Moniulotteisia uutisia
UUDEN MAAPALLON LUOMINEN, OSA 2
 
Kanavoinut/kirjoittanut Suzan Caroll (www.multidimensions.com)
Uutiskirjeestä 8.11.2011
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
VIIDES MERKINTÄ: VALO KÄYTÄVÄSSÄ
 
Halusin kertoa teille vähän lisää kokemuksistamme Käytävässä. Kuten olen aiemmin sanonut, Käytävästä tuli kirkkaampi ja kirkkaampi, kun siirryimme syvemmälle siihen. Haluan lisätä tähän, että kun valosta tuli kirkkaampi, se alkoi saada eri värejä. Ensin valo oli pehmeän vaaleanpunaista, mikä sai olomme tuntumaan hyvin turvalliselta, suojellulta ja no, rakastetulta. Kukaan meistä ei ajatellut, että valon oli mahdollista antaa meille rakkautta, joten ajattelimme, että tunsimme Arcturuslaisten rakkautta. Kuten tavallista, Arcturuslaiset kuitenkin lukivat ajatuksemme ja sanoivat: "Vaikka rakastamme teitä ehdottomasti, tuo valo lähettää teillä rakkautta. Nimittäin tämä valo on elävää."
 
Elävä valo on taas yksi täysin ainutlaatuinen käsite, joka meidän oli ymmärrettävä. Onneksi opimme, että jos vain lakkaisimme esittämästä kysymyksiä ja antautuisimme kokemukselle, lopulta kysymyksiimme vastattaisiin sisältä. Koska pystyimme antautumaan tälle vaaleanpunaiselle valolle, pystyimme tuntemaan, miten se oli elävää. Se näytti kerääntyvän sen ympärille, mitä muotoa muistuttavaa meillä vielä oli, luomaan tunteen tietämisestä, mikä oli laitettu kaikkien kysymystemme päälle.
 
Sitten vaaleanpunainen valo muuttui vähitellen miellyttävän oranssiksi valoksi, mikä tuntui kuin sisäiseltä lyhdyltä valaisemassa tietämme uuteen olotilaan, uudestisyntymään. Juuri kun aloimme rentoutua tähän käsitteeseen, valo muuttui lämpimäksi keltaiseksi hehkuksi, joka voimaannutti meitä yli hurjimpien unelmiemme. Tunsimme ikävuotemme ylittävää viisautta ja luottamusta, että se mitä tahansa teimmekin, oli oikein.
 
Koska Käytävässä ei ollut ajantuntua, meillä ei ollut mitään tapaa tietää, miten kauan olimme kussakin värisävyssä. Näytti siltä, että jotkut meistä tarvitsivat enemmän altistusta tietyille väreille ja vähemmän toisille. Mutta minun on sanottava, että "väri" ei ole oikea termi. Kyse oli enemmän siitä, että olimme erilaisissa ja etenevissä energiataajuuksissa ja väri oli tuon taajuuden kieli. Opimme myös, että voisimme lähettää erilaisia valovärejä toisillemme, joista itse asiassa tuli erilaisia viestejä. Aloimme päästä irti tavasta puhua sanoilla ja opimme puhumaan valon väreillä ja taajuuksilla.
 
Näytti siltä, että jokainen meistä piti tauon Käytävän ulkopuolella, ennen kuin siirryimme vihreään valoon. Näytti siltä, että tämä valo oli paljon elävämpää kuin muut, ja tiesimme vaistomaisesti, että meidän täytyisi valmistaa tietoisuuttamme kyetäksemme ottamaan vastaan sen. Meistä oli tulossa niin rakastavan yhdistyneitä, että meillä kaikilla oli sama vaikutelma samaan aikaan. Tämä antoi meille suurta lohtua. Päätimme pysyä Käytävän ulkopuolella seitsemän päivää maan aikaa valmistautuaksemme tähän seuraavaan valotaajuuteen.
 
Viikon kuluttua palasimme kaikki - miten voisimme hylätä toisemme tai tämän upean prosessin? Käperryimme läheisesti yhteen ja odotimme vihreää hehkua, minkä näimme ilmestyvän Käytävän syvyyksistä. Tämä valo oli elävämpi kuin kaikki muut laitettuna yhteen. Tämä valo oli - kyllä, käsitimme sen kaikki samalla hetkellä - tämä upea valo oli Gaia! Se tuli päällemme yhtä pehmeästi kuin putoava lehti ja ympäröi meidät kuin vihreä aamunkoitto. Meitä lämmitti sen valo, viilensi sen syvyys, hyväili sen rakkaus ja elävöitti sen vahvuus.
 
