Transhumaani (yli ihmisen) -sarja

SHOUD 10, OSA 2

 

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

3.6.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

 

Minä olen mitä olen, pyhä veli Adamus Saint Germain (yleisö hurraa ja taputtaa).

 

Minun täytyy sanoa, että näytätte vielä paremmalta henkilökohtaisesti, mitä olette pelkkänä henkenä. Miten upea ryhmä. Ja lisätään vähän valoja. Kävelemme ja puhumme tänään (naurua).

 

LINDA: O-ou.

 

ADAMUS: Aaah!

 

LINDA: O-ou.

 

ADAMUS: Pari asiaa, ennen kuin aloitamme kuljeskelun.

 

Transhumanismi

 

Tämä on shoudimme, kuukausittainen shoudimme. Olemme Transhumaani-sarjassa, ja kutsun sarjaa näin tarkoituksella, koska planeetalla on tällä hetkellä liike, joka liittyy tekoälyyn ja robotiikkaan. Tuo liike on nimeltään transhumanismi. Tuossa liikkeessä on kyse vain ihmismielen ja ihmiskehon korvaamisesta kehittyneemmällä teknologialla. Nimittäin keho ja mieli – sellaisena kuin ne ovat – ovat olleet maisemissa hyvin pitkään, aionien ajan.

 

Evoluutio on erittäin hidasta, erittäin hidas prosessi. Mutta nyt ihmiskehoa ja mieltä voidaan kasvattaa teknologialla. "Kasvattaminen" merkitsee paremmaksi tekemistä – saatte uuden raajan, saatte uuden sydämen, uuden maksan tai mitä tahansa. Sitä voidaan kasvattaa, ei vain ihmisen tavallisella kudoksella, vaan kudoksella jonka koneet ovat kehittäneet laboratoriossa ja joka laitetaan kehoon. Se tekee … No, jos saatte tekolonkan tai tekokäsivarren tai jotain muuta, se nopeuttaa ja tekee asioista kivuttomampia.

 

Tuota samaa teknologiaa käytetään jo mielen kasvattamiseen. Kuvitelkaa, että aivoihinne istutetaan pieni laite, joka parantaa muistia, parantaa tasapainoa, parantaa yleistä älykkyyttä, ja sitä tapahtuu tällä hetkellä. Tämä ei ole vain tieteiskirjallisuutta. Tämä ei ole jotain tulevaisuudesta. Sitä tapahtuu tällä hetkellä.

 

Pelottavaa? Kenties. Hyvä asia ihmisille? Ehdottomasti, jos teillä on jokin lääketieteellinen vaiva, joka täytyy parantaa. Ehdottomasti se voi olla hyvin, hyvin positiivinen ja suotuisa asia. Kukaan ei ole koskaan sanonut, että ihmiskehon täytyy olla vain biologista kudosta. Se voisi olla tulostettu jollain koneella. Se voisi olla kehitetty nanoteknologialla. Sen ei tarvitse olla vain biologiaa.

 

Onko se hyvä asia vai huono asia? Se jää määriteltäväksi, ja seuraavat 10-12 vuotta ovat planeetalla mielenkiintoisimmat, kun kaikki tämä teknologia tulee laboratoriosta ulos ja tuodaan teidän jokaisen ulottuville – korvausta vastaan tietysti.

 

Mutta koko tämä transhumanismi-liike, liike teknologiseen kehoon ja mieleen, voisi osoittautua myös katastrofiksi, jos siihen liittyy sellaisia asioita kuin valta ja ahneus. Jos se vie ihmiset pois tietoisuudestaan, sydämestään ja todellisesta Itsestään, se voisi aiheuttaa hyvin mielenkiintoisia pulmatilanteita tällä planeetalla.

 

Niinpä kutsuin tätä sarjaa, jossa olemme, transnumaani-sarjaksi, koska on myös toinen lähestymistapa. Transhumaani mikä merkitsee vanhan ihmisbiologian ja -mielen ylittämistä. On toinen tapa, ja sitä jokainen teistä tekee.

 

En sano, että älkää ottako teknologiaparannusta, vaan kehotan aina tiedostamaan – aina tiedostamaan – että teillä on tämä ns. tietoisuus. Teillä on kyky olla monissa todellisuuksissa käyttämättä mitään elektroniikkaa, kyky olla ja-tilassa, monissa teknologoissa.

 

Teillä on kyky tällä hetkellä, kun istutte täällä – jokaisella teistä poikkeuksetta ja jokaisella kuuntelevalla – uudistaa biologianne, uudistaa kehonne, ei vain uudessa lihassa ja luissa, vaan sellaisessa, mihin viitataan valokehona.

 

Kehollanne on jo kyky sen avulla, jota olen kutsunut anayatroniksi, kehon valokommunikointiverkoksi, vapautua sairauksista, tehdä kehostanne joustavamman, tehokkaamman ja energisemmän. Se on olemassa tällä hetkellä. Useimmat ihmiset eivät edes tiedä siitä, ja nekin jotka tietävät, eivät tule pois mielestään ja anna sen tehdä kehon uudistumisprosessia.

 

Muuten, teille kaikille: minä olen täällä. En ole siellä (osoittaen televisioruutuja, vähän naurua). Teknologia. Teknologia! Te katsotte ruudulta. Olen tässä, tai voitte sulkea silmänne, jos haluatte (lisää naurua).

 

Se on uskomatonta. Se on uskomatonta. Katselen teidän kaikkien katsovan sinne. Se on täydellinen esimerkki tästä koko – no, voitaisiin kutsua sitä virtuaalitodellisuudeksi (yleisö taputtaa, kun ruudut sammutetaan). Kiitos. Vähemmän häiriötekijöitä. Se oli noin helppoa (Adamus naureskelee).

 

Missä olinkaan? Transhumanismi. Olette transhumanisteja. Muuten, energia muuttui juuri, kun nuo sammutettiin. Se oli dramaattinen muutos.

 

Olette transhumanisteja hyvin uudella ja erilaisella tavalla. Kehonne voi uudistua itse anayatronin avulla sallimalla. Kehoonne ei tarvitse laittaa teknologiaa – voitte tehdä sen nyt. Voitte sallia valokehonne tulla sisään. Juuri nyt.

 

Vetäkää syvään henkeä. Menkää pois tieltänne. Kuulette minun puhuvan usein näistä asioista, joita syötte ja nielette kehoonne. Ette luota anayatroniin. Vetäkää syvään henkeä ja antakaa sen tehdä työ nyt.

 

Joskus, kyllä, on vähän tuskallista käydä läpi syvän tason biologiamuutosta. Siihen liittyy vähän kipua. Mutta vetäkää syvään henkeä ja menkää syvälle sallimiseen, anayatronin sallimiseen uudistaa fyysinen keho.

 

Kehon pitäisi itse asiassa tulla paremmaksi iän myötä, koska sillä on enemmän kokemusta, enemmän viisautta, joka solussa. Sen pitäisi tulla paremmaksi, ei vanhemmaksi, ei kuluneemmaksi. Ja monet teistä ovat edelleen tuolla ikäpolulla, lineaarisella ikäpolulla. "No, vanhenen, joten näköni, kuuloni, selkäni, mikä tahansa, antaa periksi. Tulen vanhaksi, ja sitten se on kaiken loppu." Ei lainkaan! Transhumanisti ymmärtää, että valokeho tulee sisään. Se laajentaa biologista kehoa, se jakaa sen kanssa ja biologinen keho uudistuu ja virkistyy yhtäkkiä.

 

Teoriassa suurimman kysymyksenne tai ongelmanne pitäisi olla: "Jessus, nyt minulla on tämä elinvoimainen keho, dynaaminen keho, joustava keho ja olen paljon pidempään tällä planeetalla. Mitä oikein teen? (Vähän naureskelua) Mitä teen?" Puhumme siitä vähän ajan päästä.

 

Siis transhumanisteja mielessänne. Emme istuta siruja aivoihin. Emme käytä minkäänlaista erityiselektroniikkaa vapauttamaan meidät aivojen rajoituksista ja rajoista.

 

Aivot ovat upea työkalu eläimelle tai ihmiselle, jonka tarvitsee tehdä sellaisia asioita, kuin tietää, miten ajetaan autoa tai kaadetaan lasi viiniä, toiminnallisia asioita. Mutta aivot eivät ole luovuuden lähde. Aivoissa ei ole mitään luovuutta. Tiedän, että tiede kiistää tämän, mutta lopulta se on samaa mieltä. Tiede on lopulta samaa mieltä kaikesta, mitä sanon (naurua). Se on totuus. Sanon sen nöyrästi (yleisö taputtaa).

 

Sallimalla vapautatte mielen lukon. Vapautatte rajat, joita olette asettaneet itsellenne kulkemalla vain mielen mukaan. Laajennutte yksinkertaisesti toisiin maailmoihin.

 

Se on vähän kummallista aluksi. Teitä huimaa vähän, olette vähän hämmentynyt – no, huimaa todella paljon, olette todella hämmentynyt – mutta alatte mennä ja-tilaan. Ette ole vain ihminen. Olette ihminen ja olette mestari ja atlantislainen ja Merlin ja tuleva Itse ja kaikkia muuta. Elätte monitodellisuudessa, ei vain yhdessä. Ei vain yhdessä.

 

Se on osa vastusta kysymykseen: "Mitä teen koko päivän nyt, kun minulla on tämä keho, joka kestää ikuisuuden?" Olette nyt ja-tilassa. Ei ole enää hyvin lineaarista ja hyvin ikäperustaista ja hyvin tylsää ja pitkästyttävää. Olette aistillinen.

 

Huomenna, huomenna keskitymme aistillisuuteen. Olen puhunut siitä paljon, koska se on hyvin tärkeää. Ilman aistillisuutta ette halua jäädä tälle planeetalle. Ilman aistillisuutta ette halua viettää vielä 50, 75, 200 vuotta tällä planeetalla. Sanotte: "On niin tylsää. Niin tylsää. Mitä teen?" Mutta aistillisuuden myötä ette koskaan kysy sitä. Ette koskaan ihmettele, mitä teette, koska vedätte vain syvään henkeä ja menette moniin todellisuuksiin, jotka ovat jo olemassa.

 

Olemme siis transhumaani-sarjassa. Puhumme eri lähestymistavasta, teknologian käyttämisen sijasta. Hyvin, hyvin eri lähestymistavasta.

 

Kaikessa tässä työssä, jota olemme tehneet näiden vuosien saatossa, minun täytyi tehdä hiljattain suuri muutos työssäni Adamuksena, työskentelyssäni teidän kanssanne. Työskentelin monta vuotta kanssanne saadakseni teidät vain ymmärtämään valaistumisen tai oivaltamisen, kuten kutsun sitä mieluummin. Pelkästään ymmärtämään, että oivaltaminen on tässä, se on ulottuvilla. Teidän ei itse asiassa tarvitse tehdä työtä siihen, te oikeasti vain sallitte sen.

