Intohimo
2020 -sarja
SHOUD
2
Adamusta
kanavoinut Geoffrey Hoppe (
www.crimsoncircle.com)
5.10.2019
Energiaa
välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä
olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
Vedetäänpä
syvään henkeä, kun tuomme yhteen kaikkien shaumbrojen energiat ympäri
maailmaa – shaumbrojen jotka ovat täällä planeetalla nyt, tässä Koneiden
ajassa, shaumbrat jotka ovat siirtyneet toiselle puolelle, mutta ovat
edelleen hyvin aktiivisesti mukana kaikessa, mitä te kaikki teette.
Vedetään kunnolla syvään henkeä ja tuodaan energiamme yhteen tänä
uskomattomana ja hämmästyttävänä aikana.
Cauldre
pyytää pientä palvelusta rakkaalta Eesan Lindalta, jos hän olisi niin
avulias.
LINDA:
Voi ei.
ADAMUS:
Se on hyvin pieni. (Nostaen pitkän takkinsa helmaa) Voisitko ottaa
Cauldrelta saappaat pois? (Hänellä on asu, johon kuuluvat nyöritetyt
saappaat)
LINDA:
Ai, luojan kiitos! Sitä sinä vain pyydät! (Naurua) Sait minut huolestumaan!
Voi pojat! Joo, se ei ole mitään! (Hän naureskelee)
ADAMUS:
Kun valmistauduin tulemaan sisään, hänestä tuntui erittäin kiusalliselta,
ja hän oli jättänyt saappaat jalkaansa. Sillä ei ole merkitystä minulle,
mutta hän haluaisi saada ne pois.
LINDA:
Voi! Olen hyvin helpottunut. Tämä ei ole mitään! Ei mitään!
ADAMUS:
Eikö hän (Linda) ole uskomaton?
LINDA:
Ei mitään!
ADAMUS:
Energia palvelee Cauldrea. Kyllä, kyllä.
LINDA:
Joo, juuri niin.
ADAMUS:
Jotkut niistä jotka katselevat, voivat ajatella, että tämä on vähän
kummallista, mutta … (Vähän naureskelua)
LINDA:
Kaikki on kummallista! (Lisää naureskelua, ja Linda kikattaa)
ADAMUS:
Ja minä vain juon kahviani, kun sinä ja Cauldre teette juttuanne.
LINDA:
Juuri niin. Tajusit sen, beibi. Tajusit sen.
ADAMUS:
Ja Caulrde sanoo: "Kyllä, nyt meillä on tämä nauhalla." (Naurua,
ja Adamus naureskelee, kun Linda katsoo tuimasti häntä) Minä pysyn erossa
siitä.
LINDA:
Olisitko voinut sitoa nämä yhtään tiukemmin?!
ADAMUS:
Minä olen vain ylösnoussut mestari tässä.
EDITH:
Linda on paras. Jee!
LINDA:
Äh! Vain mestari voi olla palveluksessa, eikö? (Naurua)
ADAMUS:
Häh, voisitko olla palveluksessa vähän nopeammin? (Lisää naurua)
LINDA:
Oh-hoh!
Oh-hoh-hoh! Oh-hoh-hoh! Oh-hoh-hoh!
Ole kiltisti!
ADAMUS:
Jessus! (Naurua, kun Linda kiskoo saapasta ja melkein vetää hänet pois
tuolista)
LINDA:
Odota, minulla on neula! Oletko hullu?
ADAMUS:
Ja vetäisitkö vielä housujen lahkeet alas?
LINDA:
Okei, kyllä. Haluaisitko, että vaihdan alusvaatteesi! (Lisää naurua)
ADAMUS:
Puhutko Cauldrelle vai minulle? (Lisää naureskelua) Mahtavaa, nyt hänellä
on paljon paremmin, ja voimme jatkaa.
Rakastan
sitä, kun pukeudutte. (Monet yleisössä ovat pukeutuneet erilaisiin asuihin
Halloweeinin kunniaksi) Kyllä, oikeasti rakastan. Se tekee valtavan eron
energiassa. Toivon, että jotkut teistä kotonakin pukeutuivat, vaikka
olisitte yksin. Alatte oivaltaa, että kaikki on esitystä/näytöstä, ja
ihmisesitys on luultavasti kaikkein suurin esitys, joka teillä on koskaan
ollut. Mutta kaikki on esitystä. Oikeasti on. Kun pukeudutte, se saa teidät
pois urasta. Se avaa teitä vähän. Siis pukeutukaa useammin – ei ehkä
robotiksi (eräälle ihmiselle yleisössä). Se on meille vähän ongelma. Mutta,
joo (Adamus naureskelee viitaten kommenttiin Cauldren asusta aiemmassa
osuudessa).
Siis,
rakas shaumbra, se on suurta esitystä, ihmisesitystä, ja tällä hetkellä
siinä tapahtuu jotain, mistä olen vähän huolissani. En paljon huolissani,
mutta vähän. Ihmettelen, miksi tuo esitys tapahtuu. No, kai voin ymmärtää
sen, koska se mitä tapahtuu tällä hetkellä, on yli … se on todellisuudessa
käsikirjoittamatonta. Sitä ei ole tapahtunut koskaan ennen, mitä
planeetalla tapahtuu nyt.
Nimittäin
oli aika, jolloin olimme tavallaan Atlantiksen raiteella, ja pystyitte
vertaamaan energeettisesti koko planeetalle siihen, mitä oli tapahtunut
Atlantiksella. Tarkoitan, että kaikki ihmiset pystyivät yhdistymään siihen.
Olemme nyt sen yli ja menossa täysin uusiin ulottuvuuksiin.
Shaumbroina
olette nyt menossa johonkin, mitä pidätte ehkä uskomattomana, ja ihminen
pelaa peliä ja melkein teeskentelee, että se on sille liian paljon.
Teeskentelee, että se on epävarma, ettei se ole oikeasti valmis tähän.
Olemme
puhuneet hyvin selkeästi, hyvin täsmällisesti kokoontumisissamme – sanoisin
ainakin viimeiset kolme vuotta – minkä vuoksi olette oikeasti täällä, ja
hassu asia on, ettei kyse oikeasti ole valaistumisesta. Kyse ei ole
valaistumisesta. Luulitte olevan, ja ihmiselle se oli suuri tavoite. Mikä
saavutus, tavoitella Oivaltamista. Mutta kenties alatte oivaltaa, että te
ette ole täällä sitä varten. Se tapahtuu. Tarkoitan, että se on selviö,
koska valitsitte sen tässä elämässä. Te odotitte, kuten olen kertonut
teille monta kertaa. Te odotitte, mutta nyt olette tässä. Mutta oikeasti
kyse ei ole valaistumisesta. Kyse on pysymisestä tällä planeetalla.
Oivaltaminen
Valaistuminen
on selviö jokaisella teistä. Se tapahtuu. Ei siksi että ihminen yrittää
kovasti sitä, ei siksi että pidätte sitä jonain upeana ihanteena, ei siksi
että olette tehneet kovasti työtä ja olette kärsineet. Itse asiassa se
toimii teitä vastaan. Se tapahtuu, koska sinä olet valinnut sen tässä
elämässä – ja kun sanon "sinä", puhun ihmiselle
ja mestarille.
Eikä se tapahdu välttämättä siksi, että teet viikkotolkulla paastoamista ja
meditointia ja rukoilua ja mantralaulua ja kaikkea sitä muuta. Se vain tapahtuu.
Viime
kuukauden kokoontumisessamme sanoin: "Onko meidän aika koota säännöt,
kirja tai jotain, missä on ohjenuoria tai pääpiirteitä?" Ja jatkamme
siitä puhumista. Meillä oli hiljattain mielenkiintoinen sessio
Tuntemattomassa/tuntemattomien maassa – Norjassa – jossa puhuimme siitä ja
yritimme tehdä sitä, eikä se mennyt kovin hyvin. Sori teille, jotka olitte
siellä, mutta me yritimme. Mutta sieltä
tuli kuitenkin se,
että teidän tarinoillanne on vaikutusta. Tarinoissa on tavallaan kaikki
informaatio, kaikki ohjenuorat ja neuvot kaikille.
Ja
teidän tarinoissanne on todella mielenkiintoinen se päivä, jolloin
saavutitte Oivaltamisen, ja näissä tarinoissa se ei ole päivä, jolloin
pilvet yhtäkkiä hajaantuivat ja salamoita iski alas. Silloin ei tapahdu mitään
erityistä. Se on monin tavoin vain yksi päivä. Se vain tapahtuu.
Se
saa teidät hämmentymään, koska se ei tullut jonkin traagisen tapahtuman tai
onnettomuuden tuloksena elämässänne. Se ei tullut syvän meditoinnin tai
hengitysharjoitusten tuloksena. Se vain tapahtuu.
Nimittäin
se tapahtuu joskus tavallaan unitilassa tai kuolemassa, ja joskus olette
kuin: "Näenkö todellisuudessa unta vai olenko hereillä?" Ja hyvin
usein kun ihmiset kuolevat, kuten hiljattain rakas ystävämme Timothy –
Timothy Smith – häneltä vei melkein viikon tajuta, että hän oli kuollut. Ja
se on hyvä asia, koska ei ollut tuskaa. Hän tavallaan vain luiskahti yli ja
ihmetteli jonkin aikaa. Ja hän ei tavallaan ollut täysin toisella puolella,
mutta hän ei tosiaankaan ollut enää täällä, ja häneltä meni tuo aika tuntea
itseään ja tajuta, että hän oli kuollut. Tarkoitan, että sitä se oli. Mutta
hän oivalsi myös tuolla hetkellä, että häneltä meni tavallaan ohi koko
kuolemajuttu, ja hänestä tuntui tavallaan pahalta, että se vain tapahtui. Hän
sanoo: "Hitto soikoon! En saanut edes kokea sitä", koska hänellä
oli tuolla hetkellä niin kiire sallia oma Oivaltamisensa. Sallia
Oivaltamisensa, ja sitten pian sen jälkeen hän kuoli.
Teidän
tarinanne ovat hyvin kauniita – ei kuollessanne, vaan saavuttaessanne
Oivaltamisenne – koska tuolloin ei tapahtunut mitään superihmistoimintaa.
Tarkoitan, että saattaisitte vain pestä asioita tai olla kävelyllä. Se
saattaisi tapahtua niin, että heräätte aamulla ja sanotte: "Se oli
hemmetinmoinen uni. Näin unta, että olin yhtäkkiä oivaltanut", ja
sitten oivallatte, että se ei ollut unta. Se tavallaan vain tapahtui yön
aikana. Se tavallaan vain tuli sisään. Nämä ovat kauniita tarinoita
Oivaltamisenne saavuttamisesta.
Ja
siitä syystä sanon, että te ette tulleet tälle planeetalle tässä elämässä
Oivaltamistanne varten. Tarkoitan, että se on kuin sanoisi, että menette
ravintolaan syömään. Se on tavallaan ilmiselvää. Tarkoitan, että
Oivaltaminen on selviö.
Voisitteko
tuntea sitä hetken? Jokainen teistä, jokainen teistä – te jotka katselette
nyt tai myöhemmin – tuntekaa sitä hetken. Oivaltaminen on selviö. Voitko
sinä, ihmisaspekti, sallia sen? Ei tehden työtä sen eteen. Ei suunnitellen
sitä. Ei kärsien päästäkseen siihen. Siinä on kyse sallimisesta.
Ja
tiedän, että jotkut teistä ovat kärsimättömiä, mutta älkää olko. Nauttikaa
siitä, millaista on päästä siihen. Nauttikaa tuosta kokemuksesta. Ja olkaa
hiljaa ja rauhassa siinä tietämisessä, että Oivaltamisenne tulee tässä
elämässä. Sillä ei ole merkitystä, onko se huomenna vai 10 vuoden päästä.
Sillä ei ole merkitystä, onko se tavallaan Oivaltaminen ja kuoleminen
samanaikaisesti, kuten Timothyllä. Sillä ei ole merkitystä. Se tulee.
Tärkeä
asia on, että olette tehneet töitä sen eteen elämien ajan. Nimittäin
voitaisiin tavallaan määrittää se ja sanoa sen alkaneen Jeshuan ajassa yli
2000 vuotta sitten – jumaluuden siementen kylväminen tälle planeetalle,
mikä johti lopulta moniin uskontoihin. Olette työstäneet sitä siitä
lähtien. Ja te olette olleet uskonnoissa. Autoitte aloittamaan niitä.
Olette sanoneet omia ja aumia ja meditoineet ja hengittäneet ja imeneet ja
puhaltaneet ja kaikkea muuta enemmän, kuin voisitte mit- … (naurua; suom.
huom. sanat voivat merkitä myös suihinottoa) – ei sillä tavalla, Sart
(lisää naureskelua) – kuin voisitte mitenkään kuvitella, ja lukeneet ja
opiskelleet ja stressanneet ja hämmentyneet. Olette tehneet sitä monta,
monta elämää. Nyt vain sallikaa se, okei? Se tulee teille.
On
– voin vakuuttaa, voin taata – ja Cauldre tarkistaa asian kolme kertaa minulta.
Hän on kuin faktantarkistaja lehdessä tai uutisasemalla. Hän on kuin:
"Tarkoitatko sitä oikeasti, Adamus?" Tarkoitan sitä oikeasti.
Takaan, että saatte Oivaltamisenne tässä elämässä. Tiedän tuon päivämäärän,
tai suunnilleen. En tiedä täsmälleen, miten se tapahtuu, eikä sillä ole
merkitystä. Mutta voitteko vetää syvään henkeä tässä kohtaa ja lakata
stressaamasta ajattelemalla, että tässä elämässä on kyse Oivaltamisesta. Ei
ole. Se on selviö. Se tapahtuu.
Vetäkää
syvään henkeä tässä kohtaa.
(Tauko)
Tunnen
huoneessa tällä hetkellä paljon helpotusta, mutta tunnen myös paljon
epäilyä, joka sanoo: "Onko tämä vain yksi lisälupaus? Onko tämä vain
jotain, mitä meille syötetään?" No, ensinnäkin se on koko paljon
parempi tilanne, kuin jos sanoisin: "Häh? Okei, useimmat teistä eivät
onnistu siinä. (Naurua) Yrittäkää uudestaan seuraavassa elämässä. Sori,
ette onnistuneet siinä tässä elämässä."
Kerroin
hiljattain eräälle ryhmälle, että jos tulisin takaisin, mitä
en
koskaan
tekisi, mutta jos tulisin takaisin, olisin visailuohjelman
isäntä. Sotkisin kunnolla ihmisten mieltä osana tuota pelien pelaamista
(Adamus naureskelee). Siis, se on paljon parempi, kuin sanoisin, että
muutama teistä saattavat onnistua siinä, mutta useimmat eivät. Siis ainakin
olen optimistinen siinä mielessä.
Ihminen
on erittäin epäileväinen: "Kuka, minäkö? Eikö minun tarvitse työstää
sitä vähän lisää? Olen tavallaan sekaisin. Jos et ole sattunut huomaamaan,
Adamus, olen tavallaan … vähän sekopäinen. Tarkoitatko, että teen
sen?" Kyllä, sinä teet. Ja mitä pikemmin oivallat … Älkää työstäkö
sitä. Älkää stressatko siitä. Älkää taistelko sen kanssa. Älkää edes
kutsuko sitä, eli älkää anelko sitä tulemaan itsellenne. Olette vain siinä
ja sallitte. Voitte olla kalastamassa, kun se tapahtuu. Voitte olla
suihkussa. Se on
mahtava paikka Oivaltamiselle, kun olette
suihkussa. Se on puhdistavaa monin tavoin. Se on selviö. Olette täällä
planeetalla oikeasti jotain muuta varten.
TODELLINEN
syy olla täällä
Se
kuulostaa … Jatkan sanan "uskomaton" käyttämistä, koska se on
hyvin sopiva sana. Se kuulostaa uskomattomalta, ja kyse on tuosta
"kuka, minäkö?" -syndroomasta. "Kuka, minäkö?" Joo,
sinä. Tulitte tälle planeetalla tietäen, että Oivaltaminen tapahtuisi, ja
pelasitte upeaa peliä: "Teen todella vaikeaksi päästä siihen, jotten
koskaan unohda, että pääsin siihen." Mutta tulitte tälle planeetalle
olemaan valo tänä Koneiden aikana.
Sanon
näin, mutta tiedättekö, miten kauan keskimäärin kestää siitä, kun minä sanon
– tai Tobias sanoi aiemmin – jotain syvällistä, tajunnan räjäyttävää,
siihen että todella tajuatte sen? Minä sanoisin jotain shoudissa, te
kuulisitte sen korvillanne, se menisi mieleenne, käyttäisitte sitä joskus
makyo-kliseenä, mutta ette oikeasti tajuaisi sitä omassa elämässänne.
