"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 5
KULJE ETEENPÄIN 5
 
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
2.1.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.
 
LINDA: Luonnollinen nainen? (Naurua viittaukselle musiikkivideoon, joka soitettiin juuri)
 
ADAMUS: Olen ollut. Olen ollut. Voisin olla.
 
Tervetuloa, rakkaat shaumbrat. (Sandra tuo hänen kahvinsa) Aah! Ei tarvinnut edes ajatella sitä. Aah! Ja vuohen maitoa?
 
SANDRA: Et pitänyt siitä.
 
ADAMUS: Olet oikeassa. Siksi kysyin (naurua, kun hän siemaisee). Mmm. Aah! Ihmisenä olemisessa jotkut asiat ovat niin hienoja. Aah, enkelimaailmoissa ei voi saada tällaista kahvia. Enkelimaailmoissa ei voi olla tällaista iloa ja intohimoa, joita teillä on nyt. Vain täällä, vain täällä. Siellä ei ole mitään tämän kaltaista. Ei mitään tämän kaltaista. 
 
Mutta kuitenkin toisaalta te kaikki olette valmiita pääsemään pois täältä (naurua). Ja vaikka se voi tuntua ristiriitaiselta, se ei lainkaan ole sitä. Tiedätte, että on enemmän kaikkialla. Tiedätte, että on enemmän tuolla jossain. Tiedätte, että olette tavallaan vankina eläintarhassa, palataksemme tuohon analogiaan, minkä hakkaan kuoliaaksi tänään (Adamus naureskelee). Tiedätte, että olette valmis menemään jonnekin muualle, ja kaunis osa on, että teette kumpaakin – osa mitä ette olisi koskaan kuvitelleet, osa mitä uskonnot, henkiset ryhmät tai new age –ryhmät eivät koskaan näytä oikein ymmärtävän. Pysytte ja-tilassa. Pysytte ihmisenä ja nautitte siitä kauneudesta ja inspiraatiosta, jota näitte juuri ruudulla, ja syntymäpäiväkakun syömisen kauneudesta, kuten teitte aiemmin. Teille jotka katselette netissä – kaikki ovat täynnä sokeria. Ei ihme, että he ovat niin onnellisia (naurua). Se on salaisuus – heidät täytettiin sokerilla.
 
Siis shaumbra, tulemme tähän vuoden 2016 ensimmäiseen shoudiimme. Vuosilla ei oikeasti ole merkitystä, mutta niillä on, sillä ihmisille se on mitta. Ihmisille se on liikettä, jonkin tapahtumista, tapa katsoa menneisyyteen, tapa katsoa, minne he ovat menossa. Ja voin kertoa teille nyt, että 2016 on hyvin erilainen vuosi. Hmm.
 
Meillä on siis tässä vuoden 2016 ensimmäinen shoudimme. Tässä olemme tapaamisessa, jota sanotaan "shoudiksi". Shoudissa me kaikki, te kaikki tuotte energianne yhteen, tuotte toiveenne ja pelkonne; tuotte inspiraationne, tuotte elämänne tyhjät renkaat tänne. Mutta täällä sallimme niiden sitten avautua ja laajentua. Täällä tuomme mukaan vähän jokaista teitä ja luomme viestin lennossa, ei ennalta valmisteltuna – luomme viestin elämänne hetkessä.
 
Toivottavasti teidän ei ole ainoastaan hyödyllistä kuulla se, mitä sisällänne jo on, minkä jo tiedätte ja mitä joskus jopa ajattelette, vaan se luo myös kirjaa, niiden merirosvojen ja pioneerien historiaa, jotka astuivat uuteen energiaan tavalla, jota useimmat muut ihmiset eivät olisi koskaan voineet kuvitella, haaveilla.
 
Eikä minun tarvitse tietenkään sanoa, koska tiedätte jo, että on vaikeaa toisinaan – tietysti on – mennä yhdestä todellisuusmuodosta moniin todellisuusmuotoihin pysyen samalla ihmiskehossa. Kun palataan aina Tobiaksen varhaisiin opetuksiin saakka, kyse on aina ollut pysymisestä kehossa. Avautumisesta ja sallimisesta itsellenne tämän ns. valaistumisen tai oivaltamisen elämänne hiipuvina tunteina tai päivinä.
 
Se tapa jolla muut mestarit ovat tehneet sen, on suhteellisen helppo. On helppoa saada tuo suuri inspiraatio, kuolinvuodeoivallus – suhteellisen helppoa. Mutta sen tekeminen kulkiessanne edelleen toisten joukossa, käsitellessänne edelleen maailman, ihmisten ja vanhan energian tapoja? Se on vaikeaa, ja sitä olette tekemässä.
 
Menemme siis vuoteen 2016. Siitä tulee – no, en halua määritellä sitä, koska pyydän teitä määrittelemään sen aivan hetken kuluttua. Siitä tulee myös vuosi, jolloin jotkut häädetään – mistä olen tunnettu – koska siellä, minne menemme, ei ole tilaa niille, jotka hukkuvat makyoon.
 
LINDA: Mitä tarkoitat "häätämisellä"?
 
ADAMUS: He lähtevät, menevät jonnekin muualle. Menevät jonnekin muualle, toiseen ryhmään joka on kenties sopivampi. Kuten olen sanonut – ja josta olen saanut vähän harmia – ei ole tilaa niille, jotka välttämättä haluavat jatkaa puutetta, tietämättömyyttä tai rajoittuneisuutta. Ei vain ole tilaa. Ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, on monia, monia ihmisiä, jotka tekevät mieluummin niin. He oikeasti tekevät. He haluavat opiskella metafyysisyyttä, henkisyyttä. Se antaa heille jonkinlaista väliaikaista ajanvietettä. Mutta me teemme sen oikeasti. Menemme paikkaan, minne hyvin, hyvin harvat muut ovat menneet aiemmin. Kyllä. (Adamus naureskelee ja vähän naurua ja taputuksia, kun hänen toteamuksensa muistuttaa Star Trek –televisiosarjaa)
 
LINDA: Vau!
 
ADAMUS: Joo, joo, syvällistä.
 
LINDA: Vau!
 
ADAMUS: Kuten mainitsin aiemmin, autoin käsikirjoituksen tekemisessä.
 
Siis rakas shaumbra, vedetäänpä syvään henkeä sille. Syvään henkeä. Aah!
 
On hyvä seistä täällä teidän kaikkien kanssa, olla teidän kaikkien kanssa tietäen, mitä olette käyneet läpi, tietäen, että vaikein osa on ohi. Todella on. Kyllä, kyllä! (Muutama hurraus ja vähän taputusta) Mutta … ja, ja on edelleen haasteita, mutta meillä on tämä. Meillä on tämä, mitä kutsutaan "shoudiksi". Meillä on kokoontumisia yhdessä. Meillä on niitä täällä henkilökohtaisesti ihmisinä, meillä on niitä myös muissa ulottuvuuksissa.
 
Luota itseesi
 
Teen yhden toteamuksen, ennen kuin menemme kysymyksiin ja vastauksiin: luottakaa todella itseenne. Tiedän, että usein suurin ongelma shaumbroilla on oikeasti, että kyseenalaistatte itsenne. Kysytte: "Teenkö oikeita asioita? Menenkö oikeaan paikkaan? Ajattelenko oikein? Syönkö oikeita ruokia?" On valtavan paljon kyseenalaistamista ja epäilyä.
 
Voisitteko kuvitella hetken, että käytätte kaiken sen tietoisuuden ja kaiken sen energian, mitä kulutatte itsenne kyseenalaistamiseen, kiitoksen antamiseen itsellenne? Kyllä, kaiken tuon energian – "Heräsinkö sängyn oikealla puolella tänään? Luinko oikean kirjan? Kenties minun pitäisi lukea muita kirjoja. Sanoinko asiat oikein?" Ja enimmäkseen "Ajattelinko asiat oikein?" Karkotamme koko tuon ajattelun tänään. Menemme sen yli, koska se saa teidät hyvin kiinni, hyvin asioiden ja tuon ajattelun vangiksi, ja ajattelette sitten edelleen (muutama naurahdus), mutta teillä on uusi työkalu.
 
Kaikki tuo aika jonka kulutatte kyseenalaistamiseen – "Teinkö oikeita asioita tässä elämässä? Otinko oikean työpaikan? Otinko lomani oikeaan aikaan?" – kaikki nuo asiat, päästäkää niistä irti. Päästäkää niistä irti. Vastaus on hyvin, hyvin yksinkertainen: ette voi tehdä virhettä. Ette voi.
 
LINDA: Hmm.
 
ADAMUS: Ette voi. Voitte yrittää, ja joskus teillä voi olla tunne- tai fyysistä tuskaa, mutta ette todellakaan voi tehdä virhettä. Eikä se ole vain kiva vertauskuvallinen, metafyysinen sanonta. Tarkoitan sitä. Ette voi. Ette voi olla lukematta oikeita kirjoja tai menemättä oikeisiin paikkoihin tai mitään sellaista. Ette voi. Teillä on syvään juurtuneena jotain, mikä ylittää kovasti ihmiskykynne, ihmisitsen kyvyt, niin syvällä sisällänne, että se opastaa teitä ihmisestä huolimatta, ja se on usein haaste. Usein haasteena on, että ihminen ajattelee: "No, sen pitäisi olla näin." Mutta tuo jumalainen opastusjärjestelmä tuo teidät perille.
 
Huomaatte, että olette paljon vähemmän väsynyt, paljon vähemmän stressaantunut, paljon vähemmän hämmentynyt, jos oivallatte vain, että te ette voi tehdä virhettä. Ette voi.
 
Älkää siis yrittäkö olla tekemättä virheitä (vähän naureskelua). Nauttikaa elämästä. Se tulee teille. Se tulee teille. Se on yksi asia, jonka todella oivallatte tänä vuonna: kaikki vain tulee teille. Lakatkaa siis kyselemästä. Lakatkaa epäilemästä. Ette voi tehdä virhettä. Eikö se ole upea helpotus? Ette voi tehdä virhettä. Ette oikeasti voi (vähän taputusta). Kaikki on siis hyvin yksinkertaista. Se vapauttaa teidät nauttimaan elämästä, olemaan elämässä.
 
Kaksi kysymystä
 
Aloitetaanpa nyt kyseleminen. Tarvitsemme kirjoitustaulun tänne. Tarvitsemme Lindan mikrofonin kanssa ja jonkun vapaaehtoisen kirjoittamaan taululle.
 
LINDA: Mary Sue haluaa kirjoittaa taululle.
 
ADAMUS: (Mary Sue on haluton) Just joo, hän ei halunnut (he naureskelevat).
 
LINDA: Ei, vaan tiedän, että hän kykenee.
 
ADAMUS: Muista, ettet voi tehdä väärää asiaa, mutta toiset ihmiset voivat aiheuttaa sen sinulle (naurua).
 
LINDA: (Mary Suelle) Onko kaikki hyvin?
 
MARY SUE: Kyllä.
 
ADAMUS: Se on ehdottoman sopivaa, koska olet yksi maalitauluni tänään.
 
LINDA: Ouuu!
 
ADAMUS: Se oli siis täydellistä (yleisökin sanoo "ouuu!")
 
LINDA: Ouuu!
 
ADAMUS: Se oli täydellistä.
 
LINDA: Ja hänellä on päällään violettia!
 
ADAMUS: Niin minullakin!
 
LINDA: Joo, niin minullakin! (Adamus naureskelee)
 
ADAMUS: Hyvä. Tuomme siis taulun tänne ja Linda valmistautuu mikrofonin kanssa.
 
LINDA: Okei.
 
ADAMUS: Mary Sue kirjoittaa taululle ja totuttautuu uudenlaiseen kuuluisuuteen.
 
LINDA: O-ou.
 
ADAMUS: O-ou. Aah!
 
- Kysymys: osa 1
 
Kysymys siis on … Tämä on vuoden 2016 alku ja palaamme tarkastelemaan sitä, koska Jean muistuttaa meitä kaikkia tekemään sen. Palaamme tarkastelemaan tätä vuoden lopussa. Pyydän teitä kuvaamaan viidellä tai harvemmalla sanalla tätä vuotta ihmiskunnan, maailmanlaajuisesta näkökulmasta. Viisi sanaa tai vähemmän tästä vuodesta – se voi olla yksi sana, kaksi, kolmen, neljä, viisi, mutta ei enempää tai teiltä viedään mikrofoni, kuvaamaan, millainen vuodesta tulee tällä planeetalla.
 
LINDA: Vuodesta 2016.
 
ADAMUS: Vuodesta 2016, kyllä.
 
LINDA: Tajusin.
 
ADAMUS: Vuodesta 2016.
 
Muistakaa nyt, että te ette tee niinkään ennusteita. Kyse on sen tuntemisesta, mitä planeetalla tapahtuu. Millainen vuodesta tulee? Jos teidän täytyisi antaa nimi kirjalle "2016" – tiedättehän, että nimien pitäisi olla kolme, neljä, kenties viisi sanaa pitkä – mikä on tämän kirjan nimi ihmiskunnalla?
 
Aloita siis, Linda, ja saisimmeko sinut kirjoitustaululle. Haluaisin sinun vetävän viivan keskelle ja kirjoita nyt vasemmalle puolelle.
 
LINDA: Tarvitaan lisää paperia. Haetaan uusi pinkka.
 
ADAMUS: Tarvitsemme lisää paperia.
 
LINDA: Okei.
 
ADAMUS: Ja paperia tulee meille.
 
LINDA: Ja niin sitä tulee. Okei.
 
ADAMUS: Näin homma hoituu.
 
Siis 2016, viisi sanaa tai vähemmän. Mitä se on? Aloita.
 
LINDA: Värvään yhden Nashin lapsista. He saavat siis päättää, kenestä tulee Nashin perheen puhemies.
 
ADAMUS: Nashin lapset. Ai, kyllä.
 
LINDA: Nashin lapset, heitä on kolme.
 
ADAMUS: He eivät näytä minusta lapsilta.
 
LINDA: No, he ovat. Isoveli on värvännyt heidät kaikki.
 
ADAMUS: Ja he antavat sinun puhua, Scott.
 
SCOTT: Ai.
 
LADONNA: (Scottin sisar) Keskimmäinen lapsi.
 
ADAMUS: Keskimmäinen lapsi (naurua). Istuu keskellä, elämänsä keskivaiheessa, keski-…
 
SCOTT: Silmät avaava tiedostaminen. Silmät avaava tiedostaminen.
 
ADAMUS: Silmät avaava tiedostaminen kuvaamaan … Okei, hyvä. Tämä olettaa, että monet ihmiset avaavat silmänsä.
 
SCOTT: No, heidän on lopulta pakko, luulisin.
 
ADAMUS: Lopulta pakko … Ai, aha! Vai voisivatko he kaivautua vain syvemmälle?
 
SCOTT: Jep.
 
ADAMUS: Sanon vaan. Mahdollisuus.
 
SCOTT: Joo.
 
ADAMUS: Joo. Vai voisiko olla niin, että se avaa joidenkin ihmisten silmät tiedostavalla tavalla ja toiset ehdottomasti sulkevat silmänsä. He sulkeutuvat. Mahdollisesti. Hyvä.
 
SCOTT: Myös se on silmät avaavaa tiedostamista heille.
 
ADAMUS: Sulkea silmänsä?
 
SCOTT: Joo.
 
ADAMUS: Luulen, että heidän silmänsä ovat tällä hetkellä suljettuna joka tapauksessa, mutta kyllä. Hyvä. Mutta pidän sanoissasi siitä, että asioita tapahtuu tänä vuonna. Kyllä, hyvä.
 
LINDA: Okei. Katsotaanpa, minne menemme täällä. Da, da, da, da na, da. Da, da, da na (hyräillen).
 
ADAMUS: Mennäänpä sisareen, napataan hänet (yleisö huutaa "oho!") Siirsit sen veljelle, mutta entä sinä? Viisi sanaa. Tiedät jo. Näin jo, mitä ajattelit, muttet välttämättä halua sanoa sitä.
 
LADONNA: Ei (hän naureskelee).
 
LINDA: Anna mennä. Näytät upealta. Nouse seisomaan! Hänellä on päällään karmiininpunaista. Hei!
 
LADONNA: Hmm. Luulen, että pääsemme pelon yli tänä vuonna. Viime vuonna oli paljon pelkoa.
 
ADAMUS: Me, niin kuin sinä, minä ja shaumbrat?
 
LADONNA: Shaumbrat.
 
ADAMUS: Vai maapallo?
 