Kun vihreä valo virtasi olemukseemme, olimme lähes pakahtua siitä vihreyden valikoimasta, mitä yksi olento voisi samanaikaisesti näyttää. Olimme varhaisvehnän valtavia peltoja jotka huojuivat tuulessa, syvän vihreitä valtavia metsiä, kirkkaanvihreitä äärettömiä niittyjä, saniaisten reunustamien purojen virtaavaa vihreää. Kaikki nämä sävyt, kaikki nämä elämän ilmentymisen variaatiot virtasivat meihin kuin vastasyntyneen vauvan ensihenkäys. Haukoimme henkeämme yrittäen hengittää sisään tätä voimakasta elämänmuotoa ja nyyhkytimme kuin vauva, kun hengitimme ulos tuon upean elämänmuodon myriadeiksi vihreän valon sävyksi.
 
Sitten olimme täysin hiljaa - kaikki meistä yhdessä, kuitenkin yksin ja kamppailimme antautuaksemme eksymättä. Kuin yksi ihminen ajattelimme: "Jos tämä katoaa, niin meidät löydetään", ja putosimme vihreyteen. Silloin sain ensimmäisen todellisen moniulotteisen kokemukseni, sillä kun kuljin kaiken sen läpi, mitä Gaia on koskaan kasvattanut, olin me! Koin selvästi kaikki aistimukseni samanaikaisesti kaikkien muiden kanssa ryhmässämme.
 
Olemme yhtä toistemme ja Gaian kanssa!
 
KUUDES MERKINTÄ: SININEN VALO
 
Istun taas terassillani katsellen laajaa maisemaa edessä. Tämä maisema on erityislaatuinen, koska se on yhdistelmä siitä, mitä näen ja miten näen sen. Yksi asioista mitä opettelemme täällä, on, miten paljon tietoisuustilamme vaikuttaa todellisuushavaintoomme. Tuo ajatus todellisuushavainnosta tulee mieleeni nyt, koska ajattelin juuri joitain ystäviä, jotka valitsivat olla liittymättä meihin. Ollessani Käytävässä ryhmäni kanssa en kaivannut ketään vanhasta elämästäni. Ikään kuin olisin kuollut, mutta tiesin olevani myös elossa.
 
Jotkut ihmiset kuolivat minulle - eivät koska he kuolivat, vaan koska he valitsivat olla liittymättä minuun/meihin uudella maapallolla. Menin takaisin matriisimaailmaan niin monta kertaa, kuin voisin yrittää herättää joitain ihmisiä, joista välitin, sekä muita joita en ollut koskaan tavannut. Jotkut heräsivät ja päättivät ylösnousta uudelle maapallolle ja jotkut eivät koskaan heränneet sinä aikana, kun tunsin heidät. Toiset heräsivät, mutta päättivät pysyä siellä. Tiedän, että he ovat tilapäisellä maapallolla, mikä on itse asiassa hologrammimatriisi, mutta he uskovat sen olevan todellinen. Siksi heille se on sitä. Minulle se ei kuitenkaan voi enää olla todellinen, koska olen kulkenut Käytävän läpi.
 
Muistan nyt, että lopetin tarinani vihreään valoon integroitumiseemme. Aivan kuten olimme valmistautuneet seitsemän maapäivää ottaaksemme vastaan tämän valotaajuuden, otimme seitsemän päivää Käytävän ulkopuolella integroidaksemme tuon valon planetaarisen elämänvoiman tietoisuuteemme. Sanon "tietoisuus" kehon sijasta, koska olemme lisääntyvässä määrin irti fyysisestä maa-astiastamme. Muistimme ja meistä tuli paljon korkeamman taajuuden olento. Tämä olento sisältää maa-astiamme, mutta se ei rajoita sitä. Itse asiassa, maa-astiamme hahmotettiin nyt ankkuriksi, joka piti tietoisuutemme yhteydessä fyysiseen maahan.
 
