"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 8

KULJE ETEENPÄIN 8

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

2.4.2016

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, Adamus Ben Saint-Germain.

Tervetuloa, rakas shaumbra. Tervetuloa kokoontumiseemme, tähän hyvin erityislaatuiseen paikkaan.

Tämä päivä on kolmen näytöksen kokemus. Kolme näytöstä ja ensimmäisessä näytöksessä esiintyy St. Germain, rakastettu St. Germain. Toisessa näytöksessä esiintyy Adamus ja kolmannessa näytöksessä esiinnytte te uudessa dreamwalkissa.

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä tässä. Tämä päivä on kokemus.

Laajentuminen

Ennen ensimmäisen näytöksen aloittamista annan teille näkemykseni laajentumisestanne (lisätietoa laajentumisesta täältä). Tämän studionne laajentuminen – tämän itse asiassa melko vaatimattoman paikan, mutta suuren energian ja tietoisuuden paikan – uuteen tilaan tapahtuisi joka tapauksessa. Se olisi tässä. Miksi? Koska myös jokainen teistä laajenee.

Se on niiden muutosten symboli, joita käytte kaikki läpi. Sen on kasvettava, ja sen kasvaminen jatkuu. Se ei laajennu vain tähän naapuritilaan, menee kauas sen yli, koska kun jokainen teistä vetää syvään henkeä, menee pois itsensä tieltä ja sallii, laajennutte. Kauas fyysisen tilan yli, kauas yksittäisyytenne yli pelkkänä ihmisenä, laajennutte "minä olen" –olemukseen, joka voi olla missä tahansa. Se voi olla monissa paikoissa samanaikaisesti. Se on valaistumista.

Valaistuminen ei ole vain psyykkisenä, voimakkaana, superälykkäänä ja täydellisenä ihmisenä olemista. Ei lainkaan. Tuo ihminen on olemassa edelleen kaikkine vikoineen, nauruineen, kyynelineen ja ihmistapoineen ja sitten vain löydätte itsenne "minä olen" –olemuksesta, joka on kaikkialla samanaikaisesti.

Siis tämä seuraava askel, tämä seuraava askel fyysisen tilanne laajentumiseen, on vain symboli askelistanne moniin tiloihin.

Vedetäänpä siis syvään henkeä tässä ja aloitetaan ensimmäinen näytös rakastetun St. Germainin kanssa, kun olen saanut kahvini.

LINDA: Aa, tuotu etukäteen jo.

ADAMUS: Se täytyy ojentaa minulle (vähän naureskelua).

LINDA: Sandra toi se heti. Hän tiesi odottaa tarvettasi.

ADAMUS: Anteeksi (hän siemaisee). Siis … (hän menee puhujakorokkeelleen ja ojentaa iPadin Lindalle)

LINDA: Kiitos, luulisin (lisää naureskelua).

ADAMUS: Ensimmäinen näytös.

Ensimmäinen näytös

ST. GERMAIN: Olen rakastettu St. Germain ja olen tuntenut jokaisen teistä jo ennen sitä, kun Tobias tuli. Jokaisen teistä mysteerikouluissa, monissa, monissa elämissä, unitilassanne ja heräämisessänne.

Tunsin teidät jo aiemmin, ennen kuin otin Tobiaksen paikan. Tapasin jokaisen teistä "pukeutuneena" violettiin liekkiini, violetin liekin päivinä, ja tiesin, että olitte heräämässä ja olitte tulossa täysin erilaiseen maailmaan.

Tiesin, että olisimme erossa toisistamme melko pitkän aikaa Tobiaksen ottaessa ohjat. Oli Tobiaksen hoivaamisen ja hänen syvän rakkautensa ja ymmärryksensä aikaa. Se oli Tobiaksen lempeyden aikaa, mutta tiesin tulevani takaisin. Tiesin, että pääsisitte läpi heräämisen alkupäivistä Tobiaksen aikana ja olisimme taas yhdessä valaistumisen aikana, ja tässä olemme. Tässä olemme.

Olen edelleen kanssanne St. Germainina. Tulen luoksenne tietysti Adamuksena monissa kokoontumisissamme. Tulen eetterissä henkilökohtaisissa keskusteluissamme luoksenne joskus St. Germainina ja joskus Adamuksena, riippuen päivästä, riippuen mielialastanne ja riippuen tarvitsemastamme yhteydestä. Mutta tulen luoksenne hyvin usein St. Germainina ja muistutan teille siitä, miksi olette täällä. Se on helppoa unohtaa. Kuten monta kertaa olen sanonut, kuten monta kertaa Tobias on sanonut, on hyvin helppoa unohtaa, miksi olette täällä. On hyvin helppoa tulla vedetyksi vanhoihin tapoihin.

Useimmat ihmiset ovat tällä planeetalla nyt käymässä läpi evoluutiojaksoa. Useimmat ihmiset ovat täällä työn ja karmaperheen vuoksi. Useimmat ihmiset ovat täällä tekemässä elämästään vähän parempaa. Monet ovat maineen, rahan ja vallan vuoksi. Muutamat ovat täällä itsensä löytämisen vuoksi, mutta te olette täällä jonkin täysin erilaisen vuoksi. Olette täällä valaistumisen ja oivaltamisen vuoksi – hyvin, hyvin pitkän matkan vuoksi tällä planeetalla, joka on vienyt teidät läpi hämmästyttävästä määrästä hämmästyttäviä elämiä. Se on vienyt teidät läpi yhtä monesta kuolemasta kuin elämästä. Se on vienyt teidät läpi joistain planeetan suurista pimeyksistä ja myös suurista valoisuuksista.

On ollut vaikeaa toisinaan. Eksytte matkan varrella ja pelkäätte, että te ette löydä koskaan tietänne takaisin – takaisin itseenne. Olette pelänneet, että te ette muista, miten pääsee takaisin. Mutta minun on sanottava jokaiselle teistä, että te ette voi olla muistamatta. Voitte pelata pitkään sitä peliä, että olette eksynyt. Voitte pelata sitä peliä, että olette se identiteetti, joka ette todellisuudessa ole, mutta ette voi koskaan olla muistamatta. Se tulee takaisin. Se on ruusun hedelmä, josta Tobias puhui monta vuotta sitten. Se kutsuu teitä takaisin itseenne.

Hyvin usein unohdatte, miksi olette täällä tässä elämässä, ja sitten joudutte tuohon sisäiseen ristiriitaan ihmisitsen ja valaistuneen olennon välillä. Ihmisitse haluaa tehdä itsestään toisten kaltaisen. Se vertaa itseään toisiin ihmisiin. Se yrittää sopia biologiseen perheeseen, joka ei ole välttämättä sen todellinen perhe. Kyllä, tuossa perheessä on rakkaita ihmisiä. Kyllä, tuossa perheessä on paljon hämmästyttäviä kokemuksia. Mutta perimmiltään se ei ole, kuka oikeasti olette.

Yritätte sopia työpaikkoihin. Yritätte sopia tiettyyn ulkonäköön ja käyttäytymistapaan. Mutta kuten olette havainneet, se ei toimi. Se ei toimi, koska se on vain yksi. Se toimii ainoastaan silloin, kun se on vain yksi aspektinne tai ja-ilmaisunne.

Voitte olla kumpaakin. Voitte itse asiassa tavallaan sopia joukkoon – tavallaan. Se ei ole aina mukavaa, mutta voitte sopia. Ja nyt oivallatte, että voitte olla se, kuka todellisuudessa olette. Voitte olla "minä olen". Voitte olla kumpaakin.

Missä olette

On hyvin, hyvin, hyvin, hyvin harvoja ihmisiä, jotka ovat koskaan päässeet näin pitkälle tällä polulla, eikä koskaan aiemmin ole ollut ihmisryhmää ympäri maailmaa, joka on päässyt tähän paikkaan. Se on haastava ja vaikea paikka, koska te muututte. Muutatte tuota identiteettiä. Muutatte ajatuksianne. Biologianne muuttuu, ja ihminen pelkää, mitä tapahtuu. Ihminen yrittää pysäyttää prosessin, joka on luonnollinen ja tapahtuu joka tapauksessa, ja näin tehdessään se aiheuttaa paljon enemmän stressiä, paljon enemmän epäilyä, eikä se oikeasti anna teidän – jokaisen teistä – nauttia tästä asiasta, jota kutsumme "ruumiillistuneeksi valaistumiseksi". Se ei salli teidän nauttia siitä dynamiikasta, kun mennään yhdestä fyysisestä ihmisestä moniulotteiseksi ihmiseksi, jumalaiseksi ja kaikeksi muuksi yhdessä.

Olette huolissanne, teettekö sen oikein, ja kuten Adamus ja minä olemme sanoneet teille monta kertaa, ette voi tehdä sitä väärin. Mutta voitte taatusti ottaa paljon iloa pois siitä, helppoutta ja sujuvuutta, kaikella huolehtimisella, kaikella hermoilulla, kaikella ihmisitsen yrityksellä kontrolloida ja ohjata prosessia, jota ihmisitsen ei tarvitse kontrolloida ja ohjata. Itse asiassa sen ei pitäisi yrittää tehdä sitä. Yritätte manipuloida sisäistä Jumalaanne, manipuloida sisäisestä ihmisestänne, eikä se yksinkertaisesti toimi.

Olette tulleet tähän kohtaan sitkeydellänne, jääräpäisyydellänne, päättäväisyydellänne ja omistautumisellanne, mutta tästä eteenpäin nuo ominaisuudet eivät ole enää ihailtavia. Nuo ominaisuudet eivät toimi. Nuo ominaisuudet aiheuttavat itse asiassa gravitaatiota, joka kiskoo teidät takaisin vanhoihin tapoihin, vanhoihin ajatuksiin, vanhoihin epäilyihin ja vanhoihin ongelmiin.

Kun puhun shaumbroille siitä, mitä ihailtavimmat ominaisuutenne ovat, luettelon kärjessä ovat mm. omistautuminen ja sitoutuminen. Joitain luettelon kärjessä on myös sinnikkyytenne, silkka halunne ja yrityksenne, ja kyllä, ne ovat tuoneet teidät tähän. Mutta on aika antaa niiden olla menneisyyttä.

Ja tiedän, että olette ylpeitä siitä, miten hyvin pystytte pönkittämään itseänne elämänne suurimmissa vastoinkäymisissä. Olette ylpeitä siitä, että pystytte käymään asioiden kimppuun, "lukkiutumaan" tilanteeseen ja olemaan päättäväinen, ja se on saanut teidät läpi monista asioista tähän mennessä. Mutta to piirre ei toimi tästä eteenpäin.

Itserakkaus ja hyväksyntä, ihmiseltä ihmiselle, ominaisuus jota te kutsutte "luottamukseksi" ja minä "sallimiseksi", pätevät tästä lähtien. "Minä olen" –olemuksen armollinen hyväksyntä pistää töpinäksi tästä eteenpäin. Mieli ei voi käsittää sitä. Mieli tuntee, että sitä loukataan ja siltä kielletään jokin, jonka sen tuntee ansainneensa, kun sallitaan vain jumaluus, armo ja vaivattomuus.

Mieli sanoo teille: "Mutta ainoa asia johon sinun on täytynyt turvautua, ainoa asia joka on saanut sinut tähän pisteeseen, ainoa asia joka on tehnyt sinusta erilaisen ja erityislaatuisen, on tuo sinnikkyys, tuo päättäväisyys, tuo mielen tahto", mutta se ei toimi mentäessä tästä eteenpäin. Kyse on luottamuksesta, sallimisesta ja armosta. Kyse on hengen vetämisestä syvään tietämiseen, tuohon syvään ymmärrykseen, että tämä kaikki on hyvin, hyvin luonnollista, ja kyse on kyvystä vain antaa mennä.