LADONN: Ai.
 
ADAMUS: Planeetta.
 
LADONNA: No, luulen, että yritämme päästä yli pelosta.
 
ADAMUS: Planeettana?
 
LADONNA: Joo.
 
ADAMUS: Okei.
 
LADONNA: Sitä haluan.
 
ADAMUS: Palaamme näihin joulukuussa (Adamus naureskelee).
 
LADONNA: Sitä haluan. Sitä haluan.
 
ADAMUS: Sitä haluat. Ahaa!
 
LADONNA: Joo.
 
ADAMUS: Ahaa! Kuulitko sen? "Sitä haluan." En kysynyt sitä.
 
LINDA: Ooo.
 
ADAMUS: Mitä tunnet? Palataanpa todellisuuteen – kyllä, sitä minäkin haluan – mutta tunne vain tätä maapalloa, tätä planeettaa, kaikkia ihmisiä. Mihin se kaikki on menossa tänä vuonna?
 
LADONNA: (pitäen tauon) Hmm.
 
ADAMUS: Voi, sinulla oli se aiemmin. Yhdistyin sinuun, ja se oli aivan hyppysissäsi.
 
LADONNA: (huokaa) Hmm. (Muutama naurahdus) Mmm.
 
(Tauko)
 
Luulen, että yritämme kaikki vain olla vähemmän pelokkaita.
 
ADAMUS: Vähemmän pelokkaita, okei. Laitetaan se tänne – "vähemmän pelokkaita".
 
LADONNA: Joo.
 
ADAMUS: Väestö.
 
LADONNA: Koska parina viime vuotena on ollut niin paljon pelkoa …
 
ADAMUS: Voi kyllä! Joo.
 
LADONNA: On siirryttävä eteenpäin.
 
ADAMUS: Ja yhtäkkiä lännestä tulee tuuli ja puhaltaa pois pelon planeetalta (naurua). Kyllä, kyllä. Voi olla, voi olla. Joo, joo. En tuomitse mitenkään (vähän naureskelua). Vähemmän pelkoa planeetalla. Joo, palaamme näihin.
 
LINDA: Kysytäänpä psykologilta.
 
ADAMUS: Okei. Se voisi olla visailuohjelma – "Kysytäänpä psykologilta!" (Muutama naurahdus) Kyllä.
 
CHERYL (nainen): Sanoisin, että jatkamme väkivallassa.
 
ADAMUS: Jatketaan väkivallassa. Enemmän vai vähemmän väkivaltaa?
 
CHERYL: Suunnilleen saman verran.
 
ADAMUS: Luovempaa väkivaltaa vai samaa vanhaa väkivaltaa?
 
CHERYL: No, enemmän teknologiaa mukana.
 
ADAMUS: Joo. Teknisempää väkivaltaa?
 
CHERYL: Mm hmm.
 
ADAMUS: Laitamme sen, hyvä (Mary Suelle). Teet luovaa …
 
LINDA: Sanoitko "hyvä"?
 
ADAMUS: Teet upeaa työtä siellä.
 
CHERYL: Se oli hyvä vastaus.
 
ADAMUS: Nyt tiedät, millaista on yrittää kirjoittaa taululle, olla tässä energiassa ja kirjoittaa oikein (vähän naureskelua). Normaalisti voisi helposti kirjoittaa oikein. Sitä ei edes tarvitsisi ajatella, mutta täällä edessä ollessa: "Miten kirjoitetaan "but"?" (= mutta) (Vähän naurua)
 
MARY SUE: Kaksi t:tä.
 
ADAMUS: B-u-t-t. (= mm. peppu)
 
MARY SUE: Kaksi t:tä (he naureskelevat).
 
ADAMUS: Kaksi t:tä, okei. Upeaa, kiitos.
 
CHERYL: Kiitos.
 
ADAMUS: Kiitos.
 
LINDA: Okei.
 
ADAMUS: Okei. Saatiin energia liikkumaan tässä. Otetaan …
 
LINDA: Voi, odota, odota! Voi! Yksi Nash vielä (naurua).
 
LADONNA: Yksi Nash vielä!
 
CHAD (Scottin veli): Okei, sanoisin …
 
ADAMUS: Ai jaa, kenties tunsin sinut, en häntä (Ladonna). Oi, sinä olet hyvin selkeä.
 
CHAD: Ai jaa!
 
ADAMUS: Okei.
 
CHAD: Sanoisin "tietoisen tietämättömyyden valitseminen". Tunnen, että maailman on tehtävä valinta. Ja toisinaan on laajentumista kaikilla alueilla, mutta on ihmisiä, jotka keskittyvät pelkoon, kauhuun ja paikallisiin asioihin – on kyse sitten asioista tai mistä tahansa, niin se on paikallista – ja luulen, että tietoisen tietämättömyyden valitseminen on tietoinen valinta jättää laajentuminen pois.
 
ADAMUS: Hyvä, joo. Mitä on oven yksi, kaksi tai kolme takana: tietämättömyyttä, tyhmyyttä ja hölmöyttä. (Adamus imitoi visailuohjelman isäntää) Joo. (Naurua) Valitset, minkä haluat, koska ne ovat kaikki samaa. Hyvä.
 
LINDA: Okei.
 
ADAMUS: Itse asiassa pidän siitä. Siihen liittyy paljon, koska sitä monet ihmiset tekevät. Heillä on itse asiassa vaihtoehto suoraan edessään hyvin usein ja he valitsevat tietämättömyyden, typeryyden tai "tietoisuuden puutteen", mikä on kiva tapa sanoa se, mutta se on typerää. He valitsevat sen, joskus pelosta, joskus siksi, että he ovat riippuvaisia tietoisuuden puutteesta. He ovat oikeasti riippuvaisia siitä, ja selitän syyn, ennen kuin tämä päivä on pulkassa. Kenties en täällä, mutta ennen kuin päivä on pulkassa (Adamus naureskelee), selitän sen jollekin. Kenties en teille. Jatketaanpa.
 
LINDA: Kuullaanpa nuorta shaumbraa.
 
ADAMUS: Nuorta shaumbraa. Olette kaikki nuoria shaumbroja minun kirjoissani.
 
LINDA: Ei, mutta tämä on todella nuori.
 
ADAMUS: Ei, vaan oikeasti. Vanha shaumbra on 900 vuotta vanha, te olette nuoria. Sinä olet todella nuori (naurua)!
 
WYATT: Niin olen.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
WYATT: Kuilu.
 
ADAMUS: Kuilu, okei.
 
WYATT: Kuilu. Siis kuvattuna kaikella, mitä on jo mainittu, mutta myös kuilu: on ihmisiä, jotka jatkavat urista nauttimista, kuten se energian rajoittaminen, mitä he jatkavat, ja heistä tuntuu, että taistelu rajoituksia vastaan on parempi kuin niiden jättäminen.
 
ADAMUS: Joo, hyvä.
 
WYATT: Ja on niitä, jotka ovat menneet niin kauas yli, melkein kääntymispisteen yli, että välillä on kirjaimellisesti kuilu.
 
ADAMUS: Niin nuori ja niin viisas.
 
LINDA: Aah!
 
ADAMUS: Vau, vau.
 
LINDA: Niin viisas (vähän taputuksia).
 
ADAMUS: Joo, joo, hyvä. Se on hyvä havainto. Kuilu, lisää erillisyyttä. Puhuimme viime shoudissamme ajattelijoista ja tietäjistä, ja siitä voitaisiin käyttää monia muita määritelmiä. Mutta joo, suurempi kuilu, suurempi juopa planeetalla, ja se tekee elämisestä vähän haastavampaa. Hyvä. Vielä kaksi.
 
LINDA: Okei.
 
ADAMUS: Mitä planeetalla tapahtuu?
 
SHAUMBRA 1 (nainen): Minäkö?
 
ADAMUS: Niin, niin.
 
LINDA: Nostit kätesi aiemmin. Näin sinut.
 
SHAUMBRA 1: Ai, nostinko?
 
ADAMUS: Kyllä.
 
LINDA: Kenties sielusi nosti, en tiedä (naurua).
 
SHAUMBRA 1: Ajattelen kahta eri asiaa: ihmiset laittavat päänsä pensaaseen vielä lisää, koska he eivät pysty käsittelemään, mitä tapahtuu.
 
ADAMUS: Aivan.
 
SHAUMBRA 1: Ja sitten, sanon sitä "ei enää", vallankumous eskaloituu.
 
ADAMUS: Aivan. Kaikkea ei enää siedetä.
 
SHAUMBRA 1: Monet ihmiset ovat vain sairaan kyllästyneitä lopultakin ja luulen, että kuulemme siitä ja näemme sitä vielä enemmän kaikkialla. Ja sitten on ne ihmiset, jotka eivät vain pysty käsittelemään kaikkea.
 
ADAMUS: Hyvä havainto, ja olet täysin oikeassa, ja sitten on kaikkea siltä väliltä. Toisin sanoen, ihmisiä jotka laittavat päänsä pensaaseen, ja he tietävät, ettei sen pitäisi olla siellä ja heistä tulee suvaitsevia ja suvaitsemattomia – kumpaakin itse asiassa – ja sellaista tapahtuu tällä hetkellä planeetalla. Ihmiset – teillä taitaa olla sana, jota käytetään – menevät koteloon, vetäytyvät, sulkeutuvat monin tavoin ja samaan aikaan he eivät voi sietää sitä. Ette voi sietää sitä. Ei ole luonnollista olla niin sulkeutunut, joo, olla pää pensaassa. Hyvä, kiitos.
 
LINDA: Okei.
 
ADAMUS: Vielä yksi.
 
LINDA: Odota, odota, odota. Minusta tuntuu, että on jokin voima – minun on siirryttävä huoneen tälle puolelle (Adamus naureskelee).
 
ADAMUS: Tuo katse, tuo katse joskus. Linda rakastaa sinua. Hän tulisi antamaan sinulle ison halin, jos voisi. Hän voi. Hän voisi siirtää tuoleja. Hän voi tulla antamaan sinulle halin. Joo, joo.
 
SHAUMBRA 2 (nainen): Erilainen, jännittävä (hän yrittää antaa mikrofonin takaisin Lindalle).
 
ADAMUS: Erilainen ja jännittävä.
 
LINDA: Hän ei ole valmis osaltasi.
 
ADAMUS: (naureskellen) Joo, joo. Se ei ole näin helppoa.
 
LINDA: Hän ei ole valmis osaltasi.
 
ADAMUS: Erilainen ja jännittävä. Erilainen millä tavalla?
 
SHAUMBRA 2: En tiedä. Siitä tulee erilainen (hän naureskelee).
 
ADAMUS: Erilainen, okei.
 
SHAUMBRA 2: Voi, kyllä.
 
ADAMUS: Tunne sitä vain hetki. Erilainen. Älä ajattele. Sinä ajattelet.
 
SHAUMBRA 2: Ai jaa.
 
ADAMUS: Ajattelet. Sinä ajattelet. Ajattelet. Joo, puhelimesi soi. No, ei soi! Mutta häiritsin sinua. Siis okei, nyt kun et enää ajattele, tiedät jo sen. Erilainen koska?
 
SHAUMBRA 2: Sitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Sitä ei ole koskaan ennen tapahtunut.
 
ADAMUS: Okei, hyvä. Ja mikä se toinen oli?
 
SHAUMBRA 2: Jännittävä.
 
ADAMUS: Jännittävä. Oikeasti? Kenelle? Donald Trumpille (vähän naurua). Hän tulee tänne puhumaan seuraavassa shoudissa: mistä oikein puhutte. Voi, lasken leikkiä! (Lisää naureskelua) Mitä hän tuo? Sano nyt. Muutosta. Murtautumista pois vanhoista tavoista, joo. (Joku sanoo "Bernie Sanders") Bernie Sanders, toinen tyyppi. Teille jotka ette ole USA:sta, niin hän on sosialisti ja hullu m- … Tota, hän on sos- … (naurua). Hän on! Eikä hän välitä. Hän ei välitä. Okei, emme mene tässä politiikkaan. Teemme sen myöhemmin.
 
Okei, seuraava. Se on siinä, okei. Seuraava kysymys.
 
LINDA: Sanoit "kaksi vielä".
 
ADAMUS: Olet oikeassa.
 
Meillä on siis luettelo tässä. Palaamme tarkistamaan sen myöhemmin tänä vuonna. Se on hyvä, muttei upea.
 
LINDA: Oho.
 
ADAMUS: Nimittäin ne ovat tavallaan B-tason vastauksia. Odotan enemmän shaumbroilta tulevaisuudessa. Okei? Sovittu, koska odotatte enemmän itseltänne. Ihan oikeasti! Melkein tylsää. On joitain hyviä juttuja … (Linda haukkoo henkeään) Turpa kiinni! Melkein tylsää. (Naurua ja Linda haukkoo henkeään taas) Ihan totta! Hän sanoo sitä minulle koko ajan (Linda nauraa), erityisesti kahdelta aamulla, kun yritän käydä keskustelua shaumbrojen kanssa: "Turpa kiinni! Turpa kiinni! Mene pois täältä, Adamus."
 
Okei, siis ei kovin hyvä. Oikeasti? Onko tässä mitään läpimurtoa? Mitään mikä … ei, ei, ei.
 
EDITH: Mikä on sinun vastauksesi?
 
ADAMUS: Annan sen hetken kuluttua (Adamus naureskelee). Voit olla varma siitä. Edith … (naurua). Edith, kerron sinulle jotain mestarista. Mestari ei esitä koskaan kysymystä tietämättä vastausta.
 
LINDA: Ai jaa!
 
ADAMUS: Muuten järjestät itsesi suoraan pois tuolta kauniilta jalustalta, jonka olet tehnyt itsellesi. On oltava aina vastaus.
 
EDITH: Olet täysin oikeassa (Linda haukkoo henkeään).
 
ADAMUS: Haluan kuulla sen uudestaan.
 
EDITH: Olet täysin oikeassa, rakas Adamus.
 
ADAMUS: Voisiko kääntää kovemmalle mikrofonin? (Lisää naurua)
 
EDITH: Olet hyvin fiksu, komea ja ihana.
 
ADAMUS: Ja minä rakastan sinua.
 
ADAMUS JA EDITH: Moiskis! (Vähän taputuksia)
 
ADAMUS: Hyvä, okei. Toinen osa. Toinen osa tässä. Nyt te kaikki … menette sosiaaliseen mediaan: ovatko nämä teistä todella hyviä vastauksia? Koska teidän vastauksenne kotona olivat todella hyviä, mutta teillä ei ollutkaan mikrofonia naamanne edessä …
 
LINDA: Ooo.
 
ADAMUS: … ja kaikki katselevat.
 
- Kysymys: osa 2
 
Siis kysymyksen toinen osa. Sama peruskysymys, mutta maailmanlaajuisen tilanteen sijasta viisi sanaa tai vähemmän siitä, millainen tämä vuosi on teille. Teille.
 
LINDA: Ai.
 
ADAMUS: Joo, teidän vuotenne.
 
Tuntekaa sitä hetki. Älkää ajatelko sitä. Olette nyt tietäjiä, muistatteko? Ette ole ajattelijoita. Millainen se on teille? Ei välttämättä vain toiveitanne ja halujanne, vaan minne elämänlaivanne on nyt menossa? Mihin olette menossa kaiken tämän kanssa? Millainen vuodesta tulee?
 
Okei, aloitetaanpa. Viisi sanaa tai vähemmän, teille tämä vuosi. Aa, hyvä! Kerri, Kerri, Kerri.
 
KERRI: Hei.
 
ADAMUS: Hei.
 
KERRI: Minäkin olen kaivannut sinua.
 
ADAMUS: Voisitko nousta seisomaan?
 
KERRI: Totta kai!
 
ADAMUS: Hyvä.
 
KERRI: Hmm, minulle tässä vuodessa on kyse vain minusta.
 
ADAMUS: Tota, olet jo ylittänyt viisi sanaasi, mutta se on ok (Adamus naureskelee).
 
KERRI: Voi paska! Okei. Aloitan alusta. Kaikkien siteiden purkaminen.
 
ADAMUS: Siteiden purkaminen.
 
KERRI: Kyllä.
 
ADAMUS: Pidän siitä.
 
KERRI: Enimmäkseen esi-isiin, ja se on oikeastaan melkein valmis, uskoisin.
 
ADAMUS: Melkein valmis.
 
KERRI: Joo, joo.
 