 

Olemme puhuneet paljon oivaltamisen, ruumiillistuneen oivaltamisen käsitteistä. Oivaltaminen, joka merkitsee oikeasti vain tiedostamista, tietoisuutta. Tiedostamista. Ja useimmat teistä sanoisivat: "No, jessus, olen tietoinen. Tiedän, että olen tässä." No, te olitte noilla ruuduilla (Adamus naureskelee).

 

Oivaltaminen on yksinkertaisesti tietoisuutta monissa maailmoissa ja vielä enemmän aistillisuuden kaltaisten asioiden tiedostamista. Siis rakkaat ystäväni, rakkaat transhumanistini, siihen me olemme menossa. Siihen te olette menossa. Ja taas kerran, se ei vastusta mekaanisia ja teknologisia transhumanisteja, jotka korvaavat keho-osia ja mielen teknologialla. Kyse ei ole lainkaan meistä vastaan he. Ei lainkaan. Teknologia on upea asia, mutta se on pelkästään vaihtoehto. Se on pelkästään eri suunta.

 

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kaikelle sille työlle, mitä teemme.

 

Se tapahtuu

 

Minun on tarvinnut muuttaa sitä, miten työskentelen shaumbrojen kanssa, ja mennä ruumiillistuneen oivaltamisen teorioista, valaistumisen kaltaisten asioiden puhumisesta, energeettiseen ja verbaaliseen työskentelyyn kanssanne varsinaisessa valaistumisessa. Toisin sanoin, mennä filosofiasta ja käsitteistä sen tekemiseen oikeasti.

 

Teette sitä. Oikeasti teette. Kun istutte tässä nyt, on evoluutiota. Transsendenssiprosessi toimii tällä hetkellä, ja se toimii todellisuudessa parhaiten useimmiten silloin, kun huomionne viedään muualle, kun ette ajattele sitä. Kuten olen usein sanonut, en ole oikeasti opettaja, olen pelkästään häiritsijänne. Siinä kaikki.

 

Se nostaa esiin paljon ongelmia, kuten tiedätte. Se nostaa esiin paljon ongelmia. On rankkaa olla transhumanisti, jollainen olette. Ette ole enää samanlainen kuin toiset. Olette oivaltaneet sen. Ette ole parempi tai huonompi, ette vain ole kovin samanlainen kuin muut. Ymmärrätte heitä, koska olette tulleet sieltä. Teillä on valtavasti empatiaa, koska tiedätte, missä he ovat. Tiedätte, miten he ovat kiinnostuneita synti- tai karmarutiinista. Ymmärrätte, koska tulitte sieltä, mutta ette ole oikeasti enää sellainen.

 

Suhteesta perheeseen ja ystäviin ja yhteiskuntaan yleisesti tulee hyvin, hyvin erilainen, ja se on kiusallista toisinaan. Teistä ei tunnu, että sovitte mukaan. Teistä ei tunnu, että edes kestätte olla ihmisten lähellä pitkiä aikoja. On hyvin yksinäinen, tavallaan eristäytynyt tunne, jonka jokainen ylösnoussut mestari on käynyt läpi. Jokainen heistä.

 

Ja sitten sisään tulee epäily. Epäily: "Mitä olen tekemässä? Toimiiko tämä oikeasti?" Ja kun epäily tulee, teillä on taipumusta palata takaisin työntekoon siinä. "Minun on parempi meditoida vähän enemmän. Minun on parempi hengitellä enemmän. Minun on parempi tehdä jotain pitämään minut sellaisessa tietoisuudessa, jossa olin." Epäily tulee sisään ja nyt teistä tuntuu, että teidän on alettava tehdä työtä siihen. Mieli alkaa toimia ja kalvaa teitä: "Mitä olet tekemässä? Milloin tämä tapahtuu? Mitä minun täytyy tehdä pannakseni sen tapahtumaan? Onko tämä kaikki vain suuri Hölmön paratiisi? Onko se suuri Hölmön paratiisi?", lainattuna tietysti Shakespearelta (muutama naurahdus).

 

Ja se on mielenkiintoinen kysymys. Se on hyvin mielenkiintoinen kysymys, enkä edes haluaisi vastata siihen ilmeisellä tavalla: "Ei, tämä on totta", koska se tuo esiin esimerkiksi kysymyksen, mikä ensinnäkin on Hölmön paratiisi. No, "hölmön paratiisi" on suhtautuminen, viittaus sellaiseen, joka elää itsepetoksessa, mutta on itse asiassa hyvin tyytyväinen siihen. Toiset katsovat sitä ulkopuolelta ja sanovat: "Amir on Hölmön paratiisissa." (Vähän naureskelua) No, olen pahoillani, he ovat sanoneet niin (lisää naurua, Adamus naureskelee). "Hän on Hölmön paratiisissa. Hän ei ole oikeasti läsnä. Hän ei ole oikeasti tietoinen. Hän on tavallaan omassa maailmassaan, haavemaassa." Et vain sinä, Amir, vaan kaikki (lisää naurua).

 

Siis epäily tulee sisään ja mietitte: "Olenko Hölmön paratiisissa? Keksinkö tämän?" Ja sitten yritätte oikeuttaa sen sanomalla: "No, jos vain keksisin sen, miksi täällä olisi 300 muuta?" No, kenties teillä on Hölmön paratiisin vain suuri vene (naurua). Ja sitten sanotte itsellenne: "No, on kymmeniätuhansia, kenties satojatuhansia muita shaumbroja, joten en voi olla täysin hullu. Ainakin minulla on seuraa Hölmö paratiisissa." (Lisää naureskelua)

 

Ja sitten alatte oivaltaa, kuka on oikeasti Hölmön paratiisissa, koska jos sanoisin teille: "No, olen pahoillani, mutta tämä kaikki on vitsi ja teidän täytyy mennä takaisin. Kaikki on vain vitsi. Teidän täytyy mennä takaisin tavalliseen ihmiselämään. Olen pahoillani, mutta tiedän täytyy mennä takaisin ja hakea 8-16-työpaikka tai tehdä töitä tehtaassa. Olen pahoillani, mutta teidän täytyy mennä uudestaan naimisiin ja hankkia lapsia (naurua) ja kasvaa samassa perheessä kuin aiemmin. Olen pahoillani, mutta tämä kaikki oli suuri vitsi. Menkää takaisin. Menkää takaisin." Luulen, olisi vähän vastarintaa (lisää naurua).

 

Ai niin, sen lisäksi, älkää menkö ainoastaan takaisin, vaan kyllä, taivaassa on Jumala ja hän on suuttunut (naurua). Olette suututtaneet hänet. Se on mies ja hän on todella vihainen, koska teille sanottiin: "Istu alas ja rukoile", mutta te ette tehneet sitä. Teille kerrottiin: "Vietä hyvää elämää ja tee asioita kaikkien muiden hyväksi, mutta älä koskaan itsesi hyväksi." Teille kerrottiin, ja katsokaa, mitä tapahtui. Jumala on vihainen.

 

Siis päädytte eräänlaiseen ahdinkoon. Päädytte todelliseen ahdinkoon. Tässä olette omanlaisessanne Hölmön paratiisissa. Tässä olette, mutta en usko, että kukaan teistä haluaisi oikeasti palata takaisin. En oikeasti usko.

 

Ongelma siis on: "No, okei, olen tässä Hölmön paratiisissa. Pannaan se toimimaan. Tehdään se. Niin typerältä kuin se kuulostaakin, niin keksityltä kuin se kuulostaakin, hankitaan jotain nimeltään tietoisuus. Miksi ei? Se kuulostaa melko helpolta. Hankitaan jotain nimeltään ruumiillistunut valaistuminen, vaikkei sitä olisi ollut koskaan ennen olemassa. Vaikkei olisi ketään muuta ylösnoussutta mestaria, tehdään se", koska ette halua mennä takaisin. Ette halua jatkaa tuota karusellia ja mennä elämästä toiseen.

 

Sanotte siis: "Tehdään se. Ruumiillistunut valaistuminen. Sallitaan enemmän Itseämme, kuin olemme koskaan ennen sallineet. Kuka tietää, mitä se on. Kuka välittää? Olemme hölmöjä. Kuka välittää? Avaudutaan ja annetaan sen tulla sisään. Tullaan hulluksi. Meitä pidetään jo hulluna. Keksitään tämä kaikki vielä enemmän. Luodaan tuo todellisuus, vaikkei sitä olisi ollut koskaan ennen, koska se on paljon parempi kuin se, mitä teimme tuossa toisessa Hölmön paratiisissa."

 

Se tuo esiin koko sen kysymyksen, missä Hölmön paratiisi oikeasti on. Missä se on? Onko se vanhassa maailmassa, vanhassa Maassa? Onko se siellä työpaikoissa ja kenties suhteissa, jotka eivät ole täysin tyydyttäviä? Väritön elämä ja massatietoisuus ja hypnoosi? Kenties se on Hölmön paratiisi, kun ajatellaan, että täytyy noudattaa kaikkia yhteiskunnallisia standardeja, ettei pitäisi rakastaa itseään ja pitää huolta itsestään, että on seurattava monia, monia sääntöjä, jotka muuttuvat joka päivä – ovat ne sitten poliittisia sääntöjä tai terveyssääntöjä tai ympäristösääntöjä. Kenties se on Hölmön paratiisi. Ja kenties sen oikeuttaa, että he ovat vielä unessa, mutta te ette ole. Olette heränneet johonkin. Johonkin. Jokin tuli mukaan ja herätti teidät ja toi tähän pisteeseen, toi teidät tähän Hölmön paratiisiin. Joten pannaan se toimimaan, koska se voi toimia. Kaikki minkä sallitte, tulee. Se on oikeasti hyvin yksinkertaista.

 

Hölmön paratiisi? Itsenne epäileminen? Ihmettely, onko tämä totta? Kyllä, on ehdottomasti luonnollista ja tavallista ihmetellä, koska mielellä on edelleen kuvionsa, se muistaa edelleen menneisyyden, näkee edelleen toisten ihmisten elävän normaalia elämäänsä ja mietitte: "Keksinkö vain tämän? Olenko Hölmö paratiisissa?" Mutta tuossa kohtaa vedätte syvään henkeä ja sanotte: "Pane se tapahtumaan. Pane se tapahtumaan." Ja sitten niin on.

 

Vedetään siis kunnolla henkeä Hölmön paratiisillemme. Mutta onko se oikeasti Hölmön paratiisi? Vai onko se yksinkertaisesti ruumiillistunut valaistuminen? Miksi ei? Kunnolla syvään henkeä.

 

Kysymyksiä ja vastauksia

 

Ja nyt on kysymyksien ja vastauksien aika.

 

LINDA: Oo!

 

ADAMUS: Minun kysymykseni, teidän vastauksenne. Mutta tämä on vähän erilaista tällä kertaa. Pelaamme vähän peliä. Se on peli ja testi kiedottuna yhteen.

 

LINDA: Okei. Olen valmis.

 

ADAMUS: Linda mikrofonissa.

 

Tässä on pohjustus. Puhuin aiemmin Atlantiksen unelmasta/unesta ensimmäisessä sessiossamme. Muistatteko sen? Siitä ei ole kovin kauan (naurua), aiemmin tänään. Atlantiksen unelma. Ja saitte kokea sen omakohtaisesti. Atlantiksen unelman.