Kun tapasimme Käytävässä taas, meitä oli monia lisää. Itse asiassa, meitä oli niin monia, ettemme voineet havaita Käytävän mitään osaa, koska se oli niin täynnä herääviä sieluja. Arcturuslaiset kertoivat meille, että koska olemme kaikki yhtä, niin silloin kun vihreän valon elämänvoima joka oli täynnä ehdotonta rakkautta, astui meihin, se astui myös kaikkialla kaikkiin, jotka pystyivät sallimaan itsensä havaita sen. Elämänvoiman rakkaus ja ykseys mikä täytti Käytävän, oli niin voimakasta, että meistä tuli yksi olento, jossa oli monia ilmaisumuotoversioita. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni siitä, miltä uudella maapallolla tuntuisi.
 
Kun Arcturuslaiset olivat onnitelleet meitä, astuimme ottamaan vastaan sen, minkä tiesimme olevan sininen valo. Tällä kertaa valo ei tullut meihin vähitellen. Sen sijaan se oli yhtäkkiä paikalla, aivan kuin taivas on aina, kun menet ulos tai katsot ulos ikkunasta. Siinä missä vihreä valo oli vähän pakahduttava, sininen valo oli kuin rakkaan ilman henkäys. Yhtenä ihmisenä hengitimme sisään tätä taajuutta, mikä aktivoi välittömästi luovuusvirran, mikä ylitti kaiken koskaan tuntemamme.
 
Tämä luovuus aktivoi täysin erilaisen ajattelutavan ja havainnoistamme tuli lisääntyvässä määrin monitahoisia, kun monia mahdollisia versioita todellisuudesta sekoittui yhteen kuin pilvet kirkkaalla taivaalla. Itse asiassa, kun katsoimme toisiamme, näimme myriadeja ilmaisumahdollisuuksia, joita jokaisella meistä oli tietoisuudessamme. Käytävä näytti tulevan paljon suuremmaksi, ikään kuin sisältääkseen monet versiomme. Tämä valo oli niin helposti syleiltävää, että olimme välittömästi valmiita siirtymään seuraavaan valoon.
 
Vähän tiesimme siitä, miten erilainen tuosta kokemuksesta tulisi.
 
SEITSEMÄS MERKINTÄ: INDIGOVALO
 
Indigovalo ei tullut meille Käytävästä. Se tuli itsestämme. Ensin näimme kaikki pienen täplän indigovaloa otsamme keskellä, silmien välissä. Aluksi luulin näkeväni asioita, mitä tosiaan näin. Olin kuitenkin edelleen riippuvainen kolmannen ulottuvuuden ajattelusta, missä maailma oli ulkopuolellani. Siksi nähdessäni jotain ilmiselvästi tulevan sisältäni, olin hyvin hämmentynyt. Tämä hämmennys lisääntyi, kun valosta tuli kirkkaampi ja kirkkaampi.
 
Yritin katsoa ympärilleni Käytävässä nähdäkseni, mitä muut kokivat, mutta näin heidät sisälläni. En tiedä, miten selittää tämän kokemuksen niille, jotka ajattelevat edelleen kolmannessa ulottuvuudessa, mutta yritän. Kokemukseni oli, että koko todellisuus oli Käytävän sisällä, mikä oli indigovalossa, mikä oli sisälläni. Lisäksi samaan aikaan olin indigovalon sisällä, joka oli Käytävässä, joka oli meidän kaikkien sisällä, jotka olimme nyt yksi olento.
 
Aistimus oli niin hämmentävä, että minua alkoi kovasti huimata ja tunsin olevani jatkuvasti tajunnan menettämisen partaalla. Mutta mitä merkitsisi menettää tajunta, kun olin kaikkien sisällä, jotka olivat sisälläni? Kokemus tuntui mielestäni niin käsittämättömältä, että jouduin keskittymään kaikin voimin pysyäkseni Käytävässä. En ollut tullut näin pitkälle vetäytyäkseni nyt pois. Siksi pidin kiinni sinnikkäästi - mistä, en tiedä. Kenties sinnittelin vain pysyäkseni tietoisena.
 
Tuon ajatuksen hetkellä käsitin, miten paljon elämästäni olin viettänyt tiedostamattomasti. Kävelin unessa, kun menin kouluun, tylsään työhöni, kun olin oluella ystävieni kanssa ja katselin pallopeliä jne., jne. Koko elämäni oli sarja merkityksettömiä tilanteita. Tilanteen pahentamiseksi valehtelin jatkuvasti itselleni, että kaikki oli tosi "makeeta". Siis siihen saakka, kun heräsin. Herätessä astuin ensimmäistä kertaa "tunneliin", kuten kutsuin sitä silloin. Säälimiseni keskellä indigovalo porautui syvemmälle mieleeni. Vai oliko se mielemme?
 
