"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 7
KULJE ETEENPÄIN 7

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
5.3.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aah! Rakkaat ystäväni, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

Rakastan sitä, että shaumbroilla on tyyliä. Rakastan siitä, kun teette jotain, kun kasaatte tällaisen videon* – se on tehty täällä Crimson Circlessä, ei jossain muualla – kun teette mitä tahansa elämässänne ja teette sen tyylillä. Sillä on vaikutusta. Se merkitsee, että laitatte energianne siihen. Laitatte luovuutenne siihen.

* Viitataan videoon "On children"

Useimmat ihmiset vain tekevät asioita. He vain tekevät niitä toistaen, lisäämättä tietoisuuttaan, intohimoaan, energiaansa siihen. Mutta te alatte laittaa Itsenne luomuksiinne, laittaa "sinut" siihen. Se ottaa suuren askeleen. On rohkea askel laittaa Itsenne elämäänne, luomuksiinne.

Jos ette laita, se ei ole sen väärti. Se ei ole sen tekemisen väärti. Jos ette tee sitä sydämenne intohimosta, se ei ole tekemisen arvoista. Sitten kuljette vain jokaisen päivän läpi ja toistatte samoja askelia uudestaan ja uudestaan. Olette arkisessa ja tylsässä elämänurassa. Mutta kun laitatte sydämenne siihen, tietäen myös, että se voi olla suuri riski – joku voi torjua sen, siitä ei ehkä pidetä, se ei ehkä toimi – sillä ei ole merkitystä. Ainakin elätte. Nyt otan kahvini (vähän naureskelua).

SANDRA: Minä odotin.

ADAMUS: Kyllä, kiitos (vähän taputuksia).

SANDRA: Tiesin, että hakisit sen lopulta.

ADAMUS: Kiitos. Ja sitä rakastan työskentelemisessä Crimson Circlen kanssa, nyt kun menemme eteenpäin. Teimme tuon päätöksen pari viikkoa sitten. Menemme eteenpäin, menemme tähän ns. ruumiillistuneeseen valaistumiseen, ja se on niin erilaista, niin täynnä intohimoa, niin riskaabelia, niin pelottavaa. On hetkiä, jolloin haluatte palata takaisin arkiseen, koska se oli turvallista. Mutta te ja minä tiedämme, että te ette voi elää enää niin. Ette aio elää enää niin. Lähdette pois, ennen kuin elätte enää niin.

Menemme enemmän siihen tänään, mutta nyt haluaisin teidän ottavan energiakuvan tästä hetkestä, olette sitten täällä studiossa tai katselette nyt netissä tai katselette myöhemmin. Ottakaa energiakuva – ei visuaalista kuvaa, vaan energiakuva – itsestänne ja kaikesta ympärillänne tällä hetkellä. Ottakaa energiakuva.

(Tauko)

Ja kun olemme valmiita tänään, ottakaa uusi kuva. Näette, miten voitte vaikuttaa muutokseen elämässänne. Hienovaraista kenties, hiljaista kenties, mutta tunnette eron, jos otatte uuden energiakuvan itsestänne ja todellisuudestanne tämän lopussa.

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä tässä.

Kysymys

Aloitamme tänään kysymyksellä. Rakastan aloittaa kysymyksellä. Se saa teidät kaikki hereille, se saa teidät tuntemaan mahdollisuuksia ja potentiaalia.

LINDA: Tarkoittaako tämä mikkiä?

ADAMUS: Kyllä, kiitos. Siis tämän päivä avauskysymys, ja se on haastava kysymys, se on esoteerinen kysymys. Ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, mutta on tietysti Adamuksen vastaus (naurua).

LINDA: Ilman muuta!

ADAMUS: Ja pyydän teitä todella tuntemaan tätä. Pyydän teitä todella tuntemaan, kun Linda silmäilee yleisöstä, kuka saa mikrofonin ensimmäisenä.

LINDA: Ette voi piiloutua.

ADAMUS: Onko valaistuminen jotain, minkä valitsette, vai jotain minkä hyväksytte? Onko valaistuminen jotain, minkä valitsette, vai jotain minkä hyväksytte? Ja samalla kun mietitte, ennen kuin Linda tulee mikrofonin kanssa, haluan myös mainita, että sekä Kuthumi että minä olemme viettäneet melko paljon aikaa Kahlil Gibranin kanssa (jonka runoja esitettiin videolla), työskennelleet hänen kanssaan.