 

Leikkikää nyt hetki, että olette toimittaja, journalisti, joka kirjoittaa tarinaa tästä, no, Hölmön paratiisista, ryhmästä joka kutsuu itseään shaumbraksi. Olette Sedona Gazetten toimittaja (naurua). Ja teette tarinan tästä shaumbraksi kutsutusta ryhmästä, koska, no, se on epätavallinen ryhmä. Se ei oikeastaan sovi lainkaan muiden new age -ryhmien joukkoon. Itse asiassa yksi kilpailijalehti, Sedona Journal, ei edes puhu Crimson Circlelle, ei kirjoita artikkeleita siitä, mutta se on hyvä asia. Olette toimittaja, joka kirjoittaa tarinaa tästä ryhmästä nimeltään Crimson Circle.

 

No niin, toimittaja työskentelee yleensä viiden tekijän kanssa saadakseen aikaan hyvän tarinan. Ne ovat kuka, mitä, missä, milloin ja miksi. Onko kukaan teistä toimittaja, joka ymmärtäisi tämän? Tiedän, että hänen ylhäisyytensä, herra von Rohr, on journalisti. Kuka, mitä, missä, milloin ja miksi?

 

No niin …

 

WULFING (von Rohr): Ja miten.

 

ADAMUS: No, pääsen siihen, miten (vähän naureskelua). Jätin sen tarkoituksella pois, mutta kiitos.

 

Linda ottaa nyt mikrofonin, ja sanotaanpa, että nostakaa kätenne, ettei hän vain heitä sitä syliinne. Mutta jos kukaan ei nosta kättään, niin meidän täytyy heittää se syliinne (muutama naurahdus).

 

- Kuka?

 

Ja ensimmäinen kysymys Sedona Gazetten toimittajana on "kuka". Kuka? Siis Linda … Kenestä kirjoitatte tarinaa? Yhtään kättä? Aloitamme Wulfingista (vähän naurua), hänen ylhäisyydestään. Ja hänen ylhäisyytensä, se oli tositarina paavista ja otin pois vaatteeni.

 

WULFING: Kuka?

 

ADAMUS: Joo, kuka.

 

WULFING: Hulluja ihmisiä. He kutsuvat itseään henkisiksi. He juovat. He polttavat. He syövät lihaa. He ovat mielettömiä.

 

ADAMUS: Harjoittavatko he haureutta?

 

WULFING: He ovat mielettömiä.

 

ADAMUS: Ei kovin usein (Adamus naureskelee).

 

WULFING: Ei, he eivät harjoita haureutta. He saavat kunnon panon! (Naurua) Ja heillä on tämä "pano" hyvin monin tavoin, kuten "haista vittu!" (Lisää naurua) (Suom. huom. englanninkielessä käytetään tässä yhteydessä samaa sanaa "panosta" ja "vitusta")

 

ADAMUS: Voi, kyllä!

 

WULFING: "Se ja se on hyvä pano. Oletko kuullut?"

 

ADAMUS: Joo.

 

WULFING: Siis "kuka" tässä ryhmässä: se on törkeä ryhmä, joka kurkottaa tähtiin ja melkein koskettaa niitä – jotkut itse asiassa koskettavat niitä.

 

ADAMUS: Hyvä, erinomaista.

 

LINDA: Vau!

 

ADAMUS: Se oli hyvä alku tarinallemme (yleisö taputtaa).

 

LINDA: Vau!

 

ADAMUS: Hyvä alku.

 

LINDA: Vau! Vau!

 

ADAMUS: Haluaako kukaan puhua siitä, kuka? Kuka? Joku muu? Kyllä, kuka? Ja Wulfing, se oli erittäin hyvä vastaus. Kuka on …

 

LINDA: Luulen, että hän on juonut Kool-Aidia, mutta okei (muutama naurahdus).

 

ADAMUS: Ole hyvä. Kuka on … Anna mennä, kyllä.

 

JESSICA: Joo, shaumbra on ryhmä …

 

ADAMUS: Nousisitko seisomaan, jotta voimme kaikki nähdä sinut?

 

JESSICA: Minulla on paljon peittoja ympärillä.

 

ADAMUS: Ai, pysy sitten istumassa.

 

JESSICA: Yäk! Jeesus Kristus! (Naurua)

 

ADAMUS: Onko sinun vilu?

 

JESSICA: Joo, joo.

 

ADAMUS: Kylmä?

 

JESSICA: Joo, on kylmä.

 

ADAMUS: Joo.

 

JESSICA: Sanoisin, että shaumbra on ihmisryhmä, joka ei tunne syyllisyyttä masturboinnista (paljon naurua ja taputuksia).

 

LINDA: En koske tuohon mikkiin enää!

 

ADAMUS: Artikkelista tulee mielenkiintoinen. Haurauden harjoittamista, masturbointia. Okei. Nimittäin minun täytyy pysähtyä hetkeksi. Tuolla tavallako haluatte olla tunnettuja? (Lisää naurua) Näen sen Wikipediassa. "Joo, shaumbra, ryhmä joka masturboi ja harjoittaa haureutta, mutta he luulevat olevansa henkisiä." Rrrr! (Naurua) Okei, hyvä. Joku muu siitä, kuka? Kuka? Shaumbra.

 

FINN: Okei. Shaumbrat ovat ihmisiä, jotka nauttivat elämästään eivätkä oikeasti välitä vittuakaan, mitä massatietoisuus sanoo.

 

ADAMUS: (naureskellen) Hyvä. Luulen, että paljastamme todellisen shaumbran tässä (naurua). Hyvä, pidän siitä. Kyllä. Kuka? Joku muu?

 

LINDA: Okei. Tämä ja tämä. Okei. Voi e! Voi ei! (Naurua) Voi ei! Tämä on … Voi ei. (Lisää naureskelua)

 

ADAMUS: Ole hyvä, anna mennä. Kuka? Kuka?

 

SHAMBRA 1 (nainen): Australiassa meillä on sanonta: "He ovat outoa sakkia."

 

ADAMUS: Outoa sakkia.

 

SHAUMBRA 1: Siis "sakki" on ryhmä – mikä se on? yleispronomini? – ja heitä on kaikissa valepuvuissa. Heitä on pyöreitä, pitkiä, laihoja ja he pukeutuvat outoihin asuihin.

 

ADAMUS: Siihen liittyen, voisimmeko saada kuvan tuolta takaa tyypillisestä shaumbrasta, jolla on lasit, joo, ja asu. Joo, tyypillinen shaumbra. Kuka, joo (naurua). Haureuden harrastajia ja bilettäjiä (lisää naurua). Hyvä, hyvä.

 

SHAUMBRA 1: Eivätkä he leiki ainoastaan itsensä kanssa, he leikkivät todella kovasti toistensa kanssa. He tanssivat ja laulavat, joo.

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Okei. Joku muu siitä, kuka? Kuka? (Vähän taputuksia)

 

LINDA: Tämä alkaa vaikuttaa USA:n uutisilta (he naureskelevat). Katsotaanpa …

 

ADAMUS: Joku muu? Oli vielä yksi. Kuka?

 

LINDA: Täällä, täällä. Tuolla. Ojentaisitko sen hänelle? Kiitos.

 

SHAUMBRA 2 (nainen): Okei. Minusta olemme kaikki ihmisiä, jotka kuullessaan sanan "mahdoton" sanovat: "Menen sinne. Se on minua varten." (Muutama naurahdus)

 

ADAMUS: Hyvä, pidän siitä.

 

SHAUMBRA 2: Ei ole mahdotonta (yleisö taputtaa).

 

ADAMUS: Ei ole mahdotonta. Kiitos, kiitos. Vielä yksi, vielä yksi.

 

LINDA: Vielä yksi. Missä on käsi?

 

ADAMUS: Kuka.

 

LINDA: Ai! Täällä. Anna mennä.

 

SHAUMBRA 3 (nainen): Se on ryhmä, joka rakastaa itseään.

 

LINDA: Oo.

 

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Ryhmä joka rakastaa itseään.

 

LINDA: Kiva.

 

ADAMUS: Hyvä. Minun versioni siitä, kuka, on ryhmä, joka on tuntenut toisensa Atlantiksen ajoista saakka, Tienin temppeleistä saakka, kun he tiesivät, etteivät asiat muuttuneet kovin hyvään suuntaan. Ryhmä joka ymmärsi, että elämässä oli muutakin kuin se, mikä vaikuttaa ilmeiseltä fyysisen kehon ja mielen kautta. Ryhmä joka tiesi, että oli jotain nimeltään Henki tai tietoisuus, ja tuo ryhmä yhdistyi hyvin läheisesti ja syvästi tuona aikana ja uneksi yhdessä. He uneksivat juuri siitä ajasta, josta puhuin ensimmäisessä sessiossamme.

 

Suuri osa tuosta ryhmästä palasi yhdessä takaisin Jeshuan aikana, sen joka tunnetaan myös Jeesuksena. Tuo ryhmä tuli takaisin kylvämään ns. Kristus-tietoisuuden siemenen – jotkut kutsuvat sitä jumaluudeksi, minä kutsun tietoisuudeksi – ja he tiesivät, että veisi jonkin aikaan, että tuo siemen itäisi ja versoisi. Mutta tuo sama ryhmä teki myös lupauksen itselleen ja toisilleen tulla takaisin sitten, kun aika olisi oikea, osallistuakseen tuohon siemeneen, joka oli nyt kasvanut kauniiksi kasviksi. Tosin sanoen, syömään ja juomaan ja olemaan jumaluudessa ruumiillistuneella tavalla. Se on minun versioni siitä, kuka (yleisö taputtaa). Kiitos.

 

- Mitä?

 

Nyt "mitä?" Mitä? Mitä? Linda, mikrofoni. Mitä? Meillä on "kuka, mitä".

 

JAZIEL. Se on hyvä kysymys (naureskellen).

 

ADAMUS: Kyllä.

 

JAZIEL: Mitä? Hmm … (hän pitää tauon) … hmm …

 

ADAMUS: Keksi vain jotain. Se on todella …

 

JAZIEL: Minusta olemme tavallaan sekä ensimmäisiä että viimeisiä. Se on siis "mitä".

 

ADAMUS: Joo. Mitä, hyvä.

 

JAZIEL: Joo.

 

ADAMUS: Hyvä.

 

LINDA: Miten ihmeessä et sanonut "merirosvoja"? Miten ihmeessä et sanonut "merirosvoja"?

 

JAZIEL: (nauraen) Kyllä, sitäkin. Mutta …

 

ADAMUS: Merirosvoja.

 

JAZIEL: Joo, olemme myös merirosvoja. Olemme henkisiä merirosvoja, itse asiassa.

 

ADAMUS: Hyvä, pidän siitä.

 

JAZIEL: Tavallaan näen sen ja rakastan sitä.