Sitten yhtäkkiä valo oli poissa ja niin olin minäkin. Tarkoitan, että olin poissa, koska minulla ei ollut kehoa. Tiesin olevani siellä, koska saatoin edelleen nähdä valon, mutten voinut nähdä kehoani ja toisten kehoa. Itse asiassa, ei ollut mitään "toisia". Oli vain indigovalo, mutta pystyin edelleen tuntemaan kaikkien tietoisuuden, niiden jotka olin oppinut tuntemaan ja joita rakastamaan. Silloin käsitin, että sitä rakkautta oli kaikkialla, mitä olin niin epätoivoisesti etsinyt aiemmin. Haluaisin sanoa "sisälläni" ja "valossa", mutta ne olivat sama asia. Eikä valolla tai minulla ollut mitään muotoa.
 
Oli vain vapautta, rakkautta ja kyllä, iloa.
 
KAHDEKSAS MERKINTÄ: MAAILMOJEN JAKAUTUMINEN
 
Lopulta en enää voinut pysyä tietoisena indigovalossa ja palasin fyysiseen maailmaan hytkähdyksellä ja mielessäni viesti "maailmojen jakautuminen". Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä nuo sanat merkitsivät, kunnes kävin suihkussa, söin ja menin ulos. Pystyin taaskaan tuskin säilyttämään tietoisuuteni, sillä kaikkialla minne katsoin, näin vähintään kaksi todellisuusversioita.
 
Räpytin silmiäni uudestaan ja uudestaan, mutta en katsonut näiden silmien läpi. Katselin maailmaa otsani kautta. Myöhemmin opin, että katselin kolmannen silmän kautta, miltä se täsmälleen tuntui. Asioiden tekemiseksi vielä hämmentävämmäksi, mikäli mahdollista, pystyin näkemään asioita pääni sivulla ja myös takana. Siksi aluksi en pysynyt paikallani. Yritin tehdä itsestäni kiireisen myriadeilla maallisilla tehtävillä ollakseni piittaamatta tästä uudesta kokemuksesta.
 
Tuolloin en voinut mitenkään tietää, että tämä uusi kokemus oli itse asiassa suuri lahja. Tämä lahja oli, kuin saisi uuden auton, jolla ei osannut ajaa. Aina kun sallin tietoisuuteni kohota maallisten tehtävien yläpuolelle, aloin nähdä kaksi tai kolme tai vielä useampia todellisuuksia sekoittuneena yhteen. Silloin törmäilin asioihin, kaadoin asioita ja kompastelin. Minun oli soitettava töihin, että olin sairaana, ja eristäydyttävä ystävistäni. Miten voisin selittää tämän tilan kenellekään?
 
Lopulta opin, että jos sulkisin fyysiset silmäni, voisin katsoa vain kolmannella silmälläni. Silloin se alkoi olla upeaa. Voin katsoa ikkunastani ja nähdä kahden tai kolmen energiakentän yhdistyvän tai vetäytyvän erilleen toisistaan. En tiennyt tuolloin, ainakaan aluksi, että nuo energiakentät olivat mahdollisia todellisuuksia. Sitten vähitellen aloin käsittää, että jos tuijotan vain yhtä energiakenttää, fyysiset silmät suljettuna, muodot, kuvat ja toiminnot ottaisivat vähitellen muodon. Silloin pystyin näkemään, että laskeutumiset alkoivat.
 
"Laskeutumiset" tarkoittivat avaruusalusten laskeutumista. Ne eivät tietenkään tarkkaan ottaen laskeutuneet. He leijuivat. Sitten yhtäkkiä ne lähtivät yhdessä vilauksessa ja mahdottomassa kulmassa. Tai ne vain hävisivät. Alus oli siinä ja sitten ei ollut. Ensin kaikki juoksivat kuvaamaan aluksia puhelimillaan ja laittoivat niitä YouTubeen. Mutta lopulta aluksista tuli normaaleja, kuin pilvet.
 
