Esiintuleminen-sarja

SHOUD 5

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe ( www.crimsoncircle.com)

5.1.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aah! Vedetäänpä syvään henkeä, ja tervetuloa vuosi 2019. Tervetuloa vuosi 2019. Miten moni teistä ajatteli – laitetaanpa lisää valoa, koska tässä on vähän aikaa kyse teistä – että pääsisitte näin pitkälle, vuoteen 2019? (Naurua, yleisössä nostetaan käsiä) Te ajattelitte, että pääsisitte. Miten moni ei ajatellut pääsevänsä vuoteen 2019 tai on tavallaan ihmetellyt: 2019? Kun ajattelitte vielä 20 vuotta sitten: "Se tuntuu olevan hyyyyvin kaukana". Miten moni ei ollut aivan varma, että pääsisitte vuoteen 2019 saakka? (Muutama käsi nousee) Sanon, että pitäisi olla enemmän käsiä ylhäällä. Kenties he ovat kaikki netissä.

Nimittäin se on mielenkiintoinen asia. On melkein sisäistä taistelua. Osa teissä ajattelee, että te ette pysyisi täällä pitkää aikaa tässä elämässä. (Linda heiluttaa kättään innokkaasti) Jotkut teistä ajattelevat … joo.

LINDA: Mutta Adamus, sanoit meille, että pysyisimme maisemissa! Sinä sanoit meille! Eikö meidän pitäisi uskoa sinua?

ADAMUS: Ei, vaan sanoin: " Jos haluatte pysyä maisemissa." (Vähän naureskelua) Jos haluatte pysyä maisemissa. Siitä syystä sanoin myös yhdessä kohtaa, että jos teitä olisi vain viisi, koska jokseenkin ainoastaan sen verran odotin jäävän maisemiin, mutta …

LINDA: Pyhh! (Naurua)

ADAMUS: Mutta teitte sen. 2019, iso vuosi. 2019 on suurempi kuin 2020. 2020 kuulostaa paremmalla – 20-20 – mutta 2019 on suurempi, sanoisin jopa parempi vuosi teille kuin 2020. 2020 on tavallaan tylsä juttu tämän vuoden jälkeen (vähän naureskelua).

LINDA: Voi ei.

ADAMUS: Tarvitsette sitä, kivaa rentoutumista.

LINDA: Voi ei. Tylsä juttu? (Lisää naureskelua)

ADAMUS: Kuitenkin ennen kuin teemme mitään muuta, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, miten olisi kvanttihenkeä, sallimiseen.

LINDA: Mm.

ADAMUS: Sallimiseen. Kenties pyhin lahja jonka voisitte antaa itsellenne, on vain sallia.

Tämä matka on luonnollinen. Se tapahtuu. Vetämällä syvään henkeä ja sallimalla, sallitte itsenne. Sallitte jumalan, mestarin, sallitte koko "sinun" olla täällä. Ei levitettynä osina jonnekin. Ei jumaluus jossain tuolla jumalan-hylkäämässä taivaassa. Mutta kun vedätte syvään henkeä ja sallitte, annatte sen kaiken olla täällä. Mikään tästä ei ole todellinen mysteeri, paitsi silloin kun ihminen sekaantuu asiaan ja alkaa peukaloida hyvin luonnollista prosessia nimeltään Oivaltaminen. Ennemmin tai myöhemmin se tapahtuu kaikille, jotka tulevat Maan kautta.

Olette luultavasti oppineet, huomanneet, tähän mennessä, että kun sekaannutte siihen, kun yritätte selvittää sen, kun yritätte tehdä töitä Oivaltamiseenne, se on todellista kamppailua. Asiat hajoavat. Kun pelkästään sallitte – tarkoitan, että sallitte Itsenne, sallitte oman matkanne, sallitte omat kokemuksenne, sallitte mestarin – niin näyttää olevan paljon synkronismia. Kaikki tavallaan loksahtaa paikoilleen ja vain tapahtuu. Ja sitten tietysti ihminen sekoaa: "Voi, minun täytyy kontrolloida! Minun täytyy johtaa. Minun täytyy sanella, mitä tehdään." Aloitetaan tämä vuosi suurella, mahtavalla, valtavalla sallimisella.

LINDA: Mm.

ADAMUS: Antakaa itsenne nauttia tästä vuodesta.

Tämä uusi vuosi

Tämä vuosi – kutsun sitä "uusien ystävien vuodeksi". Uusien ystävien vuosi (pari kikatusta). Joo. Ja jotkut teistä nauravat, koska teillä ei ole yhtään ystävää, ettekä osaa kuvitella sitä (naurua). Ja sekin on luonnollista, että menettäisitte paljon ystäviä matkan varrella, koska he eivät oikein ymmärrä. Heille oli tavallaan vaikea puhua siitä, mitä käytte läpi – (joku sanoo "sekopää") sekopää – joskus myös muille shaumbroille, joten tulette siihen, ettei piirissänne ole paljon ystäviä. Mutta tämä vuosi 2019 on uusien ystävien vuosi.

Näen joidenkin teidän ajattelevan: "En oikeastaan halua uusia ystäviä." (Jotkut shaumbrat huutavat "ei!") "Mitä? Ei! Se on jo nähty. Liikaa työtä." Nämä ystävät ovat erilaisia. Nämä ystävät ovat hyvin erilaisia, ja pääsemme siihen tämän päivän shoudissa. Mutta nyt, miten olisi tuo kunnon syvä sallimishengitys.

(Tauko)

Olin Ylösnousseiden mestareiden klubissa uudenvuodenaattona. Olin päättänyt hengata siellä. Oli ollut pitkä vuosi. Olin tavallaan väsynyt, minun täytyi rentoutua vähän, ja yksi muista ylösnousseista mestareista tuli luokseni, Mezrah, erittäin viehättävä nainen. Ai niin, voiko niin sanoa nykyään? Nainen?

LINDA: Ei! Ei voi.

ADAMUS: Henkilö. Henkilö, aiempi henkilö tuli luokseni, Mezrah. Nimittäin kun pääsee Ylösnousseiden mestareiden klubiin, voi laittaa ylleen, mitä haluaa. Voi olla mies, nainen, kumpikin yhtä aikaa. Miksi ei? Voi tehdä, mitä haluaa, mutta on edelleen tavallaan se taipumus – minkä huomaatte päästessänne sinne – että ylösnousseet mestarit usein tavallaan vaatettavat itsensä viimeisimmän elämänsä mukaan maan päällä. He usein kulkevat edelleen tuossa identiteetissä ja projisoivat sitä toisille. Luulen näin olevan, koska he pitävät sitä erityislaatuisimpana elämänään. Nekään jotka olivat kuuluisia, eivät ehkä ota itselleen tuota kuuluisan ihmisen persoonaa. He ottavat itselleen viimeisimmän elämänsä persoonan.

Siis on tuo … Rakastan sitä Oivaltamisessa, Ylösnousseiden mestareiden klubissa ja mestarina olemisessa, että voi pelata mitä tahansa haluamaansa peliä, esittää mitä tahansa haluamaansa tarinaa. Voi näytellä sen. Voi näytellä hyvin ihmistä Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Juomme paljon skottilaista ja bourbonia ja hienoa viiniä ja syömme paljon ruokaa. Voi edelleen tehdä näitä asioita, mutta oivaltaa, että se kaikki on kaunis tarina, kaunis illuusio. Ei jää sen vangiksi. Ei tule riippuvaiseksi siitä.

Ennen kuin menen yhtään pidemmälle tarinassa Mezrah'sta, olen sanonut sen aiemmin ja sanon sen taas: tällä maapallolla ei ole ehdottomasti mitään – kemikaaleja tai kivennäisaineita tai mitään muuta – mikä aiheuttaa riippuvuutta. Ei mitään fyysisesti addiktoivaa. Mentaalisesti addiktoivaa? Voi kyllä. Ja voitte uskoa olevanne riippuvainen jostain fyysisestä aineesta, mutta se on oikeasti mentaalista riippuvuutta. Siis tämän ymmärryksen myötä on suhteellisen helppoa päästä yli riippuvuuksista – mitä oikein tuijotat (Lindalle)? Luulen, että Eesan Linda puhuu jälkeenpäin Cauldrelle hänen mentaalisesta riippuvuudestaan savukkeisiin.

Siis ette voi oikeasti tulla riippuvaiseksi mistään, ja sanon tämän, koska haluaisin teidän alkavan vapautua pelostanne, että palaatte takaisin juomaan liikaa tai polttamaan pilveä liikaa – no, teette sen joka tapauksessa – tai mitä se sattuukin olemaan. Riippuvuudet ovat shaumbroilla oikeasti menneisyyden asia, koska uuden energiasuhteenne ja ymmärryksenne myötä siitä, mitä riippuvuus oikeasti on, siitä tulee menneisyyden asia. Olette nyt vapaa nauttimaan elämästä huolestumatta riippuvaiseksi tulemisesta. Eikö se ole kivaa? Joo, joo. Joo, joo (vähän taputuksia). Ja sitten alatte oikeasti tajuta heitä, jotka ovat riippuvaisia, sitä helvettiä johon he laittavat itsensä ja sitä syyttelyä ja toivottomuutta toisinaan, ja se on oikeasti vain mentaalinen asia. Se on eräänlaista hypnoosia.

Mutta tarinaani jatkaakseni, puhuin Mezrah'n kanssa, ja hän sanoi … Minua pilkataan joskus, koska taidan olla vähän mahtipontinen aina silloin tällöin (vähän naureskelua).

LINDA: Eeeei!

ADAMUS: Ei, ei. Ei, ei, ei. Ja olen silloin tällöin vähän – voi, kuulen kaikenlaisia sanoja tulevan (naurua) – ylimielinen voisi olla hyvä sana, mutta ennen kaikkea olen vain todella ylpeä, todella ylpeä kaikesta, mitä te teette. Ja tiedän, että se on vaikeaa, se on vaikeaa, ja te tiedätte, miten siitä tehdään todella vaikeaa (vähän naureskelua), mutta olen hyvin, hyvin ylpeä siitä, miten pitkälle olemme tulleet. Ja hän sanoi: "Adamus, mitä shaumbroille kuuluu nykyään? Mitä teette 2019? Mikä on iso juttu?" Ja ajattelin sitä hetken ja sanoin: "Mezrah, on oikeasti uusien ystävien aika" – uusien ystävien, ja sitä teemme tänä vuonna, ja sillä tavalla aloitamme asiat tänään.

LINDA: Ihmisten, ihmisystävien aika?

ADAMUS: En aio määritellä sitä aivan vielä. Jätän sen mysteeriksi, roikkumaan ilmaan.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Siis, ja on aina … Rakastan pitää myös teatteritunteja. Saatte olla mestari, ruumiillistunut mestari, tällä planeetalla. Teillä on asiat kunnossa, eikä mikään oikeasti hätkähdytä teitä, vaivaa teitä, pakahduta teitä, ellette halua sitä pelkästään sen hauskuuden vuoksi. Mutta mestarina opitte myös teatraalisuutta. Teatraalisuutta.

Tiedän, että minulla oli entinen inkarnaatio yhtenä maailman suurimmista näytelmäkirjailijoista (vähän naureskelua), maailman koskaan näkemistä. Mutta opin paljon tuossa elämässä – tuo Shakespeare on tavallaan halveksittava hahmo. Näyttelemään. Esittämään (puhuen dramaattisesti). Menemään harmaasta värikkääseen. Saamaan ajoituksentajua. Ajoituksen. Tiedättekö, mitä ajoitus on? (Lisää naureskelua) Kyse ei ole siitä, että kaikki toimitetaan vain samalla tavalla koko ajan (puhuen monotonisella äänellä), ja … on ajoituksentajua (puhuen dramaattisesti).

Olkaa ilmeikäs, ja kun työskentelette oppilaidenne kanssa, mitä monet teistä alkavat tehdä – tarkoitan, että ei välttämättä minkään tittelin kera, että olisi jokin henkinen valaistumisvastaanotto, mutta työskentelette toisten kanssa. Missä se kirja on?

LINDA: Se putosi lattialle.

ADAMUS: Putosi lattialle. Tuo kirja on hyvä alku. Se oli koko ajatus tuon kirjan takana. Ajatus ei ollut saada vain kaikkia keahakereita kirjoittamaan tarinoita.

LINDA: Tässä, ole hyvä.

ADAMUS: Se oli sanomaan, että opetatte tavalla tai toisella tarinoita, omia mestaritarinoitanne. Ja mestarina teillä alkaa olla hauskaa tarinoidenne kanssa. Ne eivät enää muserra teitä, tainnuta teitä ja vainoa teitä ja kaikkea muuta vastaavaa. Teillä alkaa olla hauskaa tarinoidenne kanssa. Mutta olkaa vähän teatraalinen oppilaidenne kanssa, kun he tulevat luoksenne. Tehkää paljon tällaista (naurua, kun Adamus nyökyttelee päätään vakavan näköisenä). Opetelkaa käyttämään silmiänne: "Mm hmm" (havainnollistaen katselee silmät sirrillään). Älkää istuko näin: "Ai jaa!" (lisää naurua, kun Adamuksen silmät meinaavat pudota päästä). Ja opetelkaa joitain eleitä – eleitä jotka (naurua, kun hän havainnollistaa ja hieroo partaansa mietteliäänä). Kun puhutte oppilaalle, saakaa hänet oikeasti huolestumaan, koska kun hän sanoo teille jotain sellaista: "Voi, Sart, en tiedä, haluanko enää elää" ja tyypillinen reaktio on: "Voi ei, ei! Oikeasti sinä haluat!", mutta te olette tai Sart on kuin … (kikatusta, kun Adamus nyökyttelee vain päätään tuumivan näköisenä), se saa hänen huomionsa. Se saat oikeasti hänen huomionsa. Siis olkaa vähän teatraalinen.