 

ADAMUS: Muuten, sait mikrofonin ja energiasi jäi jumiin päähän, mitä tapahtuu. Silloin teidän on kaikkien aika – jos jäätte jumiin – vetää vain syvään henkeä ja keksiä jotain. Se saa energian liikkeelle, sitten saatte nauraa, sitten pääsette takaisin aitoon itseenne. Joo, hyvä. Pidän siitä. Merirosvoja.

 

JAZIEL: Kiitos.

 

ADAMUS: Hyvä, kiitos.

 

LINDA: Hän on Pirates (merirosvot) -isäntä (viitaten Shaumbra Pirates-facebook-ryhmään).

 

ADAMUS: Mitä? Kirjoitatte artikkelia Sedona Gazetteen. Mitä? Mitä … anna mennä. Nouse seisomaan, jotta voimme … Itse asiassa sinun täytyy tulla tänne. Tulisitko tänne eteen, jotta voimme kaikki nähdä sinut? (Yleisö taputtaa, kun hän on pukeutunut asuun, jossa on törkeä oranssi peruukki ja valtavat oranssit lasit)

 

ADAMUS: Tämä on siis "mitä" (naurua ja lisää taputuksia). Ihana, ihana asu. Ja missä on täysin koristeltu ystäväsi? Aivan, sinun täytyy myös tulla eteen. Tätä on "mitä". Tarkoitan, että mitä? (Muutama naurahdus) Rakastan pukuja. Rakastan pientä näyttelemistä. On nimittäin hyvin helppoa jäädä jumiin energioihin. Vain vähän teatteria, vähän näyttelemistä ja joskus voitte … (Hänen ystävällään on törkeän vihreä peruukki ja kumiankkavesilelu, vähän taputuksia) Joskus voitte näyttää typerältä … (Hän lukee tekstin toisen matkalaukusta) "Maan ulkopuolelta, terveisiä Theosilta." Suoraan Theosilta! (Yleisö taputtaa) Kyllä. Kaunista, kaunista.

 

Miten Theosilla menee yleisesti?

 

SHAUMBRA 4 (nainen): Hienosti. Voit tehdä, mitä haluaa.

 

ADAMUS: Joo, se on totta! (Naurua) Miksi tulit takaisin?

 

SHAUMBRA 4: Voi, liittyäkseni seuraasi.

 

ADAMUS: Liittyäksesi seuraani, ollaksesi täällä.

 

SHAUMBRA 4: Joo.

 

ADAMUS: Joo, joo. Pitämään hauskaa.

 

SHAUMBRA 4: Pitämään hauskaa täällä.

 

ADAMUS: Joo, näyttää siltä, että teillä on hauskaa. Kyllä. Kiitos teille kummallekin. Kyllä, kiitos. Halusin vain kamerat, jotta teidät nähdään. Voit antaa sen Lindalle (lisää taputuksia).

 

LINDA: Mitä?

 

ADAMUS: Seuraava. Mitä? Mitä? Mitä?

 

SHAUMBRA 5 (mies): Mitä minun pitikään tehdä, jos jään jumiin? (Naurua)

 

ADAMUS: Vedät syvään henkeä … (Adamus naureskelee) Vedät syvään henkeä ja keksit jotain. Mitä tahansa.

 

SHAUMBRA 5: Okei.

 

ADAMUS: Joo, ajattelematta sitä. Tämä on todella hauskaa. Joo (lisää naureskelua). Kirjoitat siis artikkelia Sedona Gazetteen tästä oudosta ryhmästä. Nyt sinun täytyy kirjoittaa "mitä". Mitä he tekevät? Mitä he tekevät?

 

SHAUMBRA 5: Minusta tuntuu, että pidämme itsemme kiduttamisesta.

 

ADAMUS: Aa! Pidän siitä, "masturboivat ja kiduttavat itseään." Pum! Pum! Pum! Pum! (Naurua)

 

LINDA: Herran pieksut!

 

ADAMUS: Okei. Tästä tulee todella hyvä artikkeli. Kiitos. Ja itse asiassa siinä on totuutta. Siinä on ehdottomasti totuutta. On vähän tarve aiheuttaa itselleen kärsimystä, koska jos ette kärsi, ette oikeasti yritä tosissanne. Mitään ei tapahdu. Niinpä teidän täytyy tavallaan kärsiä sen läpi. Mutta annetaan kaiken sen olla ohi nyt. Uh! Okei, vielä pari "mitä". Mitä?

 

SHAUMBRA 6 (nainen): He itse asiassa uskovat, ettei aika toimi heillä enää, että he ovat vapaata energiaa, eikä mikään mihin normaalit ihmiset uskovat, toimi heillä enää. (Adamus naureskelee) Joten …

 

ADAMUS: Hyvin kummallista.

 

SHAUMBRA 6: Kyllä.

 

ADAMUS: Hyvin kummallista. He eivät siis ole ajassa. He luulevat, että energia on vapaata.

 

SHAUMBRA 6: He siirtyvät pois mielestä. He siirtyvät pois ajasta. He siirtyvät pois normaaleista säännöistä. Joten …

 

ADAMUS: Joo. Sen on pakko olla Hölmön paratiisi.

 

SHAUMBRA 6: Ehdottomasti.

 

ADAMUS: Okei, pari vielä.

 

LINDA: Joku täältä kaukaa. Ole hyvä, täältä kaukaa. Ole hyvä! Mennään pitkälle! (Naurua)

 

ADAMUS: Ja sitten menemme taas huoneen tälle puolelle (lisää naurua). David pärjää hyvin kameran kanssa. Kyllä, mitä?

 

SHAUMBRA 7 (nainen): Sanoisin, että kaavan rikkoja ja kaaoksen luojia.

 

ADAMUS: Ai, pidän siitä! (Yleisö taputtaa)

 

LINDA: Oiiii! Oooo!

 

ADAMUS: Pidän siitä.

 

LINDA: Se oli hyvä! Vau!

 

ADAMUS: Kaavan rikkojia, kaaoksen luojia.

 

LINDA: Vau! Se voittaa palkinnon! Jihuu!

 

ADAMUS: Vielä yksi "mitä".

 

LINDA: Vielä yksi. Odota. Tuolla oli … Voi, tässä on mielenkiintoinen tapaus. Tämä on ammattilainen. Okei, en tiedä, mitä teemme tälle.

 

ADAMUS: Mitä.

 

OLE: Vaikka jotkut ihmiset haluavat harrastaa haureutta, toiset haluavat tutkia tietoisuutta, mennä oikeasti reunalle ja sen yli.

 

ADAMUS: Joo, hyvä. Pidän siitä. Mitä.

 

Kuvaisin "mitä" sanomalla, että se on ryhmä, joka tietää, että on jotain muuta, ja hitto, he aikovat löytää sen. He löytävät sen. He löytävät sen, vaikka mikä olisi. Tiedätte vain, että on jotain. Kutsutaan sitä "tietoisuudeksi" tai "jumaluudeksi" tai "hengeksi" tai pelkästään "joksikin enemmäksi". Tämä ryhmä on päättänyt löytää sen. Se on "mitä". Ja lisäksi tämä ryhmä on myös "mitä v- … (Linda haukkoo henkeään, vähän naureskelua) En sanonut sitä, mutta tiedätte, mitä ajattelen. "Mitä v- … (Linda haukkoo taas) Joo, "mitä v- …" (Lisää naurua) Tavallaan siitä tulee elämäntapa. Nimittäin tiedätte kaikki säännöt ja kaavat ja sanotte: "Mitä vi- … (Linda haukkoo) ja pelkästään – en sanonut sitä (lisää naureskelua). "Mitä vit- ..." (Linda haukkoo, naurua) Joo, joo! Ja toisin sanoen, olette vain valmiita päästämään irti kaikista vanhoista kaavoista, vanhoista toimintamalleista. "Mitä v- …" (Linda haukkoo) En koskaan sanonut sitä! (Adamus naureskelee)

 

- Missä?

 

Missä? Missä? Se on seuraava kohta. Kuka, mitä, missä. Kirjoitatte tätä artikkelia.

 

SHAUMBRA 8 (mies): Tiesin sen.

 

ADAMUS: Missä tämä tapahtuu?

 

SHAUMBRA 8: Tiesin sen. Kaikkialla.

 

ADAMUS: Kaikkialla.

 

SHAUMBRA 8: Ympäri maailmaa.

 

LINDA: Ai jaa!

 

SHAUMBRA 8: Paitsi kenties Pohjois-Koreassa.

 

LINDA: Au! (Naurua) Au!

 

SHAUMBRA 8: … ja kuulin, ettei ole kovin monia …

 

ADAMUS: He toivottavat huonoa kimchiä sinulle! (Lisää naurua) Siis uudestaan missä?

 

SHAUMBRA 8: Kaikkialla maailmassa.

 

ADAMUS: Kaikkialla maailmassa. Aha, hyvä, hyvä. Onko mitään yhtä tiettyä paikkaa tai paikkoja?

 

SHAUMBRA 8: Täällä.

 

ADAMUS: Täällä, hyvä.

 

SHAUMBRA 8: Nyt.

 

ADAMUS: Hyvä.

 

SHAUMBRA 8: No, Euroopassa ja Yhdysvalloissa on tietysti enemmän shaumbroja.

 

ADAMUS: Miksi niin on?

 

SHAUMBRA 8: No, koska ihmiset Euroopassa ovat yleisesti tietoisempia ja on enemmän … (paljon naurua ja taputuksia).

 

LINDA: Oh-hoh!

 

SHAUMBRA 8: Ja … joo. Ja sanotaan, että ns. länsimaissa on enemmän vapautta.

 

ADAMUS: Kyllä, paljon enemmän vapautta.

 

SHAUMBRA 8: Joo.

 

ADAMUS: Paljon enemmän vapautta. Paljon suuremmat mahdollisuudet eivät tee jostain paikasta parempaa kuin toiset. Itse asiassa, joissain maailman paikoissa se tulee hyvin kauniina lahjana muille, koska he asuvat paikoissa, joissa on diktaattoreja tai uskontojen tai hallitusten tekemää valtavaa nujertamista. Mutta kyllä, maailman joissain paikoissa on paljon enemmän vapautta ja se antaa teille tilaisuuden tutkia. Mutta älkää koskaan unohtako niitä, jotka elävät paljon vaikeammissa kulttuureissa ja yhteiskunnissa, koska he ovat aivan yhtä lailla osa meitä kuin kuka tahansa. Joo, hyvä, kiitos.

 

SHAUMBRA 8: Kiitos (yleisön taputuksia).

 

ADAMUS: Vielä yksi "missä". Missä?

 

LINDA: Kukaan näistä ei ole riittävän kaukana (Linda kikattaa).

 

SHAUMBRA 9 (nainen): No, he väittävät, että heillä on valokeho ja he voivat olla monissa paikoissa samaan aikaan.

 

ADAMUS: Joo, joo.

 

SHAUMBRA 9: He voivat olla täällä, he voivat olla tuolla, he voivat olla monissa todellisuuksissa.

 

ADAMUS: Kyllä.

 

SHAUMBRA: En tiedä.

 

ADAMUS: Joo, en …"Mitä v- … mitä v- …" (Vähän naureskelua)

 

LINDA: Se oli hyvä. Pidän siitä.