Se on valtava askel. Hyvin harvat – hyvin harvat – pääsevät koskaan näin pitkälle, paljon vähemmän tulee tuohon kohtaan, jossa he voivat vain sallia ja sallimisessa tietää, että kaikki muuttuu. Tapanne ajatella, suhde kehoonne, syntymään, elämään ja kuolemaan, havainto elämästänne tähän saakka, havainto joka sisältyy muistoihinne, havainto maailmasta ja kaikesta ympärillänne – kaikki se muuttuu, ja se voi olla pelottavaa, hätkähdyttävää, mutta se voi olla myös yhtä lailla hämmästyttävää, taianomaista ja kaunista. Se on juuri se asia, jonka vuoksi tulitte tänne.

Juuri tästä asiasta olen puhunut jokaiselle teistä muissa ulottuvuuksissa, ja jotkut teistä muistavat sen, sillä jollekin se on ollut hyvin tietoinen kokemus. Mutta puhuin teille siitä vuosia ennen Tobiaksen ilmestymistä, kun tulin luoksenne violettina liekkinä ja sanoin: "Nyt on se aika. Olet valmis. Olen kanssasi matkan jokaisella askeleella. Mutta sinun on tehtävä se. Sinun on oltava se, joka sallii. En voi tehdä sitä puolestasi."

Tietäminen

Aiemmin aloitusvideossanne soi musiikki, hyvin erityislaatuinen musiikki – erityislaatuinen sävellyksenä, erityislaatuinen tavassaan esittää ja laulaa, mutta erityislaatuinen myös siksi, että olemme yhdessä täyttäneet sen tietämisolemuksella, tuolla asialla joka on opastanut teitä. Tuolla asialla joka on oikeasti opastanut teitä – ei jääräpäisyys, päättäväisyys, omistautuminen, henkilökohtainen sisäinen vahvuutenne, joiden ajattelette saaneen teidät tähän, vaan itse asiassa tämä tietäminen teki sen.

Siis me – te, minä ja muut jotka työskentelevät kanssanne – olemme valaneet tuohon lauluun muistutuksen tietämisestä, ja nyt tässä kokemuksessa haluaisin soittaa sen uudestaan. Ei videota, vain musiikki.

Vetäkää syvään henkeä tietämiseen, siihen asiaan joka oikeasti toi teidät tähän kohtaan – jatkuva muistutus huolimatta kaikista haasteista, kaikista vastoinkäymisistä elämässänne, kaikista ajoista jolloin olette ajatelleet kääntyä ympäri ja palata takaisin. Kyse on tietämisestä. "Minä olen" toi teidät tähän.

Vetäkää siis syvään henkeä tietämiseen, tähän musiikkiin sisältyvään energialähetykseen.

(Musiikki soi, Hayley Westenran "Quanta Qualia")

Olkoon siis laulu sydämessänne kuin tuo laulu, jonka juuri kuulitte. Ja tämän musiikin, tämän laulun sanat ja energia ovat vapaasti käännettynä: "Rakas sielu, ole täällä kanssani. Rakas sielu, olkaamme yhdessä taas. Rakas sielu, aikamme on tullut."

Se on kutsu "minä olen" –olemukselle. "Olen tässä – ihminen, jumala, mennyt ja tuleva. Olen tässä. Mitä tahansa valitsen, olemme tässä yhdessä, me kaikki – ihminen, jumala, mennyt, nykyinen, se mitä ei ole koskaan toteutettu ja se mikä on juuttunut uraan. Minä, me olemme tässä."

Se on sielun laulu – "Olen tässä. En enää yksi, en enää yksin, en enää polulla minnekään. Olen tässä ilman paikkaa, minne mennä, ja tarvetta mennä minnekään. Olen tässä. Ja tästedes kaikki tulee minulle. En mene mihinkään." Kaikki – kahvista elämään, energiaan ja kaikkeen, mitä tarvitsette – tulee tähän.

Vedetään syvään henkeä tässä.

Tuohon lauluun sisältyi muistutus tietämisestä.

Ja niin päätämme ensimmäisen näytöksen taputuksiin (yleisö taputtaa).

Toinen näytös.

Toinen näytös

ADAMUS: Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa, rakkaat ystävät. Huoneessa on tänään hyvä energia. Hyvä energia kaikille teille, jotka katselette netissä.

Aloitamme sessiomme kysymyksellä – tietysti. Minulla oli tapana katsella, kun teillä oli vuosia sitten Tobiaksen kanssa kysymyksiä ja vastauksia. Seisoitte jonossa ja odotitte niiden samojen kysymysten esittämistä, jotka oli kysytty kuukausi sitten ja sitä edellisenä kuukautena. Odotitte innokkaana pääsemistä eteen esittämään samoja kysymyksiä, jotka oli kysytty aiemmin. Nyt minä ole se, joka esittää kysymykset, koska tiedän, että teillä on vastaukset. Siis rakas Linda, ottaisitko mikrofonin ja valmistautuisit.

Mikä on uutta?

Mikä on ollut uutta elämässänne viimeisten 30, 31 päivän aikana, viime kuun kokoontumisestamme lähtien? Mikä on uutta elämässänne?

Aloittakaa, kiitos. Puhuimme uudesta viime kokoontumisessamme. Sanoin, että kaikki menee uuteen. Ei enää uusimista. Planeetta on ollut uusimisen tilassa, jatkuvassa kierrossa toistaen itseään – kyllä, pienen laajentumisen kera se on tavallaan pukeutunut vähän eri tavalla – mutta hassu asia tapahtui helmikuussa, pian sen jälkeen kun St. Germain oli puhunut shaumbroille. Jotain tapahtui. Ylitimme kynnyksen, missä tällä planeetalla ainoastaan te ette mene uuteen, vaan kaikki. Jotkut asiat jatkavat uusimiskiertoaan jonkin aikaan, mutta ennemmin tai myöhemmin kaikki menee uuteen. Tämä oli keskustelumme ydin viime kuussa.

Siis mitä elämässänne on ollut uutta viimeisten 30 päivän aikana? Joo, ole hyvä.

Aah! Nyt Linda …

SCOTT: Yllätys, yllätys.

ADAMUS: Ennen kuin menemme eteenpäin tässä, Linda, sinun täytyy vähän selittää. Lucy, sinulla on vähän selitettävää. Rakkaat vieraamme, mitä tuo hattu on? Mistä se tulee?

SCOTT: Vain jotain hauskaa.

ADAMUS: Vain jotain hauskaa.

SCOTT: Se on uutta – hiukseni. Päätin antaa hiusteni olla vapaasti (hänellä on pitkähiuksinen peruukki ja baseball-lippis).

ADAMUS: Joo, joo. Mutta näytät siltä, että olet osa jotain ryhmää, jotain järjestöä.

LINDA: Odota, odota. Kysyit, mikä on muuttunut viime kuusta, ja kun katselin ympäri huonetta, tämä oli selvästi yksi dramaattisimmista (naurua).

ADAMUS: Todellakin. Mitä se edustaa? Nouse seisomaan, kiitos. Sinulla on mielenkiintoinen hattu päässä. Sinulla on enemmän hiuksia kuin koskaan aiemmin ja muutama muu asia – merirosvojen t-paita, kyllä. Mitä tämä edustaa? Uutta sinussa.

SCOTT: Se oli vain hauska häiriötekijä, erilainen kuin muut häiriötekijät.

ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Pidän siitä. Pidän siitä. (Scott naureskelee) Enkö olekin nähnyt sinut jossain poliittisessa joukkokokouksessa viime aikoina? (Naurua) Joo. Tehtiinkö sinulle asetarkistus, ennen kuin pääsit tänne? (Scott nauraa) Joo, hyvä. Hyvä. Aiotko hakata ketään tänään? Tiedäthän, antaa turpiin?

SCOTT: Ei, ei.

ADAMUS: Ei, ei.

SCOTT: Se romuttaisi hatun tarkoituksen.

ADAMUS: Okei, joo. "Tee Amerikasta taas ystävällinen." Hyvä, hyvä. Pidän siitä. Okei, mikä on uutta elämässäsi?

SCOTT: Ai, katsotaanpa. Veljeni on kaupungissa.

ADAMUS: Se ei ole uutta. Hän on ollut kaupungissa aiemminkin, joo. Se on erilaista. Se on muutos.

SCOTT: Joo.

ADAMUS: Mutta se ei ole uutta. Tarkoitan – veljesi on mahtava kaveri, joo, joo. Mutta mikä on uutta?

SCOTT: Luulen, että uutta on … Se on uutta, ettei paljon ole muuttunut viime kuussa, koska kysymysmerkistä tuli suurempi. Näytti suuremmalta epävarmuudelta.

ADAMUS: Joo, en ole varma, sanoisinko: "Makyoa" vai "Älä jauha paskaa paskanjauhajalle" vai "En ole varma".

LINDA: Voi ei!

ADAMUS: Kaikki on tavallaan samaa, mutta mitä sanoit juuri? Sanoit, että haluat palata takaisin St. Germainiin …

SCOTT: Joo.

ADAMUS: Joo! Joo (Adamus naureskelee). Se on ystävällisempi …

SCOTT: No, ei, luulen odottaneeni enemmän muutoksia viime kuussa eikä niitä tapahtunut.

ADAMUS: Vähemmän muutosta, ja se on uutta.

SCOTT: Joo, oli vain enemmän epävarmuutta, enemmän tyhjää, enemmän kaaosta.

ADAMUS: Okei. Siis vähemmän muutosta kun normaalisti? Sitäkö sanot?

SCOTT: Ei, no – enemmän muutosta kuin normaalisti, koska …

ADAMUS: Enemmän muutosta.

SCOTT: … oli malleja – mistä puhuitkaan aiemmin? – toistuvia malleja.

ADAMUS: Joo, joo.

SCOTT: Se oli kuin ennuste.

ADAMUS: Joo.

SCOTT: Ja nyt sitten ei ole ennustetta.

ADAMUS: Onko sinulla sattumoisin ollut kummallisia unia?

SCOTT: On ollut (Adamus naureskelee). On ollut. En muista yhtään niistä nyt.

ADAMUS: "En muista." Joo, okei. Joo, okei.

SCOTT: Joo.

ADAMUS: Siis jotain uutta tapahtui, mutta et tiedä, mitä helvettiä se oli.

SCOTT: Olen varma, että tapahtui, joo.

ADAMUS: Aa, tapahtui. Okei.

SCOTT: Okei.

ADAMUS: Hyvä.

SCOTT: Aiotko kertoa minulle?

ADAMUS: Ei, ei, ei (he nauravat). Aion kertoa kaikille vähän ajan päästä. Voinko kätellä sinua, hyvä herra? (Scottin veljelle) Joo. Kiva nähdä. Olet tullut hyvästä perheestä.

LINDA: Olet tavannut hänet aiemmin.

ADAMUS: Hänen henkiperheensä, ei biologinen perhe. Kyllä, hyvä. Okei, kiitos.

SCOTT: Okei, totta kai.

ADAMUS: Kiitos. Seuraava

LINDA: Aa, Jan.

JAN: Ai.

ADAMUS: Joo. Siis mikä on ollut uutta viimeisten 30 päivän aikana? Anna mennä ja nouse seisomaan.

JAN: Auts. Ajattelen joka kuukausi, että minusta tulee parempi tässä, eikä tule.

ADAMUS: Joo, joo (Adamus naureskelee). Yritätkö koskaan harjoitella kotona? Tiedäthän, otat vain mikrofonin ja teeskentelet, että minä olen siinä ja miljoonat ihmiset katselevat. Tiedäthän, valmistaudut tähän?

JAN: En.

ADAMUS: Et.