Tiedättekö, mikä aika keskimäärin kuluu jonkin syvällisen asian
esiintulemisesta siihen, kun tuotte sen elämäänne?
ALAIN:
Kymmenen vuotta.
ADAMUS:
5.2 vuotta. Sinulle siellä takana, joka sanoit "10 vuotta", se on
oikein (naurua). 5.2 vuotta. Tiivistetäänpä sitä vähän. Tarkoitan, että
meillä on paljon työtä edessämme – hauskaa työtä, jännittävää työtä,
surullista työtä toisinaan … todella surullista toisinaan. Puhun siitä
vähän ajan kuluttua.
Mutta
huomaatte, että kärsimyksen ja vapauden rinnakkainelo ei onnistu kovin
hyvin tällä planeetalla. Rinnakkainelo niillä, jotka valitsevat tuskan ja
kärsimyksen – ja he valitsevat sen, kukaan ei aiheuta sitä heille – ja
niillä joilla on vapaus ja se, mitä kutsumme taikuudeksi. On erittäin
vaikeaa olla rinnakkain yhdessä.
Tuntekaa
sitä hetki. Planeetalla on valtava määrä ihmisiä, jotka uskovat edelleen
tuskaan ja kärsimykseen, rajoittuneisuuteen ja puutteeseen. Ja sitten on
ihmisiä, jotka ymmärtävät todella vapauden – energian vapauden, vapauden
menneisyydestään, vapauden olla kuka on. On vaikeaa olla rinnakkain. Ja
periaatteessa päätitte ensinnäkin jäädä kenties säteilemään valoa muihin
ihmisiin, avaamaan mahdollisuuksia. Ette muuttamaan heidän mieltään, ette
vakuuttamaan heitä, vaan pelkästään valaisemaan mahdollisuuksia heidän
elämässään.
Siis
päätitte olla täällä sitä varten, olla valontuoja, mutta ei valonyllyttäjä,
sellainen joka pakottaa sen toisille – olla pelkästään tuo valo. Siksi
olette täällä tänä Koneiden aikana, se on tuo syy.
Ihmiselle
joka istuu täällä, se on kuin: "Vau, se on todella uskomatonta.
Tarkoitan, että se kuulostaa kuin mahtavalta suurelokuvalta." Se ei
ole. Tarkoitan, että se on totta.
Haluaisin
sinun ottavan hetken, rakas ihminen, joka pelaa tuota peliä: "Se
kuulostaa liian suurelta. Tarkoitan, että kuka, minäkö? Kenties joku muu,
kenties. Kuka, minäkö?" ja todella tuntevan sitä. Anna itsesi tuntea
mestarin ja viisauden selittävän sitä sinulle vähän sanoilla, joihin minä
en mitenkään pystyisi. Ottakaa hetki vain tunteaksenne sitä, miksi olette
oikeasti täällä.
(Tauko)
Ihmisestä
se voi tuntua erittäin vaikealta tehtävältä, suurelta työltä. Ihmisestä
joka luulee edelleen, että sen täytyy työstää asioita. Ihminen sanoo:
"En tiedä, pystynkö tekemään sitä." Haluan teidän kuuntelevan
hetken mestaria sisällänne, viisautta sisällänne …
(Tauko)
…
ja katsovan, onko siinä mitään tuttua. Olette oikeasti täällä ollaksenne
valo, joka säteilee muiden ihmisten mahdollisuuksiin, erityisesti tässä
Koneiden ajassa.
(Tauko)
Siis
joskus pelataan peliä: "Voi, en ole aivan valmis siihen."
Pelataan peliä: "Tämä on liian suuri, liian vaikea tehtävä."
Pelataan peliä: "Minä teen koko tämän valaistumisjutun, ja työstän
sitä, ja …" Ei, sinä et tee sitä. Pelaat peliä, "minä työstän
valaistumistani" -peliä. No, ensinnäkin kuten tiedätte, kuten olen
kertonut teille, ihminen ei voi mitenkään tehdä sitä. Siis päästäkää siitä
irti. Lakatkaa pelaamasta tuota peliä. Se tapahtuu. Se on sovittu juttu.
Miljoona dollaria sille, joka ei saa Oivaltamistaan tässä elämässä. Teidän
täytyy hakea se toiselta puolelta (vähän naurua), mutta se on pieni
yksityiskohta. Pieni yksityiskohta. Olette täällä tuomassa Merlinin tälle planeetalle,
tuomassa valoa joka valaisee mahdollisuuksia ihmisille. Se on siinä. Ette
ole kertomassa, missä nuo mahdollisuudet ovat tai mikä niistä valitaan,
vaan pelkästään valaisemassa mahdollisuuksia. Se on siinä.
Ja
silloin kenties, sen myötä kenties tapahtuu se asia, jonka sanoin ja jonka
tiedän olevan vähän vaikea jollekin teistä: kärsimys voi olla rinnakkain
vapauden kanssa ihmisessä, yhteisössä, planeetalla. Se ei yksinkertaisesti
voi. Se on yksi syy, miksi on luotu uusia Maita, joissa ei ole kärsimystä,
joissa ei ole tarvetta kärsimiseen eikä oppitunteihin – vain siltä varalta,
että tämä Maa ei koskaan päätä mennä vapauteen.
Vapaus
on vapautta energiassa, vapautta omassa Itsessä, täysivaltaisuutta. Sanon
tämän, koska se on yksi vaikeimmista asioista, joita kohtaatte. Näiden
kahden asian on erittäin vaikeaa olla rinnakkain – kärsimys ja vapaus.
Tuntekaa
sitä hetki. Miten voisitte olla oikeasti vapaa, jos kärsitte edelleen
elämässänne?
(Tauko)
Siis
sanon ihmiselle tänä asujen ja näyttelemisen päivänä: "Lakkaa
esittämästä niin epäileväistä. Lakkaa näyttelemästä kuin tuo "kuka,
minäkö?" -aspekti."
"Kuka,
minäkö? Oivaltaminen? Ja vielä suurempi asia: olen tuomassa valoa tälle
planeetalle?" Emme kierrä ympäri avaamassa portaaleja. Emme kierrä
kaduilla ja nappaa ihmisiä iskostettavaksi. Kyse ei ole sellaisesta
asiasta. Se on näin yksinkertaista. Se on oikeasti näin yksinkertaista.
Kerroin tämän eräälle ryhmälle, Threshold Reunion -ryhmälle, ja rakastan
jakaa sen nyt kanssanne.
Mestarin
toimisto on puistonpenkki ja kahvila. Se on siinä. Se on teidän tehtävänne.
Menette puistonpenkille, menette kahvilaan tai mihin tahansa, ja se on
toimistonne. Istutte siellä ja teette, mitä haluatte tehdä – luette,
kirjoitatte kirjaa, kirjoitatte näytelmää, luette sanomalehteä, ehkä ette.
Mitä tahansa. Tarkkailkaa ihmisiä, se on aina hyvin hauskaa. Katselkaa vain
ihmisiä. Tuntekaa heiden energiaansa. Ja jotkut teistä tavallaan sanovat:
"Voi, en voi tehdä sitä. Se on tuomitsevaa." Häh, hei, pitäkää
hauskaa sen kanssa (vähän naureskelua). Se on tarkkailua.
Oivallatte,
että mestarina se on vain tarkkailua. Se on kuin: "Huh! Tuolla
ihmisellä on suuria kärsimisongelmia" ja "Tämä ihminen on valmis
suureen muutokseen elämässään." Ettekä välttämättä mene kertomaan sitä
heille, mutta alatte katsella, miten kaikki työskentelevät henkilökohtaisen
energiansa kanssa, miten kaikki toimivat ja teeskentelevät, ettei se ole
henkilökohtaista. Se on suuri havainto. Katselette toisia ihmisiä
käsittelemässä henkilökohtaista energiaansa, koska kaikki on
henkilökohtaista, ja he teeskentelevät, ettei se ole ja että se tulee
jostain muualta. Miten mahtavaa peliä ihmiset pelaavatkaan. Miten mahtava
asia tarkkailla mestarina.
Siis
mestarin toimisto on puistonpenkki tai kahvila. Puistonpenkki, kun ulkona
on kaunista, kahvila kun ei ole. Siellä teette työtänne. Istutte
perseellänne, joo (Adamus naureskelee), ja teette työtänne. Ettekä te
pakota. Ette pakota sitä. Loistatte luonnostaan. Ja istutte vain siinä, ja
se säteilee valoa mahdollisuuksiin. Teidän ei tarvitse edes tietää, mitä
jonkun mahdollisuudet ovat. Itse asiassa ette luultavasti halua tietää.
Mutta tämä säteilee vain valoa, joka näyttää heille, että heillä on
vaihtoehtoja. Heillä on vaihtoehtoja. Monta kertaa he päättävät
valitettavasti jäädä kärsimysuraan, koska se on tavallaan niin iskostunut
ihmistietoisuuteen tällä hetkellä.
Tuntekaa
massatietoisuutta hetki. Massatietoisuus on kuin suuri pilvi kaikista
ihmisajatuksista ja kokemuksista kaikilla ihmisillä, joita on tällä
planeetalla tai on koskaan ollut.
(Tauko)
Siellä
on paljon kärsimystä. Kyllä, siellä on vähän iloa, on musiikkia, on naurua,
on perheitä, on paljon asioita, mutta siellä on valtava kärsimysvarjo.
Kärsimystä
ei tarvitse olla missään paikassa tässä universumissa, ei missään paikassa
tässä luomakunnassa. Kärsimystä ei tarvitse olla, mutta kuitenkin ihmiset
valitsevat edelleen sen. Se on iskostettu, hypnotisoitu heihin. Ja
mestarina voitte päästää irti tarpeesta kärsiä minkään vuoksi. Vedätte vain
syvään henkeä ja päästätte siitä irti. Ei ole mitään tarvetta kärsiä.
Siis
nämä ovat avauskommenttini. Tavallaan kokoamme sen kaiken yhteen –
toivoakseni – ennen kuin lopetamme tämän shoudin. Mutta sitä odotellessa
haluaisin saada Eesan Lindan, joka on pukeutunut harmaaksi, rakas Eesan
Linda (Adamus naureskelee), tarttumaan mikrofoniin, kiitos, tämän päivän
viisauskysymystä varten mestareille.
Shaumbra-viisautta
Okei.
Lisätään yleisvaloja, ja katsotaanpa … Eihän meillä ole rummunpärinää? Ei.
Kaikki yleisössä ovat kuin: "Sokaisevaa" (kun valoja lisätään).
Okei. Kysymys on … Etsisitkö ensimmäisen mestarimme, ja kysymys on …
LINDA:
Valitsen hänet ennen kysymystä?
ADAMUS:
Aina, aina.
LINDA:
Viehättävää, okei. Taidan valita jonkun uudehkon.
ADAMUS:
Uudehkon. Oletko sinä uudehko?
KIMBERLY:
Olen.
ADAMUS:
Onko se kuin juutalainen, mutta u:llä? (Vähän naurua; suom. huom.
"uudenko" ja "juutalainen" ovat muuten sama sana,
paitsi eri alkukirjain) Joo, sellainen se on, kyllä. Shalom! (Adamus
naureskelee)
KIMBERLY:
Shalom. Kiitos.
ADAMUS:
Joo, ja kysymys on …
LINDA:
Odota! Hän on uudehko. Tarkoitan, ettei hän ole osallistunut … Oletko ollut
ennen live-shoudissa?
KIMBERLY:
En, mutta en ole kovin uudehko.
ADAMUS:
Et ole kovin uudehko (Kimberly naureskelee). Siis hyvä. Nyt kun saimme tuon
kaiken pois tieltä, kysymys on: "Vahingoittavatko ihmiset – yleisesti
ottaen, yleisesti ottaen – enemmän itseään vai muita?"
KIMBERLY:
Vahingoittavat itseään.
ADAMUS:
Vahingoittavat itseään. Millä tavoin?
KIMBERLY:
Tota …
ADAMUS:
En lue tästä sanomalehdistä, kun katson olkapäidenne yli. Eikä teillä edes
ole sanomalehtiä nykyään. Se on hyvin kummallista.
KIMBERLY:
Se on kummallista.
ADAMUS:
Kyllä.
KIMBERLY:
Ihmiset tekevät ehdottomasti enemmän vahingoittaakseen itseään kuin toisia,
koska tosiaankin vahingoitamme toisia. Ihmiset vahingoittavat tietysti
toisia, mutta kun vahingoitat toisia, vahingoitat itseäsi sisäisesti,
enemmän tuossa …
ADAMUS:
Cauldre tavallaan vastustaa sitä. Hän sanoo minulle, että kun hänen vanhempansa
löivät häntä (Kimberly kikattaa), se muka sattui heihin enemmän kuin häneen
(vähän naurua). Se on kuin: ei, se ei ole totta. Se ei yksinkertaisesti ole
totta. Mutta joka tapauksessa, jatka.
KIMBERLY:
Ei, kun sanoin … nyt saat minut …
ADAMUS:
Eikö ole tavallaan hassua, miten kaikesta tulee epämääräistä?! (He
naureskelevat)
KIMBERLY:
Ei, vaan ihmiset vahingoittavat ehdottomasti itseään enemmän kuin toisia.
Kai se on vain minun perspektiivini siihen.
ADAMUS:
Kyllä. Mutta aina luette siitä vahingosta, mitä muut tekevät toisille
ihmisille. Miksi ihmeessä siitä ei keskustella, vahingosta jota he tekevät
itselleen, jos uskot niin?
KIMBERLY:
No, minusta vahinkoa on monina virtoina. On vahingoittamista itseltä
itselle, itseltä toisille ja toisilta toisille. Ja luulen, että sitä
sisäistetään kolmella eri tavalla – kaikki jotka osallistuvat, tekevät sen
eri vinkkelistä.
ADAMUS:
Aivan. En tiedä, mihin olet menossa tässä (he naureskelevat).
KIMBERLY:
En minäkään ole itse asiassa varma (hän naureskelee).
ADAMUS:
Joo. Siis, vahingoitatko sinä itseäsi tai oletko vahingoittanut itseäsi?
KIMBERLY:
Ehdottomasti.
ADAMUS:
Millä tavoin?
KIMBERLY:
Olemalla sallimatta.
ADAMUS:
Olemalla sallimatta. Okei, mutta anna minulle hyvä esimerkki itsensä
vahingoittamisesta, jota mitä olet tehnyt itsellesi.
KIMBERLY:
Jäänyt suhteisiin ihmisten kanssa, jotka vahingoittivat minua.
ADAMUS:
Se on itsesi vahingoittamista, eikö niin?
KIMBERLY:
Kyllä.
ADAMUS:
Miksi tekisit sitä? Se on tavallaan outoa.
KIMBERLY:
Se on outoa (hän naureskelee).
ADAMUS:
Joo, joo. Olen iloinen, että voit myöntää sen. Oletko edelleen
tuontyyppisessä suhteessa?
KIMBERLY:
Ei, ei. En ole. Rehellisesti sanottuna siksi, että minusta tuntuu aina,
että pystyn korjaamaan kaiken.
ADAMUS:
Joo. Ai, mielenkiintoista.
KIMBERLY:
Joo, joo.
ADAMUS:
Mielenkiintoista. Sinulla on tavallaan vähän enemmän kuin muilla ja pystyt
korjaamaan kaiken. Aivan. Entä itsesi korjaaminen? Miten se sujuu?
KIMBERLY:
Paljon paremmin viime aikoina.
ADAMUS:
Joo, joo.
KIMBERLY:
Paljon paremmin viime aikoina.
ADAMUS:
Mitä sinun tarvitsisi korjata?
KIMBERLY:
Itseni (hän naurahtaa pehmeästi).
ADAMUS:
Tiedän, mutta mitä itsessäsi?
KIMBERLY:
Mitä itsestäni? Minun täytyi päästää irti vanhoista haavoista.
ADAMUS:
Mm hmm, joo. Näen … Ja Cauldre jälleen tavallaan sekaantuu asiaan … häiriöt
pois tieltä (muutama naurahdus). Näen tässä, että sinulta on mennyt
elämässäsi ohi joitain suuria tilaisuuksia, kenties jokin uratilaisuus jota
oikeasti halusit, mutta et saanut, ja muutama sellainen asia, tai et saanut
suhdetta, jonka halusit. Kuka sen sinulla mokasi?
KIMBERLY:
Minä.
ADAMUS:
Joo.
KIMBERLY:
Joo.