ADAMUS: Tarkoitan …
 
KERRI: Mutta se oli aiemmin purkamista, jossa minä olin kuin "Aaaaaaa! Ooooooo! (huitoen käsivarsiaan), ja nyt se on kuin "oo, oo" (paljon rauhallisempaa).
 
ADAMUS: Tekisitkö sen uudestaan?
 
KERRI: Aaaaaaaaaaaaaaa!
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
KERRI: Tavallaan sillä tavalla.
 
ADAMUS: Okei, hyvä. Mikä purkamisen vaikein osa on? Onko se fyysinen vai tunnepuoli?
 
KERRI: No, se oli ennen supertunteellista, mutta se on vähentynyt. Tavallaan iYammer-jutun tullessa mukaan.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
KERRI: Ja nyt minä … Voi, tämä on suosikkiosani – etkä sinä hyväksy sitä (Lindalle) – mutta en vittu välitä enää ikinä! Sanoin "painu vittuun", ei ole enää annettavaa.
 
ADAMUS: No, nyt tämä ei ole enää tylsää. Menemme uudelle alueelle!
 
KERRI: Lakkaa vittu välittämästä, shaumbra! (Adamus naureskelee) Ei ole enää vittu väliä. Sori, Linda (hän nauraa). Älä nolostu.
 
ADAMUS: Ainakin se liikutti energiaa.
 
SART: Joo!
 
KERRI: Joo, tai jotain sellaista.
 
ADAMUS: Se liikutti energiaa.
 
KERRI: Joo.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
KERRI: Se on kuitenkin totta. Lopetin todella sen.
 
ADAMUS: Joo, okei.
 
KERRI: En välitä enää.
 
ADAMUS: Joo.
 
KERRI: Sori siitä.
 
ADAMUS: Joo (Adamus naureskelee).
 
KERRI: Se ei mennyt tukkaasi (naiselle joka hänen edessään koskettaa hiuksiaan).
 
LINDA: Hänen tukkansa on tulessa, mutta mitä siitä!
 
ADAMUS: "Älä koske …" Hän sanoo: "Älä koske minuun." No, se on todella hyvä tietää.
 
KERRI: Kiitos.
 
ADAMUS: Joo. Ja mikä sen ydin on? Miksi? Tarkoitan …
 
KERRI: Miksi lakkasin – pitäisi sanoa "piip" – välittämästä. Lakkasin piip välittämästä, koska se oli tuskallista!
 
ADAMUS: Joo, joo, mutta tarkoitan …
 
KERRI: Pidin vain kiinni kaikista noista asioista, joista piip en välittänyt.
 
ADAMUS: Kenties kyse oli vähän itsekunnioituksen saamisesta?
 
KERRI: No, joo! (Adamus naureskelee)
 
ADAMUS: Hyvä!
 
KERRI: Pidin puoleni mestaria vastaan ja sanoin: "Haista v sinäkin".
 
ADAMUS: Varmasti.
 
KERRI: Se oli käännekohta.
 
ADAMUS: Sellaiset asiat eivät vaivaa mestareita.
 
KERRI: Joo.
 
ADAMUS: Sellaiset asiat itse asiassa vaivaavat muita ihmisiä.
 
KERRI: Joo, he eivät pidä v-sanasta. Tulee valituksia.
 
ADAMUS: Varmasti, varmasti. Voi, on tullut jo.
 
KERRI: Ehdottomasti. Haista v sinäkin. En välitä.
 
ADAMUS: Tarkoitan oikeasti, että nyt puhuessasi Facebook syttyy.
 
KERRI: No, haista v, Facebook, koska olette joukko valittajia! (Adamus nauraa) Tuo koko kiista, että niistä jutuista pitäisi maksaa? Älkää nyt viitsikö.
 
ADAMUS: Joo. Okei, no …
 
KERRI: Paha juttu.
 
ADAMUS: … kiitos. Mitä meillä on siis täällä? "Siteiden purkaminen". Joo, sitä ajattelinkin.
 
KERRI: Voi, kyllä!
 
ADAMUS: Ajattelin, että kirjoittaisimme sen (naurua). Okei, hyvä. Siis on vanhojen siteiden purkamisen vuosi.
 
KERRI: Ei purkamista holtittomalla ja sotkuisella tavalla, menemällä mielisairaalaan, vaan armollista purkamista.
 
ADAMUS: Rakastan sitä.
 
KERRI: Armollista.
 
ADAMUS: Tarkistamme tilanteen vuoden lopussa.
 
KERRI: Kyllä.
 
ADAMUS: Miten tuo purkaminen meni ja missä olet itsesi paljastamisen osalta.
 
KERRI: Kuulostaa siltä, ettet ole varma minusta.
 
ADAMUS: Olen minä … tiedän jo sen tapahtuneen.
 
KERRI: Mutta kauniilla tavalla.
 
ADAMUS: Mutta en aio kertoa tässä kohtaa, mitä tapahtui (Adamus naureskelee).
 
KERRI: (huokaisten) Ai, kiitos.
 
ADAMUS: Tiedän sen jo … Kerri.
 
KERRI: Adamus.
 
ADAMUS: Katson sinua suoraan silmiin …
 
KERRI: Anna tulla.
 
ADAMUS: … ja sanon, ettei sinulla ole mitään muuta paikkaa, minne mennä.
 
KERRI: Mitä?!
 
ADAMUS: Sinulla ei ole mitään muuta paikkaa, minne mennä.
 
KERRI: Annat minun tulla silti tänne.
 
ADAMUS: Ei, vaan tarkoitin … (naurua) Kokoonnumme tänä iltana Crimson Councilissa …
 
KERRI: Minäkin mietin joskus sitä.
 
ADAMUS: … ja keskustelemme siitä! (Adamus nauraa)
 
KERRI: Joo, joo. Ajaessani tänne mietin: "Päästävätkö he minut sisään?"
 
ADAMUS: Kerri.
 
KERRI: Mitä?
 
ADAMUS: Kuten hyvin monilla muilla, ei ole mitään muuta paikkaa, minne mennä.
 
KERRI: Vakavoidutaanpa. Olet oikeassa.
 
ADAMUS: Mennäänpä siis sinne, minne oikeasti haluat mennä, ja se tapahtuu.
 
KERRI: "Minä olen" –olemukseeni.
 
ADAMUS: Olet kokeillut kaikkea muuta ja kaikki muu on joko epäonnistunut tai hajonnut tai et ole vain sietänyt sitä. Otat siis seuraavan askeleen.
 
KERRI: Okei.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
KERRI: Kiitos.
 
ADAMUS: Vedä kunnolla syvään henkeä (Kerri hengittää syvään sisään). Kiitos jakamisesta. Kiitos …
 
KERRI: Kiitos.
 
ADAMUS: … jännityksen lisäämisestä tähän päivään.
 
KERRI: Kiitos.
 
ADAMUS: Kyllä, aina vähän väriä.
 
KERRI: Kiitos.
 
ADAMUS: Hyvä. Pari vielä, viisi sanaa tai vähemmän tästä vuodesta. Kyllä, viisi sanaa tai vähemmän sinulle tästä vuodesta. Millainen vuosi siitä tulee?
 
CAROLINE: Itseni rakastamista.
 
ADAMUS: Pidän siitä, hyvä. Minkä yhden asian teet rakastaaksesi itseäsi?
 
CAROLINE: Oivallan, että on okei olla vain minä.
 
ADAMUS: Juuri niin. Yrittämättä korjata sinua.
 
CAROLINE: Korjata toisia.
 
ADAMUS: Okei?
 
CAROLINE: Kyllä.
 
ADAMUS: Ei ole mitään korjattavaa. Päädyt nimittäin … Se on kuin omaa häntäänsä jahtaava koira. Et saa sitä koskaan kiinni. Ei ole mitään korjattavaa – terveys, mieli, arvot, sydän, sielu – ei mitään. Se on varsinainen väärä havainto, varsinaista tietoisuuden puutetta: "Minun on korjattava jotain itsessäni." Kaikki on periaatteessa hypnotisoitu korjaamaan jotain ja huolehtimaan kaikista muista – kaksi suurinta hypnoosikerrosta: "Sinun täytyy korjata jotain. Sinussa on jotain vikaa. Et ole aivan oikeanlainen." No … (Adamus naureskelee) Ei oikeanlainen vanhalla oikean ja väärän määritelmällä. Täytyy siis korjata jotain. Itse asiassa ei tarvitse, ellet usko tarvitsevan, ja sitten yrität jatkuvasti korjata jotain, ja jokin muu hajoaa ja antaa uutta korjattava sinulle. Ei ole mitään korjattavaa. Vedetäänpä siis kunnolla syvään ja maadoittavasti henkeä sille. Ei ole mitään korjattavaa – ei mitään.
 
Pysähtykää hetkeksi. Miten paljon elämästänne on – ei vain itsenne kyseenalaistamista, vaan yritystä korjata jotain? "Mitä, mutta näin uutisissa tänään, ettei pitäisi juoda enempää kuin …" Mitä se oli, Linda? Sinä reagoit. Ei pitäisi juoda enemmän kuin, mitä? Puoli lasia viiniä päivässä, jos olet …
 
LINDA: Ei, vaan miehet yhden. Ei, ei, sori. Miehet kaksi ja naiset vain yhden.
 
ADAMUS: Ahaa, ymmärrän, joo.
 
LINDA: Mutta pitäisi hengittää pieruja parantamaan syöpä. (Joku huutaa "mitä?!" ja joku kikattaa)
 
ADAMUS: Sinun …
 
LINDA: Se oli uutisissa!
 
ADAMUS: Sinun ja Kerrin täytyy istua …
 
LINDA: (huutaen) Se oli uutisissa! (Naurua)
 
ADAMUS: Teidän täytyy istua yhdessä.
 
LINDA: Pierujen rikkidioksidi parantaa syöpää. Se oli uutisissa!
 
ADAMUS: (joku mies nousee hakemaan vettä) Ja hän lähtee! Hän ei kestä enää. Hän sanoo: "Lähden niin ulos täältä."
 
LINDA: Näin sen oikeasti uutisissa!
 
ADAMUS: Okei.
 
LINDA: Tarkoitan, että "älkää nyt viitsikö"!
 
ADAMUS: Autatte kaikki minua pääsemään pointtiini (Linda kikattaa).
 
Tehdäänpä siis … Missä olimmekaan? Okei, ei mitään korjattavaa. Ei ole mitään korjattavaa. Lakatkaa korjaamasta kaikkea ja lakatkaa tekemästä kummallisia asioita kaiken korjaamiseksi, koska kerrotte silloin vain itsellenne, että pidätte itsenne korjaamisesta ja on lisää korjattavaa, joten teidän täytyy hajottaa jokin tai jonkin on hajottava sen korjaamiseksi. Lakatkaa siis yrittämästä korjata mitään, okei?
 
LINDA: Näytät melko komealta tänään (hän kikattaa).
 
ADAMUS: Hän yrittää harhauttaa minut ja teidän kaikki pois toteamuksesta, joka tehtiin muutama minuutti sitten ja jossa on itse asiassa tieteellistä pätevyyttä, mutta useimmat ihmiset eivät haistele pieruja voidakseen parantua syövästä (naurua). He eivät vain haistele, en välitä. He tekevät kaikkea muuta. He todella tekevät, enkä edes halua mennä siihen.
 
Nyt pääsemme tässä johonkin. Okei? Olemme tavallaan tulleet ulos vaikeuksista ja olemme … tätä ja tuota. Meillä on nyt kehotoimintoja. Pari vastausta vielä. Millainen vuosi tästä tulee … Kathleen?
 
LINDA: Ei, ei, vaan David. David.
 
ADAMUS: Ai, David. Ai jaa.
 
LINDA: Hänellä on mikki.
 
ADAMUS: Mutta Kathleen on hyvin valmis.
 
LINDA: Ei, kun Davidilla on mikki. Hänelle annettiin …
 
ADAMUS: En välitä.
 
LINDA: … sitten Kathleenille.
 
ADAMUS: Joo, sitten palaamme Davidiin.
 
LINDA: Hyvä on.
 
ADAMUS: Joo. Meillä on energiaside tässä. Vuodesta tulee?
 
KATHLEEN: Päätän nauttia elämästä.
 
ADAMUS: Okei.
 
KATHLEEN: Valitsen itselleni.
 
ADAMUS: Okei.
 
KATHLEEN: Menen paikkoihin ja näen konsertteja.
 
ADAMUS: Mahtavaa.
 
KATHLEEN: Minulla on jo lippu katsomaan Jesse Cookia.
 
ADAMUS: Okei.
 
LINDA: Ooo.
 
ADAMUS: Vau, joo.
 
KATHLEEN: Ja hän tulee Boulderiin.
 
LINDA: Missä se lippu on? Onko se laukussasi? (Linda on penkovinaan hänen laukkuaan)
 
KATHEEN: Hmm, se on e-lippu (Linda kikattaa). Se on e-lippu. Minun täytyy vain tulostaa se.
 
ADAMUS: Siis viis sanaa tai vähemmän (hän laskee) – Jesse Cook, konsertit, matkustaminen …
 
KATHLEEN: Tanssin enemmän.
 
ADAMUS: Joo, okei.
 
KATHLEEN: Lähden ulos.
 
ADAMUS: Nauti, nauti. Miten kauan siitä on? Tarkoitan, miten monta elämää …
 
KATHLEEN: Liian kauan.
 
ADAMUS: Miten monta elämää? Karkea arvio. Kaksikymmentä?
 
KATHLEEN: Tuhat.
 
ADAMUS: Kyllä, luultavasti tuhat vuotta siitä, kun todella olet nauttinut elämästä. Okei. Yksi vielä ja sitten minun täytyy jatkaa pointtiani. Meillä on paljon työtä tehtävänä tänään ja ymmärtääkseni …
 
LINDA: Kaksi vielä.
 
ADAMUS: … pizzaa on tulossa. Kaksi vielä. David.
 
DAVID: Tunnen "minä olen" –olemukseni, "olen olemassa".
 
ADAMUS: Okei. Tiivistä se …
 
DAVID: Tiedostaminen.
 
ADAMUS: … viiteen tai vähempään.
 
DAVID: Esiintuleminen.
 
ADAMUS: Esiintuleminen. Pidän siitä. Hyvä. Esiintuleminen. Hyvä. Pidän siitä.
 
LINDA: Viimeinen vastaus.
 
ADAMUS: Okei, viimeinen vastaus ja sitten vielä yksi sinulle, rakas. Näytät niin ihastuttavalta tänään, mmm! Hyvä, ole hyvä.
 
ELIZABETH: Itseni rakastamiseen liittyen haluan kiittää sinua Haavat-pilvikurssita tai mikä se olikaan (viitataan tunnehaavoista vapautumisen Dreamwalkiin). Noin vuosi sitten oli sellainen ja se oli hyvä.
 
ADAMUS: Aivan.
 
ELIZABETH: Mutta tunsin, että yhteenvetoa kaikista näistä "haavoista", suurin oli sallia itsensä rakastaa itseään sen kysymisestä, miksi rakastaa tai ei rakasta tai missä määrin jne.
 
ADAMUS: Miten siis laitat sen viiteen sanaan tälle vuodelle?
 
ELIZABETH: Ai niin, sori! Okei.
 
ADAMUS: Livautimme siihen pikku mainoksen (vähän naurua).
 
ELIZABETH: Joo, tiedän. Minäpä teen sen sinulle.
 
ADAMUS: Pilvikurssi, tunnehaavat. Et voi elää ilman sitä. Anna palaa (lisää naureskelua).
 
ELIZABETH: Jokaisessa haavassa, on se sitten mikä tahansa, sinulta tai toisilta, on aina rakkaustekijä.
 
ADAMUS: Kyllä. Et taida olla kirjanpitäjä? (Vähän naureskelua)
 
ELIZABETH: Ei, ole huonoin ihmisen tuntema kirjanpitäjä.
 
ADAMUS: Se on ilmiselvää. Viisi sanaa tai vähemmän (naurua).
 
ELIZABETH: Kiitos. Onko tämä valmis?
 
ADAMUS: Kyllä, kyllä, kiitos paljon. Kiitos. Hyvä. Kyllä, vielä yksi. Tässä.
 
SHAUMBRA 3: Transformoiva rauha.
 
ADAMUS: Transformoiva osa/pala, häh …
 
SHAUMBRA 3: Ja vakaus.
 
ADAMUS: Transformoiva pala/osa mitä? (Suom. huom. "pala/osa" ja "rauha" kuulostavat samalta) Osa, niin kuin aspekti vai rauha …
 
SHAUMBRA 3: Niin kuin "minä olen" –olemuksessa.
 
