Transhumaani (yli ihmisen) -sarja

SHOUD 8

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

1.4.2017

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä yhdessä, kun aloitamme tämän shoudin. Kunnolla syvään henkeä yhdessä.

Tunsitteko jonkin muuttuvan huoneessa? Jonkin muuttuvan, missä tahansa satuttekin olemaan? Mentäessä shoudiin hyvin kauniin aistillisen videon ja musiikin kera, kun annatte kaikkien huolien ja murheiden mennä hetkeksi, huomionne suunnattiin muualle ja se keskittyi kuviin ruudulla, mikä toi esiin paljon muistoja, rakkautenne tätä planeettaa kohtaan (viitaten tähän videoon) – tuo asia, jota shaumbrat sanovat tässä viimeisessä elämässä tulevansa kaipaamaan eniten. Tuo asia jota kaipaatte eniten. Rakas shaumbra, vain huomautus, että se asia jota uskotte kaipaavanne eniten – enemmän kuin perhettänne tai rakkaitanne tai lemmikkejänne tai mitään muuta – on luonto. Teissä on aina tuo luonto, tuo Gaia. Minne menettekin, myös ei-fyysisiin ulottuvuuksiin, viette sen aina mukananne.

Se on ylösnousseena mestarina olemisen kauneus. Kun olette olleet tällä planeetalla, kun olette tunteneet luonnon värähtelyt – luonto antaa elämän elämälle, se tuo teidät ilmaisuun myös hyvin fokusoituneella, yksittäisellä tavalla, mutta se tuo teidät ilmaisuun – viette sen mukananne kaikkialle, minne menette.

Jos haluaisitte kävellä metsässä, niin vaikka olisitte jossain kaukaisessa galaksissa, toisissa ulottuvuuksissa, voitte aina tuoda sen takaisin. Tämä on sen kauneus, mitä olette tehneet täällä, erityisesti tässä elämässä. Tuoneet sen sisään, integroineet sen.

Otetaanpa kunnolla syvään henkeä tässä, tälle muutokselle joka tapahtui tämän kauniin musiikkivideon soidessa. Tämä muutos joka tapahtui – sallitaan vain se hetken. Sallien monia asioita. Sallien itsenne asettua, päästä ulos mielestänne, lopettaa tuo lakkaamaton ajattelu, tuo hakkaava ajattelu, jota teillä usein on. Sallien itsenne olla aistillinen. Kun tuo video esitettiin, kyse ei ollut vain fokuksesta – fokusaistista, keskittymisestä fokukseen – sillä hetken annoitte muiden aistien alkaa tulla sisään.

Olen puhunut viime aikoina paljon aisteista, koska se perimmiltään tapahtuu, kun mestari tulee heräämisestä ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Oivallatte, ettei kyse ole muinaisten tekstien tai pyhien kirjoitusten tutkimisesta, ei noista harjoituksista, joiden tekemisestä ette ehkä oikeasti nauti, vaan pelkästään avautumisesta muihin aisteihinne luonnollisesti, helposti.

Muutosten läpi meneminen

Tiedän, että olette nyt tavallaan epävakauden tilassa. Sanoin "epävakauden". Epävakauden tila, hämmennyksen tila, siirtymisen tila tällä hetkellä, ja se on täysin luonnollista, täysin odotettua. Teette sitä itse asiassa paljon sulavammin, kuin monet ylösnousseet mestarit ovat koskaan tehneet. Teette sitä palon integroidummalla tavalla, kuin kukaan ylösnoussut mestari joka istuu klubissa, olisi odottanut.

Se on vaikeaa. Se on haastavaa. Siitä ei ole epäilystäkään. Gravitaatio melkein kuin imee teidät sisään – gravitaatio joka haluaisi tuoda teidät takaisin mieleen, yhteen fokusaistiin, gravitaatio joka imisi teidät takaisin vanhoihin tapoihin ja sitten pitäisi teidät jatkuvasti yrittämässä hioa noita vanhoja asioiden tekemistapoja ajatellen, että se johtaa teidät jotenkin oivallukseenne. Olette tässä kohdassa, jossa tulette takaisin aisteihinne, kun olette vielä fyysisessä kehossa, kun integroitte luonnon kaltaisia asioita, kun integroitte fyysisiä kokemuksia elämässänne.

Se on todella syvällistä. Ei ole oikeasti sitä kuvaavia ihmissanoja, mutta käytte läpi siirtymää. Ja isoin asia jonka kuulen yöaikaisissa erimielisyyksissänne kanssani, yöllisissä väittelyissänne kanssani; isoin asia jonka kuulen myös yksityisinä hetkinänne, kun olette yksin, on, että kysytte itseltänne uudestaan ja uudestaan: "Mikä minussa on vikana?" Teillä on pieni päänsärky, "Mikä minussa on vikana?" Varpaaseenne sattuu, "Mikä minussa on vikana?" Ajatuksenne ovat sekaisin, "Mikä minussa on vikana?" Teillä ei ole tuota normaalia virtausta ja synkronismia elämässänne, itse asiassa teillä ei ole tuota vanhaa tylsyyttä elämässänne ja kysytte: "Mikä minussa on vikana?" Ja sanon teille kerta toisensa jälkeen: "Ehdottomasti ei mikään."

Käytte läpi hyvin monia muutoksia samaan aikaan, syviä muutoksia kehossa ja mielessä. Ei ole mitään vikaa. Jos voisitte vain hengittää sen sisään ja sallia sen seuraavalla kerralla, kun käytte läpi jotain juttuanne – "Miksi kaikki hajoaa elämässäni? Miksi kehooni sattuu? Miksi minusta tuntuu niin hämmentyneeltä?" Koska käytte läpi kaikkien elämien, yli tuhannen elämän suurinta muutosta. Kaikista asioista joita olette käyneet läpi, käytte läpi suurinta muutosta, kun olette tässä fyysisessä kehossa, kun ylitätte mielen ja menette aisteihin.

Ei ole mitään vikaa, mutta se on melkein itsensä toteuttava ennuste. Melkein kuin haluaisitte jonkin olevan vialla. Tavallaan kenties. Vähän. No joo, sairaalla, tavallaan "tarvitset terapiaa" -tavalla (muutama kikatus). "Mikä minussa on vikana?" Haluatteko oikeasti vastauksen siihen, mikä teissä on vikana? "Miksi kehoni hajoaa? Voi, hyvä luoja! Minulla on varmaan jokin kamala sairaus. Tulen vanhaksi. En pysty ajattelemaan enää." Ei ole mitään vikaa. Käytte läpi siirtymää. Se vaatii veronsa kehostanne. Se vaatii. Se vaatii veronsa ajatuksista ja mielestä ja kaikesta muusta, kaikesta mitä luulitte olevanne, kaikesta mihin olette samaistuneet. Se vaatii veronsa.

Mutta jos voitte vetää syvään henkeä ja hyvin mestarillisesti sanoa, vetää syvään henkeä ja mestarina sanoa: "Se on kaikki osa tätä juttua, jota päätin kutsua ruumiillistuneeksi valaistumiseksi. Sitä se vain on. Sitä se vain on."

Niinpä seuraavan kerran kun saatte ylinopeussakon – ette edes tienneet ajavanne ylinopeutta – seuraavan kerran kun lautanen putoaa kädestänne ja menee rikki, seuraavan kerran kun liukastutte ja satutatte olkapäänne tai mikä se sattuukin olemaan, seuraavan kerran kun kumppani hylkää teidät, mitä se sattuukin olemaan, vetäkää syvään henkeä. Teissä ei ole mitään vikaa. Olette pelkästään tulossa mestaruuteenne. Ja mitä nopeammin ihminen tunnistaa tämän, sitä nopeammin ihminen sallii ja-tilan: "Voi, ei ole mitään vikaa, kaikki on osa tätä transformaatiota, laajentumista, integrointia, moniulotteista tiedostamista", mitä se sattuu olemaan. Kun se seuraavan kerran tapahtuu, ottakaa se kuin mestari. Hengittäkää kuin mestari. Olkaa armossa kuin mestari ja sallikaa vain se.

Kyllä, ihminen haluaa luultavasti huutaa: "Voi! Mutta teen kaiken väärin!" Ei, vaan elämäänne muutetaan.

Olen sanonut teille aiemmin, mikä on pahin, pahin mahdollinen tilanne. Mikään ei muutu. Pahin tilanne on, että jatkatte sen tekemistä, mitä olette tehneet tuhat elämää. Miten monta vuotta se olisi – tuhat elämää? Se on paljon vuosia. Jotain satatuhatta vuotta, jollakin teistä enemmän, joillakin vähemmän. Mutta haluatteko oikeasti jatkaa saman asian tekemistä uudestaan ja uudestaan? Onko kyse – itse asiassa suurempi kysymys on, onko kyse todellisuudessa turvallisuudesta? Onko kyse oikeasti turvallisuudesta? Jatkaa vain saman asian tekemistä, nousten ylös samaan aikaan joka päivä, syöden saman aterian, käyden samat keskustelut samojen ystävien kanssa, mennen samaan työpaikkaan ja on samat ihmishuolet.

On havainto: "No, se on turvallista. Tunnen tuon paholaisen. Tiedän jo lopputuloksen, joten pitäydyn vain siinä." Mutta se ei ole oikeasti turvallista. Voitaisiin sanoa, että se on itse asiassa yksi vaarallisimmista asioista, jonka voisitte tehdä itsellenne – saada itsenne urautumaan, vielä enemmän syvään uraan.

Hassu asia on – hassu minulle, ei teille – että kun yritätte urautua, kun yritätte päästä malleihinne, koska ne ovat mukavia ja tiedätte, mitä odottaa, toinen osanne nimeltään "perseelle potkiva mestari" – PPM – tulee ja näkee teidät tuossa haisevassa urassa, josta ihminen on valittanut, ja se tekee asioita saadakseen teidät ulos siitä, koska mestari ei halua teidän jäävän uraan. Se ei halua jäädä uraan. Siis perseelle potkiva mestari tulee ja saa teidät ulos siitä.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä, kun aloitamme päivän kysymyksemme, shoud-kysymyksen. Linda, valmiina mikrofonin kanssa.

Tämän päivän kysymys

LINDA: Minulla on se.

ADAMUS: Sinulla on se. Nyt aloitetaan. Mikä on ärsyttävin asia elämässänne tällä hetkellä ja miksi? Valoa lisää, kiitos.

LINDA: Ai, voinko vastata siihen?

ADAMUS: Kyllä, itse asiassa aioin kysyä sinulta. Olet ensimmäinen vastaaja. Mikä on ärsyttävin asia elämässäsi tällä hetkellä ja miksi? Anna palaa. Voisitko nousta seisomaan?

SHAUMBRA 1 (nainen): Okei, laikkuja ympäri kehoani.

ADAMUS: Laikkuja. Voisimmeko nähdä nuo laikut kehossasi? (Naurua)

SHAUMBRA 1: (naureskelle) Ei.

ADAMUS: Ai-jai-jai. Laikkuja. Laikkuja, ovatko ne kutiavia laikkuja?

SHAUMBRA 1: Kyllä.

ADAMUS: Ovatko ne violetteja vai vihreitä?

SHAUMBRA 1: (naureskellen) Kirkkaan vaaleanpunaisia.

ADAMUS: Kirkkaan vaaleanpunaisia. Se ei ole kovin paha asia. Sitten kun niistä tulee vihreitä, meillä on ongelmia, mutta … Ja sanotko itsellesi: "Mikä minussa on vikana?"

SHAUMBRA 1: Kyllä, sanon.

ADAMUS: "Minulla on laikkuja kehossani." Ja miksi niitä on kehossasi?

SHAUMBRA 1: Minulla ei ole aavistustakaan. Se on uutta.

ADAMUS: (kuiskaten) Auts! (Joku huutaa "voi ei!")

LINDA: Voi eiii!

SHAUMBRA 1: (kikattaen) Ai niin!

LINDA: Voi ei!

ADAMUS: Okei, se oli todella lähellä.

SHAUMBRA 1: Se oli …

ADAMUS: Se oli liian lähellä. Tarkoitan, että jos olisit sanonut jotain sellaista kuin "En tiedä …"

SHAUMBRA 1: Minusta tuntuu, että …

ADAMUS: Huh!

SHAUMBRA 1: Minusta tuntuu, että käyn läpi jonkinlaista transformaatiota, kyllä.

ADAMUS: Joo, joo.

SHAUMBRA 1: Ehdottomasti.

ADAMUS: Mitä teet noille laikuille? Otatko laikkusuolaa tai jotain vastaavaa?

SHAUMBRA 1: En mitään.

ADAMUS: Et mitään.

SHAUMBRA 1: En.

ADAMUS: Annat laikkujen vain olla.

SHAUMBRA 1: Kyllä.