ADAMUS:
Isosti.
Miksi? Näen joitain upeita tilaisuuksia, joita
sinulla on ollut, ja tuhosit ne. Itsetuhoisuutta.
KIMBERLY:
Pidän todellisuudessa vaikeasta tavasta. Mitä voin sanoa? (He
naureskelevat)
ADAMUS:
"Pidän todellisuudessa vaikeasta tavasta." Ei. Miten olisi sen
laittaminen menneisyyteen?
KIMBERLY:
Jep.
ADAMUS:
Pidit ennen vaikeasta tavasta.
KIMEBERLY:
Juuri niin.
ADAMUS:
Miksi kaikkea hankalaa? Se on mielenkiintoinen asia. Miksi?
KIMBERLY:
(huokaisten) En oikeasti osaa sanoa.
ADAMUS:
Sinä osaisit.
KIMBERLY:
Minä osaisin! (Hän naureskelee)
ADAMUS:
Keksi jotain.
KIMBERLY:
Miksi pidin asioiden tekemisestä vaikealla tavalla?
ADAMUS:
Joo, joo.
KIMBERLY:
Koska yritin kai aina menneisyydessä vakuuttaa itselleni, että kyse oli
kaikesta muusta kuin minä.
ADAMUS:
Aivan.
KIMBERLY:
Etten minä luonut tätä. En … Sitä yrittää löytää jonkin toisen kohteen,
johon voi kohdistaa ongelmansa …
ADAMUS:
Aivan, aivan.
KIMBERLY:
… ja työntää sen jonnekin muualle, enkä oikeasti haastanut itseäni.
ADAMUS:
Siis voimmeko lopettaa sen kaiken nyt?
KIMBERLY:
Kyllä.
ADAMUS:
Tarkoitan, että se on mahtavaa ja suurta peliä, ja sitä se kaikki oli.
KIMBERLY:
Se oli erittäin suurta peliä, kyllä.
ADAMUS:
Se oli tavallaan typerän tietoisuuden esitystä (Kimberly kikattaa). Mutta
te kaikki teette sitä, ja ihmiset tekevät sitä edelleen. Mutta takaisin
alkuperäiseen kysymykseen. Siis tunnet, että ihmiset vahingoittavat itseään
enemmän kuin toisia?
(Kimberly
pitää tauon)
Niin
sinä sanoit.
KIMBERLY:
Kyllä, niin minä sanoin.
ADAMUS:
Mikä prosenttiosuus? 49 % toisten vahingoittamista ja 51 % itsensä?
KIMBERLY:
Odota. Tiedätkö mitä, aion muuttaa vastaustani. En oikeasti osaa sanoa.
ADAMUS:
Okei, et osaa sanoa.
KIMBERLY:
En osaa sanoa.
ADAMUS:
Joo. Sitten sinun täytyy mennä vessaan (Kimberly nauraa). Tarkoitan, että
se on tavallaan … Minusta se on toinen tapa sanoa: "En tiedä."
"En osaa sanoa." (Kimberly nauraa) Minusta ne ovat tavallaan sama
asia. Päästän sinut pälkähästä tällä kertaa, koska olet juutalainen
(naurua). Mutta joo, okei. Ja kuuntele, kun jotkut toiset vastaavat. Mutta
tiedätkö, mitä tässä tapahtui, kun puhuimme?
KIMBERLY:
Mitä? Muutin mieltäni? (Hän naureskelee)
ADAMUS:
Ei, ei. Sinun on tavallaan vaikeaa ajatella tällä hetkellä?
KIMBERLY:
Vähän, joo.
ADAMUS:
Joo. Eiköhän jotain sellaista laukaistu, josta täytyi vapautua? Joo.
KIMBERLY:
Kiitos.
ADAMUS:
Hyvä. Kiitos.
Seuraava.
Sama kysymys. Vahingoittavatko ihmiset enemmän itseään vai toisia? Ole
hyvä. Nousisitko seisomaan?
SHAUMBRA
1 (nainen): Kyllä.
ADAMUS:
Joo.
SHAUMBRA
1: Toistaisitko kysymyksen?
ADAMUS:
Totta kai! Mielelläni.
SHAUMBRA
1: Kiitos.
ADAMUS:
Muuten, olen pahoillani, mutta yksi asia jota teemme tänään … Minä puhun ja
minä häiritsen, mutta on tavallaan tällaista … Voi, miten sitä
kutsuttaisiin? On tavallaan mielen sumua koko päivän, ja hyvästä syystä.
Selitän myöhemmin. Siis, mikä oli kysymykseni?
SHAUMBRA
1: En tiedä. Sinun täytyy kertoa minulle (yleisö sanoo "voi
ei!").
ADAMUS:
Joo. No, sitä ei pitäisi sanoa täällä, joten aion …
SHAUMBRA
1: Voi, anteeksi. Olen pahoillani.
ADAMUS:
… palata ajassa taaksepäin (naurua). Okei, olemme menneet ajassa
taaksepäin. Aloitetaanpa alusta. Siis, rakas mestari, vahingoittavatko
ihmiset enemmän itseään vai toisia?
SHAUMBRA
1: No, luulen, että vahingoitamme itseämme.
ADAMUS:
Joo, joo.
SHAUMBRA
1: Ellemme esitä uhria, mitä meidän ei pitäisi.
ADAMUS:
Aivan. Oletko sinä vahingoittanut toisia ihmisiä?
SHAUMBRA
1: Puuhhhh! (Adamus naureskelee) Luultavasti.
ADAMUS:
Luultavasti. Tunteellisesti vai fyysisesti? Oletko koskaan läimäyttänyt
joltakulta paskat housuun?
SHAUMBRA
1: Luultavasti (Elizabeth nauraa).
ADAMUS:
(puhuen Elizabethille) Sitä kutsutaan häiriötekijäksi. Hän on aivan liikaa
päässään. Minun täytyy rikkoa se jotenkin.
ELIZABETH:
(nauraen) Okei, tajusin sen.
ADAMUS:
Siis voimme mennä ajassa taaksepäin myös sen osalta, jos sinä et pitänyt
siitä. Minä pidin siitä. Siis okei. Siis, mitä olet tehnyt
vahingoittaaksesi itseäsi?
SHAUMBRA
1: No, minulla on taipumusta syyttää itseäni kaikesta, mitä on koskaan …
ADAMUS:
Joo. No, se oli sinun syytäsi. Miksi ei?!
SHAUMBRA
1: Aivan. Varmasti (vähän naureskelua).
ADAMUS: Lasken
leikkiä!
SHAUMBRA
1: Ai.
ADAMUS:
Sinun pitäisi nauraa tässä kohtaa. Okei. Syytät itseäsi kaikesta. Mitä
muuta?
SHAUMBRA
1: Kun katson taaksepäin elämääni, on vaikeaa löytää muita ihmisiä, joita
syyttää vaikeuksistani elämässä. Siinä on aina kyse jostain …
ADAMUS:
Ei, vaan se kaikki on sinun syytäsi.
SHAUMBRA
1: Kyllä, tiedän. Se on kuin, ja minä …
ADAMUS:
Tarkoitan, ettei toisten ihmisten elämä ole, mutta oma elämäsi.
SHAUMBRA
1: Aivan.
ADAMUS:
Kyllä, sinun elämäsi on
täysin sinun vikasi. Oikeasti!
(Adamus naureskelee)
SHAUMBRA
1: No, käsitän, että olen sieluni mestari, laivani mestari/isäntä tai miten
sitä kutsutaan. Kaikki riippuu minusta. Ja siinä lepää voimani.
ADAMUS:
Joo, olet tavallaan oman itsepetoksesi mestari. Joo. Siis kun puhun
vahingosta, mitä olet tehnyt itsellesi tässä elämässä, niin mitä ajattelet
… Tulet Ylösnousseiden mestareiden klubiin joku päivä, kuolet ja sanot:
"Jessus, tämän minä tein." Kiinnitä se yhteen asiaan. Mitä teit
vahingoittamaan itseäsi oikein todella?
SHAUMBRA
1: Voi, vain erilaisia … Epäilyä kai.
ADAMUS:
Epäilyä, okei. Ja mitä epäily sai sinut tekemään elämässäsi?
SHAUMBRA
1: Tekemään huonoja päätöksiä.
ADAMUS:
Joo. Ja mitä muuta?
SHAUMBRA
1: Tota …
ADAMUS:
Keho kielii siitä. Tarkoitan …
SHAUMBRA
1: Joo, tiedän (hän naureskelee).
ADAMUS:
Kerrot sen kehonkielelläsi.
SHAUMBRA
1: Okei.
ADAMUS:
Pysyit pienenä.
SHAUMBRA
1: Kyllä.
ADAMUS:
Olet nimittäin vähän liian harmaa.
SHAUMBRA
1: Kyllä, ajattelin sitä aiemmin.
ADAMUS:
Joo, joo! Tarkoitan, että hän (Linda) ruumiillistaa shaumbrojen harmauden.
Pysyit liian pienenä ja piilouduit, ja se vahingoittaa sinua. Haluan teidän
kaikkien todella kuulevan sen. Pienenä pysyminen on itsensä
vahingoittamista. Laitat itsesi tavallaan omaan vankilaasi pysyäksesi
pienenä. Miksi? Meillä on isoja asioita tehtävänä tällä planeetalla. Sinun
täytyy löytää puistonpenkki tai kahvila, jossa sinun on mukava säteillä
valoasi koko hemmetin maailmalle, etkä voi tehdä sitä pysymällä pienenä. Sinun
ei tarvitse nousta näyttämölle, eikä sinun ei tarvitse pitää suuria puheita
tai saada bestseller-kirjaa. Sinun täytyy vain – ja teemme sen yhdessä –
laittaa perseesi puistonpenkille tai kahvilaan ja säteillä, valaista, olla
avoin. Se on siinä. Mutta et voi tehdä sitä, kun olet pieni.
SHAUMBRA
1: Aivan.
ADAMUS:
Ja sinulla on paljon epäilyjä, teet sitä edelleen tällä hetkellä. Epäilet,
pitäisikö sinun edes olla nyt täällä – planeetalla tai Crimson Circlen
yhteyskeskuksessa.
SHAUMBRA
1: Ei, en oikeasti epäile.
ADAMUS:
Et epäile, okei.
SHAUMBRA
1: Minulla on vain tätä esiintymispelkoa, ja sitä koen tällä hetkellä.
ADAMUS:
Toki, toki. Ja ei, itse asiassa kyse ei oikeasti ole siitä. Huoneessa on
tarkoituksella sumua, ja sitten saat mikrofonin ja minä olen vain … Miten
kutsuisitte sitä?
LINDA:
Mulkku? (Paljon naurua)
ADAMUS:
Aioin sanoa kiivas mestari, mutta … (lisää naurua). Siltä varalta, että
kuuntelet netissä etkä kuullut sitä, niin joidenkin kommentteja olivat
"mulkku" ja "persläpi". Näytänkö minä … Voi, älkää
vastatko (naurua). Älkää vastatko siihen. Okei. Sitä kutsuttiin
"suureksi häiriötekijäksi". Vetäkää syvään henkeä, kaikki. Täällä
tapahtuu paljon asioita.
Epäily
ja itsesi pitäminen pienenä olivat suurimmat vahingot, joita olet tehnyt itsellesi
tässä elämässä. Ja miksi? Se ei ole hauskaa. Joo.
SHAUMBRA
1: Aivan.
ADAMUS:
Okei. Haluatko jakaa jotain kanssani?
SHAUMBRA
1: En juuri nyt.
ADAMUS:
Okei. Myöhemmin?
SHAUMBRA
1: Luultavasti.
ADAMUS:
Okei, kiitos. Ja Linda oli se, joka valitsi sinut (Linda nauraa). Minä
pysyn erossa siitä osasta. Okei, seuraava. Jatka.
LINDA:
Otetaanpa riski tässä.
GARRY:
Hei.
ADAMUS:
Siis, vahingoittavatko ihmiset … Olet uskoakseni psykologi.
GARRY:
Usein.
ADAMUS:
Usein, kyllä. Se on upeaa, koska se mitä sinä … No, meillä on paljon
puhuttavaa.
GARRY:
Kyllä, niin on.
ADAMUS:
Tulemme puhumaan ProGnostissa planeetan psykologiasta seuraavien 20–30
vuoden kuluessa. Se on kiehtovaa. Nimittäin olemme puhuneet paljon
teknologiasta. Nyt pääsemme sen psykologiaan, mitä tapahtuu. Mutta joka
tapauksessa, vahingoittavatko ihmiset enemmän itseään vai toisia?
GARRY:
Voi, itseään.
ADAMUS:
Mitä he tekevät?
GARRY:
He kieltävät, keitä he oikeasti ovat …
ADAMUS:
Aivan, aivan. Ja mitä muuta?
GARRY:
… tietämättömyyden perusteella, kunnes heistä tulee tietoisia.
ADAMUS:
Aivan.
GARRY:
Ja sitten kun meistä tulee tietoisia ja jatkamme itsemme sabotointia, niin
se on merkittävä vahinko.
ADAMUS:
Aivan. Hyvä, hyvä. Siis, keskivertoihmisestä puhuttaessa, mitä sanoisit
prosenttiosuudeksi, jolla he vahingoittavat itseään verrattua muihin?
GARRY:
Itse asiassa se on 100 % itsensä vahingoittamista.
ADAMUS:
Sata prosenttia. Okei, hyvä. Ja miksi sanot niin?
GARRY:
Koska jokaisella ihmisellä on mahdollisuus täydelliseen vastuuseen, vaikka
hän olisi pieni lapsi.
ADAMUS:
Kyllä, totta.
GARRY:
Tarkoitus ei ole syyttää heitä "huonosta arvostelukyvystä" –
sitaateissa – tai riittämättömän informaation puutteesta, mutta sen
tunnustaminen, etteivät he ole vastuussa, pitää heidät rajoittuneena
sanomalla: "Et ole riittävän hyvä tiedostamaan todellista
Itseäsi."
ADAMUS:
Joo, ja on todella halpaa sanoa: "Minulla ei ole riittävästi tietoa
tai informaatiota. Siksi en ole todellisuudessa vastuussa." Se on
todella halpaa, koska jokaisella on se sisällään, eikä sillä ole mitään
tekemistä tiedon, informaation, koulutuksen, älyn tai minkään vastaavan
kanssa. Minkään vastaavan. Hyvä, okei. Pari vielä. Kiitos.
GARRY:
Kiitos.
ADAMUS:
Sinun pitäisi sanoittaa se, mitä juuri sanoit, ja laajentaa sitä vähän.
GARRY:
Todistukseksi.
ADAMUS:
Joo, joo. Ja siitä tulee todistus. Joo. Viidellä dollarilla (muutama
naurahdus). Hyvä. Ihmiset vahingoittavat itseään vai toisia?
MARY
SUE: Minäkin uskon, että vahingoitamme itseämme 100 prosenttia.
ADAMUS:
Sata prosenttia. Okei. Miksi?
MARY
SUE: Koska ei ole erillisyyttä. Kaikki on meidän energiaamme.
ADAMUS:
Okei. Aivan, aivan. Hyvä. Siis miksi uutisissa kuullaan koko ajan vahingon
tekemisestä toisille?
MARY
SUE: Koska ajattelemme, että kaikki on ulkopuolellamme. Energia on ulkopuolellamme.
Elämämme tapahtumat ovat ulkopuolellamme, ja reagoimme niihin aina.
ADAMUS:
Siis jos esittäisit tyypilliselle ihmiselle saman kysymyksen:
"Vahingoitatko sinä itseäsi vai vahingoittaako sinua kaikki
ulkopuolella?", mitä hän sanoisi?
MARY
SUE: Syyttää toisia.
ADAMUS:
Syyttää toisia. Ja minkä prosenttiosuuden luulet hänen lukevan omaksi
syykseen? Tyypillisen ihmisen.
MARY
SUE: Kenties 20, 25.
ADAMUS:
Se on ehdottomasti oikein. Joo, joo. Hän ottaa vastuun kenties 20
prosentista, ja kaikki muu on ulkopuolista maailmaa. Kaikki muu on kaikkia
muita.
MARY
SUE: Kyllä.
ADAMUS:
Joo. Siis kärsimyksen ja vapauden on erittäin vaikeaa olla rinnakkain –
palaten yhteen tämän päivän pointtiini. No, siitä syystä olemme täällä.
Siitä syystä olemme täällä. Okei.
MARY
SUE: Okei.
ADAMUS:
Otan vielä yhden.
LINDA:
Okei.
ADAMUS:
Ihmiset, vahingoittavat enemmän itseään vai toisia?