Joinain päivinä oli paljon aluksia. Itse asiassa ne käytännössä täyttivät taivaan. Sitten toisina päivinä tai viikkoina ei ollut lainkaan aluksia. Silloin aloimme käsittää, että kaipasimme niitä, kun ne olivat liian kauan poissa. Itse asiassa, olimme masentuneita, vihaisia tai yksinäisiä. Meiltä vei hetken tajuta se, mutta alukset antoivat meille jotain.
 
Silloin kun aluksia oli taivaalla, meistä tuntui suojellulta, mikä oli hyvin tärkeää. Tuolloin koko maailma kääntyi ylösalaisin. Näytti siltä, että kaikki mikä oli kerran ollut tärkeää, oli nyt vanhentunutta. Ihmiset myös lakkasivat huolehtimasta kaikkien arkisten askareidensa hoitamisesta. Raha oli niin epäluotettavaa, ettemme hermoilleet laskujen maksamisen kanssa. Työpaikkoja oli niin niukasti, että työttömät lakkasivat etsimästä ja jotkut meistä irtisanoutuivat, joilla oli työpaikka, joka ei edennyt minnekään.
 
Miten voin irtisanoutua työstäni, kun töitä oli niin vaikea löytää? Se liittyi aluksiin. Meillä kaikilla alkoi olla unia aluksilla olemisesta ja työskentelemisestä sekä ohjeistamisesta, miten operoidaan alusta. Se oli niin kiehtovaa, että kaikki kiirehdimme kotiin nukkumaan, että voisimme saada uuden unen.
 
Sitten aloimme nähdä unta, että alukset laskeutuivat ja tietysti pian sen jälkeen ne alkoivat laskeutua. Emme yllättyneet lainkaan, koska meitä oli varoitettu "unessa". Kuitenkin yksi ensimmäisistä asioista, minkä he kertovat meille ollessamme hereillä, oli, ettemme koskaan olleet nähneet unta. Sen sijaan olimme vierailleet heidän luonaan korkeamman taajuuden astraalikehossamme.
 
Meillä ei ollut aavistustakaan, mitä se merkitsi.
 
YHDEKSÄS MERKINTÄ: MAHDOTTOMAN HYVÄKSYMINEN
 
Tähtialusten (galaktisten olentojen käyttämä nimi) laskeutumisen myötä elämämme maan päällä oli täysin erilaista. Ensimmäinen asia oli, että uutiset alkoivat olla todella uusia. Tällä tarkoitan, etteivät ne enää olleet samoja vanhoja tarinoita sodista ja rahaongelmista ja ihmiset puolustivat vihdoin itseään. Ensimmäistä kertaa elämässäni ihmiset puhuivat tulevaisuudesta menneisyyden sijasta. Ystävät, millä nimellä me kaikki kutsumme galaktisia olentoja, ilmestyivät uutisiin internetissä, radiossa ja televisiossa monta kertaa päivässä. Voi, kyllä termi "maan ulkopuoliset" korvattiin "galaktisilla olennoilla". Yksi ensimmäisistä asioista mitä galaktiset olennot kertoivat meille, oli, etteivät he olleet vain ystäviämme, he olivat myös perhettämme, galaktista perhettämme.
 
Voisi luulla tämän olleen järkyttävä uutinen, mutta kaikki ottivat sen ikään kuin tietäisivät sen jo. Muistatteko, kun sanoin aiemmin, että alukset jotenkin muuttivat meitä jo ennen laskeutumistaan? Luulen heidän avanneen mielemme jollain tavalla. No, itse asiassa tiedän nyt, että he tosiaan avasivat mielemme ja tiedän tarkkaan miten. Itse asiassa galaktiset olennot "katkaisivat" sen jatkuvan erittäin matalien taajuuksien virran, mitä lähetettiin ilmassa kaikin mahdollisin tavoin. Näitä aaltoja lähetti harvojen eliitti, joka todellisuudessa pyöritti maailmaamme.
 
Näillä erittäin matalataajuuksisilla aalloilla on valtava vaikutus ihmisen käyttäytymiseen. Tämän ulkoisen lähetyksen loppumisen myötä kaikki alamme muistaa ja tietää asioita, joita emme olleet koskaan ennen ajatelleet. Ystävät kertoivat meille, että ulkoisen melun naamioimatta sisäistä tietoisuustilaamme alkaisimme ladata ja integroida moniulotteista tietoisuuttamme. Silloin kun ulkoiset voimat tietoisesti ja tiedostamatta kontrolloivat meitä, sisäinen portaalimme viidenteen ulottuvuuteen oli käsityskykymme yläpuolella.
 
