Very nice! Loppupeleissähän ei ole mitään pimeyttä edes olemassakaan, kaikki on valoa. Esim. joku saa oikein kiksit jostain fight club tyylisestä toiminnasta ja toiselle se on puhdasta kauhua, eli pimeys on katsojan silmissä. Kun hyväksyy pimeyden, se muuttuu valoksi, mitä se on aina ollut. Pimeys on siis illuusio ja siksi olemmekin siirtymässä sydämen energioihin enemmän. pois kaksinaisuuden maailmasta ( omasta päästämme ) ja siirtyen keskelle, suoraan sydämeen. Keskellä ollessa, täysin nykyhetkessä, ei ole muuta kuin elämää, valoa, luojan energiaa. Ajatus elämästä katoaa ja tilalle tulee oikea elämä, eli herätys todellisuuteen. Olemmekin siis unessa, ajatusten luomassa illuusiossa, missä on valo ja pimeys taistelevat keskenään, mutta kun ne eivät taistele, ne ovat sama asia. Onneksi olkoon sinulle, olet siis yhden askeleen päässyt eteen päin hyväksynnässä. En halua olla ilkeä ( mutta taidan silti ollakin :) ), mutta saattaa tulla eteen uusia tilanteita, missä palaat takaisin pimeyteen, eli alitajunta ottaa vallan. Mutta jossain kohtaa auttamattomasti tulee tilanne, milloin pääset elämään sisälle täysin, eikä sieltä enää kukaan/mikään tiputa takaisin mielen syövereihin. Päästän egoni valtaan ja kerron omasta tilanteestani :) Mulla on siitä hassu tilanne, että mun egoni suojelee minun "pimeää" puoltani, eli surua,vihaa,katumusta, kaikkea menneisyden hyväksyntään liittyvää juttua. joka kerta kun olen antautumassa päästää sen pintaan, tulee automaattinen " ei sinne " -käsky, eli resistenssiä. Se tunne on sydämen pinnalla kaiken aikaa ja vie huomattavasti energiaa ja aiheuttaa hirveää oloa ja masennusta, epätoivoa jne. Mutta kun se ei vaan anna periksi, vai minäkö se olen, joka ei anna periksi? no kumminkin, tiedän, tai ainakin kuvittelen tietäväni ( paheeni ollut " I´ve seen it all, I was here first " -mentaliteetti ), että sieluni on päättänyt palata takas kotiin old school menetelmällä, ristiinnaulitsemis taktiikalla. olo menee ajan mitaan niin hirveäksi, että lopulta annan kerralla periksi ja homma on kerralla hoidettu. No sen näkee sitten. Päivä uniakaan ei pysty nauttimaan, kun egon pitää olla koko ajan kontrollissa, ei anna nukahtaa. Jatka samaan rataan ja nauti elämästä. We´re going home! Ah, miss it :P

Kyllä, ees taas tässä mennään, olenhan aiemminkin hoksannut hyväksynnän merkityksen, vaan se on tässä kaikessa tohinassa päässyt unohtumaan... Vaan hyväksyn tämänkin, elämisen kiertoteitä pitkin, kiertelyt ja kaartelut, oppimiset, unohdukset ja uudelleenoppimiset!

Sitten ihan muuta asiaa: yllätyksekseni huomasin, että adonainpostissa on roskapostikansio, jota en ole koskaan aiemmin tsekannut. Nyt kun sen huomasin ja kävin tsekkaamassa, niin siellä oli roskapostien joukossa myös teidän postejanne. Koska gmail hävittää roskapostit kuukauden välein, niin varmaan moni postinne on kadonnut taivaan tuuliin. Tylsää! Anteeksi!

Hienoa Marja, että olet päässyt taas en askeleen eteenpäin :)

Hyväksyntä ja anteeksianto, siinä se taitaa olla. Ja sitä me kaikki täällä harjoitellaan ja koetaan. Eikä se helppoa tietenkään aina ole.

KenSetti, tarvitsisitkohan hiukan hyväksyntää omien (mielen luomien?) rajojesi ja aikataulusi suhteen? Jos sydän sanoo traumojen sorkkimisen suhteen, että "ei sinne", niin sitten ei. Vielä ;)

Minullakin on hyvin vanha trauma, josta olen tullut tietoiseksi n.10v sitten. Asia oli uinumassa, kunnes se on nyt tullut erittäin ajankohtaiseksi elämässäni. Siinä se on silmieni edessä koko ajan, ihan pinnalla, ja tarvitsisi vain päästää irti, mutta en uskalla... Hyväksyn (tai ainakin yritän) sen, että minulla on oma aikatauluni, ja tulee olemaan juuri sopiva hetki päästää irti. Ei kukaan muu voi puolestani tehdä sitä eikä käskyttää, että "nyt pitäisi".

kivi, oot kyllä aika oikeassa tämän asian suhteen. Mulla on kyllä aina kiire, tai oikeastaan olen tullut siitä nyt tietoiseksi. Pahinta tässä vain on se, että näen kuinka elämäni junnaa samaa rataa ja joudun kantamaan hirveää surua ja muuta paskaa ja HALUAISIN JO PÄÄSTÄ TEKEMÄÄN ELÄMÄSSÄNI JOTAIN! mutta tämä surun varjo seuraa joka paikkaan minne meen ja aiheuttaa fyysisiäkin oireita. Katselen kuinka monet ihmiset tekevät monia kivoja asioita ja itse vaan makoilen, märehdin. No sitten kun ajattelee, että nyt loppu tämä, niin tulee resistenssiä, ihan kuin joku osa minusta ei halua/uskalla luopua tästä mukavasta masennuspöhnästä, ja siinä sitten katsella itseään tekee kipeää. Toinen sanoo " LIFE awaits, lets go " ja toinen osa sanoo " no, i wont. i wanna hate and be depressed! " no, kaikki järjestyy aikanaan ja jossain kohtaa aika katoaa and I´m free!

