Transhumaani (yli ihmisen) -sarja

SHOUD 7

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

4.3.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen hyvän tunteen/hyvältä tuntuva Adamus. Tervetuloa (hurrauksia ja yleisön taputuksia).

Aah! Huoneessa on todella hyvä tuntu tänään, ja myös kaikille jotka kuuntelevat netissä, hyvä tunne ja hyvin sopiva laulu, kaunis laulu sessiomme aloittamiseksi (viitataan Yohamin juuri esittämään lauluun).

Energiatuoksut

Minun täytyy tehdä tänään muutama tunnustus, mutta menen niihin hetken kuluttua. Haluan ottaa hetken vain hyvän tunteen kera. Huomaatte, että täällä on hyvä tuntu. Kenties tulitte aiemmin sisään ulkoa, kotoa tai töistä, missä satuittekin olemaan, ja oli vain – no, kävelette ovesta ja on hyvä tuntu. Hmm? Onko se ihmiset? Onko se juuri keitetty kahvi? Onko se kaikkea tätä? Onko se ruoka? Onko se itse rakennus? Mutta on erittäin hyvä tuntu. Onko se työryhmä täällä takana, joka tekee kovasti töitä tehdäkseen tästä hyvän produktion? Istun tänne taakse, jotta he pääsevät lähetykseen (yleisö taputtaa).

Mutta luultavasti sitä tapahtuu teille enemmän ja enemmän nykyään. Se on vain tavallaan hyvä tunne jostain. Kutsun sitä energiatuoksuksi. Se kannattaa ehkä kirjoittaa taululle. Kirjoitamme tänään paljon taululle. Selitän hetken kuluttua miksi. Kutsun sitä energiatuoksuksi. Se on kuin energia-aura.

Olette luultavasti kokeneet sen aiemmin. Teillä on esimerkiksi suosikkihuone kotonanne, ja se on vain – ette oikein tiedä miksi – se on vain … Pidän tuosta, ikään kuin taianomaisesti (sanat ilmestyvät näytölle). Se on kuin tuoksu. Tuoksu (scent). Se tulee latinan sanasta "sentient", mikä merkitsee tunnetta. Se on kuin aisti, joista olen puhunut paljon viime aikoina – palatkaa takaisin aisteihinne – ja tuoksu liittyy siihen. Mutta se johtuu siitä, että huone tuoksuu hyvältä. Se ei ole vain fyysinen tuoksu. Huoneessa on energia – energia josta ei voi erehtyä. Yksi kotinne huone – kenties se on makuuhuone, kenties se on vessa.

LINDA: Voi eiiii!

ADAMUS: Voisi olla. En sano sitä oikeasti minkäänlaisena tekohuumorina, vaan kenties se on kotonanne paikka, jossa pääsette pois, jossa voitte sulkea pois muun maailman. Teillä on kylpyamme. Teillä on omat juttunne siellä. Ne eivät ole kaikkien muiden. Ne ovat vain teidän, joten siinä on energiatuoksu, tietty tuntu.

Kenties se on kahvila, jokin paikka jonne teidän on hyvin mukava mennä. Kenties näin on siksi, että olette käyneet siellä jonkin aikaa, mutta sanoisin, että olette käyneet siellä jonkin aikaa, koska sillä on hyvä energiatuoksu. Siellä on todella harmoniset energiat.

Voisitte istua suosikkikahvilassanne jossain ja siellä voisi olla muita ihmisiä ympärillä ja voisi olla ääniä ja tuoksuja – tuoksuja kahvin valmistamisesta … (hän siemaisee kahviaan). Voi, se on kuumaa, ja se on hyvä asia. Se on hyvä asia. Mutta istutte vain siellä ja on hyvin mukavaa. Se on tavallaan, no, turvallinen tila. Ja kenties haluaisitte kaikkien muiden ihmisten lähtevän, mutta myös heidän kanssaan se on edelleen turvallinen paikka.

Kenties se on jokin internet-sivu, nettisivusto, kuten sitä kutsutaan, ja pidätte siellä käymisestä. Kenties se on Crimson Circlen nettisivut, kenties jotkut muut nettisivut missä teistä tuntuu todella mukavalta, koska niissä on hyvä tuoksu. Niissä on hyvä aura. Kenties ei kaikille, kenties vain teille, mutta ne tuntuvat vain hyvältä, tavallaan kuin laulu. Se vain tuntuu hyvältä.

Teille tulee enemmän ja enemmän tämän tyyppisiä reaktioita, näitä tuoksuja, ja kyse ei ole … Otetaanpa tällainen huone. Tällä Crimson Circlen yhteyskeskuksella on erittäin hyvä energiatuoksu. Pidän tänne tulemisesta. Ja tiedättehän, ylösnousseelle mestarille on tavallaan vaikea tulla tänne alas – "tänne alas" ei ole oikea sana, no olkoon, tänne alas – tulla tänne alas. On nimittäin todella kova gravitaatio, joka tavallaan – no, tiedätte – se vain imee sisään. Enkä puhu fyysisestä gravitaatiosta, vaan puhun tuosta imevästä elämänvoimasta, joka tukkii kaikki muut aistit, tekee hyvin fokusoituneeksi. Silloinkin kun ei halua fokusoitua, se imee sisään. Se vangitsee.

On sellaista myös silloin, kun tulen oleilemaan paljon kanssanne. On sellaista, kun vierailen kotonanne tai olemme ulkona kävelyllä. On vähän vaikeaa joskus jäädä todella pitkäksi aikaa gravitaation vuoksi. Se vaikuttaa kaikkeen.

Nimittäin ylösnousseessa elämässä on oikeasti hyvin vapaa. On hyvin vapaa kaikin tavoin, jota voisitte kuvitella. Tarkoitan, että vapaa yltäkylläisyystaakasta, koska yltäkylläisyyttä on aina. On vapaa aisteissaan. Ei ole rajoittunut vain pariin tylsään aistiin. On vapaa kaikin tavoin. Ei huolehdita seuraavasta hetkestä. Ei suunnitella. Ei ole tavoitteita. Se on todella vapaata. Siis tullessani oleskelemaan, on gravitaatio. Se tavallaan imee – on vähän vaikeaa toisinaan.

Kuten puhuin viime shoudissamme, on tuo vaikea ihmiselämä. No, ei mikään ihme, koska gravitaatio mikä on tavallaan sivutuote aika-avaruuden liikkumisesta tietoisuuden läpi, tavallaan imee asiat tähän todellisuuteen. En sano, etten pidä tulemisesta vierailemaan luonanne. Rakastan olla täällä, ja rakastan todella olla täällä Crimson Circlen yhteyskeskuksessa. On selvä energiatuoksu. Se ei liity mitenkään väreihin seinillä tai valaistukseen tai musiikkiin. Ne parantavat sitä, mutta se liittyy, no, ensinnäkin siihen tosiasiaan, että tämä on teidän. Kaikki te autoitte tämän paikan luomisessa ja rakentamisessa.

Sanon tavallaan mielenkiintoisen asian tässä. Sanotaanpa, että vain muutama ihminen olisi maksanut tämän kaiken kasaamisen, tuhansien ja tuhansien ja tuhansien sijasta. Sillä olisi hyvin erilainen energiatuoksu, koska jokainen teistä panosti siihen. Teitte lisäyksen siihen hyvin rakastavalla tavalla, hyvin avoimella tavalla ja tietäen, että teillä oli omistajuus siihen, energiaomistajuus.

Sitten kun se yhdistetään työhön, mitä täällä on tehty – se ei ole edes työtä, täällä on tapahtunut transformaatiota – mitä täällä on tapahtunut viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana, kun olemme olleet täällä, se lisää tämän paikan energia-auraa.

Kun se yhdistetään kuukausittaisten shoudiemme lisäksi niihin uskomattomiin asioihin, joita olemme tehneet täällä hiljattain, Adamin haavan ollessa yksi, ja filmasimme Mestarin elämä 4:n ja monia, monia muita asioita – aspektologia, seksuaalienergiat – kaikki tämä menee energiatuoksuun.

Se ei ole kovaa feng shuita, kuten että oven pitäisi olla pohjoisessa tai kenties etelässä, ihan sama. Feng shuilla ei ole todellisuudessa merkitystä ylösnousseelle mestarille. Hänelle kaikki on feng shuita. Kaikki selviää. Jos ovi on väärässä paikassa, ovi löytää tavan siirtyä mukautuakseen mestariin.

Mutta haluan teidän vain tuntevan hetken elämässänne ihmisiä – paikkoja, asioita, ihmisiä – joiden lähellä teistä tuntuu hyvältä. Kenties heillä ei ole kovin syvällisiä sanoja, he eivät ole kaikkein fiksuimpia. Kenties he tulevat eri kulttuurista, heillä on eri politiikka, mutta teistä vain tuntuu hyvältä heidän lähellään. Se on energiatuoksu.

Teistä lähtee tuoksu. Sinusta lähtee tuoksu, Sart.

ADAMUS: Joo, joo, joo (naurua).

SART: Aivan varmasti!

ADAMUS: Ja tällä hetkellä te kaikki – miten sen sanoisi – lähetätte, säteilette enemmän kuin koskaan. Niinpä silloin kun tulen vierailemaan tällä tavalla tai kun tulen käymään luonanne henkilökohtaisesti, yksilöllisesti, on huomattava ero tuoksussanne, energiatuoksussanne. Ja taas kerran, en puhu vain hajusta, vaan harmoniasta – ei harmoniasta minun ja teidän välillä, vaan harmoniasta teissä itsessänne.

Säteilette paljon enemmän – sitä ei pidä sekoittaa oman energianne, itsenne poisantamiseen. Olette tehneet paljon sitä. Teitä on käytetty ovimattona, ja sitten menette takaisin makaamaan ja annatte toisten käyttää teitä taas. Mutta nyt on erilaista. Olette vapaampi antamaan itsenne olla auki.

Ja kun pääsette siihen kohtaan, että tunnette olonne mukavaksi itsenne kanssa, se on itsessään tuoksu. Sitten kun teillä alkaa olla mukavaa itsenne kanssa, lähetätte täysin erityyppistä energiatuoksua.

Toiset ihmiset huomaavat sen. He huomaavat sen. He eivät tiedä, mitä he huomaavat. Menette vain tavallaan tällaiseen huoneeseen kuin tämä Crimson Circlen yhteyskeskus ja yritätte tajuta, miksi se tuntuu aina hyvältä, ja tavallaan: "Onko kyse siitä tavasta, jolla valot on laitettu? Vai onko kyse huonekalujen designista?" Ne ovat koristelua. Mutta jos on oikea perusenergiavärähtely, kaikki tavallaan alkaa sopia yhteen, vaikkette yrittäisi tehdä sitä. Toisin sanoen, Crimson Circlen yhteyskeskuksen kasaamisessa oli oikea energiavärähtely.

Niinpä riippumatta siitä, mitä väriä laitetaan seiniin tai miltä katto näyttää, se ei melkein voi mennä pieleen. Ei voi tehdä väärin. Kaikki tavallaan käy automaattisesti. Ja sitten kun saatte rakennettua tällaisen paikan, tavallaan sanotte: "No, miten se tapahtui?" Kaikki tavallaan vain tuli yhteen, koska se energiaharmonia joka meni tähän, luo tuon tilan, turvallisen tilan, tilan jossa on todella hämmästyttävä energiatuoksu. Se on sellaista värähtelyä, että jos joku joka ei olisi shaumbra eikä tietäisi mitään siitä, mitä olemme tehneet – parempi, ettei tietäisi – kävelisi tänne sisään, hän pysähtyisi hetkeksi metrin päässä ovesta. Hän vain pysähtyisi ja tavallaan katselisi ympärilleen. Hän ei kuulisi sanaakaan, mitä sanotte, jos yrittäisitte puhua hänelle, koska jokin tekee vaikutuksen häneen. Hän ei tiedä, mikä se on. Hän yrittää selvittää, mikä tekee tästä niin erityislaatuisen ja niin turvallisen, ja se on energiatuoksu.