Kuten tavallista, he olivat oikeassa tässä. Pian heidän katkaistuaan näiden aaltojen lähettämisen aloimme kaikki saada unia ja meditaatioita suuren portin avautumisesta edessämme. Itse asiassa, meillä oli niitä niin monta kertaa, että silloin kun näimme portaalit päivätietoisuudessamme, olimme innostuneita emmekä pelästyneet. Taas kerran, Ystävät valmistelivat meitä muutoksiin kolmannen ulottuvuuden todellisuudessamme tulemalla korkeampaan tietoisuustilamme mahdottoman hyväksymiseksi.
 
Itse asiassa "hyväksy mahdoton" tuli teemaksemme. Niin monia asioita muuttui yhtäkkiä ja mahdottomalla tavalla, että olisimme hoippuneet hämmennyksessä ja ahdistuksessa ilman Ystävien opetuksia. On paljon muuta, mitä haluaisin kertoa teille erittäin matalista taajuuksista ja portaaleista, mutta minun on lopetettava tällä erää.
 
Sitä paitsi, en tiedä, pystyttekö ymmärtämään, mistä puhun, ennen kuin olette käyneet läpi violetin valon.
 
KYMMENES MERKINTÄ: NYT-HETKI TAPAHTUU AINA
 
Kun Ystävät olivat katkaisseet kontrolloivat taajuusaallot, joita emme koskaan tienneet olevan, meille oli yllätys kokea sisäinen hiljaisuus. Vähitellen unistamme tuli aina vain selvempiä ja meditaatiomme alkoivat viedä meidät ryhmämatkoille. Emme tietenkään tienneet, että meillä oli sama meditaatio, ennen kuin puhuimme toisten kanssa. Kuitenkin havaittuamme, että useammilla meistä oli sama meditaatio, aloimme jakaa niitä internetissä, jotta ihmiset ympäri maailman voisivat tietää, jakoivatko hekin tuon kokemuksen. Tuolloin havaitsimme, että unemme ja meditaatiomme Käytävässä olemisesta olivat täsmälleen samanlaisia ympäri maailman.
 
Käsitän nyt, etten koskaan ole kertonut teille, miten aloin mennä siihen tunneliin, minkä myöhemmin havaitsin Arcturuslaiseksi käytäväksi. En koskaan kertonut tuota informaatiota, koska en pystynyt muistamaan. Aivan kuten kaikki unohdimme korkeamman elämänne ottaessamme fyysisen kehon, useimmat meistä unohtivat paljon fyysisestä elämästään, kun tulimme tänne uudelle maapallolle. Tarkoitan, että muistimme sen siinä, että palasimme auttamaan muita, mutta käsitin kirjoittaessani tästä matkasta, että muistissani on paljon reikiä sen osalta, miten itse asiassa pääsin tänne. Luulen, että sen muistaminen, miten pääsin tänne, oli tärkeä syy, miksi tunsin tarvetta kirjoittaa aikajanallenne.
 
Tuo kuulostaa egosyyltä, mutta luulen, että minun on tarkoitus olla eräänlainen opettaja tässä. Siksi aloitan opetukseni kertomalla teille aikajanallanne, miten tekin voitte päästä tänne. Toisin sanoen, kun opetan teitä, opetan myös itseäni. Siksi minun täytyy muistaa yksityiskohtia siitä, miten astuin tuohon ensimmäiseen tunneliin, minkä nyt tiedän olleen portaali. Koska uusi maa resonoi viidenteen ulottuvuuteen, ei ole aikaa sellaisena, kuin tunnette sen omassa ulottuvuudessanne. Siksi tapahtumien laittaminen järjestykseen on sellaista, minkä usein unohdamme saavuttuamme tänne. Emme tarvitse tuota taitoa. Siksi ei ole mitään syytä säilyttää sitä.
 
Itse asiassa, tietoisuutemme on täysin kalibroitu hahmottamaan koko todellisuuden moniulotteisesti. Siitä syystä voin katsoa aikajanallenne ja nähdä teidän lähestyvän ensimmäisen 11-11-11-portaalin avautumista. Tietysti on myriadeja avautuvia portaaleja, koska näihin portaaleihin päästään jokaisen ihmisen sisältä. Tämä toteamus voi näyttää hyvin hämmentävältä teille, jotka toimitte edelleen kolmannessa ulottuvuudessa, mutta meidän todellisuustaajuuteemme päästään poistumalla 3D-hologrammitodellisuudestanne ja astumalla aitoon moniulotteiseen itseemme. Poistutte tuosta hologrammitodellisuudesta portaalin kautta, jonka löydätte korkeamman ulottuvuuden havaintotavallanne.
 