LINDA: Totta kai.

ADAMUS: Keskustelimme hänen kanssaan, kuten myös Blavatsky, mutta hän haisi aina vanhalta tupakalta (pari kikatusta). Mutta ehdottomasti hän oli yksi todellisista opettajista tällä planeetalla ja hän on nyt ylösnoussut mestari ja itse asiassa käytettävissä kanavoitavaksi.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Hmm. Mutta on parempi olla hyvä kirjoittaja tai ainakin valmis laittamaan sydämensä siihen.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Siis kysymys on: onko valaistuminen jotain, minkä valitsette, vai jotain minkä hyväksytte? Linda, mikrofoni, ja yleisö, vastaukset.

LINDA: Okei. Tunnen vetoa välittömästi … Tiesin, että tänne minun oli mentävä.

ADAMUS: Kyllä, mielenkiintoista. Olet vähän muuttunut.

TAD (pukeutuneena Gilda Radnerin hahmoksi Roseanne Roseannandanna): En tiedä miksi … minulla ei ole aavistustakaan … No, en ole – tulin tuolta ylhäältä. Teillä on aivan liian vitun hauskaa ja minä vain … (naurua) Kuuntelin "Mestarin elämän". Olin sängynpohjalla neljä päivää. Jalkani haisevat. Vatsaani koskee. Voi luoja, on kamalaa.

ADAMUS: Miten siis …

TAD: Joka tapauksessa.

ADAMUS: Minkä nimen, minkä tittelin antaisit itsellesi? Mitä roolia esität?

TAD: Ai, Roseanne Roseannadanna.

ADAMUS: Aha! Hyvä, hyvä, hyvä.

TAD: Joo. Hän on ollut (osoittaen taivaalle), tiedättehän, mutta katsokaa. Teillä on liian v- … joka tapauksessa.

ADAMUS: Ja selittäisitkö katsovalle yleisölle vähän – tänne näin, Rose – Roseanne Roseannadannaa.

TAD: No, se oli Gilda Radnerin hahmo. Ette olleet luultavasti kaikki edes syntyneet vielä silloin, mutta se oli Saturday Night Liven alkuaikoja ja hän oli hyvin … Hän oli hyvä hahmo ja Gilda kuoli ja hän on ollut lähiulottuvuuksissa melko kauan.

ADAMUS: Ja työskentelee kanssasi nähdäkseni.

TAD: No, hän yrittää.

ADAMUS: Joo, joo. Hän yrittää (Adamus naureskelee ja yleisö nauraa).

TAD: En tiedä, miten hyväksi hän tulee, mutta joka tapauksessa kutsuin hänet alas.

ADAMUS: Gilda laittoi intohimonsa näyttelemiseen, rooleihinsa eikä hän pidätellyt. Monet kritisoivat, mutta se on "jos aiot tehdä jotain, tee se elämän ja intohimon kera" -esimerkki.

TAD: Kumpaankin.

ADAMUS: Kumpaakin.

TAD: Kumpaakin.

ADAMUS: Okei.

TAD: Joo.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Okei, miksi? (Vähän taputuksia)

TAD: Kumpaakin. En sano: "Minä en tiedä."

ADAMUS: Minä en tiedä.

TAD: Koska …

ADAMUS: Joo.

TAD: … se ei käy.

ADAMUS: Siis kumpaakin, okei. Aloitetaanpa valitsemisesta.

TAD: No, siinä täytyy olla tietoinen valinta. On oltava valinta, fokus, polku. Täytyy valita olevansa siinä, mutta kuten olet sanonut, se tapahtuu joka tapauksessa, joten oikeasti mitä helvettiä, tarkoitan …

ADAMUS: Kumman siis laittaisit ensimmäiseksi, hyväksymisen vai valinnan?

TAD: Luulen, että minun on hyväksyttävä se ensin ja sitten valittava.

ADAMUS: Okei. Se tuntuu tavallaan takaperoiselta, mutta okei. Joo, joo.

TAD: Hyväksyy valinnan (Adamus naureskelee): Okei.

ADAMUS: Hyvä. Hyvä, kiitos.

TAD: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos vastauksestasi.

TAD: Kiitos.

ADAMUS: Kyllä (vähän taputuksia). Kiitos. Onko se vähän lämmin (viitaten hänen valtavaan peruukkiinsa)?