ADAMUS: Minkä luulet olevan, no, ydinsyy ja sitten enemmän fyysinen syy? Mikä on sen ydinsyy?

SHAUMBRA 1: Hmm, ydinsyy …

ADAMUS: Miten suuria laikut ovat?

LINDA: Jessus!

ADAMUS: (Nainen näyttää sormillaan) Tota, se on laikukasta. Mitä, olemme perhepiirissä! Voimme puhua näistä asioista. Voimme näyttää ja kertoa täällä.

LINDA: Älä tee sitä! Älä tee sitä!

SHAUMBRA 1: Okei! (He nauravat)

ADAMUS: Haluatko nähdä omani? (Lisää naureskelua)

SHAUMBRA 1: Totta kai!

ADAMUS: Siis ydinsyy. Ydinsyy.

SHAUMBRA 1: Tota …

ADAMUS: Voi, rakastan tätä.

SHAUMBRA 1: Vähän … luultavasti …

ADAMUS: Luteita.

SHAUMBRA 1: … ärsytystä.

ADAMUS: Ärsytystä. Millaista ärsytystä?

SHAUMBRA 1: Ei tietyistä asioista.

ADAMUS: Näen vaatteidesi läpi. Näen nuo laikut. Voi, hyvänen … Ei tilanne ole niin paha (nainen naureskelee).

SHAUMBRA 1: Minä …

ADAMUS: Hän uskoi minua.

SHAUMBRA 1: Uskon tosiaan, että kyse on elämän pikku ärsytyksistä.

ADAMUS: Elämän suurista ärsytyksistä, kyllä, kyllä.

SHAUMBRA 1: Pienistä ja isoista.

ADAMUS: Ja laittaisitko mitään nimiä noille ärsytyksille?

SHAUMBRA 1: (naureskellen) Mietin, mitä seuraavaksi.

ADAMUS: Joo. Tarkoitan, liittyykö tuohon ärsytykseen nimeä, kuten Bob tai Mary tai joku vastaava? (Nainen naureskelee) Tapahtuuko mitään sellaista?

SHAUMBRA 1: Vähän – no, ehkä.

ADAMUS: Joo, nyt kun mainitsit sen (nainen naureskelee). Et koskaan ajatellut sitä tuolla tavalla, mutta joo. Ja itse asiassa todellinen syy: ruoka-allergiat joihin et ole vielä oikein virittynyt. Mutta on jotain tekeillä …

SHAUMBRA 1: Niinkö?

ADAMUS: … koko ruuansulatusprosessissa. Ihmiset elämässäsi tavallaan vain lisäävät sitä. Mutta kyse on ruoka-aineallergiasta.

SHAUMBRA 1: Oikeasti?

ADAMUS: Joo, joo.

SHAUMBRA 1: Ai.

ADAMUS: Joo. Ja minkä tyyppisistä ruuista pidät?

SHAUMBRA 1: Hedelmistä ja vihanneksista.

ADAMUS: Ai, paska (nainen nauraa). Hedelmistä ja vihanneksista. Ei, vaan se on todella hyvä asia.

SHAUMBRA 1: Ja vähän sokeria.

ADAMUS: Ja vähän sokeria, aa, vähän sokeria sekaan (nainen naureskelee). Entä luonnonmukaiset viljat tai …

SHAUMBRA 1: Joo, sitäkin.

ADAMUS: Joo. Jäätelöä?

SHAUMBRA 1: Mm, joskus.

ADAMUS: Silloin tällöin, okei. Lihaa?

SHAUMBRA 1: Ei.

ADAMUS: Miksi?

SHAUMBRA 1: En pidä siitä, en ole koskaan pitänyt.

ADAMUS: Kalaa? Kalaa?

SHAUMBRA 1: Olen syönyt, mutten pidä siitä enää.

ADAMUS: Lammasta?

SHAUMBRA 1: Ei ollenkaan.

ADAMUS: Etkö pidä lammaskebabista?

LINDA: Minä tykkään pitää lammasta päälläni!

ADAMUS: Vau! Vau! (Vähän naureskelua) Entä kanaa? Kanaa.

SHAUMBRA 1: Silloin tällöin.

ADAMUS: Silloin tällöin. Joo, okei. Sinulla on siis ruoka-allergioita. Liian suuri määrä happoa kehossa aiheuttaa … No, kyse ei ole vain haposta, mutta on ruoka-allergioita. Vaihda ruokasi.

SHAUMBRA 1: Vaihda.

ADAMUS: Vaihda. Älä vaihda banaaneja omeniin. Puhun hedelmien ja luonnonmukaisen terveellisyyteen perustuvan ruokavalion vaihtamisesta todella roskaruokavalioon – pizzaa ja paistettua kanaa (vähän naurua). Vaihda ruoka.

SHAUMBRA 1: Okei.

ADAMUS: Sanon sen nyt, ja ensin vatsasi kapinoi, koska olet ohjelmoinut mieleesi, että tietyt ruuat ovat hyviä, tietyt ruuat ovat huonoja. Kokeile vähän … katkarapuja. Pidätkö katkaravuista?

SHAUMBRA 1: En.

ADAMUS: Syö niitä (naurua). Se on hyvä sinulle. Vähän katkarapuja. Ja Sandra, pane muistiin: katkarapuja seuraavalla retkellämme täällä. Kyllä, ja me katselemme, että syöt katkarapuja. Jean, panisitko muistiin, että teemme video-osuuden katkarapujen syömisestä. Ja vähän kanaa. Vähän kananrintaa …

SHAUMBRA 1: Voin tehdä sen.

ADAMUS: … ja jotain sellaista, tiedäthän. Ja sinulla on ruoka-allergioita, jotka liittyvät uskomuksiisi ja osana tätä – en tee paljastustani vielä – mutta tämä on upeaa. Kiitos (nainen naureskelee). Joo, joo.

SHAUMBRA 1: Kiitos.

ADAMUS: Ja nuo läiskäjutut.

SHAUMBRA 1: Läiskät.

ADAMUS: Joo, joo. Ja suolakylpyjä.

SHAUMBRA 1: Okei.

ADAMUS: Joo. Mutta suolakylvyssä – sinulla on kiva amme, eikö?

SHAUMBRA 1: Kyllä, poreallas.

ADAMUS: Tee kiva kylpy ja laita vähän luonnonmukaista suolaa siihen ja sitten muutama katkarapu (naurua) ja katsele, kun ne kelluvat ympäriinsä. Ne näykkivät kaikkia noita pieniä laikkuja ja syövät ne pois. Joo, se on upeaa. Voi, katkarapukylpy! En ole saanut sellaista pitkään aikaan. On edelleen asioita, joita kaipaan ihmisenä olemisesta. Katkarapukylpy, joo. Suojaa sukupuolielimet, mutta muuten (lisää naurua) katkarapukylpy on mahtava. Hyvä, kiitos. Mutta vastaus on ruoka-allergiat.

SHAUMBRA 1: Se on helppoa.

ADAMUS: Joo, se on helppoa. Aiotko todella tehdä tämän vai onko se vain iso aprillipila Adamus-sedälle, että sanot muuttavasi ruokavaliotasi? Yritätkö oikeasti alkaa laittaa muita ruokaryhmiä siihen?

SHAUMBRA 1: Totta kai voin tehdä sen.

ADAMUS: Joo, vähän lasagnea, kenties, jossa on hyvää makkaraa ja … (Nainen irvistää) Ei, vaan kokeile … Näetkö? Näetkö? Mitä minä sanoin? Aloitan ja annan tämän syvällisen luennon – olisimme voineet lopettaa shoudin tähän paikkaan – ja sanon "muutoksia elämässäsi", ja sinä sanot: "Mikä minussa on vikana?" Käyt läpi muutoksia. Olisitko joutumatta uraan, kiitos?

SHAUMBRA 1: Okei.

ADAMUS: Yritätkö muuttaa ruokaasi vähän?

SHAUMBRA 1: Ehdottomasti, teen sen.

ADAMUS: Vähän. Okei, joo, joo. Kiitos.

SHAUMBRA 1: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos. Pidätkö …

LINDA: Ai, hän ei ole valmis osaltasi. Ei ole koskaan valmis (naurua), ei koskaan.

ADAMUS: Ajattelen kaikkia niitä asioista, joita minä rakastaisin! Pidätkö ankasta?

SHAUMBRA 1: En.

ADAMUS: Ankka pitää sinusta! (Lisää naurua) Joo, kokeile sitä. Kokeile sitä. Hyvä. Vähän Pekingin ankkaa.

SHAUMBRA 1: Kvaak.

ADAMUS: Siitä on iäisyys.

SHAUMBRA 1: Kvaak.

ADAMUS: Toivon, että Cauldre ja Linda …

SHAUMBRA 1: Kvaak!

ADAMUS: … veisivät minut useammin ulos syömään mielenkiintoista ruokaa (muutama naurahdus).

LINDA: Minä en ole ongelma.

ADAMUS: Tiedän, ettet ole (naurua, ja Adamus osoittaa Cauldren suuta "tylsä!") Pizzaa ja hampurilaisia, joo. Yllättävää, ettei hänellä suuria läiskiä kaikkialla (Linda kikattaa). Mutta kiitos. Hyvä tapa aloittaa. Seuraava.

LINDA: No, kyselevät mielet haluavat tietää.

ADAMUS: Kyllä. Mikä on ärsyttävin asia elämässäsi ja miksi?

DAVID: Nouseminen keskellä yötä vessaan. (Linda nauraa)

ADAMUS: Eikö se ole luonnollista?

DAVID: Teen sitä enemmän, kuin on luonnollista.

ADAMUS: Enemmän kuin luonnollista.

DAVID: Kyllä.

ADAMUS: Okei, mitä tapahtuu?

DAVID: No, hmm …

ADAMUS: Oho! Hetkinen, pysäytetään kuva. Hän meni juuri mieleensä. Näittekö sen? Hän alkoi ajatella, minkä hän luulee olevan ongelma, kun täytyy nousta vessaan keskellä yötä. Vedä nyt syvään henkeä. Mitä siinä tapahtuu?

DAVID: Seksuaalienergiavirus, vapaus esi-isistä.

ADAMUS: Olet niin surkea.

DAVID: Joo (naurua).

ADAMUS: Vau!

DAVID: Ärsytys, toisinaan epäily …

ADAMUS: Häh! Missä summerini on? Olet väärässä kaikissa kohdissa.

DAVID: Okei.

ADAMUS: Ajattelet liikaa. Sinä sanot paljon: "Mikä minussa on vikana?" "Mikä minussa on vikana?" ja "Sen täytyy olla tämä." Unohda se kaikki. Olemme SES-juttujen yli. Okei? Olemme esi-isäjuttujen yli. Oletan, että olet nähnyt ne, katsellut ne, tehnyt ne.

DAVID: Kyllä.

ADAMUS: Opettanut niitä.

DAVID: Kyllä.

ADAMUS: Siis olemme sen yli. Mitä nyt tapahtuu?

(David pitää tauon ja huokaisee)

Joo.

DAVID: Joo.

ADAMUS: Se on – ja odotan, ennen kuin teen suuren paljastukseni – mutta sinulla on uniherkkyyshäiriö. Se ei ole oikeasti häiriö, se on uniherkkyyttä. Sinusta tulee hyvin herkkä unitilassa. Olet sitä joka tapauksessa, muttet päästä sitä ulos riittävästi, vaikka jotkut ihmiset ajattelevat, että päästät sitä ulos liikaa. Et päästä sitä ulos riittävästi – todellista herkkyyttäsi, todellista tietoisuuttasi. Menet unitilaan, sinusta tulee hyvin herkkä, hyvin tietoinen asioista. Säästät sen kaiken nukkumiseen, mutta et tee sitä oikeasti. Se on niin aistillista, että se herättää sinut, ja luulet herääväsi, koska sinun täytyy mennä pissalle, mitä sinun luultavasti täytyy, mutta tuossa kohtaa sillä ei ole oikeasti merkitystä. Kyse on enemmän uniherkkyydestäsi, ja se on hyvä asia, David. Se on todella hyvä asia, erityisesti kun sinun ei tarvitse nousta ylös tiettyyn aikaan aamulla. Onko näin?

DAVID: Ei tarvitse, kyllä.

ADAMUS: Voisit ottaa torkkuja pitkin päivää, jos haluat.

DAVID: Ja tavallisesti otankin torkut.

ADAMUS: Joo, joo. Ja voisit hankkia yöastian tai jotain vastaavaa (naurua), eikä sinun tarvitsisi liikkua edes pois mukavalta patjaltasi. Se on tavallaan mautonta, mutta …

DAVID: Joo, vähän mautonta.