JAN: Luultavasti se on yksi asia, jota en koskaan …

ADAMUS: Jos minä tulisin tänne yleisön jäsenenä, varmasti tekisin sen.

JAN: Joo.

ADAMUS: Joo, joo.

JAN: Muistiinpano itselle.

ADAMUS: Joo, muistiinpano itselle: harjoittele, harjoittele, harjoittele.

JAN: Harjoittele, harjoittele. Hmm, jotain uutta.

ADAMUS: Jotain uutta. Kolmekymmentä päivää (Adamus pitää kellon tikitysääntä)

JAN: Löysin itseni, hmm …

ADAMUS: Se on hyvä. Voisit pysähtyä siihen (he nauravat). Pysähdy vain siihen …

JAN: Joo, okei.

ADAMUS: … ja luovu mikrofonista, joo. Ei, vaan löysit siis itsesi … (suom. huom. sanonta tarkoittaa myös, että "havaitsee itsensä … (tekevän jotain)")

JAN: Miten pääsen tähän? En ole tietoinen hengittäjä, välttämättä.

ADAMUS: Aivan.

JAN: Mutta havaitsin sen tulevan paljon enemmän käytännöksi viime kuussa ja havaitsin, että minä … (hän alkaa itkeä) käytän fraasia "tiedän, että tiedän".

ADAMUS: Joo, hyvä.

JAN: Paljon enemmän kuin ennen.

ADAMUS: Se on hyvä fraasi. "Tiedän, että tiesin. Tiesin, että tiedän. Tiesin, että tiesin." Joo, joo. Voisi oikeastaan kirjoittaa lasten kirjan. Joo, hyvä.

JAN: Niin voisi.

ADAMUS: Joo, kiitos. Siis viimeisten 30 päivän aikana tietoista hengittämistä? Okei.

JAN: Tietoista hengittämistä ja sen muistuttamista itselleni, että tiedän, että tiedän.

ADAMUS: Joo! Ja itse asiassa se menee sen itsensä muistuttamisen yli, jolloin sinun täytyy ajatella sitä – "Tiedän, että tiedän" – koska sitten joskus sanot:" Ai, mitä tiedän?" Mutta se on vain kuin … Teet sen tietoisen hengityksen kera, "tiedän" – tuolla tavalla – ja se vain on. "Tiedän", ja sitten et ajattele, miten tiedät. Sinä vain tiedät, joo. Kokeillaan sitä yhdessä hengityksen kera. Tieeeedääään (laulaen).

JAN: Tieedään!

ADAMUS: Tuolla tavalla. Vähän teatteria, vähän draamaa! Ihan oikeesti! (Jan kikattaa) Herätys, ravistus! Kokeillaanpa sitä uudestaan.

JAN: Tieedään.

ADAMUS: Se oli ok, mutta et kyllä pääse oopperaan vielä, mutta kokeillaan sitä uudestaan.

JAN: Okei.

ADAMUS: Tieeeeedääään! Tuolla tavalla (Jan huokaa).

LINDA: Kuin sammakko (muutama naurahdus).

JAN: Tieedään.

ADAMUS: Okei, vielä kerran.

JAN: Haluatko sen musiikin kera?

ADAMUS: Totta kai. Kuka soittaa?

JAN: Tieedään.

ADAMUS: Hyvä, ja ilmastointi meni päälle (he naureskelevat). Upea ajoitus. Kiitos, kiitos. Ja nyt rentoudut siihen. Pidät hauskaa sen kanssa, koska jos se on "Tiedän. Tiedän" (vähän kireästi), muistatko, mitä sanoin ensimmäisessä näytöksessä. Enää ei ole tiensä ponnistelemista. Olette kaikki ylpeitä taisteluarvistanne ja vahvuudestanne ja päättäväisyydestänne. (Sylkäisy!) Menemme nyt se yli.

LINDA: Voi ei!

ADAMUS: En sylkäissyt oikeasti … paljon (vähän naureskelua). Vedät syvään henkeä – "Tiedän" – ja päästät sen vain ulos … kunnes tunnet kehosi kihelmöivän, melkein kuin se olisi koko kehon orgasmi.

LINDA: Oi!

ADAMUS: Sitten … Saitko juuri sellaisen? (Vähän naureskelua)

LINDA: Myöhemmin. Myöhemmin.

ADAMUS: Kuulin: "Oi! Oi!" (Naurua)

LINDA: Myöhemmin.

ADAMUS: Se ei ollut kovin suuri. Se on "Oi!" (lisää naurua) Kunnes tunnet sen, tuon koko energiamuutoksen kehossasi, koska sallit sen. Et ajattele tai stressaa. Olet vain: "Tiedän. Aah! Tiedän!" Tuolla tavalla. Okei, anna mennä.

JAN: Ai, haluatko minun tekevän sen?

ADAMUS: Joo, haluan sinun tekevän sen. Et voi olla tosissasi, joo.

JAN: Joo.

ADAMUS: Joo.

JAN: Mutta kun miljoona ihmistä katselee.

ADAMUS: Haluatko suklaata?

JAN: (kikattaen) Se saattaisi auttaa.

(Hän pitää tauon)

ADAMUS: Hei, Edith. Miten menee?

EDITH: Hyvin.

ADAMUS: (kuiskaten) Odotan häntä.

JAN: Tiedän.

ADAMUS: Teitkö lupauksesi (suom. huom. liittyy uuden studion rahoitusprojektiin)

EDITH: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä. Kaiken sen hemmetin rahan kanssa, jota olet saanut, minäkin olisin lahjoittanut! Anna mennä (muutama kikatus).

JAN: Sori, tein oman juttuni.

ADAMUS: Se on häiriötekijä.

JAN: Sori.

ADAMUS: Se on tahallinen häiriötekijä, koska menet päähäsi.

JAN: Joo.

ADAMUS: Tehdäänpä se yhdessä. Tieeedään! (Laulaen)

JAN: Voinko tehdä sen kaikkien kanssa?

ADAMUS: Totta kai.

JAN: Okei.

ADAMUS: Totta kai! Voit tehdä, mitä vaan haluat. Olet mestari.

JAN: Okei.

ADAMUS: Mikset kysynyt aiemmin? "Hei, kaikki, tehdäänpä se yhdessä!"

JAN: Hei, tehdäänpä tämä yhdessä, kaverit. Okei – yksi, kaksi, kolme.

KAIKKI: Tieeeedääääään!

ADAMUS: Kiitos.

JAN: Täydellistä.

ADAMUS: Kiitos. Kaunista, kaunista.

LINDA: Muuten, hänen shaumbra-pojallaan, Russel Andersonilla, on uskomaton uusi – miksi musiikkityyliksi sitä kutsutaan? Se on hyvin, hyvin ainutlaatuinen ja upea.

JAN: Se on tavallaan vaihtoehtoista …

LINDA: Vaihtoehtoista.

ADAMUS: Mitä tämä on – tuotemainontaa kesken show'ni?

LINDA: Joo, itse asiassa on. Miksi sitä kutsutaan?

JAN: Se on tavallaan vaihtoehtorockia. Se on – joo. Hänellä on video nimeltään "Liquid Lady".

ADAMUS: Liquid Lady.

JAN: Siinä on kyse aikamatkailusta ja …

ADAMUS: Ai, hyvä.

JAN: … madonrei'istä ja eri ulottuvuuksissa olemisesta.

ADAMUS: Erinomaista. Tuo se ensi kerralla.

LINDA: Joo, hänen shaumbra-poikansa …

ADAMUS: Laita se pöydälle. Myy sitä.

LINDA: … Russell, hänen shaumbra-poikansa.

ADAMUS: Tuo se ensi kerralla, joo.

LINDA: Joo, joo.

JAN: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos, okei. Mikä on uutta? Tähän saakka meillä on veljen tuleminen kaupunkiin ja hengittämään oppiminen. Okei (Linda nauraa).

Seuraava. Mikä on uutta? Aa, tervetuloa. Mikä on uutta?

TANIA: Täällä oleminen.

ADAMUS: Täällä oleminen.

TANIA: Ehdottomasti.

ADAMUS: Mistä olet?

TANIA: Tulen monista eri paikoista.

ADAMUS: Mm, anna jokin vinkki.

TANIA: Vinkki on Dallas.

ADAMUS: Dallas. Ei, ei. Et ole – tarkoitan, että asut ehkä Dallasissa. Nousisitko ylös seisomaan? Minäkin seison. Minä seison alas (muutama naurahdus, kun hän astuu alas näyttämöltä) Ennen Dallasia?

TANIA: Houston.

ADAMUS: Houston. Tota, sano jotain. Sano "minä olen mitä olen".

TANIA: Minä olen mitä olen.

ADAMUS: Mikrofoniin.

TANIA: Minä olen mitä olen.

ADAMUS: Et ole Houstonista (lisää naureskelua). Kokeillaan uudestaan. Mistä olet?

TANIA: Synnyin Lissabonissa, Portugalissa. Kasvoin Baselissa.

ADAMUS: Synnyin itsekin lähistöllä.

TANIA: Kyllä, kyllä.

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

TANIA: Kyllä.

ADAMUS: Ja sitten missä?

TANIA: Ja sitten menin Baseliin …

ADAMUS: Baseliin.

TANIA: … Ranskaan – lähelle Saksaa.

ADAMUS: Minäpä halaan sinua (yleisö sanoo "oiii") Ranska – oiii. Oi, oi! Ranska, okei. Miten helvetissä menit Houstoniin? (Naurua) No, ei mennä nyt siihen. Mikä on ollut uutta viimeisten 30 päivän aikana?

TANIA: Kolmenkymmenen päivän.

ADAMUS: Kolmenkymmenen päivän.

TANIA: Uutta?

ADAMUS: Uutta.

TANIA: Oli muutto Houstonista Dallasiin, Amerikan lentokentät ja uusi kaupunki, uusia ihmisiä, uusi työpaikka.

ADAMUS: Se on melko uutta.

TANIA: Hyvin uutta.

ADAMUS: Se on melko uutta, okei. Mutta olet muuttanut tietysti aiemminkin …

TANIA: Kyllä, mutten tällä tavalla.

ADAMUS: … joten se ei ole oikeastaan uutta, eihän? Se on vain vanhaa samaa menemistä johonkin muualle. Mutta se ei ole oikeasti uutta, hmm.

TANIA: Se on erilaista.

ADAMUS: Se on erilaista, mutta se ei ole uutta. Tajuatko pointtini tähän mennessä?

Okei. Haluan sinun todella tuntevan, mikä on uutta, mikä on oikeasti uutta, ja muutto fyysisestä paikasta toiseen – mikä ei ole oikeasti uutta, se on vain muuttamista – tapahtuu, koska jokin muuttuu toisella tasolla. Se saa ulkoisen maailman muuttumaan, mutta se johtuu siitä, että jotain uutta tapahtui sinulle sisäisesti.

TANIA: Luulen, että yhteys kaikkeen samanaikaisesti.

ADAMUS: Joo, joo.

TANIA: Kyllä. Tiedostaminen – se mitä kutsut tiedostamiseksi.

ADAMUS: Joo, mutta on jotain erityisesti. Sinun ei tarvitse muistaa tai sanoa nyt, mutta jokin tavallaan loksahti sisälläsi. Jokin joka oli uutta.

TANIA: Tulen tänne luoksesi, auta minua siinä.

ADAMUS: Ahaa! Hän haluaa minun sanovan. Okei. Olit hyvin syvästi yhdistynyt moniin menneisyytesi asioihin – tarkoitan menneisiin elämiin, menneeseen myös tässä elämässä – pysyit tavallaan samalla alueella, samoissa yhteyksissä ja jokin sanoi sisälläsi jonkin aikaa sitten: "Olen valmis tämän kaiken osalta."

