sen vain ilmestyi? Minäpä menen ottamaan selvää." Ja luoja sukelsi tuohon leipään ja meni taaksepäin ainesosiin, valmistamiseen, uunin kuumentamiseen, jatkoi menemistä taaksepäin ja taaksepäin, kunnes luoja lopulta ilmestyi esiin uituaan luomuksessaan ja sanoi: "Nyt tajuan sen. En ainoastaan luonut sitä, vaan koin myös, millaista oli tehdä se." Leipä tuli ensin uunista ulos.

Rakkaat ystäväni, lineaarisen ajattelun yli pääsemisen lisäksi … Voi, tästä tulee hauskaa. Pidätte sitä kiehtovana. Hämmentävänä toisinaan, mutta kiehtovana – mutta ei enää prosessointia. Se ei vain ole sopivaa. Se on väsyttävää. Se on energiaa kuluttavaa. Prosessointi saa tuon pienen sisäisen lapsen tai tuon ilkeän pienen entisen elämän tai tuon aspektin kirjaimellisesti varastamaan energiaa teiltä. Se on addiktoitunut vampyyri.

Ei enää. Sillä ei ole kontrollia teihin tai mihinkään, mutta annatte sen olla, koska se antaa teille tiettyä nautintoa ja antaa teidän olla uhri. Eikä luoja voi olla uhri. Luoja on luoja. Se on siinä.

Pakollinen asia 3 – mene ihmisitsen pelkäämisen yli

Kohta numero kolme, musiikin pauhatessa vähän, teatraalisen efektin saamiseksi. Kohta numero kolme. Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja tunnetaan sitä.

(Tauko)

Lakatkaa pelkäämästä ihmisitseä.

Musiikkia! Efekti! Syvällisiä sanoja, joita seuraa musiikkisinfoniaefekti (vähän naureskelua, ja nyt musiikki kovenee vähän). Yritetäänpä sitä uudestaan. Voitte leikata tuon toisen osan pois videolta.

Okei. Musiikki on kevyttä ja hiljaista. Sanon seuraavaksi kohdaksemme: lakatkaa pelkäämästä ihmisitseänne. (Adamus elehtii musiikkia kovenemaan taas, mutta sitä ei tapahdu, vähän kikatusta). Ei valmis vielä Hollywoodiin, mutta ei huono. Ei huono.

Lakatkaa pelkäämästä ihmisitseänne. On paljon pelkoa.

Tämä kaikki tuli esiin viime tiistaina ja keskiviikkona Crimson Councilissa. Meillä oli pitkiä keskusteluja, ja saimme puhua ihmisistä. Tällainen kuulostaa tavallaan elokuvamusiikilta. Joo, joo. Tavallaan, joo.

Meillä oli pitkä keskustelu ihmisistä, ja yksi asia jonka todella huomasimme ja joka oli meille selvä, oli, että he pelkäävät itseään. Ja jotkut jatkavat itsensä pelkäämistä jonkin aikaa, ja tästä syystä monet enkeliolennot lähtivät Crimson Councilista. Pysyäkseen niiden ihmisten kanssa, jotka edelleen pelkäävät ja prosessoivat ja ajattelevat pienesti, ja itse asiassa kunnioittaen heitä ja tietäen, että no, he yksinkertaisesti nauttivat siitä. Siinä he haluavat olla. Mutta me muut menemme eteenpäin ja taaksepäin.

On paljon ihmisitsen pelkoa – ja on aika lakata pelkäämästä sitä – kehoanne, sairauksia, kuolemaa, kipuja ja särkyjä. Pelkästään tuo pelko saa näitä asioita olemaan. Se saa kivun tulemaan tuskallisemmaksi, ikääntymisen ikääntyneemmäksi.

Teillä on paljon omien ajatustenne pelkoa. Monet teistä menevät oikeasti ajatusten kontrollointiin, oman mielenne rajoittamiseen, päästämättä tiettyjä ajatuksia läpi.

Kymmenen vuotta sitten useimmat teistä eivät voineet ajatella tai päästää sitä ajatusta läpi, ettei valon ja pimeyden välillä ole eroa. Teidän täytyi erottaa ne sanoen: "Valo on hyvä, pimeys on paha." Teidän täytyi pitää poissa ja estää synkät ajatukset. Se on saatanaa, pahaa energiaa. "Jos ajattelen pimeyttä, luon pimeyttä." Heh-heh. Se merkitsee vain, että te ette oikeasti ymmärrä vielä luomista.

Tämä koko vetovoimanlaki on mielenkiintoinen, mutta erittäin mentaalinen. Ihmisille opetetaan, että sitä saa, mitä ajattelee. Se on hevonpaskaa. Siitä ei ole lainkaan kyse. Ja olette kaikki kokeilleet sitä. Se ei toimi. Se toimii vähän heti, mutta sitten se menee pois, koska se ei ole oikeaa luomista. Se on pelkästään energioiden manipulointia, ja siinä on valtava ero.