Jotkut teistä näkevät nämä portaalit, jotkut teistä tuntevat ne, jotkut teistä kuulevat ne ja jotkut teistä kokevat ne vain ollessaan unessa. Käsitän nyt, että olin neljännen ulottuvuuden unikehossani, kun löysin ensimmäistä kertaa "tunnelin", kuten sitä kutsuin. Minun täytyi olla unessa, koska elämässäni en ollut törmännyt informaatioon, mikä antaisi minun uskoa, että voisi olla mahdollista astua portaalista korkeampaan todellisuusulottuvuuteen. Kirjoitan tätä päiväkirjaa toivoen, että joku lukee sen ja tulee tietoiseksi siitä aidosta todellisuudesta, mitä he nyt kokevat moniulotteisen itsensä kautta. Muistan, miten hämmentävä tuo toteamus on aikaan sidotulle ajattelulle, joten uskokaa minua, kun sanon, että todellisuus nyt-hetkessä tapahtuu aina.
 
On haaste pitää tietoisuutenne hereillä ajattomalle todellisuudelleni säilyttäen fyysisen kuorenne, mikä saa aikaan väsymystä, mitä havaitsen aikajanallanne olevien kehossa. Tiedän, että sanomiseni voivat olla hämmentäviä. Kuitenkin aikaan sidottu ajattelunne sitoo teidät todellisuuteen, mikä on loppumassa. Voin nähdä myriadeja mahdollisia todellisuuksia, jotka yhdistyvät ja risteävät maailmassanne, ja mietin, minkä valitsette mahdolliseksi todellisuudeksi. Luullakseni haluan sanoa teille: "Ottakaa yhteys korkeimpaan ilmaisumuotoonne, minkä voitte kuvitella, ja sallikaa tuon todellisuusversionne tehdä nuo valinnat puolestanne."
 
Korkein ilmaisuversionne resonoi violetin valon oktaaviin. Ultravioletti on korkein havaittava valo missä tahansa todellisuusoktaavissa tai -ulottuvuudessa. Näin ollen se on resonanssi, mikä sallii teidän muuntaa tietoisuutenne seuraavaan todellisuusulottuvuuteen. Itse asiassa, violetin valon resonanssi opastaa teitä portaaliaukollenne todellisuuden korkeampaan taajuusilmaisuun.
 
Siihen mennessä kuin olin sopeutunut Käytävän indigovaloon, tiesin olevani valmis tulemaan korkeammaksi versiokseni, mutten tiennyt miten. Siksi minun täytyi astua taas Käytävään.
 
Toisin sanoen, olin valmis menemään sisälleni ja astumaan Käytävään täysin tietoisena palatakseni kotiin, moniulotteiseen itseeni.
 
YHDESTOISTA MERKINTÄ: VIOLETTI VALO
 
Palaan luoksenne nyt, koska voin nähdä, miten monet teistä valmistautuvat suureen siirtymäänsä. Tämä siirtymä alkaa violetin valon, muuntamistulen kautta. Kun olin päättänyt, että olin valmis olemaan tämä korkeampi versio itsestäni, jonka tunsin syvällä sisälläni, aloin tuntea myriadeja muutoksia fyysisessä kehossani. Monet meistä luulivat olevansa sairaita, mutta koska olin tietoisesti päättänyt palata aitoon itseeni, tiesin, että sairaus oli vain kehoni, joka yritti saada tietoisuuteni kiinni. Silloin aloin kuulla Arcturuslaisten äänen päivittäisessä elämässäni.
 
Nämä äänet alkoivat ensin meditoidessa, minkä olin sisäistänyt tuohon mennessä täysin. Sitten aloin saada tietyn tunteen, mitä on vaikeaa kuvata. Sanoisin, että tuo tunne oli intensiivinen halu pysähtyä, sulkea silmät, hengittää syvään ja kuunnella sisäistä itseäni. Heti kun tein sen, tunsin tietoisuuteni alkavan laajentua. Sitten minulla oli tunne, että vain pieni osa minusta oli kehossa ja muu osa fyysisen muotoni rajojen tuolla puolen. Sanon "tuolla puolen" mieluummin kuin "ulkopuolella", koska suurempi tunne itsestäni oli sisällä.
 