SHAUMBRA
2 (mies): Itseään.
ADAMUS:
Itseään. Ja miksi sanot niin?
SHAUMBRA
2: Koska … kaikki ne syyt, joita kaikki muut sanoivat.
ADAMUS:
Aivan. Haluatko lisätä mitään siihen?
SHAUMBRA
2: Syyllisyys, epäily, kaikki ne jutut.
ADAMUS:
Joo, joo. Mitä sinä olet tehnyt vahingoittamaan itseäsi?
SHAUMBRA
2: Jäin suhteeseen vähän pidempään, kuin minun olisi pitänyt.
ADAMUS:
Joo. Miten paljon pidempään?
SHAUMBRA
2: Edelleen (naurua).
ADAMUS:
Joo. No, hän ei sattuisi katselemaan tänään, eihän?
SHAUMBRA
2: En tiedä.
ADAMUS:
Et tiedä, okei. Miksi? Miksi tekisit niin?
SHAUMBRA
2: Se tuntuu kai ohjelmalta, jota olen pyörittänyt pitkän aikaa.
ADAMUS:
Aivan, aivan. Aivan. Ohjelman ollessa, ettet voisi selviytyä yksin?
SHAUMBRA
2: Rajoitteet, raha, kaikki ne jutut joilla ei ole merkitystä.
ADAMUS:
Aivan. Eikä niillä ole merkitystä. Tarkoitan, että se kaikki on hyvin
totta, kun on aivan sen keskellä – hyvin totta. Ja "mitä tapahtuu, jos
eroamme", ja myös taloudellisesti, mitä tapahtuu. Mutta myös, missä
sitten on sellainen outo tukijärjestelmä, johon olet tottunut.
SHAUMBRA
2: Joo.
ADAMUS:
Missä se on? Pystytkö tekemään sen itse? Löydätkö koskaan ketään, joka
rakastaa sinua? Voitko olla yksin ilman sitä? Ja olet oikeassa, se on
ohjelmoitu sisään. Milloin aiot lopettaa sen?
SHAUMBRA
2: Pian (he naureskelevat).
ADAMUS:
Huomenna.
SHAUMBRA
2: Joo.
ADAMUS:
Huomista ei koskaan oikeasti tule. Ei, vaan tarkoitan, että haluaisin
selvän vastauksen. Milloin aiot lopettaa sen?
(Mies
pitää tauon)
Onko
sinulla kännykkä mukanasi? Voimme soittaa nyt (jotkut yleisössä sanovat
"voi ei!")
SHAUMBRA
2: Haluaisin sanoa "nyt".
ADAMUS:
Nyt. Mutta miksi ei? Miksi ei? Mikä pitää sinut tuossa suhteessa?
SHAUMBRA
2: Pelko.
ADAMUS:
Minkä pelko?
(Hän
pitää tauon)
Kun
sanot sen, sinulle tekee itse asiassa todella hyvää päästää se ulos.
SHAUMBRA
2: Joo.
ADAMUS:
Ja muuten, huoneessa on ihmisiä, joilla on paljon suurempia tarinoita,
joten älä ole huolissasi, että menet rajan yli täällä. Paljon suurempia.
Minkä pelko? Mikä on suurin asia, joka tulee mieleesi – keksin vain jotain?
Minkä pelko?
SHAUMBRA
2: Tuomitsemisen.
ADAMUS:
Tuomitsemisen. Kenen taholta?
SHAUMBRA
2: Toisten.
ADAMUS:
Toisten. Ettet voisi onnistua suhteessa?
SHAUMBRA
2: Uskon sen olevan osa sitä.
ADAMUS:
Toiset ihmiset vain katsovat sinua, ja miten he katsovat sinua, ja. Joo.
SHAUMBRA
2: Mm hmm.
ADAMUS:
Okei. Se on erittäin totta, tavallaan, mutta se kaikki on suurta esitystä.
SHAUMBRA
2: Joo.
ADAMUS:
Tarkoitan, että se on todella valtavaa esitystä. Siis elät tässä suhteessa
ja tavallaan periaatteessa sanot: "No, toivon, että se paranee, mutta
kenties se ei parane. Ja olen päättämätön enkä muuta mitään", ja
sitten 20 vuotta menee, ja se on kuin: "Miksi en tehnyt mitään
silloin?" En kehota lähtemään tuosta suhteesta. En sanonut lainkaan
niin. Kehotin muuttamaan tuota suhdetta.
SHAUMBRA
2: Siinä on täysin tolkkua.
ADAMUS:
Se sinun vain täytyy tehdä, joo. Ja jos se merkitsee lähtemistä, niin ok.
Jos se merkitsee lähtemistä lyhyeksi ajaksi, pienen hengähdystauon
saamista, aikaa poissa toistenne luota, niin se on ok. Mutta muuta
dynamiikkaa tuossa suhteessa. Miten kauan olet ollut siinä?
SHAUMBRA
2: Kaksitoista vuotta.
ADAMUS:
Joo. Ja luuletko, että tuolla suhteella on mitään tekemistä karman,
entisten elämien, entisten yhteisten kokemusten kanssa?
SHAUMBRA
2: Erittäin paljon.
ADAMUS:
Erittäin paljon. Okei, muuta sitä. Päästä irti karmasta. Sinä voit tehdä
sen, tai voitte tehdä sen yhdessä. Jos sinä teet sen, sanot: "Olen
valmis karman osalta". Nimittäin karma on kuin karuselli, se vain
pyörii ja pyörii ja pyörii ympäri, kunnes sanot: "Lähden pois."
Se voi tehdä tästä ihmisestä, kumppanistasi, hyvin vihaisen, koska hän
haluaa jatkaa karusellipeliä, ja sinun täytyy olla valmis kohtaamaan se.
Sinun ei tarvitse edes sanoa sitä hänelle. Sanot vain: "Lähden pois
tuosta karmakarusellista. Olen valmis sen osalta, se on paketoitu, loppu.
Kaikki on ratkaistu." Mutta toisaalta kumppanisi saattaa myös sanoa:
"En tiedä, mitä se on, mutta jokin juuri kohosi tässä suhteessa, ja
näen sinut täysin eri tavalla."
SHAUMBRA
2: Hmm.
ADAMUS:
Siis kun kehotan muuttamaan sen, se ei merkitse lähtemistä huomenna. Se
merkitsee sen muuttamista, okei?
SHAUMBRA
2: Joo, siinä on tolkkua.
ADAMUS:
Siinä on paljon vanhaa karmaa. Siinä on paljon, paljon, paljon, paljon
syyllisyyttä, ja syyllisyys on yksi kaikkein ilkeimmistä asioista. Ihmisen
syyllisyys ja häpeä on vaikein asia. Hyvä.
SHAUMBRA
2: Huijaa pois energiasta.
ADAMUS:
Se huijaa. Se huijaa, joo. Ja sinulla tapahtuu tällä hetkellä paljon
lohikäärmeasioita elämässäsi. Lohikäärmeesi tavallaan vetää asioita ulos
sinusta, ja sitä on vähän pakahduttavaa ja vähän vaikeaa käsitellä tällä
hetkellä. Mutta lohikäärme on siinä hyvästä syystä – se tapahtuu
päästäksesi läpi tästä roskasta.
SHAUMBRA
2: Kiitos.
ADAMUS:
Varmasti. Hyvä. Otetaan vielä yksi. Tämä on niin hauskaa – minulle.
Minulle, ei teille, herranen aika! (Adamus naureskelee) Ei. Kuka todella
haluaa saada mikrofonin? Ihmiset vahingoittavat itseään vai toisia?
MARY:
Itseään.
ADAMUS:
Itseään. Mikä prosenttiosuus?
MARY:
Luultavasti sata, joo.
ADAMUS:
Sata, okei.
MARY:
Tavallaan pidän … joo.
ADAMUS:
Mitä he tekevät satuttamaan itseään, vahingoittamaan itseään?
MARY:
He epäilevät itseään. He sabotoivat itseään. He eivät luota itseensä. He,
tota …
ADAMUS:
Miten se toteutetaan? On epäilyä, luottamuksenpuutetta, kaikkea muuta.
Miten he toteuttavat sitä nyt?
MARY:
No, kuten sanoit muutama minuutti sitten, pienenä pysyminen – se on todella
iso juttu. Pienenä pysyminen on iso.
ADAMUS:
Pienenä pysyminen on iso. Joo, joo (vähän naureskelua). T-paitoja. Miksei
joku … Sart, sinun pitäisi perustaa t-paitatehdas rekkaan tai jotain, ja
sillä hetkellä kun keksimme näitä mahtavia lauseita, juokset sinne ja
valmistat niitä (Mary naureskelee).
SART:
Minun täytyy tehdä se.
ADAMUS:
Pienenä pysyminen on iso. Joo, joo. Siis, miten muuten he toteuttavat sitä?
Ja annan sinulle esimerkin johdattelemaan siihen. Viiltely. Viiltely.
Tiedät, mitä se on.
MARY:
Voi, luoja, joo.
ADAMUS:
Ihmiset vain viiltelevät itseään. Miksi?
MARY:
Minulla ei ole … No …
ADAMUS:
En sano, että sinä teet sitä. Sanon, että ihmiset tekevät sitä.
MARY:
Joo, joo. Itseinhoa.
ADAMUS:
Itseinhoa, joo, joo. Ja kun he eivät saa riittävästi rangaistusta
ulkopuoliselta maailmalta, he alkavat tehdä sitä itselleen.
MARY:
Juuri niin, joo.
ADAMUS:
Mutta se on myös mielenkiintoinen tapa tuntea.
MARY:
Joo, juuri niin.
ADAMUS:
Nimittäin ihmiset – ihmiset …
MARY:
Aistimus, joo.
ADAMUS:
Tulemme puhumaan siitä ProGnostissa, mutta ihmisen tunteminen – kyky aistia
ja tuntea – vähenee ja vähenee. Kaikki tulee vain harmaammaksi koko ajan.
Kiitos, Linda (vähän naureskelua; Lindan asu ja iho on täysin harmaa).
Tulee harmaammaksi, joten heidän täytyy tehdä asioita luodakseen vähän
jännitystä elämäänsä.
MARY:
Minusta energia planeetalla yleisesti ottaen lisääntyy monin tavoin meillä
ja kaikessa muussa, ja näin on tunne, että meidän täytyy tuntea jotain, ja
kuitenkaan yhteiskunnassa ja teknologiassa ja kaikessa konemaailmassa ja
kaikessa muussa
ei ole kyse tuntemisesta. Siis, se on tapa
ylittää tuo maailmojen välinen silta jonkinlaiseen aistilliseen ja
tunnemaailmaan.
ADAMUS:
Joo, joo, vaikka se sattuu.
MARY:
Vaikka se sattuu.
ADAMUS:
Ainakin se tuntuu. Ja kun tuntee jotain, se muistuttaa, että on elossa,
vaikka tuntuu pahalta.
MARY:
Juuri niin, joo.
ADAMUS:
Tarkoitan, että se on hyvin outoa. Ihmispsyyke on erittäin outo, ja pian mennään
sekopäämittarista yli.
MARY:
Joo.
ADAMUS:
Se on vain hyvin kummallista, hyvin kummallista. Hyvä. Kiitos
vastauksistanne, teille kaikille.
Adamuksen
vastaus
Minun
vastaukseni on yhtenevä sen kanssa, mitä te kaikki sanoitte. Ihmiset
tekevät enemmän vahinkoa itselleen kuin toisille. Luette sanomalehdistä
siitä, mitä ihmiset ovat tehneet toisille ihmisille, koska no, siitä ei kai
tulisi kovin hyvää luettavaa, kun olisi kaikkia näitä juttuja
itse-epäilystä ja henkilökohtaisesta kärsimyksestä ja sellaisesta. Mutta
sanoisin, että lähes 100 % kärsimys- ja tuskaenergioista käytetään itseen
ja sitten toisinaan hyökätään ulkoisesti ja vahingoitetaan toisia, koska
yksinkertaisesti täytyy tehdä se – se täytyy ulkoistaa.
Olen
itse asiassa yllättynyt, ettei planeetalla ole enempää väkivaltaa, ihmisten
hyökkäämistä. Kuulette siitä aina silloin tällöin – ampuminen tai pommin
räjäyttäminen tai jotain vastaavaa. Mutta ottaen huomioon kaiken, mitä
ihmiset pitävät nyt sisällään, kaiken tuon tuskan ja vahingon, jota he
tekevät itselleen, on surullisinta, etteivät he oikeasti tiedä, miten sen
saa ulos. He eivät tiedä, miten sen saa ulos, joten se jatkuu ja jatkuu,
tai he eivät puhu siitä tai heillä ei ole mitään vapautusmekanismia sille.
Siis, on paljon itsensä vahingoittamista. Eikä sen tarvitse olla fyysistä.
Se voi olla kaikkea, huumeita ja alkoholia – riippuvuuksia. Se voi olla
vain elämistä pienenä, elämistä harmaana. Se voi olla vain jatkuvaa
elämistä pimeässä – toisin sanoen, näkemättä kaikkia mahdollisuuksia omassa
elämässä – koska he eivät tunne olevansa arvokkaita. Mutta on valtava määrä
itsensä vahingoittamista tällä planeetalla.
Sen
vuoksi palaan tuohon toteamukseen, että vapauden ja kärsimyksen on hyvin,
hyvin vaikea olla rinnakkain. Ja sanon sen tavallaan varoituksena siinä,
mitä te teette tällä planeetalla sellaisina, jotka tuovat valoa, koska
tulee aikoja, jolloin tunnette todella surua, jollaista ette ole koskaan ennen
tunteneet tällä planeetalla ja jolloin olette hyvin auki tuntemaan, ja
voitte tuntea, mitä ihmiset tekevät. On toisinaan vaikeaa myös
ylösnousseille mestareille tulla tälle planeetalle työskentelemään ihmisten
kanssa, koska niin herkkiä ja tuntevia kuin olemme, on vaikeaa nähdä
ihmisten elävän tässä hypnoottisessa kärsimystilassa ja tietää, ettei niin
tarvitse olla. Ja arvatkaa mitä? Toivottavasti te olette niitä, jotka
tekevät valtavan muutoksen koko tuossa ketjureaktiossa tällä planeetalla.
Ette
ole täällä valaistumistanne varten, tai ette ole täällä työstämässä
valaistumistanne. Olette täällä planeetan mahdollisuuksia varten. Se voi
toimia tai olla toimimatta. He voivat ottaa sen vastaan, he voivat olla
ottamatta. Sillä ei ole oikeastaan merkitystä. Sillä on merkitystä, että
olette täällä näyttämässä heille, että voisi olla paljon enemmän.
Ja
aloitin tämän kaiken sanomalla, että teillä on tämä … Rakastan
pukeutumista, näyttelemistä, koska oivallatte, että teissä on monia osia,
monia puolia. Ja kun pukeudutte, kun esitätte vähän, niin oivallatte, ettei
teidän tarvitse pelata tuota ihmispeliä enää, pukeutua epäilykseen tai
pukeutua ajattelemaan, että se mitä olette tällä planeetalla tekemässä
tässä elämässä, on epäuskottavaa. Se ei ole. Se ei ole. Se on tavallaan
helppoa. Tiedän, että saatatte ajatella "Kuka, minäkö?" Tuo
"kuka, minäkö?" -aspekti tulee ulos ja sanoo: "Olen täällä
tekemässä sitä? Olen vain puolimäntti." Ja siihen sanotaan ei. Ei.
Lakataanpa
pelaamasta tuota peliä, okei? Pelasimme tuota "mikä on sinun
pelisi" -peliä, kun olimme Itävallassa hiljattain. Mikä on sinun
pelisi? Lakataan pelaamasta tuota "kuka, minäkö?" -peliä.
Lakataan pelaamasta tuota "en tiedä, olenko valmis tähän
kaikkeen" -peliä.
Edessä
on mielenkiintoisia aikoja, ja ne voivat sisältää paljon hauskaa, ne voivat
olla iloisia. On valtavan surun aikoja, koska näette sen vahingon, jota
ihmiset tekevät itselleen, vaikkei niin tarvitse olla. Se ei ole vahinkoa,
jota tulee ulkopuolelta. Ja siitä syystä sanon, että shaumbrat, ihmiset,
lopettakaa kaikki nämä taistelut kaiken yritysraivon tai sortaja-aspektinne
kanssa ja kaiken sen muun.
Ihmisen
vahingoittuminen tulee tuolta ihmiseltä, ei ulkopuolelta, ei yrityksiltä
tai poliitikoilta tai laitoksilta tai mistään muusta. Vahinko jota ihmiset
tekevät itselleen, tulee heiltä itseltään. Siitä syystä kehotan luopumaan
näistä aatteista. Luopukaa kaikista näistä taisteluista ja tappeluista.