Olemme menossa oikeaan luomiseen, jossa ei ole valtaa. Ei ole voimaa. Ei ole agendaa. Ei ole mitään ennalta määrättyä lopputulosta. On vain luomista.

Mutta on paljon ihmisen pelkoa – mitä ihminen tekee seuraavaksi. Jokaisella teistä on taustalla oman valtanne/voimanne pelkoa. Olette käyttäneet sitä ja olette väärinkäyttäneet sitä menneisyydessä. Olette katkoneet päitä ja jalkoja ja käsiä. Olette vahingoittaneet toisia. Teillä on valtavaa ihmisen pelkoa, mutta kuitenkin samaistutte siihen – kehoon ja ajatuksiin ja mieleen. Se ei ole mikään tapa elää.

Eläminen sen saman asian pelossa, joka olette? Eläminen sen pelossa, menestyttekö. Oletteko hyvä kumppani? Teettekö sen, miltä ikinä "sen tekeminen" näyttääkin? Pelossa eläminen. Jotkut teistä pelkäävät uniansa yöllä ja ihmettelevät, mistä nuo unet tulivat. Joskus pelkäätte myös nukahtaa yöllä.

On aika lakata pelkäämästä ihmistä.

On aika lakata pelkäämästä myös muita ihmisiä. Tiedän, että on valtava tunne, ettei ole turvassa toisten ihmisten kanssa, maailmassa sellaisena kuin se on. Mutta ainoastaan pelokas ihminen – se joka pelkää itseään – pelkäisi sitten myös toisia ihmisiä. Ainoastaan se, joka pelkää omaa kehoaan, pelkäisi jonkun toisen ihmisen vahingoittavan, fyysisesti vahingoittavan. Ainoastaan se, joka pelkää, mitä hän saattaisi tehdä jollekin tunteellisesti, pelkää, mitä toiset voisivat tehdä hänelle fyysisesti, tunteellisesti.

Se on kuin häntäänsä jahtaava koira. Se ei koskaan saa sitä kiinni, eli on tämä jatkuva pelkokierre, ja se synnyttää lisää pelkoa. Itsenne pelkääminen ihmisenä johtaa toisten ihmisten pelkäämiseen.

Tämä on kaikkein vaikein kohta. Säästin sen viimeiseksi, merabhiin.

Menemme – meidän täytyy mennä – ihmisen pelkäämisen yli, ja se on vaikeaa, koska teette sen ollessanne ihmisen sisällä.

Ja itsensä ja muiden ihmisten pelossa, turvattomuuden tunteessa, ei melkein pysty tekemään sitä. On vain puolitoista – hyvä on – kaksi asiaa, jotka tiedän. Kaikkein tärkein on salliminen.

Salliminen merkitsee, rakas ihminen, pääsemistä pois tieltäsi. Rakas ihminen, avaa ovet ja ikkunat. Poista niistä lukot ja avaa ne ja päästä mestari sisään. Ei vain vähän, ei vain jalka ovesta, ei vain tuulahdus ikkunasta, vaan salli. Ja se on vaikeaa.

Olemme puhuneet paljon sallimisesta, mutta on edelleen valtavaa vastarintaa. Joillakin teistä sallimisesta on tullut mielen käsite sen sijaan, että avataan ovet ja ikkunat, koska ihminen pelkää – pelkää, mitä voi tulla. "Mikä mestari on? Onko mestari vain superihminen?"

Kohta numero kolme ja kenties kaikkein tärkein: menkää ihmisen pelkäämisen yli. Siihen sisältyy irtipäästäminen kuoleman pelosta, tuskan pelosta, kaikista näistä asioista. On paljon kaikkea, mitä ihmisen pelkääminen pidättelee, emmekä yksinkertaisesti voi mennä sinne, minne olemme menossa, peläten tuota ihmistä. Putoatte polvillenne jo, ennen kuin edes pääsemme pois laskuvarjosta.

Ei ole itse asiassa mitään pelättävää. Alatte ymmärtää, ettei ihminen ole itse asiassa tehnyt koskaan mitään väärää – ei koskaan, ei koskaan. Älkääkä antako minulle tuota filosofista juttua: "No, mitä jos menen murhaamaan jonkun?" Ette te mene. Muuten en istuisi tässä sanomassa tätä teille.

Lakatkaa pelkäämästä menneisyyttä, koska se ei ole oikeasti, mitä luulette sen olevan.

Lakatkaa pelkäämästä omaa ns. voimaanne/valtaanne. Se on omaa tiedostamistanne.

Lakatkaa pelkäämästä sellaisia asioita, kuin saavutukset ja jonkin saaminen tai saamattomuus. Yltäkylläisyyttä, kaikkia näitä asioita.

Miten pääsette kaikesta tästä yli? On kumuloitunutta pelkoa, joka pidättelee teitä. Menette sallimiseen. Nimittäin mestari tulee nyt kaiken viisauden kera, ja mestarilla on se kuin kultalautasella ja hän tuo sen teille. Mutta jos olette pelossa, ette hyväksy sitä. Ja mestari tulee kaikkien ihmiselämien viisauden kera.