ADAMUS: Se on tavallaan mautonta, mutta se ei ole … Ja haluan osoittaa teille kaikille, ettei luultavasti kyse ole siitä asiasta, mitä luulette. Sanoisin, että olette siinä väärässä 87%:sesti! Olette siinä väärässä. Ja sanot: "Voi jessus! Minun täytyy nousta ylös eturauhaseni vuoksi, ja voi tuota hemmetin eturauhasta! Miksi minulla edes on sellainen?" Ja se ei ole sitä, David. Sinulla on uniherkkyyttä. Se on sitä. Ja tulet hyvin tietoiseksi ja laajaksi nukkuessasi ja sitten heräät, koska olet niin tietoinen. Ja sitten se on kuin: "Voi, täytyy laahustaa vessaan!"

Vedä syvään henkeä. Sinussa ei ole mitään vikaa. Lakkaa työstämästä sitä niin, kuin olet työstänyt. Lakkaa ajattelemasta sitä niin, kuin olet ajatellut. Se on melkein pakkomielteistä.

DAVID: Kyllä.

ADAMUS: Joo, tavallaan tylsää.

DAVID: Tylsää.

ADAMUS: Tylsää (David naureskelee), joo.

DAVID: Se on todella vastenmielistä (naurua). (Suom. huom. tässä käytetty sana "vastenmielinen" tarkoittaa myös "kusijaa")

ADAMUS: Se oli hyvä! Joo, joo (David nauraa äänekkäästi) Se oli todella hyvä, David. Näetkö? Se tulee tavallaan esiin.

DAVID: Joo.

ADAMUS: Tarkoitan huumoria. Hyvä, kiitos.

DAVID: Kiitos.

ADAMUS: Seuraava.

DAVID: Kiitos.

ADAMUS: Seuraava. Mikä on ärsyttävin asia elämässäsi tällä hetkellä? Ja jos joku sanoo "Adamus", häh … (vähän naureskelua) Häh, hän aikoi sano niin.

LINDA: Ei, itse asiassa en aikonut.

ADAMUS: Ai. Ole hyvä, ärsyttävin asia.

DENISE: Yritin löytää jotain älykästä, mutta ollakseni rehellinen sinulle, niin kun turhaudun elämääni ja pääsen autooni, alan huutaa.

ADAMUS: Joo, joo. Turhaudutko ajamisen vuoksi vai käytätkö autoasi välineenä?

DENISE: Saadakseni ihmiset pois tieltäni.

ADAMUS: Joo. Tarkoitan, vaivaako ajaminen sinua vai oletko turhautunut moniin asioihin elämässäsi, mutta vasta päästyäsi autoosi – tappavaan aseeseen – alat tuntea, että on ok ilmaista vihaasi?

DENISE: Ei, vaan siellä voin ilmaista vihaani. Kukaan ei kuule minua, koska olen melko – voin olla melko väkivaltainen.

ADAMUS: Joo, joo, joo. Siis odotat, kunnes pääset autoon, kuin se olisi paikka, jossa et vahingoita ketään muuta …

DENISE: En aio osua kehenkään. Ei, ei! (Hän kikattaa)

ADAMUS: Aivan, aivan. Ei, se on todella hyvä paikka purkaa vihasi, kun ajat valtatietä pitkin (vähän naureskelua). Siis annat …

DENISE: Varovasti.

ADAMUS: … vihan tulla ulos, eikä kyse ole liikenteestä. Miksi vihaa?

DENISE: (pitäen tauon) Miksi vihaa?

ADAMUS: Miksi vihaa?

DENISE: Teit minulle vaikean kysymyksen tässä.

ADAMUS: Ei, se ei ole vaikea kysymys. Se on hyvin helppo.

DENISE: Kyllä.

ADAMUS: Joo, joo.

DENISE: Luulen, koska se on jotain, mitä en halua elämääni. En halua ilmaista ja tuntea vihaa, mutta kuitenkin tunnen sitä tulevan minulla paljon.

ADAMUS: Joo, joo.

DENISE: Siis yritän selvittää, miten sitä ilmaistaan ilman …

ADAMUS: Mikä on suurin turhautumisesi aihe elämässä, itsesi lisäksi? Se on ilmiselvää. Mikä on tuo suurin turhautumisesi aihe?

DENISE: Kyky kommunikoida …

ADAMUS: Hevonpaskaa.

DENISE: … selvästi. No …

ADAMUS: Ihmiset!

DENISE: Okei.

ADAMUS: Ihmiset.

DENISE: Ihmiset …

ADAMUS: Siksi et kommunikoi.

DENISE: … perheeni.

ADAMUS: Perheesi ja ihmiset ja aviomiehet ja lisää perhettä ja ystävät ja kaikki muu. Ihmiset – suuri turhautumisen aihe. Se sulkee kommunikoinnin, joka on yksi pääaisti.

DENISE: Se on perhe.

ADAMUS: Ja mitä teet sitten?

DENISE: Sulkeudun.

ADAMUS: Kyllä. Miten sulkeudut?

DENISE: Olen vain hiljaa.

ADAMUS: Ja mitä muuta? Olet hiljaa …

DENISE: Laitan sen sisääni, ja sitten se valittaa ja höyryää.

ADAMUS: Mitä muuta tapahtuu sen tuloksena, että olet sulkeutunut ihmisiltä, joka ovat kohdelleet sinua kaltoin elämässäsi? Mitä muuta tapahtuu?

DENISE: Otan sen itseeni.

ADAMUS: Joo.

DENISE: Otan sen itseeni.

ADAMUS: Lakkaat kuulemasta. Lakkaat kuuntelemasta. Lakkaat kommunikoimasta. Kommunikointiaisti on hyvin kaunis. Se on aisti. Se ei ole vain puhumista tai kuuntelemista. Se on aisti, ja olet tehnyt todella hyvää työtä sen sulkemisessa, kunnes pääset autoosi. Kuuletko itsesi autossa?

DENISE: Voi, kyllä.

ADAMUS: Voi, kyllä. Eikö ole hämmästyttävää, miten voit edes kuulla itsesi autossa? Lopetetaan se. Teemme tänään pikku jutun sen lopettamiseksi.

DENISE: Kiitos.

ADAMUS: Okei. Ei enää pelejä. Kyllä, ihmiset satuttavat sinua. He satuttavat. Ihmiset pilkkaavat sinua. He nauravat sinulle. He ottavat kaiken, mitä sinulla on. He yrittävät ottaa sielusi, jos voivat, mutta he eivät voi.

DENISE: Voi, ei. He eivät ota sieluani (hän naureskelee).

ADAMUS: He yrittävät.

DENISE: He yrittävät, mutta …

ADAMUS: He yrittävät, mutta he eivät pysty siihen.

DENISE: Luulen, että siksi suojelen sitä.

ADAMUS: Joo. Tarkoitan, että vaikka tarjoaisit sitä heille, he eivät voisi ottaa. Mutta on tämä valtava asia, ja mietit jatkuvasti: "Mitä minussa on vikana? Mitä minussa on vikana?" Kyse on vain ihmisistä. Kyse ei ole sinusta, okei? Kiitos.

DENISE: Kiitos.

ADAMUS: Pari vielä. Tämä on suosikkiosani koko show'sta (Adamus naureskelee). Ole hyvä, rakkaani.

CAROLINE: Haittaako, jos istun …

ADAMUS: Näytät niin kauniilta kuin aina. Jää istumaan, ole hyvä. Joo. (Nainen haparoi vähän mikin kanssa)

CAROLINE: Haittaako, jos istun?

ADAMUS: Ei haittaa.

CAROLINE: Kiitos.

ADAMUS: Voisinko tulla istumaan viereesi? (Nainen kikattaa)

CAROLINE: Kyllä, voit.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Okei (Adamus tulee istumaan hänen viereensä).

CAROLINE: Kiitos.

ADAMUS: Käsitätkö, että täällä on kameroita kaikkialla (he nauravat).

CAROLINE: Ai, kuvatkaa!

ADAMUS: Emme voisi saada yksityistä hetkeä, vaikka yrittäisimme. Siis mikä on ärsyttävin asia elämässäsi?

CAROLINE: Selkäni.

ADAMUS: Selkäsi.

CAROLINE: Selkäni, mm hmm.

ADAMUS: Mitä siinä on?

CAROLINE: No, mursin siitä nikaman edes yrittämättä sitä (hän naureskelee).

ADAMUS: Joo.

CAROLINE: Ja se on parantunut, mutta se jätti minut rammaksi.

ADAMUS: Kipua?

CAROLINE: Kyllä.

ADAMUS: Paljon kipua?

CAROLINE: Ei paljon nyt.

ADAMUS: Joo, joo. Siis selkä. Mitä sanoisit selän edustavan elämässäsi?

CAROLINE: Vahvuutta.

ADAMUS: Ja – vahvuutta, se on totta – ja mitä muuta?

CAROLINE: Vakautta.

ADAMUS: Ja mitä muuta?

(Caroline pitää tauon)

Jäykkyyttä?

CAROLINE: Aivan.

ADAMUS: Tarkoitan, että se on vahvuutta. Selkä on vahvuutta.

CAROLINE: Kyllä.

ADAMUS: Mutta kyse on myös jäykkyydestä. Toisin sanoen, asioiden täytyy olla tietyllä tavalla.

CAROLINE: Kyllä.

ADAMUS: Ja selkä menee epäkuntoon, kun kannat liian monia taakkoja, yrität pitää maailman kasassa – et vain rakkaitasi, vaan yrität pitää maailman kasassa – ja kun … Olet hyvin jäykkä toisinaan – tarkoitan, viehättävä ja kaunis, mutta joskus hyvin jäykkä ja piintynyt tavoiltasi. Sanoisitko ollenkaan, että hän on vähän jääräpäinen aika usein?

VINCE (hänen miehensä): Jääräpäinen, kyllä.

ADAMUS: Joo, jääräpäinen, kyllä. Siirryn nyt pois, koska täällä alkaa vähän lämmetä (vähän naureskelua). Mutta jääräpäinen, jäykkä. Ja kuten sanoin, mestari-itsesi, tuo perseelle potkiva mestari melkein kuin tulee sanomaan: "Ei enää jäykkyyttä. Ei enää jääräpäisyyttä. On aika avautua." Sinulla on luontaista luovuutta, mutta olet yrittänyt tulla hyvin jäsentyneeksi. Ja kehosi sanoo: "Ei, ei. Emme voi tehdä sitä enää."

Olet itse asiassa kunnossa, kehosi vain sanoo: "Sinun täytyy päästää irti siitä, kaikesta tuosta jäykkyydestä." Avaudu täysin. Tee jotain hulluja asioita aina silloin tällöin. Olet ollut liian kunnollinen elämässäsi (Caroline naurahtaa pehmeästi). Joo, joo, ja päästä siitä irti. Tässä huoneessa on useita samanlaisia, mutten katso ketään. Päästä siitä irti. Ja tiedän, että on taipumusta ajatella: "Voi, selkäni on mennyttä. Se ei koskaan parane. Ja lääkärit ovat kertoneet minulle kaikista näistä vaivoista, ja se on kaukana poissa." Ei lainkaan. On asia nimeltään valokeho, ja se tehdään sallimalla. Mutta sinun ja minun täytyy joskus keskustella vähän sallimisesta. Tule ensi kesänä tänne Yksinkertainen mestari -kurssille. Yrität kontrolloida myös sallimista, eikä se toimi. Salliminen on vain sallimista.

Siis vedä kunnolla syvään henkeä. Saamme yhdessä tuon selän takaisin, jottei sinulla ole kipua eikä sinulla ole vaikeuksia kävellä, koska rakastat kävelemistä. Rakastat vapauttasi, ja tämä on tietysti rajoittanut sitä.

CAROLINE: Mm hmm.

ADAMUS: Okei.

CAROLINE: Kiitos.

ADAMUS: Varmasti!

CAROLINE: Mm (Adamus antaa hänelle suukon).

ADAMUS: Kiitos, hyvä.

LINDA: Lisää?

ADAMUS: Okei. Joo, otetaan vielä kaksi.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Mikä on ärsyttävin asia elämässäsi …

LINDA: Niin ennustettavaa, vai kuinka?

ADAMUS: … paitsi kun …

ALAIN: Niiin ennustettavaa! (Linda naureskelee)

ADAMUS: … joku antaa sinulle mikrofonin?

ALAIN: Olen niin … kuin hän. Minulla on huono selkä. Mitä sitten.

ADAMUS: Ärsyttävin asia elämässäsi?

ALAIN: (naureskellen) Juuri nyt minulla on tämä ajoittainen terveysongelma keuhkoissa, mikä sai selän antamaan periksi.

ADAMUS: Aivan. Vau. Selkäranka liittyy … okei (muutama naurahdus).

ALAIN: Se tuntuu hyvin – se on kuin joku taputtaisi minua olkapäälle ja herättäisi.

ADAMUS: Mistä siinä on kyse?

ALAIN: No, siinä on kyse siitä, ettei elä elämää – luulisin. Että hengittäminen on todella olemista hetkessä, läsnä.