TAD: Siitä tulee …

ADAMUS: Siitä tulee (Adamus naureskelee).

TAD: … kohta. Minä vain ... joo.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Seuraava. Onko valaistuminen jotain, minkä valitsette, vai jotain minkä hyväksytte?

ANDY: Uskoakseni hän osui naulan kantaan, koska minun mielestäni täytyy tehdä tietoinen valinta mennäkseen siihen.

ADAMUS: Aivan.

ANDY: Mutta ei koskaan oikeasti päästä siihen. Se on sallittava.

ADAMUS: Aivan.

ANDY: Se on siis tavallaan …

ADAMUS: Siis kuitenkin, muna vai kana? Kumpi tulee ensin, valinta vai hyväksyntä?

ANDY: Koska olen ihminen, pidän valintaosasta.

ADAMUS: Pidät valintaosasta.

ANDY: Koska se on jotain, minkä voin tehdä.

ADAMUS: Okei, mahtavaa. Miksi kana meni tien yli?

ANDY: (pieni tauko) Luovutan. Miksi?

ADAMUS: En tiedä. Olen kysynyt tätä vuosisatoja (vähän naureskelee), kukaan ei tunnu tietävän vastausta. Minä vain …

ANDY: Meidän täytyy löytää kana.

ADAMUS: No, joo. Kyllä, kyllä.

ANDY: Joo, hyvä.

ADAMUS: Hyvä, seuraava. Valaistuminen – onko se valinta vai onko se hyväksyntä?

JEANNE: Olen myös samaa mieltä – kumpaakin.

ADAMUS: Kumpaakin, ja mikä on sinun kanasi ja munasi?

JEANNE: Luulen, että hyväksyin sen ennen tulemista tähän elämään ja ihmisosani valitsi toteuttavansa sen.

ADAMUS: Okei, miksi sinun täytyisi sitten valita?

JEANNE: Koska ihmisosani haluaa …

ADAMUS: Haluaa peukaloida.

JEANNE: … olla kaksinaisuudessa.

ADAMUS: Joo, joo.

JEANNE: Mutta ihmisosani valitsi sen jossain kohtaa, pienenä lapsena ja – tarkoitan, että ihmisosani hyväksyi sen – ja tanssin sen kanssa ja sitten torjuin sen ja valitsin uudestaan. Sitten kun elämä … en voinut elää ilman …

ADAMUS: Siis missä olet enemmän tällä hetkellä, valinnassa vai hyväksynnässä?

JEANNE: Hyväksynnässä.

ADAMUS: Hyväksynnässä?

JEANNE: Hyväksynnässä.

ADAMUS: Okei, hyvä.

JEANNE: Vain hyväksynnässä, joo.

ADAMUS: Hyväksynnässä.

JEANNE: Joo. Ihmisen täytyy vain sallia se.

ADAMUS: Hyvä. Hyviä vastauksia tähän mennessä. Mihin menemme tämän kanssa?

LINDA: Tähän mennessä?

ADAMUS: Tähän mennessä.

LINDA: Tähän mennessä?

ADAMUS: Otamme pari lisää.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Valaistuminen. Onko siinä kyse valinnasta vai onko siinä kyse hyväksymisestä?

LINDA: Scott.

SCOTT: Luulisin …

ADAMUS: Voisitko nousta seisomaan …

SCOTT: Ai, totta kai, kyllä.

ADAMUS: … jotta koko maailma voi nähdä sinut ikuisesti.

SCOTT: Luulen, että se on kumpaakin.

ADAMUS: Kumpaakin.

SCOTT: Johtuen ja-voimasta.

ADAMUS: Kyllä.

SCOTT: Ja se on samaan aikaan. Kun valitsee sen, se on jo olemassa välittömästi toisessa todellisuudessa.

ADAMUS: Miten pärjäät sen hyväksymisessä, Scott?

SCOTT: Mm. Yritän tehdä parhaani tällä hetkellä (hän naureskelee).

ADAMUS: Miten hyvä sinun parhaasi on? Joo, se kuulostaa aina vähän välttelyltä …

SCOTT: Hyvä kysymys (hän naureskelee).

ADAMUS: "Yritän parhaani". Se merkitsee itse asiassa: "Epäonnistun (naurua), mutta epäonnistun hitaasti."

LINDA: Au!