ADAMUS: Okei.
 
SHAUMBRA 3: Olen rauha.
 
ADAMUS: Olet rauha, okei.
 
SHAUMBRA 3: Miltä rauha näyttää?
 
ADAMUS: Miltä se näyttää … joo.
 
SHAUMBRA 3: Ja rauha … Olen pystynyt ilmentämään merkittävän transformaation …
 
ADAMUS: Hyvä.
 
SHAUMBRA 3: … viime kuussa ja tiedän tietäväni, että olen valopiste siinä, missä olen tässä uudessa paikassa, ja sillä on hyvin suuri vaikutus.
 
ADAMUS: Hyvä. Kyllä, sillä on. Ja haluaisin sinun jakavan sen, kun aika on oikea – ei nyt – jakavan, mitä oikeasti tapahtui.
 
SHAUMBRA 3: Se olisi minulle kunnia.
 
ADAMUS: Hyvä.
 
SHAUMBRA 3: Kiitos.
 
ADAMUS: Hyvä. Kaunis tarina.
 
SHAUMBRA 3: Kyllä, kiitos.
 
ADAMUS: Hyvä, kiitos. Kiitos teille kaikille panoksestanne, tavallaan (naurua ja joku sanoo "vau"). Vau. Se sattuu. Ja kiitos sinulle kirjoittamisesta.
 
Meillä on siis paljon juttuja taululla. Palaamme tähän. Haluan varmistaa, että tuosta saadaan kuva. Kun sanon sen, hän klikkaa. Miten se tapahtuu, en tiedä. Palaamme siis tarkastelemaan sitä vuoden lopussa, ja sanotte: "Voi! Mutta oikeasti halusin sanoa sitä ja sitä, enkä sanonut. Tavallaan vesitin sen. Tavallaan käytin plaa-plaa-sanoja." Okei.
 
Adamuksen vastaus
 
Sanani tälle kaikelle – teille, maailmalle, kaikelle muulle – on yksi sana, koska olen mestari ja pidän asiat yhdessä yksinkertaisessa sanassa.
 
LINDA: Mmm. (Linda tekee ddddrrrr-ääntä)
 
ADAMUS: Soiko puhelin? (Adamus naureskelee)
 
LINDA: Se oli rummutusta. Se oli pienenpientä rummutusta. Olen innoissani!
 
ADAMUS: Yksi yksinkertainen sana …
 
LINDA: Sain liikaa sokeria.
 
ADAMUS: Häiritsevä.
 
LINDA: Ooo.
 
ADAMUS: Todella häiritsevä.
 
LINDA: Ai.
 
ADAMUS: Totaalisen häiritsevä. Häiritsevä planeetalle.
 
LINDA: Vau.
 
ADAMUS: Siitä tulee yksi noista "voi hyvä luoja" –tyyppisistä vuosista.
 
LINDA: Ai.
 
ADAMUS: Eikä se merkitse, että täytyy olla pelkoa, mutta on. Se ei merkitse, että täytyy olla kaaosta, mutta on; tai väkivaltaa, mutta on; tai tietämättömyyttä, mutta sitä on paljon. Se on vain totaalisen häiritsevä vuosi, kaikki tulee hulluksi.
 
LINDA: Kivaa.
 
ADAMUS: Kaikki on ylösalaisin. Ei, vaan se on itse asiassa todella kivaa. Linda heittää pieniä toimituksellisia kommentteja sivusta – "kivaa". Se on itse asiassa erittäin kivaa, ja juuri siinä kohtaa asioiden täytyy olla. Ne eivät voi enää elää vanhoilla, tylsillä ja valtaorientoituneilla tavoilla. Eivät voi. Kukaan teistä ei halua sitä.
 
Tiedän, että haluaisitte jonkun tulevan ripottelemaan taikaenkelipölyä ympäri planeettaa ja tekemään kaikesta hyvää. Sitä ei tapahdu. On häiriöiden vuosi ja se saa jotkut ihmiset pistämään päänsä pensaaseen tai mihin tahansa voivat sen piilottaa. Se saa jotkut ihmiset ehdottomasti heräämään. Se luo kuiluja ja juopia, ja se kaikki on tarkoituksenmukaista.
 
Nimittäin voitaisiin sanoa, että tämä planeetta astui uuteen aikaan, uuteen tietoisuuteen noin 1980-luvun lopulla, jossain niillä main. Jotkut teistä yhdistävät sen Harmoniseen yhdentymiseen ja Harmoniseen sopusointuun, mikä on osatotuus. Se oli energian toimitusmekanismi. Asioita ei tapahtunut tuon asetelman vuoksi – asetelma toi energioita ja ne tekevät aina sitä. On aina asetelmia ja energioita tulee aina, mutta hyvin usein ne menevät suoraan ohi. Ihmiset eivät ole valmiita niille. Ne kiitävät ohi. Se tulevat myöhemmin takaisin toisessa muodossa, toiseen aikaan. Mutta voitaisiin sanoa, että ihmiset olivat oikeasti valmiita tälle energialle tuolloin – energialle tietoisuuden tuloksena.
 
Siis asiat todella muuttuivat paljon. Voitte käydä läpi ja kartoittaa kaiken teknologisista muutoksista, läpimurtoihin lääketieteessä, parantamisessa, politiikassa, kaikessa. Voitte alkaa todella eritellä asioita ja sanoa: "Pojat, asiat ovat oikeasti muuttuneet paljon 1980-luvun lopun jälkeen."
 
Paljon siitä on ollut asettumista linjaan, järjestelyä, valmistautumista, pienten muutosten ja siirtymien tekemistä. Aivan kuten usein ennen suurta maanjäristystä on sarja pienempiä maanjäristyksiä ja sitten on suuria järistyksiä – häiritsevä järistys iskee. Voitaisiin sanoa, että samaa tapahtuu tällä hetkellä planeetalla. Kaikki on tavallaan muuttunut ja asettunut linjaan tavalla, että se tuo eräänlaista tuhoutumista – tota, häiriöitä maapallolle …
 
LINDA: Voi ei.
 
ADAMUS: Katson vain, oletko hereillä. Tuo sellaisia häiritseviä kuvioita maapallolle, jotka ovat tarkoituksenmukaisia muutoksen kannalta. Jotkut ihmiset eivät pidä siitä. Jotkut ihmiset eivät jää sitä varten. Toiset pistävät päänsä pensaaseen, mutta se tapahtuu. Eikä tämä ole lainkaan pelkojuttu. Näen, että jotkut teistä ovat valmiita kirjoittamaan jotain. Ei ole mitään pelkoa.
 
Kun muutatte uuteen taloon tai remontoitte nykyisen talonne, se on tavallaan häiritsevää, mutta tarkoituksena mennä parempaan paikkaan se on hyvin nautittavaa. Matkan varrella on häiriöitä. Tänä vuonna on.
 
Pyydän teitä nyt juhlimaan noita häiriöitä, maailmanlaajuisia ja henkilökohtaisia. Henkilökohtaisesti on häiriöitä, mutta ne eivät ole sellaisia, joihin olette tottuneet menneisyydessä – nimittäin keho-ongelmia tai tunnepuolen ongelmia. Ne ovat malleihin liittyviä kysymyksiä – häiriöitä siinä tavassa, jolla yltäkylläisyyttä tulee teille, jolla näette unta yöllä, häiriöitä siinä, miten johdatte energiaanne. Mikään näistä ei ole huono asia. Älkää siis kyseenalaistako itseänne. Älkää ajatelko, että olette tehneet jotain väärin.
 
Tulee jokin häiriö, joka saattaa saada teidät sairastumaan yhtäkkiä, ja teidän täytyy lähteä sieltä, missä olette, mutta sen tarkoituksena on oikeasti tietoisuus, te, tietoinen ihminen.
 
Häiriöitä työpaikoilla, häiriöitä perheyhteyksissä, kaikkea muuta vastaavaa. Voisitteko hyväksyä nyt, että te tuotte nämä häiriöt itsellenne – ei kukaan muu kuin te – tuotte ne itsenne vuoksenne? Teidän vuoksenne. Monia järjestelmiä täytyy häiritä, koska muuten jatkatte niiden seuraamista, ettekä pääsisi minnekään eikä elämä muuttuisi. Ja sitten turhautuisitte todella. Nimittäin silloin kuin elämä ei muutu – on samaa puurtamista joka päivä, samaa roskaa kulkee päässä – se on kurjaa. Se on kamalaa. Mutta teillä on näitä häiriöitä, jotka muuttavat malleja muuttamaan elämäänne ja tekemään teistä todellisen mestarin tälle planeetalle.
 
Vedetäänpä siis syvään henkeä tälle. Ei enää itsenne kyseenalaistamista. Ei enää kaiken epäilemistä. Paljon aikaa ja energiaa on kulutettu siihen.
 
Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.
 
Se on tämä
 
Tämä on elävän mestarin vuosi. Se on tämä, ja palaamme taaksepäin joulukuussa tarkastelemaan kunnolla kaikkea. Meillä on suuret juhlat niille, jotka ovat edelleen täällä (muutama naurahdus). Olette edelleen täällä.
 
SART: Pukeutukaa!
 
ADAMUS: Olette edelleen täällä. Joo, pukeutukaa. Jep. Pidämme suuret juhlat ja tarkastelemme sitä, mutta tämä on mestarin vuosi. Se on tämä, rakkaat shaumbra-ystäväni. Se on tämä. Olemme puhuneet paljon, valmistautuneet paljon – se on tämä. Se on "nyt tai ei pitkään, pitkään aikaan" –tyyppinen juttu.
 
Ette sietäisi sitä. Tunnen teidät. Ette sietäisi sitä, jos sanoisin, että no, voitte palata takaisin ja tehdä sen seuraavassa elämässä tai sitä seuraavassa elämässä tms. Ette sietäisi sitä. Niinpä olette järjestäneet dynamiikan, että se on tämä, eikä se johdu kalenterivuodesta – se johtuu siitä, että satumme tavallaan olemaan siinä kohtaa kalenterissa. Se on tämä.
 
Siis eikö olisi luonnollista, että on paljon häiriöitä, eivätkä häiriöt ole huono asia. Ne ovat todella, todella hyvä asia. Mutta se on tämä, Kerri. Se on tämä.
 
On aikoja, jolloin törmäätte seinään. On aikoja, jolloin itkette maassa. Haluan teidän pysähtyvän siihen paikkaan, vetävän syvään henkeä ja oivaltavan, että se on ehdottomasti täydellistä, joo. Luovutte joistain niistä vanhoista asioista, jotka eivät oikeasti palvele teitä.
 
No niin …
 
KERRI: En pelkää.
 
ADAMUS: Et pelkää (naurua) Ääni pimeydestä sanoo: "En pelkää! Heittäisikö joku alas köyden, valon ja vähän ruokaa, mutten minä pelkää."
 
Mestariaisti (ja sen osat)
 
On yksi erittäin tärkeä kohta, johon menemme nyt, yksi erittäin tärkeä kohta, koska olemme nyt mestareita, olette tässä – yksi erittäin tärkeä kohta. Sitä kutsutaan "mestarin aistiksi". Mestarin aisti.
 
Päästätte sen sisään. Olette sitten hyvin hämmentynyt siitä, ja sitten lopulta ymmärrätte sen. Muutamalla teistä se on jo tapahtunut elämässä, mutta ette ole varma, mitä se on. Minäpä selitän mestarin aistia. Kirjoittaisitko sen taululle, Linda? Pyydän Lindaa kirjoittamaan tänne. Aivan ylälaitaan isoilla kirjaimille "mestarin aisti".*
 
Jotta jokin voidaan aistia – palaamme tässä perusteisiin – täytyy olla tiettyjä ominaisuuksia. Numero yksi – ja kirjoita tämä keskelle ja meille tulee noin viisi asiaa alaspäin, viisi tai kuusi – numero yksi: tiedostaminen. On oltava tietoisuus.
 
Useimmat ihmiset eivät tiedä, että on oltava tietoisuus. Eivät todellakaan. Jotkut teistä puhuivat aiemmin siitä, että ihmisistä tulee jopa vähemmän tietoisia, he sulkeutuvat, pistävät päänsä pensaaseen eikä heillä ole mitään tiedostamista. He eivät ole lainkaan tietoisia.
 
Numero kaksi – vedä nuoli tästä ja kirjoita sitten seuraava sana. Numero kaksi – voidakseen aistia mitään, seuraavaksi on oltava valoa. Valoa. V-a-l-o-a. Kirjoita keskelle, suoraan alle. On oltava valoa.
 
Valo tulee luonnostaan. Silloin kun on tietoisuus, "minä olen" –tietoisuus – ei mielen, vaan "minä olen" –tietoisuus, "olen olemassa" –tyyppinen tietoisuus – se säteilee periaatteessa valoa. Mutta ei tällaista valoa (lampusta), vaan sitä on kutsuttu intohimon valoksi, valaisemiseksi. On siis valoa. Valo tulee ns. sielusta, tiedostamisesta. Valoa säteilee, kun on tietoisuutta.
 
Henkilö joka on tietoinen edes ihan perustasolla – tässä, "minä olen" –tasolla – lähettää, säteilee valoa kaikille muille. Siksi ihmiset tuntevat, aistivat jotain erilaista teissä kaikissa. He eivät tiedä, mitä se on – se hämmentää heitä. Se itse asiassa ärsyttää heitä. He kamppailevat sen kanssa ja löytävät tavan työntää sen pois, koska se ei sovi heidän kivaan hypnoosilaatikkoonsa. Niinpä he työntävät sen pois. Mutta on valoa.
 
Te jotka olette olleet keahakissa tai olette keahakissa, voitte palata luomisdiagrammin aakkosiin.
 
Tästä valosta tulee energia. Energia – olemme puhuneet siitä, nämä ovat perusteita, joista tiedän puhuneemme – on periaatteessa sielun myötätuntoa, joka on niin tiivistynyttä, niin tuotu itseensä, että se käy läpi kiteytymisprosessin, mikä muuttaa sen energiaksi. Tietoisuus oli riittävän tietoinen antaakseen itselleen keinon kokea itsensä ja se on energia.
 
Energia on, kuten tiedätte puheistamme, neutraalia, ehdottoman neutraalia, kunnes se aktivoidaan intohimolla ja halulla, ei ajattelulla – kunnes se aktivoidaan. Energia siis tulee sitten palvelemaan mestaria. Energia on palvelemassa teitä. Se ei koskaan toimi teitä vastaan, se ei ole koskaan teidän tai kenenkään muun kerättäväksi. Ja tässä skenaariossa, jos meillä olisi tilaa – voit kirjoittaa tähän hyvin pienellä (sanan "energia" viereen) – tässä kohtaa tulee mukaan valtadynamiikka. Tämä on ollut ongelmana luomisessa pitkän aikaa, koska tällä planeetalla ja kaikkialla muualla on monia, monia olentoja, jota ovat sekoittaneet vallan todelliseen energiaan.
 
Valta on sakariinia. Se on keinotekoista. Sitä ei ole olemassa, mutta on riittävästi niitä, jotka eivät rakasta itseään tai kunnioita itseään riittävästi ollakseen omassa energiassaan. He eivät pidä itseään riittävän arvokkaana saadakseen omaa energiaa omiin luomuksiinsa, ja he ottavat sitä joltain toiselta. He ovat tiedostamattomia tai sokeita sille tosiasialle, ettei ole valtaa. Ette tarvitse energiaa keneltäkään toiselta. Kaikkea on teitä varten – voitaisiin sanoa – rajattomia määriä. On paljon.
 
Tämä hyvin pieni hassu asia tässä – valtadynamiikka – on saanut paljon mielenkiintoisia asioita tapahtumaan ympäri luomakuntaa. Olette olleet valtanännillä hyvin pitkään (vähän naurua), ja, ja … Hei kuunnelkaa nyt, jos Kerri voi puhua … (lisää naurua). Valta on vietellyt teidät pitkään – onko näin parempi? – valta on vietellyt teidät pitkään ja oivallatte lopultakin, että te ette tarvitse sitä. Mutta hassu asia tapahtuu. Saatte tuon pienen tyhjän tilan, josta puhuitte aiemmin ja jossa sanotte: "Okei, irrotan otteeni vallasta", mutta voi ei! Sitten on tämä suuri aukko, tyhjiö ja yhtäkkiä tavallaan: "Minulla ei ole energiaa enää ja menetän kaiken, mitä minulla on. Putoan kuiluun, koska minulla ei ole valtaa, vanhaa valtaenergiaa."
 