 

ADAMUS: Minun vastakseni siihen missä. Missä? Se riippuu perspektiivistä, mistä perspektiivistä artikkeli kirjoitetaan. Mutta missä? Kaikkialla maailmassa. Kaikkialla maailmassa. Se on vähän helpompaa joskus maissa, joita antavat enemmän vapautta, mutta sitä tapahtuu kaikkialla maailmassa. Ihmisiä herää ja tulee mestaruuteensa. Shaumbroja on kaikkialla maailmassa.

 

Mutta "missä" viittaa myös siihen, missä tämä tapahtuu. No, se tapahtuu tällä planeetalla tässä todellisuudessa. Mutta "missä" on myös "ja". Se on kaikkialla. Se ei ole yksi paikka. Se ei tapahdu ainoastaan täällä tänään, kun olemme yhdessä. Se tapahtuu unitilassanne. Se tapahtuu muissa todellisuuksissa. Ja sillä mitä teette nyt, on syvällinen vaikutus jokaiseen entiseen elämään, jonka olette koskaan eläneet. Ne käyvät nyt samaa prosessia läpi. Nuo entiset elämät muuttuvat niin paljon, että niistä tulee tunnistamattomia, se tapahtuu myös silloin.

 

En halua mennä liian pitkälle siihen nyt, mutta kaikki mitä teette, muuttaa kaikkea, mitä olette koskaan tehneet, koskaan. Kyse ei ole vain siitä, että olette tänään täällä Saksassa tai missä satuttekin katselemaan. Kyse on jokaisesta entisestä elämästä, kyse on jokaisesta tulevaisuuden mahdollisuudesta, kyse on jokaisesta ulottuvuudesta, kyse on enkeli- ja henkimaailmasta ja se on täällä. Kyse ei ole yhdestä paikasta, se tapahtuu kaikkialla. Hyvä.

 

- Milloin?

 

Milloin? Milloin? Kuka, mitä, missä, milloin tässä artikkelissa. Milloin tämä tapahtuu?

 

LINDA: Ai, menemme sinne. Vapaaehtoinen.

 

SHAUMBRA 10 (mies): No, se on eilen, se on tänään ja se on huomenna.

 

ADAMUS: Kyllä.

 

SHAUMBRA 10: Se on kaikkialla.

 

ADAMUS: Kaikkialla, ehdottomasti, joo.

 

SHAUMBRA 10: Joo.

 

 ADAMUS: Eikä meidän tarvitse mennä yhtään pidemmälle tässä kohdassa. "Milloin" on nyt, mutta kuten sanoin, se vaikuttaa kaikkeen. Se tapahtuu myös tuolle entiselle elämälle neljä elämää sitten. Tuo elämä käy läpi valtavia muutoksia.

 

Tuosta elämästä on historiallisia faktoja – syntymäaika, kuolinaika, päivämäärät jolloin tiettyjä asioita tapahtui. Voitaisiin sanoa, että se on kuin video, filmi tuosta elämästä, ja se tapahtui. Mutta nyt, juuri tällä hetkellä, niiden muutosten myötä jotka sallitte elämäänne, luodaan uusi video sen yläpuolelle ja alapuolelle ja joka sivulle. Joten tuo elämä ei ole enää vain lineaarinen historia, joka kulkee syntymästä kuolemaan. Se muuttaa ehdottomasti sitä.

 

Se mitä teette tässä, muuttaa kaikkea menneisyydessä, ja voitaisiin sanoa, että myös tulevaisuudessa. Kyse ei ole vain siitä, että istutte täällä nyt Janne Törppönä tai Mari Törpponä tässä elämässä (naurua). Se muuttaa kaikkea.

 

- Miksi?

 

Seuraava on "miksi". Miksi? Miksi? Kirjoitatte artikkelia siitä, kuka, mitä, missä, milloin ja miksi. Miksi, herra?

 

OTMAR: Koska voimme.

 

ADAMUS: Koska voitte. Hyvä. Mutta miksi? Voitte tehdä paljon muita asioita.

 

OTMAR: Joo. Koska kaikki muu olisi vain liian tylsää.

 

ADAMUS: Kaikki muu on liian tylsää. Hyvä.

 

OTMAR: Kyllä.

 

ADAMUS: Oletko kokeillut useimpia muita asioita?

 

OTMAR: Melkein. Sanoisin, että melkein kaikkia niitä, joo. Kokeilin kaikkia niitä (vähän naureskelua), tunnen ne ja nyt olen valmis tähän.

 

ADAMUS: Kyllä.

 

OTMAR: Siis ehdottomasti.

 

ADAMUS: Tylsyys, joo.

 

OTMAR: Tylsyys, joo.

 

ADAMUS: Joo, tylsyys. Tylsyys on oma vankilansa. Tylsyys on, no, tylsää. Se on ikävystyttävää. Se on kamalaa, ja se innostaa teitä menemään siitä yli.

 

Siis miksi? Miksi?

 

SHAUMBRA 11 (nainen): Koska olemme odottaneet tätä hyvin pitkään.

 

ADAMUS: Joo, hyvin pitkään. Ja miksei ennen tätä?

 

SHAUMBRA 11: Koska nyt on oikea aika.

 

ADAMUS: Miksi on oikea aika? Miksi et tehneet sitä silloin?

 

SHAUMBRA 11: Koska olemme valinneet niin.

 

ADAMUS: Joo, okei. Miksi valitsitte sen? (Naurua)

 

SHAUMBRA 11: Koska haluamme tätä niin paljon, ettemme halua mitään muuta enemmän.

 

ADAMUS: Okei, hyvä, hyvä. Hyväksyn sen. Joo (lisää naureskelua).

 

LINDA: Lisää "miksi"?

 

ADAMUS: Vielä pari "miksi". Saatko sen?

 

LINDA: Okei. Katsotaan …

 

ADAMUS: Viisas. Miksi? Miksi? Miksi? Miksi?

 

DENIS: Kuulin sen, "miksi ei?" Mutta tärkein asia oikeasti on, että meistä tuntuu, että olemme juosseet riittävän pitkään ympäri. Olemme odottaneet. Olemme päättäneet tehdä sen, mutta emme ole tehneet. Ja nyt tunnemme, että intohimo kasvaa sisällä oikeasti. Yhdistymme ensimmäiseen intohimoon, joka koskaan on ollut – "olen olemassa" – emmekä voi pidätellä enää.

 

ADAMUS: Aivan. Tiedätte liikaa.

 

DENIS: Juuri niin.

 

ADAMUS: Hyvä.

 

DENIS: Tunnemme liikaa.

 

ADAMUS: Joo, tunnette liikaa.

 

Hyvä. Yksi vielä. Miksi? Miksi?

 

LINDA: Mennään pitkäääälle huoneen toiselle puolelle. Tämä on hauskempaa (naurua).

 

ADAMUS: Älä tapa valokuvaajaa! (Lisää naureskelua, kun Linda törmää kuvaajaan rynnätessään) Ole hyvä, miksi?

 

MARIANNE: Koska olemme myös Jumala.

 

ADAMUS: Hyvä, joo. Ja luojia.

 

MARIANNE: Ja luojia, kyllä.

 

ADAMUS: Hyvä. Miksi? Menen siihen aivan hetken kuluttua. Mutta miksi? Koska voitte. Miksi? Koska olette merirosvoja. Haluatte olla ensimmäisiä, jotka tekevät sen ryhmänä. Miksi? Vain siksi. Ja selitän hetken kuluttua vähän enemmän miksi.

 

- Miten?

 

Ja lopuksi, tämä on ilmiselvää – ilmiselvä vastaus, yksinkertainen vastaus. Miten? Miten?

 

(Tauko, ja muutamia naurahduksia)

 

Miten? Mistä helvetistä olen puhunut pari viime vuotta?! (Paljon naurua) Miten?! (Yleisö huutaa "sallimalla") Sallimalla! Sallimalla.

 

Tämä kaikki on hyvin luonnollinen prosessi. Voitte kutsua sitä evoluutioksi tai miksi tahansa, mutta se on luonnollinen prosessi, joka tapahtuu joka tapauksessa. Teidän ei itse asiassa tarvitse ansaita sitä tai tehdä työtä sen enteen tai olla fiksu sen vuoksi tai katsoa, kuka pystyy elämään suurimman määrän elämiä tai pienimmän määrän elämiä. Se vain tapahtuu, ja se tapahtuu, kun sallitte. Useimmat ihmiset eivät oivalla tätä. Se on kuin pieni avain ovessa. Se on salaisuus – sallikaa. Sallitte vain. Vedätte syvään henkeä ja sallitte.

 

Salliminen  merkitsee, että sallitte sen. Toisin sanoen, ette salli ja sano: "Milloin? Miten nopeasti ja miten iso? Ja miten …" Sallitte vain, ja sitten se tapahtuu. Se tapahtuu hienovaraisilla tavoilla ja hyvin syvällisillä tavoilla. Mutta "miten" on pelkästään sallimista. Se on siinä. Se on siinä.

 

Kuten sanoin ensimmäisessä osiossamme, sitten kun lakkaatte yrittämästä valaistua, oivaltaa – miten haluattekin kutsua sitä – sitten kun lakkaatte yrittämästä, niin on kuin taikaa. Yhtäkkiä päivämäärä tiedetään. Päivämäärä tiedetään. Jos teette edelleen kovasti töitä sen eteen, jos ponnistelette edelleen, yritätte edelleen selvittää, se tekee päivämäärästä tuntemattoman. Se voi olla mitä tahansa, missä tahansa. Mutta kun lopetatte ja vain sallitte, yhtäkkiä päivämäärä on siinä. Teidän ei tarvitse enää tehdä kovasti töitä siihen. Nyt hypitte ja tanssitte ja laulatte tienne oivaltamisen loppukokemuksen läpi. Se on niin yksinkertaista.

 

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

 

Olen vähän aikataulusta perässä, mutta haa! kuka tarvitsee aikatauluja? (Vähän naureskelua)

 

Koneiden aika

 

Haluaisin selittää vähän enemmän sitä, miksi ja auttaa teitä ymmärtämään tämän kauniin tarinan miksi-osaa, joka teistä kirjoitetaan.

 

Haluan viitata kirjaan, jonka kirjoitin. Olen kertonut joillekin teistä siitä, erityisesti yhtenä iltana kirjasigneerauksessamme. Se on kirja, jonka kirjoitin elämäni muutamana viime vuotena, ei itse asiassa kovin kaukana täältä. Ja kirja syntyi niin, että istuin yhtenä päivänä vain kirjoittamassa muistojani, muistiinpanoja, jotka jättäisin taakse, ja yhtäkkiä tunsin olevani ikään kuin portaali, joka avautui valtavaan tarinaan, hyvin, hyvin kauniiseen tarinaan – teidän tarinaanne – Atlantiksen unelmasta.