Olen sulkenut viime aikoina 1962, 1972, 1982, 1992, 2002 ja 2012 välisiä erilaisia ympyröitä. Syynä on juuri Kairosaika eli Jumalan aika, se kuuluisa oikea aika ... nyt siis menimme syvimmälle näissä hyvin monimutkaisissa kollektiivisissakin asioissa ...

Armollisuus on niin tärkeää itseä ja muita kohtaan. Kiitä aina itseäsi, kun olet saanut jonkin kohdattua. Itse annan itselleni itseni unohtamisen, uhrautumisen ja huonon kohtelun anteeksi, sillä opin rakastamaan itseäni ja sallimaan iloisia asioita ensin itselle ja jakamaan nitä kaikille!

Ilo, Rakkaus, Totuus. Järjestystä voit muuttaa, tulos on sama. Nämä kolme auttavat elämässä. Kiire, ahdistus yms. älä anna niille voimaa vaan kiitä niitä, koska ne yrittävät kertoa sinulle jotakin niin kauan kunnes ymmärrät. Kiitä. että kävivät luonasi ja lähetä ne pois, mielessäsi. Nämä ohjeet olen saannut johdatuksena elämälleni ja ne toimivat. Rakkautta jokaiselle lukijalle.

KenSetti: mennyt on mennyttä, siis se meni jo. Itse opin tämän noin vuosi sitten. Pystyin pitkään elämään noiden sanojen (se meni jo) voimalla ja uskon saavani takaisin sen harmonian jonka niistä sain. Märehdintä, menneiden vatkaaminen, se vaan jämähdyttää ja pilaa meiltä tämän hetken, nämä nyt käsissämme olevat päivät. Pikkuhiljaa olen saamassa otteen noista sanoista, pääsemässä takaisin siihen hyvään olotilaan, joka oli ennen alkuvuoden myllerryksiä. Toivon sinun saavuttavan samankaltaisen olotilan. Aurinko paistaa, ihana sininen taivas, tajusin juuri, että kevät tulee ja pimeys väistyy :o)

Mennyt on mennyttä, totta tosiaan, mutta menneestä koituneet ongelmat eivät ole, ne ovat vasta edessä. Se onkin tässä tullut silmille menneen hyväksynnän yhteydessä. Eli ensin olen märehtinyt menneitä ja nyt märehdin tulevaa, koska tiedän (?), että vaikeita ja suuria muutoksia on edessä. Tämä kyllä pakottaa aika paljon nykyhetkeen ja olenkin muutamia kertoja nauttinut rauhasta ja viisauksista, mitä olen kokenut nykyhetkessä(?). Tajusin, ettei Jumala todellakaan odota meiltä yhtään mitään, nothing at all. Jumala jaksaa odottaa vaikka biljoona inkarnaatiota, että jokin sen osa kehittyy enemmän rakkautta kohti, koska laki on sellainen. jokainen entiteetti, vaikka kuinka piehtaroisi "pahassa", murhaisi ja tuhoisi jokaisessa inkarnaatiossaan ja tekisi pahinta pahaa, niin jossain kohtaa se tajuaisi, ettei hommasta tule mitään, koska se alue rajattu. Se on ajan ja ajatuksen maailma, egon maailma ja se on aina rajattu. On Luojan laki, että kun kaikki rajojen sisällä on tutkittu, niin on pakko jollain tapaa kehittyä ja silloin astutaan rajojen ulkopuolelle, äärettömään ja ikuiseen. Siellä ei kehitys lopu ikinä. Meistä jokainen kokee tämän joskus, toiset aikaisemmin ja toiset vasta kun he ovat vieneet egon maailman äärimmäisyyksiin, kuten yhden laissa sanotaan, negatiiviseen 5D maailmaan. Sitten 6D ( ykseys ) ne lopulta siirtyvät ikuisuuteen ja äärettömyyteen. Voin vain kuvitella kuinka ihanaa on 5D negatiivisessa maailmassa, kun jo nyt 3D me osaamme olla niin julmia ja tyhmiä. Hahaha, sattumalta ( ?) löysin sähköpostistani nuoruuteni maileja, joissa paljon asioita menneisyydestä suoraan naamaan :) täytyy tutkia ne tarkemmin myöhemmin, nyt on liikaa hässäkkää. No kyllä se rauha joskus tulee vielä minullekin, kunhan vain lopetan etsimisen. Ego etsii, ja mun egoni nähtävästi joka paikasta. " In total silence the mind comes upon the eternal " Kuten me kaikki, etsimme sitä päihteistä, muista ihmisistä, suurista tunteista/kokemuksista, ajatuksista Jumalasta, you name it. Se nyt vain löytyy, kun ei etsi sitä :DDDD
Ehkä siksi sanotaan, että know yourSELF, eli tunne se joka etsii, muuten voit alitajuisesti etsiä, etkä tiedä olevasi vielä vankilassa/rajatussa maailmassa.

Mulle sanottiin kerran vapauttavat sanat: " Sinun ei tarvitse löytää elämää, se löytää varmasti Sinut"! ja niin se onkin tehnyt ...

Olet löytänyt vaikeuksia ja käsitellyt niitä ... nyt vastapainoksi niiden tilalle iloa ja antautumista Jumalan suurenmoisille lahjoille!