Hassu asia tapahtuu. Oletteko koskaan nähneet sellaista unta, jossa putoatte, putoatte, putoatte, putoatte, putoatte syvään pimeään reikään – "Voi luoja, mitä tapahtuu? Kuolen. Paiskaudun, iskeydyn pohjaan." – ja yhtäkkiä juuri ennen iskeytymistänne, tarkoitan millimetrin ennen paiskautumistanne maahan, transformoidutte yhtäkkiä. Yhtäkkiä ette paiskaudukaan maahan tai teistä tulee suuri lintu ja lennätte pois tai yhtäkkiä pysähdytte ja sitten nousette ylös.
 
No, tällaista on ollut monilla teistä. Olette olleet vanhassa valtapelissä ja yhtäkkiä pääsette pois siitä, mutta tunnette kuin putoavanne, koska no, teillä ei ole enää tuota vanhaa dynamiikkaa. Mutta juuri ennen iskeytymistänne pohjaan oivallatte yhtäkkiä: "Minä olen mitä olen. Tämä on minun valoani, ei kenenkään muun. Tämä on minun energiaani, ei kenenkään muun." Mutta eksyn nyt aiheesta.
 
Seuraavana tässä luettelossa on asia, josta olemme puhuneet viime aikoina. On "liike", kutsun sitä niin. "Liike" seuraavaksi.
 
Liike. Käytän tuota sanaa ja se edustaa aikaa, paikkaa, toimintaa, mennyttä, tulevaa ja kaikkea muuta, koska te ette itse asiassa liiku, kuten olemme puhuneet pari shoudia sitten. Te ette liiku. Kaikki muu liikkuu teidän lävitsenne. Mutta täällä ylhäällä (pää) ja jokaisessa ihmisaistissa teidät on opetettu, ohjelmoitu, hypnotisoitu, mitä tahansa, ajattelemaan, että te liikutte.
 
Se tekee teistä hyvin pienen, kun ajattelette: "Minun täytyy liikkua koko suurta universumia vasten." Mutta vaihdatte perspektiiviä ja yhtäkkiä oivallatte, että kaikki liikkuu teitä varten. Kaikki. Se tulee teille. Jos ette ole tietoinen, jos ette ole tiedostava, jos ette ole valmis, kuten sanotaan, kaikki kulkee silti lävitsenne, mutta ette ole yhdistymispisteessä hyödyntääksenne sitä. Se menee suoraan ohi, mutta se tulee takaisin myöhemmin. Ette voi tehdä väärin.
 
Voidaksenne aistia mitään, teillä on oltava jossain määrin tietoisuutta, jolloin luotte automaattisesti ja säteilette tätä ns. valoa, yhdistytte energiaan ilman valtaa, ja nyt on liikettä. Nyt teillä on elävä kokemus ja tästä kohtaa – seuraava kohta alhaalla – pystytte havaitsemaan. Havaitsemaan tai aistimaan.
 
Mainitsin aiemmin Mary Suen ja minä …
 
LINDA: I-e vai e-i (suom. huom. kirjoitusohjeita englanninkielen sanaan "havaita" (= preceive)) (Muutama ihminen sanoo "e-i")
 
ADAMUS: E-i-e-i-o (naurua).
 
 
*MESTARIN AISTI
 
1. tiedostaminen
        ↓
2. valo
        ↓
3. energia   (valtadynamiikka)
        ↓
4. liike
        ↓
5. havaitseminen
 
 
Siis Mary Sue kirjoitti taululle aiemmin ja tietää vähän Lindan ongelmista. Tulistiko tänne eteen hetkeksi?
 
MARY SUE: Okei.
 
ADAMUS: Mahtavaa. Tänne Lindan paikalle.
 
Walter Russell
 
Annan teille nyt esimerkin, ennen kuin menemme seuraavaan askeleeseen. Mary Sue – Mary Sue Dickerson – kaunis, älykäs, hyvin älykäs, ja ujo nainen (Adamus naureskelee). Miltä tuntuu olla täällä edessä?
 
MARY SUE: Ok.
 
ADAMUS: Hyvä. Hän on siis tutkinut ja tuntenut ja käynyt läpi hämmästyttäviä henkilökohtaisia kokemuksia, joita hän ei ole todellisuudessa jakanut kovin monen ihmisen kanssa, ja hän on kyseenalaistanut itsensä tietysti – tietysti koska sitä shaumbrat tekevät. Mutta tutkimuksissaan hän on törmännyt johonkin, josta hän ei vielä edes oivalla, miten intiimisti hän on mukana siinä, ja se palaa kauas taaksepäin.
 
MARY SUE: Okei.
 
ADAMUS: Olet paljon enemmän mukana, mitä tiedät tällä hetkellä.
 
Hän on siis tutkinut jotakuta. Antaisitko hänelle mikrofonin, kiitos. Ketä olet tutkinut tai mitä olet tutkinut?
 
MARY SUE: Walter Russellia.
 
ADAMUS: Walter Russellia. Kirjoittaisitko sen seuraavalle sivulle (Lindalle)? Kerro meille vähän Walter Russellista.
 
MARY SUE: Hän meni jumalaiseen tilaan 39 vuorokaudeksi ja kun hän tuli takaisin …
 
ADAMUS: Hän tuli siis hulluksi. Okei, joo (muutama naurahdus).
 
MARY SUE: (naureskellen) Aivan.
 
ADAMUS: No, hän tuli.
 
MARY SUE: … hänellä oli uusi käsitys universumista.
 
ADAMUS: Uusi käsitys universumista. Ja mihin aikaan tämä sijoittuu?
 
MARY SUE: Se oli 1921.
 
ADAMUS: 1921. Milloin hän suurin piirtein eli? Mistä mihin, vuosilukuina?
 
MARY SUE: Hän syntyi 1870-jotain ja kuoli 1962.
 
ADAMUS: Suunnilleen missä iässä?
 
MARY SUE: 92-vuotiaana.
 
ADAMUS: 92-vuotiaana. Ei huono, ei huono. Ja mistä hän oli kotoisin?
 
MARY SUE: Hän syntyi Bostonissa.
 
ADAMUS: Bostonissa. Ja keitä pari hänen ystäväänsä oli?
 
MARY SUE: Mark Twain (hän naureskelee, yleisö sanoo "ooo!") Se on hyvää seuraa, jos minulta kysytään. Ja kuka muu?
 
MARY SUE: Thomas Watson.
 
ADAMUS: Thomas Watson.
 
MARY SUE: IBM.
 
ADAMUS: IBM, joo. Ja kuka muu?
 
MARY SUE: Tota … (Adamus kuiskaa "Tesla") Tesla. Nikola Tesla.
 
ADAMUS: Nikola Tesla.
 
MARY SUE: Ja hän tunsi myös Einsteinin.
 
ADAMUS: Ja hän tunsi Einsteinin. He eivät nähneet silmästä silmään koko ajan, mutta … Hän oli siis hyvässä seurassa. Tämä nimi on uusi hyvin monille. (Joku kysyy "miksi?") Miksi? Ja mitä – et ehkä tiedä tätä – mutta mitä Tesla kertoi hänelle hänen työstään?
 
MARY SUE: Hän kehotti tätä …
 
ADAMUS: Sinä tiedät sen!


MARY SUE: Hän kehotti tätä laittamaan sen sivuun tuhanneksi vuodeksi, koska silloin maailma ehkä olisi valmis siihen.
 
ADAMUS: Hyvin tosi tarina. Hyvin, hyvin tosi tarina. Ja mikä oli sinun roolisi kaikessa tässä?
 
MARY SUE: Satuin kuulemaan haastattelun hänestä.
 
ADAMUS: Ei, vaan oikea rooli.
 
MARY SUE: Ai.
 
ADAMUS: Mikä oli suhteesi Walteriin?
 
MARY SUE: Ai jaa! Minulla ei ole aavistustakaan! (He naureskelevat)
 
ADAMUS: Mitä meidän ei pitäisi sanoa tällä kurssilla? Meidän ei pitäisi sanoa niin. Keksi jotain.
 
MARY SUE: Hmm, tunsinko hänet?
 
ADAMUS: Joo, no, se on melko selvää. Miten? Keksi se.
 
MARY SUE: Hmm.
 
ADAMUS: Keksi vaan jotain!
 
EDITH: Olit hänen toinen vaimonsa.
 
MARY SUE: Olin hänen toinen vaimonsa? (Hän naureskelee) En tiedä.
 
ADAMUS: Ei, ei. Et toinen vaimo, mutta … no, tavallaan lähellä. Okei.
 
MARY SUE: Hänen ensimmäinen vaimonsa?
 
ADAMUS: Lähellä. Se on tavallaan vaimo, mutta ei …
 
MARY SUE: Ai jaa! (Naurua ja "oho!" yleisöltä)
 
ADAMUS: Älkää minua "ohotelko". "Ohotelkaa" häntä! No … no …
 
MARY SUE: En tiedä hänestä. Sinun täytyy kertoa minulle.
 
ADAMUS: Myöhemmin, myöhemmin (Mary Sue nauraa). Olit kovasti mukana ja inspiroit häntä.
 
MARY SUE: Okei.
 
ADAMUS: Okei. Eikä meidän tarvitse kertoa hänen vaimoilleen – he ovat kuolleet joka tapauksessa (Mary Sue kikattaa). Siis, miten kauan hän oli naimisissa ensimmäisen vaimonsa kanssa?
 
MARY SUE: 55 vuotta.
 
ADAMUS: 55 vuotta. Se on pitkä aika. Ja mitä sitten tapahtui?
 
MARY SUE: Sitten tuli toinen nainen, joka soitti hänelle puhelimella, ja Walter sanoi: "Olen kuullut äänesi vuosikymmeniä."
 
ADAMUS: Meidän täytyy pysähtyä tässä. Oliko tämä viisas mies, mitä? "Voi kyllä. Olen kuullut äänesi vuosikymmeniä (naurua). Ja mikä on horoskooppimerkkisi?" Okei. Hänenkin oli siis pakko olla melko vanha.
 
MARY SUE: Hän oli vähän nuorempi.
 
ADAMUS: Joo, niin kuin 35 vuotta nuorempi, siis hieman. Okei. Toin sinut tänne eteen ja kysyn sinulta tätä. Olet tehnyt työtä ja mitä oivalsit siinä? Tehdessäsi hiljaa sivussa tätä pientä asiaa, mitä oivalsit?
 
MARY SUE: Se auttoi minua ymmärtämään substanssittoman universumin käsitteen.
 
ADAMUS: Joo, okei. Se on suuri ei-mitään (vähän naurua). Se oli vitsi.
 
MARY SUE: Okei.
 
ADAMUS: Se oli vitsi, okei. Tarkoitan, ettei se ole kritiikkiä. Se oli vitsi. Substanssiton universumi. Mutta ei, tämä liittyy tavallaan henkilökohtaisempaan tasoon Russellin ja minun välillä.
 
MARY SUE: Tunsinko sinut?
 
ADAMUS: Kauan ennen kuin tunsit hänet, mutta emme tehneet … Ei, emme … (naurua)
 
MARY SUE: (kikattaen) Ai, okei.
 
ADAMUS: Ei. Havaitsit matkan varrella – ei ole tarkoitus laittaa sanoja suuhusi – "Voi, hyvin paljon siitä, mitä Adamus on puhunut …"
 
MARY SUE: Okei, okei. Minä …
 
ADAMUS: Olit hämmästynyt. Olit ällikällä lyöty.
 
MARY SUE: No, minä …
 
ADAMUS: Olit hyvin innoissasi.
 
LINDA: (huutaen) Anna hänen puhua! (Adamus naureskelee)
 
MARY SUE: Se on auttanut … olet … okei. Se auttoi minua ymmärtämään, että olen tietoisuus, ja se on auttanut minua ottamaan vastuun itsestäni ja siitä, mitä minulle tapahtuu.
 
ADAMUS: Aivan.
 
MARY SUE: Ja se osa, jota tunnen sinun esittäneen, mikä on erittäin suuri osa …
 
ADAMUS: Joo, okei.
 
MARY SUE: … on …
 
ADAMUS: Odota hetki. Ennen kuin menet … (Adamus vetää esiin nenäliinan ja teeskentelee pyyhkivänsä kyyneleitä silmistään, naurua)
 
MARY SUE: … auttaa minua ymmärtämään, että ihmisitseni ei tarvitse tietää kaikkea.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
MARY SUE. Että voin luottaa omaan …
 
ADAMUS: Ei, vaan kerro minusta (naurua).
 
MARY SUE: Ai jaa. Teit siitä pilaa?
 
ADAMUS: Joo, okei. Se on hyvä. Se seisoo henkisessä hautakivessäni: "Hän teki siitä pilaa". Okei.
 
Halusin tuoda sinut tänne eteen parista syystä: olet tehnyt tutkimusta, kirjoitit paperin, jota epäröit a) julkaista, ja b) siirtyä seuraavaan askeleeseen, eikö?
 
MARY SUE: Kyllä.
 
ADAMUS: Okei. Lopeta itsesi kyseenalaistaminen.
 
MARY SUE: Okei.
 
ADAMUS: Okei, koska teit lupauksen kauan sitten Walterille, että aiot jatkaa tuota työtä.
 
MARY SUE: Vau.
 
ADAMUS: Joo, vau.
 
MARY SUE: Okei.
 
ADAMUS: Harmi. Jos siis et tee sitä, ajat itsesi hulluuteen. Miksi siis mennä kaiken turhautuisen ja epäilyn mukana? Oli tavallaan sopimus, jossa sanoit: "Okei, emme piilota sitä tuhanneksi vuodeksi, vaan tuomme sen takaisin oikeaan aikaan", mutta uudenlaisella energialla, koska suuri osa siitä on todella vaikeaa luettavaa.
 
MARY SUE: Kyllä.
 
ADAMUS: Hyvin, hyvin vaikeaa ja tavallaan unettavaa, mutta erittäin, erittäin hyviä pointteja. Hän ei ollut hauska kaveri.
 
MARY SUE: Joo.
 
ADAMUS: Toisin kuin jotkut tuntemani ihmiset.
 
MARY SUE: Ja autoit minua tänään myös määrittelemällä energian.
 
ADAMUS: Joo, näetkö?
 
MARY SUE: Koska se on ollut aina hämmentävää minulle.
 
ADAMUS: Varmasti. Ja Walter sai paljon siitä oikein. Hänellä oli todella kosminen tietoisuutensa, joka kesti melkein 40 vuorokautta. Hän melkein teki sen, mutta Jeesus sanoi: "Ei. Olen ainoa, jolla on 40 (Mary Sue kikattaa). Sinulla on melkein neljä tuntia vajaa." Mutta siinä oli hyvin monia periaatteita. Hänellä oli suurta ymmärrystä. Yhdestä merkittävästä asiasta olen eri mieltä hänen kanssaan, mutta emme mene siihen, mutta oli hyvin paljon järkeä ja hän oli kaukana aikaansa edellä. Hän ja Tesla olivat hyvin kaukana aikaansa edellä.
 
Mutta mitä tapahtuu nyt? He tulevat takaisin. Eivät reinkarnoidu, vaan he tulevat takasin sinun kaltaistesi kautta ja kaikkien teidän kaltaistenne kautta, koska nämä eivät ole salaisuuksia. Nämä eivät itse asiassa ole monimutkaisia, mutta Walterin kaltaiset joutuvat päähänsä ja heistä tulee hyvin teoreettisia. Mutta se on tulossa takaisin nyt.
 
Siis tuon sinut tänne eteen a) muistuttaaksesi sinua, b) lakkaa epäilemästä itseäsi ja c) hän haluaa sinun jatkavan sen kehittämistä ja sinä haluat jatkaa. Jatka kirjoittamista ydinmateriaalista eteenpäin. Koska siis aiot julkaista tämän?
 
MARY SUE: Hyvä kysymys?
 
ADAMUS: Tiedän, että se on hyvä kysymys, mutta keksi päivämäärä. Mikä tahansa, keksi se vaan. Milloin aiot … He haluavat kuollakseen tietää. Haluatteko kaikki kuollaksenne tietää? (Yleisö on innoissaan) Haluatteko ensimmäisen luvun? (Yleisö sanoo "kyllä!") Okei. Haluatko velottaa siitä vai onko se ilmainen?
 
MARY SUE: En ole vielä ajatellut sitä.
 
ADAMUS: No, ajattele nopeasti.
 
MARY SUE: Okei.
 
ADAMUS: Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, ei ole kovin vaikeaa, toinen tai toinen.
 
MARY SUE: Veloitan siitä.
 