Kuten sanoin, saattaa olla jokin suosikkiravintola, jossa käytte. Teillä on mukava olla siellä, koska sillä on hyvä energiatuoksu. Kenties omistajista, kenties koska olette käyneet siellä paljon. Sillä ei ole oikeasti merkitystä, ja kehotan itse asiassa, että te ette ole liian loogisia siinä. Tuntekaa vain tuota tuoksua.

Kenties se on suosikkikauppanne, jossa haluatte käydä usein. Kenties se on autonne. Sillä on vain kiva energiatuoksu. Se on vain, no, turvallinen. Ette tunne sitä riidanhaluisuutta, joka energialla usein on.

Energia on usein riidanhaluista, koska sanotaanpa, että jollakin on … Annan teille hyvän esimerkin: koirat. Koirat. Koirat ovat hyvin mukautuneita isäntäänsä. Ne sopeutuvat isännän energioihin, tapoihin. Ne sopeutuvat myös isännän tasapainottomuuksiin. Ne imevät ne. Ne ovat kuin sieni, sitä varten koiria on – ja tavallaan kissoja, mutta ne eivät ole niin paljon. Koirat ottavat oikeasti ne itselleen.

Niinpä on joitain koiria, jotka tapaatte ja joihin rakastutte. Niillä on energiatuoksu. Ne eivät ole hyvännäköisimpiä koiria. Ne eivät ole fiksuimpia koiria. Ne eivät ehkä osaa kaikkia temppuja. Mutta ne ovat vain … Ette tiedä miksi, ette tiedä, mikä tuossa koirassa on, mutta haluatte vain halata sitä.

Ja on toisia koiria, jotka ovat ärsyttäviä. Ne ovat vastenmielisiä. Ei siksi, että ne ovat yli-innokkaita tai haisevat pahalle tai niiden suusta tulee koko ajan vaahtoa, vaan koska niissä on ärsyttävä energiatuoksu.

Tuo ärsyttävä tuoksu – todennäköisesti poimittu omistajalta – saa luultavasti aikaan kuolaavan ja vaahtoavan suun, jatkuvan istumisen matolla ja itsensä vetämisen tällä tavalla (joku sanoo "oho" ja naurua, kun hän tavallaan havainnollistaa). Olen nähnyt sitä. Olen nähnyt joidenkin teidän koirien tekevän sitä. Se on siis … Älkää minua "ohotelko". Älkää minua "ohotelko" siitä. Se on kuin: "Voiiii! Lattiaa pitkin (lisää naurua)". Olen usein ihmetellyt, miksi ihmiset eivät tee sitä. Tarkoitan, että koirat tekevät, mutta mikseivät ihmiset? Älä edes kokeile sitä, Amir. Älä kokeile sitä (lisää naurua).

LINDA: Anna palaa, havainnollista se, Amir. Kukaan ei pystyisi tekemään sitä paremmin kuin sinä. Anna palaa ja näytä heille.

ADAMUS: Tämä on perheohjelma. Siis takaisin asian ytimeen (lisää naureskelua).

Siis tuolla lemmikillä, tuolla rakastavalla koiralla on energiatuoksu. Ja taas kerran, siinä ei ole loogisesti ehkä tolkkua. "Miksi tunnen todella yhteyttä tuohon koiraan?" ja toisten koirien kanssa ette halua olla missään tekemisissä. Ne ovat vain ärsyttäviä, koska niillä on tuo energiatuoksu.

Teilläkin on se. Teillä on tuo energia-aura, säteily, halo ympärillänne, ja olen todella huomannut viime aikoina, että se on muuttumassa. Aiemmin siinä oli paljon – no, ihmissanoin ilmaistuna oli toisinaan tavallaan myrkyllinen haju. Ei kirjaimellisesti, vaan koska oli niin paljon sisäistä hankausta, että siitä lähti energiahajua.

Nimittäin joskus käytte läpi syvää puhdistusta, teette kaikkia noita asioita, noita kolmen päivän "mikset vain ammu itseäsi" –tyyppisiä ohjelmia tai noita seitsemän päivän ohjelmia. Jotkut teistä pääsivät sen läpi 21 päivässä. Ihan oikeasti? Ja haisette tavallaan pahalta ja teette pahoja asioita tuossa energiapaikassa nimeltään vessa, koska tapahtuu energiahankausta.

LINDA: Miksi sinulla on niin paljon kakkaa aivoissasi tänään? (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Olen pelkästään viestintuojanne. Kanavoin teitä. Jos ette siis pidä siitä, mitä sanon, jos luulette, että tässä on kyse paskasta – no on … ei ole – kerron vain teille. Itse asiassa se on pätevä kysymys, koska on paljon aikoja, jolloin …

LINDA: Mikä se kysymys oli?

ADAMUS: Sinun kysymyksesi? Miksi puhun ilkeistä asioista – koska olette käyneet paljon vaikeita juttuja läpi pitkän, pitkän aikaa. Se on uuvuttavaa. Se on verottavaa. Se ei ole kovin hauskaa.

Mutta muistatteko, miten viime kuussa kysyin: "Haluatteko mennä nopeammin vai hitaammin?" ja useimmat teistä sanoivat "nopeammin". Se haisee. Tarkoitan, että koska käytte läpi niin monia muutoksia hyvin nopeasti, on paljon sisäistä ja ulkoista vastustusta, paljon muutosta tapahtuu, pystyn erottamaan hajun, ei vain ihmislemuanne, vaan muutosten hajun, ja se on tasapainoton. Se on vähän ällöttävä. Se on …

LINDA: Kakkainen.

ADAMUS: Joo. Joo (vähän naureskelua). Se on joskus vähän raju. Minun täytyy pitää etäisyyttä – "Ai, tänään on tavallaan vähän rajua!" Mutta tuon tämän esiin tänään, koska se on muuttumassa. Minun on vähän helpompaa olla lähellänne. Haisette, tuoksutte paremmalle kuin koskaan – useimmat teistä (naurua).

Ja haluan teidän tiedostavan sen hetken – oman energiatuoksunne. Ette ole luultavasti koskaan ajatelleet sitä näin. Ei se, miltä näytätte. Kyse ei itse asiassa ole oikeastaan edes siitä, miltä teistä tuntuu, vaan teistä tulee tuoksu, energiatuoksu, ja rakastan todella sitä, että avaatte sen nyt. Olette oikeastaan pitäneet sen tiukkana, ja se on osa heräämisen, mestaruuteen menemisen koteloitumisprosessia. Olette kotelossa jonkin aikaa. Ja se on tavallaan kuin tuo vanha tarina, jota monet ovat kertoneet, mutta jonka Tobias kertoi – toukka menee koteloon ja ilmestyy esiin perhosena. No, ollessanne kotelossa, pidätte kaiken sisällä, ja oikeutetusti niin. Teette hyvin syviä sukelluksia, ja tuossa kotelossa tapahtuu transformoitumisprosessi. Periaatteessa te, no, transformoitte – aioin sanoa "murhaatte" – mutta transformoitte ihmisen. Mutta tavallaan te oikeasti murhaatte ihmisen, kun se ei katso, mutta tiedätte, ettei se kuole. Suljette vain sen suun joksikin aikaa (muutama naurahdus).

SART: Jee!

ADAMUS: Mutta transformoitte ihmisen, ja se on haiseva prosessi, myös toukan koteloituminen. Se todella on. Tarkoitan, että miten moni teistä on oikeasti haistanut läheltä tuota koteloa? Se on todella haiseva. Ja jos rikotte sen – älkää rikkoko, koska häiritsette hyvin tärkeää asiaa – mutta jos rikkoisitte sen, se oikeasti haisee, koska on energiatransformaatio ja vastustusta. Koko ajan kun toukka on kotelossa, on valtavaa vastustusta. Aivan loppuun saakka, valtavaa, valtavaa vastustusta kaikkea sitä kohtaan, mitä tuossa kotelossa tapahtuu, mikä on hyvin luonnollista.

(Pieni tauko)

Kuulostaako vähän tutulta? Ja se on haiseva prosessi, se on työläs prosessi, se on hyvin vaikea prosessi. Mutta sitten tapahtuu hassu asia. Kun tuo perhonen on juuri ilmestymässä esiin – tahmea, kalpea, kankea ja kaikkea muuta – juuri ennen ilmestymistä esiin, on energiatuoksu, kirjaimellinen tuoksu, ihana, melkein kuin yhdistettäisiin kukkia ja vastapaistetut piparit. Siltä tuo kotelo tuoksuisi.

Siksi … Nimittäin meillä ylösnousseilla mestareilla ei ole oikeasti silmiä. Meillä oli ne aiemmin, mutta meillä ei ole niitä nyt. Emme näe asioita niin kuin te, luojan kiitos. Ei, vaan luojan kiitos siksi, ettemme ole rajoittuneet vain ihmisen näkökykyyn. Mutta olemme hyvin tietoisia energioista. Olemme hyvin tietoisia. Esimerkiksi, emme näe, että kotelo tärisee ja liikkuu, koska perhonen on juuri ilmestymässä esiin. Emme näe sitä. Aistimme tuoksun, energiatuoksun, joka on nyt tulossa todella harmoniaan sen sijaan, että se on vastarinnassa ja transformaatiossa. Se on tulossa harmoniaan, ja se tuoksuu hyvin kauniilta. Tarkoitan, että tuoksu on hyvin ihana.

LINDA: (haukotellen) Voi, jessus.

ADAMUS: (Adamus haistaa häntä) Hmm. Etkö pidä siitä?

LINDA: Joo, ihan oikeasti.

ADAMUS: Haluaisitko vähän kahvia?

LINDA: En.

ADAMUS: Okei. Se on siis hyvin ihana, ja havaitsen sitä tapahtuvan teillä kaikilla tällä hetkellä. Se on muuttunut. Tuoksu on muuttunut. Ei ole läheskään entistä vastustusmäärää. Ja tiedän, että jotkut teistä voivat nähdä, että vielä kaksi viikkoa sitten kävitte läpi helvettiä, mutta jokin muuttui. Jokin oikeasti muuttui. Olemme käyneet viime aikoina läpi hyvin, hyvin isoja asioita, syviä, transformoivia, kiusallisia ja kaikkea muuta, mutta voin kertoa, että se on muuttumassa.

Mutta kaksi asiaa tässä. Ensimmäinen on, että teistä tulee tietoisempi energiatuoksuista, jonkin tuoksusta. Älkää menkö mieleenne siinä, sallikaa itsenne vain tuntea se. Jos olette suosikkikahvilassanne, imekää todella sisään tuota energiaa. Siellä on jotain, joka resonoi, on jotain hyvin myönteistä ja harmonista kanssanne. Antakaa siis itsenne oikeasti … jos kyse on toisesta ihmisestä. Ette tiedä, miksi te … hänessä on tuoksu, siinä on jotain. Tai suosikkihuone kotonanne, mikä se onkin, alatte tulla jo tietoisemmaksi ja tietoisemmaksi. Se on vain: "Pidän todella tästä tilasta." Teillä on vain mukavaa siinä. Älkää ajatelko sitä liikaa. Sallikaa vain itsenne olla siinä.

Rennompaa itsenne kanssa

Ja seuraava asia on, että teistä on tulossa rennompi itsenne suhteen. Aivan kuten tunnette tuon saman mukavuuden, kun tulette tänne sisälle tai olette ravintolassa suosikkiloosissanne ja se on tavallaan teidän paikkanne, on energiatuoksu. Nyt teistä tulee rennompi itsenne suhteen. Ette ehkä ole täysin tietoinen siitä tällä hetkellä, mutta tunnette sen tulevan hyvin voimakkaaksi seuraavien parin kuukauden aikana. Energiatuoksunne ja te itsenne kanssa on muuttumassa kovasti.