ADAMUS: Mitä siis tapahtuu, kun olet hyvin herkkä mies ja sinulla on elämänhalua, elämänintoa, mutta olet ollut hyvin jäsentynyt odotusten ja kaiken muun vuoksi; mitä tapahtuu, kun osa sinua halua kovasti tuota vapautta – tuota vapautta ja ilmaisua – mutta osa sinua pidättelee sitä ja pysyy rakenteissa, malleissa? Saat ongelmia.

ALAIN: Asioita, joita en halua tulevan esiin.

ADAMUS: Kyllä. Ja miten yrität saada niitä ulos?

ALAIN: No, ilmeisesti yskimällä.

ADAMUS: Yskimällä. Yskimällä, yskimällä. Yrität saada ne ulos. Se saa selkäsi lopulta sijoiltaan, koska aiheutat valtavaa rasitusta sille, kun yskit. Mutta kyse on pelkästään tuon aistillisen luovan osasi sallimisesta laittaa "sireenit päälle". Tee jotain puolihullua tai täysin hullua. Hanki spraymaalia ja käy sillä läpi talosi sisäpuoli (naurua, hänen vaimonsa Patricia on järkyttynyt).

ALAIN: Okei, okei.

ADAMUS: Tai jonkun muun talo.

ALAIN: Joo! Joo, teen sen kenties autotallissa.

ADAMUS: Sanon sen leikkiä laskien, mutta en lainkaan. Mikä on tärkeämpää? Päästää se ulos … Sinulla on suurta luontaista luovuutta, todella johtavien luovien aikaansaannosten ja oman luovuutesi elämiä, ja sitten saat sen niin lukkoon nyt, että yskiminen yrittää saada sen ulos, saada sen tulemaan läpi. Se vaikuttaa selkääsi, hyvin pian se alkaa vaikuttaa olkapäihisi, sen jälkeen se …

ALAIN: Niin on tapahtunut jo.

ADAMUS: Ja sitten päänsärkyä ja kaikkea muuta. Se ei ole sen arvoista. Se ei ole sen arvoista. Ja palaan takaisin siihen, millä aloitin. Ihmettelet, te kaikki ihmettelette, mikä teissä on vikana. Ei ole oikeasti mitään. On joitain ns. pintaoireita, ja jos vain lakkaatte menemästä mieleen, ajattelemasta … lakkaatte tekemästä itse diagnooseja kuin lääkäri tai psykiatri ja vain tunnette sitä. Ja pääsen paljastukseeni aivan hetken kuluttua, mutta selkä, yskä, kaikki muu. Ole luova. Helvetti, sinähän olet tavallaan ranskalainen. Tarkoitan, että sinulla olisi …

ALAIN: Minulla oli edelleen passi viimeksi, kun katsoin.

ADAMUS: Sinulla on edelleen passi. Siis USA on käyttänyt sinut loppuun, ja puristanut osan siitä ulos sinusta. Mutta ole taas luova, oikeasti. Hyvä. Cauldre käskee minua pistämään suuni kiinni, mutta minulla on hauskaa (Alain naureskelee). Hyvä, hyvä. Kiitos. Yksi vielä.

ALAIN: Kiitos.

ADAMUS: Yksi vielä. Mikä on ärsyttävin asia elämässäsi tällä hetkellä? Linda? Ärsyttävin asia.

VICKI: Okei, annan palaa tässä.

ADAMUS: Ole hyvä.

VICKI: Kuiva vagina. (Joku kysyy "mitä hän sanoi?") Kuiva vagina.

ADAMUS: Ai jaa!

LINDA: Ai jaa! (Linda nauraa)

ADAMUS: Luulin, että sanoit …

LINDA: Luulin, että sanoit: "Ajaa Kiinaan!" (Naurua) (Suom. huom. kuulostavat melko samalta)

ADAMUS: Luulin, että sanoit: "Ajaa Kiinaan", ja aioin sanoa "okei".

LINDA: Se on kuin just!

VICKI: Ai, joo!

LINDA: Et voi ajaa Kiinaan!

VICKI: Voi ei! Tarkoitan …

ADAMUS: Käsitelläänpä kuitenkin tämä "Kiinaan ajaminen" (lisää naureskelua).

VICKI: Tiedäthän, vaihdevuosien jälkeen tyttöjen osat …

ADAMUS: Miksi? Miksi, miksi, miksi?

VICKI: … lakkaavat toimimasta.

ADAMUS: Joo, miksi?

VICKI: Niin!

ADAMUS: Joo. Miksi sinulla on tämä tila?

VICKI: Kaikilla ikäisilläni naisilla on tämä tila.

ADAMUS: Hevon.

VICKI: Kyllä.

ADAMUS: Ei.

VICKI: Kyllä.

ADAMUS: Ei.

VICKI: Kyllä!

ADAMUS: Ei.

VICKI: Kyllä.

ADAMUS: Haluatko sen?

VICKI: En!! (Adamus naureskelee)

ADAMUS: Miksi luulet – paitsi, että kaikilla muilla naisilla on se ja se kaikki muu – mitä luulet siinä tapahtuvan?

VICKI: No, luulen, että vaihdevuosissa on suunnitteluvirhe.

ADAMUS: Ei, ei ole, ja suoraan sanottuna – voi, minun täytyy odottaa paljastukseeni saakka puhuakseni siitä yksityiskohtaisemmin, menemättä siihen nyt – mutta on … okei. On seksuaalista hyväksikäyttöä. Melkein kaikilla on ollut sitä jossain määrin, joillain enemmän kuin toisilla. On seksuaalisen aistillisuuden sulkemista. On "olen liian vanha seksiin. Se ei ollut koskaan edes hauskaa, minulla ei ollut koskaan oikeanlaista kumppania, minulla oli hauskempaa yksin, mutta sen tekeminen yksin – Jumala ei pidä siitä", ja kaikkia näitä muita asioita. Mitä luulet tapahtuvan?! Tarkoitan, että luuletko sinne tulevan sademyrskyn? Ei! (Vähän naureskelua) Se kuivuu, ja se on kuin, ettei sitä tarvita enää. Se ei ole hyödyllinen enää, joten se vain: "Okei, menen pois." On aika palata seksuaalisuuteen, mutta sinulla on todella vaikeaa sen kanssa. Seksuaalisuudessa, seksuaalisuuteen palaamisessa. Olemisessa … (Joku sanoo "kuulostaa kurssilta") Se on pal- … Joo, joo, kurssi, jota Cauldre ei opeta, mutta Alain rakastaisi opettaa sitä (naurua) uudessa luovassa ranskalaisessa lähestymistavassaan. Kyllä, "paluu seksuaalisuuteen". Siis kyse on aistillisen olennon sulkemisesta. Miksi? Miksi?

VICKI: Koska ikäiseni naiset eivät ole haluttavia.

ADAMUS: Hevon! Se ei ole lainkaan totta. Jotkut mahtavimmista rakkauskokemuksistani, ja Cauldre nolostuu todella, kun puhun tästä … (muutama naurahdus). Suurimmat rakkauteni olivat ns. kypsiä naisia. Nuoret naiset, he eivät tiedä, mitä tekevät. He huutavat paljon. He puhuvat liikaa, ja sitten … (vähän naurua) Se ei ollut hauskaa, ja se oli heti ohi. Ja he sanoivat tavallaan: "Voi, Adamus! Voi! Olet uuvuttanut minut." Kypsemmät naiset ovat kuin: "Beibi, beibi, vietetäänpä toinen yö yhdessä."

Ei, vaan aistillisuus lisääntyy miehissä ja naisissa iän mukana. Sen pitäisi lisääntyä iän mukana. Tulette aistillisemmaksi, kokeneemmaksi, vapaammaksi kehonne osalta, vähemmän estyneeksi siitä, mitä ihmiset ajattelevat. Tietyssä kohtaa ette välitä enää hittoakaan, ja annatte vain palaa, tapahtuu se sitten itsenne, kumppanin tai monien kumppaneiden kanssa – sillä ei ole merkitystä. Sillä ei oikeasti ole merkitystä. Mutta ei ole mitään syytä … Aistillisuus lisääntyy viisauden myötä. Katso, mitä tapahtuu täällä myöhemmin. Aistillisuus … (Adamus naureskelee)

SART: Joo, beibi!

ADAMUS: Aistillisuus lisääntyy viisauden myötä. Vedä nyt syvään henkeä, ota hörppy vettä ja tuo se takaisin, beibi (lisää naureskelua). Se on uusi t-paita Sartille, "Tuo se takaisin, beibi."

VICKI: Tuo se takaisin, beibi.

ADAMUS: Tiedämme, mitä tuo t-paita merkitsee. Okei, kiitos. Kiitos suoruudestasi.

Herkkyys

Aloitin kysymyksellä: "Mikä on ärsyttävintä elämässänne tällä hetkellä?" ja saimme paljon todella hyviä vastauksia. Kiitos. Periaatteessa kaikki! (Adamus naureskelee) Elämässänne tapahtuu tällä hetkellä sitä, että teistä on tulossa aistillinen olento – monta aistia, eikä enää vain fokus. Tämä on ollut teemani melko pitkään. Lähdetään pois yhdestä fokuksesta.

Fokus on aisti. Se on enkeliaisti. Itse asiassa muissa ulottuvuuksissa ne jotka eivät ole olleet täällä maan päällä, eivät ole oikein hyviä fokusoitumisessa. Enkeliulottuvuuksissa tavallaan sinkoillaan seinistä. On todella ärsyttävää olla kevyiden enkeliolentojen kanssa, jotka eivät ole koskaan olleet maan päällä. Se on kuin: "Mitä?! Yritä maadoittua. Ihan oikeasti! Voisitko pysyä vain yhdessä aiheessa kerralla?" Ja he ovat tavallaan harsomaisia ja he ovat tavallaan yhtä sun toista. Olette tunteneet joitain sellaisia ihmisiä, mutta se on vielä pahempaa. Se on pahempaa toisissa ulottuvuuksissa. Teistä on tullut hyvä fokusoitumaan, mutta menemme sen yli nyt.

Teistä on siis tulossa hyvin herkkä. Tällä hetkellä on tavallaan kiusallista aikaa, koska avaatte muita aisteja. Olen puhunut keahakissa tai Mestarin elämää 4:ssä hiljattain esimerkiksi kokonaisuusaistista. Se on aisti, eli pystytte havaitsemaan energiahiukkasia, jotka eivät ole fyysisiä hiukkasia, mutta pystytte havaitsemaan energiahiukkasia kokonaisuutena. Pystytte näkemään tuolin, ettekä kaikkia näitä pieniä pisteitä – kai niitä niin kutsuttaisiin. Se on hämmästyttävää. Se on aisti. Miljoonien pienten energiapisteiden näkemisen sijasta olette kehittäneet kokonaisuusaistin avulla kyvyn tuoda ne yhteen.

Se on erittäin leikkisä aisti. Teidän ei myöskään tarvitse enää nähdä vain tuolia. Kokonaisuusaisti sallii teidän nähdä tuolin tässä ulottuvuudessa, mutta sama kokonaisuusaisti sallii teidän nähdä puun, mistä se tuli, ja tuntea tuota puuta, josta se tuli, nähdä ja tuntea sen olennon, joka istuu sillä juuri nyt – hän voisi kyllä lähteä tuolistani. Esittelen hänet aivan hetken kuluttua. Se on kokonaisuusaisti.

Avaatte paljon aisteja, ja se on hyvin kiusallista aikaa. Se on kuin murrosiän käymistä läpi matkallanne mestaruuteen. Tämä on kuin henkistä murrosikää. Samaan aikaan teistä tulee hyvin herkistynyt, herkkä monille eri asioille maan päällä, ja se on hyvin ärsyttävää ja hermoillekäyvää aikaa. Ja halusin osoittaa, että teillä on sellaisia asioita, saatte ihottumaa ja teillä on kuiva mikä tahansa, ja käytte läpi kaikenlaisia yskimisiä ja särkemisiä ja kaikkia noita muita ongelmia, koska olette tulleet hyvin herkäksi.

Puhutaanpa joistain niistä, ja puhun ns. ärsyttävästä puolesta, mutta myös siitä siunauspuolesta, johon olette tulossa. Luulen, että meillä pitäisi olla täällä taulu tai jokin, mille kirjoittaa.

LINDA: Aivan tässä.

ADAMUS: Ahaa! Pyydä ja sinä saat. Se tulee sinulle, eikö? Se on siinä. Meillä ei ole tänään pientä taikatauluamme, mutta meillä on suosikkini – kunnon vanhanaikainen Mooseksen taulutyyppinen versio. Jep.

* Ruoka

Okei, siis ruoka. Ruoka. Mainitsitte ruuan aiemmin. Teistä on tulossa herkempi sille. Se vaikuttaa kehoonne. Tietyt ruuat joita luulette hyviksi itsellenne – pääskää siitä yli, koska kehonne on muuttunut. Kemia, pH, ns. valo- ja pimeysenergioiden sisäinen tasapaino muuttuvat.