ADAMUS: Epäonnistun hitaasti (he naureskelevat).

LINDA: Au!

ADAMUS: Siltä se kuulostaa. Luen energioita tässä. Miten siis pärjäät hyväksymisen kanssa?

SCOTT: Minusta pärjäsin melko hyvin vielä pari päivää sitten, ja sen jälkeen minusta on tuntunut, että nyt olisi tuelle vähän käyttöä.

ADAMUS: Joo.

SCOTT: Siis.

ADAMUS: Melko hyvin. "Melko hyvin" on yksi noista termeistä: "Se on todella perseestä, mutten halua myötää tappiota vielä." (He naureskelevat)

SCOTT: Voi olla vähän.

ADAMUS: Rakastan ihmisiä. He eivät sano, mitä oikeasti tarkoittavat, mutta jos todella tunnustelee energiaa jonkun sanojen takana, se kertoo täysin erilaista tarinaa. Joten … mutta ainakin hymyilet.

SCOTT: Kyllä, se on totta.

ADAMUS: Joo. Se on noita hymyjä (vähän naurua, kun Adamus hymyilee väkinäisesti). Siis, kyllä. Tuo mikrofoni takaisin tänne. Emme ole vielä valmiita.

LINDA: Ai! Okei.

ADAMUS: No ei. Siis asiat tulevat todella rankoiksi. Mitä tapahtuu?

LINDA: Scott, Scott.

ADAMUS: Mitä tapahtuu?

SCOTT: Tota … kerroin ihmisille tullessani tänne tällä kertaa, että summaisin viime kuukauden "kauniiksi sotkuksi". Näen kaunista kanssaluomista siinä, mutta luulen, että se oli hulluinta aikaa, mitä minulla on ollut tässä elämässä.

ADAMUS: Eleganttia kaaosta.

SCOTT: Eleganttia kaaosta, kyllä.


ADAMUS: Joo. Tiedäthän, että se on itse asiassa todella hyvä asia.

SCOTT: Se on, se on … joo.

ADAMUS: Vaikea käydä läpi.

SCOTT: Joo.

ADAMUS: Mutta se on todella, todella, todella hyvä asia, ja aion puhua siitä.

SCOTT: En usko, että olisin selvinnyt tämän tason intensiivisyydestä kymmenen, kenties edes viisi vuotta sitten.

ADAMUS: Joo, tai kenties vuosi tai pari sitten.

SCOTT: Joo.

ADAMUS: Joo, joo.

SCOTT: Joo.

ADAMUS: Hyvä.

SCOTT: Siis olen … Sen osalta olen melko ylpeä itsestäni …

ADAMUS: Pieni neuvo …

SCOTT: Okei.

ADAMUS: … Adamus-sedältä?

SCOTT: Kyllä (vähän naureskelua).

ADAMUS: Kamppailet asioiden kanssa tällä hetkellä.

SCOTT: Joo.

ADAMUS: Ei vain yhden. Yksi on polttopisteessä, mutta sen ympärillä on monia, monia muita ongelmia.

SCOTT: Mm hmm.

ADAMUS: Yrität ratkaista ne vanhoilla työkaluillasi.

SCOTT: Kyllä, kyllä. Näen sen.

ADAMUS: Vanhoilla tempuilla. Vanhoilla tempuilla.

SCOTT: Joo, "selvitän sen" –moodissa, joo.

ADAMUS: Koska ne tavallaan toimivat ennen.

SCOTT: Kyllä.

ADAMUS: Osittain ainakin, ja vanhat työkalut saivat sinut kriisin läpi.

SCOTT: Mm hmm.

ADAMUS: Se ei toimi enää. Ne eivät toimi, ja on pelottavaa, kun asiat joihin olet luottanut – pikkukliseet joita sanot itsellesi, sellaiset asiat kuin itsesi projisoiminen tulevaisuuteen ja "kaikki on hyvin" tai ne mallit ja rutiinit jotka saat siihen … No, hemmetti, jos otetaan kerran ryhmäkuvaa … (Linda nauraa) Mennään kaikki tähän. Okei (hän tulee yleisön joukkoon).

LINDA: Okei.

ADAMUS: Menen tähän, ja jatkan edelleen puhumista sinulle …

SCOTT: Häiriötekijä, joo.