Kun se tapahtuu, kun tunnette sen, "Miksi olen okei? Miksi minulla on niin mukavaa vain olla tässä itseni kanssa?", älkää alkako psyykkisesti arvioida itseänne – "Miksi?" ja "Miten pääsin tähän?" ja "Mitä tapahtuu seuraavaksi?" ja "Hajoaako kaikki?" Pysähtykää vain hetkeksi. Tiedostakaa tuo tuoksu aisteilla, olkaa tietoinen harmoniasta, ilmestymisestä esiin kotelosta. Olkaa tietoinen itsestänne.

Tästä halusin aloittaa, ja nyt tunnustukseni.

LINDA: Voi ei.

ADAMUS: Minun täytyi antaa teille ensin vähän muuta ajateltavaa.

Shaumbra-juhla

Olin Ylösnousseiden mestareiden klubilla eilen illalla ja minun täytyy myöntää, että minulla on tänään vähän krapula. Ou, ou, ou! (Yleisö sanoo "ooo") Ja …

AMIR: Se haisee.

ADAMUS: Se haisee! (Naurua) Ja se haisee, todellakin. Nimittäin normaalisti ennen kuin keräännymme shoudiin, otan rennosti vuorokauden ajan ennen sitä. Vietän aikaa teidän kaikkien kanssa, pidämme pikku kokoontumisen, meillä on tavallaan shoudia edeltävä tapaaminen. Puhumme siitä, mitä on tapahtunut. Siitä syystä kun kuulette minun sanovan tiettyä asioita shoudeissa, sanotte: "Kävin juuri läpi tuon." No, tietysti, koska tapasimme etukäteen ja kerroitte minulle hiton tarinanne ja sitten toistan sen shoudissa (muutama naurahdus). "Miten hän tietää, mitä minä juuri …" Koska kerroit minulle.

No, olin Ylösnousseiden mestareiden klubilla eilen illalla ja meillä oli juhlat. Meillä oli suuret juhlat, ja valvoimme aivan liian myöhään. Se oli suuri juhla ja se tapahtui ex tempore. Emme olleet suunnitelleet sitä. Sitä ei ollut merkitty kalenteriimme, koska meillä ei ole kalentereita. Emme lähettäneet kutsuja. Gabriel ei puhaltanut trumpettiin etukäteen tästä kokoontumisesta. Se vain tapahtui.

No, itse asiassa menin takaisin sinne – oltuani täällä melko kauan, menin takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille – ja täytyy myötää, että olin vähän "gravitoitunut". Sitä sanaa käytän kertomaan, että olen ollut teidän lähellänne pitkään ja minut on imetty sisään. Olin siis vähän – me emme väsy, mutta me supistumme. Nimittäin avoimuuden sijasta tunsin olevani vähän supistunut. Te masennutte, minä supistun (naurua). Minä supistun, kun te masennutte.

Minusta siis tuntui vähän supistuneelta, kun menin Ylösnousseiden mestareiden klubille, ja Apollo sanoi minulle: "Mitä on tekeillä, Adamus? Olet ollut poissa jonkin aikaa. Olemme tuskin nähneet sinua maisemissa ihmisten uuden vuoden alusta saakka." Sanoin: "Olen ollut kiireinen, todella kiireinen shaumbrojen kanssa. Nimittäin meidän täytyi käynnistää ProGnost 2017, ja se oli paskamaista." (Vähän naurua) (Suom. huom. sama sana merkitsee mm. "paskamaista" ja "helvetin ämmä") Koska …

LINDA: Mitä?!

ADAMUS: Sanoin: "Se oli paskamaista". Nimittäin emme välitä ____ (elehdintää) mitä sanoja käytämme Ylösnousseiden mestareiden klubilla, koska missään sanoissa ei ole huonoja sivumerkityksiä, kuten ihmissanoissanne, kuten _____ ja vastaavat asiat. Minut "piipataan" pois tänään (vähän naureskelua).

LINDA: Oletko varma tästä?

ADAMUS: Siis sanoin: "On ollut melko hurjaa ja hullua, melko supistunutta pitkän aikaa. Aloitimme ProGnostilla 2017 ja se oli … (joku sanoo "paskamainen") paskamaista." Saan teidät sanomaan sen minun sijastani. Se oli paskamaista, ja Apollo sanoi: "Helvetin ämmä?! Kutsutko minua helvetin ämmäksi?" Ei, ei, ei. Sanoin: "Se oli paskamaista." Hän sanoi: "Miksi?" Ja tähän mennessä joitain muita ylösnousseita mestareita oli alkanut kokoontua ympärille ja sanoin: "No, he eivät halunneet kuulla sitä. He halusivat kivan ja hauskan viestin. He halusivat tavallaan kumbaja-hetken. He halusivat pienen energiaviestin, koska siellä on ollut rankkaa. Voi luoja, on ollut rankkaa. Olen katsellut – katselin vaaleja. Se oli rankkaa. (Muutama naurahdus) Eikä vain se, eivät vain vaalit, vaan se suuntaus, mitä tuolla planeetalla tapahtuu."

Sanoin: "Tiedättehän, minun täytyi kertoa huonot uutiset rakkaille ystävilleni, shaumbroille. Minun täytyi kertoa huonot uutiset ja sanoa: "Vanha Maa ja uusi Maa eivät yhdisty." Nauroin sanoessani sen, mutta: "Vanha Maa ja uusi Maa eivät yhdisty. Jotkut heistä ymmärsivät. Totta kai. Joillakin heistä oli melkein kaksi peukaloa ylhäällä sen vuoksi, koska he ymmärsivät, miten ankara tämä planeetta on. He ymmärsivät taustaviestini, ettei se ole turvallinen paikka olla rakastunut itseensä."

Sanoin: "Jotkut heistä ymmärsivät, mutta monet heistä, voi pojat, olivat järkyttyneitä. He itkivät. He masentuivat. He lähtivät ulos ja yrittivät löytää jonkin toisen kanavoidun olennon, koska he eivät pitäneet minusta enää. Ja he …" (Joku sanoo "auuuu") Joo, tiedän, että jotkut teistä yrittivät, eikö vain? "He eivät pitäneet viestistä", sanoin. "Joten se oli tavallaan rankkaa." Ja sanoin: "Sitten palasimme asiaan suoraan sen jälkeen – voi pojat, suoraan sen jälkeen melkein liian – ja teimme tämän Adamin haava -jutun."

Kun sanoin "Adamin haava", ympärille oli kerääntyneenä noin 40 tai 50 muuta ylösnoussutta mestaria – suurin osa heistä muuten naisia, he olivat olleet ennen naisia. Jotkut ovat naisten vaatteissa. Jotkut – en osaa enää sanoa, mitä he ovat (vähän naurua), mutta ne olivat naisia viimeisellä kerrallaan. Hyvä luoja, tuolla ylhäällä on hämmentävää. On todella hämmentävää (lisää naurua).

Siis siihen mennessä noin 40 tai 50 oli kerääntynyt ympärille ja sillä hetkellä kun sanoin: "Nauhoitimme Adamin haavan, voi kuulla: "Ai, lopultakin! Ihmettelimme shaumbrojen tapaan, milloin oikein tekisit sen."

Sanoin: "No, minun täytyi odottaa oikeaa ajankohtaa. En voinut vain tehdä sitä koska tahansa, koska minun täytyi odottaa, kunnes, no, tietty energiadynamiikka, tietty tuoksu oli ilmassa. Sitä odotin, energiatuoksua." Ja yksi ylösnoussut mestari sanoi: "No, Adamus, mitä oikein puhut tuoksusta?" Ja sanoin: "No, minun täytyi odottaa oikeaa aikaa tehdäkseni ProGnostin 2017 ja sitten Adamin haavan ja sitten seuraavaksi sen, mitä kutsumme shoudiksi." Minun täytyi kertoa heille, mistä oli kyse, koska ne kaikki liittyivät yhteen. Ja sanoin: "Minun täytyi odottaa, että ilmassa oli rakkautta. Minun täytyi odottaa, että ilmassa oli rakkautta, koska jos olisimme tehneet sen liian pian ja olisimme menneet siihen, kuten Adamin haavaan, se olisi voinut olla hyvin rankkaa. Ei vain sanat, vaan Adamin haavan energiatuoksu." Jotkut teistä ovat katselleet sen – siinä on tuoksu. En sano, että se on kaikki helppoa tai miellyttävää, mutta siinä on jotain hyvin selvästi erottuvaa.

On tietysti rakkauden kaipausta, rakastajan löytämisen kaipausta, sielunkumppanin kaipausta, mutta sitten muuntumista sen yli siihen perimmäiseen ymmärrykseen, että rakkaus on aivan siinä. Sanoin: "Minun oli siis odotettava, että ilmassa olisi rakkautta", ja jotkut teistä ovat ehkä kokeneet sen katsellessaan sitä. Siinä on selvästi erottuva tuoksu, jotain joka tuo silmiinne kenties kyyneliä ja kenties vähän naurua. On jotain, joka lämmittää sydäntänne, ja jotain joka tuo esiin sisäisen tietämisenne. Sanojen kuuleminen ei ole tärkeää, vaan siinä on vain jotain, joka tuo esiin suuren tietämisen, kuin tietäisitte, mistä puhuttiin, ja tiedätte ennen sanojen tulemista, mitä ne ovat. Siis hyvin ihana tuoksu.

Sanoin siis ylösnousseille mestareille: "Jokin on muuttumassa. Haistoin sen äskettäin", ja sanoin: "Ja sitten kaiken kukkuraksi palasin juuri filmaamasta luultavasti tähän mennessä parhaan osan, minun mielestäni, Mestarin elämä -sarjasta – Mestarin elämä 4: aistillisuus.*

*"Mestarin elämää, osa 4 – aistillisuus" on saatavilla 1.4.2017 mennessä.

No, he menivät hiljaiseksi. Koko huone meni hiljaiseksi tuossa kohtaa. "Aistillisuus", he sanoivat, "tarkoitatko, Adamus, että työskentelet shaumbrojen kanssa ja he olivat valmiita aistillisuuteen?" Ja sanoin: "En ole varma (vähän naurua), mutta luulen niin. Luulen niin."

Sanoin: "Nimittäin se oli vähän rankkaa. Energiat olivat hyvin supistuneita päivän tai pari alussa, hyvin, hyvin supistuneita. Todella vaikeaa. Mutta luulen, että teimme läpimurron energeettisesti. Luulen, että teimme läpimurron." Ja yksi ylösnoussut mestari huoneen takaosassa sanoi: "Aistillisuus, eikö se ole oikeastaan viimeinen asia, jonka yksilö tekee ennen todellista valaistumistaan? Eikö se ole kuin Heräämiskirjan loppu, aistillisuus, kun voit puhua siitä? Kun on murtauduttu mielen esteiden läpi, on murtauduttu koko sen käsityksen läpi, miten todellisuus havaitaan vain mielen ja ihmisaistien kautta. Eikö se ole kirjan loppua?"

Toinen ylösnoussut mestari huusi huoneen toisesta nurkasta: "Se oi viimeinen asia ennen minun valaistumistani – aistillisuuden ymmärtäminen, paluu aistillisuustunteeseeni, paluu todellisiin aisteihini. Se oli viimeinen asia, ja siinä kaikessa nopeutettiin – voitaisiin sanoa – kaipausta ja valmiutta rakastaa itseäni, avautua takaisin aisteihin."