Mutta jos pelkäätte herätä aamulla, jos pelkäätte, että syömässänne leivässä saattaisi olla pilaantuneita kemikaaleja ja sairauden aiheuttajaa, ja vesi jota juotte, saattaisi kuhista pikkuelukoita, jos pelkäätte kaikkea, ette oivalla tätä viisauden lahjaa. Pelkäätte sitäkin. Ajattelette, että se on kasvanut joissain kemikaaleissa ja se on huono asia teille.

Voi, pelot, ne ovat melkein hauskoja. Ne ovat pakkomielteisiä. Pakkomielteisiä.

Syökää vapaasti kasvanutta broileria, jos se maistuu paremmalta. Mutta älkää tehkö sitä vain siksi, että pelkäätte kemikaaleja. Olen vakavissani. Se on pakkomielteistä. Se on pelokasta. Jos pidätte mausta, hienoa. Mutta lakatkaa olemasta pakkomielteinen ja lakatkaa pelkäämästä. Olette mestari, ette nynny.

Kyllä, sanoisin, että kaikista asioista joista olemme puhuneet tänään, meneminen ihmisen pelkäämisen yli on vaikeinta. Se pysäyttää teidät siihen paikkaan raiteillanne, juuri kun teistä tuntuu oikeasti, että avaudutte ja laajennutte. Nimittäin silloin kun tunnette tuon luojaenergian, päästäkää vain ulos tuo tietoisuusräjähdys, tuo sielun nauru. Ja yrittämättä määritellä, millainen siitä tulee.

Nimittäin se on luomisen oikeaa iloa. Vedätte vain syvään henkeä ja luotte: "Minulla ei ole aavistustakaan, mitä luon ja miten tämä päättyy. Voi paska! Tuli universumi! Jossa on planeettoja ja tähtiä ja ihmisiä! No, se oli hauskaa." Se on luomisen todellista iloa, antaen sen vain olla.

Ihmiset jotka puhuvat luomuksista, että niiden täytyy näyttää tietynlaisilta tai olla tietynlaisia – se on luomisen antiteesi. Se on vain vanhojen energiaelementtien järjestelyä uudelleen ajatellen, että loitte jotain. Se ei ole luomista.

Oikea luominen – "Haa!", tuosta vaan. "En tiedä, mitä sen kanssa tapahtuu, tuon intohimon jonka juuri vapautin, mutta se tapahtuu. Se tulee olemaan, ja sitten menen mukavasti uimaan siihen ja katson, miten se tuli olemaan."

Siis takaisin asiaan. Meidän on aika mennä ihmisen pelkäämisen yli. Ihminen on, no, tavallaan sarjakuvahahmo, tavallaan hassu, kummallinen, rajoittunut ja omituinen.

Ottakaa mestarin perspektiivi hetkeksi ja tavallaan katselkaa ihmistä. Mestari ei koskaan tuomitse ja käyttäydy alentuvasti, vaan sanoo: "Tämä on todella omituista tavallaan. Ihmiset tekevät mitä kummallisimpia asioita."

Mestari ei pelkää ihmistä. Mestari odottaa, että ihminen pääsee yli itsensä pelosta. Siellä minne olemme menossa, ihmisen pelot eivät yksinkertaisesti kelpaa.

Vetäkää syvään henkeä hetki, ja tuodaan yhteen kaikki, mistä olemme puhuneet tänään.

Olemme lähteneet Jumalasta, luomisesta. Olemme puhuneet Crimson Councilista, jossa tapahtui suuri eroaminen. Huh! Ja sitten siitä, minne menemme seuraavaksi.

Pyydän teitä, ennen kuin lopetamme tämän, tuntemaan hetken oikean luomisen kauneutta, mutta siitä näkökulmasta, ettei teitä ole luotu koskaan.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä oikeaan luomiseen. Se ei ole mentaalista. Sen takana ei ole valtaa tai voimaa.

(Tauko)

Se vain tuli teistä. Se vain tuli teistä.

(Tauko)

Siinä ei ole taakkaa. Siinä ei ole painoa. Siinä ei ole edes vastuuta. Tämä on oikean luomisen kauneutta.

(Tauko)

Siis on aika päästä yli ihmisen pelkäämisestä, sen pelkäämisestä, mitä keho tekee, yli kehon pelkäämisestä, ajatusten pelkäämisestä, tulevaisuuden pelkäämisestä, toisten ihmisten pelkäämisestä. On vain aika luopua siitä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tälle vuoden 2018 ensimmäiselle shoudille.

Vedetään kunnolla syvään henkeä kaikelle, mikä on jo tullut, ja nyt menemme vain taaksepäin ottamaan selvää, millaista oli luoda se.

(Musiikki loppuu)

Kunnolla syvään henkeä, rakas shaumbra, kun päätämme tämän kokoontumisen.

Aa. Jotkut teistä ajattelevat jo liikaa. Vetäkää vain syvään henkeä ja sallikaa ja muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos, rakkaat shaumbrat. Kiitos tästä päivästä (yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.