Teidän täytyy pysähtyä ja tuntea hetken, mitä energia oikeasti on ja mitä
tietoisuus oikeasti on, ja niin planeetta muuttuu. Tartutte aseisiin
kaikkea vastaan, mitä se sattuukin olemaan, tuo päivän taistelu – tartutte
aseisiin sitä vastaan, ja käytte hävittävää taistelua. Itse asiassa
vahvistatte noita sortamisenergioita, mistä tahansa tuo sortaminen tuleekin
– yrityksiltä tai luoja tietää mistä, avaruusolennoilta tai poliitikoilta
tai mistä tahansa. Vahvistatte sitä, kun tartutte aseisiin. Meillä on muuta
työtä tehtävänä tällä planeetalla, ja se on tunnistaa, että ihmisen
vahingoittuminen tulee sisältä. Se tulee sisältä.
Vedetään
kunnolla syvään henkeä tässä. Kunnolla syvään henkeä.
(Tauko)
Henkinen
kypsyys
Haluan
puhua vähän kypsyydestä, henkisestä kypsyydestä. Kypsyys on tavallaan hassu
sana. Toivon, että olisi jotain parempaa – "aikuinen" tai
"viisas" kai olisi parempi sana sille. Kypsyys.
Useimmilla
ihmisillä ei ole kypsyyttä tai viisautta käsitellä energiaa. He
vahingoittavat itseään sillä. Jos voisimme yhtäkkiä näyttää muille
ihmisille, mitä energia itse asiassa on – kävimme läpi koko tämän asian,
energia on kommunikointia, täältä se tulee, näin saat sen palvelemaan
itseäsi – useimmat heistä käyttäisivät sitä vahingoittamaan itseään tai
toisia. Luultavimmin itseään, ja sitten mahdollisesti toisia. Ja jos joku
todella ymmärtäisi energiaa ja sitä, miten se toimii, vahinko voisi olla
suurempi kuin mikään ydinpommi, mikään ase joka planeetalla tällä hetkellä
on, koska yhtäkkiä ymmärretään energiaa.
Meiltä
vei pitkän aikaa päästä tähän pisteeseen. Olemme puhuneet energiasta
vuosia. Jos teette haun kaikesta Crimson Circlen aineistosta – Tobiaksen ja
minun aineistostani vuosien saatossa – luultavasti tavallisin yksittäinen
sana, jokin muu kuin "the" (suom. huom. määreinen artikkeli) tai
"ja", on "energia". Olemme puhuneet siitä pitkän aikaa,
todella valmistelleet teitä tähän kohtaan, jossa olette ensinnäkin
tarpeeksi viisas oivaltamaan, että mitään kokemusta elämässänne,
erityisesti surua tai tuskaa tai kärsimystä tai mitään vastaavaa, ei ole
aiheutettu ulkopuolelta. Ei ole aiheutettu. Esititte sen ulkopuolella,
mutta se kaikki tuli sisältä.
Jokainen
kokemus jonka kävitte läpi, toi perimmiltään teitä siihen viisauskohtaan ja
siihen ymmärryskohtaan, että ennen tätä, ennen kuin olitte tällä viisaus-
ja kypsyystasolla, ette oikeasti voineet ottaa energiaa elämäänne uudella
ja erilaisella tavalla. Teitä on tavallaan rakennettu siihen, johdatettu
siihen, mutta nyt olette siinä kohdassa ja teillä on viisutta, teillä on
kypsyyttä antaa energian palvella teitä. Olemme puhuneet siitä ainakin 5.2
vuotta tai kenties pidempään, ja nyt tulee se aika. Se on tavallaan iso …
Olemme puhuneet siitä, joten tämä ei ole uutta, mutta on uutta todella
tehdä tämä.
Haluaisin
käyttää tätä päivää tässä Halloween-shoudissa tavallaan tuona
risteyskohtana. Olemme puhuneet paljon energian antamisesta palvella teitä
ja siitä, mitä energia on, ja kaikesta muusta. Tehdäänpä se nyt. Tehdään se
nyt. Se ei välttämättä tapahdu yhdessä yössä, mutta vanha prosessi on
muuttunut. Teillä on nyt kypsyyttä käsitellä ja käyttää energiaa ja sallia
energia.
Vetäkää
kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa ja tuntekaa sitä. Sanon tässä sitä,
että te ette vahingoita itseänne, joten lakatkaa pelkäämästä energiaa.
Ettekä te vahingoita muita.
Siis
ottakaa koko tämä käsitteellinen ja teoreettinen asia energiasta ja siitä,
mistä se tulee ja miten sitä käytetään, ja kaikki vastaava, ja tuokaa se
mielestä, ajattelusta tai filosofiasta koko olemukseenne, koko ruumiillistumaanne.
Toisin sanoen, sallikaa energian nyt palvella teitä.
Teillä
on kypsyyttä, vaikka jotkut teistä epäilevät sitä tällä hetkellä. Sanotte:
"No, olen lähellä, mutta en ole aivan vielä siinä." Ei, vaan te
olette siinä. Te olette siinä. On peliä, valtavaa ja suurta peliä
teeskennellä, että te ette ole aivan siinä. Ja jotkut teistä pelaavat tuota
peliä, koska tavallaan sanotte: "En ole aivan varma, että olen valmis
tähän." Te olette valmis.
Ensinnäkin
energia on kokonaan teidän, ettekä te tee nyt energialla mitään, mitään,
mitään vahingoittamaan itseänne. Se oli menneisyydessä. Se on mennyttä.
Valmis. Ette mitään. Ette vahingoita itseänne, ettekä vahingoita toisia.
Yhtäkkiä energia toimii teidän hyväksenne – ette yhtäkkiä ala ottaa
huumeita tai juoda liikaa tai käyttäytyä kummallisesti – siis
kummallisemmin kuin jo käyttäydytte (vähän naureskelua).
Siis
vetäkää syvään henkeä, ja haluan muuttaa tämän käsitteestä, filosofiasta,
opetuksesta ruumiillistetuksi todellisuudeksi, mutta teidän täytyy tehdä se
kanssani. Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa.
Se
on itse asiassa hemmetin yksinkertaista. Hemmetin yksinkertaista, mutta
vaaditaan tovi päästä siihen.
Teillä
on nyt viisautta. Ja taas kuulen joidenkin teistä sanovan: "En ole
aivan valmis" tai "En ole oikein varma." Ei, te olette.
Kuulkaa se – teillä on ylösnoussut mestari kertomassa sen –
"Teillä
tosiaan on viisautta sallia energian palvella
teitä."
Vetäkää
syvään henkeä tässä kohtaa, ja ruumiillistakaa se nyt, eli pään ajatuksesta
koko olemukseenne. Ruumiillistakaa se. Eläkää se. Todella eläkää se.
(Tauko)
Hyvä.
Nimittäin
kypsyys, viisaus … Jos teillä ei olisi sitä, jos henkilöllä ei olisi sitä ja
yhtäkkiä hän ottaisi eliksiiriä ja tietäisi, miten saadaan energia
toimimaan hänen hyväkseen, niin kyllä, se musertaisi hänet. Hän käyttäisi
sitä väärin. Hän käyttäisi sitä ensin itsensä vahingoittamiseen. Itsensä
vahingoittaminen on tapa testata itseään: "Olenko arvokas? Pääsenkö
yli tästä esteestä? Pääsenkö ohi tästä itse määrätystä oppitunnista?"
Emme tarvitse sitä enää. Meidän tarvitsee sallia energian palvella teitä.
Käytännön
taikuutta modernille Merlinille
Seuraava.
Viime sessiossamme keksin pienen jutun nimeltään "Käytännön taikuutta
modernille Merlinille", todella yksinkertaisia perusasioita, todella
helppoja asioita.
Mistä
puhuimme viime kerralla, viime shoudissa? Mikä oli tuo käytännön
taikuusjuttu? (Eräs nainen sanoo "avaudu energialle"). Pysykää
avoimena energialle, joo. Ja vaikka autokolari uhkaa tai näette purkin
tulevan alas hyllyltä ja osuvan kohta päähänne, mitä se sattuu olemaankin,
tai olette juuri joutumassa tappeluun puolisonne kanssa tai mitä se sattuu
olemaankin, on taipumusta tuoda energia sisään, sulkea energia. Se on kuin
hanan kääntäminen – haluatte vähentää tulevan veden määrää. Ei – täysin
päinvastoin.
Silloin
vedätte syvään henkeä laukaisinsananne kera, jos teillä on sellainen, tai laukaisinajatuksen,
mitä se onkin – pysähdytte hetkeksi ja avaudutte. Tarkoitan, että se on
tavallaan kummallista, koska ajattelette: "Miksi minun pitäisi avautua
tänä aikana, joka voisi olla todellinen katastrofi?" Se on taikuutta,
koska yhtäkkiä avaudutte energialle. Sallitte enemmän todennäköisyyksiä ja
mahdollisuuksia ja potentiaalia kuin koskaan ennen. Silloin tapahtuu
taikuutta. Silloin sitä tapahtuu.
Tämän
päivän käytännön taikuus moderneille Merlineille on erittäin
yksinkertainen. Olemme puhuneet siitä aiemmin, mutta haluan, että se
tallennetaan historiankirjoihin: 100 prosenttia energiasta jonka kohtaatte,
on teidän. Ei ole mitään ulkopuolista energiaa.
Minulle
se on hyvin yksinkertaista, täysin ilmiselvää, mutta tuntekaa kuitenkin
ihmiskuntaa, muita ihmisiä, ihmisiä joita tunnette. He menevät jonnekin
muualle hakemaan energiaansa. He eivät ehkä kutsu sitä energiaksi. He ehkä
kutsuvat sitä palkkapussiksi tai tunnetueksi. He voivat kutsua sitä miksi
hyvänsä. He menevät jonnekin muualle, myös Jumalan kaltaisiin paikkoihin.
Jumalalla ei ole energiaa. Tarkoitan, että vaikka menisitte anomaan
Jumalalta, menisitte polvillenne rukoilemaan: "Voisinko saada vähän
energiaa?" Jumala sanoo tavallaan: "Minulla ei ole yhtään
energiaa. Minulla ei ole yhtään. Olen pelkkää tietoisuutta. Mistä sinä
puhut? En ole energiaa."
Se
kaikki on teidän. Jokainen hitunen. Sitten kun ymmärrätte sen, että
mikään
ei
ole ulkopuolellanne. Ja jälleen se on yksi noista kummallisista
asioista. Sanotte kuin: "Joo, mutta tuo puu tuolla ei ole minun
energiaani." Se on. Se kaikki on teidän energiaanne. Itse asiassa
todellisuudessa siellä ei ole mitään puuta. Ei ole mitään puuta. Se kaikki
on teidän energiaanne. Se mitä näette tässä (osoittaen itseään), on teidän
energiaanne, rakkaat ystäväni. Se on sitä.
Pelaamme
mahtavaa ja suurta peliä tässä, että energia on ulkopuolellanne ja teidän
täytyy jotenkin mennä hakemaan sitä. Pelaamme mahtavaa ja suurta peliä
siinä, että minä olen ulkopuolinen energia nimeltään Adamus Saint-Germian.
Ei, se on teidän energiaanne.
Se
tavallaan saa mielen sekoamaan. Mieli on kuin: "No, en tiedä. Anna
minun koskettaa sinua. Ei, sinä et ole …" Se on teidän energiaanne. Se
on kaikki teidän havaintonne. Ja sanon, että se on teidän
"energiaanne", mutta voisin korvata tuon sanan myös
"havainnolla". Se on periaatteessa sama asia. Energia on vain
tapa havaita. Energia on laulu. Se on kommunikointia. Se on tapa havaita ja
kokea.
Siis
käytännön taikuutta modernille mestarille on yhtäkkiä ymmärtää: "Se on
minun energiaani. Kaikki on minun."
Ihmiset
haluavat syyttää toisia ihmisiä ja ajatella, että kaikki on heidän
ulkopuolellaan, ettei heillä ole paskaakaan, että heillä on hyvin, hyvin
vähän eikä heillä ole kontrollia. Se on peliä. Se on huonoa peliä, mutta se
on peliä. Ja moderneina Merlineinä te käsitätte: "Ei, se kaikki on
minun energiaani, minun havaintoni. Minun ei tarvitse saada sitä mistään.
En tarvitse energiaa mistään muualta. En tarvitse kenenkään hyväksyntää
mihinkään. Se kaikki on minun." Sitten alkaa hauskanpito, koska
oivallatte, ettei kyse ole siitä, että monia ulkopuolisia voimia tunkeutuu
sisään ja hyökkää kimppuunne ja yrittää ottaa pienen osanne, teidän
pähkinänne jotka hamstrasitte talven varalle. Se on kuin: "Hetkinen
nyt. Nuo ovat
kaikki minun pähkinöitäni, ja tunkeutujat
ovat kaikki minä." Ja se on kuin: "Vau, mitä mahtavaa
peliä." Sitten alatte pitää hauskaa.
Se
on ällistyttävää, koska mieli sanoo kuin: "Ei, ei, ei, ei voi olla,
koska näen muita ihmisiä." Itse asiassa ei, ette oikeasti näe. On tunne
havainnosta, että on muita sieluolentoja. Havaitsette heidän
tietoisuutensa, mutta hahmotatte heidät oman energianne kautta. Toisin
sanoen, te ette oikeasti havaitse
heitä. Tarkoitan, ettei se
ole heidän energiaansa. Se on teidän havaintonne. Se on teidän suuri
televisio-ohjelmanne tai elokuvanne heistä. Kuvitelkaa tuo energia suurena
pilvenä, sumuna, ja se on kaikki teidän. Sumun toisella puolella on
sieluolento, jonka havaitsette sieluolennosta sieluolentoon, mutta energia
teidän ja hänen välissään on kaikki teidän ja te vain havaitsette hänet
oman energiasumunne tai -lasienne tai jonkin läpi. Mutta se kaikki on
teidän energiaanne. Se on niin yksinkertaista, mutta kuitenkin mieli
vastustaa sitä ja kapinoi sitä vastaan ja yrittää ylifilosofoida sitä.
Voisitteko
ottaa hetken, ilman kaikkea mielen roskaa, ja vain oivaltaa: "Se
kaikki on minun energiaani, ja se kaikki on täällä palvelemassa minua. Ja
minulla sitä kypsyyttä, etten koskaan anna sen vahingoittaa minua, eikä
sillä ole aikomusta vahingoittaa minua. Mutta se kaikki on minun, ja se on
täällä palvelemassa minua." Se on hämmästyttävää. Taas kerran, silloin
taikuus alkaa, koska yhtäkkiä energian ei tarvitse pelata tätä peliä.
Energia tavallaan sanoo: "Voi herran tähden! Taas kerran Billy nousee
ylös aamulla ja pelaa sitä peliä, että olen hänen ulkopuolellaan, joten
meidän täytyy mennä sen mukaisesti, koska sitä sieluolento tekee ja sitä
ihminen tekee, joten meidän täytyy pelata tätä peliä."
Kuvitelkaa,
miten helpottunut energia on, kun lopulta sanotte: "Hitto! Tämä kaikki
on minun. Se on minun tapani havaita ja kokea todellisuus. Se
kaikki on
minun." Silloin taikuus alkaa. Silloin oivallatte, ettei ole mitään
ulkopuolisia voimia. Ei ole ketään, joka yrittää ottaa energiaanne. Ei
oikeasti ole. Ei ole mitään suurempia energioita. Ei ole mitään
mörköenergioita. Ei ole mitään sellaista. Se kaikki on teidän omaanne. Kun
alatte oivaltaa sen, taikuutta alkaa oikeasti tapahtua. Sitten voitte
sallia iloisesti sen palvella teitä. Ettekä te vahingoita itseänne. Se on
toinen iso asia. Te ette vahingoita itseänne. Te ette vahingoita, mutta te
testaatte itseänne. Tiedän minä sen. Testaatte itseänne tässä ja sanotte:
"Olenko oikeasti valmis?" ja "Voinko oikeasti tehdä
tämän?" Antakaa mennä ja pelatkaa "testaa itseäsi", ja
oivallatte sen tehdessänne: "Hemmetti, minulla on tosiaan kypsyyttä,
ja tämä on kaikki minun energiaani. Annetaanpa hauskanpidon alkaa."