Siis kaiken muun lisänä – virallisesti tämä on uusien ystävien vuosi, mutta tavallaan alajuonteena tässä koko jutussa on: "Ihan oikeasti! Ole ilmeikäs. Ole vähän teatraalinen", kirjoitatte sitten kirjaa tai muuta. Näissä tarinoissa on mahtavaa teatraalisuutta (kirjassa). Tiedättekö, mitä shaumbrat tekivät? He ottivat henkilökohtaisia, tylsiä, ikäviä kokemuksiaan ja tekivät niistä tavallaan hauskoja, muuttivat ne tarinaksi ja tulivat kepeäksi niiden kanssa. He ottivat sen, mitä tuli heidän henkilökohtaisesta elämästään ja mikä on saattanut olla myös tragedia, ja tekivät siitä kauniin ja hauskan tarinan, joka on täynnä viisautta, huumoria ja vähän teatteria.

Siis tälle kirjalle oli syy. Ja halusin saada sen julkaistua 31.12. mennessä, vuoden loppuun mennessä, koska käynnistetäänpä tämä vuosi teatraalisilla tarinoilla. Pitäkää hauskaa sen kanssa. Te ette keksi sitä. Tarkoitan, että te ette keksi. Jos kaunistelette jotain elämässänne, te ette keksi sitä. Te vain kaunistelette sitä. Te vain lisäätte vähän väriä tarinaan, joka on muuten … Se on kuin, jos päivällislautasellanne olisi ruskeaa lihaa ja ruskeita perunoita ja ruskeaa kastiketta ja laittaisitte vähän vihreää ja keltaista siihen ja vähän punaista karpalokastiketta. Teette siitä vain vähän hauskemman.

Ihmiset ovat niin ankeita tarinoidensa kanssa. Haluaisin nähdä t-paitoja – pyydän aina t-paitoja eikä niitä koskaan tule – "En ole ankea". Yksinkertaisesti muistutuksena itsellenne: "En ole enää ankea." Okei. Tänä vuonna vähän teatraalisuutta tarinoihinne, okei? Älkää pelätkö näytellä sitä.

Siis, ystävien vuosi. Paljon liikkeen vuosi.

Aion puhua enemmän siitä ensi viikolla ProGnostissa – Lohikäärme astuu sisään (sanoen dramaattisesti). Tästä tulee hullu vuosi. Tarkoitan, että tästä tulee helvetinmoinen vuosi. Voitte jo nähdä sen. Teidän ei tarvitse olla profeetta, kuten minä, nähdäksenne sen. Ylä- ja alamäkiä, paljon jakautumista. Tästä ei tule kumbaja-vuosi, ei vaikka mielikuvitusta venyttäisi kuinka. Mutta teille sanon sen olevan tähän asti paras vuotenne, kenties 98 %:lla teistä (vähän taputuksia ja hurrauksia). Miksi luulette niin olevan? Koska olette kyllästyneet toiseen tekemistapaan. Olette kyllästyneet toiseen tapaan, ja tiedätte, että voi olla myös helppoa. Tiedätte, ettei tarvitse olla vaikeaa. Tiedätte, että kaikki nuo kokemukset ovat vain isoja, lihavia tarinoita.

Siis vedetäänpä syvään henkeä, kvanttihenkeä, tuolle mestarin, hengen, jumaluuden tulemiselle elämäänne, jossa ette ole enää yksin, jossa kaikkia muita asioita tulee.

Shaumbra-viisautta

Okei, Linda mikrofoniin, kysymys yleisölle. Tämän päivän kysymys ei ole kovin relevantti sille, mistä puhumme, mutta haluan tietää. Haluan oikeasti tietää jotain, ja tämä on mielenkiintoinen kysymys. Tässä olemme vuoden alussa, ja kysymys on: onko ihmiskunta, planeetta siinä, missä odotitte sen olevan nyt? Oliko teillä eri odotuksia siitä, missä planeetta, ihmiskunta olisi nyt, 2019? Olemme ohittaneet Maya-kalenterin. Olemme ohittaneet Harmonisen lähentymisen ja Harmonisen sopusoinnun ja kaiken muun. Olemme kaiken sen ohi. Onko tämä sitä, missä odotitte planeetan olevan? Linda, ole hyvä. Tämä on syvällinen kysymys.

KELLY: Ei.

ADAMUS: Ei. Ja miksi ei?

KELLY: Mutta kun ajattelen sitä, siinä on tolkkua, koska me kaikki puramme, ennen kuin rakennamme uudelleen …

ADAMUS: Aivan.

KELLY: … ja yhdistymme uudelleen. Siis tuossa mielessä siinä on tolkkua.

ADAMUS: Aivan.

KELLY: Mutta en odottanut siitä tulevan näin myrskyisää tai näin …

ADAMUS: Puhun nyt tietysti planeetasta, en sinun elämästäsi (naurua).

KELLY: No, tarkoitan … joo! Olen tavallaan hämmästynyt, mitä maailmassa tapahtuu ja että on niin paljon vihaa, ja …

ADAMUS: Joo, tavallaan outoa, eikö vain?

KELLY: … sitä näyttää olevan paljon. Intensiivistä, joo.

ADAMUS: Joo. Siis kenties odotit – kenties ennen kun tulit tähän elämään tai kenties 20 vuotta sitten tai kun olit lapsi – että asiat kehittyisivät ja olisivat yhtenäisiä ja …

KELLY: Luulen, että tavallaan ajattelin, että kaikki kulkisivat mukanani, tavallaan.

ADAMUS: Aivan, aivan.

KELLY: Tai jotain.

ADAMUS: Ja miten moni kulkee mukanasi?

KELLY: En tiedä. Shaumbrat?

ADAMUS: Ei kovin moni! Joo, joo!

KELLY: Ei kovin moni shaumbra.

ADAMUS: No, se on hyvä pointti. Se on hyvä pointti. Ei kovin moni.

KELLY: Joo.

ADAMUS: Ei kovin moni. Hyvä, kiitos.

KELLY: Okei, kiitos.

ADAMUS: No, onko se sinusta koskaan masentavaa tai surullista? Makaatko yöllä valveilla ja ajattelet …

KELLY: Minulla on hetkeni.

ADAMUS: Joo. Planeetta, voi paska. Joo.

KELLY: Joo, ja minun täytyy todella ravistaa se pois ja hengittää se ulos tai mennä kävelylle, joo.

ADAMUS: Se on vaikea asia.

KELLY: Joo.

ADAMUS: Joo.

KELLY: Se on raskasta.

ADAMUS: Joo, hyvä.

Onko planeetta, ihmiskunta, siellä, missä sinä odotit sen olevan tällä hetkellä?

JULIE: Sanoisin, että se on ollut kaikenlaista. Se on mennyt ylös ja alas, ja minusta tuntuu, etten ole ollut kiinni siinä vähään aikaan. On tarpeeksi vaikeaa pysyä laskuissa, kuten "mikä päivä on?"

ADAMUS: Aivan, aivan! (He nauravat)

JULIE: Ja "missä olen?!" Ja "mitä nyt tapahtuu?!" Ja …

ADAMUS: Siis kun olit nuori, kun olit, sanotaan, alakoulussa ja tavallaan uneksit, niin missä odotit planeetan olevan? Olit alakoulussa, mitä, 20 vuotta sitten? (Julie kikattaa) Siis missä odotit planeetan olevan?

JULIE: Muistan kohdan, kun ajattelin, että planeetta räjähtäisi, että ihmiset räjäyttäisivät planeetan.

ADAMUS: Joo, joo.

JULIE: Siis … tähän mennessä olin melko tyytyväinen!

ADAMUS: Siis kenties tämä on hyvä asia! (He nauravat)

JULIE: Olin kuin "siistiä!", okei!

ADAMUS: "Emme ole tehneet sitä vielä!"

JULIE: Emme ole tehneet sitä vielä.

ADAMUS: Joo, okei.

JULIE: Siis minulla se on mennyt ylös ja alas, ja eri aikoina olen nähnyt asiat eri näkökulmista ja ollut huolissani ympäristöstä ja sitten käynyt läpi jaksoja, jolloin "kaikki on hyvin, ja siitä tulee, mitä tulee!" (Hän naureskelee)

ADAMUS: Heität pusseja ikkunasta ajaessasi tietä pitkin!

JULIE: Ei!

ADAMUS: Ja onko se sinusta surullista vai epäolennaista?

JULIE: Ei. Minulla on monia uskomattomia sieluja, joiden kanssa leikin, ja yhteyksiä luonnonhenkiin.

ADAMUS: Aivan.

JULIE: Ja näen ihmisiä koko ajan, nuoria ihmisiä jotka ovat eri paikoissa ja näkevät eri näkökulmista, ja ihmisiä jotka menevät politiikkaan, joten se on sekoitus kaikkea.

ADAMUS: Joo, se on sekoitus.

JULIE: On ehdottomasti hulluutta ja on enemmän kuin koskaan ihmisiä, jotka kertovat tarinoitaan ja kokevat asioitaan ja leikkivät. Siis se on ehdottomasti sekoitus.

ADAMUS: Entä omassa elämässäsi? Jos katsot taaksepäin, missä olit, sanotaan neljännellä luokalla, viidennellä luokalla, oletko siinä, missä sinä ajattelit olevasi?

(Tauko)

Katso omaa elämääsi nyt …

JULIE: Silloin oli niin erilaista. Olin niin … (hän huokaisee) Olin niin koneistossa, sanoisin, niin matriisissa.

ADAMUS: Ai, mielenkiintoista.

JULIE: Siis olin vain …

ADAMUS: Mielenkiintoista.

JULIE: Olin hyvin turvassa ja hyvin suojassa ja hyvin rakastettu ja hyvin hoivattu enkä ollut yhteydessä mihinkään …

ADAMUS: Siis miksi lähdit pois matriisista, jos oli niin mukava?

JULIE: Minulla oli niin kurjaa. Minut oli sullottu pieneen laatikkoon.

ADAMUS: Aha! Mielenkiintoista, mielenkiintoista. Hyvä, erinomaista.

LINDA: Naapuri siinä.

ADAMUS: Voi, tunnen lisää mestarin tarinoita tulevan. Meidän täytyy ehkä tehdä uusi kirja melko pian. Ole hyvä. Onko planeetta, ihmiskunta, siinä, missä luulit sen olevan, missä odotit sen olevan?

ERIN: Aion olla rehellinen. En oikeastaan ajattele sitä. Olen itsekkäämpi. Ajattelen vain itseäni, en ihmiskuntaa …

ADAMUS: Itse asiassa pidän siitä. Kannustan siihen.

ERIN: … ja planeettaa (hän naureskelee).

ADAMUS: Kyllä, pidä huolta itsestäsi. Se on itse asiassa erittäin, erittäin hyvä asia. Miten se sujuu sinulla?

ERIN: Hyvin.

ADAMUS: Joo, hyvä. Okei.

ERIN: Tielleni tulee aina hyviä asioita.

ADAMUS: Kyllästytkö koskaan muihin ihmisiin, massatietoisuuteen?

ERIN: En.

ADAMUS: Et?!

ERIN: En.

ADAMUS: Ai, kyllästyt vielä (naurua).

ERIN: Olen vielä nuori! (Hän naureskelee)

ADAMUS: Sinulla on kiva äiti, siitä syystä.

ERIN: Joo!

ADAMUS: Joo, hyvä. Kiitos kovasti.

LINDA: Kiitos.

ADAMUS: Pari vielä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Onko planeetta siinä, missä odotit sen olevan?

CHERYL: Minun täytyy sanoa, että olen hyvin kaukana planeetasta yleisesti ottaen, joten minulla ei ollut oikeastaan odotuksia siitä.

ADAMUS: Cauldre pyytää minua heittämään yhden kysymyksen.

CHERYL: Mm hmm.

ADAMUS: En ohita häntä tällä kertaa (Cheryl naureskelee). Odotitko koskaan … (Adamus naureskelee) Odotitko koskaan, että Donald Trumpin kaltaisia olisi Amerikan presidenttinä? (Adamus naureskelee)

CHERYL: Tiedäthän …

ADAMUS: Siinä ei ole tuomitsemista.

CHERYL: … minusta meillä on ollut paljon idiootteja tuossa virassa, ja maa on onnistunut selviytymään niin hyvin, kuin se on selviytynyt, joten …

ADAMUS: Joo, joo.

CHERYL: Taas kerran, en äänestä. Äänelläni ei ole mitään merkitystä. Kaiken ratkaisee joka tapauksessa valitsijayhdistys, joten …

ADAMUS: Aivan.

CHERYL: Siis en oikeastaan …

ADAMUS: Mutta se saa tuntumaan hyvältä, kun ajattelee, että voi mennä vetämään vivusta, vaikkei sillä ole vaikutusta.