ADAMUS: Veloitat sitä. Okei, hyvä. Hyvä, kiitos.
 
MARY SUE: Okei (vähän taputusta).
 
ADAMUS: Ja sitten sinulla on velvollisuus jatkaa seuraavaan askeleeseen.
 
MARY SUE: Okei.
 
ADAMUS: Okei. Milloin meillä on tämä ulkona?
 
MARY SUE: Ainakin vuosi.
 
ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei. Ensimmäisenä tullee se, mitä olet jo kirjoittanut, vähän siistittynä.
 
MARY SUE: Okei. Hmm …
 
ADAMUS: Kenties sen pitäisi olla ilmainen teaser?
 
MARY SUE: Okei, se voisi olla ilmainen.
 
ADAMUS: Joo, se voisi olla ilmainen. Okei.
 
LINDA: Voisiko se olla lehdessä?
 
ADAMUS: Liian pitkä, mutta voi olla katkelmia ja lopun voi ladata netistä.
 
MARY SUE: Okei, voin tehdä lyhyen.
 
ADAMUS: Joo, okei. Hyvä.
 
MARY SUE: Okei.
 
ADAMUS: Okei, kiitos, kiitos.
 
MARY SUE: Kiitos.
 
ADAMUS: Älä siis epäile itseäsi (yleisö taputtaa). Joo, kaunista, kaunista.
 
Kaunista työtä. Aika on oikea ja jokaisella teistä on jotain. Jokaisella teistä on jotain – tarina kerrottavana, kokemus jaettavana, totuuksia, oikeita totuuksia – ja teille nauretaan eikä sillä ole merkitystä. Russellille nauroivat kaikenlaiset olennot.
 
Akateemiset ja filosofiset yhteisöt karsastivat häntä todella. Hän kuoli ilman mitään tunnustusta – siksi ette tunne hänen nimeään. Hän ei itse asiassa oikeastaan välittänyt siitä loppujen lopuksi, mutta se tavallaan hiersi häntä, ettei hän saanut tunnustusta siitä, mitä hän oli tehnyt. Hämmästyttävää, yksinkertaista informaatiota universumin toiminnasta ja hyvin yhtenevää sen kanssa, mitä puhumme täällä, koska se mitä olemme puhuneet täällä, on teidän totuutenne ja se on universaali totuus. Ja vasta sitten kun joudutte aivoihinne, ajattelette liikaa, epäilette myös liikaa ja mutkistatte liikaa, olette vähän hakoteillä.
 
Takaisin asian ytimeen: vaaditaan tiedostamista, mikä säteilee valoa, joka sitten yhdistyy energiaan, ja tämä lähtee liikkeeseen – aktivoitu energia liikkeessä – ja luo havainnon todellisuudesta. Onko siinä järkeä? Onko se suhteellisen yksinkertaista? Jos olisi kyse Walterista, hänellä olisi kaikkia akateemisia teorioita – minä pidän sen todella yksinkertaisena. Siis voidaksenne aistia mitään, teillä täytyy olla nämä hyvin yksinkertaiset askeleet. Se päättyy havaitsemiseen. Siinä olette tällä hetkellä. Olette havaitsemisenne keskellä.
 
Mutta te tiedätte ja minä tiedän teidän tietävän, ettei havainto ole täysin totta. Havainto on liian rajoittunut ja huudatte päästä pois. Tiedätte, että on enemmän. Tiedätte, että on ns. parempaa, onnellisempaa, kaikkea muuta. Nämä ovat kaikki sanoja sille, että "on jotain muuta", ja on. Se on hyvä uutinen.
 
Ihmisaistit
 
Okei, tarkastellaanpa nyt viittä ihmisaistianne. Nämä ovat aistimekanisminne. Haluan teidän kuvittelevan hetken … No, teillä on viisi ihmisaistia, jotka ovat toiminnassa melkein koko ajan – sulkekaa silmänne hetkeksi. Menetätte yhtäkkiä näkökyvyn. Mielenne luo oman kuvansa, koska se on nähnyt silmienne kautta, joten se voi luoda kuvia uudestaan päähänne. Mutta nuo kuvat päässänne – tämä on hyvin tärkeä asia – edustavat vain keinotekoisesti kuvia, joita on tullut silmienne kautta. Kun siis sanon "omena", olette nähneet omenan, joten mielenne luo kuvan omenasta, mutta se on silti rajoittunut.
 
Kuvitelkaa nyt hetki, että menetätte täysin näkökykynne, ulkoisen näkökykynne, kyvyn avata silmät ja nähdä asioita ympärillänne ja sisäisen näkökykynne. Aivoihinne ei tule mitään kuvien keinotekoisia edustajia. Menetätte sen kaiken. Kuvitelkaa sitä hetki. Älkää kamppailko sen kanssa, antakaa sen vain olla. Elämä muuttuu yhtäkkiä. Elämästä tulee hyvin, hyvin erilaista ilman näköä.
 
(Tauko)
 
Ja maku. Menetätte yhtäkkiä makuaistin. Puh! Se menee ulos ikkunasta. Teillä ei ole sitä enää. Makunystyränne lakkaavat toimimasta. Ette maista enää koskaan ruokaa. Teillä on muistikuva mausta, kun olette maistaneet pipareita ja parsakaalia ja hampurilaisia tai te vegaanit tofua. Teillä on muistikuva siitä, mutta ette koskaan enää maista sitä. Tuo aisti on mennyt näön mukana.
 
Ja yhtäkkiä menetätte hajuaistin. Se meni suurin piirtein samaan aikaan kuin makuaisti. Ei enää hajuja. Ette koskaan enää haista ruusua. Ette koskaan haista enää pierua, josta Linda puhui (vähän naurua), joten tuo syöpälääke ei toimi teillä. Ette haista koskaan kevätpäivää, ilman raikkautta. Ette haista enää koskaan rakastajaanne, tuota toisen ihmisen tuoksua. Menetätte sen nyt makuaistin ja näköaistin rinnalla.
 
Sitten menetätte kosketusaistin. Ihon hermopäätteet jotka sallivat teidän tuntea kehonne, tuntea, kun silitätte koiraa, tuntea kätenne vedessä – aistimuksen ja vähän painetta – ette enää koskaan pysty tuntemaan toisen ihmisen syleilyä. Menetätte sen. Se on poissa.
 
Ja lopulta menetätte kuuloaistinne.
 
(Pitkä tauko)
 
Mitä tapahtuu ihmiselle, joka menettää kaikki viisi pääaistiaan? Hän tulee hulluksi. Mieli ei pysty käsittelemään sitä.
 
Mieli yrittää luoda uusia aisteja. Ensin se yrittää saada vanhat aistit toimimaan. Kun sitä ei tapahdu, se yrittää luoda uusia aisteja, mutta se on liian myöhäistä. Tulette hulluksi, jos menetätte aistimekanisminne. Teistä tulee järjetön.
 
Aistit ovat mielenne laajentuma. Mieli käyttää noita viittä aistia kerätäkseen, tulkitakseen ja mitatakseen dataa ja luodakseen todellisuutenne. Näin elätte. Ne ja mielenne luovat todellisuutenne. Näin hahmotatte kaiken kaikkialla ympärillänne.
 
Mieli estää kaiken muun. Mieli estää periaatteessa kaikki muut liikkeet, valot, energiat joita kulkee läpi, koska se ei kykene havaitsemaan niitä viidellä aistilla itse. Tämä on hyvin, hyvin tärkeä kohta.
 
Voitte avata silmänne koska tahansa. Saatte näkönne takaisin – ihmeitä tapahtuu.
 
Siis hyvin tärkeä kohta: todellisuus perustuu viiteen aistiin. Kaikki käyttävät niitä. Kaikki – myös henkisellä polulla, uskonnollisella polulla, kaikki jotka ovat mukana jonkin tyyppisessä itsensä kehittämisessä, henkilökohtaisessa kehittämisessä – käyttävät näitä viittä aistia ymmärtääkseen todellisuutensa.
 
Palataanpa eläintarha-analogiaamme. Jos olette eläintarhassa, vankina eläintarhassa ja ajattelette ja aistitte jatkuvasti eläimenä, ette koskaan pääse pois sieltä. Ette koskaan pääse, koska käytätte aistejanne selviytyäksenne eläintarhassa, elääksenne eläintarhassa, kenties joskus ajatellaksenne pääsemistä pois eläintarhasta, mutta teistä tulee tyytyväinen eläintarhassa. Ja käytätte pelkästään aistejanne, eläinaistejanne, joten pysytte aina eläintarhassa, vaikka portit jätettäisiin auki. Ja juuri näin tapahtuu ihmisille. Viittä aistia, melko vanhaa ja melko alkeellista aistia, käytetään todellisuutenne tulkitsemiseen, mutta kaikkialla ympärillä on paljon muuta.
 
Lisää mestariaistista
 
On jotain nimeltään "mestariaisti" eikä siinä ole järkeä toisille aisteille. Minäpä havainnollistan vähän, miten tämä toimii.
 
Mestariaisti ei ole riippuvainen näistä muista aisteista ja hädin tuskin yhdistynyt niihin. Mestariaisti avaa uusia maailmoja, mutta David, et pysty koskaan maistamaan tuota maailmaa tai ajattelemaan tuota maailmaa tai kuulemaan tuota maailmaa, koska tarvitset mestariaistin tämän pikkutodellisuuden ulkopuolella – ei ihmisaistejasi. Ne eivät toimi siellä, eikä niiden oikeasti pitäisikään toimia.
 
Ihmisaistien toiminta jatkuu tässä todellisuudessa, tässä ympäristössä, mutta pääsette toisiin ns. ulottuvuuksiin, todellisuuksiin, mahdollisuuksiin ja potentiaaleihin, eivätkä nämä aistit toimi enää, ja se on vaikea osa.
 
Tämä on vaikeinta, haastavinta informaatiota, mitä olen koskaan yrittänyt opettaa pian mestariksi tuleville tai mestareille, koska yritätte epätoivoisesti käyttää viittä ihmisaistianne ja mieltänne tulkitsemaan jotain, joka on jo olemassa, mutta jota ei voi aistia.
 
Pysähdytäänpä hetkeksi ajattelemaan tätä. Olette aistilaite – maku, näkö, ääni, haju ja kosketus. Muistatteko, mitä juuri tein – otin ne pois. Mitä tapahtuu? Teistä tulee hullu, koska ette voi … Ette pysty jatkamaan todellisuutenne tulkitsemista, joten teistä tulee hullu. Teistä ei tule hullua – tapahtuu eräs hyvä asia. Lähdette pois mielestänne. Menette mielen tuolle puolen, mutta kehonne luultavasti kuolee myös, koska se tarvitsee jatkuvaa palautetta.
 
Minäpä piirrän siis esimerkin. Ihmiset elävät periaatteessa lineaarisessa todellisuudessa ja heidän viisi aistiaan, jotka laitan tähän "vitosena", ovat sopeutuneet hyvin lineaariseen todellisuuteen. Tämä todellisuus on todellinen. Se on olemassa. Se on tässä, mutta aistinne ja mielenne tulkitsevat kaiken tällä todellisuusjanalla. Kaiken. (Huom.: katso shoudin video tai pdf-tiedosto nähdäksesi Adamuksen kuvat)
 
On siis erittäin vaikeaa päästä pois tästä, ja harhakäsitys, ongelmana uskonnoissa ja itsensä kehittämisohjelmissa on, että kaikki käyttävät edelleen viittä aistia ja mieltä yrittääkseen selvittää, miten saadaan parempi elämä. Mutta teistä tulee vain parempi eläin eläintarhassa. Siinä kaikki. Aistitte edelleen todellisuuden noilla melko rajoittuneilla ihmisaisteilla. Ne ovat lineaarisia. Ne ovat hyvin lineaarisia. Yritätte edelleen tulkita elämää niillä.
 
Mestariaisti lähtee pois kaikesta tästä. Mestariaisti ei ole sidottu aivoihin tai ihmiseen tai fyysisyyteen. Mutta ihmiset yrittävät edelleen tehdä tätä, ja he menevät kumpaankin suuntaan siinä. He yrittävät tulkita menneisyyttä ja tulevaisuutta, ja se on hyvin lineaarista. Se pysyy samana ja se synnyttää lisää samaa, kunnes joku tulee mukaan – joku Walter Russellin kaltainen, teidän kaikkien kaltainen – joka sanoo: "Ei, on jotain erilaista. Tiedän. Tiedän, että on jotain erilaista, mutta hitto soikoon, joka kerta kun yritän saada sen selville, joka kerta kun yritän aistia sen, ei ole mitään." Se on turhauttavaa. Tiedätte, että se on siinä, mutta yritätte käyttää viittä melko karkeaa aistianne ja aivojenne selvittämän sen. Se ei toimi.
 
Mitä voi tehdä? On hyvin turhauttavaa – "No, mutta miten muuten teen sen?? Se minulla vain on. Minulla on viisi aistia. Minulla on mieli. Miten se tehdään?"
 
No, ennen kuin pääsemme siihen, haluan teidän oivaltavan jotain: tämä ei ole lineaarista. Tämä on liikettä – liikettä mihin sisältyy aika, paikka ja se kaikki muu – liikkeeseen ja aikaan perustuva todellisuus tulkittuna aistien kautta. Mutta kun puhumme nyt, on muutakin liikettä, on muita ulottuvuuksia, muita asioita tapahtuu. Se ei ole lineaarista – teillä ei vain ole tajua/aistia sen ymmärtämiseen, mitä siellä tapahtuu.
 
Yhtä lailla teillä on matematiikka. Tämä on hyvä esimerkki, matematiikka (hän piirtää vaakaviivan, jossa on nolla keskellä). Ja se kulkee 0, 1, 2, 3, 4 ja -1, -2, -3, -4. Mitä?! Sinä kirjoitat (Lindalle).
 
Muuten, käsitättekö, ettei ole kovinkaan kauan siitä, kun historiassa ei edes tajuttu, että on nolla? Ei oikeasti. Tarkoitan, että se oli suuri paljastus. "Vau! On nolla." Ja sitten ihminen joka sanoi sen, mestattiin seuraavana päivänä (pieni tauko). Se on hyvä tarina. (Adamus nauraa) No, okei, kaksi päivää myöhemmin (vähän naureskelua). Miksi? Koska se häiritsi silloista ajattelua. "Miten voi olla nolla? Aloitamme yhdestä." Ja vasta paljon myöhemmin hoksattiin: "Ai, on nolla." Ja sitten se ihmisraukka, joka keksi negatiiviset luvut – "Miten voi olla negatiivisia lukuja?" – laitettiin vain vankilaan ja sitten häntä kidutettiin. Ja sitten myöhemmin sanottiin: "Joo, on negatiivisia lukuja."
 
No, on myös lukuja, jotka menevät tähän suuntaan (pystysuoraan ylös) ja jotkut teistä todella fiksuista sanovat: "En usko, Adamus." Kyllä on. On 1, 2, 3, 4, jotka menevät tuohon suuntaan (pystysuoraan alas) ja lukuja jotka menevät tähän suuntaan ja lukuja jotka menevät tuohon ja tuohon suuntaan (viistottain jne.). Mutta silloin kun aistitte vain lineaarisen, vain paikallisen ja vain mentaalisen, ette näe sitä. Ette näe sitä, kun yritätte käyttää nykyaistejanne päästäksenne tänne ja tänne ja kaikkialle muualle …
 
Nimittäin täällä ylhäällä on 4. Kun … Voi, innostun kovasti siitä, mihin olemme menossa! Kun fyysikot ja tiedemiehet lopulta alkavat ymmärtää, että kun yhdistätte tämän 4:n (vertikaali) tähän 4:ään (horisontaali) – ja tämä 4 täällä ylhäällä on täysin erilainen todellisuus, täysin erilainen ulottuvuus, jota ei voi aistia, mutta se on olemassa – kun he selvittävät sen, se antaa sillan tai polun todellisen kvanttifysiikan ymmärtämiseen.
 
Tällä hetkellä he puuhastelevat kvanttifysiikassa. He yrittävät ymmärtää sitä nykyaisteillaan. Sitten kun saadaan selville 4 täällä ja 4 tällä ja 4 tuolla ja 4 tuolla ja aletaan yhdistää niitä, on todellista eksponentiaalista laajentumista, evoluutiota.
 