Ympäri huonetta oli tavallaan hyminää. Kaikki muistelivat hetkiään, ennen kuin he menivät mielen tuolle puolen, yli viiden ihmisaistin todellisuushavainnosta ja lopultakin tulivat takaisin aisteihinsa, todellisiin aisteihinsa, joista rakkaus on kenties suurin, vaikein ja haastavin. Mentiin yli hyvin yksiulotteisesta fokusaistista, ja siinä olette kaikki tällä hetkellä, yhdessä aistissa. Kaikki muu – silmät, korvat, aivot, kaikki muu – on osajoukkoa. Ne ovat sen yhden aistin mekanismeja, jossa olette. Sitä kutsutaan fokusoitumiseksi. Se on enkeliaisti. Sillä on monia, monia etuja. Se on todellinen merkki rohkeudesta, kunniasta ja valaistumisesta, jota käytätte tästä lähtien kaikkialla, minne menette täältä ikuisuuteen. On todella jaloa, että on käynyt läpi tuon fokusaistin, ilman muita aisteja.

Ja taaskin oli "aaaa" ympäri huonetta, ja saattoi tuntea tuon energiatuoksun, joka tuli kaikista, kun he muistivat, miten puristuneita ja supistuneita he olivat fyysisessä kehossa ja mielessä, miten epätoivoisesti he yrittivät päästä ulos. Ei siksi, että he eivät rakastaneet elämää, että he olivat pahoja ihmisiä, vaan koska se oli rajoittavaa. Se oli hyvin tiheää ja hyvin vaikeaa.

Ja kaikki muistivat. Oli hetki – muistan, että eilen illalla oli hetki, jolloin kaikki vain pohtivat, hetki jolloin kaikki muistelivat, millaista oli yrittää kovasti olla valaistunut, olla parempi, yrittää kovasti koko ihmistahdollaan, ponnistelullaan, työllään ja kärsimyksellään, jonka jotkut yhdistävät edistymiseen. Hyvin vaikeaa, ja he kaikki muistivat sen. En koskaan unohda tuota hetkeä eilen illalla, ja sitten oivallus – oivallus, että menet yhtäkkiä siitä yli.

Tiedätte, millaista se on. Teette todella kovasti työtä johonkin elämässänne, muutatte jotain itsessänne ettekä näytä pystyvän selviytymään siitä, mitä tuo jokin onkin. Ette näytä pystyvän pääsemään siihen, ja sitten yhtenä päivänä se vain tapahtuu. Heräätte yhtenä aamuna ja se on, kuin osa teitä olisi transformoitunut, jokin jota olette yrittäneet kovasti tehdä, ja yhtäkkiä – naps! – muutos tapahtuu. Ja melko tuollaista se on tässä. Olette tehneet hyvin, hyvin, hyvin kovasti töitä kaikessa tässä, uupumukseen saakka, ja siihen saakka, että lakkaatte tekemästä niin kovasti töitä ja vain päästätte irti. Joillekin teistä se on musertavaa ja ryömitte lakanoiden väliin ja makaatte siellä viikon tietämättä, mitä tehdä. Ja sitten päästätte irti, koska, no, ei ole enää mitään, mistä pitää kiinni. Luulen, että voitaisiin sanoa, että lakkaatte vain välittämästä. Päästätte vain irti ja yhtäkkiä kaikki muuttuu.

Ette voi tehdä sitä täältä (pää) tai täältä (lihakset). Ette voi tunkea tietänne läpi. Mutta yhtäkkiä vedätte vain syvään henkeä ja asiat muuttuvat.

No, kun kerroin heille, mitä olemme tehneet täällä parina viime kuukautena, kun kerroin heille ne muutokset, joita olimme käyneet ProGnostista rakkauteen ja palaamiseen todellisiin aisteihin – tässä (mieli) ei ole mitään tolkkua ja nauratte itsellenne jonain päivänä – joku huusi jostain: "Avatkaa se pullo!" Ja niin teimme (naurua). Ja joimme St. Germain –likööriä koko yön ja vähän viiniä ja luoja ties mitä. Juhlimme myöhään yöhön (yleisön hurrauksia ja taputuksia).

Juhlimme heräämistämme ylösnousseina mestareina – heräämistämme ja sitten lopulta mestaruuttamme – mutta luultavasti ennen kaikkea juhlimme teitä. Juhlimme sitä, että tulitte aisteihinne ja olette tuo tuoksu.

Tuleminen aisteihin

Tässä on tavallaan barometri, tapa mitata tätä kaikkea. Muutaman tulevan kuukauden aikana erityisesti, olette paljon tietoisempi tunnusta huoneessa, henkilössä, lemmikissä, internet-sivustossa, tietyssä paikassa johon menette kävellessänne metsässä. Se tuntuu turvalliselta. Se tuntuu hyvin tutulta, vaikkette olisi koskaan ennen olleet siellä. Sen energia tuntuu hyvin yhteensopivalta. Siinä on harmoniavärähtelyä, vastustuksen sijasta. Tiedätte, miltä vastustus tuntuu, mutta nämä asiat resonoivat kanssanne, koska niissä on hyvä energiatuoksu. Ja samaan aikaan huomaatte oman energiatuoksunne, muutoksen – tavallaan haluan sanoa, että se on yhdistelmä tuoreita kukkia ja juuri paistettuja pipareita, huuhdeltuna alas tipalla viiniä – ja se on paljon harmonisempi. Sinä sinun kanssa.

Tiedätte, millaista on ollut hyvin pitkään, kun teillä ei ole ollut mukavaa edes itsenne kanssa? On vaikeaa olla vain itseksenne tai jos olette yksin joskus, se on kuin kulkemista Melankoliakujaa pitkin suoraan Masennusbulevardille. Se on kuin: "Voi hitto!" Ette halua olla kenenkään kanssa, mutta ette halua olla itsennekään kanssa, joten mitä teette? Menette nukkumaan. Sekin on ollut kamalaa viime aikoina – unet.

Siis yhtäkkiä se on vain siinä. Kenties heräätte aamulla, kenties ajatte katua pitkin – se voi tapahtua missä tahansa. Se voisi tapahtua ostoksilla. Voisitte tankata autoanne. Sillä ei ole merkitystä. Sen ei tarvitse olla suuri hetki, vaan mitä tahansa, ja yhtäkkiä: "On hyvä energiatuoksu, minussa minulle. Unohda ulkopuolinen maailma, mutta minussa minulle. Tuntuu vain hyvältä."

Haluaisin teidän pysähtyvän tuolla hetkellä, vetävän kunnolla syvään henkeä ja menemättä siihen, miten pääsitte tähän ja miksi, tai alkamatta ajatella: "No, kyse on vain siitä, että on kiva aurinkoinen päivä tai sain palkan." Lopettakaa kaikki tuo melu. Se johtuu siitä, että tulette aisteihinne. Teissä on energiatuoksu. Olkaa sen kanssa. Älkää arvioiko sitä. Älkää yrittäkö selvittää psyykkistä feng shuita tai mitään muuta, mitä teitte oikein ja miten toistatte sen. Pysähtykää vain ja olkaa siinä, ja se tulee uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Se tulee eri tavoilla ja eri aaltoina. Se ei merkitse, ettei ole vaikeita aikoja välillä, mutta se on siinä. Se on siinä.

Toinen asia jonka huomaatte energiatuoksuissa, on, että nyt ihmisillä on erilaista vetoa teitä kohtaan. Ette ole enää vastenmielinen (naurua).

LINDA: Ai, miten jännittävää!

ADAMUS: Cauldre, se ei ollut aivan oikea sana! Se oli liian voimakas. En voi uskoa, että hän sanoi sen. Ette ole niin vastentahtoinen. Tota, se on vastenmielinen (lisää naurua).

Olette olleet kotelossanne. Siellä on ollut tavallaan haisevaa, ja säteilette tuota energiatuoksua toisille. Mitä tuoksua lähetätte toisille? "Pysy kaukana minusta. Pysy kaukana minusta." Ette halua häirintää. Olette kyllästynyt energian syömiseen, mutta ette ollut oikein varma, miten se käsitellään, joten menitte koteloon. Koteloiduitte. Lähetitte ulospäin tuoksua: "Pysy kaukana. En halua olla missään tekemisissä kanssasi" ja samaan aikaan tuoksua "Tarvitsen apua. Tarvitsen apua, mutta en sinulta. En pidä kenestäkään teistä. Tarvitsen apua jostain. En tiedä, mistä. En tiedä, miten saan sitä, mutta tarvitsen apua." (Vähän naureskelua)

Lähetitte sen energiatuoksua, mitä olen pyytänyt teitä olemaan koskaan sanomatta tässä huoneessa: "En tiedä", mutta olette sanoneet sitä kotelossanne. "En tiedä! En tiedä! En tiedä!" Lukittuna koteloonne: "En tiedä. Hän ei anna minun sanoa sitä Crimson Circlen yhteyskeskuksessa, mutta en tiedä!" (Lisää naureskelua) Lähetätte sitä ulospäin: "En tiedä." Täydellistä hämmennystä teille, itsellenne, kaikille ympärillänne. "En tiedä. En tiedä."

Siinä on siis tavallaan ällöttävä haju, tuoksu. En puhu nyt vain haisemisesta. Siihen liittyy tavallaan löyhkä. Sen rinnalla on joskus tarvitsevuutta, mutta jälleen ihmisten työntämistä pois, mikä on luultavasti ok – mutta on tarvitsevuutta. Tarvitsette jotain.

Vapaa olemaan sinä

Se muuttuu nyt. Se muuttuu, koska joko olette niin väsynyt, ettei teillä ole enää taistelutahtoa, tai aloitte vain oivaltaa, että te ette koskaan pääse siihen mielen betonin kautta. Ette koskaan pääse siihen, joten olette sallineet itsenne vain avautua.

Nimittäin, kun sallitte itsenne avautua, tuo kotelo, tuo energiakotelo alkaa hajota. Se oivaltaa, että te ette tarvitse sitä enää ympärillenne, pitämään teitä sisällä, itse asiassa estämään teiltä sitä, mitä oikeasti haluatte tehdä täällä, joten se alkaa purkautua. Teidän ei tarvitse tehdä sitä. Kotelo osaa purkaa itsensä. Ja sitten on esiintuleminen. Esiintuleminen jossa ette enää pelkää olla "sinä" "te itsenne kanssa" -näkökulmasta.

Siitä suurin pelko tuli – pelkäsitte olla "sinä" itsenne kanssa. Ja sitten ette enää pelkää olla "sinä" toisten ihmisten kanssa. Sitten alatte tuoksua kuin nuo piparit ja kukat, ja he tuntevat vetoa teitä kohti. Mutta – tämä on erittäin tärkeää painottaa tässä, erittäin tärkeää – ette syöjiä, jollaisiin olitte tottuneet menneisyydessä. Nimittäin epätasapaino vetää puoleensa epätasapainoa ja epätoivoiset ihmiset vetävät puoleensa toisia epätoivoisia ihmisiä. Heillä saattaa olla erilainen epätoivotaso, mutta on houkutin, tavallaan energiaferomoni, joka vetää puoleensa tuollaisia energioita.

Siis yhtäkkiä olette vapaa olemaan "sinä". Olette vapaa todella olemaan energialähettäjä, säteilevä, huolehtimatta vääristä ihmisistä, väärästä päivästä, väärästä tilaisuudesta, mistä tahansa. Ette vain ole huolissanne siitä enää, koska asetatte luonnostaan energiadynamiikan ajattelematta sitä. Teidät vedetään luonnostaan tiettyjen ihmisten luo tai paremminkin heidät vedetään teidän luoksenne. Teidät vedetään yhtäkkiä tiettyihin tilanteisiin ajattelematta, ja kaikki vain tulee esiin.