CHERYL: Ei. Ei tunnu minusta. En ole osallistunut siihen vuosiin.

ADAMUS: Joo, joo. Se on itse asiassa hyvin yleistä shaumbroilla – jotkut edelleen menevät edestakaisin siinä – on melko yleistä sanoa vain: "Se ei ole minun juttuni."

CHERYL: Se ei ole minun.

ADAMUS: "Ei minun taisteluani, ei minun peliäni", joten he tavallaan vain päästävät siitä irti.

CHERYL: Joo.

ADAMUS: Mutta haluan kuitenkin korostaa, että niin paljon kuin shaumbrat päästävät siitä irti ja oivaltavat, ettei se auta paljon tässä kohtaa – todellisuudessa se auttaa, kun teistä tulee Oivaltanut, se tekee maailmassa enemmän kuin mikään – monilla shaumbroilla on kuitenkin edelleen halua palata takaisin ja olla energiatyöntekijä planeetalla, palata taistelemaan – politiikkaa, Donald Trumpia vastaan, ympäristön puolesta, mitä se sattuukin olemaan. Se edelleen vetää heidät takaisin. Huomaan sitä aika paljon. Joo, kiitos. Hyviä vastauksia.

LINDA: Voimmeko kysyä tältä Israelin kaverilta? Olen todella utelias.

ADAMUS: Kyllä, mutta varoita kuitenkin, ettei hän pamauta päätään tuohon isoon juttuun (tv) seinällä.

SAGY: Minua on varoitettu, kyllä.

ADAMUS: Kyllä.

SAGY: Okei.

ADAMUS: Kyllä. Onko ihmiskunta siinä, missä odotit sen olevan? Muuten, mukava nähdä sinua. En ole nähnyt sinua pitkään aikaan.

SAGY: Kiitos.

ADAMUS: Kolmeen elämään, luulisin.

SAGY: Ainakaan.

ADAMUS: Joo. Joo, joo.

SAGY: Ainakaan.

ADAMUS: Hyvä.

SAGY: Kiitos kovasti.

ADAMUS: Joo.

SAGY: Minulla ei ollut mitään odotuksia.

ADAMUS: Ei odotuksia.

SAGY: Ei. Kun kasvoin, minussa oli paljon pelkoja.

ADAMUS: Joo.

SAGY: Ja …

ADAMUS: Pommien lentäessä pään yläpuolella joka päivä, niin sanoisin …

SAGY: Joka …

ADAMUS: … sen olevan ymmärrettävää.

SAGY: Joo, aivan. Kyse ei ollut vain siitä. Kyse oli kaiken näkemisestä synkkänä, ja sitten muutin perspektiiviäni, ja nyt näen kummankin puolen, ja se on melko siistiä.

ADAMUS: Joo, se on!

SAGY: Ja voin myös hyväksyä Donald Trumpin kaltaisen kaverin. Tarkoitan, että hän on karikatyyri. Hän on hyvin naurettava, mutta hän erottuu jonkin vuoksi, eikö?

ADAMUS: Juuri niin.

SAGY: Joo, ja hän on pelkää bisnestä omasta näkökulmastaan, ja siinä ihmiskunta on tällä hetkellä.

ADAMUS: Ja ainakin jokin liikkuu.

SAGY: Aivan.

ADAMUS: Emme ole varmoja, mihin suuntaan, mutta se liikkuu.

SAGY: Aivan.

ADAMUS: Joo. Ja se on parempi kuin jumittaminen, ehdottomasti. No, mennäänpä omaan kotipesääsi – onko Lähi-itä siinä, missä odotit sen olevan, sanotaan, kun olit nuorempi tai ennen kuin tulit tähän inkarnaatioon?

SAGY: Ei.

ADAMUS: Ei. Missä odotit sen olevan?

SAGY: En siinä, missä se on tällä hetkellä (hän naureskelee). Sen osaan vain sanoa.

ADAMUS: Tarkoitatko, että se on pudonnut kartalta? Vai että kaikki …

SAGY: Ei.

ADAMUS: … oivaltavat olevansa Hapiruja, samaa perhettä.

SAGY: Tavallaan toivoin enemmän sitä, että kaikki oivaltavat, ja kaikki on iso kumbaja-juttu.

ADAMUS: Joo, joo.

SAGY: Mutta ei ole, ja sekin on okei. Se on kuin …

ADAMUS: Mutta oivallat, että Lähi-idässä suurin osa olennoista tällä hetkellä on pääasiassa samasta henkiperheestä nimeltään Hapiru, ja perhetappelut ovat pahimpia. Ja sitten jos joku ulkopuolelta tulee sekaantumaan tuhon perheen tappeluun – pum! – häntäkin täräytetään.

SAGY: Joo.

ADAMUS: Siis joo, se on vanhaa perhetappelua.

SAGY: Aivan. Siitä syystä olen täällä enkä Israelissa (naurua).

ADAMUS: Joo, kiitos. Olen iloinen, että olet täällä. Olen ilahtunut saadessamme sinut tänne. Mukava nähdä sinut taas.

SAGY: Kiitos.

ADAMUS: Jonain päivänä kerron tarinan sinusta ja minusta.

SAGY: Okei.

ADAMUS: Joo.

SAGY: Kiitos todella paljon.

ADAMUS: Yksi vielä.

LINDA: Ai, yksi vielä.

ADAMUS: Onko planeetta tällä hetkellä siinä, missä odotit sen olevan?

LINDA: Ai, katsotaanpa.

ADAMUS: 2019.

LINDA: Tiesit sen.

MARY SUE: Ei.

ADAMUS: Ei. Se oli selvä vastaus.

MARY SUE: Se on erittäin selvää.

ADAMUS: Joo, joo. Ja missä odotit sen olevan?

MARY SUE: Luulin, että se olisi enemmän kumbajaa kuin tätä.

ADAMUS: Joo. Joo, ja kun tulit takaisin tähän elämään, kun tavallaan valmistauduit ja ajattelit: "Voi, planeetta pärjää oikeasti paremmin, ja lopetimme toisen maailmansodan. Se on pois tieltä. Nyt voimme oikeasti saattaa maailman yhteen ja ..." Vau.

MARY SUE: Olen järkyttynyt siitä, miten paljon tulee esiin. Käsitän, että noita asioita on tapahtunut myös silloin, kun olin pienempi, en vain tiennyt siitä.

ADAMUS: Aivan.

MARY SUE: Mutta olen hämmästynyt, miten avointa se on ja miten kukaan ei näytä välittävän.

ADAMUS: Aivan, aivan. Hyvä. Siis miten kuvaisit sitä tunnetta, joka sinulla on tästä?

MARY SUE: En ole koskaan katsellut saippuaoopperoita, mutta nyt tunnen olevani sellaisessa (he naureskelevat). Ja se on tavallaan hauskaa. Nautin katsella uutisia lyhyesti joka päivä, ja huomaan järkyttyväni siitä, mitä tapahtuu.

ADAMUS: Joo. Se on järkyttävää, ja se voi olla surullista toisinaan, ja se voi todella painaa raskaana teitä, ja voisi olla osianne, jotka ajattelevat, että teidän täytyy mennä jotenkin pelastamaan planeetta, enkä tarkoita, että sinä ajattelet niin. Mutta on tuo taipumus: "Minun täytyy tehdä jotain tämän planeetan hyväksi." Ja esitin tämän kysymyksen – kiitos – tämän vuoden alkuun parista syystä.

Monet teistä tulivat tänne suurien toiveiden kera. Poikkeuksetta jokainen teistä täällä tai netissä tiesi, että tästä tulee iso elämä teille. Oli paljon odotuksia, ennen kun tulitte, tai sanotaanpa ollessanne hyvin nuori, että tekisitte jotain merkittävää planeetan auttamiseksi. Joillakin teistä oli unia siitä, tarkoitan joko unia nukkuessanne tai valveunia. Monilla teistä oli pyrkimyksenä tehdä jotain, keksiä jotain, mikä oikeasti auttaisi ihmiskuntaa, tai perustaisitte yrityksen, jolla on valtava vaikutus planeetalla, eikä sitä sitten tapahtunut. Ja sitten elämänne suistui raiteiltaan monilla eri tavoilla. Ja sitten tavallaan tuo vanha uni, tuo tunne: "Tästä tulee varsinainen elämä, ja aion tehdä jotain merkittävää tämän planeetan hyväksi, mikä auttaa sitä yhdistymään, mikä auttaa "kumbajaamaan" koko homman, lopettaa sodat, lopettaa nälän ja lopettaa orjuuden."

Suistuitte raiteilta. Olette ehkä luulleet tehneenne virheitä tai jotain väärin, ja sitten asiat alkoivat romahtaa – työnne tai perheenne tai jokin muu alkoi hajota – ja sitten tuo unelma, tuo tietäminen, tuntui hyvin kaukaiselta kaiulta. Ja sitten päädyitte pisteeseen, jossa oli vain hädin tuskin selviämistä, tarkoitan, että pelkästään päänsä pitämistä kylmänä joka päivä ja yritystä pitää terveytensä tasapainossa ja kaikkea vastaavaa.

Mutta en halua, että tuo uni ei toteudu. En halua, että tuo uni painuu unholaan, koska se on suurempi kuin koskaan ennen. Se ei ehkä ole, mitä olette odottaneet. Ette ehkä ole se, joka parantaa syövän tai löytää tavan jakaa ruokaa köyhille tai keksii jonkinlaista uutta teknologiaa.

Teette jotain muuta, ja tiedätte täsmälleen, mitä se on. Sallitte Oivaltamisenne. Sen te tunsitte kauan sitten: "Tästä tulee hyvin tärkeä elämä. Aion tehdä jotain tärkeää." Ja monet teistä ajattelevat: "Voi jessus! Egoni meni tielle. Halusin olla iso kiho ja kuuluisa ja kaikkea muuta." Ei, itse asiassa motiivinne oli tehdä jotain planeetan hyväksi, jotain todella, todella tärkeää, mutta se ei ollut sellaista, mitä odotitte. Se ei ollut suuren yrityksen toimitusjohtaja tai USA:n presidentti. Se tehdään hyvin hiljaa. Sitä teette juuri nyt. Juuri nyt.

Ja niin paljon kuin jokin osanne sanookin: "Mutta minä en tee mitään", haluan huutaa, kun sanotte sen (muutama naurahdus). "En tee mitään. Istun vain kotona, enkä ole, tiedäthän, nimeni ei ole otsikoissa. Enkä ole vielä kirjoittanut kirjaa enkä aloittanut uutta hoitovastaanottoani." Teette sitä, mitä tulitte tänne tekemään, ja se tehdään hiljaa. Se täytyy tehdä hiljaa. Teette enemmän tämän planeetan hyväksi kuin se, joka keksii syöpähoidon. Se on iso toteamus, mutta se on täysin totta.

Vaaditaan vain muutama. Ei uskontoa, ei retoriikkaa. Vaaditaan vain muutama, joka sallii itsensä. Se vain vaaditaan. Meillä on iso keskustelu viikon päästä ProGnostissa siitä, mitä helvettiä tapahtuu tällä hetkellä ja miksi. Vaaditaan vain muutama. Se vaikuttaa muutokseen enemmän kuin mikään muu – eikä siksi, että yritätte ennakoivasti muuttaa maailmaa. Muistakaa, että se tapahtuu myötätunnosta. Mutta kun valonne säteilee – ilmaisten sen hyvin yksinkertaisesti – se valaisee mahdollisuuksia, joita ei ehkä muuten olisi koskaan nähty.

Voisitte seistä vain kahvilassa odottamassa kahvianne ja taaksenne tulee huumeriippuvainen, nisti – kuten sanotaan – hakemaan kahviaan rahoilla, jotka hän juuri varasti, eikä teidän tarvitse sanoa mitään. Teidän ei tarvitse tehdä hokkus-pokkusta hänelle tai Reikiä. Tarvitaan vain läsnäoloanne. Se on siinä, koska olemuksenne on – paremman sanan puutteessa – valoa. Se on tiedostamista, tietoisuutta. Ja yhtäkkiä hän saattaa nähdä mahdollisuuden, että hän ei ole nisti, että hän ei ole riippuvainen, ettei hänen tarvitse varastaa. Eikä hän ehkä koskaan edes tiedä sen tuleen teistä, ei koskaan. Hän tietää vain, että yhtäkkiä hän sai oivalluksen juodessaan kahviaan, ja kenties hän ajatteli, että hänen kahviaan oli terästetty jollain tai jotain muuta, mutta sitä varten tulitte tänne. Sitä varten tulitte tänne.

Aah, rakastan tuntea pyrkimyksiänne ja haluanne tälle elämälle, tietämättä tarkkaan, miten se sujuisi, mutta tietäen, että niin tapahtuisi. Ja teette sitä tällä hetkellä.