TANIA: Kyllä.

ADAMUS: "Aion päästää irti ystävistä, perheestä ja kaikesta muusta". Se on uutta.

TANIA: Se vain tapahtui. En tehnyt mitään.

ADAMUS: Ahaa, ahaa! Ja itse asiassa on täydellinen asia sanoa: "Minun ei tarvinnut tehdä mitään, se vain tapahtui." Ehdottomasti, ja juuri siihen uusi menee. Kaikki vain tapahtuu. Ihminen sanoo: "No, mitä minun täytyy tehdä? Ja entä suunnittelu? Ja täytyykö minun istua meditoimassa ja hokea mantraa ja tehdä kaikkea sitä muuta?" Ja se vain tapahtuu. Ja haluan teidän jokaisen alkavan tiedostaa sen. Sanotte: "No, en tiedä. Se vain tapahtui." Ei, vaan sallitte sen tapahtua. Se on uutta. Se on oikeasti uutta. Okei (vähän naureskelua). Hyvä, kiitos. Etkö ole iloinen, että tuli tänne? (Vähän taputuksia)

Okei, vielä pari uutta lisää. Mikä on uutta?

LINDA: Okei, katsotaanpa. Oi, täällä. Olen utelias tästä.

ADAMUS: Aa, joo. Aa! Mikä on uutta? Sait hyvän paikan tänään.

SHAUMBRA 1 (nainen): Niin sain.

ADAMUS: Tulitko aikaisin tänne?

SHAUMBRA 1: Minulla on ystäviä, jotka tulivat aikaisin tänne.

ADAMUS: Ai jaa! On ihmisiä, jotka varaavat paikan sinulle?

SHAUMBRA 1: Kyllä.

ADAMUS: Onko se sallittua täällä?

LINDA: Ei!

EDITH: On.

SHAUMBRA 1: Tulin tänne melko aikaisin.

ADAMUS: Melko aikaisin. Okei, okei. Sitten annamme sen mennä.

SHAUMBRA 1: Okei.

ADAMUS: Koska itse asiassa aioin pyytää sinua – että sinun ehkä täytyy mennä istumaan tuonne taakse.

SHAUMBRA 1: Okei.

ADAMUS: Joo, hyvä. Mikä on uutta?

SHAUMBRA 1: Innostuin jonkin uuden mahdollisuudesta kaikkien näiden elämien jälkeen.

ADAMUS: Okei, pidän siitä. Hän innostui.

SHAUMBRA 1: Kyllä.

ADAMUS: Ja mistä innostuit?

SHAUMBRA 1: No, sitten halusin miettiä ja kuvitella, mitä se oli, mitä en voinut tehdä.

ADAMUS: Ai.

SHAUMBRA 1: Mutta ainakin on mahdollisuus.

ADAMUS: Ai. No, innostuit jostain uudesta …

SHAUMBRA 1: Uusien asioiden …

ADAMUS: … muttet tiennyt, mitä se oli.

SHAUMBRA 1: … mahdollisuudesta kaikkien näiden elämien jälkeen.

ADAMUS: Uusia asioita, okei. Innostuit siis uudesta, ja onko mitään uutta tapahtunut?

SHAUMBRA 1: En ainakaan tiedä.

ADAMUS: Voi hitto!

SHAUMBRA 1: Olen pahoillani.

ADAMUS: Hän sanoo: "En ainakaan tiedä." Uutta tapahtui.

SHAUMBRA 1: Okei.

ADAMUS: Tapahtui, ja siitä tavallaan puhumme tänään. Ihminen vain jatkaa samojen vanhojen asioiden tekemistä ja se luulee, että uusi on tietoista hengittämistä, mikä on kiva juttu, muttei uutta, tai suurempi määrä muutoksia kuin koskaan ennen. Se ei ole uutta, sitä tapahtuu aina. Ja ihminen luulee: "No, muutin eri paikkaan", ja se on uutta." Se on samaa vanhaa kiertoa, vain vähän eri virityksellä. Niinpä haluan teidän alkavan tiedostaa, mikä on oikeasti uutta.

Okei, innostuit siis uudesta. Et ajatellut mitään uutta tapahtuneen, koska katsot ja sanot: "Missä se on? Missä se on?" koska haluat jotain erilaista elämääsi, koska olette kaikki kyllästyneet olemaan jumissa samassa vanhassa. Nimittäin se on tavallaan hassu paikka olla. Olette todella kyllästyneet olemaan jumissa samassa vanhassa, ja kun kysyn vapaaehtoisia: "Kuka haluaisi palata taas uuteen elämään?", kaikki tavallaan sanovat: "Voi, voi. Ei." (Muutama naurahdus)

SHAUMBRA 1: Aivan.

ADAMUS: Mutta sitten kun sanon: "No, oletko valmis valaistumiseen nyt?", se on tavallaan: "No, tota, hmm." Niinpä olemme tavallaan ongelmavaiheessa.

SHAUMBRA 1: Aivan.

ADAMUS: Okei. Jotain uutta siis todellakin tapahtui. (Nainen katsoo häntä kysyvästi, Adamus naureskelee) Jotain uutta eikä uuden tarvitse olla ulkoista. Jokin muuttui sisälläsi.

SHAUMBRA 1: Kyllä.

ADAMUS: Okei, onko mitään aavistusta, mitä se on saattanut olla?

SHAUMBRA 1: Luulen …

ADAMUS: Puhuisitko selkeästi …

SHAUMBRA 1: Okei.

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 1: Minusta tuli vähän selkeämpi siinä, että olen oman todellisuuteni luoja.

ADAMUS: Joo, no, ei oikeastaan. Mutta – ja sanon sen täysin kunnioittaen ja arvostaen – on ihmisajattelua, että sinusta tuli vähän selkeämpi. Ei, ei oikeastaan. Ei oikeastaan. Ihminen on edelleen tavallaan yhtä epäselkeä kuin aina, ja ihminen yrittää edelleen saada selville kaiken, eikä se saa. Ja ihminen yrittää edelleen ottaa jotain sanojamme täältä ja "ihmistää" niitä, eikä niin tapahdu. Kerron sinulle hetken päästä. En halua paljastaa juuri nyt.

SHAUMBRA 1: Okei, kiitos.

ADAMUS: Okei. haluan vielä kaksi ja sitten teen suuren paljastuksen.

LINDA: Suuren paljastuksen? Okei, katsotaanpa.

ADAMUS: Kaksi vielä. Mutta ehkä joku tajuaa sen …

LINDA: Okei.

ADAMUS:… ennen kuin minun täytyy antaa se.

LINDA: Tajuaa sen?

ADAMUS: Kyllä.

SHAUMBRA 2 (nainen): Sain valtavan muutoksen siinä, että itseluottamuksenpuute häviää valtavasti.

ADAMUS: Hyvä.

SHAUMBRA 2: Valtavan muurin sijasta se on nyt noin polvenkorkuinen.

ADAMUS: On silti edelleen muuri.

SHAUMBRA 2: On edelleen muuri.

ADAMUS: On edelleen muuri.

SHAUMBRA 2: Mutta se ei ole läheskään niin valtava kuin ennen.

ADAMUS: Voinko keskeyttää hetkeksi. Tein sen jo.

SHAUMBRA 2: Joo, aina.

ADAMUS: Lakataanpa käyttämästä "muttia". Ihmiset ovat "muttia" ja jumalaiset mestarit ovat "ja" (nainen kikattaa, suom. huom. "mutta" kuulostaa samalta kuin "peppu") He ovat! Ihmiset ovat vain suuria "muttia". On aina jokin "mutta". "Ja", joten …

SHAUMBRA 2: Ongelmana …

ADAMUS: Monet teistä sanovat: "Voi, pidän oikeasti enemmän St. Germainista." Ja se on kuin …

LINDA: Joo, joo. Tuo hänet takaisin.

SHAUMBRA 2: Aamen sille!

LINDA: Missä hän on?

ADAMUS: Aamen. Mutta on salaisuus. Se on "ja".

SHAUMBRA 2: Ja.

ADAMUS: Kumpikin. Olen "ja". Ei ollut vain St. Germain ja nyt Adamus. Se on "ja".

SHAUMBRA 2: Ehdottomasti.

ADAMUS: Se on "ja", ja sinäkin voit olla.

SHAUMBRA 2: Se on myös hyvin paljon lähempänä.

ADAMUS: Juuri niin. Olit oikeasti tavoitteessa, kunnes "mutta" tuli tielle.

SHAUMBRA 2: Kyllä.

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 2: Ja minulla on edelleen niitä.

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 2: Itseluottamuksenpuute on häviämässä. Olen nyt paljon lähempänä sitä, kuka olen. Näen sen. Tunnen sen. On vielä muutama "mutta" siellä täällä.

ADAMUS: Muutama muuri, muutama "mutta", joo.

SHAUMBRA 2: Mutta on paljon vähemmän kuin ennen. Niitä on hyvin paljon vähemmän, ja minä olen hyvin paljon lähempänä ja tunnen sen ja olen paljon tyytyväisempi siihen, kuka olen ja missä olen, kuin olen ollut koskaan aiemmin.

ADAMUS: Okei (vähän taputuksia). Hyvä, hyvä. Uskon suunnilleen tämän verran siihen (hän näyttää sormillaan pientä määrää).

LINDA: Ääääääh!

ADAMUS: Ei, ei, ei! Minä vain – selkeytän sitä. Uskon osan siitä, koska uskon, että sinusta – joistain teistä – itse asiassa tuntuu paremmalta ja elämässäsi on vähemmän muureja ja pienempiä "muttia", mutta on edelleen muureja ja "muttia". Niitä on edelleen. Ja tiedättekö mitä? Ne eivät mene pois, ja se on ok.

Emme yritä tuhota muureja ja räjäyttää "muttia". Me pelk- … (he kumpikin nauravat). Me pelkästään sanomme: "Minulla on näitä ihmisasioita. Minulla on tuo ihminen, jolla on epäilyksiä, joka ei luota, joka on vainoharhaisen skitsofreninen, hullu ja kuuluu kulttiin" (nainen nauraa) ja …

SHAUMBRA 2: Ja se haluaa hakata muutaman ihmisen paikassa, jossa asun.

ADAMUS: Joo, joo. Joo! Ja se on ok. Nimittäin kun yrität vain unohtaa identiteetin ja yrität sanoa: "Aion lähteä tästä persoonasta, josta en koskaan oikein pitänyt, työstää tieni tuon persoonan yli ja ajatella ja rukoilla tieni – en aio olla tuo persoona – niin hassu asia tapahtuu.

SHAUMBRA 2: Se ei toimi.

ADAMUS: Se ei toimi. Sinusta tulee enemmän juuri se persoona, josta et pidä. Niinpä vedät syvään henkeä ja sanot: "Aah! Olen tuo persoona …"

SHAUMBRA 2: Ja.

ADAMUS: Ja! Ja sitten yhtäkkiä, kuten näitte videolla aiemmin, yhden kynttilän sijasta on kaksi kynttilää. "Voi! Voi! Olen myös jumala." Ja sitten uusi kynttilä: "Vau! Olen avaruusolento." Ja uusi kynttilä: "Voi! Olen merkittävä näyttelijä". Ja uusi kynttilä: "Ja olen tämä onneton olento, mutta minulla on hauskaa tuon roolin esittämisessä." Yhtäkkiä sinulla on vapaus. Lakkaat toimimasta yhtenä yksittäisenä – "Työstän muurejani. Saan vähän pienempiä muureja. Saan "muttani" alas …" Tiedäthän …

SHAUMBRA 2: Seison muurin päällä.