Ja jos katsotte, miten paljon elämästänne on kulutettu suunnitteluun ja huolehtimiseen – ja laitan ne samaan kategoriaan, suunnittelu ja huolehtiminen – se on ollut paljon. Valtava enemmistö ajasta on yritetty välttää ja estää katastrofi. Mutta tiedätte täsmälleen, mitä tapahtuu energiamagnetismin myötä. Murehditte koko elämämme ja yritätte estää katastrofin. Olette huolissanne, että jäätä putoaa lentokoneen siivestä 10000 metrin korkeudesta ja se osuu vain teihin, ei kehenkään muuhun, vain teihin (muutama naurahdus) – ja murehditte koko elämänne sitä. Niinpä ette käy enää ulkona. Pysytte sisällä. Ettekö ole tajunneet, että jää voi tulla suoraan katon läpi? (Lisää naureskelua) Mutta elämänne on välttelyä, ei todellista elämistä, Mutta taas kerran, se on ok, koska olette kotelossa ja sitä tehdään kotelossa. Mutta murehditte koko elämänne sitä, ja mitä sitten tapahtuu? Astutte yhtenä päivänä ulos ovesta ja tulee suuri raekuuro. Suuri raekuuro ja se läiskii kaikkialle ympärillenne suuria rakeita. Se ei ollut lentokone, vaan jäätä taivaalta, koska veditte sitä puoleenne.

Mutta nyt kun pääsette tähän kohtaan, se toimii samalla tavalla toiseen suuntaan. Katsokaa sitä niin. Yritätte koko elämänne olla ajattelematta pahoja ajatuksia. Mutta mitä teette? Ajattelette pahoja ajatuksia (Adamus nauraa). Taistelette elämänne pahoja ajatuksianne vastaan. Olette koko elämänne huolissanne, mitä tapahtuu, kuka satuttaa teitä seuraavaksi, missä menetätte kaikki rahanne. Elämänne koko omaisuuden, missä menetätte sen, miten teitä satutetaan fyysisesti, mikä sairaus tulee kehoonne. Olette koko ajan huolissanne näistä asioista, ja sitten ne tapahtuvat. Niiden tavallaan täytyy. Kyse on energiahoukuttimesta. Kyse on tuoksusta, joka vetää puoleensa samanlaista energiaa. Sitä kai kutsutaan vetovoimanlaiksi. Minä kutsun sitä haisevien energioiden laiksi (Adamus naureskelee). Ne vetävät puoleen toisiaan.

Nyt se muuttuu. Sama periaate jota olette yrittäneet välttää, mutta johon olette itse asiassa kaivautuneet syvemmälle, pätee toiseen suuntaan. Sen sijaan että nyt olette huolissanne siitä, mitä ajattelette, mitä tapahtuu seuraavaksi, yhtäkkiä teillä ei ole mitään murehdittavaa – sama asia eri näkökulmasta. Oivallatte, että sillä hetkellä kun ette ole huolissanne huolissaanolosta, teillä ei ole mitään, mistä olla huolissanne. Sama asia tuo kaiken teille.

Nimittäin energiaa tulee aina teille kaikesta riippumatta. Kaikesta riippumatta. Nyt siis tuo sama periaate, mutta tuoksu on erilainen. Tietoisuus on muuttunut. Nyt siis asioita vain tulee teille yhtä – voitaisiin sanoa – helposti, kuin ennen oli ei-helppoutta, yhtä suurella sujuvuudella kuin ennen oli kamppailua. Se on täysin vastakkaista. Kaikki vain tulee teille. Se on vain siinä.

Joku, itse asiassa monet ovat kysyneet ja kysymys tuli esiin Mestarin elämä 4:ssä: "Eikö ole tylsää olla ylösnoussut mestari? Mitä te tyypit teette, oleskelette vain koko päivän ja kaikki selviää? (Muutama naurahdus) Eikö ole todella tylsää olla tekemättä mitään?" No, tämä indikoi minulle, että ihmiset pitävät oikeasti haasteista. Ihminen pitää paljosta kärsimisestä. Ihminen pitää asioiden tekemisestä vaikeaksi, koska hän toimii yhdestä aistista. Hän ei tiedä mistään muusta. Hän ei tiedä paremmin. Hän toimii hyvin rajoittuneesta tietoisuusmuodosta.

Kuvitelkaa nyt, kuten sanoin Mestarin elämää 4:ssä … Ei, en paljasta sitä kaikkea tässä, mutta Cauldre, Linda ja Alain ovat huolissaan, että paljastan. Voi jessus!

Kuvitelkaa hetki – no, olette eläneet yhdessä aistissa. Alatte ymmärtää, mistä puhun – yksi aisti. Ei viittä tai kuutta. Yksi. Yksi, yksi, yksi. Yksi aisti, ja olette tehneet sitä – mitä? – tuhat tai useampia elämiä. Se on melko helppoa teille. Se on … Hei, Linda. Hän antaa minulle tuon katseen tuolla. Katse siirtyä eteenpäin? Vai katse istua alas? Vai katse … "Haluat hakea minulle lisää kahvia" -katse.

LINDA: Olen järkyttynyt ja ihmeissäni. Olen luvannut Geoffreylle, että lopettaisin rumien sanojen käyttämisen, ja sinä korvaat jokaisen sanan, jota minä lakkaisin käyttämästä. Mitä tämä on?

ADAMUS: Miksi lupaisit Cauldrelle lakata käyttämästä rumia sanoja?

LINDA: Se oli uhkaus.

ADAMUS: Hän uhkasi sinua? (Linda nyökkää) Mutta kuitenkin minä voin käyttää rumia sanoja?

LINDA: Joo, mistä siinä on kyse?

ADAMUS: Minä olen ylösnoussut mestari (Adamus naureskelee). Takaisin asiaan. Takaisin asiaan.

Kuvitelkaa vain hetki, koska tätä tapahtuu teille, kun olette ulkona kotelosta: olette olleet yhdessä aistissa, yhdessä havaintotavassa, hyvin kapeassa todellisuushavainnossa ja yhtäkkiä alatte tulla esiin. Pääsette pois aivoistanne. Rikotte betonin. Sitä se vain on. Siellä on konkreettinen energiasotku (suom. huom. sama sana on mm. "betoni" ja "konkreettinen") Sitä se vain on.

Yhtäkkiä olette … (kahviautomaatin ääni kuuluu). Oi, rakastan tuota ääntä, kun kahvia tehdään. Yhtäkkiä olette viidessä aistissa. Vaikuttaisiko se elämäänne? Viisi aistia ja voitaisiin sanoa, että ne kaikki ovat laajempia, kuin joissa olette olleet. Nyt teillä on viisi ja sitten 19 ja sitten 50 ja sitten 100. Mieli ei pysty kuvittelemaan sitä. Se yrittää. Siksi mieli tekee typeriä kysymyksiä, kuten: "Eikö ole tylsää olla ylösnoussut mestari? Mitä tehdään, istuskellaan vain joutilaana koko päivä?"

Nimittäin ihmismieli ajattelisi: "No, ylösnoussut mestari menee kalaan, heittää siiman veteen ja kala kävelee sen luo ja laittaa koukun suuhunsa ja sanoo: "Okei, vedä minut ylös." (Muutama naurahdus) Tämä on ihmisen tulkinta ylösnousseena mestarina olemisesta, ja ylösnoussut mestari istuu siinä sanoen: "Voi jessus! Tämä ei ole hauskaa. Minulla on jo 400 kalaa täällä. Taas uusi kala. Kuka perkaa kalat?" Ja tietysti ylösnousseen mestarin tapauksessa joku yhtäkkiä tulee perkaamaan ja viemään ne pois. "Voi, oli todella tylsää tänään. Minulla ei ollut mitään haasteita tai kamppailuja."

Se ei ole tuollaista. Ylösnoussut mestari menee kalaan, aivan kuten ihminen, ja käy läpi ihmisen koko kalastusprosessin. Mutta samaan aikaan ylösnoussut mestari on avoin hyvin monille muille tietoisuustasoille – esimerkiksi rakkauden ollessa yksi – mikä ylittää kaiken, mitä voisitte edes kuvitella – mielikuvituksen ollessa toinen. Niinpä samalla kun ylösnoussut mestari on kalassa ja vetää kalan ylös ja heittää sen takaisin järveen toisella puolella, hän on mielikuvitusaistissa, joka voisi laittaa hänet minne tahansa, mitä hän haluaa tehdä, koska se on vapaa aisti.

Toinen oivaltamanne asia on – ja jatkan siitä, mitä olen puhumassa tässä heti, kun kahvini tulee – kun tulette esiin nyt ja kehitätte energiatuoksuanne, että on paikkoja, asioita, ihmisiä, mitä tahansa, unia, jotka ovat energialtaan hyvin yhteensopivia. Ne vain – aivan kuin tuossa laulussa – tuntuvat hyviltä, ja oivallatte, että eläminen tässä pakahduttavassa puserruksessa on ollut hyvin vaikeaa ja hyvin epäkaunista. Epäkaunista. Olette kamppailleet löytääksenne kauneutta itsestänne ja elämästä ja ihmetelleet, miksi ette löydä. Ja sitten oivallatte, että kauneus on itsessään aisti, mutta se on mahdotonta kokea, kun olette vain fokusoitunut.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

Kahvini on melkein valmista. Olen melkein valmis jatkamaan seuraavaan osaamme.

Adamuksen tunnustus

Siis takaisin tarinaani. Minun täytyy myöntää, että eilen illalla juhlimme kovasti. Ja sanoisitte: "No, olet ylösnoussut mestari. Onko sinulla krapula?" On minulla. On minulla, koska olen oleskellut maan päällä jonkin aikaa. Olin tavallaan vielä supistunut. Niinpä kaikki tuo juhliminen vaikutti minuun. Päätäni vähän särki, kun tulin tajuihin tänä aamuna. Ja sitten oivalsin – voi, millainen energiatasoni oli kaikesta edellisillan juhlimisesta ja olemisesta kanssanne kaksi kuukautta melko kovassa toiminnassa – että … No, siinä on kahvini. Yhtäkkiä oivalsin: "Hitto! En ole valmistellut mitään tälle päivälle." (Vähän naurua)

LINDA: Ai jaa, se selittää kaiken! Oooo, nyt minä tajuan! Joo. Mm hmm.

ADAMUS: Ajattelin itsekseni: "Sinä ylösnoussut mestari aiot mennä sinne ja vain jaaritella (lisää naurua) melkein vähän yli tunnin, ja joku saa kiinni sinut. Jaarittelet vain ja kaikki miettivät: "Mikä helvetti hänellä tänään on?" Ja sitten kaikki katselevat tai kuuntelevat täällä. Kaikki sanovat: "Kenties on jokin syvempi taso, jota en tajua tässä (lisää naurua). Kenties se menee yli ymmärrykseni, koska en ole kovin mestari tässä.""

LINDA: Ei onnistu.

ADAMUS: Ja niin yritätte kaikki kuunnella vielä tarkemmin, niin kuin: "Mitä hän tekee? Onko tämä huomion kiinnittämistä muualle?"

LINDA: Kello on 15.30! Minne olet menossa?!

ADAMUS: Pääsen kohta siihen, mihin en ole menossa (vähän naurua). Sanon sen uudestaan. Pääsen kohta siihen, mihin en ole menossa, joo. Ja tekin menette.

Sanoin itselleni: "Sinä suuri ylösnoussut mestari, mitä aiot tehdä tänään? Eikä minusta tunnu tarpeeksi hyvältä istua alas ja yrittää hahmotella mitään." Sanoin: "Aion vain ilmestyä paikalle ja olla rehellinen. Minulla on krapula tänään, ja eikö ole kamalaa shoudin päivänä, että minulla on krapula eikä minulla ole käsikirjoitusta."