Tämä on yksi niistä lauseista, joiden sanomista minun täytyy jatkaa, koska ette vieläkään usko sitä. Olette edelleen kuin: "Häh, kuulostaa todella hyvältä, mutta Adamus puhuu varmasti vieressäni olevalle henkilölle, koska minä en tee kovin paljon." Ette voi mitenkään kuvitella ihmislogiikalla, mitä te teette, ja tästä syystä rakastan työskennellä kanssanne. Tästä syystä rakastan sekä provosoida teitä, potkia teitä persuuksille että rakastaa teitä.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

Odotukset. Planeetta ei ole, mitä odotitte sen olevan. Monet teistä ajattelivat, että se olisi räjähtänyt jo. Monet teistä ajattelivat, että kaikki yhdistyisivät, meillä olisi upeaa, globaalia planeettarakkautta ja kumbajaa. Eikä kumpikaan ole tapahtunut, mutta kuitenkin paljon tapahtuu.

Ego

Haluan puhua vähän egosta. Egosta. Ja kun puhuimme juuri siitä, mitä oikeasti teette tällä planeetalla, egossanne on osa, joka sanoo: "Aion olla tärkeä, kenties kuuluisa, kenties rikas, mutta" – ykkösprioriteettinne – "haluan tehdä jotain tämän planeetan hyväksi." Se on todella, todella yleinen punainen lanka teillä kaikilla. "Haluan tehdä jotain tämän planeetan hyväksi." Ja sitten alatte ajatella: "No, se oli egoni."

Nimittäin työskentelin Sigmund Freudin kanssa, tunsin hänet. Oikeasti tunsin (Adamus naureskelee) Oikeasti tunsin. Hän popularisoi egon, tuon koko termin. Siitä ei ollut oikeastaan puhuttu ennen sitä, mutta hän tavallaan auttoi määrittelemään egon ja popularisoi sen ja sai ihmiset ajattelemaan egoaan, mutta hän myös "rikollisti" egon. Se oli hänen työnsä surullinen osa. Egon rikollistaminen, kuin se olisi huono asia, kuin se olisi teidän varjonne. Hän teki egosta tavallaan negatiivisen ja tänäkin päivänä ihmiset sanovat: "No, sinulla on iso ego". No, okei! (Adamus naureskelee) Voi jukra, kiitti!

Muuten, egolla ei ole kokoa. Teillä ei voi olla isoa egoa tai pientä egoa. Teillä ei voi olla huonoa egoa tai mitään muuta. Ego on vain ego. "Ego" on peräisin latinankielisestä sanasta "minä menen", tai jotkut kääntäisivät sen merkitsevän eteenpäin liikkumista tai jonkin liikuttamista, tekemistä. Ego. Itse asiassa ego on kaunis asia hyvin monin tavoin, mutta no, se tavallaan rikollistettiin, se saatiin näyttämään pahalta.

Tunnetaanpa hetki ihmisegoa. Otetaan hetki. Tunnetaan vain tuota sanaa. Minkälaisen tunteen se tuo? Ego.

(Tauko)

Ja Linda mikrofonin kanssa. Olisin utelias: yksi sana, joka tulee mieleen ja määrittelee egon. Yksi sana.

SHAUMBRA 1 (nainen). Valta/voima.

ADAMUS: Valta. Joo, okei. Hyvä. Linda, jatkat vain tuon mikrofonin juoksuttamista. Ego, valta.

DIANE: Itse.

ADAMUS: Itse, okei. Millainen itse?

DIANE: Yksilöllinen identiteettini.

ADAMUS: Mm, okei. Millainen identiteetti? (Diane naureskelee) Haluatko saada sitä enemmän? Haluatko saada enemmän egoa? Vähemmän egoa? Jotain mitä sinun täytyy työstää – onko ego jotain, mitä sinun täytyy työstää?

DIANE: En ajattele … Minä en työstä omaani, sikäli kun olen tietoinen.

ADAMUS: Okei, okei. Muut?

DIANE: Voi, kyllä.

ADAMUS: Syytätkö koskaan, että jollakin on iso ego, tai edes ajattelet sitä?

DIANE: Olen varmasti ajatellut niin.

ADAMUS: Joo, okei. Kenestäkään erityisesti?

DIANE: Kyyylllä (naurua), se jääköön nimettömäksi.

ADAMUS: Okei, hyvä. Hyvä, hyvä.

LINDA: Hän ei seiso näyttämöllä, vai mitä? (Lisää naurua)

DIANE: Voisi seistäkin! (Linda nauraa)

ADAMUS: Ego. Mikä sana tulee mieleen, kun puhumme egosta. Egosta.

(Susan pitää tauon)

LINDA: Nancy haluaa mikin. Hän ei epäröi. Aivan siinä edessä.

ADAMUS: Ei! Hän oli antamassa hyvän sanan! Pidin siitä!

LINDA: No, odota! Nancy antaa omansa ensin, sitten tullaan takaisin häneen.

ADAMUS: Ei! Halusin kuulla, mitä aioit sanoa.

LINDA: Okei, anna mennä.

SUSAN: Ihmisen ydinolemus.

ADAMUS: Ydinolemus, okei. Joo.

SUSAN: Ihmisen.

ADAMUS: Ihmisen. Okei. Siinä … Okei, en lisää omia sanojani vielä.

NANCY: Minulle se on osa kolminaisuutta …

ADAMUS: Osa kolminaisuutta.

NANCY: … omaa kolminaisuuttani.

ADAMUS: Joo, jumala, mestari ja ego.

NANCY: Joo.

ADAMUS: Okei. Pidätkö egostasi?

NANCY: Jep.

ADAMUS: Okei. Jatketaanpa sanoja. Alamme vasta lämmetä. Ego. Mitä se tuo mieleen?

TOM: Ylpeys.

ADAMUS: Ylpeys, okei. Jatketaan kaivamista. Ego.

CAROLYN: Omahyväisyys.

ADAMUS: Omahyväisyys, okei. Oletko sinä ollut koskaan omahyväinen?

CAROLYN: Luulen niin (vähän naureskelua).

ADAMUS: Luultavasti olet ollut, ja se on okei.

Osa pointtia tässä on, että egoon liitetään hyvin monia, tavallaan negatiivisia ominaisuuksia – omahyväinen, ylimielinen, mahtipontinen ja kaikkea vastaavaa. Kun jatkamme keskusteluamme tässä, tuntekaa oikeasti kaikkia näitä sanoja, kaikkia näitä egon liitteitä.

Ole hyvä, jatkakaa. Ego.

ALI: Itsekorostus.

ADAMUS: Okei. Oletko sinä tehnyt sitä?

ALI: Joo.

ADAMUS: Joo. Onko se tuntunut pahalta?

ALI: Kyllä.

ADAMUS: Sinut pantiin matalaksi?

ALI: Minä panin itseni matalaksi.

ADAMUS: Juuri niin, minun pointtini.

ALI: Joo.

ADAMUS: Joo, joo. Panit itsesi matalaksi. Pum! Vau! Jessus!

ALI: Paha Ali!

ADAMUS: Ai! "Paha Ali!" Ja sellainen ego, ja voi, sinä olet niin …

ALI: Ole vain hiljaa!

ADAMUS: Aivan, aivan! Katso, mitä tapahtuu, kun erotut! Joo.

ALI: Jep.

LINDA: Eikö se voi olla vain itseluottamusta?

ADAMUS: Anna heidän, kiitos.

LINDA: Olen yksi heistä.

ADAMUS: Ole hyvä.

LINDA: Olen yksi heistä (vähän naurua).

ADAMUS: "Olen yksi heistä", okei! Tiedän, kuka on seuraavana mikrofonissa.

SART: Sen täytyy olla Sart-ismia.

ADAMUS: Sart-ismia, joo (Sart nauraa). Ego.

SART: Huono osa.

ADAMUS: Joo, ego. Minkä sanan antaisit?

SART: (pitäen tauon) Syyllisyys.

ADAMUS: Anteeksi kuinka?

SART: Syyllisyys.

ADAMUS: Syyllisyys, okei. Joo, ilme kasvoillasi kertoi kaiken. Se oli kuin: "Äääh …"

SART: Joo.

ADAMUS: Ego, okei.

SART: Se on syyllisyyttä jonkin tekemisestä toisille ihmisille.

ADAMUS: Aivan, aivan. Okei, hyvä.

SART: Joo, ja heti tehtyään sen tietää vahingoittaneensa heitä.

ADAMUS: Joo, niin luulee.

SART: Niin luulee.

ADAMUS: Tai haluaa ajatella.

SART: Tai …

ADAMUS: Joo.

SART: Siis haluaa sen tapahtuvan sillä tavalla.

ADAMUS: Joo, joo. Siis mitä tapahtui egosi kanssa pahimmillaan?

SART: Ai, on täytynyt olla pahinta silloin, kun ryyppäsin.

ADAMUS: Joo, joo (Sart nauraa) Joo. Miten ryyppääminen vaikutti egoosi? (Muutama naurahdus)

SART: Se antoi minun sanoa kaiken, mitä tuli mieleen.

ADAMUS: Aivan, aivan. Ja sinä sanoit.

SART: Voi, minä sanoin!

ADAMUS: Joo. Ja jouduitko koskaan vaikeuksiin sen vuoksi?

SART: Voi, en koskaan.

ADAMUS: Joo, aivan. Aivan (he naureskelevat). Siis kun lakkasit ryyppäämästä, syytitkö egoasi suurelta osin siitä, tai syyttivätkö toiset siitä egoasi?

SART: Kyllä, ehdottomasti.

ADAMUS: Siis mitä teit egollesi?

SART: Heitin sen matkalaukkuun taakseni ja …

ADAMUS: Voi ei, ensin hakkasit siltä paskat housuun (Sart naureskelee). Sitten laitoit sen matkalaukkuun taaksesi, ja sitten menit potkimaan tuota matkalaukkua aika ajoin.

SART: Joo, sitten potkaisin tuon matkalaukun ulos ovesta.

ADAMUS: Vapahditko itsesi ja egosi, kun lakkasit juomasta?

SART: En.

ADAMUS: Et, okei.

SART: En.

ADAMUS: Taisteletko edelleen tuon egon kanssa?

SART: Joo, taistelen edelleen.

ADAMUS: Joo. Siitä syystäkö nouset tuohon suureen, valtavaan maansiirtolaitteeseen? Se on ikään kuin, että tiedät, että sinulta tulee tuo voima läpi, joten voisit yhtä hyvin kaivaa maata.

SART: Voi, se auttaa.

ADAMUS: Joo! (He nauravat)

SART: Ehdottomasti auttaa.

ADAMUS: Pystyisitkö kuvittelemaan, että olisit suuren yrityksen toimitusjohtaja? Minä en pystyisi.

SART: Luoja auttakoon työntekijöitä!

ADAMUS: Juuri niin (Sart nauraa). Juuri niin, joo, koska on tuo valtava ego! Voi peijakas! Olisit ollut suoraan ruokkimismaassa ego. Se olisi ollut egolle seisovapöytä.

SART: Minun olisi tarvinnut palkata uusia ihmisiä joka aamu.

ADAMUS: Aivan! (He nauravat) Aivan! Mutta työssä mitä teet nyt, olet luonnossa ja sinulla on suuria laitteita. Kukaan ei ryppyile sinulle, koska hän tietää, että seuraavana aamuna iso katepillari tulee panemaan hänen talonsa matalaksi, joten …

SART: Kerron hänelle: "Muista, että minulla on suuria kippiautoja."

ADAMUS: Aivan, juuri niin (he naureskelevat). Hyvä, kiitos.

SART: Kiitos.

ADAMUS: Pari vielä egosta. Mitä sanoja tulee mieleen?

LINDA: Katsotaanpa.

ADAMUS: Meiltä puuttuu pari, pari todella tärkeää sanaa.

LINDA: Sylvia.

SYLVIA: Nyt olen hämmentynyt.

ADAMUS: Jaa "nyt?" Sanotko "nyt"?

SYLVIA: Nyt olen hämmentynyt.

ADAMUS: Mitä tulee mieleen, kun sanon sanan "ego"?

SYLVIA: Ego. Kun sanoit "minä menen", se on kuin varmuutta itsestäni.

ADAMUS: Joo, joo. Se olet sinä itse.

SYLVIA: Sitä toisaalta, ja toisaalta se voi olla itsekäs.

ADAMUS: Itsekäs, okei.

SYLVIA: Vain itseni ajattelemista.

ADAMUS: Teetkö sitä hyvin usein?

SYLVIA: Yritän.

ADAMUS: Yrität, joo, joo.

SYLVIA: Tai yritän olla tekemättä.

ADAMUS: Ai, yrität olla tekemättä.

SYLVIA: Joo.

ADAMUS: Se on surullista. Vau.

SYLVIA: Yritän, yritän …

ADAMUS: Mistä se kaikki tuli, että on huono asia huolehtia itsestään? Mistä helvetistä se kaikki tuli? (Joku sanoo "kirkosta") Juuri niin, juuri niin. En tee enää paljon kirkon parjaamista. Ei, koska tein uudenvuodenlupauksen. Joo, joo. Ei enää parjata kirkkoa. Tiedättekö miksi? Koska minun ei tarvitse enää. Nimittäin viime vuonna, vuosi sitten kun puhuimme täällä ja kysyin havaintojanne siitä, mitä tapahtuisi vuonna 2018, johtopäätökseni oli tavallaan kirkon romahtaminen. Ja "kirkolla" tarkoitan yleisesti kaikkia uskontoja. Ja minulle se on edelleen suurin asia, joka tapahtui viime vuonna. Ei se asia, josta tehtiin eniten uutisia.