Palaan
pointtini, ja luultavasti minun täytyy toistaa tätä monta kertaa, että
kärsimys ja vapaus eivät ole olemassa kovin hyvin rinnakkain. Lopulta ne
eivät voi olla rinnakkain. Pelaamme vähän peliä muilla ihmisillä jonkin
aikaa, rinnakkaineloa, jolloin olette edelleen fyysisessä kehossa tällä
planeetalla vapaana mestarina – vapaamuurarina. Ei, vaan vapaana mestarina
(vähän naureskelua). Minulta menevät omat elämäni sekaisin (lisää
naureskelua). Olette täällä vapaana mestarina, ja olemme jonkin aikaa
rinnakkain kärsimyksen kanssa. Mutta se on kärsimystä, jonka muut ihmiset
valitsevat. Te olette vapaudessa, ja joinain päivinä se on vaikeaa.
Puhumme
siitä, kun menemme eteenpäin tässä – miten käsitellään noita todellisia
"en voi sietää ihmisiä enää" -päiviä, joita teille tulee (muutama
naurahdus). Kyllä, te olette kuin: "Ei, vaan oikeasti, Adamus,
en
oikeasti voi sietää enää ihmisiä. En oikeasti, Adamus.
Olen valmis! Onko jotain paikkaa, toista planeettaa, jolle voin mennä ja
jolla minun ei tarvitse koskaan enää kohdata ihmisiä? Koska
hitto
soikoon!
he kärsivät koko ajan. Sitä he vain tekevät. He nousevat
ylös aamulla ja kärsivät, ja he menevät nukkumaan illalla ja kärsivät, ja
he kärsivät unissaan." Aion vain pysähtyä hetkeksi, ja lakattuani
nauramasta sanon: "Ei siitä ole kovin kauan, kun sinä pelasit tuota
peliä. Mikä on muuttunut? Mikä on eri tavalla nyt?"
Vedetäänpä
syvään henkeä. Mistä puhuimme tänään? Hyviä juttuja, joo. Todella hyviä
juttuja. Se tosiasia, että olette kasvaneet nyt aikuiseksi ettekä
vahingoita itseänne energialla. Okei, se on joka tapauksessa teidän
energiaanne.
Ette vahingoita itseänne energiallanne.
Alleviivataan se, kenties tupla-alleviivataan se. Olette kasvaneet nyt
tarpeeksi aikuiseksi, että te ette vahingoita itseänne omalla energiallanne
ettekä vahingoita muita ihmisiä. Siis pitäkää hauskaa sen kanssa nyt.
Antakaa sen tulla teille. Ja lakatkaa teeskentelemästä, että se tulee
jostain muualta, okei?
Otan
teidät itse teossa kiinni siitä tulevissa shoudeissa. Oikeasti otan kiinni.
Se ei ole vain vessareissu, se on … Mitä muuta voisimme tehdä täällä?
(Vähän naureskelua) Aioin sanoa, että istua Vilin kanssa kopissa, mutta ei,
hän on liian mukava. Hän ei tarvitse sitä. Keksimme jotain, jotain todella
ällöttävää, jota teidän täytyy syödä kaikkien edessä (lisää naureskelua).
Olen nähnyt ihmisten televisio-ohjelmia. He tekevät sitä ja saavat paljon
katsojia. Mistä siinä on kyse? Me puhumme elämää muuttavista, maailmaa
muuttavista asioista, ja katsokaa, meitä katselee vain pieni kourallinen
ihmisiä. Siis hyvä, alamme syödä ällöttäviä asioita. Kenties useammat
ihmiset katselevat. Tai sitten ei.
Hän
sulautuu täysin taustaan (viitaten Lindaan, joka sulautuu harmaaseen
seinään). En ole melkein nähnyt häntä koko aikana (naurua). Hän sulautuu
täysin taustaan. Voisimmeko saada kuvan siitä? Joo, joo. Harmaa aspekti,
joo. Hän on melkein kuin hiljainen, ja tavallisesti tunnen energioita
tulevan Eesan Lindasta hyvin voimakkaasti. Mutta tänään hän tavallaan vain
sulautuu taustaan.
Vedetään
syvään henkeä, ja haluaisin tehdä merabhin, mutta vähän erilaisen version
siitä. En osaa sanoa, nauraako hän vai hymyilee vai on unessa (viitaten
taas Lindaan; lisää naurua ja nainen sanoo "hän ei ole unessa").
Hän ei ole unessa.
Mutta
ennen kuin menemme pidemmälle, teemme uudentyyppisen merabhin. Se on tarina
ja merabh. Siis miten kutsumme sitä, storabh tai jotain (vähän naurua;
suom. huom. yhdistetty "story" (=tarina) ja "merabh"),
mutta siitä tulee hauskaa. Kehitämme merabhia.
Arvokas
lähteminen
Mutta
ennen kuin teemme sen, ymmärtääkseni on kysymyksiä. Tri Cheryl (Bornt),
sinulla on kysymys minulle, Cauldre sanoi.
TRI
BORNT: Ai jaa.
ADAMUS:
Haluaisitko tulla tänne eteen?
TRI
BORNT: Totta kai.
ADAMUS:
Mahtavaa. Muuten, kiitos kovasti hemmottelusta, olemisesta kaikkien kanssa
viime kuussa (viitaten elokuun 2019 shoudiin). Se teki valtavasti hyvää
monille ihmisille.
TRI
BORNT: Kiitos.
ADAMUS:
Oli koko ajan valtava määrä myötätuntoa ja suurta arvokkuutta sinun
puoleltasi. Siis mikä on kysymyksesi?
TRI
BORNT: Voisinko vähän kertoa parista viime kuukaudestani?
ADAMUS:
Joo.
TRI
BORNT: Minulle on tapahtunut paljon, kuten voi arvata. Olen saanut paljon
upeaa tukea – sähköposteja, tekstiviestejä, puhelinsoittoja – ihmisiltä
ympäri maailmaa.
ADAMUS:
Eikö se ole kaunista?
TRI
BORNT: Se on ollut upeaa. Siis, olen käyttänyt paljon aikaa sähköposteihin
vastaamiseen ja ihmisten kanssa puhumiseen ja tavallaan vain kertoen
heille, mitä olin tekemässä. Myin taloni. Myin autoni. Tyhjensin
eläketilini. Olen ottanut melkein kaikki rahani pankkitileiltä ja
tunnistanut joukon ihmisiä, joille olen voinut antaa sitä. Ja on ollut upea
ilo kyetä koskettamaan ihmisiä, myös taloudellisesti, ja tehdä heidän
elämästään täysin erilaista. Ja olen saanut mahtavaa kiitollisuutta
ihmisiltä, joille olen voinut tehdä sen. Mutta se antaa minulle iloa, eikä
ole mitään hyötyä jättää rahojani makaamaan tilille, joten olen huolehtinut
nyt kaikesta. Jokseenkin kaikesta.
ADAMUS:
Jokseenkin. Sanoit "jokseenkin kaikesta", et kaikesta. Siis mitä
on hoitamatta?
TRI
BORNT: No, asioista joihin minulla on jotain sanottavaa.
ADAMUS:
Aivan.
TRI
BORNT: En ole löytänyt tytärtäni – se on yksi asia, jonka olisin halunnut
tehdä. Mutta kuten puhuit tänään, se on kenties …
ADAMUS:
No, minun täytyy kuitenkin pysäyttää sinut tähän.
TRI
BORNT: Okei.
ADAMUS:
Miksi et ole löytänyt tytärtäsi?
TRI
BORNT: Palkkasin yksityisetsivän. Olen etsinyt häntä vuosia. Palkkasin
yksityisetsivän, eikä hän antanut minulle mitään informaatiota hänestä.
ADAMUS:
Ai jaa.
TRI
BORNT: Hän halusi minun maksavan tuosta informaatiosta, mutta sitten hän ei
antaisi sitä minulle (Adamus naureskelee lempeästi). Siis se on yksi asia,
jonka olisin halunnut …
ADAMUS:
Miksi et ole löytänyt häntä? Tarkoitan, että annoit minulle käytännön
syitä. Mikä energeettinen syy on sen takana?
TRI
BORNT: Ajattelen … (hän naureskelee)
ADAMUS:
Tunne.
TRI
BORNT: Sallitaanko minun sanoa "ajatella"?
ADAMUS:
Totta kai, totta kai.
TRI
BORNT: Okei, tunnen, että ex-mieheni hyväksikäytti häntä pahasti lapsena,
ja korostan sanaa "ex".
ADAMUS:
Tulpa-ex itse asiassa.
TRI
BORNT: Tupla-ex.
ADAMUS:
Joo, joo.
TRI
BORNT: Ja lapselle on luonnollista syyttää toista ihmistä – tuota ihmistä
on turvallista syyttää – mutta hän saattaa ajatella, etten suojellut häntä.
ADAMUS:
Luuletko?
TRI
BORNT: Joo.
ADAMUS:
Joo. Okei, siis miksi …
TRI
BORNT: Hän ei tiedä, miten paljon todella yritin suojella häntä.
ADAMUS:
… on tämä tilanne, ettet ole löytänyt häntä, koska olemme pääsemässä …
Teille jotka vasta alatte katsella ettekä kuunnelleet meitä viime kuussa,
niin sinä olet valmis tekemään siirtymän.
TRI
BORNT: Olen valmis lähtemään.
ADAMUS:
Joo.
TRI
BORNT: Olen ehdottomasti valmis.
ADAMUS:
Ja puhuimme viime kuussa ja sanoin: "Haluatko jäädä? Kenties voisimme
löytää tavan peruuttaa tämän kaiken", ja sinä sanoit: "Ei
helvetissä."
TRI
BORNT: En (hän naureskelee).
ADAMUS:
Siis, viimeistelet tällä hetkellä keskeneräisiä asioita.
TRI
BORNT: Mm hmm.
ADAMUS:
Joo.
Ja yksi niistä on tyttäresi. Energeettisesti, miksi
et ole löytänyt häntä?
TRI
BORNT: Minun täytyy mennä vessaan tästä kysymyksestä (he nauravat).
ADAMUS:
Sinun täytyy sanoa vain: "Hupsista!" (Naurua) Voi eiii! Tarkoitat
siis sanoessasi: "En tiedä." Sinun täytyy vain sanoa:
"Vastaus on vielä oivaltamatta."
TRI
BORNT: Vastus on vielä oivaltamatta. Se ei tule tietoisuuteni läpi.
ADAMUS:
Okei. Voinko auttaa sinua vähän siinä?
TRI
BORNT: Rakastaisin sitä, että teet sen, kyllä.
ADAMUS:
Ai, totta kai. Okei. Löydät tyttäresi, ja no, paska alkaa lentää.
Tarkoitan, että joka suuntaan.
TRI
BORNT: Se on ok. En välitä.
ADAMUS:
Makyoa. Se avaa … Hän päästi monista perhejutuista irti kauan sitten. Hänen
oli pakko. Se avaa monia loukkaantumisia ja monia haavoja. Sitten sinusta
tuntuu tavallaan pahalta se kaikki, koska tätä tunnepommitusta tulee
energiakenttäsi läpi sinuun, ja sitten olet hämmentynyt siitä, haluatko
oikeasti jäädä vai lähteä. Ja osa sinua tuntee tarvetta …
(Tri
Bornt pudistaa päätään "ei")
Ai
jaa, okei. Osa sinusta tuntee tarvetta jäädä …
TRI
BORNT: En usko.
ADAMUS:
… kunnes korjaat sen, koska et halua jättää suurta sotkua lautaselle siinä
asiassa.
TRI
BORNT: Jos löytäisin hänet, kertoisin vain hänelle …
ADAMUS:
Kertoisit hänelle mitä?
TRI
BORNT: Miten paljon rakastan häntä ja miten paljon …
ADAMUS:
Miksi et kerro sitä hänelle sielulta sielulle?
TRI
BORNT: Olen kertonut.
ADAMUS:
Okei.
TRI
BORNT: Kyllä.
ADAMUS:
Siis, sen tekeminen henkilökohtaisesti nyt sattuisi todella.
TRI
BORNT: Enemmän vahinkoa kuin hyvä asia.
ADAMUS: Paljon enemmän
vahinkoa.
TRI
BORNT: Okei.
ADAMUS:
Sinulle ja hänelle.
TRI
BORNT: Okei.
ADAMUS:
Se vahingoittaa sinua. Sinä et tarvitse sitä, hän ei tarvitse sitä. Olet
päästänyt irti kaikesta siihen liittyvästä karmasta kauan sitten. Olet
puhdas siitä. Se avaisi hänellä joitain asioita, jotka olisivat hyvin,
hyvin syviä ja tunteellisia. Hän itse asiassa elää melko kunnollista elämää
tällä hetkellä.
TRI
BORNT: Ai, hyvä.
ADAMUS:
Häneltä vei pitkään päästä joidenkin asioiden läpi, saaden vähän apua ja
erittäin, erittäin hyvän suhteen ja kaksi poikaa ja yhden tyttären. Hänellä
menee hyvin, etkä sinä halua paskoa siihen.
TRI
BORNT: Okei. Ei, en halua paskoa mihinkään.
ADAMUS:
Ei, ei, ei, ei, ei.
TRI
BORNT: Mm hmm.
ADAMUS:
Ei.
TRI
BORNT: Joo.
ADAMUS:
Siis okei. Mikä oli yksi muu syy siihen, miksi et ole tehnyt siirtymää?
Mikä oli toinen syy? Unohdin jo, oliko kysymyksesi, miten ihmeessä et ole
tehnyt siirtymää.
TRI
BORNT: Kyllä. Kurssillasi ylösnousemuksesta annoit meille vuosia sitten
tärkeää informaatiota, joka minun täytyi tietää osatakseni tehdä sen.
Kerroit meille, että saatoit asiat valmiiksi, menit metsään koiriesi kanssa
ja asuit mökissä. Ja luulen sinun matkustaneen maailmassa vähän sanoen
hyvästi kaikelle, ja sitten yhtenä päivänä astuit vain pois kehostasi.
ADAMUS:
Sen jälkeen kun kaikesta oli huolehdittu.
TRI
BORNT: Sen jälkeen kun kaikesta oli huolehdittu.
ADAMUS:
Joo, minulla oli oma "bucket list". (Suom. huom. luettelo ennen
kuolemaa tehtävistä asioista, sananmukaisesti "ämpärilista") Itse
asiassa kutsuin sitä "arkkulistakseni", mutta …
TRI
BORNT: Arkkulistasi, ihan sama! (Vähän naureskelua)
ADAMUS:
En tiedä, miksi sitä kutsutaan "ämpäriksi". Kuka nimittäin haluaa
tulla haudatuksi ämpäriin? (Lisää naurua) Kutsutaan sitä sen oikealla
nimellä. Mitä muuta listallasi on?
TRI
BORNT: Se on siinä.
ADAMUS:
Ei, ei ole. Tarkoitan, että on jotain muuta, mitä tavallaan odotat, koska
sanoin sekä DreamWalker
Death että Ascension -kurssilla, että te vain valitsette,
milloin haluatte lähteä ja miten haluatte tehdä sen.
TRI
BORNT: Ja olen yrittänyt sitä.
ADAMUS:
Yritit sitä.
TRI
BORNT: Olen yrittänyt sitä useita kertoja enkä ole pystynyt tekemään sitä.
Siis, se on periaatteessa kysymykseni.
ADAMUS:
Miten halusit tehdä sen?
TRI
BORNT: Olin olohuoneessani ja katselin ulos – minulla on suuri
maisemaikkuna ja kaunis takapiha ja olen tehnyt paljon maisemointia – ja
aioin vain yhdistyä Jumalaani. Tarkoitan selvyyden vuoksi, että minä olen
Jumala.
ADAMUS:
Aivan, aivan. Mutta yhdistyä sieluun.
TRI
BORNT: Joo-o, ja säteillä.
ADAMUS:
Aivan, aivan.
TRI
BORNT: Ja ajattelin vain astua pois ja sitten integroida kehoni ottaakseni
sen mukaan.
ADAMUS:
Okei. Kuulostaa helpolta.
TRI
BORNT: Joo.
ADAMUS:
Tarkoitan, ettei se ole mikään iso juttu, yksityiskohtaista, mitään
kiipeämistä vuoren huipulle …
TRI
BORNT: Ei! (Hän naureskelee)
ADAMUS:
… tarviten kantaa kaikki tavaransa mukanaan ja sitten … Se on melko
helppoa, omassa olohuoneessasi. Joo. Miksi sitä ei ole tapahtunut?
TRI
BORNT: Se on kysymykseni.
ADAMUS:
Ai jaa. Hitto soikoon! (Naurua) Okei. Keksin jotain. Joo, tämä on hyvä.