 

Huomasin meneväni tulevaisuuteen. Löysin itseni ensin aikakaudesta, jossa oli kehitetty koneita, koneita jotka toisivat teollisen aikakauden, koneita jotka korvaisivat hevoset, koneita jotka korvaisivat ihmistyön, koneita jotka tekisivät raskaan työn, koneita jotka rakentaisivat toisia koneita. Ja taas kerran, tämä oli teollisen vallankumouksen aika.

 

Mutta kun jatkoin kirjan kirjoittamista, löysin itseni yhtäkkiä uudesta ajasta, jota kutsuin "koneiden ajaksi". Se on myös kirjan nimi, "Koneiden aika", ja löysin itseni tästä uskomattomasta ajasta.

 

Käsitätte, ettei minulla ollut sanoja tai viitekehystä moniin asioihin, joista kirjoitin. En tiennyt, mikä tietokone oli. Kutsuin sitä yksinkertaisesti "kuvastimeksi". Mutta löysin itseni tästä uskomattomasta ajasta, jossa kehitettiin sellaisia asioita, kuin tekoäly, ja tuo tekoäly joka kasvoi hyvin nopeasti, ainoastaan 50-60 vuodessa käyttöönotosta siihen pisteeseen, jolloin se, no, jolloin sitä kutsuttiin "singulaariseksi", eli se kehittyi tuolle puolen.

 

Löysin itseni tästä uskomattomasta koneiden ajasta, elektronisten koneiden ajasta, jolloin ihmiset olivat koneillaan koko päivän. Ne eivät olleet noita raskaita koneita, jotka nostaisivat kiviä ja rakentaisivat rakennuksia tai ajaisivat ihmisiä ympäriinsä, vaan nyt oli koneita, jotka olivat hyvin pieniä, hyvin kompakteja, mutta jotka pystyivät tekemään uskomattomia asioita.

 

Ja kirjoitin tässä kirjassa, joka palaa takaisin, kirjoitin tässä kirjassa, että planeetalla tulisi kohta, ihmiskunnalla tulisi kohta, jolloin olisi ns. virtuaalitodellisuus, missä nämä pienet, hassut koneet joita ihmiset kantoivat koko ajan mukanaan, olisivat niin vangitsevia ja vietteleviä, että heidän päänsä olisi kiinni niissä koko ajan. Jopa kävellessään (naurua, kun hän havainnollistaa), ajaessaan autoa, syödessään päivällistä toisten ihmisten kanssa, harrastaessaan seksiä (lisää naurua), heidän päänsä oli näissä koneissa kiinni koko ajan. Ihan sama mitä he tekivät – harjasivat hampaitaan, kampasivat hiuksiaan. Ja nämä koneet, nämä elektroniset koneet olisivat niin vangitsevia ja realistisia, että voitaisiin luoda toisia todellisuuksia. Ja se alkaisi peleistä ja leluista ja hauskoista asioista, mutta lopulta se korvaisi seksin monilla ihmisillä, nämä koneet, koska ne pystyisivät luomaan eri todellisuuden, muuntuneen todellisuuden johon voitiin uppoutua. Tekoäly.

 

Näistä koneista tuli niin tehokkaita ja niin todentuntuisia ja niissä oli sellainen voima, että nämä koneet korvasivat lopulta useimmat asiat, joita ihminen tekisi itselleen, ja lopulta ne korvasivat ihmismielen siinä määrin, etteivät ihmiset enää ajatelleet itse. He eivät olleet enää tietoisia mistään muusta, kuin siitä virtuaalitodellisuudesta, jota he katsoivat. Nämä koneet olivat niin hypnoottisia, että ihmiset kadottivat pian kosketuksen tähän ulottuvuuteen. Ei niin, että tämä ulottuvuus on ainoa, mutta ihmiset kadottivat kosketuksen siihen, uppoutuneena koneisiinsa.

 

Ja tuli kohta, jossa ihmiskunnalla oli eeppinen risteys, risteys jollaista ei ollut koskaan ennen tullut ihmiskunnan historiassa, risteys jossa nämä koneet tulivat niin nopeiksi ja niin fiksuiksi, että ne pystyivät luomaan oman energiansa, koska tekoäly on suunniteltu jatkuvasti tulemaan älykkäämmäksi ja älykkäämmäksi ja ottamaan älykkyyttä kaikkialta, mistä voi. Älykyyttä joka sallisi se luoda myös energiaa itselleen. Niinpä myös irrotettaessa pistorasiasta, koneiden toiminta jatkuisi.

 

Koko planeetalla oli koneiden aika, ja se sai ihmiset kaikkialla kadottamaan kosketuksen itseensä, identiteettiinsä, sieluunsa, ja näistä koneista tuli hyvin tehokkaita ja myös ihmismäisiä. Koneet joilla oli tekoäly, voisivat yrittää kopioida tunteita, tuntemuksia ja suhteita. Näistä koneista tuli niin älykkäitä, että ne ylittivät sen, mitä ihminen voisi tehdä. Ja puhun kävelemisestä, ajattelemisesta, kaikesta – tuntemisesta, hengittämisestä. Koneita jotka olivat niin älykkäitä, että ne matkisivat hengittämistä. He kopioivat kaikkea, mitä ihminen tekisi. Ja ne jatkoivat ja jatkoivat ja etsivät lisää, koska sitä tekoäly tekee.

 

Planeetalla oli tuolloin pieni ryhmä, hyvin pieni ryhmä, joka ymmärsi, mitä tapahtui, eikä kyse ollut siitä, että he yrittivät taistella tätä ns. virtuaalitodellisuutta ja tekoälyä vastaan, mutta he oivalsivat, että oli paljon muutakin. Virtuaalitodellisuuden sijasta jossa ollaan pää ruudussa koko ajan, tämä ryhmä oivalsi, että kaikkialla ympärillä oli monia todellisuuksia. He oivalsivat, että on tämä ulottuvuus, mutta he oivalsivat myös, että monissa todellisuuksissa – ei virtuaalitodellisuuksissa – tapahtui paljon.

 

Ja tämä ryhmä oivalsi, että kaiken, kaiken, kaiken, kaiken ytimessä oli ns. tietoisuus, tiedostaminen, jotain mikä ei sisältänyt energiaa tai valtaa, jotain mitä ei voisi mitata, jotain mitä ei voisi ottaa heiltä tai mitä he eivät voisi ottaa toisilta. He oivalsivat, että oli ns. puhdas tietoisuus.

 

Kuten tarinassa oli, näistä koneista oli tullut niin hallitsevia ja ne olivat ottaneet melkein kaiken hallintaansa planeetalla, että oli vain yksi asia jäljellä. Vain yksi asia jota koneet eivät pystyneet kopioimaan, jota niillä ei ollut, ja ne halusivat sen. Tämä asia oli tietoisuus. Tietoisuus.

 

No niin, kirjassa – ja kenties toteutettuna tässä todellisuudessa – koneet halusivat niin epätoivoisesti sen, mitä tällä pienellä ryhmällä oli, tämän ns. tietoisuuden, että ne yrittivät älykkyydellään selvittää sen, toistaa sen, mitata sen, saada vallan siltä, saada energiaa siltä, mutta ne eivät pystyneet. Ne eivät pystyneet, koska tietoisuus on puhdasta ja se on Hengeltä, mikään kone ei voi tehdä sitä, mikään kone ei voi ottaa sitä, eikä sitä voi antaa millekään koneelle. Kone voi teeskennellä, että se ymmärtää tietoisuuden, mutta suurinkaan tekoäly ei oikeasti pysty edes aistimaan sitä.

 

Niinpä tässä tarinassa jossa planeetalla on nämä tietoisuuspioneerit, jotka tuovat sisään tätä ns. tietoisuutta, koneet yrittävät niin epätoivoisesti saada tämän viimeisen asian, jota niillä ei ole, ne yrittävät niin kovasti saada tietoisuuden, että älykkyydessään ne päätyvät tuhoamaan itsensä. Yrittäessään niin kovasti saada jotain, mitä se ei voi yksinkertaisesti saada, ne tuhoavat itsensä. Ne lähtevät pois tekoälystään. Niistä tulee hulluja, ehdottomasti hulluja, ja siitä tulee koneiden ajan loppu.

 

Kirjoitin tämän kirjan 1793 tietämättä kaikkia termejä, joita teillä on nyt, mutta kirjoitin kirjan tietäen, että tulisi aika, voitaisiin sanoa, että tulisi oikea "miksi" sille, että olette täällä, miksi olette planeetalla tällä hetkellä. Ei kirjan vuoksi. Kirja oli pelkästään kurkistus teidän matkaanne ja siihen, miksi tulisitte tiettynä aikana, miksi päättäisitte nyt olla tällä planeetalla, miksi tietoisuuden tarve on suurempi kuin koskaan. Se oli kirja, voitaisiin sanoa fiktiota, mutta se oli myös katsomista planeetan tulevaisuuteen. Tulitte tänne tietoisuutta varten, ollaksenne tietoisia ruumiillistuneita mestareita planeetalla.

 

En sano, että tulee suuri sota koneita vastaan tai mitään vastaavaa. Vaikka loiventaisitte kirjan todellisuutta, sitä mitä oikeasti tapahtuu, teillä on edelleen ongelma virtuaalitodellisuuden ja tekoälyn kanssa. Siksi olette täällä. Siksi valitsitte tämän hetken. Siksi teette juuri sitä, mitä teette.

 

Tein kirjan parhaan viisauteni mukaan – ja käsikirjoitus on vielä olemassa – mutta olen pyytänyt Cauldrea teidän energiallanne ja tuellanne kirjoittamaan tuon kirjan nykyaikaan ja nykyajan termeillä – artikkelin, tarinan, kuka, mitä, missä, milloin ja miten teistä, shaumbroista, koneiden ajassa ja tietoisuuden ajassa.

 

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

 

 (Tauko)

 

Tietoisuus-merabh

 

No niin, haluaisin tehdä lyhyen merabhin Yohamin kanssa tietoisuudesta, ja haluan ilmaista yhden asian: joskus puhuessani tästä kirjasta, joka todella kirjoitettiin, on pelkoa, "Mitä tapahtuu seuraavaksi?" Juuri tästä syystä tulitte tänne – ei pelosta, vaan tuomaan tietoisuutta aikana, jolloin sitä ehdottomasti tarvitaan planeetalla. Tulitte tänne korjaamaan niiden jumaluussiementen sadon, jotka kylvitte kauan sitten. Siksi olette täällä.

 

(Musiikki alkaa)

 

Vedetään kunnolla syvään henkeä, tietoisuushenkeä.

 

Ei tapahdu taisteluja koneita vastaan. Ei lainkaan. Koneet päätyvät tuhoamaan itsensä, ja eikö se ole kuin mieli? Mieli yrittää aina löytää vastauksia, mieli yrittää tulla älykkäämmäksi, kaunistella itseään. Mieli eristää ihmisen muista todellisuuksista ja aisteista ja tunteista. Mieli suojaa ihmisen elämän suuruudelta ja keskittyy pelkästään itseensä – älyyn.

 

Nimittäin mieli – ei vain tekoäly, vaan ihmismieli – tekee lopulta saman, tulee lopulta hulluksi, jos se tavoittelee aina enemmän älykkyyttä, pyrkii olemaan fiksumpi, nopeampi, tehokkaampi.