Mutta kun yhteiskunnalla on myyttejä – ja uskonto on pelkkää myyttiä – nuo myytit auttavat muokkaamaan ja muodostamaan sen yhteisöjä ja arvoja ja moraalia ja lakeja, ja niitä maailmalla on melko paljon. Teillä on paljon myyttejä – uskontoja ja uskomuksia – jotka muodostivat yhteiskunnallisia arvoja ja lopulta lakeja. Niinpä teillä on se tällä tasolla saakka (ylhäällä). Teillä on tämä planeetan vakaus – niin sitä kai kutsuttaisiin – tapa jolla se toimii. Se kaikki perustuu näihin arvoihin, jotka tulivat alun perin myyteistä.

Ja myytit – itse asiassa ei ole kyse kirkosta sellaisena, kuin tunnette sen tänä päivänä. Se menee kauas, kauas taaksepäin, vielä sitä kauemmas. On inkojen ja mayojen ja aboriginaalien ja kaiken muun vastaavan myyttejä, jotka edeltävät kristinuskon myyttejä 5.000 vuotta, on egyptiläisten myyttejä, jotka edeltävät vielä sitä 25.000 vuotta. Siis myytit rakentavat yhteiskunnalliset arvot ja rakenteet. Se on gravitaatio, joka sisältää kaiken.

No, nyt planeetalla kirkko on heikentymässä, murenemassa – on kyse sitten kristityistä tai muslimeista tai juutalaisista tai jostain muusta. On valtavaa kunnioituksen puutetta ja voitaisiin sanoa, uskon puutetta moniin näihin uskonnollisiin arvoihin. Jos minä olisin ollut opastamassa jotain kirkkoa, olisin sanonut tavallaan: "Päivittäkää aika ajoin. Päästää yli koko tästä jutusta, etteivät naiset voi olla pappeja. Tarkoitan, että se on hyvin vanha ja typerä asia. Päivitetään aika ajoin." Mutta ne ovat hyvin vakaasti päättäneet pitää kiinni vanhoista tavoistaan.

Siis nyt se hajoaa. Näette sitä pinnalla, joitain juttuja. Koko tuo katolisen kirkon ja pappien seksuaalisen hyväksikäyttöjuttu, jota on tapahtunut paljon, paljon kauemmin, kuin kukaan haluaisi myöntää. Se ei ole viimeaikainen epidemia. Sitä on tapahtunut ikuisuuksia. Se aiheuttaa luottamuksen ja uskon puutetta uskoon, ja silloin kun teillä ei ole uskoa uskoon, teillä on suuria ongelmia.

Siis alla oleva myyttirakenne on hajoamassa. Ihmiset eivät usko tai seuraa kirkkoja enää. Tämä alkaa kolistella kaikkea pinnalla – miten yhteisö ja maa ja moraali ja arvot ja liiketoiminta rakennettiin. Tästä syystä sanon, että suurin viime vuonna tapahtunut asia oli uskonnollisten arvojen heikentyminen planeetalla, ja sillä on suuri vaikutus erityisesti tänä vuonna, kun se murenee vielä lisää.

Eikä tämä sinällään tahdo sanoa, että katolinen kirkko lopettaa toimintansa tai metodistit löytävät eri metodin (naurua). He saattavat löytää. Mutta sen on tarkoitus sanoa, ettei niillä ole läheskään samaa vaikutusta planeetan tietoisuusgravitaatioon, kuin niillä ennen oli. Ja kun ne tavallaan murenevat pois, niin tapahtuu myös arvoille, kuten olette luultavasti nähneet, jos katselette uutisia. Arvot ovat hajoamassa. Se luontainen gravitaatio joka pitää uskomuksia ja lakeja ja kaikkea muuta tavallaan yhdessä, hajoaa. Siis tätä tavallaan tapahtuu.

Ja sitten saatte Donald Trumpin kaltaisen hahmon presidentiksi, ja hän tavallaan potkaisee paskan ulos siitä kaikesta. Enkä sano, että se on hyvä tai huono asia. Sanon vain, että sen ihmiset ansaitsevat (naurua). He ansaitsevat! Ehdottomasti. Sitä kohtaan pitäisi olla perustavanlaatuista kunnioitusta, enkä ole lainkaan poliittinen. En äänestäisi, jos olisin planeetallanne tällä hetkellä. Tekisin, mitä Tobias kehotti: "Seiskää matalan aidan takana" ja naurakaa. Naurakaa.

Siis missä olimmekaan? (Joku sanoo "ego")

LINDA: Ego.

ADAMUS: Okei. Tarvitsen muutaman sanan lisää tässä. Valoa vähän lisää, koska Linda juoksee yleisön joukkoon.

LINDA: Aivan tässä.

ADAMUS: Ego. On muutama sana, joka meiltä puuttuu tässä.

MONICA: Minulle ego on kaksinaisuus …

ADAMUS: Kaksinaisuus.

MONICA: … tai tuomitseminen. Koska jos en ole egossa, niin on ykseys ja asiat vain ovat, mitä ovat. Se olisi sallimista. Siis minulla on ihmismieli tai egomieli ja henkimieli.

ADAMUS: Okei. Ai, mielenkiintoista.

MONICA: Siis joka kerta kun tuomitsen ja sanon: "Ai, se oli ihmismieleni. Mitä henkimieleni sanoisi?"

ADAMUS: Aivan, aivan.

MONICA: Joo. Siis se on tämä.

ADAMUS: Ai, mielenkiintoista. Nyt sinulla on konflikti käynnissä näiden kahden välillä. Se oli erittäin viisasta, kiitos. Tarvitsen vain jonkun sanomaan sen. Gary, oletko se sinä?

GARY: Itsetietoisuus.

ADAMUS: Itsetietoisuus. Joo, joo. Onko se hyvää itsetietoisuutta vai huonoa?

GARY: Ei kumpaakaan.

ADAMUS: Ei kumpaakaan?

GARY: Se on vain tiedostamista.

ADAMUS: Okei.

GARY: Se on tietämistä …

ADAMUS: Luotatko siis egoosi suuremassa itsetietoisuudessa?

GARY: En.

ADAMUS: Et. Mihin luotat suuremmassa itsetietoisuudessa?

GARY: (pitäen tauon) Mihin luotan suuremmassa itsetietoisuudessa …

ADAMUS: Jos et saa sitä egosta, mistä saat tuon itsetietoisuuden?

GARY: Siitä mitä tunnen, mitä aistin.

ADAMUS: Okei, rehellistä. Hyvä, koska se tavallaan ohittaa egon.

GARY: Joo.

ADAMUS: Joo, okei.

GARY: Toivottavasti.

ADAMUS: Hyvä. Hyvä vastaus. Kaikki hyviä vastauksia tähän mennessä. Kaipaan niitä aikoja, jolloin pystyin todella kiusaamaan teitä huonoista vastauksista (vähän naureskelua). Kaipaan sitä kovasti. Siitä sai mahtavia tarinoita, kun menin Ylösnousseiden mestareiden klubille.

LINDA: Moishe.

ADAMUS: Etkö voisi vain keksiä jotain typerää makyo-vastausta? Ei, ei!

LINDA: Älä!

ADAMUS: Voisit keksiä! (Adamus naureskelee)

MOISHE: Voisin yrittää.

ADAMUS: Voisit keksiä! Anna palaa, hyvä herra.

MOISHE: Se on ihmisen itseluottamus.

ADAMUS: Itseluottamus.

MOISHE: Ja luulen, että ihmiset halveksivat sitä, koska ihmiset halveksivat itseään. Mutta se on ihmisen itseluottamus.

ADAMUS: Okei, hyvä. Mahtavaa. En ole vielä saanut sitä. Tarvitsen pari lisää.

LINDA: Henrietta luulee tietävänsä tuon sanan. Tai hän luulee, että haluat kiusata häntä.

ADAMUS: Kumpaakin (Linda kikattaa).

HENRIETTA: Itsesäilytys.

ADAMUS: Itsesäilytys, okei.

HENRIETTA: Se on, koska mitä suurempi ego, sitä suurempaa esittämistä. Henkilö yrittää todella varmistaa, että hän on vankka ja horjumaton tässä ihmisesityksessä maailmalle. Hän yrittää sälyttää itsensä.

ADAMUS: Mutta mikä harhakäsitys siinä on? Olet pääsemässä siihen. Siis se on itsesäilytys. Se on tavallaan sinun puolustuksesi.

HENRIETTA: Kyllä.

ADAMUS: Se on suojasi.

HENRIETTA: Koska ihminen pelkää mennä tyhjyyteen.

ADAMUS: Aivan. Se pelkää kaikkea, mutta … (vähän naureskelua)

HENRIETTA: Kyllä.

ADAMUS: Siis sinulla on tämä ego, jonka tavallaan luot, ja sitten paisutat sitä. Pumppaat sitä, ja osa siitä on itsesäilytystä, mutta sitten ego joutuu tavallaan omille raiteilleen ja alkaa uskoa omiin juttuihinsa. Mutta mikä sille on luontaista, mikä on ongelmana? Pysäytetäänpä elokuva hetkeksi. Teillä on tämä iso ego, mikä siinä on ongelmana?

HENRIETTA: Koska se uskoo olevansa totta. Tarkoitan, että mitä suurempi ego, se on totta tuolle henkilölle. Se tekee siitä vankan ja horjumattoman ihmisesityksessään.

ADAMUS: Mikä on todellinen ongelma? Pääset todella lähell, ja inspiroit jotakuta, joka antaa tuon vastauksen täällä aivan hetken kuluttua.

CAROLE: Itsen tuomitseminen ja projisointi.

ADAMUS: Ollaan pääsemässä siihen. Olemme melkein perillä. Itsensä tuomitseminen ja projisoiminen. Teillä on tämä ego, joka on tavallaan paisunut, joka on tavallaan mahtipontinen ja ylimielinen, mutta se on identiteetti ja se olet sinä, mutta mikä siinä on ongelmana?

TAD: Pelko.

ADAMUS: Melkein perillä.

TAD: Ai! Pelohko! Pelkoinen! Pelko. (Roikkuen kiinni mikissä, kun Linda ottaa sitä pois)

ADAMUS: Okei. Tota, annan sinulle pisteen. Tuomarit antavat sinulle pisteen, mutta etsin toista sanaa. Olet hyvin lähellä. Hyvin lähellä.

ALICE: Menen vessaan (hän naureskelee).

ADAMUS: Hän menee vessaan! (Naurua) Joo. Keksi vain jotain. Mitä tahansa.

ALICE: Se on hyvä (joku kuiskaa), tunnistaminen.

ADAMUS: Tunnistaminen. Joo, okei. Minä olisin keksinyt jotain muuta (he naureskelevat).

ALICE: Aioin itse asiassa sanoa tavallaan, mitä Gary sanoi – ihmisen itsetietoisuus. Kun ajattelen omaa egoani, se on, kuka minä olen …

ADAMUS: Onko sinulla ego? Onko sinulla iso ego?

ALICE: Minulla on ego. Sillä ei ole kokoa, mutta olen tietoinen tästä ihmisen …

ADAMUS: Onko sinulla dynaaminen ego?

ALICE: Voi, kyllä!

ADAMUS: Voi, kyllä! (Naurua) Voi. Joo, joo, joo, joo. Mikä ongelma egossasi on?

ALICE: Minun egossani ei ole mitään vikaa! (Naurua, ja vähän taputusta)

LINDA: Se kertoi kaiken! (Linda naureskelee)

ADAMUS: Joo. Ja sinun pitäisi lisätä siihen: "Ja mitä vikaa on omassasi!"

ALICE: Joo, joo! Mitä vikaa on omassasi?!

Adamuksen määritelmä egosta

ADAMUS: Ego. Paljastan sen tässä. Olit hyvin lähellä tätä, Tad, mutta ego on hauras. (Yleisö sanoo "ai niin") Se on hauras! Se on tämä iso, dynaaminen, tavallaan makyo-itsesäilytys, identiteetti, kaikkea sitä muuta, mitä ikinä sanotte, ja se on hemmetin helposti särkyvä. Se on hyvin hauras, se on helpommin särkyvä kuin muna. Jos joku koskettaa sitä, se hajoaa (itkuisella äänellä). Se ei tiedä, mitä tehdä! Kaiken sen mahtailun jälkeen, joku katsoo sitä vain väärällä tavalla ja se hajoaa!! Se ei ole totta. Se on illuusio. Se on totta, mutta se on illuusio, eikä se ole oikeasti "sinä".

Kuitenkin ihmiset samaistuvat … Ja minulla on edelleen kana kynittävänä Freudin kanssa. Jos hän koskaan yrittää päästä Ylösnousseiden mestareiden klubiin, äänestän hänet kumoon (naurua). Kyllä, hänen täytyy hyvittää jotain tästä. Hän teki egosta pahan asian ja hauraan ja ilkeän ja kaikkea vastaavaa. Hän rikollisti egon oikeasti.

Mutta pointtiini tässä, ja … Mikä olikaan pointtini siinä, mitä teemme täällä? Minulla on todella pointti. Ego. Määrittelen … Kirjoittaisitko tämän taika-ihme-padillesi tai mikä se juttu onkaan, jota käytät?

LINDA: Okei.

ADAMUS: Onko se se?