Ja sitten ajattelin itsekseni: "Hetkinen nyt. Ensinnäkin voin tanssia tässä pitkän aikaan, ennen kuin he saavat minut kiikkiin (naurua). Voin kääntää huomion muualle. Voin pyytää kahvia. Voit tehdä monia asioita. Voin pitää pintani ainakin 45 minuuttia". Ja helvetti, olen jatkanut nyt tunti viisi minuuttia. Mitä siitä sanotte? Ja sitten ajattelin itsekseni: "Hetkinen, hitto soikoon! Eikö tämä ole mestarin tapa? Se yksi kerta kun olen tavallaan huonovointinen, enkä ole suunnitellut mitään, en ole tehnyt käsikirjoitusta …" Tavallisesti kun kokoonnumme yhteen, kirjoitan muistiinpanoja ja selvitän etukäteen, mistä puhumme. Koska te olette sellaisia, minun täytyy olla sellainen. Minun on täytynyt suunnitella shoudeja, koska te suunnittelitte edelleen elämäänne. Nimittäin sovitan itseni teihin, teidän energiatuoksuunne.

LINDA: Oikeasti? (Joku sanoo "se on sitten meidän vikamme") Pitäisikö meidän uskoa se? (Vähän naurua)

ADAMUS: Tässä on hyvä uutinen. Mykistäisittekö Lindan mikrofonin loppu- … (Linda nauraa kovaan ääneen ja yleisö nauraa) Ottakaa paristot pois. Tehkää jotain.

Ja sanoin: "Tämä on hassua, koska se on niin totta – valvoin liian myöhään enkä suunnitellut mitään – mutta kuitenkin toisaalta, eikö teidän ole aika lakata selvittämästä kaikkea? Eikö teidän ole aika lakata suunnittelemasta kaikkea? Eikö teidän ole aika antaa kaiken tulla itsellenne sen sijaan, että menette sen luo?" Ja ajattelin: "Tämä on upeaa. Juuri kun he luulevat minun munanneen, he oivaltavat, että olen hyvin nerokas, koska … (naurua)"

LINDA: Jos et sano sitä itse.

ADAMUS: "… näin oli tarkoitus olla. Eikö meidän kaikkien ole aika lopettaa pakkomielteinen suunnittelu, koska "suunnittelu" ja "murehtiminen" ovat oikeasti eri sana täsmälleen samasta asiasta. Eikö meidän ole aika vain sallia kaiken olla kontrolloimatta – antaa kaiken vain olla? Annamme niiden asioiden vain tulla, joita tulee, ja menemme niiden mukana ja katselemme, minne ne menevät, ja olemme tuossa siunauksessa, koska sitä se on."

Ja kun olin alkamassa ajaa partaani – mutta oivalsin, etten ollut tehnyt sitä noin 400 vuoteen, joten miksi aloittaa nyt? Ei tarvitse ajaa, kun on ylösnoussut mestari. Olin juuri alkamassa ajaa partaani, kun se valkeni minulle: "Tämä kaikki selviää. Hitto soikoon! Olenko jotenkin nerokas? En edes tiedä miten. Kaikki selviää, koska minulla on tämä energiakrapula, en ole kirjoittanut ohjelmaa tälle päivälle, mutta minun ei tarvitse tehdä mitään, koska Yoham on täällä. Yoham on talossa. Voi, olen onnekas ylösnoussut mestari!" (Naurua) (Suom. huom. sanaleikkiä, joka liittyy sanaan "paskiainen" tai "hunsvotti") Sanoin: "Nimittäin voisin tehdä vain merabia koko päivän. Tulen vain tänne eteen ja pidän pienen avauksen ja juttelen vähän ja sitten sanon: "On aika tehdä merabh.""

Ja sitten se juolahti mieleeni, oivallus. Eikö ole hassua, miten he vain ilmestyvät paikalle? He ovat vain täällä, kun minä en ole … tehnyt käsikirjoitusta tähän. En – sori vaan – käyttänyt aikaa asioiden kasaamiseen teille, mutta kaikki selvisi. Ja sitten se valkeni minulle, se välähti minulle. Sanoin: "Voi jessus! Mutta mistä? Mikä merabh? (Vähän naureskelua) Olemme tehneet merabhin tästä. Olemme tehneet merabhin tuosta. Olemme tehneet merabhin ovenkahvan kiillottamisesta (naurua). Olemme tehneet merabhin hanavedestä. Olemme tehneet merabhin siitä, miten pestään pyykkiä (lisää naurua). Se on kuin: "Höh! Olemme tehneet monta merabhia, mitä oikein teemme?" Ja oltuani pari kuukautta supistuneena kanssanne, jouduin puoleksi hetkeksi paniikkiin, ja sitten vedin syvään henkeä ja menin ja-tilaan – "Ja olen ylösnoussut mestari" – ja ajattelin: "No, helvetti, teen, mitä minun olisi pitänyt tehdä kauan sitten. Te valitsette merabhin."

Nyt kaikki tämä selviää mukavasti päivänä, jolloin minulla on paha energiakrapula: Yoham on täällä ja te valitsette merabhin. Aion vain istua ja tehdä, mitä teen parhaiten ylösnousseena mestarina.

LINDA: Mikä on?

ADAMUS: Te päätätte (vähän naureskelua).

Linda siis ottaa mikrofonin nyt …

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: … ja menemme – voi, kyllä. Nyt on teidän vuoronne. Olen tanssinut täällä edessä tunti kymmenen minuuttia. Nyt on teidän vuoronne.

Ensimmäinen kysymys

Linda siis kiertää mikrofonin kanssa aivan hetken kuluttua ja kysymys jonka teen, perustuu tähän: valaistuminen – mentäessä valaistumisesta ruumiillistuneeseen mestaruuteen, tuo matka … Muute,n Crimson Circle ei ole esiheräämistä tai heräämistä varten. Se on niille, jotka ovat menossa heräämisen jälkeen mestaruuteen – kaikkein vaikein osa. Vaikein osa. On helppoa jäädä heräämiseen, mutta me emme jää. Menemme eteenpäin.

Mutta tuolla matkalla on myös kauniita lahjoja. Siinä on kauniita, kauniita lahjoja ja kokemuksia. Hämmästyttäviä lahjoja. Saatte niitä koko ajan. Niin vaikeaa kuin kotelossa on ollutkin – ja yksinäistä ja haastavaa ja betoniaivojen, sementtipään käsittelemistä – siinä on lahjoja. Ja itse asiassa kysymyksen ensimmäinen osa – ja menemme toiseen osaan aivan hetken kuluttua. Pysähtykää vain hetkeksi. Mikä on suurin lahja, suurin hetki tai kokemus, joka teillä on ollut vastoinkäymisistä huolimatta. Se voisi olla hetki, kuten ahaa-elämys eilen illalla Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Se voisi olla pieni kokemus, joka teillä on ollut.

Mikä on yksi lahja, jonka olette saaneet? Ja vain … mikrofoniin.

LINDA: Onko jonkin aikaväli tämän tapahtumiselle?

ADAMUS: Ei, ei. No, useimmat teistä ovat käyneet tätä intensiivisesti läpi noin 10–15 vuotta, joten jossain sinä aikana. Hyvin nopeasti, mitä ovat kalleimmat hetket, joita teillä on ollut?

LINDA: Meidän täytyy kertoa se?

ADAMUS: Kyllä kiitos.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Se voi olla ohikiitävä hetki. Se voi olla päivä. Sillä ei ole merkitystä. Haluaisin vain kuulla niitä hetken.

ALICE: Häh, annat mikin hassulle tyypille? (He naureskelevat) Pitäisin itse krapula-merabhista.

ADAMUS: Krapula-merabh (naurua). Emme ole vielä tehneet sitä, krapula-merabhia, mutta tiedät, mitä sanotaan krapularyypystä. Jos siis tekisimme tuon merabhin, tuomme paljon viiniä. Kyllä (nainen naureskelee). Siis kaunis, tuo hetki.

ALICE: Omani olisi kolmen päivän hetki 2013, kun istuin saunassa ja katselin hikeä käsivarrellani ja yhtäkkiä vain – pum! – laajennuin aisteihin, jotka ovat … Ja sanot, että on yksi, fokus, ja se oli tuo laajentuneena. Niinpä kuulin asioita mailin päästä, näin värejä jotka … Ja sitä kesti kolme päivää ja nousin nopeasti. Joo, olin uupunut.

ADAMUS: Uupunut, joo. Joo.

ALICE: Ja tavallaan puhuin tuolloin itselleni vähän hitaammin etenemisestä. Mutta se oli …

ADAMUS: Tai pysyä pois saunasta (nainen naureskelee).

ALICE: Menin takaisin monta kertaa ja yritin toistaa sen! (Hän nauraa)

ADAMUS: Toimiko se, kun menit takaisin?

ALICE: E-ei.

ADAMUS: Ei koskaan toimi.

ALICE: Ei.

ADAMUS: Ei koskaan toimi. Tiedätkö miksi? Koska mieli yrittää suunnitella sen, luoda sen uudelleen, eikä se vain toimi. Niinpä annat itsesi mennä seuraavan kokemuksen mukana.

ALICE: Mm hmm.

ADAMUS: Hyvä, kiitos. Etenemme nopeasti tässä. En lisää kovin monia kommentteja. Olen vain utelias. Kauneimpia hetkiä.

VICKI: Haluan merabhin sulkemaan Adamin ja Isisiksen välisen kuilun.

ADAMUS: Okei.

VICKI: Se on mielessäni, joten sen merabhin haluaisin.

ADAMUS: Menemme siihen hetken kuluttua. Mutta ensin sinun kaunis hetkesi tai kokemuksesi elämässä, jotain hyvin muistiin painuvaa heräämisessä mestaruuteen. Jotain hyvin koskettavaa.

VICKI: Ai jaa, se olisi luola Kauailla Tobiaksen kanssa tammikuussa …

ADAMUS: (kuiskaten) Tobiaksen, ei minun.

VICKI: … 2004.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Ja mitä tapahtui?

VICKI: Pitkä lista asioita tapahtui. Minä siis …

ADAMUS: Se oli vain paljastus.

VICKI: Se oli hetki minulle. Koko Kauai oli melkoinen hetki minulle.

ADAMUS: Aivan.

VICKI: Joo.

ADAMUS: Okei.

VICKI: Ja oli kiehtovaa, koska palatessani kuuntelemaan tuon työpajan cd-levyjä, ne eivät toimineet.

ADAMUS: Ahaa! Mielenkiintoista.

VICKI: Se oli valtava hetki!

ADAMUS: Mielenkiintoista.

VICKI: Joo.

ADAMUS: Joo, hyvä. Muutama vielä. Tuo kallisarvoinen hetki tai kokemus tulemisessasi mestaruuteen.

SWETHA: Adamin haava.

ADAMUS: Adamin haava. Se oli aivan äskettäin.

SWETHA: Kyllä.

ADAMUS: Parin päivän tyyppinen juttu.

SWETHA: Kyllä.

ADAMUS: Joo, joo. Mitä tapahtui? Uteliaisuudesta.

SWETHA: (pitäen tauon) Suurimman osan siitä tunsin tietäväni, mutta olin unohtanut sen. Paljon siitä … En tiedä, miten selittää, mutta se oli kuin ahaa-elämys.

ADAMUS: Joo. Se on vain siinä.

SWETHA: Vain, vain …

ADAMUS: Joo, joo. Ja itse asiassa katselen, kun kamppailet – olet hyvin fiksu, melko mentaalinen – ja yrität selittää asioita, jotka ovat hyvin kauniita kokemuksia, ja yrität selittää niitä täältä (pää). Eikö olekin vaikeaa?

SWETHA: Kyllä.

ADAMUS: Etkö vain halua olla sen tuoksun kanssa? Sen tunteen kanssa?

SWETHA: Kyllä.

ADAMUS: Ehdottomasti. Vedät siis syvään henkeä ja vain olet (he vetävät syvään henkeä). Hyvä, kiitos.

SWETHA: Kiitos.

ADAMUS: Kaksi vielä. Vain hetki, kokemus, jotain mikä oli hyvin arvokasta.

SART: Tänä aamuna sen jakaminen, mitä on tapahtunut kahden kuukauden kuluessa, ystävien kanssa jotka ovat samalla polulla. Ja tunsin, että tulit sisään hyvin suurena tänä aamuna, vaikka on krapula. Olit erittäin hyvä.