Tällä hetkellä evoluutio tavallaan laahustaa eteenpäin lineaarisesti, viiteen aistiin perustuen. Se on hidasta eikä se toimi enää. Sitä häiritään tänä vuonna ja se aiheuttaa melkoisen helvetin. Sille joka tulee esiin teorioiden kanssa matematiikasta eri ulottuvuuksissa, nauretaan, niin kuin Walter Russellille naurettiin hyvin monista asioista, joita hän julkaisi. Mutta havaitsimme myöhemmin, että ne ovat totta.
 
Niinpä sanotaan, että käyttämällä viittä aistia ja mieltä, ette pääse sinne, minne yritätte päästä – valaistumiseen, oivaltamiseen. Miten siis pääsette sinne? Se on turhauttava asia, mitä hyvin monet teistä ovat ihmetelleet viime aikoina. Se on turhautumisen aihe ja intohimo – "Miten pääsemme sinne?"
 
Se on hyvin yksinkertaista. Palaamme johonkin hyvin, hyvin perusasioihin. Se on … Ai, Linda aikoo kritisoida. Se on – kirjoittaisitko – tiedostamisen aakkoset. Kirjoita se ylös. Tiedostamisen aakkoset. Mitä se on?
 
Olen olemassa. Olen olemassa.
 
Olen pyytänyt teitä vuosia tuntemaan sen. Ei ajattelemaan sitä, vaan tuntemaan "olen olemassa". Monet teistä kyllästyivät, koska jatkatte sen ajattelemista. Yritätte tehdä siitä jotain, mitä se ei välttämättä ole. Yritätte jatkuvasti aistia sen mielellänne ja odotatte – "No, en tunne koko kehoni kihelmöivän" tai "En näe sitä. En …" Ei, niin ei tapahdu. Mestariaisti ymmärtää sen. Se ei ole mitään viiden ihmisaistin kaltaista. Se ei ole mitään mielen kaltaista.
 
Kun Walter sai ilmestyksensä, hän yritti kirjoittaa siitä. Hän kirjoitti siitä vähän, mutta hän oli itse asiassa hyvin älyllinen eivätkä myöskään hänen kirjansa ilmaise sitä, ja hän laittoi niihin vastuuvapauslausekkeen: "Miten voi kirjoittaa jostain, mitä mieli ei yksinkertaisesti ymmärrä? Tiedän kokeneeni sen, mutten voi kuvata sitä", hän sanoi, ja hän koki. Hän yritti kuvata sitä aistitermein ja mielen termein, jotka ovat hyvin, hyvin rajoittuneita. Hän ei siis voinut kirjoittaa siitä.
 
Mitä sitten teette? Mestariaisti. Miten pääsette siihen? Palatkaa tiedostamisen aakkosiin. Kirjoita sinne alle "olen olemassa". Se ei ole ajatus, se on tietäminen. Se ei ole mantra tai meditaatio – se on tiedostaminen.
 
Kerroin jokin aikaa sitten, että teistä tulee vielä sairaan kyllästyneitä siihen, kun puhun siitä, koska haluatte jonkin hokkuspokkuksen, jotain taikaa. Haluatte jotain, joka kiihottaa viittä ihmisaistianne, ainoaa asiaa jonka luulette tuntevanne tällä hetkellä.
 
Palaatte "olen olemassa", "minä olen" –tietoisuuteen ja mestariaistiin, mitä on hyvin vaikea yrittää opettaa, mutta mikä on erittäin helppo kokea, ja yhtäkkiä teistä tulee eksponentiaalinen. Tiedätte, mutta ette tiedä, miten tai miksi teillä on se.
 
Yhtäkkiä menette ajan ja paikan tuolle puolen ja yhtäkkiä oivallatte sen, mistä olen puhunut vuosia: yhtäkkiä tulevaisuus on vain tässä. Se mikä on ratkaisematon tässä hetkessä, on ratkaistu toisessa ulottuvuudessa, ja yhtäkkiä se on tässä. Se on aina ollut, oivallatte sen, mutta se on mennyt teiltä ohi, koska olette aistineet vain viiden aistin ja mielen kautta.
 
Kun avaudutaan mestariaistille, mikä ei ole yksi, muttemme hajota sitä älyllisiin termeihin, emme yritä tehdä siitä kaaviota – älkää koskaan, koskaan yrittäkö tehdä sitä. Kun mestariaisti avautuu ja se hyväksytään ja sallitaan, pidätte hemmetin kätenne, korvanne, silmänne ja kaiken muun irti siitä, koska älkää yrittäkö muuttaa sitä ihmisaistiksi. Kun sallitte sen, kun annatte itsenne tulla tarpeeksi hulluksi oivaltaaksenne, että se on olemassa, kun ette ajattele sitä ja yritä rakentaa sitä aivoissanne tai nähdä silmillänne, kun vain oivallatte, että se on olemassa, kaikki muuttuu. Peli muuttuu. Ja sen 2016 tuo ja tätä on sen kaikki häiritsevyys ja kauneus.
 
Sen opettaminen on kaikkien haastavinta, koska tähän pääseminen kestää kauan. Se todella kestää. Kun otetaan kadulta joku, joka viettää normaalia, säännöllistä ja suhteellisen tiedostamatonta elämää, häntä ei voi vain tuoda tähän, kuten kuulitte Cauldren ja Lindan tarinan haastattelustaan. Ja se mikä näyttää hyvin selvältä ja järkevältä teille, se räjäyttää jonkun muun. Tarkoitan hänen kehonsa, mielensä ja kaiken muun.
 
Tähän pisteeseen pääseminen kestää kauan – on paljon sanoja monien vuosien saatossa ja paljon kanavointeja – ja nyt olemme tässä ja tavallaan en voi oikeasti opettaa sitä teille. Voin kertoa, että se on olemassa. Voin kertoa teille mestaritunteesta ja mieli sanoo: "Mutta mikä se on? Mistä se tulee? Miten suuri se on? Miten voin tehdä siitä paremman? Haluan sen nyt elämääni. En tunne mitään. En tunne mitään." Pyh! Okei. Siksi sanoin päivän alussa, että paiskaudutte seinään, kunnes teette vain mitä? (Yleisö sanoo "sallitaan") Sallitte, ehdottomasti, ja olette valmis siihen ettekä voi tehdä sitä väärin. Ette itse asiassa pysty pakenemaan sitä. Se on hassu asia. Se on täällä teille jokaiselle.
 
Rikon tavallaan omia sääntöjäni. Nimittäin jos tekee sääntöjä, voi rikkoa säännöt, kuten sanotaan (vähän naureskelua). Ja aion soittaa vähän merabh-musiikkia ja sallimme pelkästään mestariaistin, ja mielenne sanoo: "Mutta mikä se on? Missä se on?" Aistinne yrittävät tuntea sen eivätkä ne pysty. Ja sitten tulette todella hiljaiseksi.
 
Melu vs. hiljaisuus
 
Muuten, minun täytyy mainita pari asiaa ensin. Hiljaisuus. Ihmiset puhuvat paljon. Koko ajan tulee läpi paljon melua ja se on lineaarista. Se havaitaan eri aisteilla, ei ainoastaan korvilla, vaan myös kosketuksella – voitte tuntea äänen. Mutta se menee näin (hän vetää vaakasuoran viivan).
 
Kaikella elämässänne on – en halua kutsua sitä vastakohdaksi – erilainen aspekti. Meillä on siis ns. melua. On aina … gravitaation vastakohta tai erilainen gravitaatio. "Vastakohta" ei ole oikea sana. On … kutsutaan sitä vain sanalla "anti". Se ei merkitse vastakkaista, se merkitsee vain erilaista. Siis kaikella on tuo toinen aspekti, jota ei aistita tavallisesti ihmisaisteilla.
 
Hiljaisuus on pelkästään toinen suunta hyvin lineaarisella melutasolla. Hiljaisuus, koska tyypillisessä ajattelutavassa luulette aistivanne hiljaisuuden, mutta aistitte vain vähän hiljaisempaa. Koskaan ei ole itse asiassa hiljaisuutta.
 
Mutta hiljaisuus on olemassa. Sen on oltava. Jos on melu, on hiljaisuus. Jos on gravitaatio, on ei-gravitaatio. Olette tottuneet gravitaatiovoimaan, voimaan joka vetää asioita alaspäin, voimaan joka on vastakohta asioita ylöspäin työntävälle voimalle. Mutta ne ovat itse asiassa kumpikin ihmisen lineaarisia aistiominaisuuksia. Todellinen hiljaisuus on tällaista (hän piirtää 90 asteen kulman janaan). Se tapahtuu täällä ja se tapahtuu tuolla ja se tapahtuu täällä (lisää kulmia vaakasuoraan janaan). Mutta ette tiedosta sitä, koska etsitte hiljaisuutta ihmisaisteilla. Ette löydä sitä. Löydätte vain vähän hiljaisempaa.
 
Sama dynamiikka tässä todellisuudessa on työntövoima – kirjoittaisitko sen, kiitos (Lindalle). Meidän on pidettävä hänet valppaana tässä. Työntövoima.
 
LINDA: Uusi sivu?
 
ADAMUS: Toki, miksi ei? Haaskataan paperia. Elämän ongelmissa ei ole kyse ympäristöstä, nälästä, ei edes energiasta tällä planeetalla. Ne ovat mahtavia harhauttajia. Ongelmana on, voitteko olla "minä olen" –olemus. Ongelmana … paperin haaskausta, sillä ei ole merkitystä. Kun ihmistietoisuus nousee tiettyyn pisteeseen, oivallatte, että olette katsoneet ja työstäneet koko ajan kamelin väärää päätä (naurua ja joku kysyy "voiko se parantaa syövän?"). Kyllä – ei kamelit. Ei, ei. Mutta ne ovat upeita häiriötekijöitä. Ne ovat kaikki lineaarisia. Ne ovat kaikki viidessä aistissa.
 
Näissä asioissa ponnistellaan hyvin paljon, ja se vain saa … Ne ovat valtapelejä ja ne ovat vain uusia tulkintoja vanhasta energiasta ja valtapeleistä, mutta en mene nyt siihen.
 
Työntövoimatodellisuus
 
Elätte työntövoimatodellisuudessa. Kaikki vaatii työntämis-, pakottamisdynamiikka tai asioita pakotetaan teille. Kun haluatte saavuttaa jotain elämässänne, teidän täytyy ponnistella sen eteen ja kamppailla sen kanssa ja pakottaa sitä. Kun haluatte siirtää maljakkoa, St. Germain –maljakkoa tuolla jalustalla, teidän täytyy mennä nostamaan sitä ja käyttää voimaa siihen – ettekä edes ajattele sitä enää. Se on vain yksi todellisuuden aspekti.
 
Minä olen vain siirtänyt tuon maljakon – se on mennyt jonnekin muualle. Minun ei tarvinnut koskea siihen. Minun ei tarvinnut ponnistella mitenkään. Valoni toi sisään moniulotteista energiaa, joka siirsi sen. Edith katsoo taaksepäin: "En näe, se on edelleen siinä." Okei. (Naurua)
 
Mutta asian ydin on, että olette niin tottuneet työntövoimatodellisuuteen, energiapinnistelydynamiikkaan, että te ette näe mitään muuta, koska jokainen ihmisaistinne on ehdollistettu ja hypnotisoitu vain tuohon hituseen todellisuutta. Mutta on paljon muuta. Jokaista fysiikan ominaisuutta kohti on myös monta muuta ominaisuutta. Mutta ette näe, kuule, kosketa, haista ja maista niitä tai voi ymmärtää niitä mielellänne. Niinpä menette pois mielestänne. Menette mielen tuolle puolen.
 
Haluan mainita toisenkin asian nopeasti, ennen kuin teen yhteenvedon ja teemme merabhimme, koska pizzaa on tulossa.
 
Käytätte mieltä – näen joidenkin yrittävän käyttää mieltä – psyykkiseen ilmiöön. "Siirrä tuo pallo – mmmmm – pois jalustalta. Mmmmm." Edelleen työntövoimaa. Ehdottomasti työntövoimaa. Ehdottomasti painetta. Dynamiikkana on ehdottomasti panna jokin tapahtumaan sen sijaan, että se sallitaan.
 
Olette panneet asioita tapahtumaan koko elämänne, vaikka olette kamppailleet toisiaan, mutta unohditte koko ajan, että voitte valita 90 asteen kulman, joka ei vaadi ponnistelua. Sen sijaan, että panette jonkin tapahtumaan, sallitte sen. Tapahtumaan paneminen on edelleen totta. Piirrän tämän. Jotkut teistä ihmettelevät, mistä helvetistä oikein puhun.
 
Tässä siis käytätte ponnistelua ja voimaa pannaksenne jotain tapahtumaan. Ajattelette liikuttavanne asioita elämässänne, on kyse sitten opiskelusta, oppiarvon ja työpaikan saamisesta tai autotallinne siivoamisesta. Luulette liikuttavanne jotain. Voi, hänen käsialansa on kamalaa. Luulette liikuttavanne jotain elämässä. Kiellätte sen hyvin oleellisen faktan, että kaikki liikkuu teistä huolimatta. Kaikki on jo liikkeessä valonne vuoksi. Luulette siis, että teidän täytyy ponnistella, pakottaa asioita tapahtumaan elämässänne, kuten psyykkinen energia. Tiedän, että jokainen teistä on kokeillut sitä aiemmin. Olette yrittäneet siirtää esinettä koskettamatta sitä. Mokasitte, koska käytitte viittä aistianne ja ponnistelua.
 
On toinen tapa tehdä se. Ei korvata sitä, ei yhtäkkiä ylösnousta lineaarisella tavalla. Ette tee sitä. Se on "ja". Yhtäkkiä oivallatte, ettei ole ehdottomasti mitään ponnistelua, voimaa, yritystä.
 
Mielenne ei pysty ymmärtämään tätä. Se sanoo: "No, paska, minun täytyy ajatella tuon asian liikuttamista, eikö niin? Minun täytyy kuvitella se liikkumaan." Ei, ei täydy. Se on mestarin aisti. Se ymmärtää. Teidän ei tarvitse tehdä hokkuspokkusta, koska käsittelette vain työntövoimatodellisuutta ja käsittelette mieltä ja aisteja. Oivallatte yhtäkkiä, että mestarin aisti on jo liikuttanut. Se ei vaatinut mitään ponnistelua. Se oli sallimista.
 
"No, eikö minun tarvitse käynnistää jotain? Eikö minun tarvitse valita?" Ei, itse asiassa ei tarvitse.
 
"No, eikö minun tarvitse … Mitä jos teen sen väärin? Mitä jos pallo vain alkaa sinkoilla ympäri huonetta ja tappaa ihmisiä?" Ajattelet taas kuin ihminen. Olet takaisin eläintarhassa. Olet eläin eläintarhassa. Tiedät jo, että kaikki on täydellistä. Se on mestarin aisti. Se on hämmästyttävää.
 
Muuten, aion kertoa teille yhden asian vielä, ennen kuin teemme merabhin, koska tuo pizza on kuumaa nyt. Mikä on tärkeämpää, pizza vai oivaltaminen? (Yleisö huutaa "oivaltaminen!") Kumpikin! Kumpikin! (Adamus nauraa) Kumpikin! Ihan oikeasti! Eletään. Paska! Kuka sanoi … näettekö? Näettekö, että menitte tuota polkua pitkin: "Voi, meidän täytyy liikuttaa …" Ei, ei. Pizza, oivaltaminen, kaikki kerralla.
 
Hypnoosi
 
Vielä yksi asia. Olen puhunut aiemmin hypnoosista ja kaikki ihmiset on hypnotisoitu, myös te vaihtelevassa määrin. Niin kauan kun teillä on viisi aistia toiminnassa ja käytätte ainoastaan niitä, olette herkkä hypnoosille, altis sille. Tiedän, että jotkut teistä ovat huolissaan: "Voi, soiko puhelin ja yhtäkkiä olen ostoskeskuksessa konekiväärini kanssa?" (Joku sanoo "ai, no") Ai, no, vain yksi päivä. Ei! Sanoin, että te ette voi mennä vikaan.
 
Teillä on vaihtelevassa määrin hypnoosia, koska nuo viisi aistia ja mieli ovat herkkiä hypnoosille. Herkkiä. Siksi teette asioita, jotka eivät ole oikeasti teidän, siksi teette asioita, joiden tekemisestä ette pidä, siksi toistatte malleja, jotka yritätte rikkoa käyttämällä voimaa ja ponnistelua nimeltään tahdonvoima, eikä se toimi. Se ei toimi. Teidät on hypnotisoitu siihen. Ja sitten yritätte päästä ulos siitä. Miten yritätte päästä ulos siitä? Mielenne kautta, hypnoosinne kautta, eläinaistinenne kautta eläintarhassa. Yritätte päästä ulos siitä sillä samalla asialla, jonka kanssa jouduitte siihen, ja sitten hautaudutte syvemmälle. Teistä tulee vain enemmän ja enemmän eläintarhan eläin.
 