ADAMUS: … koska olet tärkein asia minulle tällä hetkellä, mutta … (naurua, kun Adamus menee kuvaan Sartin ja Lindan kanssa). Siis vanhat työkalut eivät toimi enää ja siksi … pari asiaa. Rakastan häiriötekijöitä.

SCOTT: Joo-o.

ADAMUS: Ja rakastan tahallisia, tietoisia häiriötekijöitä, koska ihmisillä ja shaumbroilla on taipumusta jäädä kovasti kiinni malleihin, vanhoihin malleihin – "Palamme tekemään tätä. Palaamme … Jos kaikki muu epäonnistuu, niin helvetti, meditoidaan tai hoetaan mantraa tai jotain sellaista tai palataan vaikka rukoilemaan". Jäätte siis kiinni uraan, ja rakastan häiritä, koska se ottaa pois mielestä hetkeksi. Se napsauttaa tietoisuuden, niin kuin napsautetaan kuminauha, erityisesti ranteessa, ja se muuttaa tavallaan asiat. Häiritseminen napsauttaa tietoisuuden uuteen paikkaan. Nimittäin tietoisuus tavallaan vedetään kireälle kaikesta, mitä käyt läpi, ja yrität selvittää kaiken ja käytät vanhoja työkaluja.

No, häiritset vain itseäsi, jos on pakko. Teet jotain itseäsi häiritsevää. Hyppäät ulos ikkunasta – tietysti ensimmäisestä kerroksesta (vähän naureskelua). Ensimmäisestä kerroksesta tai sinä …

SCOTT: No, etsin nyt yksikerroksista taloa, joten se olisi helpointa (he nauravat).

ADAMUS: Mutta teet vain jotain itsesi häiritsemiseksi, mallin rikkomiksesi, pääsemiseksi ulos siitä. Siis, hyvä. SCOTT: Okei. ADAMUS: Siis kamppailet ja yrität vetää vanhat työkalut esiin eikä se toimi.

SCOTT: Joo, ja se tuntuu, kuten puhuit viime shoudissa, menemiseltä tilaan, jota en – jota ei ole olemassa minulle.

ADAMUS: Juuri niin.

SCOTT: Ja niin …

ADAMUS: Juuri niin.

SCOTT: … täytyy vain tietää, että se on toisella puolella.

ADAMUS: Joo. Ja sitten yrität mennä paikkaan, jota ei ole, koska et ole koskaan ollut siellä, ja sinut on välittömästi kukistettu, ennen kuin teet sen. Niinpä sanot vain: "Aion vain tehdä sen. En ajattele sitä", ja sitten olet siellä.

SCOTT: Okei.

ADAMUS: Hyvä.

SCOTT: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos. Seuraava.

LINDA: Adamus, tiedäthän, että Geoff on pukenut sinut melko fiksusti tänään (yleisö on samaa mieltä).

ADAMUS: Miten olisi, että minä puin Cauldren …

LINDA: Eiiiii! (Naurua)

ADAMUS: … koska muuten sitä ei olisi tullut tehtyä. Tämän tajuaminen ei vaadi ylösnoussutta mestaria! (Lisää naurua) Luoja! Katsokaa hänen vaatekaappiaan! Ole hyvä.

NANCY: Luulen, että minulla "hyväksyä".

ADAMUS: Hyväksyä, okei.

NANCY: Koska olen aina tuntenut, että minua on tavallaan työnnetty siihen suuntaan, johon minun täytyy mennä.

ADAMUS: Joo. Kuka on työntänyt?

NANCY: Sitä ihmettelen (he naureskelevat).

ADAMUS: Taas kerran, ei tarvitse olla ylösnoussut mestari tajutakseen tämän. Onko mitään arvauksia, mistä tuo työntäminen tulee?

NANCY: Joo, Yoganandalta.

ADAMUS: Mmm, onko mitään arvausta, mistä tuo Yoganandan työntö tulee? Yogananda ei työnnä, ellei jotain muuta ole läsnä.

NANCY: Minulta itseltäni, luulen niin.

ADAMUS: Luulen niin.

NANCY: Joo.

ADAMUS: Joo, joo. Jos minulla olisi Adamus-palkinto, antaisin sinulle sellaisen tänään, mutta en usko … (Sart tarjoaa yhtä omistaan) Ne ovat sinun ikuisesti, kyllä. Ensi kuussa. Palaamme takaisin Adamus-palkintoihin, mutta kiitos vastauksestasi.