ADAMUS: Joskus olen parhaillani sellaisena, joo.

SART: Joo, se oli hyvä.

ADAMUS: Vastustukseni sinua kohtaan oli vähän laimentunut.

SART: (nauraen) Arvostan sitä kovasti.

ADAMUS: Kiitos. Vielä yksi. Älä unohda huoneen tätä puolta.

LINDA: Minä … Etkö näe, että …

APRIL: Minulla oli yksi eilen illalla, kun olin ollut hyvin kietoutunut poliittiseen paskaan ja ärsyynnyin siihen täysin, ja menin ystäväni Facebook-sivulle ja näin tämän laulun, ja se vei minut täysin toiseen paikkaan, täysin toiselle tasolle (häntä itkettää). Ja oivalsin, miten arvokasta musiikki ja intohimo on.

ADAMUS: Mm. Joo, niin on.

APRIL: Ja olin sulkeutunut siltä. Siksi se oli siis arvokasta.

ADAMUS: Joo, musiikki, intohimo. Ja taas kerran, puhun paljon näistä Mestarin elämän aistillisuudessa. On itkettävää ja iloista samaan aikaan, kun oivallatte, miten puristuneena olette eläneet, ja hyvästä syystä. Koko juttu on todella mielenkiintoinen kokemus, mutta kun ilmestytte siitä esiin, se saa teidät kyyneliin, miten kauneutta ei juurikaan ole ollut elämässänne ja miten paljon kauneutta itse asiassa on. Näen hyvin monien teistä yrittävän luoda tai tehdä – ei paras sana – tuottaa kauneutta elämäänne, yritätte löytää kauneutta, eikä se toimi kovin hyvin. Sitä on, mutta hyvin eri tavalla. Kiitos.

Voi, sitten ihmettelette: "Miksi olen elänyt näin? Miksi olen ollut sulkeutunut?" Ettekä ole tehneet mitään väärin. Se ei ole psyykkinen asia. Ette ole tehneet mitään väärin. Kyse on itse asiassa valinnasta, kauniista valinnasta. Mutta nyt olette ilmestymässä esiin siitä. Ole hyvä.

ROMANA: Kallisarvoisin hetkeni oli elokuussa 2014, kun menin virtuaalikielekkeen yli ja putosin. Ensin tunsin pelkoa ja sitten aloin luottaa itseeni.

ADAMUS: Aivan.

ROMANA: Että kaikki menee tasaisesti.

ADAMUS: Siis syöksyt hidastettuna kielekkeen yli.

ROMANA: Tämän kielekkeen yli.

ADAMUS: Joo. Kuinka pitkälle alas?

ROMANA: Ensin näin maahan. Se oli kieleke, meri ja aaltoja ja …

ADAMUS: Tämä ei ollut uni. Tämä oli oikeasti.

ROMANA. Ei, ei.

ADAMUS: No …

ROMANA: Ja olin tässä pudotuksessa, tavallaan lentämisessä, tavallaan …

ADAMUS: Vapaudessa.

ROMANA: … vapaudessa ja itseeni luottamisessa.

ADAMUS: Joo.

ROMANA: Ja tuolla hetkellä ei ollut maata. Ei ollut putoamista. Oli lentämistä, ja tämä hetki muutti koko elämäni. Se on …

ADAMUS: Se hetki.

ROMANA: Joo.

ADAMUS: Joo, joo.

ROMANA: Yritän myös …

ADAMUS: Tunnetteko, miten hän ei ole mielessään, vaan hän on tunteissaan – tai siinä jota sanoisin sen tuoksuksi, sen energiaksi – ja se on melkein elävämpää nyt, tavallaan.

ROMANA: Yritän usein luoda tämän hetken juuri siinä kohdassa, missä kuljin, missä kävelin, arvokkaimmalla tavallani, mutta se ei tule takaisin. Mutta muistan tämän hetken, ja kun kamppailen elämässäni joskus, voin tuntea tämän hetken, tämän vapauden ja tämän luottamuksen itseeni, ja tämän todellisen vapauden. Tämä vapauden olla putoamatta, tuntea kaikki, joo.

ADAMUS: Kaunista, kaunista, kiitos.

ROMANA: Kiitos.

Toinen kysymys

ADAMUS: Hyvä. Vaihdetaanpa nyt vähän kysymystä. Minulla on siis kova krapula, Yoham on talossa ja te valitsette merabhin. Teillä on nimittäin ollut monia lahjoja matkan varrella ja tänään on hyvä aika antaa meille, itsellenne, jokin lahja.

Haluaisin teidän nyt – jos olette valmiina kirjoittamaan siellä takana. Kierrämme ympäri ja minkä lahjan aiotte antaa itsellenne, sanotaan parin seuraavan viikon kuluessa. Minkä lahjan? Sitä voitaisiin kutsua läpimurroksi, sitä voitaisiin kutsua oivallukseksi, miksi tahansa haluatte. Mutta mikä lahja? Kuulin jo yhden takaa, Vicki. Se oli miehen ja naisen yhdynnästä. Mitä sanoitkaan? (Naurua) Minulla on niin kova päänsärky tänään (lisää naurua). Sitä sinä ajattelit. Et sanonut niin. Okei, okei. Sitä ajattelit.

VICKI: Näiden kahden välinen kuilu alkaa kaventua.

ADAMUS: Kuilu kapenee, okei.

VICKI: Kuilu umpeutuu.

ADAMUS: Aivan, aivan. Ne tulevat yhteen.

VICKI: Sen ei tarvitse olla seksiä.

ADAMUS: Voisiko se olla …

VICKI: Ei tarvitse olla penetroitumista.

ADAMUS: Olen pahoillani. En vain ole hyvä tänään, koska minä … tämä krapula (nainen kikattaa). Okei, ei penetroitumista.

VICKI: Ei tarvitse olla.

LINDA: Mitä?!

ADAMUS: Mutta hän sanoi nuo sanat.

VICKI: Sen ei tarvitse olla penetroitumista.

ADAMUS: Okei, vain yhteensulautuminen.

VICKI: Yhteensulautuminen. Voi, se on ihana sana.

ADAMUS: Ykseys.

VICKI: Ykseys.

ADAMUS: Ykseys.

VICKI: Yhdistyminen.

ADAMUS: Okei.

VICKI: Yhteistyö.

ADAMUS: Aivan, aivan.

VICKI: Joo, ja myötätunto.

ADAMUS: Aivan.

VICKI: Joo.

ADAMUS: Okei, hyvä. Pidän siitä. Tämä on siis numero yksi listallamme. Käymme läpi asioita tässä ja sitten joko valitsemme … menemme energiaolemukseen. Etsimme energiaolemuksen siitä ja sitten teemme merabhin. Oletteko valmiita (Yohamille)? Onko teillä krapulaa tänään? (Joku sanoo "kyllä" ja joku sanoo "ei")

ADAMUS: (naureskellen) Aivan. Meillä kaikilla on krapulaa. Mahtavaa. Okei, seuraava. Mikä lahja? Mikä lahja tänään?

CHAITANYA: Selkeyden lahja.

ADAMUS: Selkeys, okei. Pidän siitä. Totta kai. Yksin kaikkien aikojen suosikeitani, selkeys. Tänään on lahja-merabhin päivä ja saatte valita, mitä teemme, ja meillä on … kyllä. Hyvä, hyvä.

LINDA: Jatketaan? Valmiina?

ADAMUS: Joo. Miksette tulisi jo tänne paikoillenne (puhuen Yohamille) ja vain tunnette tässä esiin tulevaa energiaa, ja sitten kun olemme valmiita menemään merabhiimme, osumme siihen. Hyvä, okei.

Meillä on kaksi tähän mennessä. Meillä on selkeys maskuliinisen ja feminiinisen yhdistymisestä. Okei. Mikä seuraavana? Mikä lahja?

HENRIETTE: Helpotus.

ADAMUS: Itsestäsi? Sanoinko niin? Ei, voisit …

HENRIETTE: Kyllä. Helpotus tästä supistumisesta, tästä raskaasta ahdistuksesta. Jatkuvasta …

ADAMUS: Joo. Pidät itsesi tosi kovilla.

HENRIETTE: Kyllä.

ADAMUS: Voi hyvänen aika! Anna minulle mikrofoni, jotta voin halata sinua (yleisö sanoo "oiiiiii", kun he halaavat). Voi, piinaat jatkuvasti itseäsi, joten miten olisi – kuka ottaa tämän? (Hän ojentaa mikrofonin jollekin) Joo. Sanotaan siis, joo, "helpotus itsestä, vanhasta itsestä" -merabh.

HENRIETTE: Kyllä.

ADAMUS: Okei. Ansaitset sen kovasti. Oikeasti ansaitset. Okei, kiitos. Okei, pärjäämme hyvin tähän mennessä. Seuraava. Mikä lahja tänään?

JOE: Selkeys. Anteeksianto …

ADAMUS: Tröööööt! Se on jo varattu (vähän naurua). Sinä häviät! Mutta se on okei. Siis tuplaselkeys. Laita pieni "mikä se on nyt olikaan" selkeyden kohdalle.

JOE: Anteeksianto ja selkeys.

ADAMUS: Anteeksianto ja selkeys. Hyvä, hyvä, pidän siitä. Voi, tästä tulee hyvä merabh. Toivon, että olette valmiina. (Linda antaa mikrofonin Amirille) Ai! Hän saa tehdä lisäyksen siihen.

AMIR: Linda.

ADAMUS: Linda-lahja.

LINDA: Eiiii! Mikä on lahjasi? Mikä, mikä?! Mikä?! Mikä?!

ADAMUS: No, laitetaan se sinne, Linda-lahja, mutta Linda merkitsee kauneutta, joten kauneuden lahja. Okei, kiitos.

AMIR: Tunnen olevani jo hyvin siunattu. Se riittää, mitä tänne tulee.

ADAMUS: Valitse vain jotain.

AMIR: Ei agendaa. Ei agendaa, Linda (Joku sanoo "agendaton").

ADAMUS: Agenda …

LINDA: Mistä lähtien?

ADAMUS: Okei, ei agendaa. Ihan sama …

AMIR: Itserakkauden lahja.

ADAMUS: … lahja.

LINDA: Vain itserakkaus. Hän sanoi "itserakkaus".

ADAMUS: Itserakkaus.

AMIR: On itserakkautta.

ADAMUS: Okei, okei. Okei.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Okei. Tunnen vähän makyoa siinä. Ja aion lisätä tähän omani, ihan sama -lahja. Okei. Pidän siitä, ihan sama. Ihan sama! He laulavat laulun: "Ihan samaaaa, ihan samaa". (Adamus laulaa)

LINDA: Katsotaanpa.

ADAMUS: Meiltä loppuu tila. Voimmeko tehdä toisen television tänne lisäkohtia varten?

LINDA: Ei, ei. Voimme tehdä sivun. Hän jättää tilaa oikealle puolelle.

ADAMUS: Se on ihme.

LINDA: Odota vain.

ADAMUS: Se on kuin taikaa.

LINDA: Työskentele kanssamme.

ADAMUS: Oikeasti.

LINDA: Työskentele kanssamme, Adamus.

ADAMUS: Okei.

MARIKA: Helppouden lahja.

ADAMUS: Helppouden lahja. Pidän siitä. Helppous.

LINDA: Aa.

ADAMUS: Hyvä. Jatketaan. Tavallaan integroimme, sulatamme nämä kaikki yhteen.

LINDA: Katso, hän löytää tilaa (kirjoittaa kaiken ruudulle).

ADAMUS: Joo. Lahja …

LULU: Voimmeko vain tanssia ja olla?

ADAMUS: Totta kai, totta kai. "Täysin avoin" -lahja. Entä, sanotaan …

LULU: Loppuunsaattaminen, tarkoitan, ei mitään muuta.

ADAMUS: Totta kai, totta kai.