On tiettyjä ruokia, jotka laukaisevat oireita nyt, vaikka luulette niitä terveellisiksi. Kaikki ruoka on terveellistä. Kaikki ruoka. Madot ovat terveellisiä (vähän tirskuntaa). Pidän madoista.

EDITH: Sepä hyvä.

ADAMUS: Joo, pienistä tahmeista madoista. Ne ovat todella … (lisää naureskelua). No, sillä ei ole merkitystä. Kaikki ruoka on terveellistä teille, mutta teidän tehtävänne on aistia se. Jotkut vaikuttavat teihin. Vaikka sanotte: "Voi, syön hyvin tänään. Syön jugurttia ja banaaneja", kenties ette syö. Kenties ette. Se voi laukaista vanhoja uskomuksia, joiden täytyy mennä nyt. Okei, siis ruoka. Kirjoita se taululle.

Toisaalta ruoka maistuu paremmalta kuin koskaan ennen. Maistatte ruuan suuren rikkauden enemmän kuin koskaan, myös kaurahiutaleissa. Yksi suosikkini (Linda päästelee hävyttömiä ääniä). Linda säpsähtää, kun sanon sen. Myös kaurahiutaleissa on suurta rikkautta, suuri aromi, kun avaatte aistinne. Siis herkkyys ruualle. Pääskää yli kaikesta, mitä olette ajatelleet. On melkein käsky mennä eteenpäin. Pääskää yli vanhoista ruokajutuistanne.

LINDA: Herra, onko tällä joku teema?

ADAMUS: Teema. Miten niin luulemme olevamme fokusoituneita täällä? (Muutama naurahdus) Herkkyys. Herkkyys. Entä melu?

LINDA: Voi, kyllä!

* Melu

ADAMUS: Voi luoja, melua! Tarkoitan, että yhtäkkiä se on ärsyttävää ja ajattelette: "Voi, minusta on varmaan tulossa kuin nuo vanhat ihmiset, tiedättehän: "Pois pihaltani, pikku paskiaiset!" (Linda haukkoo henkeään)" "Voi, tuo melu! En kestä sitä. Pane stereot pienemmälle." (Vähän naureskelua) Teistä tulee hyvin herkkä kaikenlaisille äänille, ja se voi olla ärsyttävää. Joidenkin teidän on kamala käsitellä tiettyjä taajuuksia. Kovia ääniä. Entä tämä – istutan teihin kaikkiin sen – veden tippuminen hanasta myöhään yöllä ettekä voi korjata sitä? Tip! Tip! Tip! Se on kuin: "Voi ei!" Sitten käytätte mieltä sen voittamiseen: "En ajattele tuota tippumista." Teidät juuri "tiputettiin", koska siitä tulee pahempaa kuin koskaan.

Ja nuo ärsyttävät äänet … Cauldrella on fobia ihmisistä, jota pitävät ääntä syödessään (Adamus pitää äänekkään syömisen ääntä ja Linda kikattaa). Ja saatatte luulla, että hän on tasapainoinen ihminen, mutta kun asia paljastetaan, käy ilmi, että hän on vähän omituinen ruokaäänien suhteen. Siis olkaa kilttejä kaikki: kun olette Cauldren kanssa ja jaatte päivällisen hänen kanssaan, niin älkää syökö (naurua). Älkää syökö. Linda-raukan on tarvinnut käsitellä tätä vuosia. Cauldre kuulee mailin päästä hänen syövän suolatikkuja (lisää naureskelua). Ja voi rakasta raukkaa, hän ei voi edes syödä enää kotona. Ei mikään ihme, että hän on niin laiha. Tarkoitan, ettei hän voi syödä. Hänen täytyy syödä silloin, kun Cauldre lähtee kotoa. Linda näkee hänen ajavan tietä pitkin ja: "Voi, hyvä. Nyt otan kulhollisen muroja." Kriiik! Cauldre kääntyy ympäri ja palaa takaisin: "Lakkaa syömästä niin äänekkäästi!" (Naurua)

LINDA: Hän ei liioittele paljon.

ADAMUS: Melu. Sen toisella puolella on äänen kauneus musiikissa, luonnossa, mitä ette ole koskaan ennen kuulleet. Linnunlaulu aikaisin aamulla. Se on hyvin rikasta ja aistillista. Olette tavallaan välitilassa. Olette menossa todella harmaista ja tylsistä aisteista kaikkiin aisteihin, mutta koette näitä epämukavuuksia ja ärsytyksiä joidenkin aistien myötä.

* Negatiiviset ajatukset

Mistä muista voimme puhua? Entä negatiiviset ajatukset? Negatiiviset ajatukset? Herkkyys negatiivisille ajatuksille, ensinnäkin omillenne. Teistä tulee tietoisempi: "Voi luoja, pääni on täynnä negatiivisia ajatuksia. Olen varmaan paha ihminen." Ei, olette vain tietoinen. Kaikilla on niitä ja suurin osa niistä ei ole teidän. Olemme puhuneet siitä. En halua, että siihen täytyy mennä taas. Mutta teistä on tullut hyvin herkkä negatiivisille ajatuksille, jutuille joita tulee muista ihmisistä. Se on uuvuttavaa – pahempaa silloin, kun otatte ne omaksenne – mutta se on uuvuttavaa, nuo negatiiviset ajatukset.

Haluan tehdä joku päivä elokuvan Michael Contin kanssa mielenne sisäisistä sopukoista. Mitä siellä tapahtuu ja miten näitä ajatuksia tavallaan vain tulee läpi. Ne eivät ole välttämättä teidän, mutta teidän on tarvinnut lähteä taistelemaan ja kamppailemaan niiden kanssa, ja te ette voita. Ei ole mitään voittamista. Päästätte vain niistä irti. Mutta huhkitte kaikkien näiden ajatusten kanssa: "Minun täytyy kontrolloida ajatuksiani. Minun täytyy johtaa ajatuksiani. Minun täytyy ajatella hyviä ajatuksia, koska olen henkinen ihminen. Olen tielläni valaistumiseen. Miksi ajattelen roskapöntön heittämistä naapurini pihaan? Mikä minussa on vikana? Jokin on pielessä. Minun täytyy palata kuuntelemaan Esi-isistä vapautuminen, koska en varmaan ole tajunnut sitä." Ne ovat hiton naapurinne ajatuksia omista roskistaan! Ne eivät alunperinkään olleet teidän. Siis teistä tulee hyvin tietoinen, ja erityisesti tietoinen ns. negatiivisista ajatuksista. Tanssikaa niiden kanssa. Pitäkää hauskaa niiden kanssa. Kieriskelkää ajatuksissanne naapurinne roskissa. Hyväksykää ne.

Huomaatte, ettei se itse asiassa ollut negatiivinen ajatus. Siinä oli enemmän, kuin roskapöntön heittäminen naapurinne pihalle. Se oli itse asiassa aistillista. Siinä on jotain katsottavaa, ja siinä on enemmän, mitä luulette pinnalta. Oikeasti ei ollut negatiivisia ajatuksia. Pitäkää negatiivisia ajatuksia seksikkäinä. Oikeasti. Sallikaa itsenne mennä niihin. Olette pelänneet kovasti niitä: "Minun täytyy pysyä erossa. Voi, negatiivisia ajatuksia tulee läpi. Tapan jonkun." Lopettakaa se. Olkaa aistillisia siinä. Tuntekaa sitä. Jos se tulee ja ajattelette: "Voi, pimeä puoli! Lucifer! Se nappaa minut." Ei nappaa. Teistä on tulossa aistillinen, ja siinä kuoritte pois fasadin siitä, mitä kutsuisitte negatiiviseksi tai pahaksi ajatukseksi. Kuoritte sen pois ja yhtäkkiä näette, että kaikki, kaikki on rikasta ja aistillista. Siinä ei ole negatiivista tai positiivista. Teillä tulee van herkkyys läpi. Ja sitten ette pelkää sitä enää. Ette yritä taistella sitä vastaan. Ette yritä voittaa negatiivisuutta.

Teistä on tulossa herkempi.

* Väkijoukot

Mitä muuta haluamme laittaa listalle? On eräs ilmiselvä asia. Ihmiset. Väkijoukot. Väkijoukot. Ihmiset – se voidaan jakaa kahteen ryhmään – mutta väkijoukot.

LINDA: Kumman haluat?

ADAMUS: Väkijoukot. Teistä tulee hyvin herkkä väkijoukoille ja ihmisille ja sanotte itsellenne: "Voi, olen yksinäinen susi!" Ei, ette ole. Olette vain herkkä, ja väkijoukkoihin liittyy valtava, valtava tunne. Mitä teette? No, voisitte kävellä luonnossa tai tuntea väkijoukkoa. Se on aluksi vähän pakahduttavaa, koska siinä on paljon energiaa. Mutta tuntea tuota väkijoukkoa. Tuntekaa, miten vastenmielinen se ehkä on, miten kaunis se voi olla. Tuntekaa tuon ihmisjoukon kokonaisuutta. Tuntekaa sen lammasmaista piirrettä tuomitsematta mitenkään, mutta tuntekaa noita ihmisiä.

Jonkin aikaa tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi olla väkijoukoissa. Ja monet teistä olivat ennen tavallaan ns. sosiaalisia ihmisiä, ja sitten jossain matkan varrella teistä tuli epäsosiaalinen herkkyytenne myötä. Tuntekaa siis vain heitä.

Kauneus väkijoukoissa tai myös yksittäisissä ihmisissä on, että katsotte heidän sydäntään, tunnette sen, olette tietoinen siitä. Ei ole enää tuota erillisyyttä, tuota suurta muuria teidän ja heidän välillä. Teidän ei tarvitse miettiä, mitä he ajattelevat tai tuntevat. En puhu selvänäköisyydestä ja heidän mielensä lukemisesta. Pystytte tuntemaan tuon ihmisen, hänen elämänsä, hänen matkansa, vaikka hän olisi vielä unessa – hänen kauneutensa. Myös halveksittavimmissa ihmisissä on suurta kauneutta.

He ovat matkalla. He ovat erilaisia kuin te. Teidän olisi ehkä vaikeaa olla heidän lähellään pitkään, mutta alatte tunnistaa sielujen välisen yhteyden, oivaltamisen. Ei vanhaa namaste-tyyppistä makyo-pintajuttua, vaan todellisen ihmisen ja sielun noiden kasvojen ja tuon kehon takana. Teistä tulee herkempi. Niin, rakas.

LINDA: Sanotko, että pystymme jotenkin sietämään halveksittavia, piittaamattomia ihmisiä?

ADAMUS: Ehdottomasti.

LINDA: Vau.

ADAMUS: Tästä syystä: koska olette itse olleet halveksittava ihminen.

LINDA: Simsalabim.

ADAMUS: Simsalabim on oikein. Teillä on suurta empatiaa ja myötätuntoa, säälimättä heitä, tuntematta tarvetta alkaa saarnata ja herättää heitä ja kaikkea sitä muuta. Uusi herkkyytenne sallii teidän olla vain heidän seurassaan, saada heidän koko tarinansa – ei lineaarista tarinaa – heidän koko olemuksensa – naps! – tuosta vaan. Ei tuomitsemisena, vaan tiedostamisena. Ymmärrätte sellaisella tasolla, että te ette sääli tuota ihmistä, joka nukkuu kadulla yön. Kunnioitatte häntä. Teillä on suurta arvostusta jokaista kohtaan, jolla on jokin fyysinen vamma. Lakkaatte tuntemasta tuskaa heidän lähellään, jos tiedätte, mitä tarkoitan. Lakkaatte tuntemasta noloutta tai syyllisyyttä heidän lähellään. Kunnioitatte heitä hyvin syvästi. Se on herkkyyttä. Mutta olette tuossa välitilassa, tavallaan: "En voi sietää väkijoukkoja. En pidä ihmisistä. Olen yksinäinen susi", ja yhtäkkiä olette tuo hyvin empaattinen olento, joka olette.

* Hajut

Mitä muuta? Mitä muuta laitetaan listalle? Ole hyvä. (Nainen sanoo "hajut") Hajut! Voi, kyllä! Hajut. Onko kenelläkään täällä herkkyyttä hajuille? Joo. Teidän kaikkien pitäisi nostaa kätenne. Ja jos ette ole, se avautuu melko nopeasti ja yhtäkkiä on hajuja, vastemielistä jätemäistä, tavallaan vessanhajuista, bajamaja-tyyppistä hajua. Voi kyllä, ja se oli vain vieressänne seisova ihminen (vähän naurua). Alatte haistaa energiaa, ja se on itse asiassa tavallaan inhottavaa ensin. Se on ylivoimaista. Sen ei itse asiassa tarvitse olla fyysistä hajua, jonka aiheuttaa anaerobinen tai aerobinen toiminta. Kyse on pelkästään energian haistamisesta, ja voi, se on voimakasta toisinaan.