Teitä ei voi hypnotisoida … tai se osanne jota ei voi hypnotisoida, on mestariaisti, fantasia, mielikuvitus. Mielikuvitustanne ei voi hypnotisoida, ei voi – tai fantasiaanne. Pari shoudia sitten sanoin avainsanan – fantasia. Itsenne vapauttaminen. Sitä ei voi koskaan hypnotisoida, ei koskaan.
 
Jos etsisin hyvää kohdetta hypnoosiin, en menisi – yritän ajatella poliittisesti korrektia sanaa. Hei, tehdään näin vuonna 2016: ei enää poliittisesti korrekteja sanoja. Se on liikaa työtä. En menisi hullujenhuoneeseen, pöpilään, mielisairaalaan – miten sitä halutaankin kutsua. En menisi sinne yrittämään hypnotisointia. Noita upeita ihmisiä ei voi hypnotisoida. Ei voi. He ovat jo mielettömiä. Ei voi hypnotisoida jotain, mitä ei ole. He ovat jo tuolla jossain. He eivät vain oikein sovi kaikkien muiden joukkoon. Ei, ei, ei. En menisi sinne. Menisin ostos- … menisin – Cauldre kertoo minulle – menisin Walmartiin (yleisö voihkii). Siellä on paljon ihmisiä. On paljon ostajia. Se on mahtava paikka jonkun hypnotisoimiseen – "Ostat tuota roskaruokaa." Tota, he ostavat joka tapauksessa, joten se ei ole hyvä esimerkki (vähän naurua).
 
En menisi psykiatriselle osastolle sairaalassa. Ei, en menisi. Itse asiassa helppoja kohteita ovat ne, jotka ottavat masennuslääkkeitä. He ovat todella helppoja. He ovat hyvin avoimia monin tavoin, paitsi itselleen. Niinpä pysyisin samalla tavalla erossa niistä. Fantasiaa, mielikuvitusta tai mestariaistia ei voi hypnotisoida.
 
Ihmisaistinne on hypnotisoitu. Se ei ole lainkaan huono asia. Tarkoitan, että voitte pitää hauskaa sen kanssa. Mielenne on ehdottomasti hypnotisoitu. Mutta tätä toista osaa, mestariaistia, ei voi hypnotisoida. Se on vapautuksenne. Monet teistä ovat olleet huolissaan siitä lähtien, kun puhuin puhelimen soimisesta. [Gulp!] Joillekin teistä on tullut puhelinfobia. Ette vastaa enää puhelimeen (Adamus naureskelee). Vaikka kuka soittaisi: "En voi vastata siihen. Minut saatetaan hypnotisoida." Tiedättekö mitä? He tekevät jotain muuta – soittavat kelloa tai painavat kameran laukaisinta (naurua, koska Dave napsii valokuvia). Okei.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä mestariaistille. Tähän olemme menossa.
 
Teillä on viisi ihmisaistia, menemme niiden ulkopuolelle. Teemme 90 asteen käännöksen, 90 asteen käännöksen polulla ja oivallamme, että jos on viisi ihmisaistia, on viisi ei-aistia tai 15 tai 1000 tai vain yksi.
 
Mestariaisti-merabh
 
Laitetaanpa vähän merabhimaista musiikkia, John.
 
(Musiikki alkaa)
 
Himmennetään valoja. Jos pizzakaveri kävelee sisään, kutsukaa hänet istumaan kanssamme. Antakaa hänelle kivasti tippiä.
 
Aah! Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Moiskis! Rakastan teitä kaikkia. Oikeasti rakastan.
 
Olen odottanut, pelännyt tähän kohtaan tulemista. "Pelännyt", hän sanoo. "Miksi pelännyt?" Voi, tätä on vaikea opettaa. Jotain mitä et voi aistia mielessäsi tai sormillasi tai mitä et voi haistaa. Ei, et voi nähdä sitä. Et voi kuulla sitä. No, meillä on musiikkia, mutta …
 
Vedä kunnolla syvään henkeä.
 
Olen pelännyt sitä tavallaan, sanonut itselleni: "Olenko riittävän hyvä opettamaan tätä?" (Paljon naurua ja "oho")
 
SART: Tämän hän sanoi ensimmäiseksi tänä aamuna.
 
ADAMUS: "Olenko riittävän mestari ylösnousseiden mestareiden joukossa opettamaan tätä? Voisiko Kuthumi tehdä parempaa työtä? Kenties Tobiaksen ei olisi pitänyt lähteä niin aikaisin (surullisella äänellä) (lisää naurua). Kenties hänen olisi pitänyt opettaa tämä. El Moryan, voi, hän on niin komea. He kuuntelisivat häntä."
 
Ja sitten heräsin hevonpaskaunestani ja sanoin: "Tietysti voin opettaa tämän!" Aivan kuten jokainen teistä, herätkää tuosta hevonpaskaunesta, okei?
 
LINDA: Vau!
 
ADAMUS: Se on totta. Sanoin, etten aio olla poliittisesti korrekti. Se vaatii liikaa ponnistelua.
 
Ai niin muuten, te tiedätte sen, eikö niin? Minä tiedän sen. On paljon enemmän. On paljon enemmän, mitä ette tiedä niillä asioilla, joiden kanssa olette tottuneet työskentelemään, ettekä edes osaa ajatella tietänne siihen. Se oli rakkaan Walterin ongelma. Hän yritti ajatella tiensä sen läpi. Hänellä oli erittäin hyvää informaatiota, mutta siitä tuli hyvin älyllistä, ja sanoin: "Walter, turpa kiinni. Salli. Salli."
 
Mestarin aisti – luulen, että voisimme sanoa sitä intuitiiviseksi. Se on tietämistä. Se on yksinkertainen. Oivallatte, että sanasto on rajoittunut aisti, aivan kuten muutkin ihmisaistit. Hyvin rajoittunut.
 
Pääsemme siis tähän kohtaan. Kyse on vain sallimisesta. On okei ajatella. Todella on, koska ette voi sille mitään. Ja sitten mietitte, teittekö sen oikein. Myöhemmin mietitte: "Miten tuon sen takasin." Ette tuo.
 
Muista, mistä olemme puhuneet aiemmin. Luominen on liikkeessä, sinä et ole. Annat kaiken tulla sinulle.
 
Annat sen vain tulla sinulle.
 
Mennäänpä vielä askel tai kaksi taaksepäin, kauemmas taaksepäin. Muistatko? Olen sanonut, että oivaltaminen kehittyy luonnollisesti. Se on vaivatonta kehittymistä. Tee tuo tiukka käännös oikealle vaivattomuuteen. Lähde tuolta lineaariselta polulta ehdottomaan vaivattomuuteen.
 
(Tauko)
 
Haluaisin tehdä tässä pienen lupauksen, kun menemme tähän vuoteen: joka kerta kun luulet, että sinun täytyy ponnistella oivallustasi, mestaruuttasi varten – mentaalisesti, fyysisesti, tunteellisesti – teemme samanaikaisesti 90 asteen käännöksen vaivattomuuteen. Voit tehdä kumpaakin.
 
Sitten tunnet tuon vaivattomuuden. Tunnet, miten tämä mestariaisti jotenkin – ei, en aio kutsua sitä kuudenneksi aistiksi, älkää tekään, koska se on pysymistä lineaarisena – mutta yhtäkkiä oivallat, että se on ollut aina.
 
Sitä ei vain aistittu.
 
Sitä ei tiedostettu – oivallettu.
 
Jokin aikaa sitten sanoin, että korvataan sana "ylösnousemus" "valaistumisella". Sitten sanoin, että korvataan "valaistuminen" "oivaltamisella". Mitä oivaltaminen on? Se on vain, no, aistimista, mutta viiden ihmisastin ulkopuolella, sen ulkopuolella, mihin olette tottuneet.
 
Muistatko, kun sanoin, että tästä vuodesta tulee todella häiritsevä, eli häiritsemme riippuvuutta viiteen ihmisaistiin tai niiden viettelyä. Äläkä ylläty, jos no, kuulosi tulee vähän oudoksi tai silmäsi eivät toimi niin kuin ennen. Mitä tahansa. Sanon vain, että häiritsemme vanhoja malleja. Et korvaa nykyistä ihmisnäköä supernäöllä, bionisella supernäöllä. Kyse ei ole siitä, koska olet silloin edelleen lineaarisuudessa.
 
Sallimme tämän asian, jota kutsutaan "mestariaistiksi", hyvin erilaisen tavan oivaltaa. Se ei ole myöskään älyllistä. Tämä on sen kauneus. Tämä on parasta siinä. Mestariaisti ei ole älyllinen. Se ei ole uusi ajattelutapa. Mestariaisti on täysin vanhojen käyrien ulkopuolella.
 
Ei ole mitään ponnistelua. Ei ponnistelua. Ei ole mitään houkuttelua tai anelua. Muista, että valo saa energian lähtemään liikkeeseen ja tulemaan sinulle. Sinun tehtäväsi on vastaanottaa.
 
(Tauko)
 
Se näyttää vähän oudolta ensin. Se on erittäin ymmärrettävää, kun on tuo halu käyttää aistejaan tai mieltään kaiken selvittämiseen. On vähän outoa olla vain vaivaton, salliva. Yritätte myös tehdä älyllisiä laajentumisharjoituksia. Kuivittelette työntävänne itseänne ulospäin, tekevänne mielestänne tai mistä tahansa suuremman. Nekään eivät toimi.
 
Menemme johonkin täysin nykyaistienne ulkopuoliseen maailmaan ja lasken mielen mukaan aisteihin – täysin tuon maailman ulkopuolelle – ja sinun tehtäväsi on vain sallia, vastaanottaa.
 
En välitä, miten hyvä tai huono olet ollut, miten fiksu, miten tyhmä, mies tai nainen, viisi elämää vai 500. Sillä ei ole merkitystä.
 
Ei ponnistelua, kiitos. Tiedän, että se tuntuu kummalliselle, mutta tässä ei ole työntövoimaa.
 
(Tauko)
 
Mestariaisti, se on melkein sanoinkuvaamaton. Se on nykyisen fysiikan, tieteen ja matematiikan ulkopuolella. Ne pääsevät siihen.
 
(Tauko)
 
Toiset ovat käyttäneet eri nimeä siitä. Minä pidän mestariaistista. Toiset ovat yrittäneet kutsua sitä eri asioiksi. Sillä ei ole merkitystä. Se on sen tavan ulkopuolella, millä tällä hetkellä havaitset, mittaat ja arvoit elämää ympärilläsi.
 
Se on mestariaisti.
 
Se muuttaa elämäsi. Se vapauttaa sinut tuosta eläintarhasta. Ja sinun ei tarvitse koskaan, koskaan, koskaan murehtia joutumista takaisin.
 
Ole tässä vaivattomassa hetkessä itsellesi.
 
Vedä kunnolla syvään henkeä.
 
(Tauko)
 
Minulla oli hyvin kirottua, kun mestariaistini tuli pysyväksi. Olin nimittäin saanut murusia siitä, vähän tietoisuutta siitä. Mutta kun se oli siinä, yritin todella saada sen sopimaan yhteen kaiken muun kanssa. Yritin saada sen sopimaan mieleeni eikä se vain sopinut. Yritin saada sen sopimaan ihmisaisteihini, mikä oli kaikki, minkä tunsin tuolloin. Mutta se ei sopinut. Niinpä lakkasin lopulta yrittämästä. Ja sitten, ja vasta sitten, mestariaistini valo todella säteili. Sitten ja vasta sitten, kun lakkasin yrittämästä.
 
Mestariaisti ei sisällä valtaa/voimaa, ei mitään valtaa.
 
(Tauko)
 
Se liikuttaa energiaa hyvin eri tavalla. Se liikuttaa energiaa sinulle "sujuvasti", "vaivattomasti", kuten kutsun sitä. Mutta muistan yrittäneeni käyttää voimaani, työntöäni, tavallaan koko tuota syyn ja seurauksen dynamiikkaa, joka on osana lineaarista todellisuutta. Yritin sitä, se ei toiminut.
 
(Tauko)
 
Se on ok. Et tee sitä väärin, jos mielesi jaarittelee tai jos yrität nähdä sen. Et tee sitä väärin, mutta tehdään myös tuo 90 asteen käännös samaan aikaan.
 
On antityöntövoima, antigravitaatio, antiaistit. Sen sallimme. Mestariaisti ei ole inhimillinen.
 
(Tauko)
 
Emme ole enää eläimiä eläintarhassa.
 
(Pitkä tauko)
 
Vedä kunnolla syvään henkeä.
 
Näetkö, miten helppoa se on? Hassu asia on, että jotkut teistä sanovat: "Mutta mitään ei tapahdu." Ei ihmisaisteillasi. Etkä haluakaan sitä. Sanot: "Mutta miten sitten tiedän, että jotain tapahtuu." Koska sallit sen.
 
Et voi tuntea sitä vanhalla tavalla tai ajatella sitä vanhalla tavalla. Se on tavallaan kuin tuo vanha Zen-juttu. "Miten tiedän, että minä olen täällä?" "Koska minä olen."
 
"Miten tiedän, että mestariaisti on täällä?" "Koska se on." Se ei voisi olla yhtään yksinkertaisempaa.
 
"No, mutta eikö minun tarvitse tehdä työtä sen eteen?" Vain jos haluat.
 
(Tauko)
 
"Miten tiedän, mikä tämä mestariaisti on?" kysyt ehkä. Koska sinulla on aina ollut se.
 
"Miten tiedän, etten vain keksi sitä?" Keksit kaiken. Sinut vain hypnotisoitiin keksimään elämäsi samanlaiseksi kuin kaikilla muilla, ja teillä oli yksi suuri sotkuinen sepite. Kaikki on keksittyä.
 
Miksi et siis keksi, no salli sitä, mikä oikeasti olet, mitä oikeasti haluat?
 
(Tauko)
 
Minulla alkaa olla nälkä! (Adamus naureskelee)
 
Se on vaivaton, mestariaisti. Se on tässä. Sitä ei kielletä keneltäkään. Jos olet turhautunut siihen – "Missä se on? En tunne sitä." – se on ok. Vedät syvään henkeä ja sallit.
 
Muista tuo 90 asteen käännös Lineaarisuusbulevardilta Fantasiakujalle. Se on oikopolku Valaistumisvaltatielle, joka johtaa lopulta Oivaltamiseen.
 
Okei. Vedä kunnolla syvään henkeä.
 
Vedä kunnolla syvään henkeä, rakas shaumbra.
 
Vedä kunnolla syvään henkeä. Aah! Ooh! No, taisin kuitenkin opettaa sen (Adamus naureskelee).
 
Joo, menen tänä iltana Ylösnousseiden mestareiden klubille ja sanon: "Hitto, juuri niin!" (Naurua) "Tiesin, että he tajuaisivat sen. Tiesin, että oli aika."
 
Siis rakkaat ystäväni, jatkamme tätä. Meillä on paljon asioita menossa tänä vuonna. Ilmiselvää. Meillä on paljon tehtävää, mutta lähdemme nyt tähän toiseen suuntaan. Tuntuu kummalliselta ja epätodelta toisinaan. Onko se oikeasti siinä? Onko se oikeasti konkreettista? Mutta muistakaa, ettei kyse ole enää tuosta viiden aistin lineaarisesta elämästä. Ette koskaan pääse Valaistumisbulevardille sillä tavalla. Ette koskaan.
 
Sallimme siis toiset perspektiivit, ei vain fyysistä perspektiiviä. Sallimme kaikkien muiden perspektiivien alkaa tulla sisään.
 
Se tuntuu oudolta. Takaan teille sen. Se tuntuu ehdottomasti oudolta. Mutta sitten toinnutte ymmärtäen, että tämä on hyvin luonnollista ja oleminen tuo eläin eläintarhassa niin kauan oli itse asiassa luonnoton tila.
 
Vedetäänpä siis syvään henkeä sen myötä ja tiedätte, miten lopetamme tämän. Tiedätte, että vedämme syvään henkeä yhdessä ja sanomme "onnellista uutta vuotta!" (Yleisö sanoo "onnellista uutta vuotta!")
 
Ja kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
 
Kiitos, rakkaat ystäväni. Olkoon mestariaisti kanssanne (yleisö taputtaa).
 
----------- 

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen. 

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.