Nimittäin sen sijaan, että sanoo: "En tiedä", kyse on aina jonkin
keksimisestä, koska te ette keksi sitä. Mielenne, epäilevä mielenne, sanoo:
"Voi, keksin tämän varmaan." Ette voi keksiä sitä. Hauskuus alkaa
siitä, kun oivallatte, että te ette keksi mitään.
Siis,
syy on, että on myös koko tämä juttu: "No, tulin tänne
valaistumistani, Oivaltamistani varten, enkä voi siirtyä eteenpäin, ennen
kuin saan sen. Minun täytyy saada diplomini, ennen kuin voin siirtyä
eteenpäin."
TRI
BORNT: Ne voivat olla samanaikaisia.
ADAMUS:
Voisivat olla samanaikaisia, mutta luulen, että haluat ainakin – en tiedä –
puoli tuntia kokea olevasi ruumiillistunut tällä planeetalla.
TRI
BORNT: Okei.
ADAMUS:
Siis, voimmeko tehdä tämän sopimuksen?
TRI
BORNT: Kyllä.
ADAMUS:
Okei. Voi, aioin sanoa, että ensi kuussa tuon sinulle todistuksen. Olen
pahoillani, mutta sinun täytyy jäädä ainakin joulukuun joulujuhlaan saakka
(suom. huom. seuraava shoud on Havaijilla). Tuon todistuksen, jossa
sanotaan: "Olet nyt oivaltanut." Kuulostaako Taikamaa Ozilta vai
mitä? (Yleisö on samaa mieltä) Kerroinko jo teille, että autoin sen
kirjoittamisessa? (Yleisö vaikeroi) Osan siitä. Tuomme todistuksen
Oivaltamisesta, täydestä Oivaltamisesta, ja se antaa sinulle luvan siirtyä
rajan taakse omassa olohuoneessasi.
TRI
BORNT: Onko se oikeasti syy, miksi en tee sitä?
ADAMUS:
Ehdottomasti.
TRI
BORNT: Se oikeasti on.
ADAMUS:
Se oikeasti on. Odotat sen tulevan ensin, ja sitten lähdet.
TRI
BORNT: Okei.
ADAMUS:
Et ehkä oivalla sitä tietoisesti, mutta tässä tapahtuu niin, että sanot:
"Okei, tämä on minun Oivaltamiselämäni." Se oli itse asiassa
pettymys, kun oivalsit, että olet tekemässä siirtymän, ja se on kuin:
"Voi, sitten en saanut Oivaltamista. Kenties saan sen toisella
puolella." Pidetään sinulle Oivaltamisvalmistujaiset joulukuun
shoudissa, jonka Cauldre kertoo minulle olevan 14.12. Onko sinulle ok odottaa
vähän?
TRI
BORNT: En oikeasti halua.
ADAMUS:
Et halua odottaa, okei.
TRI
BORNT: En oikeasti halua.
ADAMUS:
Voisitko tulla Havaijille?
TRI
BORNT: En.
ADAMUS:
Voisinko lähettää sen sinulle sähköpostissa?
TRI
BORNT: (naureskellen) Okei.
ADAMUS:
Okei (naureskellen).
TRI
BORNT: Tai pelkästään psyykkisesti on myös ok. Voinko vain vastaanottaa sen
nyt?
ADAMUS:
Entä tämä? Entä tämä … Cauldre ei ole tulostanut sitä vielä. Mitä jos
järjestämme jonkin päivän, ennen kuin Cauldre ja Linda lähtevät Havaijille?
Miten kauan meillä on aikaa? Kaksi viikkoa. Okei, kaksi viikkoa. Ja tulemme
tänne, kenties vain pienellä ryhmällä – Linda, Cauldre, sinä ja minä – ja
kenties voisimme filmata sen, jos haluat.
TRI
BORNT: Joo, ihan sama.
ADAMUS:
Ihan sama, varmaan. Ja laitetaan vähän musiikkia siihen.
TRI
BORNT: Ihan sama.
ADAMUS:
Millaisesta musiikista pitäisit? Jotain tavallaan enkelimäistä vai jazzia
vai …
TRI
BORNT: Jotain kohottavaa.
ADAMUS:
Kohottavaa, okei.
TRI
BORNT: Vähän rokkimaista.
ADAMUS:
Mmm, aioin sanoa jotain yhdestä konsertistani, jonka kirjoitin.
TRI
BORNT: Kyllä. Jotain mitä kirjoitit?
ADAMUS:
Oikeasti?! Et …
TRI
BORNT: Tai jotain …
ADAMUS:
Eikö se olisi mukavaa?
TRI
BORNT: Tai jotain, mitä minä olen kirjoittanut. Jompikumpi (naureskellen).
ADAMUS:
Siinä ei ole rokkia, mutta voisimme käyttää yhtä minulta ja yhtä sinulta.
TRI
BORNT: Varmaan.
ADAMUS:
Okei. Ja teemme pienen videon. Tulemme tänne parin viikon kuluessa. Saat
diplomisi, todistuksen Oivaltamisen loppuunsaattamisesta, ja sitten voit
lähteä koska tahansa.
TRI
BORNT: Okei.
ADAMUS:
Sovittu.
TRI
BORNT: Kuulostaa upealta.
ADAMUS:
Okei. Siis tarkista Cauldrelta ja Lindalta, sitten kun he ovat selvin päin,
ja saamme selville ajankohdan (naurua) – tarkoitan selvin päin päivän energiasta
– ja sitten teemme sen, ja olet vapaa lähtemään.
TRI
BORNT: Okei.
ADAMUS:
Ja sitten se on niin helppoa kuin omassa olohuoneessasi. Ja minä olen
paikalla.
TRI
BORNT: Siis astuen ulos kehostani, kuten olen yrittänyt tehdä?
ADAMUS:
Kyllä.
TRI
BORNT: Ja se on niin helppoa.
ADAMUS:
Olet
yrittänyt sitä, ja se on osa ongelmaa.
TRI
BORNT: Joo-o.
ADAMUS:
Mutta minä autan sinua.
TRI
BORNT: Arvostaisin sitä todella.
ADAMUS:
Totta kai, totta kai. Okei. Tehdään se. Eesan Linda, laittaisitko sen
omalle … Olen iloinen, ettemme näe, miltä hänen kasvonsa näyttävät (vähän
naureskelua). Hän on kuin: "Adamus, olet todella menettänyt
järkesi." Ei, vaan itse asiassa tämä on niin kaunista. Tämä on niin …
TRI
BORNT: Kiitos.
ADAMUS:
… ehdottoman kaunista
TRI
BORNT: Se on upeaa minulle, koska kysymykseni oikeasti oli, miksi en ole
lähtenyt.
ADAMUS:
Siis, teemme tämän todistusjutun ja pienen juhlan. Hyvä. Kiitos paljon
(yleisö taputtaa). Kiitos.
Tarina-merabh
No
niin, kerrotaanpa tarina, vähän musiikkia taustalla. Vetäkää syvään henkeä.
Himmennetään
vähän valoja merabh-lavastustamme varten.
(Musiikki
alkaa)
Aah,
miten hyvä päivä meillä on ollut. Paljon häiriötekijöitä tänään. Kerroin
teille, että on tavallaan mielen sumua – saatatte tuntea sitä myös
seuraavan päivän – pelkästään siksi että menemme koko itsenne
vahingoittamisjutun yli. On edelleen tavallaan ihmispelkoa: "Jos saan
paljon energiaa, tarkoitan
paljon energiaa, ja se tulee
elämääni, vahingoitanko itseäni tai toisia?"
Teimme
tänään nollauksen samalla, kun tapahtui muita temppuja. Ei, te ette
vahingoita. Te ette vahingoita, ja samalla kun juttelin ja pidin
teatteriani, laitoitte itseenne tavallaan pienen katkaisimen, joka estäisi
teitä tekemästä sitä, tavallaan takuun että te ette koskaan käytä energiaa
vahingoittamaan itseänne tai toisia. Miksi? No, koska olette mestari. Teillä
on nyt kypsyyttä. Joo, teillä on edelleen paljon vanhoja läpivuotomuistoja
asioista, joita olette tehneet menneisyydessä, mutta se oli menneisyydessä.
Vedetään
syvään henkeä.
Mestari
istui kahvilassa. Se oli hänen toimistonsa. Hän oli ollut siellä kaksi ja
puoli tuntia ja työskennellyt kovasti, työskennellyt kovasti siemaillen
cappuccinoaan ja syöden kolme croissanttia tänään ja tarkkaillen ihmisiä.
Hän oli päättänyt, ettei hän halunnut tänään puhua kenenkään kanssa.
Joinain päivinä hän puhuisi. Ja joinain päivinä ihmiset tulisivat hänen
luokseen. Mutta tänään hän ei halunnut puhua kenenkään kanssa.
Mestari
tottuu niin olemaan omaa parasta seuraansa, itse asiassa leikkimään, kommunikoimaan
ja näyttelemään omien osiensa kanssa. Ja hän oli nauttinut siitä tänään, ja
hän oli lämmin ja kutsuva nuorelle miehelle, joka tarjoili kahvia. Hän
antoi tälle ison tipin. Tippi oli itse asiassa suurempi kuin lasku. Mutta
parin tunnin jälkeen hän tiesi, että oli aika lähteä. Hän oli tehnyt kovan
päivän tuossa kahvilassa säteillen valoaan.
Hän
nousi ylös ja käveli ulos. Oli yksi tuollainen todella kaunis syyspäivä.
Syksy, niin kaunista. Ilma oli vielä suhteellisen lämmin, mutta tiedätte,
millaista on syyspäivinä, kun talven voi tuntea jo ilmassa, tuntea
tavallaan talven kuiskauksen leijuvan lämpimässä syysilmassa.
Hän
astui ulos kahvilasta, veti syvään henkeä eikä hänellä ollut oikeastaan
suunnitelmia loppupäiväksi. Mutta se on mestarin tapa. Ei suunnitelmia,
ollen hetkessä. Hän otti muutaman askeleen kadun kulman yli ja pysähtyi
hetkeksi. Ja hän pysäytti kaiken ajassa tuolla hetkellä. Mestari voi tehdä
sen, koska kaikki on hänen energiaansa. Tässä tapauksessa mestari vain
pysäytti kaiken, tavallaan keskeytti elämän. Kaikki vain pysähtyi, ja hän
katseli ympärilleen. Hän pysäytti sen tarkoituksella, koska hän halusi
todella tarkkailla. Huomaatte, että voitte tehdä sitä ja haluatte tehdä
sitä. Te vain tarkkailette. Eikä ole pelkoa – no, jotkut teistä pelkäävät
olevansa tuomitsevia. Ei, tarkkaileminen on vain tiedostamista. Tarkoitan,
että tiedostaminen on itse sielu.
Mestari
oli tietoinen kaikesta – tässä tavallaan keskeytetyssä elämässä,
pysäytetyssä ajassa – ja hän tarkkaili. Hän näki melkein suoraan edessään
muissa ajatuksissa olevan autoilijan, sellaisen joka sekstasi (Adamus
naureskelee) – tekemään tarinasta mielenkiintoisen – puhelimellaan
ajaessaan autoa eikä nähnyt, että valo oli muuttunut punaiseksi ja toinen
auto tai pari oli pysähtynyt hänen edessään. Ja tarkkaillessaan mestari
näki melkein välittömästi uhkaavan kolarin. Se ei luultavasti aiheuttaisi
kovin paljon fyysisiä vammoja, mutta tekisi ainakin yhdestä autosta
korjauskelvottoman ja pari muuta saisi merkittäviä vaurioita, ja kaiken
kukkuraksi, kun hän tunsi tuon sekstaajan, rikoksentekijän energiaa, tällä
ei ollut edes vakuutusta. Voi pojat, hänen elämästään oli tulossa vaikeaa.
Hmm. Mestari ei yrittänyt muuttaa sitä, hän vain tarkkaili. Välittömästi
uhkaava kolari.
Mestari
katsoi alas katua. Ei kovinkaan kaukana oli tuore äiti ensimmäisen lapsensa
kanssa ja työnsi tätä vaunuissa. Äidillä oli tavallaan huolestunut ilme
kasvoillaan, mutta mukana oli myös onnellisuutta ja iloa äitiydestä. Mutta
äiti oli hyvin huolissaan: "Osaanko olla hyvä äiti?" ja
"Teenkö samat asiat tyttärelleni, kuin oma äitini teki minulle?"
Tuo energia oli niin selvää, että mestari näki sen. Ja sitten vaunuissa
pieni vauva itki ja itki ja itki ja itki. Hmm. Tuo vauva itki – 6 kuukauden
ikäinen – koska se ei oikeasti halunnut olla täällä. Äiti luuli sen olevan
koliikkia tai – en tiedä – ilmaa tai mitä vain, mutta vauva itki, koska se
ei halunnut olla täällä. Sitä tapahtuu hyvin usein. Reinkarnoituminen on
tavallaan spontaania, ei usein edes tietoinen valinta. Se vain tapahtuu.
Tuo pieni vauva itki, koska se tiesi, että sillä olisi edessään taas 60,
80, 100 vuotta tällä planeetalla. Minäkin itkisin (vähän naureskelua).
Mestari
katsoi toiseen suuntaan ja näin pyöräilijän, jolla oli rengas puhjennut.
Tässä maailmassa ei ole kovin monia asioita, joissa näkyy enemmän kiukkua,
kuin pyöräilijällä jolta on rengas puhjennut (lisää naurua). Tarkoitan,
että tuo pyöräilijä oli vihainen. Keski-ikäinen mies, pukeutuneena kokonaan
spandexiin (naurua).
SART:
Speedoihin!
ADAMUS:
Ja tämä mies oli todella vihainen, koska rengas oli puhjennut, ja tietysti
hän syytti siitä kaikkia muita. Joku oli varmaan heittänyt nauloja tielle
tai rikkonut lasia tai mitä ikinä olikaan tapahtunut. Todella vihainen, ei
ainoastaan tyhjästä renkaasta ja siitä, ettei hänellä ollut helppoa tapaa
korjata sitä, vaan hän oli vielä vihaisempi, koska hän näytti todella
typerältä, ainakin niin hän ajatteli. "Tässä minä olen, herra
Pyöräilijä, herra Makea spandexit päälläni, ja minulla on rengas tyhjä",
ja hän vain tiesi, että ihmiset jotka ajoivat pakokaasua päästelevissä
autoissaan, hirnuivat hänelle. Tekivätkö he sitä vai eivät, sillä ei ollut
oikeastaan merkitystä, mutta niin hän luuli, joten hän oli todella, todella
vihainen koko tästä asiasta.
Mestari
katsoi toiseen suuntaan ja kuuli ja näki vanhahkon naisen – vanhahkon
merkitessä, että hän oli luultavasti 90, mutta näytti itse asiassa hyvin
nuorekkaalta – soittavan viulua kadunkulmassa. Soittavan viulua, pieni
viulukotelonsa edessä avattuna lahjoituksia varten. Hän soitti hyvin
suloisia kappaleita. Ja normaalisti mestarista – ennen kuin hänestä oli
tullut mestari, silloin kun hän oli vasta noviisi – olisi tuntunut todella
pahalta: "Voi, tämä vanha rouva soittaa kadunkulmassa saadakseen muutaman
kolikon elääkseen, elannokseen. Miten surullista." Mutta mestari ei
tehnyt niin nyt. Hän itse asiassa tunsi tuota kaunista musiikkia, jota
nainen soitti.
Ja
sitten mestari katsoi vielä yhteen suuntaan, puistoon päin, ja näki kaksi
nuorta hulluna rakkaudesta. Aah, se sai hänet hymyilemään. He eivät voineet
olla 20 vuotta vanhempia, ja he olivat toistensa kimpussa – tarkoitan, että
julkisella paikalla – ja olivat ilmiselvästi hyvin rakastuneita. Se toi
hänen mieleensä mahtavia muistoja. Tuo nuori rakkaus, tuo seksuaalinen
kiihottuminen, tuo ehdottoman hullu ja järjetön rakastuminen toiseen. Aah,
hän voi vain hymyillä ajatellessaan koko tuota asiaa, muistaessaan,
millaista se oli.
Mestari
vain seisoi siinä hetken, tässä keskeytetyn elämän tilassa, kaikki pysäytettynä
paikoilleen, eikä mestarin tarvinnut edes ponnistella tietoisesti
säteilläkseen valoaan, koska se on aina siinä.