LULU: Nautitaan vain.

ADAMUS: Joo. Astut vain tuonne ulos ja kun musiikki alkaa soida … ei. Voit tanssia täällä sisällä, mitä tahansa haluat.

LULU: Minulla ei ole mitään ongelmaa siinä (hän naureskelee).

ADAMUS: Pidän siitä, ilon lahja. Pidän siitä paljon.

LULU: Ilon lahja.

ADAMUS: Kyllä, ilon lahja, hyvä. Seuraava.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Hetken tauko nyt. Pysäyttäkää kaikki. Tuntekaa – menkää aisteihinne. Tuntekaa nyt. Lisäätte asioita tänne. Yoham imee kaikkea tätä. Luomme jotain yhdessä. Meidän ei tarvitse suunnitella sitä. Minun ei tarvinnut istua työpöytäni ääressä omassa paikassani Ylösnousseiden mestareiden klubilla ja sanoa: "Jessus, mitä työstämme tänään?" Tehdään se lennossa. Ollaan todella spontaaneja, eikö? Hyvä. Seuraava.

ALI: Salliminen siitä paikasta, jossa olemme tänään.

ADAMUS: Okei.

ALI: Ja tiedän, että olet tehnyt aiemmin sallimis-merabhin, mutta tämän päivän energiasta salliminen ilman tarvetta suunnitella tai murehtia.

ADAMUS: Salliminen. Avoimuus. Vapaus.

ALI: Joo. Antaen sen vain tapahtua.

ADAMUS: Hyvä.

ALI: Joo.

ADAMUS: Kaksi vielä.

LINDA: Näin inspiroivat kasvot. Hetki vain. (Adamus heiluttaa kameralle) Kaikki katselevat netissä ja ihmettelevät, mitä helvettiä teemme täällä. Minun täytyi sanoa "hei" heille (muutama naurahdus).

Hyvä. Seuraava. Missä olemme? Hyvä. Minkä lahjan antaisit itsellesi tänään merabhina? "Maryn lahja" -merabh.

MARY: Rohkeus.

ADAMUS: Rohkeus, rohkeus. Okei, hyvä. Laitamme vähän rohkeutta tähän. Miltä rohkeus tuntuu sinusta? Mikä on rohkeuden tuoksu?

MARY: Itseluottamus ja tietäminen, voimaantuminen.

ADAMUS: Joo. Onko se maskuliinista vai feminiinistä.

MARY: Ei kumpaakaan.

ADAMUS: Okei.

MARY: Kumpaakin.

ADAMUS: Aivan, hyvä. Okei.

LINDA: Lisää?

ADAMUS: Yksi vielä, ja sitten päätämme tämän ja teemme siitä todella hyvän.

LINDA: Anna tämän Laralle, ole hyvä.

ADAMUS: Ai, hyvä!

LARA: Irtipäästäminen identiteetistä. Identiteettielämistä.

ADAMUS: Irtipäästäminen valheellisesta identiteetistä tai rajoittuneesta identiteetistä.

LARA: Joo.

ADAMUS: Rakastan sitä. Okei. Meillä on siis kaikki nämä. Ai, hän sai kaikki mahtumaan samaan televisioon.

LINDA: Mm hmm. Mm hmm.

ADAMUS: Vau. Tunnetaanpa tätä hetki. Ja Yoham, olenko tiellänne tässä, jotta voitte nähdä ruudun ja tuntea sen? Siinä on energiaolemus. Siinä on energiatuoksu. Takavalot voidaan sammuttaa. Siinä on energiatuoksu. Katsomatta edes sanoja teidän pitäisi alkaa tuntea se. Se ei tule televisiosta, se on tällä huoneessa, se on täällä kaikkien kanssa, jotka katsovat. Se on lahja, jonka annatte itsellenne.

En aio sanoa monia sanoja, koska minulla on krapula (nauraen). En sano monia sanoja, koska haluan tämän olevan avoin. Tässä päivässä on kyse näyttämisestä itsellenne todella, että voitte olla, voitte lakata murehtimasta, suunnittelemasta, yliajattelemasta ja vastustamasta. Voitte lopettaa kaiken ponnistelun ja yrittämisen ja vain olla.

Siis Yoham on, no, voin tuntea hyvin … He ovat poimineet tuoksun. He ovat nyt raiteilla (muutamia naurahduksia). He tuovat tämän lahjan merabhin muodossa, mitä ikinä tapahtuu. Ja pyydän teitä tekemään jotain todella rohkeaa. Pyydän teitä antamaan sen vain tapahtua, okei?

Tiedän jo, että ajattelette sitä liikaa. Ja sitten tuo ajattelu ei vie teitä minnekään, ja ihmettelette, mitä tapahtuu, jos mitään. Ja sitten pyydän teitä vetämään syvään henkeä ja muistamaan ne lahjat, joita olette jo antaneet itsellenne tällä kauniilla, kauniilla matkalla mestaruuteenne, ja vain sallimaan ilman mitään odotuksia. Ei suunnittelua. Ei harjoittelua. Ei pakottamista. Ei rajoittamista. Ei yrittämistä. Ei mitään. Kuunnelkaa vain musiikkia, koska tuo musiikki on täydellinen heijastus juuri siitä, mikä on sopivin lahja teille tänään.

Lahja-merabh

Sammutetaan monitorit. Vedetään syvään henkeä, ja aloitetaan se, mitä varten oikeasti tulimme tänne tänään …

(Musiikki alkaa)

… vastaanottamaan. Todella vastaanottamaan.

Olette hyvin kauniissa, kauniissa paikassa täällä. Vaikka katsoisitte netissä, olette silti täällä ja me olemme silti teidän kanssanne. Täällä on varsinainen energiatuoksu, hämmästyttävä värähtely tässä paikassa.

Ja nyt on aika pelkästään sallia se, vastaanottaa se, on kyse sitten maskuliinisen ja feminiinisen yhteen tuomisesta, liitosta, tai selkeydestä. Riippumatta siitä, mikä se on, nyt on aika tuoda se yhteen.

Eikö ole hämmästyttävä, että Yoham on täällä kanssamme nyt ja soittaa kaunista musiikkia taustalla tässä tilassa, fyysisessä tai muuten, tässä tilassa jossa kokoonnumme nyt kaikki, jossa ei ole lainkaan suunnittelua. Heillä ei ollut mitään aavistusta, mitä oli tulossa. Ei lainkaan suunnittelua.

Huomaatte, ettei elämänne tarvitse kaikkea sitä. Huomaatte, että murehtiminen, suunnittelu ja stressaaminen tosiasiassa haittaavat energioita, niitä energioita joita oikeasti haluatte. Mutta olette tottuneet niin kaikkeen tuohon ajatteluun ja kamppailuun ja taisteluun, että oikeasti tavallaan estitte kauniita energioita tulemasta sisään.

Tuntuu kenties tavallaan kiusalliselta vain istua tässä merabh-tavalla ja: "Eikö meidän pitäisi tehdä kovasti töitä asioiden eteen? Eikö meillä pitäisi olla luento?" Ei.

Ei, tämä on paljon sopivampaa.

Vedä siis syvään henkeä ja anna itsesi olla tuossa omassa energiatuoksussasi.

Oikeasti, pane merkille vain energiatuoksusi. Ei vain fyysistä tuoksua, vaan oman energiasi herkullinen ja kaunis olemus, miten se on muuttunut parissa lyhyessä kuukaudessa.

(Pitkä tauko, kun Yoham soittaa)

Nimittäin kaikella on energiatuoksu. Kaikella, on se sitten puu metsässä tai jokin huone, johon menette, kahvila, kirja jota pidätte kädessänne. Kaikessa on energiatuoksu. Se on värähtely. Se on erilaisten energiahiukkasten suhde, miten ne asettuvat riviin, miten ne tulevat yhtenäisyyden tunteeseen tai joskus siihen, mikä voitaisiin hahmottaa yhtenäisyyden puutteeksi.

Se on energiatuoksu, kuin aura tai halo. Se on kaikessa. On kyse sitten yhdestä ruohonkorresta tai koko niitystä, joka jatkuu kilometrejä ja kilometrejä, sillä on tuoksu.

Teillä on energiatuoksu, ja se on se suhde, miten energiat harmonisoituvat tietoisuutenne kanssa, miten sallitte tuon harmonian tapahtua. Tuo tuoksu perustuu siihen, miten vapaa olette antamaan itsenne elää.

Alatte poimia tuoksuja, myös toisten ihmisten. Ovatko he avoimia vai ovatko he sulkeutuneita? Ovatko he fokusoituneita vai ovatko he vapaita? Kantavatko he paljon vanhoja taakkoja harteillaan vai ovatko he päästäneet niistä irti vapaan elämän vuoksi?

Kaikella on tuo tuoksu, ja todellinen mestari alkaa mennä silmiensä ja korviensa yli tunteisiin. Ei tuomitsemista. Ei tuomitsemista, ja tiedän, että jotkut teistä pelkäävät kovasti tuomitsemista. On suuri ero erottelukyvyn käyttämisen tai tiedostamisen ja tuomitsemisen välillä. Mutta alatte poimia asioiden tuoksuja.

Tunne tarvitsematta määritellä tai mitata sitä, tarvitsematta ajatella sitä ihmistermein tai lineaarisin termein, vaan pelkästään energiatermein. Ei tarvitse edes sanoa, että se on hyvä tai huono, kevyt tai raskas. Sillä ei ole merkitystä. Se on energiatuoksu.

Tässä merabhin seuraavassa osassa pyydän sinua tuntemaan oman tuoksusi. Ole tietoinen omasta energiatuoksustasi. Kerroin teille aiemmin, että kun ilmestytte esiin kotelosta, se on muuttumassa. Se on ollut hyvin erilainen, ja olen hyvin, hyvin tietoinen siitä, koska en käytä silmiä näkemiseen tai korvia kuulemiseen. Olen pelkästään tietoinen energioista.

Kehotan sinua ottamaan hetken, kun musiikki soi, ja olemaan tietoinen energiatuoksustasi tuomitsematta ja yrittämättä myöskään määritellä sitä – vain tuntemaan ne hyvin syvät muutokset, joita olet tehnyt muutamana viime kuukautena.

Vedetään syvään henkeä yhdessä ja ollaan tietoisuudessa.

(Pitkä tauko, kun musiikki jatkuu)

Kutsutaan tätä lahja-merabhksi. Kutsutaan tätä lahjaksi, jonka annat itsellesi tarvitsematta suunnitella sitä, olla huolissaan siitä, ajatella sitä. Todella vapaa lahja.

Se on kuin tämä päivä – tarvitsematta tehdä paljon suunnittelua tai murehtimista, ilmestytään vain paikalle. Ilmestytään paikalle ja sallitaan energioiden tulla luoksemme. Ilmestytään paikalle ja meillä on suuri luottamus, suuri tietäminen, että kaikki lahjat ovat täällä.

Tämän teimme tänään, mukana vähän häirintää osaltani, muutama vitsi, vähän keskustelua, mutta oikeasti vain ilmestyen paikalle ja antaen lahjojen olla siinä.

Vedetään syvään henkeä yhdessä … kunnolla syvään henkeä.

Lahja-merabh. Mitä lahjaa pyydät? Mitä lahjaa? Odota. Tarkoitan, että katso vain, mitä tapahtuu seuraavaksi. Alat todella ymmärtää, miten energiat toimivat ja reagoivat luojaan. Se olet sinä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä minulle tämän päivän päätteeksi.

Oli vähän vaikea päästä läpi tästä päivästä, mutta nyt on pienen krapularyypyn aika (vähän naureskelua).

Rakastan työskentelyä teidän kaikkien kanssa, rakkaat shaumbrat. Ja muistakaa, että mitä tahansa tapahtuu, miten paha tuo energiakrapula on, kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos. Ja kiitos Yohamille (yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.