Okei, ego, minun määritelmäni egosta. Se on kokemuksenne … (tauko, ja vähän naureskelua, kun on teknisiä vaikeuksia) Luulin, että sen piti ilmestyä kuvaruudulle kuin taiasta, eikä sitä ole siellä. Siis Linda kirjoittaa itselleen (Adamus naureskelee). Ettekö rakastakin teknologiaa? Voi, se on niin hyödyllistä. Missä on valkoinen fläppitauluni? Saisimme tämän tehtyä, jos voisimme vain kirjoittaa sen.

LINDA: Hys! Jatka.

ADAMUS: Jatka?! Sinun täytyy kirjoittaa. Sinun täytyy kirjoittaa.

LINDA: Ei ole minun vikani.

ADAMUS: Joo. Suunnataan kamera tähän pieneen hälinään tuolla. (Peter auttaa Lindaa iPadin kanssa) Ja vähän lisää valoa. Haluan kaikkien näkevän, mitä … "Voi, meidän täytyy selvittää tämä", joo.

LINDA: Kiitos, Adamus. Rakastamme todella tällaista huomiota.

ADAMUS: Tiedän. Ettekö arvosta … teknisen paineen alla. Voi, siihen on syy, miksi leikittelen kanssanne tällä tavalla.

LINDA: Niinkö?

ADAMUS: Joo, joo. Kuulette se aivan hetken kuluttua.

LINDA: Okei. "Kokemuksenne …" (Joku sanoo "jee!", kun kuva ilmestyy kuvaruudulle)

ADAMUS: "Kokemuksenne jotka perustuvat tunteikkaisiin tarinoihinne" – tämä on määritelmä, minun määritelmäni, egosta, mikä on ainoa määritelmä (muutama naurahdus) – "nähtynä toisten kautta."

LINDA: Ooo.

ADAMUS: Muuten, rakastan tulla tänne Adamuksena. Saan olla vähän huolettomampi kuin St. Germain. Ja lasken leikkiä. Esitän toisinaan vähän ylimielistä ja mahtipontista tarkoituksella. Ja puhun todella hyvää itsestäni, koska voin. Mutta haluan saada teidät siihen tapaan. Puhumaan todella hyvää itsestänne, mutta ei mitään vakavaa hyvää. Nimittäin ei: "Olen erityislaatuisin ihminen maailmassa." (Lisää naureskelua) Ei, vaan puhukaa hyvää itsestänne hymy kasvoilla, okei? Ja laskekaa leikkiä sillä, ja saakaa toiset ihmiset tavallaan nauramaan. Ja sitten tulee tuo pieni asia, joka sanoo: "Voi, se on egoni, ja olen niin ylimielinen." Voi, kyllä. Voi, kyllä. Ja se on hauskaa.

Siis missä olimmekaan? "Kokemuksenne jotka perustuvat tunteikkaisiin tarinoihin." Jokaisessa tarinassa on tunnetta. Kaikessa mitä tulee mielenne kautta, on tunnetta. Kaikessa. Ja minulla oli hiljattain väittely – ja minä voitin. Minulla oli hiljattain väittely erään ystävän kanssa, joka on täällä tänään – esittelen hänet aivan hetken kuluttua – ja ystäväni sanoi: "Mitä tarkoitat, Adamus, kaikessa on tunnetta? Entä jokin numero? Onko siinä tunnetta? Onko numero tunteikas?" Ja sanoin "6-6-6" (joku huutaa "oi!, ja joku toinen sanoo "bravo"), ja sitten sanoin "13" ja "44" ja "1.000.752", vain siksi.

Kaikessa on tunnetta. Jokainen tarina joka teillä on koskaan ollut, on pelkkää tunnetta. Siinä ei oikeasti ole mitään logiikkaa. On tavallaan väärin sanoa, että tällä planeetalla on oikeasti logiikkaa. Se kaikki perustuu tunteeseen. Jokainen päätös jonka teette, perustuu tunteeseen. Luuletteko etsivänne parasta autoa ostettavaksi? Se on tunnetta! Oikeutatte tunteenne tutkimalla ja sanotte: "Olen todella fiksu ihminen, koska ostin Priuksen." Ei, vaan se perustui tunteeseen, koska tunteenne tuo esiin: "Olen puunhalaaja. En käytä hiiltä autossani." Se on pelkkää tunnetta. Oikeutatte sen ja kutsutte sitä logiikaksi ja ositatte Priuksen, joka muuten on hieno auto. Missä olimmekaan? Ai niin, okei.

Egossa on mielenkiintoista, että se on hyvin hauras, koska se perustuu siihen, mitä muut ihmiset ajattelevat teistä. Ego ei enimmäkseen perustu omiin havaintoihinne itsestä. Se on havaintoja siitä, miten ihmiset hahmottavat teidät. Siksi egonne on hyvin, hyvin hauras – kenen tahansa palautteen kohde, kenen tahansa vaikutelman kohde.

Ego on … Annan teille esimerkin. Menette kertomaan vitsin, eivätkä useimmat teistä ole kovin hyvinä vitsinkertojia. Ei, te ette ole, koska te ette ole, te ette ole … tota, te ette ole hauskoja (naurua). Ei, vaan olette edelleen liian vakavia. Keventykää, ottakaa pois nuo liian tiukat alusvaatteet ja sitten voitte kertoa vitsejä. Siis menette kertomaan vitsin, jota pidätte todella, todella hyvänä, ja kuulitte jonkun toisen kertovan sen ja kaikki nauroivat, ja kun te kerrotte tuon vitsin, kukaan ei naura. Itse asiassa aivan yhtäkkiä oivallatte, että heidän mielestään se oli poliittisesti epäkorrekti, koska vanhoista ihmisistä ei kerrota vitsejä tai mitä tahansa. Itse asiassa ne ovat hauskimpia. Mutta yhtäkkiä oivallatte, ettei kukaan nauranut. Nyt egonne muodostaa erään asian: "En ole hauska ihminen. Minun ei pitäisi koskaan enää kertoa vitsiä. Se oli todella huono." Se menee egoonne, kuten kaikki muukin.

Ego on tähän mennessä perustunut kokemuksiinne, mikä on aivan mahtavaa – kokemukset ovat mahtavia. Nyt se on tunteikas tarina, mikä on ok, kunhan tiedostatte sen sellaiseksi. Se on tunteikas tarina. Sitä se vain on, ja tuo tarina voi muuttua. Mutta osa joka ei toimi kovin hyvin, on "nähtynä toisten kautta". Miten he hahmottavat teidät.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä, kun ilmaisen pointtini, että ego ei ole ollut ystävä, Freudin vuoksi ja teidän vuoksenne. Se ei ole ollut lainkaan ystävä. Se on ollut jotain, mitä pakoon olette yrittäneet juosta, miltä olette yrittäneet piiloutua, mitä olette yrittäneet kiillottaa, työstää, vahvistaa, minkä olette yrittäneet tuhota, räjäyttää hajalle, kaikkea muuta vastaavaa – tämän mitä kutsutaan egoksi.

Ja egon alkuperä, latinankielinen: "Minä menen. Minä menen eteenpäin. Minä koen. Minä laajenen. Minä menen eteenpäin." Niinpä ensimmäinen uusi ystävänne tänä vuonna on ego. Ego on hieno asia. Se on itsetietoisuus, kuten sanottiin aiemmin. Se on itsetietoisuus, mutta ei enää toisten silmin, sen mukaan miten he reagoivat teihin.

Nimittäin, pukeudutte päivää varten, laitatte jotain päällenne ja lähdette ulos, ja sitten joku katsoo teitä näin (hän katsoo halveksivasti), ja olette kuin: "Voih, voih! Tämä on kamalaa. Minun ei olisi pitänyt laittaa päälleni tätä. Minulla on oranssi …" millainen … se näyttää kuin metsurin paidalta, jossa on kuninkaallinen vaakuna (kuvaten, mitä Tadilla on yllään) Tarkoitan, että kuka nyt käyttäisi jotain sellaista? (Muutama naurahdus) Ja se näyttää upealta, mutta ego on kuin: "Voi, minun ei olisi pitänyt laittaa sitä päälleni! Minä erotun, ja tämä näyttää typerältä."

Pudotetaanpa siis ensimmäisenä asiana tästä pois tuo kolmas osa "nähtynä toisten kautta". Sillä ei ole enää merkitystä. Sillä ei ole enää merkitystä.

Tunteikkaan tarinan osa? Joo. Tarinoissa on tähän mennessä ollut tunnetta, ja tunteet voivat olla hyviä ja hauskoja. Ne ovat hyvin ihmisorientoituneita. Mutta muutetaanpa se. Ei enää "tunteikkaita tarinoita". Kutsutaan niitä sen sijaan – mikä sana korvaisi tunteet? Millaisia haluatte tarinoidenne olevan? "Jotka perustuvat" – mitä sanoisimme? (Joku sanoo "parhaat tarinat") Parhaisiin tarinoihinne, upeisiin tarinoihinne? Muutetaan se … Miten olisi (joku sanoo "luova") Luova? (Joku sanoo "viihde") Viihdyttävä? Miten olisi "viisas"? Miten olisi viisas? Nimittäin viisas voi olla edelleen tunnetta. Viisas voi olla upeaa ja merkillepantavaa, mutta tuoda mukaan viisauden. Tuoda mukaan nyt viisauden. Ette enää havaitse itseänne toisten ihmisten reaktioiden kautta, vaan nyt tarinoissanne on teidän viisauttanne. Ja ne voivat olla hauskoja. Ne voivat olla traagisia. Ne voivat olla sydämellisiä. Ne voivat olla brutaaleja. Sillä ei ole merkitystä, mutta nyt teillä on viisautta.

Niinpä samalla kun me olemme tässä, Linda …

LINDA: Odota, viimeistelen tätä (kirjoittaen Adamuksen uutta määritelmää).

ADAMUS: (naureskellen) "Tuoden sisään viisaat tarinanne."

LINDA: "Viisaus" vai "viisaat tarinat"?

ADAMUS: "Kokemuksenne jotka perustuvat viisaisiin tarinoihinne", joo.

Tunnetaanpa sitä todella tätä vuotta varten. Tarkoitan, että tähän olette menossa. Teidän ei tarvitse työstää sitä. Mutta … joo (naurua, kun kuva häviää taas pois). Minä en … Minä en … Se en ole minä, en tällä kertaa (joku sanoi "Linda voitti").

Siis parhaita ystävienne tänä vuonna, uusia ystäviänne joita tulee uusien ystävien vuotena, ensimmäisenä on "sinä". Ego. Hengitetään egoa sisään. Se ei ole paha asia. Se on ihminen kokemassa, ja sitä varten ihminen on täällä, kokemassa. Mutta kun hengitätte sisään uutta ystäväänne, egoa, se ei ole lainkaan huono asia – teillä voi olla sitä paljon. Tarkoitan, että voitte olla todella täynnä egoa. Se merkitsee vain: "Minä menen. Minä koen. Minä olen mitä olen", mutta nyt viisauden kera.

Toinen ystävä

Toinen ystävä joka tulee – joka on tullut jonkin aikaa, mutta huomaatte sen todella tänä vuonna – on mestari. Kutsun sitä mestariksi, ja todellisuudessa se on viisautta. Jotkut kutsuisivat sitä jumaluudeksi. Se kuulostaa vähän epätodelliselta. Pidän "viisaudesta" ja "mestarista", koska se on kaikkien tarinoiden ydinolemus, ovat ne sitten tunteellisia tai traagisia tai mitä tahansa. Se on ydinolemus.

Siis tänä vuonna tuo mestari, jota tavallaan aloimme tuoda noin vuosi tai pari sitten, jota aloimme integroida, esittää hyvin tärkeää osaa elämässänne tänä vuonna, koska te sallitte. Se on sitä. Sallitte osanne, jota ette oikeastaan tunne ja jonka vanha ego, ihmisego, on vääristänyt täysin. Mestari on puhdas, ettekä te voi tahrata mestaria. Ihminen on aina huolissaan: "Saastutanko jotain tai todella sotken tämän? Koska sotken aina kaiken." Ette voi tehdä sitä. Viisaus on viisautta. Sitä se vain on, eikä se ole tuomitsevaa tai mitään muuta.

Siis vedetään syvään henkeä mestarin tulemiselle. Tämä on toinen uusi ystävänne hyvin intiimillä tavalla.

Nyt toisaalta jotkut teistä ovat kuin: "Okei, Adamus, olemme puhuneet tästä aiemmin, puhuneet mestarin tulemisesta sisään. Olen yrittänyt soittaa sille. Mestari vastaa puhelimeen ja paiskaa luurin korvaani. (Naurua) En ymmärrä oikeasti tätä mestarijuttua. Onko se vain "super", niin kuin superego? Onko se sitä?" Ei, ei, ei, ei, ei. Ei, mestari ei ole superego. Mestari on yksinkertaisesti viisaus, ja kaikessa mitä teette, on luonnostaan viisautta. Olette vastustaneet ja välttäneet sitä ja sanoneet, että egonne … että teillä on liikaa egoa ettekä pysty käsittelemään kaikkea tätä muuta. Mutta nyt teille tulee mestari sisään, tulee viisaus sisään.

Niinpä keksimme täysin uuden sanan tässä. Linda, menisitkö uudelle sivulle … näytöllä?