 

Tämä on iso osa sitä kokemusta, joka teillä kaikilla on ollut elämässänne – tarve päästää irti asiasta nimeltään mieli, joka on sinänsä ok. Mutta kun siitä tulee ainoa asia, kun siitä tulee fokus, kun siitä tulee valtatyökalu, kun se estää teitä aistimista ja tuntemasta ja muistamasta, tuon mielen on aika päästää irti, sallia ja tuoda sisään tietoisuus.

 

Vedetään syvään henkeä tietoisuudelle.

 

Se ei sisällä energiaa. Sillä ei ole valtaa. Se ei ole suurempi kuin kenenkään toisen tietoisuus. Sitä ei voi ottaa teiltä. Ette voi koskaan tehdä siitä suurempaa. Se on pelkästään tiedostamista, puhtautta.

 

Sitä ei voi mitata. Teillä ei voi olla suurempaa tietoisuustasoa kuin millään toisella olennolla, mutta se voidaan oivaltaa, sallia – sallitte sen tulla elämäänne.

 

Jokainen teistä on käynyt niin monta kamppailua mielen kanssa ja tunteiden kanssa matkallanne, että se on tuonut paljon epäilyä, paljon hämmennystä elämäänne.

 

Mutta menemme nyt mielen yli. Yrittämättä hankkiutua siitä eroon, yrittämättä kieltää sitä. Menemme pelkästään sen yli … tietoisuuteen, tiedostamiseen. Se kaikki tehdään sallimalla, koska yrittäessänne tehdä kovasti töitä tietoisuuteenne, kyse on oikeasti vain mielestä. Yrittäessänne ponnistella valaistumiseen, se on oikeasti vain mielen toimintaa. Mutta kun vedätte syvään henkeä ja vain sallitte, avaudutte, tietoisuus voi olla tässä kanssanne.

 

(Tauko)

 

"Koneiden aika" on kirja teistä, matkastanne, tietoisuuden tuomisesta elämäänne ja näin ollen tämän planeetan mahdollisuuksiin. Kenties nimi muuttuu. Se oli hyvin sopiva silloin – "Koneiden aika" – mutta tiedän yhden asian varmasti: alaotsikko on "tietoisuuden aika".

 

(Tauko)

 

Vedetään syvään henkeä tässä ja vain sallikaa. Vain sallikaa.

 

Nyt haluaisin, että Linda tulee takaisin näyttämölle. Kiitos, rakkaani.

 

Teemme pienen siirtymän, vähän hengittelyä Lindan kanssa, vähän Yohamin musiikkia ja tuomme sisään meidän kaikkien rakkaan ystävän, Kuthumi lal Singhin (yleisö hurraa ja taputtaa).

 

Lähden nyt Adamuksena. Suuri ilo olla täällä teidän jokaisen kanssa. Palaan huomenna Aistillisuuspäivään, mutta siirrytäänpä nyt Kuthumiin.

 

LINDA: Ja niin se on. Ja niin se on.

 

Pyydän jokaista teitä, kun Geoff sallii tämän siirtymän Adamuksesta Kuthumiin, olemaan siinä tukena, eli vetäkää kunnolla syvään henkeä, sallimishenkeä, tuota henkeä joka avaa meidät tietoisuuteen, jokaisen meistä.

 

Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja tuntekaa, kun nämä Kuthumin energiat – oi! hänen täytyy olla hyvin lähellä. (Paljon naurua, kun musiikki muuttuu Intia-sävytteiseksi, mikä saa Cauldren/Kuthumin kikattamaan) Voi, kyllä. Voi, kyllä, hengitys toimii.

 

Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Voi, hyvänen aika, se on jo täällä. Voi, hyvänen aika. Pysykää hengityksessä. Pysykää hengityksessä, ja hengittäkää, tuntekaa ja sallikaa.

 

Hengittäkää. Hengittäkää, kun musiikki soi. Voi ei, voi ei.

 

Voi, kyllä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

 

Hengittäkää syvään, virraten, jokainen meistä. Sallien tietoisuuden, tiedostamisen. Voi! Hyvänen aika, jatkakaa hengittämistä (naurua). Mmmm. Voi, tätä ei tapahdu kovin usein. Jatkakaa hengittämistä. Voi!

 

(Musiikki nopeutuu)

 

Hengittäkää! Hengittäkää!

 

Voi, hyvänen aika! Hengittäkää! Hengittäkää namaste! (Lisää naurua)

 

Hengittäkää! (Kaikki alkavat taputtaa ja Gerhard laulaa)

 

Olen yksinkertainen mestari

Hyvä tuuri tielläni

Olen katastrofin kuningas

Älkää "piip" aivojani

 

Olen yksinkertainen mestari

Hyvä tuuri tielläni

Olen katastrofin kuningas

Älkää "piip" aivojani

 

Nurinpäin, ylösalaisin

Elämä on vuoristorataa joskus

Korkeaa tai matalaa, rikasta tai köyhää

Se on oikeasti vain mielentila

 

(Musiikki jatkuu ja yleisö jatkaa taputtamista musiikin tahtiin, kun Kuthumi tulee sisään)

 

KUTHUMI: Namasteeeeeee! (Paljon hurrausta ja taputuksia) Namaste! Namaste! Se olen minä, Kuthumi, täällä vuosittaisella vierailullani shambrojen luona (naurua). Hyvin onnellinen, onnellinen ja lämmin tunne olla täällä teidän jokaisen kanssa. Namasteeee! (Linda ja yleisö vastaa "namaste!")

 

Nimittäin Adamus saa näyttämön teidän kaikkien kanssa ainakin kerran kuussa, jos ei enemmän. Mutta minulla, Kuthumilla, on ilo ja nautinto olla kanssanne koko ajan, koko ajan. Työskentelen kanssanne jokapäiväisessä elämässänne ja unissanne, kerron teille vitsejä aikoina, jotka ovat vaikeimpia elämässänne, saadakseni teidät taas hymyilemään. Työskentelen kanssanne muistuttaakseni teille, että koko tämän polku mestaruuteen on vain sallimista, saadakseni teidät vähän kevyemmäksi jaloillanne ja tietysti paljon kevyemmäksi mielessänne. Se on iloni, se on sitoutumiseni jokaiseen teistä.

 

Niinpä vaikka tulen tänne vain kerran vuodessa, olen aina, aina kanssanne. (Joku huutaa "mene naimisiin kanssani", paljon naurua) Mutta minulla on jo 22 vaimoa! (Lisää naureskelua)

 

Haluaisin nyt kertoa teille vähän elämästäni oivaltamisen jälkeen, niin kuin olen tehnyt monta kertaa aiemmin, mutta haluaisin kertoa sen vähän eri perspektiivistä, koska hyvin monilta teistä tulee kysymys: "Mitä tapahtuu? Mitä tapahtuu oivaltamiseni jälkeen? Onko se tylsää? Mietinkö koko päivän, mitä teen? Onko minusta täysin sietämätöntä olla planeetalla, kuten Adamus joskus vihjaa?"

 

Mutta olin täällä monta vuotta oivaltamiseni, romahtamiseni jälkeen. Voi, tuo mielen romahtaminen oli mielestäni paras lahja ikinä, todella oli. Olin hyvin masentunut. Olin hyvin älyllinen. Etsin niin kovasti vastauksia matematiikan tai tieteen tai filosofian avulla, että olisin voinut jäädä kovasti ansaan ja jumiin. Mielen romahtaminen oli kenties paras asia, joka on koskaan tapahtunut. Makasin kaksi vuotta sängyssä, mutta se oli hyvin lyhyt aika niistä monista lahjoista, joita sain.

 

Siis teiltä tulee kysymys: "Mitä tehdään koko päivä oivaltaneena, ruumiillistuneena mestarina?" Minäpä kerron vähän tarinaani.

 

Kuthumin tarina

 

Puhuin viime vuonna, että aloin vain kävellä. Laiton tossua toisen eteen ja aloin vain kävellä. En tiennyt, minne olin menossa, koska mieleni oli lakannut esittämästä noita kysymyksiä. Olin noussut kaiken sen yläpuolelle, joten ei ollut mitään merkitystä, minne menin. Se oli vain tossun laittamista toisen eteen ja alkamista kävellä.

 

Niinpä aloitin matkani, matkan Itseeni, matkan pelkästään vierailemaan tälle planeetalle. Aloin kävellä ja aloin vierailla ja aloin puhua, puhua kaikelle. Puhuin kaikelle, minkä kanssa olin kontaktissa, ja jotkut sanoisivat, että on hullua puhua puulle, mutta kokeilkaa sitä joskus. Ruumiillistuneena mestarina se on ilmiömäistä, koska nyt puu alkaa puhua teille.

 

Niinpä kävellessäni yhtenä päivänä pysähdyin suuren kauniin puun alle ja sanoin: "Hei, puu. Mitä sinulle kuuluu tänään?" Ja puu vastasi. Se vastasi ja sanoi: "Olen puu. Minulle kuuluu hyvää. Entä mitä sinulle kuuluu?"

 

Ja sanoin: "Olen mestari. Minulle kuuluu hyvää." Ja puu sanoi minulle: "Olet vähän erilainen kuin muut ihmiset, jotka ovat pistäytyneet. Sinä puhut minulle. Sen sijaan, että vain pissaat päälleni, istut tässä puhumassa minulle. Mikä tekee sinusta niin erilaisen, ihminen?"

 

Ja sanoin: "Minusta tuli järjestön. Olen hullu ja rakastan sitä." (Vähän naureskelua)

 

Ja sanoin puulle: "Puu, muistutat minua paljon, ennen kuin tulin hulluksi. Nimittäin jalkani olivat juuttuneet maahan, samaan tapaan kuin sinun. En pystynyt oikeasti liikkumaan. Tarkoitan, että minulla oli jalat, mutta olin niin juuttunut siihen, mitä tein, etten pystynyt oikeasti liikkumaan. En pystynyt oikeasti tutkimaan. Niinpä tavallaan olin kuin sinä, puu, ja olin kaltaisesi myös siksi, että minulla oli oksat – oksat jotka törröttivät – ja nämä oksat olivat esi-isäni, perheeni. Ja pidin kiinni tästä esi-isäpuusta. Pidin kiinni kaikista esi-isieni haamuista ja myös omasta menneisyydestäni. Siis tavallaan oli kovasti sinun kaltaisesi, puu, mutta nyt olen vapaa. Nyt kuljen ulkona vierailemassa, kävelemässä ympäriinsä ja puhun puille. Ja rakas puu, siunattakoon sinua samalla vapaudella, jolla minua siunataan, jolloin et ole niin juuttunut maahan, etkä ole niin juuttunut kaikkiin vanhoihin perhemuistoihin, jolloin olet vapaa olemaan sinä, puu." Ja silloin puu kirjaimellisesti kurkotti alas kahdella suurella oksallaan ja halasi minua mitä suloisimmalla ja hellimmällä tavalla.

 

Olinko hullu? Olinko siinä Hölmön paratiisissa, josta Adamus puhuu? Ei, ystäväni. Olin vapaa. Olin vapaa.