ADAMUS: Juuri niin. Menemme siis "ja"-tietoisuuteen. Se on taikaa. Se on vapautta. Sitten itse asiassa huomaat, että pidit tuosta muurillisesta mutta-persoonasta. Se on kuin: "No, se oli mielenkiintoinen luomus, joka oli täynnä epäilyä, pelkoa, ahdistusta, huolta ja kaikkea sitä muuta. Se on hämmästyttävää, ja olen myös jumala. Olen myös suuri luoja. Ja, ja, ja", näethän.

SHAUMBRA 2: Joo!

ADAMUS: Se on uutta.

SHAUMBRA 2: Kyllä!

ADAMUS: Se on uutta" Haluan soittaa kelloa – ä-ä-ä – se on uutta!

SHAUMBRA 2: Ja on "ja", ja niitä on nyt paljon enemmän, mitä on koskaan ollut.

ADAMUS: Joo! Joo, ehdottomasti. Ja se on ja-staus (vähän naurua) (suom. huom. sanaleikkiä ja+vastaus).

SHAUMBRA 2: Somaa.

ADAMUS: Okei.

SHAUMBRA 2: Erittäin somaa.

ADAMUS: Erittäin somaa. Seuraava. Yksi vielä ja sitten paljastamme. Linda kulkee mikrofonin kanssa. Ai, suoraan Davidiin. David, mikä on uutta?

DAVID: Enemmän armoa elämässäni.

ADAMUS: Joo. Miten se tulee esiin? Tarkoitan, miten se toimii?

DAVID: Hmm … (hän pitää tauon)

ADAMUS: Ole varovainen, lähestyt siinä makyo-maita.

DAVID: Lähestyn (vähän naureskelua).

ADAMUS: Luistelet aivan tuolla kapealla viivalla.

DAVID: Joo, joo. Kenties jopa ylitin sen, joo.

ADAMUS: Mutta kuka minä olen huutamaan "makyoa".

DAVID: Joo.

ADAMUS: Mutta tunnen myös vilpittömyyttä. Miten armo tulee esiin elämässäsi?

DAVID: En voi saada sitä tarkkaan selville.

ADAMUS: Etkä haluakaan (Linda nauraa). Anna mennä.

DAVID: Ja siinä on enemmän kyse tietämisestä.

ADAMUS: Okei. Mutta anna minulle jokin esimerkki. Miten armo tuli viime kuussa esiin tavallisessa elämässäsi?

DAVID: (Hän pitää tauon) Muutama viikko sitten päädyin ostamaan säädettävän sähkövarsisahan, ja niinpä päädyin leikkaamaan puitani ja muuta, ja se tavallaan pelotti minua, mutta nautin siitä ja kaikki vain virtasi.

ADAMUS: Tavallaan reunalla elämistä.

DAVID: Kyllä.

ADAMUS: Joo, joo. Moottoroitu …

DAVID: Joo, sähkö, rrrrr …. rrrrr … (matkien moottorin ääntä).

ADAMUS: Sähkö, okei. Aivan, aivan. Vau. Täytyikö siihen hankkia lupa?

DAVID: Ei.

ADAMUS: Mutta melkein.

DAVID: Joo.

ADAMUS: Melkein.

DAVID: Mutta se oli jotain, mitä välttelin, mutta tein sen joka tapauksessa.

ADAMUS: Hemmetin oikein.

DAVID: Ja sitten itse asiassa nautin sen tekemisestä, ja se oli muutos.

ADAMUS: Joo, hyvä. Siis hyvä. Se on kivaa uutta, joo. Se on armollista, armoa, luulisin.

DAVID: No, ei ollut sitä vastarintaa, mitä oli ollut aiemmin.

ADAMUS: Et tavallaan välittänyt hittoakaan?

DAVID: No, itse asiassa pääsin siihen sisään ja nautin siitä, joo.

ADAMUS: Hyvä. Pidän siitä. Pidän siitä. Jonkin sellaisen tekeminen josta nautit ja joka antaa vähän jännitystä. Okei, hyvä. Kiitos. Kiitos kaikille.

Meillä on siis yhdistelmä viime kuun uudesta – veli kaupungin ulkopuolelta, hengittämistä, puiden leikkaamista varsisahalla ja muutama muu asia.

Esitin kysymyksen, mikä on uutta, koska mieli menee vanhaan. Mikä on uutta? "No, jessus, ostin uuden asun." Olette ostaneet uuden asun monta kertaa aiemmin – useimmat teistä. Jotkut teistä käyttävät edelleen samaa. Mutta sanotte: "Muutin." Se on melko oikein, mutta mikä oli muuttamisen taustasyy? Olet muuttanut paljon aiemmin. Se ei itsessään ole uutta. Koit jotain vähän erilaista tässä tavallaan sujuvassa menemisessä sinne. Mutta se ei täyttäisi Adamuksen uusi-listan vaatimuksia.

Se uusi mitä elämässänne tällä hetkellä tapahtuu, on melko huomaamatonta, melko tiedostamatonta, koska se tapahtuu hyvin kauniilla, yksinkertaisella ja vaivattomalla sisätasolla. Ja se uusi jonka läpi menitte viime kuussa – kaikki jossain määrin – on menemistä vähän pois tieltänne. Hellittämistä. Menemistä "mutista" ja-tietoisuuteen (vähän kikatusta).

SART: Joo! (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Rentoutumista vähän. Astumista pois tieltänne. Se on uutta.

Monta kertaa olette yrittäneet olla – miten sanotaankaan – rennompi tai ei ihan yhtä skitso, hermostunut ja huolissaan kaikesta. Se ei kestä kovin pitkään. Mutta viime kuussa jokainen teistä on antanut itselleen pienen vilauksen menemisestä pois itsensä tieltä.

Sitä ajateltiin paljon aiemmin. Olemme puhuneet "minä olen" –olemuksesta, jumalasta ja sitä on ajateltu paljon: "Okei, päästetään se sisään." Mutta se oli ajatus. Se ei ollut varsinaisesti sen tekemistä. Ja viimeisten 30 päivän aikana on ollut paljon tönimistä, paljon tyrmistystä ja monina päivinä herätyksiä klo 2.30 "herätän sinut riippumatta siitä, täytyykö sinun mennä töihin vai ei" –tyyliin, kun sanoimme: "Voisitko päästää irti riittävästi, päästää tuon pienen valohäivähdyksen sisään ja tuntea, millaista on tuntea, että on ok, ettei ihminen kontrolloi tätä kaikkea." Se on suuri askel. Se on uutta.

Meillä on ollut paljon ajattelua, paljon keskustelua siihen liittyen, muttei paljon kokemuksia. Se on valtavaa. Ette ehkä edes oivalla sitä ihmisenä, mutta-itsenä. Ette ehkä edes tiedosta sitä, mutta sitten asiat alkavat muuttua, tavallaan liikkua eri paikkaan, alatte tavallaan kokeilla jotain vähän erilaista. Se ei ole uutta – se on tulos ja ilmentymä siitä, mikä on uutta. Valmius muuttua, mutta se ei itsessään ole uutta. Uusi on sitä, että antaa vain mennä hetken. Antaa mennä. Se on iso juttu. Se on valtava juttu.

Uusi jota alatte kokea, on yleensä huomaamatonta. Pääsen siihen hetken kuluttua, mutta se ei tule mielestä vielä. Uusi tulee niin erilaisesta paikasta sisällänne, että te ette ehkä edes tiedosta, mitä tapahtuu ja mikä on uutta.

Kokemus

Tämä uusi merkitsee jotain, mitä ette ole koskaan sallineet itsenne kokea. Ja haluaisin havainnollistaa sen tässä. Haluaisin tehdä – tämä on kolmen näytöksen kokemuspäivämme, joten haluaisin havainnollistaa sen. Ja nousisitteko kaikki seisomaan, ja te jotka olette eturivissä, menkää takimmaisen tuolirivin taakse. Kaikki muut, tarttukaa edessänne olevasta tuolista kiinni. Pitkää – laittakaa kätenne vain sen selkänojalle. Teidän ei tarvitse tarttua kiinni siitä, laittakaa vain kätenne sen päälle. Te jota olette siirtyneet taakse, löytäkää tuoli, jonka selkänojalle laskette kätenne.

(Huriseva/suriseva ääni alkaa)

Vetäkää nyt kunnolla syvään henkeä. Ja haluan teidän – se on tavallaan kokemuksellinen asia – kuvittelevan hetken, pitäen kiinni tuosta tuolista, pitäen kiinni vain selkänojasta, että menette suurimman osan läpi elämästänne pitäen kiinni. Pitäen kiinni jostain – menneisyydestä, sellaisista asioista kuin perhe tai työ. Ja te jotka katselette netissä, kyllä, nouskaa ylös ja menkää tuolinne taakse.

Useimmat teistä pitävät kiinni ns. identiteetistään, jota pidätte suurena etunanne elämässä – vahvuutta, päättäväisyyttä, omistautumista, älykkyyttä, itsepäisyyttä. Pidätte kiinni noista asioista, koska on tunne, että teitä kohti tulee voima kuin tuuli, joka puhaltaa jatkuvasti. Teidän täytyy pitää kiinni.

Joskus pidätte todella tiukasti. Sitten sitä tulee paljon – näen teidät – kun koette fyysisen trauman. Silloin pidätte kiinni todella tiukasti. "Minun täytyy pitää kiinni terveydestäni. Minun täytyy pitää kiinni kehostani. En voi antaa tämän sairauden viedä minua. Minun täytyy pitää kiinni fyysisestä tasapainostani, koska se minulla on ihmisluontoni perimmäisenä osana. Minun täytyy pitää kiinni."

Tämä tuuli tulee teitä kohti, tämä voima tulee teitä kohti – elämä itse, työpaikka, laskut, maksut, rahan ansaitseminen, ruuan laittaminen pöytään. "Minun täytyy pitää kiinni, koska tämä tuuli, tämä voima voi puhaltaa minut kumoon. Minun täytyy pitää kiinni."

Joinain päivinä päästätte irti vähän jännitteestä, mutta teillä on edelleen käsi tuolilla. Joinain päivinä hellitätte ja sitten sanotte: "Voi, oli hyvä kuukausi, koska muuri oli vähän matalampi. Pidin kiinni vähemmän tiukasti", mutta teillä on edelleen käsi siinä asiassa, josta pidätte kiinni. Teidän täytyy edelleen pitää kiinni teistä, ajatuksistanne, kehostanne, identiteetistänne, koska tämä jatkuva energiavirta tulee teitä kohti kuin tuuli. Ja joskus myös tuo tuuli tyyntyy vähän ja hellitätte, mutta sitten yhtäkkiä se on takaisin ja teidän täytyy tarttua taas kiinni. Mitä siis teette? Päädytte pitämään kiinni aina. Pidätte kiinni myös uskomuksista ja henkisestä informaatiosta ja materiaalista.

Haluan teidän oivaltavan jotain nyt. Tuo tuuli, tuo energiahurina, ei itse asiassa tule edestä. Se tulee takaa. Se on gravitaatio. Se on energiaa. Se on massatietoisuuden imu, ja koko tämän kun olette pitäneet kiinni, olette ajatelleet, että se oli tuuli kasvojanne vasten.

Se on itse asiassa vetoa. Se ei ole työntöä. Ja mitä enemmän vastustatte, mitä enemmän pidätte kiinni, sitä voimakkaampaa tuo veto, imu, veto takaisin kehoon, veto takaisin yksittäisyyteen, veto takaisin mieleen, veto takaisin vanhaan, on. Sitä se on.

(Tauko)

Se on vanhaa … ja se on takananne, ei edessänne. Se imee teitä, ei työnnä edestä.