Sen kauneus on, että voitte haistaa energian. Arvostatte energiaa ilmassa, ihmisten ympärillä. Yhtäkkiä ette itse asiassa todellisuudessa avaa hajuaistia, vaan avaatte muita aisteja ja hahmotatte sen hajuna, mutta tämä on sen kauneus. Tämä on sen kauneus.

* Luonto

Muita asioita. Luonnon voi laittaa listalle. Allergiat. Teillä ei ole koko ikänänne ollut oikeastaan mitään allergioita, ja yhtäkkiä aivastelette. Kyse on puista. Kyse on siitepölystä. Kyse on koiran hilseestä. Kyse on kaikista näistä asioista, ja tavallaan sanotte: "Mikä minussa on vikana? En yhtäkkiä pysty käsittelemään mitään. Olen tulossa varmaan heikoksi." Ei! Teistä tulee herkkä.

Luonnolla on yksi kaikkein voimakkaimmista energioista. Ja kun luonto käy läpi muutoksiaan – kukat kukkivat, puut, lehdet puhkeavat – se on hyvin, hyvin voimakasta. Hyvin voimakasta. Se saa silmänne vuotamaan aina silloin tällöin. Hyvin voimakasta. Ja tähän yhdistetään se, että teistä tulee herkempi. Mutta rakastatte luontoa, olette lähdössä ja tavallaan petätte luonnon tai Gaian tai mitä tahansa – muuten, Gaia lähtee myös, joten sillä ei ole merkitystä – ja se laukaisee herkkyyden olemuksessanne ja yhtäkkiä aivastelette koko ajan. Ja sitten: "Mitä tämä on? Mikä minussa on vikana? En voi olla enää kiitollinen luonnosta. En voi mennä edes ulos, koska aivastelen koko ajan." Itse asiassa integroitte luonnon olemukseenne, jotta voitte ottaa sen mukaanne, ja se on pakahduttavaa – toisinaan pakahduttavaa.

Voisimme jatkaa ja jatkaa herkkyyksiänne, jatkaa ja jatkaa kaikkia erilaisia herkkyyksiä, on kyse sitten ruuasta, äänistä, hajuista, kaikista näistä asioista. Asian ydin jonka halusin tuoda esiin tässä, on, että teistä on tulossa pelkästään aistillisempi. Se on sitä. Olette tuossa välitilassa, ja se on hyvin, hyvin, hyvin haastavaa vanhalle kehollenne ja mielellenne.

Kehonne ja mielenne eivät tällä hetkellä ymmärrä, miten integroidaan tämä uusi herkkyytenne. Se on ylivoimaista niiden järjestelmille. Se on niin ylivoimaista energeettisesti, että se polttaa sulakkeita. Se räjäyttää joitain tietokone- ja sähkölaitteitanne pelkästään siksi, että analogisesti se räjäyttää myös vanhoja kehojärjestelmiänne.

Keho ja mieli eivät osaa käsitellä fokuksen ulkopuolisia aisteja – kokonaisuusastia, mielikuvitusaistia, joitain muita aisteja joista olemme puhuneet viime aikoina ja joista puhumme lisää. Keholla ja mielellä on tämä suuri kysymysmerkki: "Mikä minussa on vikana? Miksi kaikki on erilaista? Miksi kaikki muuttuu?" Ei ole mitään, ei mitään, ei mitään vikaa. Ei ole mitään vikaa, vaikka kuulen joidenkin teistä sanovan: "No, joo, mutta Adamus, et ymmärrä."

Minäpä annan teille tarinan, koska todellakin ymmärrän, ja jokainen joka teistä luulee, että teidän ongelmanne on erityislaatuisempi tai sitä ei voi voittaa tai jotain, niin olette väärässä. Olette yksinkertaisesti tulossa tylsästä ihmisestä, joka on hyvin paljon urissaan, hyvin väritön, hyvin herkäksi ja hyvin aistilliseksi.

Lordi Ventor

Minäpä kerron teille tarinan yhdestä ylösnousseesta mestaritoveristani. Hän istui tässä aiemmin, laitoin hänet siirtymään. Hänen nimensä on lordi Ventor.

LINDA: Pyh!

ADAMUS: Hän oli britti viimeisessä elämässään. Lordi Ventor. Hän istui tuolissani. Se on kuin: "Lordi! Hyvä lordi, lähde pois tuolistani! Tämä on minua varten. Mene istumaan Lindan tuoliin." (Muutama naurahdus)

Lordi Ventor on ylösnoussut mestari. Kuten sanoin, hän oli entisessä elämässään englantilainen. Kutsumme häntä Ylösnousseiden mestareiden klubissa nimellä "pataseiska". Pataseiska. Häneltä vei seitsemän todellisen ahdistuksen ja kärsimyksen elämää, ennen kuin hän sai valaistumisensa. Ja tarkoitan, että hän oli hyvin lähellä. Hän oli hyvin lähellä valaistumistaan, mutta se ei koskaan toiminut. Hän kuoli ennen valaistumistaan.

Tuon tämän esille, koska monet teistä ovat hyvin lähellä, ja muutama teistä kuolee, ja se on … oikeasti?! Tulette taas takaisin ja teette tämän vuonna 2024 ja yritätte sitä taas? Ei, ei, ei, ei.

Lordi Ventor oli siis hyvin lähellä seitsemän kertaa, melkein perillä, hän olisi voinut melkein maistaa sitä. Hän olisi voinut koskettaa sitä. Se oli, kuin tämä (kirjoitustaulu) olisi valaistuminen, ovi valaistumiseen, ja hän oli aiiiivan siinä (melkein koskettaen taulua), ja sitten se ei toiminut. Hänen järjestelmänsä räjähti joka kerta, hänen kehonsa ja mielensä.

Hänestä tuli hyvin, hyvin herkkä. Hänestä tuli hyvin herkkä englantilaiselle ruualle (naurua).

LINDA: Se on helppoa.

ADAMUS: Ja melkein lakkasi syömästä (Adamus naureskelee). En ole koskaan tajunnut sitä – se on hyvin lähellä Ranskaa, hyvin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

Hänestä tuli hyvin herkkä saasteille. Hänen aikanaan oli paljon saasteita, kun poltettiin hiiltä koko ajan, ja ihmiset ihmettelivät, miksi heillä oli keuhko-ongelmia. Koska poltatte hiiltä ja hengitätte sitä. Hänestä tuli hyvin herkkä eläimille, ja hänellä oli paljon hevosia. Hän tuli yliherkäksi hevosille. Se tappoi hänet yhden kerran. Pelkkä hevosherkkyys tappoi hänet. Joo, joo.

Seitsemän kertaa hän oli hyvin lähellä valaistumista, mutta joka kerta hän joutui ylivoimaiseen herkkyyteen ja hän yritti ratkaista sen tekemällä asioita, joita ihmiset yrittävät tehdä, joita te yritätte tehdä. Hän yritti voittaa sen tietyillä yrttilääkkeillä. Hän yritti voittaa sen hypnoosilla. Se oli vitsi. Hän yritti voittaa sen spiritistisillä istunnoilla, noituudella ja kaikella muulla sen sijaan, että ymmärsi vain, että hän oli siirtymässä hyvin lineaarisesta, paikallisesta ja tylsästä herkkyyteen.

Lopulta hän tajusi sen. Lopulta hän taisi, no, tulla siihen pisteeseen, ettei hänellä ollut oikeastaan muita vaihtoehtoja. Hän yritti nyt seitsemättä kertaa valaistua. Tarkoitan, että hän teki kovasti töitä. Hän teki todella kovasti siihen töitä. Hän yritti seitsemättä kertaa, eikä hänellä ollut oikeastaan mitään jäljellä, ja hän tiesi kuolevansa. Hän yski. Hän aivasteli. Hän ei pystynyt syömään enää tuota kamalaa ruokaa. Hän ei pitänyt ihmisistä, joten hän ei päästänyt heitä lähelleen. Luulen, että hänen täytyi nousta ylös ja mennä vessaan kaiken yötä, ja kaikkia näitä asioita, joita hänellä oli, ja lopulta hänen täytyi vain päästää irti. Hänen täytyi lakata yrittämästä niin kovasti. Ja kun hän teki sen, hän oli tavallaan pakahtunut herkkyydestä.

Mutta pelkästään sen sijaan, mitä sanotte herkkyyden vaikeaksi puoleksi, hän avasi myös aistillisen puolen, sen puolen joka löysi aistillisuuden myös englantilaisesta ruuasta, osan joka kuuli kauneutta kaikenlaisessa melussa. Hän avasi tuon toisen puolen, ja siinä tapahtui todellisen aistillisuuden syöksy, melkein kuin kaiken muun tasapainottuminen, ja se avasi joitain hänen muita aistejaan ja hän lakkasi kamppailemasta. Ja yhtäkkiä hän näki, tunsi ja koki kaikkien näiden asioiden kauneuden. Hän oivalsi yhtäkkiä: "Voi, tämä on osa valaistumista! Siirrytään tylsästä, tiedostamattomasta ja sulkeutuneesta herkkyyteen ja aistillisuuteen."

Joo, on ärsyttävää, kun kehossa on ihottumaa. On ärsyttävää, kun on yskää. On ärsyttävää, kun on kuivan suun syndrooma ja kaikkea muuta. Nämä ovat kaikki ärsyttäviä, ja se on kaikki osa tulemistanne mestaruuteen.

Siinä ei ole virheitä. Ette tee siinä mitään väärin. Ei ole vääriä käännöksiä. Jos suosittelisin siinä jotain, niin se olisi lakata olemasta huolissaan siitä, ja se on vaikeaa teille. Monet teistä pitävät huolissaan olemisesta. Lakatkaa olemasta huolissanne siitä, ja lakatkaa ottamasta kaikkia noita asioita, joilla yritätte voittaa sen. Lakatkaa juoksemasta noitien ja velhojen luo hakemaan kaikenlaisia kummallisia lääkkeitä. Olkaa vain herkkä. En käske olemaan koskaan ottamatta – Cauldre ja Linda sanoivat yhtä aikaa: "Eikö voi ottaa aspiriinia tai allergialääkettä?" Älkää tehkö sitä liikaa. Älkää turruttako itseänne. Teillä on muutama epämukava päivä, vuosi, mutta sillä ei ole oikeasti merkitystä (vähän naurua). Avaatte aistillisuutenne.

Lord Ventor tajusi sen lopulta. Hän lopulta vain salli sen, ja siinä hän koki ihastuttavia tunteita, ihastuttavia energioita, ihastuttavaa aistillisuutta, ja hän oivalsi, että voi luoja, hän oli ollut vanha kunnon törppö monta elämää. Hän oli tehnyt liikaa töitä johonkin, mitä sanotaan valaistumiseksi, asiaan jota ei voi työstää. Voitte vain sallia sen. Piste.

Siis näen hyvin monien teistä, kuulen hyvin monien teistä – teitä kutittaa, yskitte, raavitte, röyhtäilette, piereskelette, teette kaikkia vastaavia asioita ja juttuja tapahtuu kehossanne, ja se on okei tällä hetkellä. Ette siedä ihmisten lähellä olemista, mutta ette kestä olla yksin. Kumpi on pahempi? Olla yksin? Olla toisten ihmisten kanssa? Ette pysty nukkumaan yöllä.

David, tämä uniherkkyys joka sinulla on, on siunaus, ei kirous. Joo, nouse ylös ja mene vessaankin samalla, mutta kun rikot vanhan tavan nukkua kahdeksan tuntia ja pystyt nukkumaan vähän, nouset ylös vähän ja nukut vähän, niin rikot vanhoja rytmejä. On siunaus nousta ylös – se on – nousta ylös kahdelta aamulla tai neljältä aamulla tai kahdelta ja neljältä ja kuudelta. Mitä sitten? Mitä sillä on merkitystä valaistumisessa? Mitä sillä siis on merkitystä?

Kiroatte tietysti ihmisyyden ja ihmistilan, ja kaikesta tulee nyt intensiivisempää. Mutta siinä on myös siunaus. Eivätkä nämä ole pelkästään sanoja, koska tiedän, että hyvin monilla teistä on ollut todella aistillisia tunteita, kokemuksia viime aikoina. Vähän täällä, vähän siellä, vähän tuntemista taas, avautumista taas. Mutta sitten sulkeudutte. Pelkäätte sitä. Se on ok. Se avautuu joka tapauksessa.

Otan vähän eri suunnan tässä shoudissa, koska haluan teidän ymmärtävän, että teistä on tulossa herkempi ja aistillisempi. Se on okei. Se on vähän epämiellyttävää, mutta se on okei.