Kun käänsin silmäni, itse asiassa kolmannen silmäni, katsomaan sisälle, näin Käytävän. Hyvin usein ennen tätä aikaa löysin itseni Käytävästä, mutten voinut muistaa, miten olin tullut sinne. Nyt ensimmäistä kertaa saatoin nähdä valon, joka johti tähän sisäänkäyntiin. Tuo valo oli tietysti violetti. Ensin violetti valo oli hyvin pieni, Käytävän aukko oli ikään kuin kaukana. Mutta miten se voisi olla kaukana, jos se oli sisälläni?  Voisinko olla niin valtava sisälläni? Ääni sisältä sanoi silloin: "Sinä, rakkaamme, olet paljon valtavampi, kuin voit kuvitella."
 
Tällä kertaa kuulin äänen kaikuvan syvältä, syvältä sisältäni ja kun kiinnitin huomioni siihen, violetista valosta tuli kirkkaampi. Pyysin lisää sisäisiä ohjeita ja kuulin: "Seuraa äänemme tunnetta ja violetin valon hehkua." Kuultuani nämä sanat kehoni alkoi täristä ja minun oli keskityttävä syvään hengittämiseen tyyntyäkseni ja erityisesti pysyäkseni tietoisena. Osa minusta halusi lähteä. Tuolloin en ymmärtänyt tuota tunnetta, mutta nyt tiedän, että se oli osani, joka oli täysin valmis ylösnousemiseen. Kuitenkin minussa oli muita osia, joissa oli edelleen pelkoa ja jotka pitivät kiinni vanhasta elämästäni. Näin ollen sisälläni alkoi sota.
 
Tärinästä tuli nopeampaa ja hengityksestäni syvempää ja lähes epätoivoista. Menetin kaiken kontrollin tästä tilanteesta. Olin ikään kuin karanneessa autossa, jossa ei ole jarruja. Kuitenkaan en olisi käyttänytkään noita jarruja, koska aloin kokea euforisen tunteen, mikä ylitti kaiken koskaan tuntemani. Sitten kuulin: "Antaudu tunteellesi ja päästä irti kaikesta vastustuksesta." Ensin saatoin sanoa itselleni vain: "Antaudu ja päästä irti." Sanoin tämän uudestaan ja uudestaan, useammin kuin voin laskea. Sanani saivat minut tuntemaan, että olin enemmän kontrollissa, mikä tyynnytti sitä pelkoa, mitä en ollut edes käsittänyt tuntevani. Sitten vedin kaiken tärinän ytimeeni ja hidastin hengitystäni.
 
Tuolla hetkeltä minusta tuntui kuin raketilta, joka oli juuri laukaistu. Tiesin, että kehoni oli täysin paikoillaan, mutta tietoisuuteni, ydinolemukseni, leijui valoa nopeammin tuntemattomaan ja rakastin sitä. En ollut koskaan kokenut sellaista vapautta ja loistoa. Minulla oli ollut myriadeja kokemuksia aiemmin Käytävässä, muttei mitään vastaavaa. Toivoin, että hengitin edelleen, ja mietin, palaisinko koskaan. Mutta mihin palaisin? Kehen palaisin? Ja miksi koskaan haluaisin lähteä täältä?
 
"Ei ole vielä aikasi!", kuiskasi sisäinen ääni ja yhtäkkiä se oli ohi. Istuin taas tuolillani, kasvoillani niin suuri hymy kuin voi olla. Saatoin ajatella vain "vau!" Katsoin ympärilleni huoneessa. Se oli sama. Tuolini oli sama, pöytäni oli sama ja kun katsoin ulos ikkunasta, maailma näytti samalta. Minä en kuitenkaan ollut sama. Tiesin, että kokemukseni oli "ennakkonäytös tulevista nähtävyyksistä" ja halusin hyvin levottomasti nähdä "koko elokuvan".
 
"Polku ylösnousemukseen on viitoitettu kärsivällisyydellä", sanoi sisäinen ääneni.
 
Taaskin hymyn täyttäessä kasvoni.
 
Video: koeajo portaalin läpi www.youtube.com/watch?v=kKJHYTxkqFI&feature=youtu.be
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.