(Tauko)

Ja nyt haluan teidän oivaltaan jotain (hurina loppuu ja on hiljaista) – tärkein asia jonka sanon tänään. Uusi asia jonka oivaltaminen tai todella tunteminen ja ymmärtäminen voi viedä jonkin aikaa, mutta kerron teille, ettei energian tarvitse olla pakottavaa. Energian ei tarvitse olla voima, edestä tai takaa, ylhäältä tai alhaalta. Voitte ottaa kätenne pois tuolilta, ettekä te hajoa.

Energia ilman voimaa

Energiassa ei tarvitse olla mitään voimaa. Tuntekaa sitä hetki.

Olette olleet hyvin tottunut tähän hurinaan, tuohon meluun, tuohon kamalaan ja helvetilliseen jatkuvaan energiaääneen, koska olette olleet virittynyt siihen. Tulitte siitä. Oletitte sen tulevan edestä kuin tuuli, kun se todellisuudessa veti koko ajan teitä takaa, mutta pysähtykää nyt hetkeksi.

Uusi on, että energiassa ei tarvitse olla voimaa. Se voi tehdä sitä toisille ihmisille. He voivat elää tuossa hurinassa, tuossa jatkuvassa, melkein sietämättömässä melussa. Haluan teidän tuntevan nyt energiaa armossaan (tuuletin menee päälle). Sammuttakaa ilmastointi, kiitos. Tuntekaa energiaa armossaan …

Helppoa. Melutonta. Rauhallista. Ei vedä teitä, ei työnnä teitä. Teillä ei ole mitään vastustettavaa.

Kaikki uskovat, että energiassa on voimaa, ja teidät erottaa todella heistä se oivallus, ettei siinä ole. Se ei merkitse, ettei täällä ole energiaa. Voitte istua.

Se ei merkitse, ettei paikalla ole energiaa, ja niin useimmat ihmiset ajattelisivat. "En tunne mitään. En tunne tuota jatkuvaa painetta edestä tai takaa. En tunne mitään, joten energiaa ei varmaan ole. Siksi minun täytyy mennä takaisin draamaan, meluun – uskoakseni, että on energiaa", eikä se ole totta. Tämä on hyvin yksinkertainen perusasia, mutta kuitenkin harvat koskaan oivaltavat sen. He ovat tuossa melussa.

John, soita uudestaan tuota melua. Haluan teidän vain kuulevan tuon melun. Tämä on … Minun täytyi käydä Cauldren kanssa läpi kappale toisensa jälkeen löytääkseni jotain, joka on esimerkki ihmistietoisuushurinasta (hurina alkaa taas). Vähän kovemmalle.

(Tauko, kun huriseva ääni soi kovaa)

Tällaista se on. Tämän kanssa useimmat ihmiset elävät joka päivä. En sano, että kirjaimellisesti tuossa melussa, mutta sellaista se on, jatkuvaa energiamelua. Ja sitten he uskovat, että siitä on kyse, ja sitten he luovat vielä lisää melua ja yrittävät vetää puoleensa lisää energiaa. Ja kun sitä on riittävästi, he yrittävät luoda lisää melua. He elävät tässä hurisevassa, meluisassa, melkein helvetillisessä tilassa, kunnes he tottuvat niin siihen, että sanovat: "No, se on uutta. Sain jotain uutta tässä kuussa, melu väheni vähän." Se on silti melua. Se on edelleen melussa elämistä.

Energiassa – muistakaa tämä, kirjota tämä, ole hyvä – ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta.

LINDA: Energiassa …

ADAMUS: Energiassa ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta. Energian ei tarvitse olla tuota melua. Energiassa ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta – ruudulle, kiitos. Se voi olla hiljaista, ja sitä on edelleen yhtä paljon. Se voi olla lempeää ja armollista, ja sitä on edelleen yhtä paljon, mutta se on nyt rikkaampaa, moniulotteisempaa kuin kaikki tuo melu, jonka kanssa olette eläneet. Ja tuo melu menee päähänne ja tuo melu on ajatuksissanne, ja sitten ajatuksenne imetään takaisin vanhaan. Ja luulette, että se on painetta, joka tulee teitä kohti tällä tavalla, ja koko ajan ei ole. Se huijaa kaikki luulemaan, että se on tuuli, joka tulee teitä kohti, se on voima, joka tulee teitä kohti, ja hassu asia on, että se imee teitä takaa samalla, kun taistelette sitä vastaan edessä.

Energiassa ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta. (Linda yrittää kirjoittaa) Ongelmia? (Muutama kikatus)

LINDA: Olen vähän pihalla.

ADAMUS: Vähän pihalla.

Onko siinä järkeä? (Jotkut sanovat "kyllä") Kyllä ja ei. Se on "ja". Se on "ja". Jos ette muista mitään muuta tästä päivästä, tästä kuusta, niin muistakaa tämä. Kun tästä eteenpäin menette elämäänne, teillä ei tarvitse energiassa olla voimaa. Mutta kaikki on kasvatettu, kaikki on hypnotisoitu siihen, ja se kutsuu kaikkia. Kun heidän täytyy tehdä jotain elämässään, heillä on iso projekti. "Okei, täytyy saada tuo melu liikkeelle ja laittaa lisää melua tuohon meluun", ja melu menee mieleenne ja elämäänne ja luulette sitten, että teette jotain ja teette uutta, koska teillä on enemmän melua kuin koskaan ennen. Ei ole. Ei ole.

Voitte olla tuossa energia-armossa, meluttomassa energiassa joka palvelee teitä armollisesti ja vaivattomasti, ja saatte aikaan satakertaisesti sen, mitä ihminen joka käyttää energiamelua. Eikä se väsytä teitä. Se ei kuluta kehoanne. Se ei saa teitä ajattelemaan. Se ei saa teitä epäilemään.

Tuo melu saa teidät epäilemään, ja hassu asia on, ettei tuo melu tule sieltä, mistä suurin osa ihmisistä luulee sen tulevan. Energiassa ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta. Energia on puhtaimmassa muodossaan ilman voimaa.

Olkaa sen kanssa.

Energia voi olla lempeää, mutta kuitenkin hyvin laajentavaa. Energia voi olla melutonta ja dynaamisempaa kuin kaikki vanha tietoisuusmelu, ja tämä on uutta. Tähän olette menossa. Se on siinä. Ette voi ajatella sitä. Tarkoitan, että te ette voi muodostaa ajatuksianne siitä, koska silloin olette takaisin tuossa melussa. Eikö se ole melkein mielenkiintoinen ristiriita? Menette silloin suoraan tuohon meluun.

Vetäkää syvään henkeä nyt tässä hetkessä.

Ei voimaa. Se on "minä olen".

Ei mitään vastustettavaa, ei mitään taisteltavaa, ei mitään kiinnipidettävää.

Ja mieli sanoo: "Mutta en tunne mitään". Se on kuin: "Turpa kiinni, mieli. Et tunne tuota vanhaa melua. Turpa kiinni, mieli, koska sillä hetkellä kun menen siihen, minut imetään suoraan takaisin tuohon meluun."

Energia ei tarvitse voimaa, se ei tarvitse hälinää, se ei tarvitse melua, ja voitte olla ehdottoman luova – rakentaa ehdottomasti, mitä haluatte, saavuttaa, mitä haluatte, ja olla, mitä haluatte, ilman tuota melua. Sitä on siinä, energiaa kaikkialla ympärillä, valmiina odottamassa teidän palvelemistanne.

Eläminen ilman melua

Uudessa huomaatte ensimmäisenä melun vähenemisen. Ensimmäisenä huomaatte, ettei ole meluisaa, kun pääsette pois tieltänne, avaudutte vähän, sallitte tuon kurkistuksen ja-tietoisuuteen ja lakkaatte huolehtimasta ja pitämästä kiinni tuosta tuolista. Ja sitten mieli sanoo: "No, mikään ei toimi tässä. En tehnyt sitä oikein, koska ei ole lainkaan melua. Eikö minulla pitäisi olla kaikkea tätä …" Ei. Se on siinä, jos pysähdytte ja sallitte.

Se ei ole samanlaista kuin vanha. Se ei ole kalisevaa ja meluavaa, eikä se edes anna teille suurta humalaa. Teistä tuli riippuvainen siitä: "Päästäänpä mielen humalaan tänään." En puhu huumeistanne, vaan puhun: "Päästäänpä tuohon humalaan. Tullaan oikein innostuneeksi, motivoituneeksi, stimuloiduksi ja kiihtyneeksi." Se on tavallaan riippuvuus. Se on melua. Se on vain lisää melua, ja sitten luiskahdatte takaisin masentuneeseen meluun. Ei ole mitään siitä. Nyt ollaan ilman voimaa, ilman melua.

Mieli on ensimmäinen paikka, ajatuksenne ovat ensimmäinen paikka, missä tämä ilmentyy. Ei ulkoisessa elämässänne, vaan kun sallitte, menette pois tieltänne, pois ihmisen tavoista, pääsette pois "mutista" ja menette ja-tietoisuuteen, ensimmäisenä huomaatte, että ajatukset ovat erilaisia. Ajatukset ovat meluttomampia. En puhu draamasta. En puhu masennuksesta versus innostus. Nuo ovat kaikki melutasoja. Masennus on melutaso, kuten jokainen teistä jolla on koskaan ollut masennusta, tietysti ymmärtää. Puhun ajatuksista.

Kuvitelkaa mielenne. Siinä kulkee kaikkia ajatuksia, se yrittää aina saada kaiken selville ja se yrittää aina pitää kiinni, mutta aivan yhtäkkiä teiltä lähtee "serpentiinejä" – suih! viuh! suih! – ja se on kuin: "No, se oli vähän erilainen. Mietin, mitä tässä tapahtuu." Ja sitten vanha mieli sanoo: "Voi, sinun on parempi lopettaa se. Se on vaarallista. Se on vaarallista toimintaa", ja sanotte: "Ei. "Serpentiinejä" lähti. Ja ne olivat ajatuksia, muttei ollut lainkaan melua. Oli ajatuksia, mutta ne eivät kyseenalaistaneet itseään."

Ajatus joka ei kyseenlaista itseään. Nimittäin jokainen ajatus joka teillä on nyt, kyseenalaistaa itsensä. Jokaiseen ajatukseen on rakennettuna, punottuna, itsensä kyseenalaistaminen. Yhtäkkiä saatte ajatuksen, kuin pienen pyörteen, joka lähtee: "Voi! Tuo ajatus ei kyseenalaistanut itseään. Se on erilainen. Tuo ajatus murtautui ulos eläintarhasta! Vau!" Ja sitten te kyseenalaistatte itsenne.

Mutta sen perusteella, mistä olemme puhuneet tänään, sanotte yhtäkkiä: "Muistan, että St. Germain puhui tästä" – ei, vaan se oli Adamus – "Adamus puhui, ettei tarvitse olla melua. Kenties se oli sitä. Vau! Kenties avaudun vähän lisää. Kenties alan oivaltaa, ettei tämä juttu täällä, tämä ihmisjuttu, ole ainoa asia. Kenties alan oivaltaa, ettei kyse ole tuosta kultaisesta jumalaisesta enkelistä, joka syöksyy kehooni, transformoi minut yhtäkkiä, on sielunkumppanini ja kumppanin ja …" Ei, se on vain oivallus, että on tämä "ja" ilman kaikkea melua samaan aikaan. Kaunista.

Ja hyvin nopeasti on tuo tärkeä kohta: energiassa ei tarvitse olla voimaa, melua, draamaa, levottomuutta. Se voi olla hiljaista. Se voi olla armollista ja kuitenkin hyvin dynaamista.

Mennäänpä nyt yli tarpeesta puskea elämän läpi, tarpeesta tehdä kaikesta vaikeaa. Hyvin vaikeaa. Se ei ole hauskaa.