LINDA: Ai.

ADAMUS: Täysin uudelle. Mahtavaa. Puhdas. Kirjoita 2/3 sivun päähän oikeasta laidasta sana "EGO" isoilla kirjaimilla. Se kävi nopeasti (vähän naureskelua, ja lisää teknisiä ongelmia). Kaikkeen tähän on syy. Pyydän anteeksi, ja kerron teille hetken kuluttua. Siihen on syy, eikä se liity mihinkään, mitä te teette. Selitän kohta.

Siis keksimme uuden sanan.

(Tauko)

Hän kirjoittaa sitä, mutta se ei näy ruudulla … (Tauko, kun Peter auttaa taas)

Tietääkö kukaan hyvää vitsiä? (Muutama naurahdus) Ette uskaltaisi kertoa vitsiä nyt, ettehän? (Adamus naureskelee) Kaikki katsovat teitä, kuin "Mitä?!" Joo. Miten moni teistä pitää itseään todella hauskana? Ai, muutama, okei. Joo, joo, okei. Hyvä. Tavallaan, tavallaan. Joo, okei.

Haetaan tuo valkoinen taulu tänne eteen, se juttu jossa on paperia ja joka oikeasti toimii. Joku sanoo minulle, että olen mulkku. Kyllä, niin olen (yleisö sanoo "ooo!)

LINDA: Okei.

ADAMUS: Okei. Yritetään sitä uudestaan, Linda. Kirjoita tuo sana 2/3 ruudun oikeasta laidasta.

LINDA: Kaksi kolmasosaa oikeasta laidasta?

ADAMUS: Isoilla kirjaimilla "EGO".

LINDA: Oikeasta laidasta?

ADAMUS: Kyllä. Aloita, joo. Ai, tämähän menee hyvin (näyttö toimii taas väärin, vähän naureskelua).

LINDA: Mitä?! Odota hetki.

ADAMUS: Tule tänne. Anna se Adamus-sedälle. Anna minulle uusi sivu.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Joo, täysin uusi sivu. Okei. Hupsista! (Tavaroita putoilee)

LINDA: Hyvää työtä (muutama naurahdus).

ADAMUS: Mikään tästä ei ole minun vikani. Selitän sen hetken kuluttua.

LINDA: Ei tietenkään.

ADAMUS: Se on jonkun huonoa huumorintajua. Okei, todella huonoa huumoritajua, maksat tästä myöhemmin (puhuen ilmaan). Tarvitsen uuden sivun. Nyt minä olen täysin sekaisin (lisää naureskelua).

LINDA: Sinä olet sekaisin?

ADAMUS: Toisella puolella nauretaan paljon. Selitän myöhemmin (vähän naureskelua). Okei, okei, keksimme uuden sanan vuodelle 2019 … (Hän yrittää kirjoittaa)

LINDA: Ilmeisesti ei (lisää naurua, kun homma ei toimi). Luulitko, että minä möhlin sen kanssa? En se ollut minä!

ADAMUS: Se ei ole … Katso, se mitä kirjoitan, ei tule näkyviin. Okei, mennään eteenpäin. Kuvitelkaa sana "ego", e-g-o. Ajatelkaa se kirjoitettuna tuonne näytölle, vaikkei se olekaan. Nyt laitamme … (Joku sanoo "paperia tulee", kun Sart tuo suurta fläppitaulua) Paperia tulee. Voi, luojan kiitos! Luojan kiitos! Takaisin kunnon vanhanaikaiseen paperiin, kyllä. (Joku huutaa "luotettava!") Kyllä, luotettavaan paperiin. Katsokaa vaan, niin kynä ei toimi. Miksi annat sen minulle (Linda antaa iPadia)

LINDA: Koska se toimii!

ADAMUS: Tarvitsen uuden ruudun.

LINDA: Ei, et tarvitse. Voit poistaa sen kirjoituksen.

ADAMUS: Ei, tarvitsen uuden … Ai, no poista.

LINDA: Okei.

ADAMUS: (huokaisten, ja vähän naurua) Tämä on … (Linda huohottaa, kun hän hankaa nopeasti tekstiä ruudulta Adamuksen sylissä) Se näyttää todella hassulta kamerassa, mitä teet siinä (lisää naurua). Lopeta se!

LINDA: Etkö pidä siitä?!

ADAMUS: Lopeta se!

LINDA: Sanotko, ettet pidä siitä?! (Naurua) Oikeasti, etkö pidä siitä?! Oletko varma? (Lisää naurua)

ADAMUS: Lopeta se! (Adamus nauraa) Okei, joo! Lapsia on katselemassa tätä! Okei, olemmeko valmiita aloittamaan?

LINDA: Ei, sinun täytyy painaa tätä. Paina merkkiä.

EDITH: Tässä on tablettisi.

LINDA: Paina merkkiä.

ADAMUS: Teknologia!

LINDA: Siinä, siinä.

ADAMUS: Okei, okei.

LINDA: Luulen, että saimme sen toimimaan (vähän naureskelua, ja tauko kun Adamus kirjoittaa)

ADAMUS: Voi, en pidä tavastani kirjoittaa.

LINDA: Oi, se toimii! Se toimii!

ADAMUS: Mutta tämä on hyvin huolimatonta. Cauldre ei ole hyvä …

LINDA: Tässä.

ADAMUS: Anna minulle … ei, ei. Tarvitsen uuden sivun. Tarvitsen uuden sivun.

LINDA: En voi antaa sinulle uutta sivua.

ADAMUS: Tämä menee aikakirjoihin … (lisää naurua)

LINDA: Kokeile tätä.

ADAMUS: Okei, okei. Sinä kirjoitat sen. Ensin … aloita oikeasta reunasta …

LINDA: Okei.

ADAMUS: … ja kirjoita sana "O".

LINDA: "O"?

ADAMUS: Se on kirjain.

LINDA: Se on kirjain.

ADAMUS: Okei. Kirjoita nyt "G" (naurua). Kirjoita nyt "E". (Adamus naureskelee)

Okei. Vetäkää nyt syvään henkeä. Keksimme täysin uuden sanan, tietoisuuden, kaikkea muuta, ja kirjoita … Anna minulle tämä (iPad).

LINDA: Osaat tehdä sen.

ADAMUS: Anna minulle tämä (hän kirjoittaa "W" "egon" eteen). Wego (joku toistaa "wego!") (Suom. huom. sana merkitsee "me menemme") Se on mestari ja ihminen yhdessä. Kaikki tämä johti … (Naurua) Se vei näin kauan! (Vähän taputuksia)

LINDA: Se oli rakettitiedettä.

ADAMUS: Se vei näin kauan! Voi jessus! Eikä se ollut kovin hauskaa! Jos minulla olisi ego, se olisi jo lannistunut/tyhjentynyt. Mutta minulla on wego (lisää naurua) Ja voimme viedä nyt tämän pois (fläppitaulu). Voi jukra!

Wego (Adamus naureskelee). Se ei ollut edes hauskaa. Se on mestari ja ihminen yhdessä, uusi ystävänne. Ette ole enää yksin.

Ego oli hyvin, hyvin yksinäinen. Hyvin yksinäinen. Sillä ei ollut ketään leikkikavereita. Sillä ei ollut kamuja. Kenelle ego puhuu? Teille, ja te hakkaatte sen. Egolla ei ollut ystäviä. Mutta nyt yhdistämme ihmisen ja mestarin, ja se on wego. Se on teidän identiteettinne. Se on viisas tarinanne. Siinä on kyse vain kokemuksistanne. Ne ovat mahtavia tarinoita elämästänne. Se on wego.

Voi pojat, siitä katosi koko puhti, eikö vain? (Adamus naureskelee)

Kolmas ystävä

Seuraavana listalla ystävistä, jotka ilmestyvät tänä vuonna. Teillä on ihminen ja mestari. Ne ovat uusia ystäviä, ja vielä yksi mukaan wegoon. Se on energia.

LINDA: Ai jaa.

ADAMUS: Energia. Ja olemme puhuneet siitä muutamana viime kuukautena, olemme puhuneet siitä jonkin aikaa keahakissa, mutta on ollut tavallaan ristiriitainen suhde energian kanssa. Se on ollut jotain, mitä ajattelette tai luulette haluavanne, mutta sitten pelkäätte sitä, koska no, se saattaa tehdä asiat vain huonommaksi elämässänne. Ego ei tiennyt, käyttäisikö se väärin kaiken tuon energian ja vallan ja kaiken muun.

Tänä vuonna vaadin, että jos aiotte pysyä Crimson Circlessä … Harvennan tässä rivejä, olen markkinointipäällikkö: "Menkää pois täältä! Menkää jonnekin muualle!" (Adamus naureskelee) Jos aiotte pysyä Crimson Circlessä, osana tätä shaumbra-vuotta, teidän täytyy sallia energian olla ystävänne. Se on siinä. Piste. Ei enää ristiriitaista energiasuhdetta. Ei enää energiataisteluja ja -kamppailuja. Teidän täytyy sallia energian olla ystävänne, muuten se on "hei-hei".

Siellä minne olemme menossa, ei ole tilaa vanhalle toiminnalle, kärsimiselle, energian orjana olemiselle. Ei ole ehdottomasti tilaa. Meillä muilla, teillä jotka sallitte energian olla ystävänne, on hauskaa. On helppoa. Ette ole huolissanne enää yltäkylläisyydestä ja kaikista noista asioista. Täysin uusi maailma avautuu.

Siis teillä on kolme asiaa. Teillä on uusi ego ja mestari – kutsumme sitä wegoksi. Se saa Freudin todella sekaisin. Hän ei tiedä, mitä tehdä sen kanssa. Voi, hän yrittää repiä sen hajalle. Ja teillä on energia.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa tälle vuodelle.

Siis nyt – minun täytyy juoda vähän tässä – pääsemme hauskaan osuuteen. Pääsemme merabhiin. Silloin minä lakkaan tavallaan puhumasta ja te saatte nukahtaa. Mutta ennen kuin menemme merabhiin, minäpä selitän vähän, mitä täällä on tapahtunut.

Tämän päivän vieras

Muistatteko rakkaan ystävämme, John Kuderkan? Hän ei ole ollut poissa kovin pitkään. John on tehnyt kiireisenä työtä laboratorioissa – ei käymälässä, vaan laboratoriossa (muutama naurahdus) (suom. huom. "käymälä" ja "laboratorio" kuulostavat melko samalta). Hänellä on suuri intohimo shaumbroja kohtaan. Hän istui siellä takana, työpöydän ääressä. Tunsitteko, että siellä oli vähän ahdasta ja kaoottista tänään? (Henkilökunta nyökkää "kyllä") Joo-o. Sillä hetkellä kun aloimme työskennellä teknologian kanssa, Johnin kasvoille tuli leveä hymy. Hän sanoi: "Minun täytyy sotkea vähän heitä tänään", ja niin hän on tehnyt. Kaikki tämä tohina täällä, juokseminen edestakaisin ja kaikki vastaava on ollut vain sitä, että John piti hauskaa. Hän oli hyvin insinöörimäinen, hyvin mentaalinen.

John ei ollut sellainen, jota olisin pitänyt mahtavana kommunikoijana (Leslie (hänen vaimonsa) nauraa, ja Adamus naureskelee) millään kuviteltavissa olevalla asteikolla, mutta hänellä oli ehdotonta rakkautta shaumbroja ja tätä työtä kohtaan. Hän on tehnyt sitä hyvin kauan, monta elämää. Tämä ei ollut hänen ensimmäisensä täällä.

Kun hän lähti, hän teki lupauksen. Kun hän pääsi toiselle puolelle, hän sanoi: "Aion työstää tätä" – hän kutsui sitä teknologiaksi – "kommunikointiteknologiaa, linkkiä", koska hän oivalsi, että yksi vaikeimmista asioista shaumbroille ja hänelle on, miten kommunikoidaan, miten yhdistetään ihminen/ego mestariin, puhumattakaan "minä olen" -jumaluuteen. Miten se tehdään? Koska silloin kun on kiinni mielessään ja tavallaan hyvin egonsa rajoittama tai on luottamuksenpuutetta egoon, miten murtaudutaan läpi ja muodostetaan tämä yhteys: mestari ja ihminen?

No, hän on ollut muissa ulottuvuuksissa työstämässä sitä. Hän on käynyt shoudeissa, ja hän on täällä tänään kanssamme, kuten voi huomata – köhöm – teknologiakaaoksesta. Nimittäin hänen pointtinsa meidän kaikkien nähtäväksi oli, että teknologia on ilman häntä vain paljon vaikeampaa, joo. Joo, vähän egoa siinä, John. Hän hymyilee ja nauraa, koska hän on työstänyt tätä, tätä linkkiä, tätä teknologiaa. Hän on tehnyt vähän yhteistyötä Teslan kanssa, mutta tehnyt sitä paljon itsekseen, koska hän ymmärtää todella syvästi shaumbroja.

Niinpä hän halusi tulla tänään esittelemään tämän, ja teemme sen nyt merabhilla, wegon ja uusien ystävien kera.

En ole aivan varma, mitä hänellä on mielessä, ja tämä voi olla vähän hämmentävää Cauldrelle, koska minä olen tässä, mutta John saattaa putkahdella sisään ja ulos. Mutta katsotaan, mitä tapahtuu, kun tuomme tämän sisään.