Tämän päivän merabhin järjestely

Haluaisin tehdä nyt jotain. Haluaisin tehdä merabhin, mutta haluan tehdä sen vähän eri tavalla. Ja haluan teidän kuuntelevan hyvin tarkkaan ja sitten olemaan puhumatta sen jälkeen, kunnes kaikki on valmista. (Adamus pitää tauon ja sitten naureskelee) Minun täytyy puhua Cauldren kanssa hetki. (Naurua, kun hän menee tuolin taakse ja teeskentelee puhuvansa) Okei, olemme puhuneet. Okei.

Teemme näin. Numero yksi, sytytämme yleisövalot täysin, ja kaikki te kotona, tuntekaa tätä. Mitä tässä tapahtuu? Ja näyttämövalot. Hyvä, kaikki valot palamaan. Eikö valo olekin liian voimakas? Voi, himmentäkää valoja!" Ei, tarvitsemme niitä.

Numero kaksi, aivan hetken kuluttua panen teidät siirtämään tuolinne ympyrään, puhumatta. Ei sanaakaan, ei sanaakaan. Pinotkaa kaikki ylimääräiset tuolit seinää vasten, laittakaa ne sinne. Ympyrään vain riittävästi tuoleja ihmismäärälle. Ei vielä, ei vielä. Ja kaikki puhumatta, ja minun täytyy voida kulkea ympyrän takaa ja tähän aukko, jotta voi mennä ympyrän keskelle. Siis vain nuo tuolit. Tuotantohenkilökunta, älkää osallistuko tähän. Pysykää kuitenkin kameravalmiudessa. Teidän kaikkien täytyy olla siellä hyvin tietoisia. Käytämme tässä pääasiassa kameroita kaksi, kolme ja neljä. Olkaa hyvin tietoisia.

Siis nyt ilman sanaakaan, ja otamme aikaa tässä. Kuka on ajanottajamme? Okei. Otamme aikaa tässä. Onko sinulla kello?

LINDA: Ilman muuta!

ADAMUS: Ilman muuta, okei. Sinulla on "Ilman muuta" -merkkinen kello. Katsot sitä, "Ilman muuta!" (Muutama naurahdus) Se on kuin Timex, "Ilman muuta!". Okei, kolmeen laskiessa, puhumatta. Otamme aikaa, tuolit ympyrään.

(Tauko, kun kaikki alkavat siirrellä tuoleja)

Ja Crash, sinun kannattaa ottaa kuvia ympyrän sisältä ja ulkopuolelta.

Kuulen ääniä, enkä se ole minä. Paikka minulle päästä keskelle juuri siihen, mihin laitat nyt tuolisi. Tarvitsen paikan, mistä mennä läpi.

Miten meillä menee ajan kanssa, Linda?

LINDA: Et aloittanut.

ADAMUS: Tiedän, mutta missä olemme? Edith?

EDITH: Kymmentä vaille neljä.

ADAMUS: Ei kännyköitä? Ei suita. Miten paljon aikaa on kulunut, kun olemme tehneet tätä?

LINDA: Minuutti.

ADAMUS: Ei.

LINDA: Kaksi minuuttia.

ADAMUS: Ei. Et ottanut aikaa.

LINDA: Et sanonut, milloin aloittaa!

ADAMUS: Olemme melkein valmiita.

(Tauko)

Melkein valmiita. Pinotkaa joitain tuoleja tänne. Antakaa minulle tilaa kävellä ympäri.

(Pidempi tauko)

Hyvä. Sataneljäkymmentäkahdeksan sekuntia. Ei paha, ei paha. Hyvä. Nyt voitte rentoutua. Hyvä.

Pari huomioitavaa asiaa. Ensinnäkin teemme jotain erilaista. Olette tottuneet istumaan samoilla tuoleilla samalla tavalla koko ajan. Teimme jotain erilaista. Eihän se ollut huono asia? Voitte puhua nyt (Adamus naureskelee). Voitte nauraa. Kyllä. Ei kovin huono asia. Okei, se on ensimmäinen asia: elämä muuttuu, kun menette valaistumiseen. Älkää odottako samoja vanhoja tuoleja, samoja vanhoja rivejä koko aikaa.

Numero kaksi, jos olisitte puhuneet – haluan teidän oikeasti tuntevan tätä – jos olisitte puhuneet yrittäessänne tehdä tätä, meillä olisi vielä viisi minuuttia jäljellä. Kun puhutte paljon, teillä on todella häiriötekijöitä. Suunne käy, aivonne käyvät, sitten jotkut teistä olisivat kertoneet toisiille, mitä tehdä, ja jotkut teistä olisivat istuneet ja seurustelleet vähän. Jotkut teistä olisivat menneet pissalle ja tehneet kaikkia muita asioita. On hämmästyttävää, mitä tapahtuu, erityisesti luovassa prosessissa, joka tämä on, kun ihmissuu ei käy. Se on erittäin tärkeä seikka.

Jos haluatte saada jonkin tehtyä elämässänne – projekti, siirtyminen toiselle tasolle valaistumisessanne – suu kiinni ja sallikaa. Se on siinä. Alatte puhua – puhuminen ja ajattelu ovat tavallaan samanaikaista, ne ovat hyvin samanlaisia – alatte ajatella ja yhtäkkiä olette pilanneet muuten erittäin sujuvan prosessin. Tämä oli sujuvaa, kun ottaa huomioon, ettemme ole koskaan ennen tehneet sitä. Teimme sen kerran laivalla Egyptissä. Se oli vaikeaa, mutta se toimi.

Kun lopetatte puhumisen ja kaiken ajattelun ja vain sallitte, tapahtuu virtausta, ja katsokaa, mitä yhtäkkiä tapahtuu. Ei mikään täydellinen ympyrä, mutta melko hyvä. Se on kuin muna. Olen tässä munan, munamuodon keskellä. Se on siis hyvin, hyvin tärkeää.

Se muuttaa energiat huoneessa, eikö vain? Muuttaa niitä paljon, ja se tuo itse asiassa lisää aistillisuutta. Lisää aisteja alkaa avautua. Jotkut teistä luulevat, että puhkeamme hetken kuluttua laulamaan kumbajaa. Emme puhkea. Kyse ei ole siitä. Halusin vain tehdä jotain erilaista tässä merabhissa.

Kaikki te jotka katsotte netissä – missä olette? (Hän etsii oikeaa kameraa) Ai, kaikki te jotka katsotte netissä, tuokaa itsenne tänne nyt. Shh! Lakatkaa puhumasta. Tuokaa itsenne tähän ympyrään, siihen mitä teemme ja koemme täällä.

Pelkästään … Nyt te ajattelette sitä. Tehkää se vain. "Olen tässä", muistatteko? "Olen tässä", ja sitten olette täällä. Okei, hyvä.

Laitamme vähän kevyttä merabh-maista musiikkia ja vedämme syvään henkeä. Tämä on hauskaa. Tämä on tavallaan kuin telttaretkelle menemistä (vähän naurua).

(Musiikki alkaa)

Enkä pidä – tarkoitan, että pidän tästä (pieni ruukku), koska siinä lukee "St. Germain" – mutta en pidä, että kaikki tämä kama on tässä, joten siirrämme ne (joku siirtää korokkeen pois). Voi, vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa musiikin ja tämän päivän kauneutta.

Aah! Vetäkää kunnolla syvään henkeä, ja pidämme valot kirkkaina. Teillä on hauskaa siellä takana (tuotantoryhmälle). Ette ole koskaan tehneet tätä? Joo. Mutta eikö se olekin hauskaa? Se on luovaa. Jos olisimme kertoneet teille etukäteen, olisitte olleet huolissanne: "No, miten saamme tämän ja miten teemme tuon?" Mutta olette vain hetkessä. Siinä on virtausta. Siinä on tavallaan aistillisuutta.

Siis vetäkää kunnolla syvään henkeä. Aloitetaanpa.

Irtipäästämis-merabh

Tämä on monista haavoista irtipäästämisen merabh. Tiedän, että olemme käsitelleet haavoja, haavoja, haavoja, mutta on edelleen joitain haavoja. Mutta teemme sen nyt vähän eri tavalla. Sen sijaan että taistelemme niitä vastaan ja yritämme selvittää ne, teemme sen aistillisesti. Päästäkää niistä vain irti. Ja tämän merabhin tärkeämpi osa, kun päästetään irti noista haavoista, on viisauden vastaanottaminen.

Nimittäin joka kokemuksessa joka teillä on koskaan ollut, riippumatta siitä, miten vaikea ja aiheuttiko se tuskaa ja kuoleman, on viisautta. Sitä sielu rakastaa. Se rakastaa viisautta. Se ei välitä muusta. Se ei oikeasti välitä. Se ei välitä kaikista vastoinkäymisistä, kaikista tarinoista. Se rakastaa viisautta.

Voitaisiin melkein vaihtaa sanojen "viisaus" ja "aistillisuus" paikkaa. Ne ovat hyvin lähellä. Viisaus. Sielu tuo tuon ydinolemuksen ulos kaikesta, mitä sille on koskaan tapahtunut, mitä se on koskaan kokenut kauttanne. Viisaus. Se ei merkitse fiksua. Se merkitsee, no, se on ydinolemus, aistillisuutta.

Sen sijaan, että taistelette haavojanne vastaan, yritätte parantaa haavanne nyt, päästätte niistä vain irti ja sitten otatte vastaan viisauden, tunteen.

Ja ennen kuin menemme yhtään pidemmälle tässä, haluan muistuttaa kaikille, että kaikkiin näihin asioihin joista olemme puhuneet – aistillisuus, viisaus, tämä kaikki, valaistuminen – ei liity työtä. Jos teette kovasti töitä sen eteen, sitä ei tapahdu. Tähän ei liity työtä. Jos yritätte, jos kamppailette, jos taistelette sisällänne, jos suunnittelette, jos juonittelette itsenne kanssa, jos olette huolissanne, jos hingutte ja kaikkea vastaavaa, teette sen eteen töitä.

Oivaltaminen joka on oikeasti aisteihinne tulemista, on sen sallimista. Aivoissanne ei suunnitella, miten teette sen oikein, miten hengitätte oikein, miten istutte oikein, miten syötte oikein, miten mitään vastaavaa. Ei ole sitä. Ja siinä kohtaa hyvin monet jotka ovat olleet tällä polulla, menevät vikaan. No, se ei ole väärin, mutta he ovat hyvin harhautuneet omaan makyoonsa – kuin heidän täytyisi tehdä se.

Mikä tahansa haava on, mikä tahansa tuska tai vastoinkäyminen, mikä tahansa itsensä inhoaminen, päästäkää vain irti ponnistelematta. Jos teette kovasti työtä sen eteen, ette salli. Antakaa sen mennä – se haluaa mennä – ja sitten ottakaa vastaan viisaus.

Laitetaanpa musiikkia vähän kovemmalle, ja olette kaikki täällä nyt – tekin jotka katselette, olette täällä. Haluan teidän tuntevan, mitä tulee seuraavaksi. Musiikki kovemmalle, kiitos.

(Musiikki kovenee)

Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Ei enää työn tekemistä siihen, Edith (Adamus laittaa kätensä hänen olkapäilleen) Vedä kunnolla syvään henkeä. Hyvä.

(Adamus menee sitten seuraavan henkilön kohdalle ja laittaa lempeästi kätensä hänen olkapäilleen, ja jatkaa tätä koko ympyrän läpi)

(Joanne) On hyvin paljon viisautta … näkyy hyvin paljon viisautta.

(Shawna) Joo, voin tuntea tuskan. Voitaisiin kai sanoa, että olen ollut siinä. Niinpä ymmärrän sen, mutta nyt päästät siitä vain irti. Ei tehden työtä siihen. Ei pakottaen sitä. Ei myöskään juosten sitä karkuun.

(Sart) Ei juosten sitä karkuun. Olet todella valmis vastaanottamaan tuon viisauden, okei? Hengitä se sisään. Hyvä.

(Denise) Ei enää sulkeutumista. Lakkaa tekemästä niin kovasti työtä, ole kiltti. Salli se vain. Viisaus – viisaus ja aistillisuus – melkein sama sana.

(Mary) Ei ole johonkin kätkettyä vastausta. Mikään ei karttele sinua. Sinun ei tarvitse olla niin ankara. Lakkaa tekemästä töitä siihen. Huh! Te kaikki.

(Nainen) Vedä kunnolla syvään henkeä. Rentoudu vain siihen. Kaikki vaikeat jutut. Kun pääset niiden yli, tunnet, mitä todella tapahtuu, ja oivallat, että on nähtävänä hyvin paljon viisautta. Hyvin paljon.

(Alaya) Tässä kohtaa päästät vain kaikista haavoista irti. Ne eivät palvele enää. Ne eivät oikeasti palvele. Tarvittiin vain hyvä tilanne, tällainen hyvä shoud-merabh päästämiseksi niistä irti. Älä tee töitä sen eteen. Tunnen, että teet töitä sen eteen. Päästä vain irti.