Etsikää tapa varmistaa, että tätä hurinakappaletta voi kuunnella aina, kun haluaa, muistaakseen, mitä vanha elämä on. Ei, vaan oikeasti. Teidän täytyy palata siihen aina silloin tällöin. Soittaisitko sen uudestaan, John. Vain hurinaa. Haluan teidän muistavan, että se on tällaista. Valitsin hyvin tarkkaan tämän saadakseni siihen oikean ärsytyksen.

(Tauko, kun hurina kuuluu taas, klikkaa tästä kuunnellaksesi sen)

Tällaista on 24/7 ja sitten ihmiset yrittävät tulla vielä meluisammaksi. Se on kuin: "Voi, kyllä. Sellaista on olla luova. Teet vain lisää melua." Olette edelleen tuossa melussa. Ja saarnaaja kertoo teille: "No, melu on helvetti. Se on rangaistuksesi. Se on Jumala, joka on suuttunut kaikista synneistäsi." Ja sitten on vielä enemmän melua. "Voi! Olen syntinen, ja nyt Jumalakin on vihainen minulle", ja on vielä enemmän melua.

Ja new age –terapeutti yrittää: "Ei, vaan hoivataan tuota melua. Löydetään merkitys ja rakkaus tuosta melusta ja hyväksytään kaikki melu, koska olemme kaikki yhtä." (Sylkäisy!)

LINDA: Voi hyvä luoja (vähän naureskelua)

ADAMUS: Kerron teille, mitä tapahtuu. Ja psykologit sanovat: "Mistä tuo melu tuli? Ja mitä tunnet tuosta melusta? Ja voitko olla rennompi tuon melun suhteen? Ja miksi yrität vastustaa melua? Kaikilla on melua. Ottaisitko näitä melulääkepillereitä? Se tekee tuosta melusta paljon nautinnollisempaa sinulle." Mutta se on edelleen melua. Ja ateisti vain ampuu itsensä eikä murehdi siitä, koska sitten …

LINDA: Voi ei!

ADAMUS: … tuo melu loppuu!

LINDA: Oiii!

ADAMUS: Vähäksi aikaa (Adamus heittää lentosuukon Lindalle) Minäkin rakastan sinua.

Missä olimmekaan? Joo, energiassa ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta. Se on hiljaista. Se on kaunista. Se on lempeää. Menemme tuon melun yli.

Okei, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.

Ottaisitko muutaman kuvan heistä kaikista? He ovat hyvin kiehtoutuneita tänään (puhuen Davelle, valokuvaajalle). He muuttuvat ja … Voit seistä siellä Lindan kanssa. Voit käyttää hänen olkapäätään kamerasi tasapainottamiseen (Adamus naureskelee). Hyvä.

Haluan luetella pari asiaa todella nopeasti. Toivon, että minulla olisi enemmän aikaa tähän, mutta minulla on treffit tänään, joten minun täytyy pitää kiirettä tässä. (Yleisö sanoo "ai jaa!") En sanonut, että jonkin henkilön tai olennon kanssa, minä vain – on kuin päivä ja ajankohta (suom. huom. sama sana kuin "treffit" on myös "päivämäärä") Minulla on muuta tekemistä (muutama naurahdus). Okei. Yleisö sanoo: "Missä on St. Germain? Missä on St. Germain?"

LINDA: Luet ikään kuin ajatuksia (lisää naureskelua).

Ihmiskokemuskerroksia

ADAMUS: Haluan teidän oivaltavan, missä kohtaa olette tavallaan tässä koko prosessissa. Yksinkertaistan liikaa, mutta hei, miksi ei? Okei.

Jos siis katsotaan tavallaan niitä kerroksia, tasoja, joita ihmiset käyvät läpi, ensimmäinen kerros on – kirjoittaisitko nämä ylös. Uusi sivu, kiitos.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Kiinnitä tarkkaa huomiota. Kirjoita nopeasti. Nyt mennään.

Ensimmäinen kerros – kirjoita alareunaan. Teemme pyramidikuvion. Okei, kirjoita se alas. Ensimmäinen taso on "tuleminen 3D:hen, tuleminen meluun".

LINDA: Miten haluat sanottavan sen?

ADAMUS: 3D, tuleminen 3D:hen. Vain "tuleminen 3D:hen/fyysiseksi". Se on ensimmäinen asia. Kaikki ovat tehneet sen. Kaikki jotka ovat koskaan olleet ihminen, menevät enkelitilastaan ihmistilaan. Se on järkytys. Se on meluisaa. Se on helvetinmoinen kokemus, mutta se on todella järkytys olennolle. Se on siis tämän koko kierron ensimmäinen taso tällä planeetalla – tuleminen sisään, tuleminen fyysiseksi, jotain jota ette koskaan unohda. Tuotte sen mukananne kaikkialle, minne menette, sen järkytyksen ja sen kauneuden. (Huom.: Nähdäksesi sanat kirjoitettuna, katso pdf-tiedosto tai video.)

Tuon kehitysjakson jälkeen oleminen menee tasolle, jota kutsuisin "perheeksi/yhteisöksi". Tulitte siis sisään, teillä oli muutama inkarnaatio. Jotkut teistä olivat tavallaan omillaan, mutta lopulta kehityitte perheeksi. Kirjoita vain – tee siitä yksinkertaista "perhe/yhteisö". Poista kaikki tuo muu roska … (muutama naurahdus).

LINDA: Mitä?!

ADAMUS: Sinulta loppuu tila. Katso. Voi! Voi! Voi! Voi! Melkein loppuu tila. Voi! Pum! "Oleminen perheessä/yhteisössä".

Monien elämien jälkeen opitte, miten perheessä ollaan. Kun alussa tulitte, perhe oli hyvin luonnoton asia. Tarkoitan, että teidät synnytettiin, mutta sitten joko vanhempanne söivät teidät tai juoksitte karkuun ja teitte jotain muuta. Monien elämien jälkeen pääsitte tuttuun energiaan, perhe-energiaan ja yhteisöön. Jossain kohtaa oli oltava yhteisö. Teillä oli eräänlainen jengi yhdessä suojellaksenne itseänne – joitain omassa perheessänne ja joitain muissa perheissä. Siis tämä oli kauan, kauan, kauan sitten joissain varhaisemmissa inkarnaatioissanne. Mutta oli eräänlainen heimomentaliteetti. Heimon ihmiset eivät välttämättä pidä toisistaan oikeasti, mutta heistä se on kätevää. Se on hyvä suoja.

Sen jälkeen kehityitte siihen, mitä kutsun "yhteiskunnaksi" – vain kaksi sanaa tässä: yhteiskunta/tuottavuus.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Monien elämien jälkeen kehityitte yhteiskunnaksi. Ei ole vain yhteisöä nyt, vaan saitte koko yhteiskunnan, kulttuurin. Opitte sitten olemaan luova. Oli tultava ulos tekemään jotain.

LINDA: Yhteiskunta – mikä se oli? Minulla oli vähän teknisiä ongelmia. Mikä?

ADAMUS: Tuottavuus.

Ja vietitte monta elämää tässä – monta, monta elämää. Teistä tuli todella hyviä olemaan yhteiskunnassa, työskentelemään kulttuurissa, olemaan tuottava, oli se sitten maanviljelyä tai työpaikan saamista tai kopissa istumista, mutta opitte tekemään sitä todella hyvin. Mutta kun käymme tässä läpi jokaisen kerroksen ja jokaisen tason, näette, että jouduitte tavallaan vähän enemmän ja enemmän jumiin, vähän enemmän meluun. Nimittäin perhe/yhteisö-tasolla ei ollut paljon melua, mutta aletaan päästä yhteiskuntaan/tuottavuuteen, ja jos meillä olisi ollut tässä enemmän tilaa, olisimme voineet laittaa "/koulutus".

LINDA: Ai.

ADAMUS: Koulutus. Sitä ei tarvitse kirjoittaa. Mutta alatte kouluttaa, koska niin sovitte yhteiskuntaan ja tuottavuuteen. Saatte koulutuksenne, jotta opitte hemmetin hyvin sopimaan yhteiskuntaan ja teistä tulee sen tuottava jäsen. Se on todella meluista. Todella meluista.

Useimmat ihmiset ovat edelleen tässä. Useimmat ihmiset ovat tällä tasolla. He ovat yhteiskunnassa ja tuottavuudessa. Ei ole paljon heimoihmisiä enää. Sitten on iso hyppäys, valtava hyppäys, ja tuo hyppy on tasolle, jota kutsun nimellä "jumala/universumi".

Jossain kohtaa ne jotka ovat käyneet läpi nämä askeleet, alkavat sanoa: "On oltava jotain enemmän kuin tämä." Ja pohdiskellessanne Jumalaa ja universumia, katsotte ehkä tähtiä yöllä ja sanotte: "Voi, tuolla on paljon kaikkea. Meidän täytyy olla vain yksi piste" tai "Jumalalla on kätensä kaikessa tässä." Se on pohdiskelua. Se on ulkoistamista. Ja on epävarmaa, miten moni ihminen on tietoinen tästä elämässään. Monille heistä kerrotaan, että yhteiskunnan tuottavana jäsenenä on uskottava Jumalaan tai käytävä kirkossa. Useimmat kirkossakävijät eivät oikeasti usko Jumalaan. He eivät ole uskomatta – he pelkäävät olla uskomatta, mutta he eivät ole koskaan oikeasti tunteneet sitä. Se on nimittäin hassu asia. He eivät oikeasti koskaan tunne sitä. He ajattelevat sitä, mutta heillä ei ole ollut Jumalakokemusta.

On jotain, jotka tavallaan valmistuvat tuohon Jumalaan/universumiin. Heillä saattaa olla hämmästyttäviä tunteita tai kokemuksia, mutta yhtäkkiä he pohtivat, että on enemmän. Mutta se on ulkoista. Se on tuolla jossain. Se ei taatusti ole täällä tuossa vaiheessa. Tässä vaiheessa ei ole paljon ihmisiä. Tarkoitan prosentteina ja lukumääränä, mutta riittävästi.

Tuo vaihe on itse asiassa yksi tahmeimmista, meluisimmista. Ja se on tuo juttu, jonka teimme aiemmin, tuuli kasvoillanne, mutta todellisuudessa kyse on gravitaatiosta, joka vetää teitä takaa, ja he ovat juuttuneet tähän. Tässä on paljon pelkoa ja se tekee melusta kovempaa, ja sitten he rukoilevat Jumalalta jonkinlaista rauhaa ja melusta tulee vain suurempaa.

Sitten on seuraava askel, johon monet eivät ole menneet – on melko monia, jotka puhuvat siitä, mutta hyvin harvoja, jotka menevät siihen – ja kutsun sitä "tietoisuudeksi".

LINDA: Tietoisuus.

ADAMUS: Tietoisuus, ja käytän erityisesti tuota sanaa (suom. huom. sanaan sisältyy "mieli"). Yhtäkkiä menette sisäänpäin. Se ei ole vain Jumalan pohtimista tuolla jossain. Ja siinä on kyse "sinusta", siinä on kyse Itsestänne. Siinä on kyse itsestänne huolehtimisesta. Tulette tietoisemmaksi Itsestä, ja useimmat teistä ovat olleet tai ovat tässä. Olette käyneet sen läpi tai olette parhaillaan jossain sen osassa. Tietoisuus. Olette menneet ulkoisesta sisäiseen. Mutta kutsun sitä tietoisuudeksi syystä, koska te ajattelette sitä tai he ajattelevat sitä. Se on mielessä. Se yrittää selvittää sen. Se yrittää sanoa: "Kuka olen? Miten huolehdin itsestäni? Olen itsenäinen olento, mutta miten liityn Jumalaan? Mutta se on hyvin älyllistä. Hyvin älyllistä, ja monet jäävät jumiin tietoisuuteen. Siitä tulee taas yksi harjoitus, yksi tapa. Siitä tulee vanhaa melko nopeasti.