LINDA: Mitä halusit? Onko sinulla jokin erityispyyntö?

ADAMUS: Adamus-palkintoja?

LINDA: Ei! Liian myöhäistä siihen.

ADAMUS: Viitsisikö joku toinen jakaa niitä? (Joku sanoo "ei") Laittakaa seuraavaksi listalle.

LINDA: Löydän sinulle niitä. Löydän sinulle niitä.

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

LINDA: Mutta ei tänään.

ADAMUS: Ei tänään.

LINDA: Ei tänään.

ADAMUS: Ensi kuussa, okei. Valaistuminen, onko kyse valinnasta vai hyväksymisestä?

SHAUMBRA 1 (nainen): (huokaa) No, ensin ajattelin, että tietysti valinnasta. Ja sitten ajattelin, että luonnollisesti kummastakin. Ja sitten ajattelin, että kyse onkin hyväksymisestä, ja toistaisin täsmälleen sen, mitä tämä kaunis Nancy sanoi, koska juuri sen tunsin. Tavallaan, se on hyväksyttävä, on oltava hyväksymisen tilassa ja sitten voi valita.

ADAMUS: Kyllä.

SHAUMBRA 1: Minusta hyväksyminen on ensin.

ADAMUS: Mielenkiintoista. Ihmisperspektiivistä katsottuna se kuulostaa vähän takaperoiselta, mutta mielenkiintoista, joo.

SHAUMBRA 1: Joo, joo.

ADAMUS: Hyvä, joo.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Hmm. Vielä yksi.

LINDA: Vielä yksi.

ADAMUS: Joo.

LINDA: Oi, valitaan Mofo.

ADAMUS: Kaikki sanovat: "Mofo! Mofo!" Joo, joo.

MOFO (Marty): Voi pojat, minun on parasta sanoa jotain hyvää! (Naurua)

ADAMUS: Tai häiritse kaikkia nopeasti, jompikumpi.

MOFO: Joo, joo.

ADAMUS: Häiritse nopeasti.

MOFO: Katsokaa! Elvis! (Lisää naurua) Hmm, aion tehdä tässä nyt jotain täysin poikkeavaa ja sanon "kumpaakin".

ADAMUS: Kumpaakin.

MOFO: Vau.

ADAMUS: Okei.

MOFO: Järkyttävää, häh!

ADAMUS: Vau!

MOFO: Järkyttävää.

ADAMUS: Vau. Mutta taas kerran, muna vai kana? Kumpi tulee ensin? Kumpi on hallitsevampi elämässäsi tällä hetkellä?

MOFO: Hyväksyminen, varmasti.

ADAMUS: Hyväksyminen.

MOFO: Joo.

ADAMUS: Okei.

MOFO: Valinta tulee ensin, mutta sitten täytyy hyväksyä se "pyhä shize" (suom. huom. kuulostaa englannin- ja saksakielisen "paskan" sekoitukselta).

ADAMUS: Anteeksi, mutta pyhä mikä?

MOFO: Shize.

ADAMUS: Shize.

MOFO: Joo.

ADAMUS: Uusi sana?

MOFO: Totta kai, miksi ei?

ADAMUS: Totta kai. Hyvä, hyvä.

MOFO: Olen hyvä keksimään niitä.

ADAMUS: Pyhä shize! Hyvä, hyvä. Okei, sinulla siis tällä hetkellä on enemmän kyse hyväksymisestä, mutta valinta tuli ensin.

MOFO: Ehdottomasti, ehdottomasti.

ADAMUS: Okei.

MOFO: Joo.

ADAMUS: Hyvä. Hyviä vastauksia. Itse asiassa, kaikki hyviä vastauksia. Tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi hämmentää teitä, se tulee todella vaikeammaksi, ja te jotka istutte kotona, sanotte myös luultavasti: "Joo, sitä se on. Kumpaakin. Se on kumpaakin."

Ja nyt Adamuksen vastaus. Se on kumpaakin. Se on kumpaakin. Kuitenkin mielenkiintoinen ilmiö on, johon jotkut teistä osuivat, ja sitten epäilitte itseänne, koska istutin teihin tuon epäilyn (vähän naurua), että valaistuminen tapahtui ensin. Valaistuminen tuli ensin. Koko polku valaistumiseen ja perimiltään hyväksyminen tuli ensin.


>> Jatkuu seuraavalla sivulla