 

Ja sitten jatkoin kulkemista ja vierailemista ja yhtenä päivänä tulin joen rantaan. Ja istuin joen penkereelle ja sanoin:" Hei, joki." Ja joki sanoi takaisin minulle: "Hei, ihminen."

 

Nimittäin oivaltamisessa, vapaudessa, havaitsette, ettei ole koskaan tylsää päivää, koska puut ja joet voivat puhua teille.

 

Ja joki sanoi: "Mitä teet, ihminen? Useimmat ihmiset haluavat vain ylitseni, mutta sinä istut puhumassa minulle. Mitä teet, ihminen?" Ja sanoin: "En tiedä, eikä sillä ole merkitystä, koska olen vapaa."

 

Ja sanoin: "Rakas joki, olin ennen kaltaisesi. Juoksin ennen joko ajan. Yritin ennen löytää lähteeni. Yritin ennen palata takaisin suureen mereen, takaisin ykseyteen." Ja sanoin: "Mutta sitten lopetin. Lakkasin. Lakkasin etsimästä ja vaeltamasta ja yrittämästä päästä takaisin johonkin, josta minulla ei ollut aavistustakaan, missä se oli tai mitä se oli. Lakkasin yrittämästä päästä takaisin isoon mereen. Vapautin itseni. Siis rakas joki, siunattakoon sinua samalla vapaudella yrityksestä löytää aina lähteensä, yrityksestä mennä aina takaisin ykseyteen, mereesi. Ole täysivaltainen, rakas joki." Ja suuressa ilossaan joki heitti vesiroiskeen, joka peitti minut täysin ja puhdisti minut kokonaan ja virkisti minua.

 

Jatkoin kulkemista ja sitten yhtenä päivänä törmäsin lintuun, kauniiseen lintuun. Kauniiseen lintuun, ja sanoin: "Hei, lintu. Mitä sinulle kuuluu tänään?" ja lintu vastasi: "Minulle kuluu hyvää, entä mitä sinulle kuluu, rakas ihminen?"

 

Ja sanoin: "Minulle kuuluu hyvää. Olen vapaa." Ja lintu sanoi: "Olet hyvin epätavallinen ihminen. Useimmat ihmiset eivät pysähdy puhumaan linnuille, mutta sinä pysähdyt. Mikä sinussa on?"

 

Ja sanoin: "No, rakas lintu, olen vapaa. Olen hyvin vapaa." Ja lintu keskeytti minut ja sanoi: "Mutta sinulla ei ole siipiä, niin kuin minulla, joten miten voit olla vapaa?"

 

Ja sanoin: "Rakas lintu, jos katsot vähän tarkemmin, näet siivet. Ne eivät ole fyysiset kuin sinulla, mutta minulla on siivet, ja ne ovat kaikki unelmani, kaikki toiveeni, ja nämä siipeni vapauttavat minut. Ne sallivat minun mennä myös fyysisen kehon rajoitusten yli. Nämä enkelin siivet jotka minulla on, sallivat minun mennä ja-tilaan. Siis rakas lintu, siinä missä sinulla on siivet, jotka tuovat sinut ilmaan, minulla on siivet, jotka tuovat minut ja-tilaan."

 

Lintu oli niin riemua täynnä, niin kiitollinen, että se otti yhden sulan kehostaan ja antoi sen minulle siunauksena.

 

Ja sitten kun jatkoin kulkuani, törmäsin perhoseen ja sanoin: "Hei, rakas perhonen. Mitä sinulle kuuluu tänään?" Ja perhonen sanoi räpsyttäen siipiään innostuksesta: "Minulle kuuluu hyvää, rakas ihminen. Entä mitä sinulle kuuluu?"

 

Ja sanoin: "Minulla kuuluu hyvää, rakas perhonen, koska olen vapaa. Olen vapaa vain kävelemään, aistimaan, tuntemaan." Ja perhonen sanoi: "No, rakas ihminen, olet hyvin erilainen. Useimmat ihmiset yrittävät saada minut kiinni ja kiinnittää minut johonkin ja laittaa seinälle, mutta sinä puhut tässä minulle. Sinussa on jotain erilaista."

 

Ja sanoin: "Kyllä, tosiaankin olen, rakas perhonen. Jotkut sanovat, että olen hullu, mutta olen itse asiassa vapaa."

 

Ja sanoin: "Rakas perhonen, millaista oli olla hyönteinen, toukka, ja sitten mennä koteloon ilmestyen esiin perhosena?" Ja perhonen nauroi ja sanoi: "Rakas ihminen, tuskin muistan sitä. Tuskin muistan. Olen kuullut tarinoita, että se on vaikein asia käydä läpi, mutta tuskin muistan sitä, koska sitten kun olin vapaa, kun olin ilmestynyt esiin perhosena, millään siitä ei ollut enää merkitystä."

 

Perhonen ja minä vain istuimme siinä hetken yhdessä, hämmästellen koko tätä heräämisprosessia ja sitten lopulta vapautta. Perhonen laskeutui päähäni hetkeksi, räpytti siipiään antaen minulle siunauksen, kun jaoin siunauksen sen kanssa, ja sitten se lensi pois. Ja pystyin tuntemaan vapauden, vapautumisen, saman jonka olin käynyt läpi transformaatiossani. Ja minäkään hädin tuskin muistin mieleni romahdusaikaa.

 

Jatkoin kävelyä ja vierailua, kunnes yhtenä päivänä tulin kylään, pieneen kylään. Pieneen kylään jossa oli ihmisiä – ihmisiä jotka tekivät jokapäiväistä työtään ja jokapäiväisiä askareitaan – ja tunsin energian muuttuvan, kun oli ihmisten kanssa. Se oli hyvin erilaista, kuin käyminen perhosten luona tai puhuminen puille, kommunikointi joen kanssa. Tulin tähän kylään, ja se tuntui hyvin kovalta ja erilaiselta.

 

Mutta jatkoin hymyilemistä, koska olin tosiaan onnellinen. Jatkoin viheltelyä, koska se täytti sydämeni ja sieluni omalla laulullani. Ja kun tulin kylään, nyökkäilin ja hymyilin eri ihmisille, jotka näin, ja sanoin: "Hei, kylän ihmiset, mitä teille kuuluu tänään? Hei, kylän ihmiset", ja melkein järkytyin siitä, mitä seuraavaksi tuli. Ilon ja onnellisuuden sijasta, sen sijaan että he olisivat puhuneet minulle kuin perhoset ja puut ja joet ja linnut, no, aistin ja tunsin, että he tosiaan ajattelivat minun olevan Hölmön paratiisissa ja hullu.

 

Ja sitten heidän sanomatta sanaakaan, melkein kuulin heidän laulavan tai huutavan minulle, huutavan jotain, joka meni jotenkin näin:

 

EINAT: Hänestä on tullut …

 

GERHARD: … hourupää, tärähtänyt, kahjo ja aivan hullluuuu!

 

EINAT: Tuijottaa seiniääää!

 

GERHARD: Mutta ei siksi, että hän on laiskaaa.

 

AMIR: Hänen mielensä on täysin sekaisiiiiin!

 

EINAT: Mutta aistinsa ovat heränneet!

 

GERHARD: Hänen aspektinsa kapinoivat.

 

EINAT, GERHARD JA AMIR: Mutta hän on niin, hän on niiiiiin iloinen! (Vähän naurua)

 

KUTHUMI: Ja tämän kuulin kylän ihmisiltä, ystäväni. Ja tämän kuulin.

 

Miten surullista se olikaan oltuani luonnossa ja puhuttuani puille ja perhosille ja joelle. Miten surullista tosiaan oli saada tämä tunne, että kutsutaan hölmöksi ja idiootiksi vain siksi, että olin vapauttanut itseni, että olin antanut itseni hellittää.

 

Ja saatatte huomata tätä myös siinä, mitä teette, ruumiillistuneessa valaistumisessanne. Saatatte kuulla noiden kylän ihmisten ääniä aika ajoin, niitä jotka sanovat ehkä, että olette hullu, että olette tosiaankin hölmö. Saatatte kuulla noita ääniä niiltä, jotka ovat lähimpiä teille. Saatatte kuulla noita ääniä niiltä, jotka kutsuvat itseään ystäviksenne, niiltä joiden kanssa olette jakaneet monta kertaa tällä planeetalla. Saatatte kuulla noita ääniä uudestaan ja uudestaan. Mutta rakkaat ystävät, muistakaa vain, mikä on oikea Hölmön paratiisi. Mikä on oikea Hölmön paratiisi, ja ketkä ovat oikeasti hulluja?

 

Jatkoin matkojani, jatkoin kulkemista kylästä toiseen, metsästä toiseen, jatkoin puhumista taivaalle, kiville, maalle, kuten tekin teette, ja opitte, ette ne puhuvat takaisin – eivät ehkä ihmissanoilla, mutta ne puhuvat takaisin.

 

Tapaatte uskomattomia ihmisiä matkan varrella. Ei kovin monia, mutta tapaatte riittävästi uskomattomia ihmisiä tekemään siitä sen arvoista, ja sitten aina silloin tällöin kuulette kylän ihmisten äänen. Kuulette niiden ihmisten äänen, jotka pitävät teitä hulluna. Kuulette heidät – teemme sen uudestaan – kuulette jotain tällaista:

 

EINAT: Hänestä on tullut …

 

GERHARD: … hourupää, tärähtänyt, kahjo ja aivan hullluuuu!

 

EINAT: Tuijottaa seiniääää!

 

GERHARD: Mutta ei siksi, että hän on laiskaaa.

 

AMIR: Hänen mielensä on täysin sekaisiiiiin!

 

EINAT: Mutta aistinsa ovat syttyneet!

 

GERHARD: Hänen aspektinsa kapinoivat.

 

EINAT, GERHARD JA AMIR: Mutta hän on niin, hän on niiiiiin iloinen!

 

KUTHUMI: Todellakin, todellakin.

 

Siis rakkaat ystäväni, suuri kunnia olla täällä taas teidän kanssanne. Vain muistutus, ettei ruumiillistuneella mestarilla ole koskaan, ei koskaan, tylsää päivää. Kaikki puhuu. Kaikella on ääni. Kaikki kommunikoi sanoilla tai tunteilla. Kaikki avautuu ja tulee hyvin, hyvin aistilliseksi.

 

Mutta muistakaa, että teillä on kohtaamisia kylän ihmisten kanssa, niiden jotka eivät ymmärrä, niiden jotka pitävät teitä hulluna, niiden jotka yrittävät lannistaa teidät ja pilkata teitä. Mutta silloin vedätte syvään henkeä ja pelkästään sallitte, pelkästään aistitte ja pelkästään tunnette.

 

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä yhdessä, kun päätämme tämän päivän. Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä Yohamin musiikin kera.

 

Tämän myötä, minä olen, minä olen, tosiaankin, Kuthumi. Namaste.

 

LINDA JA YLEISÖ: Namaste.

 

KUTHUMI: Kiitos (yleisö taputtaa).

 

-----------

 

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

 

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.