(Nancy) Ja oivallatte, etten tee mitään tästä. Seison vain tässä. Kuten kerroin teille aiemmin, olen kanssanne matkan joka askeleella. En tee mitään. Kerron vain teille, että olette ok. No, olet valmis siihen, etkö ole? Mene nyt korjaamaan satona tuo viisaus. Anna kaiken muun mennä ja tuo vain viisaus sisään.

(Caroline) Muistutan vain teille siitä, minkä jo tiedätte. Ei ole itse asiassa mitään vastaavaa kuin ihmisen koskettaminen, olla näin lähellä ihmistä, täysin myötätuntoisena, kunnioittaen ja rakastaen. Päästä irti kaikesta tuosta tuskasta. Hengitä sisään viisautta. Ei enää tuskaa.

(Vince) Esitän tavallaan mestarin roolia, sitä mestaria joka on sisällänne. Rakastan tätä roolia, koska voin tuntea hyvin syvälle jokaiseen teistä. Olet vähän kuin lordi Ventor. Hyvin lähellä, ystäväni. Pidät kiinni hyvin tiukasti. Vedä vain kunnolla syvään henkeä. Tuo sisään tuo viisaus. Vain sallien.

(Naurava karhu) Tämä näyttää tavallaan new age maiselta, eikö niin? Joo, mutta se on hyvin aistillista. Kunnolla syvään henkeä. Valmistaudu siihen, että elämääsi ravistellaan melko pian. Salli se vain. Salli se vain. Älä tee vain näyteikkunaostoksia. Salli se vain. Mestari sinussa kysyy: "Voitko vain luottaa?"

(Nainen) Luulen, että minulla on hauskempaa, kuin on ollut pitkään aikaan kanssanne. Ja kaikki te jotka katselette netissä, kun menen ympäri, kosketan myös jokaista teitä. Aa, ei tarvitse pelätä. Salli vain. Hyvä.

(Marcus) Tämä on aika päästää vain irti haavoista. Älä kuitenkaan tee töitä sen eteen. Jos teet töitä sen eteen, ne pysyvät. Päästät niistä vain irti, ja hengität nopeasti sisään viisauden. Hengität sen sisään. Niin sitä pitää. Hän ei nimittäin pidättele. Tämä kaveri päästää tuon viisauden sisään. Hmm. Hyvä.

(Tom) Tuo viisaus esiin. Ei ole tarvetta pitää sitä alhaalla. Tuo se vain esiin. Joillain teistä se on hyvin selkeää, tuo viisaus, kuin tällä isolla miehellä täällä. Hyvin paljon viisautta, mutta melkein pelkoa tuoda se ulos. Ei ajatella, että se on aivan oikein. Tuo se vain ulos. Tuo se esiin.

(Alain) Kaikki haavat. Se on jumiutunutta energiaa. Vedä vain syvään henkeä, ja mennään sen yli. Sitten annat tuon viisauden tulla esiin. Lakkaa yrittämästä parantaa itseäsi tai korjata itseäsi. Annat tuon viisauden vain tulla läpi. Sanat "viisaus" ja "aistillinen", "luovuus" – kaikki melkein sama asia.

(Patricia) Jonain päivänä teemme tämän uudestaan, ei shoudissa, mutta kaikille jotka haluavat tulla tänne tekemään sen. Ja rakastaisin sitä, että jokainen teistä saisi tilaisuuden koskettaa ja tuntea ja pitää näitä mitä mahtavimpia olentoja. Vedä kunnolla syvään henkeä. Ei enää työn tekemistä sen eteen. Salli se vain. Okei.

(Nainen) Mm. Sinulla on hyvin paljon aistillisuutta ja se aiheuttaa ihottumaa kehoosi. Nyt annat sen vain kulkea läpi – tekemättä työtä sen eteen, annamme sen vain kulkea läpi. Ja sen paikalle tulee viisaus … ja paljon armoa.

(David) Todella luottaen itseesi – se on kaunista, mutta vaikeaa. Saatat kysyä joskus, mihin voi luottaa, mutta no, lordi Ventorin tapaan sinulla ei ole ennemmin tai myöhemmin muita vaihtoehtoja, ja luotat vain. Lakkaa tekemästä työtä sen eteen. Lakkaa yrittämästä selvittää sitä. Sallit vain. Hyvä.

(Steve) No, tämä on erilainen shoud, eikö ole? (Adamus naureskelee) Kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään henkeä. Aah! Hyvin paljon valmiina tulemaan läpi, hyvä mies. Hyvin paljon valmiina. Jotain vanhaa kamaa haudattuna sinne. Vedät vain syvään henkeä. Sinun ei tarvitse tietää, mitä se on. Oivallat vain, että on aika. Aika siirtyä siitä yli. Mahtavaa.

(Tiffany) Hyvä. Tässä on sellainen, joka on hyvin valmis. (Adamus naureskelee) Hyvin valmis päästämään irti monista asioista. Mutta hän ei itse asiassa uskonut tietävänsä, miten niistä päästään eroon. Hän luuli, että ne olivat pysyvästi kiinni hänessä, kuin roskapönttö täynnä roskaa ilmastointiteipillä hänen ympärillään. No, otat vain pois tuon ilmastointiteipin ja jätät roskapöntön taaksesi, okei? Siinä kaikki. Todella yksinkertaista. Teen mestaritarinan siitä jonain päivänä. Okei.

(Larry) Hän haluaa iskeä minua nyrkillä. Ei, vaan hän oikeasti haluaa. Tarkoitan, että hän oikeasti haluaa (joku kikattaa). Joo, joo. Mutta hän tietää, että osaan kung fua, ja olen hänen takanaan (Adamus naureskelee teeskennellessään kuristusotetta). Itse asiassa hän on hassu tapaus. Hän ei yritä, hän ei tee kovasti töitä sen eteen. Hän ei vain usko sitä mahdolliseksi. Kumpi on pahempi? Kovan työn tekeminen sen eteen vai oleminen uskomatta siihen? Kumman haluaisitte mieluummin? Ei kumpaakaan, okei? Se mihin uskot, on todellisuus, jonka luot. Minkä tahansa sallit elämääsi, ilman kaikkia noita suojia ja esteitä ja kaikkea muuta, jonka olet järjestänyt – tavallaan loukkaantumisehkäisysi – minkä tahansa sallit, se tulee. Se on niin yksinkertaista, ei muille ihmisille, mutta sinulle. Lopeta makyo. Ala tuntea taas, ystäväni. Voi! Ala tuntea taas. Se on viisautta, okei? Olemmeko kavereita? (Larry nyökkää ja heidän rystysensä koskettavat) Hyvä, hyvä.

(Astraya) Aa! Enkeli, mm. Tämä on todella tylsää ensi kerran shoud-kertaukseen. Tai kenties ei. Vedä kunnolla syvään henkeä. Olet hyvin lähellä. Ja lordi Venton on erityisen kiinnostunut sinusta. Sinun on parasta tarkkailla sitä. Hän on – öhöm – englantilainen (muutama naurahdus). Anna sen vain mennä, okei? Sinun ei tarvitse tehdä töitä siihen. Annat sen vain mennä, okei? Hyvä.

(Vicki) Ja minun täytyy kysyä, tunnetko kosketukseni? (Hän nyökkää) Tarkoitan, ei ainoastaan fyysistä kosketusta, vaan …

VICKI: Voi kyllä.

ADAMUS: Joo, okei. Tuo se nyt kehoosi. Se on aistillista. Se ei ole vain kädet olkapäilläsi, vaan se on sinä ja minä, ja tavallaan sulaudumme yhteen, tanssimme, tunnemme. Okei, syvään henkeä. Liikaa vastarintaa, okei? Salli vain. Huomaa, että kosketuksessa ei ole agendaa, okei? Kiitos.

(Olivia) Kunnolla syvään henkeä. Aa, suurta kauneutta silmissäsi, mutta myös tuskaa. Okei. Päästä siitä vain irti. Okei, kaikessa on kyse nyt viisaudesta. Kaikessa on kyse aistillisuudesta. Okei. Ei enää kovaa työtä. Ei enää yrittämistä.

(Tess) Kaikki jotka katselevat, kaikki jotka olette täällä, osallistutte tähän. En mene vain ympäri ihmisestä toiseen. Olen teidän kaikkien kanssa. Enkä minä tee sitä. Sanon vain, rakkaani, hmm, ei paljon tuskaa. Ei paljon ongelmia. Millaista olisi olla yksi ensimmäisistä oivalluksessaan, aisteissaan? Vähän pelottavaa kenties, mutta tunnen kyllä, että olet kuitenkin valmis. Hengitä se sisään.

(Eric) Hm. Okei … (pitkä tauko) Huomaa, ettei sanottu sanaakaan (Eric nyökkää). Meidän ei tarvinnut. Kiitos. Meidän ei tarvinnut, kaikki oli aivan siinä.

(Olga) Okei. Vedä vain henkeä. Vain, ooh. Tunnen, että pidät ylärinnassa muutamaa asiaa. Sylkäise ne ulos. (Adamus tekee sylkäisyäänen ja nainen naureskelee) Ja sitten kun nauroit, se tuo paljon viisautta esiin.

(Elizabeth) Aah! Ei enää työn tekemistä sen eteen. Ei enää kamppailua. Hyvin paljon aistillisuutta tulee sisään tällä hetkellä, virtaa vain sisään. Sen voi melkein nähdä, kun katsotte häntä. Ei sen pelkoa. Ihmettelyä vain, missä se on ollut. Hyvä.

(Carole) Katsokaa kaikkia noita Adamus-palkintoja hänen nimikyltissään. Voi jukra. Joko hän on kuluttanut paljon rahaa tai hän on todella hyvä. Ei työtä, ei työtä. Ei enää, okei? Vedä syvään henkeä. Tuo se viisauteen. Ota vastaan viisaus joka kokemuksesta, joka sinulla on koskaan ollut. (Adamus napsauttaa jotain hänen selästään) Öh! Hän piti kiinni joistain asioista. Minun täytyi päästää se ulos. Se oli kuin ötökkä selässäsi.

(Silivia) Syvään henkeä. Tässä on sellainen, joka ei oikeastaan pidä paljosta kiinni. Ei paljon vanhoja ongelmia, luojan kiitos, mutta hän odottaa vain lupaa olla aistillinen, olla valaistunut. Se ei kuitenkaan tule minulta. Sinun täytyy antaa se itse, okei?

Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä.

Pari kohtaa tästä päivästä. Odottakaa asioiden olevan eri tavalla. Älkää odottako aina istuvanne samoissa tuoleissa samassa rivissä samalla tavalla. Kun tulee ympyrä, hyväksykää se.

Tehkää se hiljaa ajattelematta paljon, suunnittelematta ja olematta huolissanne paljon. Tehkää vain se. Tämän tekeminen tänään kesti alle kolme minuutti. Se oli helppoa. Antakaa sen tulla teille. Pitäkää suu kiinni, kun teette sen. Lopettakaa ihmisen puuttuminen valaistumisprosessiin. Kyllä, on erilaista. Kyllä, teidän ehkä täytyy tehdä juttunne (tuotanto) siellä takana hyvin eri tavalla. Eihän se ollut kuitenkaan huono asia. Joo, saattoi olla vähän kiusallista. Istumme ympyrässä ja kierrän ympäri koskettaen jokaista.

Henki, valaistuminen, tulee teille tavoilla, joita ette luultavasti odottaneet. Olette yrittäneet tehdä samalla tavalla uudestaan ja uudestaan pitkän aikaa ja odottaneet tulokseksi valaistumista, ja se tulee hyvin eri tavalla.

Ja kolmas ja luultavasti suurin asia tänään: ette voi työstää tietänne valaistumiseen. Ette voi taistella vanhoja taistelujanne ja vanhoja demonejanne vastaan ja tehdä kovasti työtä sen eteen ja kärsiä siinä ja suunnitella sitä, kuten olette tehneet. Sallitte sen vain. Sallitte sen vain.

Aina silloin tällöin tulee jokin häiriötekijä – ehkä se olen minä seisomassa takananne – kaunis häiriötekijä. En tehnyt mitään. En parantanut. En halua parantaa. En työntänyt energiaa teihin. En tehnyt mitään. Häiritsin teitä vain riittävän pitkään tunteaksenne oman itsenne. Se mitä tunsitte, istuessanne täällä tai katsellessanne, se en ollut minä. Se olit sinä.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä yhdessä.

Kiitos, rakkaat ystäväni, että sallitte minun olla täällä kanssanne tässä kauniissa, aistillisessa ja kauniissa hetkessä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa, erityisesti teidän luomakunnassanne. Kiitos.

Olen Adamus, ympyrässä. Kiitos. (Yleisö taputtaa)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.