Nimittäin
kun mestarista tuli mestari, alkuun hän aina ajatteli, että hänen täytyi
pysähtyä ja sanoa: "Olen valo. Valaisen mahdollisuuksia." Sitten
hän oivalsi, että se oli, no, tavallaan typerää ihmisajattelua. Hänen ei
tarvinnut tehdä edes sitä. Hänellä ei tarvinnut olla ikään kuin
valaisukatkaisinta – se oli aina siinä. Hänen täytyi vain muistaa:
"Olen tässä." Itse asiassa hänen ei tarvinnut muistaa edes sitä,
koska se on aina siinä. Hän oivalsi aina: "Olen tässä."
Ja
sitten hän katseli. Se oli taianomaista ja kaunista. Hän katseli,
kuvitteli, kun tämä viisaus, tämä minä-olen -valo levisi tavallaan
hidastettuna hänestä kipinöinä, hyvin, hyvin hitaina valonsäteinä
luonnostaan ja helposti tässä pysäytetyn elämän näkymässä. Tavallaan
säteili kuin aurinko hyvin hitaana liikkeenä, kuin aamuauringon ensimmäiset
säteet kulkivat ulospäin. Hänen ei tarvinnut tehdä työtä siihen tai työntää
sitä. Se vain tapahtui. Nimittäin teillä on nykyään tämä asia, animaatio,
jossa luotte kirjaimellisesti tämäntyyppisiä asioita, mutta tämä tapahtui
luonnostaan. Kipinöitä, valonsäteitä kulki jokaiseen ihmiseen tässä
pienessä skenaariossa.
Ja
hän antoi sen valaista heidät. Hän ei yrittänyt muuttaa heitä. Hän ei
yrittänyt pakottaa erilaista lopputulosta, hän pelkästään valaisi näiden
mahdollisuuksia. Ja sitten hän lopetti tuon jähmettyneen liikkeen,
keskeytetyn elämän. Hän lopetti sen ja kaikki palasi takaisin normaaliksi,
ja hänellä oli leveä hymy kasvoillaan. Hänellä oli upea hymy kasvoillaan.
Nimittäin
se on hyvin vaivatonta. Siinä on niin suurta myötätuntoa, ettei yritä
muuttaa mitään, vaan näyttää vain muille, mitä voi olla, mitä voi tulla,
mitä muut mahdollisuudet ovat, koska ihmiset eivät ole kovin hyviä näkemään
mahdollisuuksia. Mestarit jotka ovat tulleet menneisyydessä tälle
planeetalle, näyttivät itse asiassa vain ihmisille, että
on muita
mahdollisuuksia. Sitä te teette. Ette kerro ihmiselle, miten elää
elämäänsä, ette pane häntä muuttamaan mieltään. Jeshua oli itse asiassa osa
teitä, mutta hän näytti ihmisille, että oli toinen tie.
Mutta
takaisin tarinaani. Kaikki toiminta, kaikki liike palasi normaaliin
tilaansa, ja mestari vain seisoi siinä vielä hetken. Hän pystyi tavallaan –
niin kai voitaisiin sanoa – näkemään tulevaisuuteen ja näkemään sen
vaikutuksen, joka tuolla valolla oli.
Kun
valo meni pyöräilijämieheen, joka kiroili ja oli nolona ja kaikkea muuta,
niin hänet oli hyvin tärkeää pysäyttää tuolla hetkellä. Jos hänen renkaansa
ei olisi puhjennut mestarin läsnä ollessa, hän olisi ajanut tietä pitkin
noin kuusi kilometriä eteenpäin, jolloin noin 35-vuotias nainen joka ajoi
autoa huumeiden ja alkoholin vaikutuksen alaisena, olisi osunut häneen, ja
hän olisi kuollut siihen paikkaan. Ja se mikä on vaikuttanut suuttumisen
aiheuttavalta renkaan puhkeamiselta tällä pyöräilijällä, joka luultavasti
kirosi sitä loppupäivän ja oli kiukkuinen muille ihmisille, oli mestarin
valoa, joka näytti erilaisen tien, ja se aiheutti renkaan puhkeamisen ja
muutti ajoitusta pelastamaan miehen hengen. Mestari ei tehnyt sitä. Mestari
vain näytti miehelle valonsa avulla, mitä tämän elämästä voisi tulla,
suuremman elämän jota mies olisi koskaan voinut nähdä omin päin. Mestarin
olisi ollut täysin sopimatonta mennä miehen luokse, heilauttaa kättään
renkaan päällä ja korjata se hetkessä. Sitä jotkut ihmiset luulevat
taikuuden olevan. Taikuus on vain olemista siinä.
Ja
pieneen vauvaan vaunuissa äitinsä kanssa, vauvan itkiessä. Vauva itki hyvin
paljon, koska se ei halunnut olla täällä. Mutta itkiessään melkein hysteerisesti,
vauva toi itse asiassa koko ajan sisään valtavan määrän jumaluutta. Ja tuon
hengittämisen, tuon itkemisen myötä … Kun itkee, pääsee pois päästään, ja
kun pääsee pois päästään, erityisesti ollessaan pieni, voi päästää
jumaluusenergiaa sisään.
Tuo
vauva ei itkenyt todellisuudessa mokaamista ja uuden elämän saamista. Se
halusi vain lisää omaa henkeään, lisää omaa jumaluuttaan. Sitä se oikeasti
kaipasi. Ja mestarin valossa vauva oivalsi: "Voi, kyse ei ole siitä,
etten halua olla täällä. Haluan vain minun olevan
kokonaan täällä."
Sen tuo valo teki, mestarin valo.
Rakastavaiset
puistossa, toistensa kimpussa, erosivat kahden kuukauden kuluttua. Joo,
nuoret ihmiset tekevät sitä, mutta tässä kohtaa jokin juolahti mieleen
kummallakin heistä – kumpikaan ei puhunut siitä heti, mutta se juolahti
mieleen kummallakin heistä tuolla hetkellä puistossa: tästä ei tulisi hyvä
suhde. Parasta lopettaa se nyt, koska oli niin paljon karmaa, niin paljon
menneisyyttä. Se ei olisi ollut iloista. He olisivat jatkaneet tuota
karmaa.
Siis
he löysivät tavan katkaista suhteen, jotteivät he päätyneet tähän huonoon
suhteeseen taas kerran, ja se itsessään selvitti karman, vaikka he menivät
omia teitään. Mestarin läsnäolo auttoi heitä näkemään, että niin
rakastuneita kuin he kuvittelivatkin olevansa tuolla hetkellä, se ei tulisi
olemaan hyvä asia. Sitä mestarin valo teki.
Mestarin
ei tarvinnut kävellä heidän luokseen kertomaan: "Muuten, teillä on
isosti karmaa tulossa. Jos olette yhdessä, teillä on kurja elämä ja alatte
kumpikin vihata toisianne. Toinen teistä voisi tappaa toisen."
Mestarin ei tarvinnut sanoa sitä. Kyse oli pelkästään tuosta valosta.
Ja
sitten oli tuo auto-onnettomuus – melkein auto-onnettomuus – tekstaamista
ja ajamista ja törmäämistä toisiinsa. Se olisi aiheuttanut paljon tuskaa
tuon ihmisen elämässä tuolla hetkellä, jos onnettomuus olisi tapahtunut. Se
olisi aiheuttanut tuskaa niiden ihmisten elämässä, jotka olivat edessä
olevassa autossa. Se oli vanhahko pariskunta, ja tuon suuruinen törmäys
olisi aiheuttanut heille vakavia vammoja. Ja heidän edessään oli auto,
jossa oli muutamia ihmisiä, muutama lapsi, ja se olisi aiheuttanut fyysisiä
vammoja ja kenties tunnevauriota.
Ja
tuolla hetkellä, mestarin valossa kun kaikki oli keskeytetyn elämän
tilassa, puhelimellaan tekstannut ja sekstannut henkilö tuli yhtäkkiä hyvin
tietoiseksi, että hänen vastuuttomuutensa oli juuri muuttamassa hänen
elämänsä ja toisten ihmisten elämän. Ja kun tuolla hetkellä tuo ihminen
oivaltaa hidastetussa liikkeessä, laittaa puhelimensa pois, näkee tuon
toisen auton tulevan nopeasti – tarkoitan hänen autonsa menevän nopeasti
toisen auton perään – ja tietää, että kohta tapahtuisi onnettomuus, joka
olisi erittäin vakava, niin sitä ei tapahtunut. Tuo henkilö painaa jarrua.
On paljon kirskunaa ja sivuliirtoa, eikä sitä tapahtunut.
Ja
sillä oli suuri vaikutus tuohon ajajaan, miten sitä tapahtunut, miksi sitä
ei tapahtunut. Myöhemmin kaikki nousivat autoistaan varmistamaan, että
kaikki voivat hyvin, ja kaikki sanoivat: "En tiedä, miten pysäytit
autosi ajoissa. Se johtui varmaan siitä, että ajat sähköautoa …" tai
mitä ikinä. He keksivät tekosyitä, mutta tosiasia on, että taikuutta
tapahtui tuolla hetkellä.
Tuo
henkilö näki tuolla hetkellä valon, suuremman mahdollisuuden. Ei tarvinnut
tapahtua onnettomuutta. Sen ei tarvinnut aiheuttaa vuosien ja vuosien ja
vuosien ja vuosien kärsimystä. Tuo henkilö muutti tuossa hetkessä elämänsä
suuntaa, tuli paljon vastuullisemmaksi, lakkasi olemasta niin muissa
ajatuksissa ja jatkoi löytääkseen intohimonsa. Kaikki tuo onnettomuuden
vuoksi jota ei tapahtunut. Mutta se säikäytti hänet niin kovasti tuolla
hetkellä, että se muutti elämää.
Ja
sitten lopulta tuo valo meni vanhaan naiseen, joka soitti kadunkulmassa,
soitti viulua saadakseen lahjoituksia, muutaman kolikon. Mestari tiesi koko
ajan, jo ennen kun hän keskeytti elämän, että se oli toinen mestari. Hän ei
pitänyt puistonpenkeistä tai kahviloista, joten tuo mestari päätti soittaa
viulua. Tuo mestari ei tarvinnut mitään rahaa. Ja tuo mestari – nuori tai
vanha, sillä ei ollut merkitystä – päätti näyttää vanhahkolta, kenties
köyhältä naiselta, jotta hän voisi istua siinä soittamassa viulua, ja hänen
sävelensä olivat myös hänen valoaan.
Kun
nainen soitti, ihmisiä kulki ohi ja jotkut yrittivät sivuuttaa hänet, koska
oli epämukavaa nähdä vanha rouva, jonka täytyi soittaa viulua rahasta.
Toiset ihmiset tajusivat sen, hänen musiikkinsa taian. Mestari tiesi koko
ajan, että tämä oli toinen mestari. Hän hymyili tälle leveästi, koska
nainen oli siinä tekemässä töitä, omaa juttuaan ja säteilemässä valoaan
maailmalle. Mestari ajatteli: "Kenties se oli
hänen valonsa,
joka muutti kaikkien näiden tapahtumien luonnetta. Kenties se oli meidän
kummankin valo." Sillä ei ole merkitystä, koska sillä on vain
merkitystä, että he näkivät jotain erilaista. He näkivät suuremman
mahdollisuuden, ja sitten kaikki riippui heistä.
Mestari
hymyili toiselle mestarille kadun yli, ja nainen joka soitti viulua,
hymyili. Hän hymyili todellisuudessa mestarille. Hän tunsi tämän. Hän
tiesi, kuka tämä oli, ja hän hymyili leveästi tälle. Toinen mestari
nyökkäsi mestarillisesti takaisin. He kumpikin tekivät pitkän päivän
säteillen valoaan ja avaten mahdollisuuksia toisille.
Tämä
on sitä työtä, jota te alatte tehdä. Se on siinä. Haluatteko tietää, mitä
tulee? Haluatteko tietää, mitä teette? Se on siinä. Tämä on tyypillinen
päivä mestarin elämässä. Se on siinä.
Menette
kotiin päivän lopussa, kun teidän ei ole tarvinnut tehdä työtä energian
vuoksi tai kärsiäksenne, olla huolissanne itsenne tai kenenkään toisen
vahingoittamisesta. Nauratte noille päiville. Menette kotiin, ja nyt kaikki
on teissä itsessänne. Olette taas itsenne kanssa. Menette kotiin päivän
lopussa tietäen, että teette enemmän muutosta tällä planeetalla, kuin
kukaan voisi mitenkään kuvitella.
Vedetään
syvään henkeä.
Se
on siinä, rakkaat ystävät. Se on siinä.
(Tauko)
En
tiedä, kirjoitetaanko teistä koskaan kirjoja tai tiedetäänkö nimeänne,
mutta mestari ei välitä, mestari ei oikeasti halua sitä.
"Tunnustusta?"
Kysytte: "Tuleeko mitään tunnustusta?" Totta kai. Ensin
itseltänne ja sitten toisilta mestareilta. Kohtaatte heitä, tulevat he
sitten shaumbroina tai jollain muulla tavalla. Te tiedätte, että mestari
istuu tuolla soittamassa viulua. Hän tekee samaa. Heitä tarkkailee ympäri
maailmaa, on se sitten kahvilassa tai kadunkulmassa tai vilkkaalla
lentoasemalla tai missä tahansa. Te vain tiedätte: "Olemme tässä. Minä
tunnistan sinut. Sinä tunnistat minut. Teemme sitä, mitä varten tulimme
tänne."
Tunnustusta
tulee myös ylösnousseilta mestareilta. Sitten kun tulette Ylösnousseiden
mestareiden klubiin, he tietävät, mitä olette tehneet – enemmän kuin
kukaan. He ovat vähän kateellisia, koska no, he eivät tehneet sitä. He
eivät jääneet kehoon, enimmäkseen. He lähtivät. He ovat vähän kateellisia.
Annan teille joitain vinkkejä ja temppuja, miten käsitellään ylösnousseita
mestareita. He ovat täynnä iloa siitä, mitä te olette tehneet – he
tietävät. Vaikkei toinen ihminen tällä planeetalla tietäisi, mitä olette
tehneet tämän paikan hyväksi, he tietävät.
Vedetään
syvään henkeä.
Mestarin
elämää.
(Tauko)
Se
ei ole yritystä muuttaa maailmaa. Auta armias niitä, jotka yrittävät.
Se
ei ole yritystä tuputtaa arvojanne, uskomuksianne tai mitään maailmalle.
Se
on pelkästään olemista kynttilä pimeässä paikassa. Se on siinä. Kynttilä ei
yritä muuttaa mitään. Kynttilä on vain siinä.
Kynttilä
ei kiroa pimeyttä, eikä kynttilä yritä tulla kirkkaammaksi.
Kynttilä
ei yritä lämmittää huonetta. Se ei yritä pelastaa pimeyttä. Ei mitään
sellaista. Se on vain kynttilä. Ja jokaisessa teissä tuo kynttilä palaa
tällä hetkellä, ja se on palanut pitkän, pitkän, pitkän aikaa. Unohditte
vain sen.
Vedetään
nyt syvään henkeä.
Kynttilä
on tietysti vertauskuva, mutta se on hyvin sopiva tällä hetkellä.
Vetäkää
syvään henkeä tuohon viisauden kynttilään, joka valaisee mahdollisuuksia
eikä aiheuta koskaan vahinkoa.
Vedetään
syvään henkeä matkallenne, joka toi teidät tähän, ja sille mitä tulee
seuraavaksi elämässänne.
En
oikeastaan halua lähteä tästä kokoontumisesta. En halua lähteä tästä
energiasta.
Mutta
minulla on esitys tänä iltana Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Luulen,
että minulle annetaan palkinto jostain (naurua), en tiedä. En edes tiedä,
mihin laittaisin sen. Minulla on paljon palkintoja (lisää naureskelua).
Mutta minua pyydettiin tulemaan tänä iltana puhumaan heille shaumbroista.
Lämmittelijäni
on tietysti Kuthumi. Sen jälkeen on vaikea seurata. Tarkoitan, että se on
vaikeaa, mutta kai minun täytyy valmistautua. Aion käyttää tätä samaa asua,
kuin Cauldrella oli. Pidän siitä. Luulen, että teen vaikutuksen
ylösnousseisiin mestareihin.
Mutta
ennen kuin lähden, vedetään syvään henkeä yhdessä.
(Tauko)
Valaistuminen
on selviö. Se ei ole syy, miksi olette tällä planeetalla. Olette täällä
ollaksenne kynttilä, säteilläksenne viisauttanne ja valoanne. Se on siinä.
Tämän
myötä, rakkaat ystäväni, vaununi odottavat. On aika sanoa näkemiin, joten
päätän samalla tavalla, jolla aina päätämme asiat.
Muistakaa,
että kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Kiitos.
Oletko
se sinä, Linda? Kiitos. Kiitos. (Vähän taputuksia)
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua
ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja
oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien
"suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi
ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin
pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
|