Vedetäänpä syvään henkeä, ja toivotetaan John Kuderka tervetulleeksi takaisin. Tota, hän odotti vähän taputuksia tässä (yleisö taputtaa ja hurraa). Mahtavaa. Laitetaan vähän musiikkia, ja laitetaan tämä show liikkeelle.

Yhteys-merabh

Kunnolla syvään henkeä.

(Musiikki alkaa)

Tänään puhuimme egosta. Siitä on todella tehty melko rikollinen, kuin paha asia. Se ei ole. Se on teidän tarinanne. Se on teidän kokemuksenne. Tähän saakka useimmat niistä olivat toisten silmien kautta, teidän havaintojanne siitä, mitä toiset ajattelivat teistä. Sillä tavalla ego luotiin ja kehitettiin, tuli se sitten vanhemmilta tai ystäviltä tai puolisolta tai mistä tahansa. Ja tuo ego oli hyvin, hyvin hauras, äärimmäisen hauras, koska se ei ollut oikeasti teidän.

Palataanpa nyt takaisin siihen, mikä on teidän – te, teidän tietoisuutenne, teidän havaintonne itsestä, ilman kenenkään muun palautetta.

Tämä oli – nyt puhun Johnin puolesta – yksi suurimmista haasteista, joka hänellä oli noin viimeisen vuoden aikana työstäessään tätä, mitä hän kutsuu ohjelmaksi. Hän oli ohjemistoinsinöörityyppinen kaveri, joten kaikki on hänelle ohjelmia, ja tämä oli yksi suurimmista haasteista: miten mennään egon yli, sen identiteettitunteen yli joka ei ole oikeasti teidän? Muut ovat rakentaneet sen. Miten päästään Sinuun?

Ja hän oivalsi, löysi – taas kerran jotain, mikä hämmensi Johnia – että te ette ole myöskään ajatuksenne. Ne eivät ole Sinä. Samaistutte niihin. Laitatte ne samaan koriin, kuin egonne. Mutta miten päästään ajatustensa yli ja takaisin kosketukseen Sinun kanssa?

Sitten hän oivalsi, että suurin osa ihmisistä ei tunne oikeaa Sinua. Useimmat ihmiset samaistuvat edelleen ajatuksiinsa, egoonsa, vanhaan egoon joka liittyi siihen, miten toiset hahmottivat heidät.

Ja sitten John tarkasteli koko tätä mestariin tai viisauteen yhdistymistä. Miten se tehdään ilman vanhoja ajatuksia ja rajoituksia? Miten tuodaan nämä asiat sisään, nämä asiat joista puhumme, tämän vuoden uudet ystävänne? Ja miten yhdistytään energiaan? Se kiehtoi häntä eniten: miten yhdistytään energiaan?

Tiedätte, että minä, Adamus, sanon, että energia on sielun laulua. Energia on kommunikointia, mutta miten siihen yhdistytään? Jos ei egostanne ja ajatuksistanne, niin miten yhdistytte siihen, kuka oikeasti olette, omaan havaintoonne, omaan tietoisuuteenne itsestä?

Siis, John on värkkäillyt laboratoriossa.

Olen käynyt katsomassa häntä aina silloin tällöin ja aloittanut ystävällisen keskustelun: "Hei, John Kuderka, miten siellä menee? Sinulla on ovi lukossa, kiinni. Olet ollut siellä pitkän, pitkän aikaa. Miten siellä menee?"

Ja John kääntyi ympäri, katsoi minua ja sanoi: "Mrrh (murahdus), työstän sitä" (muutama naurahdus). Hyvä kommunikoija. Mutta tiesin, että hän oli hyvin uuttera siinä, mitä hän teki.

Menin käymään hänen luonaan noin kuusi viikkoa sitten, koputin oveen ja kuulin hänen äänensä: "Ei täällä ole ketään." Koputin uudestaan ja sanoin: "John, tämä on Adamus. Et pysty huijaamaan minua."

Hän sanoi: "Minulla on kiire. Olen melkein valmis. Tule takaisin huomenna."

Siis menin takaisin seuraavana päivänä, ja Johnilla oli leveä hymy kasvoillaan – tarkoitan, ettei hänellä ole oikeasti kasvoja, mutta tavallaan – ja hän sanoi: "Luulen, että tajusin sen." Hän sanoi: "Kehitin korjaustiedoston (patch)" – hän oli ohjelmoija- ja insinöörityyppi, joten niin hän ajattelee. "Kehitin korjaustiedoston, jotain mikä yhdistää aidon ihmisen mestariin, aidon ihmisen energiaan."

Minä sanoin: "Miten se toimii, John?" Hän alkoi kertoa minulle, ja sanoin: "Häh? Ei. En tarvitse kaikkea tuota insinööripuhetta. Toimiiko se, John? Toimiiko se?"

Ja hän sanoi: "Kyllä se toimii."

Minä sanoin: "Mistä tiedät? Mistä tiedät sen?"

Ja hän sanoi: "Menin takaisin itseeni ihmisenä planeetalla, tässä elämässä ei kovin kauan sitten. Menin takaisin itseeni, sanotaan vuosi tai pari ennen lähtöäni, ja kokeilin sitä itseeni, menin tavallaan taaksepäin ajassa." Hän sanoi: "Se muutti elämäni. Jokin muuttui. Se oli koko lailla se ajankohta, kun jokseenkin tiesin, etten olisi planeetalla paljon pidempään, joten minua ei haitannut kokeilla sitä itseeni siinä tapauksessa, ettei se toimisi. Se vain tappaisi minut." Hän sanoi: "Mutta kokeilin sitä itseeni, ja se muutti. Aloin kommunikoida eri tavalla itseni kanssa, rakkaan Leslieni kanssa … (Adamus liikuttuu) … toisten kanssa." Hän sanoi: "Aloin olla tietoinen asioista toisissa ulottuvuuksissa, ja joo, ensin vanha egoni sanoi minun olevan vain hullu, mutta sitten oivalsin, etten ollut."

Niinpä sanoin: "John, odotetaan vuodenvaihteen yli ja tulet mukaan. Tulet mukaan, koska aion puhua uusista ystävistä, aion puhua energiaystävästä ja uudesta egosta nimeltään wego. Tehdään se." Siis tätä varten olemme täällä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja vain sallitaan.

Mikä se on? John kutsuu sitä korjaustiedostoksi tai linkiksi. Hän oli aina paikkaamassa Crimson Circlen softaa.

Hän oli todella hyvä siinä: hän meni johonkin, mikä oli tavallaan rikki, ja paikkasi sen ja sai osat keskustelemaan keskenään. Bonnie soitti hänelle, kenties Jean soitti hänelle ja sanoi: "Voi, tämä softa ei toimi", ja hän paikkasi sen. Hän sai osat keskustelemaan.

Nyt hän on kehittänyt, voitaisiin sanoa eräänlaisen tietoisuuskorjaustiedoston, linkin, ja hän kehottaa teitä vetämään vain syvään henkeä ja sallimaan tämän asian – hän ei halua käyttää paljon aikaa kuvaamiseen, vain sallikaa se – joka avaa teidät tuohon yhteyteen, mestariin, jottei se ole vaikeasti tavoitettava, jossain muualla. Kyse ei ole siitä, että kuulette sanoja, vaan se on tietämistä, että mestari ja te olette yhdessä.

Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa se.

John sanoo itse asiassa: "Ottakaa se omaksenne." Se ei ole hänen. Hän kutsuu sitä ilmaisohjelmaksi. Avoin lähdekoodi. Jokainen joka on valmis, voi vain hengittää sen sisään. Se on – miten sanoisit sen, John? – energialinkki? Ei.

John sanoo: "Kokeilkaa sitä vain. Se toimii. Lakatkaa yrittämästä saada siitä selvää. Se vain toimii."

Mikä se on? Se on tuo linkki, joka yhdistää ihmisen ja mestarin. Se on kanava, polku, yhteys. Kaksi valopistettä jotka yhdistyvät nyt sujuvasti ja helposti, ihminen ja mestari, ilman kamppailua, ilman mieltä. Hän hoksasi tavallaan mikropiiristön, joka sallii mennä ajattelun tuolle puolen.

(Tauko)

Ja seuraavaksi tuo linkki ihmismestarista, wegosta, energiaan.

Energia on laulua. Se on kommunikointia, mutta se kaikui tavallaan kuuroille korville. Se ei tavallaan integroitunut elämäänne. Se oli todella mahtava käsite, mutta miten tuotte sen oikeasti sisään?

Miten oikeasti yhdistytte?

Miten ystävystytte jonkin kanssa, mikä te jo olette?

Miten ohitatte vanhan egon ajatukset, kritiikin, tuomitsemisen ja kaiken muun, kommunikoidaksenne nyt energian kanssa, antaaksenne sen olla ystävänne.

Siis John kehottaa teitä hengittämään tähän, tähän kauniiseen, eleganttiin mikropiiristöön, kuten hän kutsuu sitä. Hmm, varsinainen insinööri.

(Tauko)

Kuin polku, yhteys, teidän ja energian välillä – teidän energianne.

(Tauko)

Ja John korostaa hyvin huolellisesti, ettei hän omista tätä. Se ei ole hänen. Hän auttaa teitä vain tulemaan tietoiseksi siitä. Hän hoksasi tavallaan – kai sitä voitaisiin kutsua niin – polun, mikropiiristön, ohjelmiston energeettisesti sanottuna, joka oli jo sisällänne, mutta se oli hyvin haudattuna.

Kyse ei ole siitä, että saatte jonkin implantin tai mitään muuta. Teistä tulee vain tietoinen hyvin luonnollisesta ja hyvin kauniista yhteydestä – mestarista ihmiseen.

Ei tarvitse puhua paljon sanoja toistensa kanssa. Se on tämän mikropiiristön eleganssia. Ei tarvitse puhua paljon sanoja.

Tiedätte, millaista on todella hyvän ystävän kanssa, kun ei tarvitse puhua koko aikaa? Yhteys on vain siinä.

Vetäkää syvään henkeä, ja teidän tarvitsee vain sallia se.

(Tauko)

Tuo linkki mestarin ja ihmisen välillä.

Nimittäin olette viimeiset pari vuotta yrittäneet tajuta sen: "Mitä teen? Miten pääsen siihen? Mitä minun tarvitsee tehdä yhdistyäkseni mestariin?", ja John tavallaan avasi, voitaisiin sanoa tietoisuuden, polun, ja antoi esimerkin, jotta voisitte avata sen itsessänne.

Ja nyt tuon saman asian, tuon saman yhteyden ihmisen, mestarin ja energian välillä.

John sanoo, että tässä työssään hänen täytyi palata ehdottomaan yksinkertaisuuteen – hän käyttää termiä melkein "nollapisteyksinkertaisuus" – koska joka kerta kun hän alkoi tulla monimutkaiseksi, joka kerta kun alkoi yrittää käyttää logiikkaa siihen, se hajosi. Mutta hän meni lähes nollapisteyksinkertaisuuteen, ja sitten hänestä tuli hurjan tietoinen siitä luonnollisesta yhteydestä, luonnollisesta linkistä, joka on jo viisaan ihmisen ja energian välillä.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Tuntekaa tämän yhteyden eleganttia designia.

Kunnolla syvään henkeä.

(Tauko)

Siis nyt tuomme tähän vuoteen uusia ystäviä – mestari, energia ja ego tai wego. Tuomme sen tähän vuoteen, ja avaamme nyt tuon linkin, yhteyden, jotta meillä kaikki tämä on vuorovaikutuksessa, virtaa ja liikkuu yhdessä.

Jos koskaan tunnette, että olette kadottaneet yhteyden mestariin tai että se häviää, jos koskaan tunnette, että kadotatte ystävyyden energian kanssa, palatkaa vain tähän.

Aioin sanoa, että kutsutaan sitä "Kuderka-linkiksi", mutta hän ei pitänyt siitä. Hän sanoi, että se on teidän. Se on kokonaan teidän.

Hän myös huomauttaa, ettei hän ole ensimmäinen, joka törmäsi tähän korjaustiedostoon, kuten hän sanoo. Hän ei ole ensimmäinen, joka törmäsi siihen. Toiset eivät vain jakaneet sitä. He eivät jääneet planeetalle, he eivät pystyneet kanavoimaan sitä toisen ihmisen kautta. Hän ei törmännyt ensimmäisenä tähän, mutta hän on ensimmäinen, jolla on ilo jakaa se.

Vedetään syvään henkeä.

Tämä korjaustiedosto, tämä linkki ihmisen, mestarin ja energian välillä.

Vedetään syvään henkeä, kun aloitamme uuden vuoden, parhaan vuotenne ikinä. Voi, maailma on sekasotkua, mutta (muutama naurahdus) tämä on teidän paras vuotenne ikinä.

(Musiikki hiljenee pois)

Tämän myötä, suuri kiitos ja tunnustus John Kuderkalle, joka sanoo tulevansa takaisin, ja ensi kerralla hän ei sekoita teknologiaa. Mutta hänen täytyi todistaa, että hän oli oikeasti täällä. Siis erityistunnustus Johnille ja kaikille teille.

Muistakaa vain, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos, ja onnellista uutta vuotta. Onnellista uutta vuotta (kameralle, ja yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.