Ja sitten viimeisenä pyramidin huipulla – oletko valmis tähän?

LINDA: En (vähän naureskelua).

ADAMUS: Mutta haluan sinun kirjoittavan sen oikein.

LINDA: Yäk! (Lisää naurua) Onko se iso sana?

ADAMUS: Kyllä. "Uusi"! (Naurua) U-u-s-i. Siksi kehotin kirjoittamaan sen oikein. U-u-s-i. Uusi. Uusi, ja siihen olemme menossa. Otamme nyt tuon askeleen uuteen.

Se on pääsemistä pois kaikista näistä (muut kerrokset). Se on niiden kunnioittamista, tunnistamista, mutta se sanoo: "Menemme tässä uuteen", ja se on valtava asia. Se muuttaa kaiken. Ja se on pelottavaa ja se on kammottavaa, ettekä tiedä, mitä helvettiä tapahtuu, ja ainoa tapa jolla voitte päästä uuteen, on mennä pois tieltä. Ette voi päästä uuteen tiedostamisesta, sen ajattelemisesta. Niinpä hyvin harvat pääsevät koskaan siihen, koska he yrittävät ajatella tiensä siihen. Uusi merkitsee sallimista. Näitä sanoja voidaan nyt käyttää synonyymeinä – "uusi" ja "salliminen". Sama asia. Uusi. Ja siihen olemme menossa. Uuteen.

Ja uusi on "ja". Se on itsenne sallimista saada matalat muurit ja korkeat muurit. Se on itsenne sallimista olla epäpätevä, haista pahalle ja kaikkea muuta sellaista ja sanoa, että se on ok ja ei enää "muttia", vaan "ja". Okei.

Siis tämän myötä, rakkaat ystäväni, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä. Mikä oli se yksi asia, joka pyysin teitä muistamaan? Äläkä palaa takaisin siihen sivuun tai mikä se onkin, tuo juttu (iPadillä). Älä palaa siihen. Mitä pyysin - tämän päivän tärkein asia? (Yleisö sanoo "energiassa ei tarvitse olla voimaa") Energiassa ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta. Ja se voidaan lyhentää: energia ei ole voimakasta, ellette halua sen olevan. Energia on armollista ja ilman melua. Antakaa sen palvella teitä.

Ja tämän myötä, minulle on ollut ilo osallistua täällä kanssanne toiseen näytökseen. Pidämme kymmenen sekunnin väliajan, ennen kuin aloitamme kolmannen näytöksen.

Minä olen mitä olen, Adamus, palveluksessanne. Kiitos.

Ja nyt yleisö alkaa taputtaa (yleisö taputtaa ja osoittaa suosiotaan).

Kolmas näytös

Kunnolla syvää henkeä, kun aloitamme kolmannen näytöksen. Verho nousee, ja taas kerran kaikki taputtavat valtavasti (yleisö taputtaa). Himmennetään valoja. Sammutetaan valot. Kaikki valot pois, koska teemme nyt dreamwalkin. Ei merabhia. Merabh on se juttu, kun vaihdamme tietoisuutta. Mutta tänään on kolmen näytöksen kokemuksemme, joten menemme dreamwalkiin.

(Musiikki alkaa)

Lisää musiikkia (musiikki kovenee).

Dreamwalk uuteen

Dreamwalk on kokemus. Ja teemme tämän dreamwalkin vähän eri tavalla, kuin olemme tehneet koskaan aiemmin. Vähän vähemmän musiikkia, joo (musiikki vaimenee vähän).

Olette kaikki menneet aiemmin kanssani dreamwalkissa toisiin ulottuvuuksin – astraalimaailmaan Halloweenina – menneet kanssani kristalliluoliin. Olette menneet kanssani näissä dreamwalkeissa maan lähiulottuvuuksiin, kuoleman maille. Emmekä koskaan enää teet tuollaista dreamwalkia, koska jokaisessa dreamwalkissa on nyt kyse kaiken tulemisesta teille.

Jokainen dreamwalk on yksinkertaisesti kaiken antamista tulla teille.

Aika ja paikka liikkuvat.

Energia liikkuu tullakseen teille.

Dreamwalkimme tänään on uuteen. Uuteen. Teidän ei tarvitse nostaa sormeannekaan. Teidän ei tarvitse pitää kiinni tuolinselästä.

Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Antakaa kaiken vain tulla teille. Teidän ei tarvitse tehdä työtä uuden vuoksi.

Teidän ei tarvitse tehdä työtä uuden vuoksi – se tulee teille.

Ei ole kaikkea tuota melua, kaikkea hälinää. Teidän ei tarvitse edes tietää, mitä uusi on. Teidän ei tarvitse anoa sitä tai yrittää sen vuoksi, istua tietyllä tavalla tai hengittää tietyllä tavalla.

Uusi tulee teille. Teidän ei tarvitse tietää, mitä teette sen kanssa, miten suuri se on.

Se tulee teille.

Se on itsessään uutta. On erilainen tapa tehdä se.

(Tauko)

Se on uutta. Se tulee teille.

Pyysin Cauldrea laittamaan hyvin erityismusiikkia tähän, musiikkia jossa on huiluja, koska huilu on erittäin kaunis instrumentti. Kuunnelkaa hetki.

(Pitkä tauko)

Huilussa on kaipausta. Kaipausta.

(Tauko)

Joskus mietitte, onko kaipaus palaamista muistoihin, muinaisiin paikkoihin, muinaisiin aikoihin.

Vai onko tuo kaipausta olla taas luonnollisessa tilassa, ja-tilassa? Kaipausta olla taas se jumalainen moniulotteinen ihminen, olento, joka olette.

Rakastin huilun soittamista elämässäni St. Germainina – pianon ja huilun – koska siinä on suurta kaipausta, mutta tuleeko se menneisyydestä? Vai tuleeko se siitä, mikä on uutta?

(Tauko)

On suurta yksinäisyyttä ja hiljaisuutta.

(Tauko)

Tuossa huilussa on suurta syvyyttä.

(Tauko)

Onko suru hyvin monien asioiden jättämisestä taakse elämässänne?

Vai onko se tuon uuden suhteen kaipausta, joka on jumalan ja ihmisen välillä?

Onko se tuon unelman kaipausta?

Vai onko se kumpaakin?

(Tauko)

Onko se surua ja kaipausta?

Onko se hyvästit yksittäisyydelle, melulle, ponnistelulle?

Onko se tuo vanha talo, jonka jätätte taaksenne – kova työntekeminen, suuri melu?

(Tauko)

Tuo huiluko kutsuu teitä? Se on itse asiassa aina ollut siinä, mutta ette kuulleet sitä kaiken tuon melun läpi.

Huilu, sielu, "minä olen" … odottaa, vain odottaa sallimistanne. Huilu joka on aina kutsunut: "Tule luokseni."

(Tauko)

Tuo sielukas huilu – "Olen tässä, kun olet valmis" – kuin yksinäinen lintu, joka vain odottaa ja huutaa puun oksalla. Tuo yksinäinen kyyhky.

Sielu vain odottaa, kunnes ihminen on valmis.

(Tauko)

Rakastin huilun soittamista, koska minulle se oli kumpaakin. Tavallaan melankoliaa vanhojen tapojen, vanhan talon, vanhojen energioiden jättämisestä, sen muistelemista, millaista oli – muinaisia aikoja, vanhoja aikoja.

(Tauko)

Huilu joka jätti jäähyväiset …

(Tauko)

Tietäen, että oli aika mennä. Haluten mennä, mutta silti tuntien vähän surua.

(Pidempi tauko)

Rakastin huilun soittamista, koska se on tavallaan hyvin yksinäistä, hyvin hiljaista. Suurta kaipausta.

(Tauko)

Samaan aikaan huilu on uuden tulemista sisään.

(Tauko)

"Olen tässä. Ei enää taistelua, ei enää ponnistelua, ei enää yritystä saada selville kaikkea. Sallin. Annan mennä ja sallin."

(Tauko)

Ja näin tehdessäsi kuulet tuon huilun. Se tulee sielusta. Se on odottanut sinua, odottanut tätä hetkeä.

(Tauko)

Ja tässä olemme dreamwalkissamme. Ei samanlainen kuin muut, vaan olemme tässä. Meillä on huilumusiikkia, joka edustaa menneisyyttä, odottavaa sielua, ja olemme tässä ja odotamme uuden vain tulevan meille. Se on näin helppoa.

Energia ei tarvitse voimaa. Energian ei tarvitse olla kovaa. Energian ei tarvitse olla tuuli kasvoillasi, on kyse sitten jokapäiväisestä elämästäsi tai valaistumisesta.

Ja nyt uutta tulee.

(Tauko)

Ennen dreamwalkeissa menimme jonnekin. Matkustimme. Mutta emme enää koskaan tee sellaista dreamwalkia. Tästedes kaikki tulee meille.

Energia virtaa rauhassa, ilman voimaa, ilman jännitettä, ilman rosoisia kulmia, ilman polariteettia. Useimmat ihmiset eivät koskaan tunnistaisi sitä, koska he luulevat, että sen täytyy olla voimakasta, suurta, dynaamista, hullua. Ei.

Energiaa virtaa sisään nyt. Sitä virtaa huilusta

Näetkö, miten helppoa se on? Sinun ei tarvitse tehdä työtä siihen. Se on vain siinä. Se virtaa sinuun. Ja tänään virtaa sisään uuden energiaa.

Uuden energiaa.

Se on hyvin armollista energiaa. Siinä ei ole lainkaan melua, tuollaista hurinamelua. Se on suloista. Sillä ei ole agendaa, muuta kuin palvella teitä.

Sen ei tarvitse olla vaikeakulkuista. Sen ei tarvitse olla voimakasta. Siinä ei tarvitse olla vastustusta. Sen ei tarvitse sattua.

Teidän ei tarvitse mennä jahtaamaan sitä. Teidän ei tarvitse ajatella tietänne siihen. Teidän ei tarvitse työstää tietänne siihen.

Tiedän, että kaikki nuo asiat saivat teidät tähän. Tiedän teidän luulevan, että teidän täytyy edelleen käyttää sitä, mutta kerron teille nyt, että se ei ole uutta. Tämä on, juuri tässä.

(Tauko)

Voi, miten kovasti olette tehneet työtä tai ajatelleet.

Ei mikään ihme, että sanat "ajatella" ja "taistella" sointuvat yhteen. Ne ovat hyvin samanlaisia. Miten kovasti olette taistelleet ja miten kovasti olette ajatelleet. Miksi? Miksi?

Tässä dreamwalkissamme uusi tulee teille. Tuntekaa se.

Teidän ei tarvitse edes hengittää sitä sisään – se on vain siinä.

Vedetäänpä kunnolla syvää henkeä, kaikki. Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

(Tauko)

Vetäkää kunnolla syvään henkeä, ja pidämme valot sammutettuna tässä. Musiikki vaimenee.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä tänä kauniina päivänä.

Energiassa ei tarvitse olla voimaa ollakseen totta. Se voi olla hyvin hiljaista, hyvin rauhallista.

Vedetäänpä syvään henkeä, ja päätämme sessiomme. Mutta pyydän, että kun päätämme tämän päivän, kun lähden tänään, soitamme taas tuon musiikkivideon. Se on hyvin sopiva. Sanat, laulu, musiikki, kuvat ja käytämme sitä päivämme päättämiseen.

Lindalla on muutama sana, ennen kuin aloitamme tuon musiikkivideon, mutta pidämme kaiken hiljaisena, ja hyvin hiljaa päätämme näytöksen tämän osan muistuttamalla kaikille, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Ja niin se on.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.